ETLA ELINKEINOELÄMÄN TUTKIMUSLAITOS The Research Institute of the Finnish Economy Lönnrotinkatu 4 B 0020 Helsinki 2 Finland Sarja C 33 Series Pekka Lastikka SUOMEN PALVELUSEKTORIN RAKENNE JA KEHITYS VUOSINA 948-88 He s i n k i 984 ISBN 95-9205-95-0 ISSN 0357-959X
.,
ESIPUHE Pa.lvel.ueU.nkeino j en mejtwy-6 kan-6an-taloude-6-6a on vme vuo-6-tkymmeru_nä kmvanu;t nope.mli. Pa.lvel.Mekto!Un o-6um kokonm-6.:tuo.tanno-6.ta ja.:työlli -6yyde-6.:tä Suome-6-6a on jo Jr.un-6aa.:t puolet. Tämä pa.lvel.ueunkuno j en kan-6an Moudel.U-6en mejtwyk-6en wään.:tyrn,tnen on -6ynny.:t.:täny.:t.:tMpeen o.:t.:taa pa.lvel.mekto!u a-tempaa.:teho-6.:te.:tumm-tn huom-toon myö-6 ETLAn -6uhdanneennM.:tuden ja ke-6upilkän a-tkaväun kelliy-6mv-to-tden laad-tnnm-6a. Kä-6illä oleva Jr.apoJr..:t.:t,t on luo n.:teel..taan pa.lv el.m ekto Jr.in Jr.akenn e.:t.ta ja läh-tvuo-6-ten kelliy-6näkym-tä ko-6keva pejtu-6kafl..:toilu-6. Se muodo-6.:taa o-6an laajemmm.ta ;tu_,twi.l-6- ja -6el.vily-6.:työ-6.:tä, joka on käynm-6.:tyny.:t ETLAn ja Lilke.:työnan.taja-tn Ke-6kt.L-6lil.:ton väwen vuonna 983 alkaneen koful-tvuoti -6 en yh.:tw.:työ-6op,trnuk-6 en puil.:tw-6a. Selvilyk-6en on laalinu;t valtiot. w. Pekka LMtikka. A-tnw.:ton kä-6il.:tely-6-6ä ova.:t avi.l-6.:tanee.:t Ka-tja Hyvönen-Raje~u ja S-tn-tkka L-tuu. Puh.:taak-6-twjoiluk-6en on -6uo!U.:t.:tanu;t Tuula Ra.tapal.o ja kuv-to.:t on pilfl..:täny.:t Mja V,{,Jr..tanen. Pen.:tli VAAlia
Sisällysluettelo JOHDANTO Sivu Y ei s tä.................................................2. Palvelusten käsitteestä............... 2.3. Palveluiden funktionaalinen luokitus kansantalouden tilinpidossa.............. 5. 4. Tavaroiden ja palvelusten välisestä riippuvuudesta 6.5. Palvelusten tuotannon mittaamisesta kansantalouden tilinpidossa............. 7.6. Yhteenveto ja täydentäviä huomautuksia......... 8 2. PALVELUSEKTORI SUOMESSA JA ERÄISSÄ OECD-MAISSA: TUOTANNON JA TYöLLISYYDEN KANSAINVÄLISTÄ VERTAILUA.......... 0 2 Y l ei s tä................................................ 0 2.2. Palveluelinkeinojen tuotanto- ja työllisyysosuudet.... 2.2.. Yleistä........................................ 2.2.2. Palvelusektorin maittaisia vertailuja.. 5 2.2.3. Toimialoittaisia vertailuja maittain.... 7 2. 2. 4. Yhteenveto..................................... 25 3. SUOMEN PALVELUSEKTORIN RAKENNEMUUTOKSESTA TOISEN MAAILMAN- SODAN JÄLKEEN.......... 27 3.. Kehityksen yleispiirteitä.............................. 27 3.2. Kehityksen yleispiirteitä eri palvelualoilla..... 29 3.2.. Kauppa, ravitsemis- ja majoitustoiminta..... 29
Sivu 3.2.2. Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne... 34 3.2.3. Rahoitus-, vakuutus-, kiinteistö- ja liikeelämää palveleva toiminta... 40 3.2.4. Yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut....................................... 44 3.2.5. Julkinen toiminta......... 44 3. 2.6. Voittoa tavoittelematon toiminta.............. 45 3.2.7. Kotitalouspalvelutoiminta...... 46 3.3. Täydentäviä huomautuksia... 49 4. PALVELUTOIMIALOJEN KEHITYSNÄKYMÄT VUOSINA 984-88... 52 4.. Kansantalouden kehitysnäkymät vuosina 984-88... 52 4.2. Palvelualojen kehitysnäkymät vuosina 984-88... 56 4 2. Kauppa..................................... 6 0 4.2.2. Liikenne.... 4.2.3. Rahoitus- ja vakuutustoiminta...... 4.2.4. Asuntojen omistus...... 4.2.5. Kiinteistö- ja liike-elämää palveleva 63 64 65 toimi n ta....................................... 6 7 LÄHTEET 4.2.6. Muut yksityiset palvelukset................... 68 4.2.7. Julkinen toiminta................................. 70 75
Kuvioluettelo sivu 2.. Palveluelinkeinojen tuotanto- ja työllisyysosuudet eräissä maissa vuosina 964-83 4 2.2. Kaupan, ravitsemis- ja majoitustoiminnan osuus palveluelinkeinojen tuotannosta eräissä maissa vuosina 964-8,% 20 2.3. Kuljetusten, varastoinnin ja tietoliikenteen osuus palveluelinkeinojen tuotannosta eräissä maissa vuosina 964-8,% 20 2.4. Rahoitus-, vakuutus-, kitnteistö- ~ 'ja liike-elämää palvelevan toiminnan osuus palveluelinkeinojen tuotannosta eräissä maissa vuosina 964-8~ % 2 2.5. Yhteiskunnallisten ja henkilökohtaisten palvelusten osuus palveluelinkeinojen tuotannosta eräissä maissa vuosina 964-8' % 2 2.6. Julkisen toiminnan osuus palveluelinkeinojen tuotannosta eräissä maissa vuosina 964-8, % 22 2.7. Kaupan, ravitsemis- ja majoitustoiminnan osuus palveluelinkeinojen työllisestä työvoimasta eräissä maissa vuosina 967-8,% 23 2.8. Kuljetusten, varastoinnin ja tietoliikenteen osuus palveluelinkeinojen työllisestä työvoimasta eräissä maissa vuosina 96 7-8 ' % 23 2.9. Rahoitus-, vakuutus-, kiinteistö- ja liike-elämää palvelevan toiminnan osuus palveluelinkeinojen työllisestä työvoimasta eräissä maissa vuosina 967-8, % 24 2.0. Yhteiskunnallisten ja henkilökohtaisten palvelusten osuus palveluelinkeinojen työllisestä työvoimasta eräissä maissa vuosina 967-8,% 24 3.. Bruttokansantuote sektoreittain vuosina 960-82, mrd.mk vuoden 975 hinnoin 28 3.2. Työllinen työvoima elinkeinoittain vuosina 960-82, 000 henk. 28 3.3. Kaupan, ravitsemis- ja majoitustoiminnan tuotannon volyymin sekä yksityisen kulutuksen volyymin %-muutokset vuosina 96-82 29 3.4. Liikenteen ja teollisuustuotannon volyymin %-muutokset vuosina 96-82 34 3.5. Suomen palvelutoimialojen tuotanto- ja työllisyysosuudet vuosina 960-88 47 3.6. Eri palvelutoimialojen osuudet koko palvelusektorin investoinneista vuosina 960-82 48
3.7. Tuotanto/työlliset ja työllisten määrä koko palvelusektorissa 50 3.8. Palvelutoimialojen ja yksityisen kulutuksen volyymin %- muutokset vuosina 96-82 5 3. 9. Suhdanneherkkien palvelujen (TOL 6,7,83-833,9:yksit), teollisuustuotannon ja yksityisen kulutuksen volyymin %- muutokset vuosina 96-82 5 4.. Tuotanto/työlliset j a työllisten määrä kaupa ssa sekä ravitsemis- ja majoitus t oiminnassa vuosina 960-88 (960 =00) 62 4. 2. Tuotanto/työlliset ja työllisten määrä liikenteessä vuosina 960-88 (960=00) 62 4.3. Tuotanto/työlliset ja työllisten määrä rahoitus- ja vakuutustoiminnassa vuosina 960-88 (960 =00) 66 4.4. Tuotanto/työlliset ja työllisten määrä asuntojen omistus - sektorissa vuosina 960-88 (960=00) 66 4. 5. Tuotanto/työlliset ja työllisten määrä kiinteistö- ja liikeelämää palvelevassa toiminnassa vuosina 960-88 (960=00) 69 4.6. Tuotanto/työlliset ja työllisten määrä muissa yksityisissä palveluissa vuosina 960-88 (960=00) 69 4. 7. Tuotanto/työlliset ja työllisten määrä julkisessa toimin - nassa vuosina 960-88 (960=00) 7 sivu Liitekuviot. Kiinteän paaoman bruttomuodostuksen volyymi palveluelinkeinoissa vuosina 960-82 (960=00) 72 2. Palvelusektorin investointiaste toimialoittain vuosina 960-82, % 73 3. Investointiaste koko palvelusektorissa ja asuntojen omistussektorissa vuosina 960-82, % 74
Taulukkoluettelo sivu 3.. Tuotannon volyymin, työllisy~den, tuottavuuden ja investointien volyymin keskimääräiset vuotuiset %-muutokset kaupassa, palveluelinkeinoissa ja tehdasteollisuudessa vuosina 948-60 ja 960-83 33 3.2. Tuotannon volyymin, työllisyyden, tuottavuuden ja investointien volyymin keskimääräiset vuotuiset %-muutokset liikenteessä, palveluelinkeinoissa ja tehdasteollisuudessa vuosina 948-60 ja 960-83 35 3.3. Eri liikennemuotojen osuudet liikenteen tuotannosta 36 3.4. Tuotannon volyymin, työllisyyden, tuottavuuden ja investointien volyymin keskimääräiset vuotuiset %-muutokset rahoitusja vakuutustoiminnassa, palveluelinkeinoissa ja tehdasteollisuudessa vuosina 948-60 ja 960-83 43 3.5. Tuotannon volyymin, työllisyyden, tuottavuuden ja investointien volyymin keskimääräiset vuotuiset %-muutok~et yhteiskunnallisissa ja henkilökohtaisissa palveluissa, julkisessa toiminnassa, voittoa tavoittelemattomassa toiminnassa, kotitalouspalvelutoiminnassa, palveluelinkeinoissa ja tehdasteollisuudessa vuosina 960-83 46 4.. Huoltotase, perusvaihtoehto 55 4.2. Bruttokansantuote sektoreittain 56 4.3. Palveluelinkeinojen tuotanto vuosina 973-88 58 4.4. Yksityiset kulutusmenot ja kotitalouksien ostovoima 60 4.5. Kauppa vuosina 973-88 6 4.6. Liikenne vuosina 973-88 64 4.7. Råhoitus- ja vakuutustoiminta vuosina 973-88 65 4.8. Asuntojen omistus vuosina 973-88 67 4.9. Kiinteistö- ja liike-elämää palveleva toiminta vuosina 973-88 68 4.0. Muut yksityiset palvelukset vuosina 973-88 4.. Julkinen toiminta vuosina 973-88 70 7
. JOHDANTO.. Yleistä Jalostus- ja palveluelinkeinojen osuus on kasvanut viime vuosikymmeninä kansantaloudessamme varsin nopeasti. Vuonna 950 alkutuotannon työllisyysosuus oli lähes puolet, jalostuselinkeinojen runsas neljännes ja palveluelinkeinojen noin neljännes. Nykyisin alkutuotannon työllisyysosuus on vain runsaat 0 %, jalostuselinkeinojen noin kolmannes ja palveluelinkeinojen runsaat puolet. Elinkeinojen kolmijaossa on palveluelinkeinojen - kaupan, liikenteen, rahoitus- ja vakuutustoiminnan sekä yhteiskunnallisten ja henkilökohtaisten palvelusten - kansantaloudellinen merkitysnykyi sin työllisyysosuudella mitattuna suurin. Palveluelinkeinojen nopea kasvu on korostanut niiden vaikutusta myös kansantalouden yleisiin suhdannevaihteluihin. Vaikka monien palveluiden kysyntä on johdettua, muun kansantalouden kehityksestä riippuvaa, on useiden merkittävien palvelualojen kehityksen riippuvuus yleisistä suhdannevaihteluista heikko. Palveluelinkeinot ovat viime vuosina keskimäärin tasanneet yleisiä suhdannevaihteluita. Palveluelinkeinojen kansantaloudellisen merkityksen korostuminen on vähi tellen synnyttänyt tarpeen ottaa palvelusektori aikaisempaa tehostetummin huomioon myös ETLAn ennustetyössä. Koska tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavaa perusselvitysaineistoa on saatavissa varsin vähän, pää tettiin tämä selvitys tehdä. Selvitys on alustava ja se julkaistaan tiedonantona käynnissä olevasta laajemmasta tutkimuksesta.
2 Selvitys jakaantuu neljään osaan. Ensimmäisessä luvussa tarkastellaan palveluiden käsitettä ja palvelusektorin asemaa ja mittaamista kansan talouden tilinpidossa. Toisessa luvussa tarkastellaan palvelusektoria Suomessa ja eräissä muissa OECD-maissa. Kolmannessa luvussa tarkastellaan Suomen palvelusektoria ja sen rakennemuutoksia viime vuosikymmeninä ja l neljännessä luvussa palvelutoimialojen kehitysnäkymiä viiden vuoden periodilla eteenpäin..2. Palvelusten käsitteestä Tavaroiden ja palvelusten käsitteellistä eroa on teoreettisessa kansantaloustieteen kirjallisuudessa pohdittu varsin vähän, vaikka ongelma on sinänsä vanha. ) Palvelusten käsitteen määrittely on koettu ilmeisen ongelmalliseksi eikä laajaa yksimielisyyttä hyväksyttäv~stä määritelmästä liene saavutettu. Tavallisesti palvelut on määritelty aineettomiksi hyö- - dykkeiksi, mutta tämä määritelmä on varsin ongelmallinen ja puutteellinen.2) Palveluita kohtaan osoitettu vähäinen teoreettinen mielenkiinto voi osaksi johtua palvelusten peruuttamattomuudesta, mikä palvelusten ominaisuus voi huomattavasti vaikeuttaa teorianmuodostusta. Kun palvelut on tuotettu, niitä ei voida yleensä siirtää toiselle. Tässä mielessä palvelus eroaa konkreettisista tavaroista, jotka voivat olla periaatteessa rajoittamattomasti vaihdannan kohteena. Tästä palveluiden Siirtämiskelvottomuudesta seuraa se, että useita teoreettisia malleja ei välttämättä voida suoraan ) Adam Smith (776), Alfred Marshall (929). 2) Kts. esim. Hill (979).
3 soveltaa palveluksiin, koska näissä malleissa yleensä oletetaan vaihdan nan kohteena olevat hyödykkeet jo olemassaoleviksi ja rajoittamattomasti siirtämiskelpoisiksi. Palveluiden ainettomuudesta seuraa, että niitä ei voida varastoida kuten tavaroita yleensä voidaan. Myös eräille palveluksille on katsottu olevan tunnusomaista, että ne kulutetaan samalla hetkellä kuin ne tuotetaan. Tällaisina palveluina voidaan pitää esim. kuljetuspalveluita. Vaikka palvelut ovat sinänsä aineettomia, ne voivat vaikuttaa ihmisiin sekä henkisellä että fyysisellä tasolla ja palvelusten vaikutus voi olla joko pitkä- tai lyhytaikainen. Esimerkiksi useat henkilökohtaiset palvelut vaikuttavat ihmiseen ainakin fyysisellä tasolla, esim. tukanleikkuu, ja voittopuolisesti henkisellä tasolla, kuten esim. jokin taide-esitys. Palvelusten käsitteen määrittely on merkityksellinen, koska vasta sel keän määritelmän nojalla voidaan päättää, millaista taloudellista toimintaa pidetään palveluina ja millaista ei. Kun palvelusten käsitteestä on ensin sovittu, voidaan palveluita pyrkiä mittaamaan. Koska palvelut ovat aineettomia, tuottaa niiden määrän ja hinnan mittaaminen paljon suurempia vaikeuksia kuinkonkreettisiin tavaroihin liittyvien vastaavien suureiden mittaaminen. Käytännössä palveluita koskevissa empiirisissä tutkimuksissa nojaudutaan tavallisesti olemassaoleviin tilastoihin, jolloin on tyydyttävä näissä tilastoissa sovellettuihin määritelmiin ja mittaustapoihin. Yleensä nämä ovat enemmän tai vähemmän puutteellisia, jolloin itse palveluihin liittyvää taloudellista toimintaa ei saada käytettävissä olevista tilastoista kunnolla esille.
4 Tarkastellaan esimerkkinä suomalaista tilastoaineistoa. Suomen kansantalouden tilinpidossa luokitellaan kansainvälistä ISIC-järjestelmään perustuvaa käytäntöä noudattaen taloudellista toimintaa harj?ittavat tilastoyksiköt päätoimialansa mukaan, vaikka tilastoyksikön muu taloudellinentoiminta poikkeaisi huomattavastikin päätoimialasta. On selvää, että tällä perusteella muodostettu tilastoaineisto ei tee mahdolliseksi palvelutoiminnan tarkkaa tutkimista, koska se edellyttäisi tilastoyksi köiden taloudellisen toiminnan luokittelua nykyistä tarkemmin. Nykyisessä tilastokäytännössä tämä ei liene mahdollista. Myös ISIC-järjestelmä, jossa taloudellisen toiminnan luokitteluun vaikuttaa paitsi tuotannon tai vaihdon kohteena olevien palvelusten laji, myös se, mitä raakaaineita tuotannossa käytetään ja mihin käyttötarkoituksiin palvelukset tavallisimmin joutuvat, asettaa omat rajoituksensa, jos halutaan tutkia nimenomaan palveluiksi katsottavaa taloudellista toimintaa. ) Koska ETLAn ennustetyö perustuu kansantalouden tilinpitoon, käytetään tässä selvityksessä kansantalouden tilinpidon käsitteitä, luokituksia ja havaintoaineistoa. Palvelusektorilla tarkoitetaan tässä selvityksessä siten Suomen kansantalouden tilinpidon käyttämän luokituksen mukaisia toimialoja kauppa, ravitsemis- ja majoitustoiminta (TOL 6), kuljetus, varastointi ja tietoliikenne (TOL 7), rahoitus-, vakuutus-, kiinteistöja liike-elämää palveleva toiminta (TOL 8) ja yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelukset (TOL 9). Useimmat taloudelliset toiminnot, jotka kansantalouden tilinpidossa luokitellaan näihin ryhmiin, voidaan katsoa pääasiallisesti aineettomiksi, joten ne toteuttavat tämän keskeisen palvelukäsitteen tunnusmerkin. Myös kansainvälisessä käytännössä nämä ) Toimialaluokitus (TOL). Tilastokeskuksen käsikirjoja N:o 4. Helsinki 979.
5 toimialat katsotaan useimmiten palvelualoiksi..3. Palveluiden funktionaalinen luokitus kansantalouden tilinpidossa Kansantalouden tilinpidon soveltamiin luokituksiin vaikuttaa se, millai nen talousyksikkö tuottaa palvelun, millaiselle talousyksikölle se myydään ja missä tarkoituksessa palveluja tuotetaan. Esim. se seikka, ostaako palve~! uksen yritys vai yksityinen henkilö, vaikuttaa yleensä sii hen, katsotaanko palvelus tuotannon välituotteeksi vai kulutetuksi. Myös palvelujen tuotanto ryhmitellään tilinpidossa paitsi tuotantotoiminnan lajin mukaan (TOL-luokitus) myös tuotantotoiminnan tarkoituksen mukaan (funktionaalinen luokitus). Tuotantotoiminnan tarkoitukseen perustuva ns. funktionaalinen luokitus käsittää neljä ryhmää: ) yrittäjätoiminta, 2) julkinen toiminta, 3) yksityinen voittoa tavoittelematon toiminta ja 4) kotitalouspalveluto.i~inta. Tätä erottelua pyritään tässä selvityksessä noudattamaan ainakin suomalaisen tilastoaineiston osalta. Palveluista valtaosa kuuluu yrittäjätoimintaan ja on siten riskinalaista voittoa tavoittelevaa toimintaa. Yrittäjätoimintaan kuuluvat palvelut muodostavat nykyisin lähes 70 % palvelusten tuotannon jalostusarvosta. Julkiseen toimintaan luokiteltujen palvelujen jalostusarvo-osuus kansan talouden palveluksista on nykyisin vajaat 30 %. Tämä osuus muodostuu jul kisyhteisöjen harjoittamasta tuotantotoiminnasta. Koska eräät niistä harjoittavat myös yrittäjätoimintaa, on julkisyhteisöjen tuotanto-osuus jonkin verran suurempi kuin julkisen toiminnan, mutta siitä ei ole käy -
6 tettävissä tarkkoja lukuja. Julkisessa toiminnassa yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut on suurin toimiala. Tämän toimialan jalostusarvo- osuus koko julkisen toiminnan tuotannosta on noin 95 %. Voittoa tavoittelemattoman toiminnan ja kotitalouspalvelutoiminnan tuotantobsuudet ovat varsin pienet..4. Tavaroiden ja palvelusten välisestä riippuvuudesta Palvelusten kysyntä on tyypillisesti johdettua kysyntää. Tällöin tavaran olemassaolo on palveluksen kysynnän syntymisen edellytys. Esimerkiksi kaupan ja liikenteen palvelukset ovat tyypillisesti johdettuun kysyntään perustuvia. Myös monet rahoitus- ja vakuutustoiminnan ja liike-elämää pal velevan toiminnan palvelut sekä monet yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut perustuvat tavaroiden olemassaoloon. Tavaroiden ja palvelusten välinen riippuvuus voi olla myös päinvastainen. Tällöin palvelusten tuotanto synnyttää tavaroiden tuotantoa. Esim. liikennepalveluiden kehittäminen ja ylläpitäminen voi edellyttää investointeja tieverkoston kehittämiseksi ja saattaa siten lisätä erilaisten investointitavaroiden kysyntää. Palveluiden johdetun kysynnän luonne vaikuttaa siihen, että palvelusten tuotannosta käytetään melko suuri osa tavaratuotannon välituotteina. Tällaisia tuotantopainotteisia aloja ovat tukkukauppa, kuljetus, tietoliikenne, rahoitus- ja vakuutus - sekä liike-elämää palveleva toiminta. Monien yhteiskunnallisten ja henkilökohtaisten palveluiden tuotanto käytetään suoraan lopputuotteina. Yksityisestä kulutuksesta palvelusten osuus on nykyisin noin kolmannes ja julkisesta kulutuksesta valtaosa.
7 Täsmällisiä lukuja tämän erän suuruudesta on vaikea esittää, koska kansan - talouden tilinpidossa käytetyn julkisen kulutuksen määritelmän nojalla on vaikea suorittaa julkisen kulutuksen jakoa tavaroihin ja palveluksiin samalla tavalla kuin yksityisellä sektorilla. ).5. Palvelusten tuotannon mittaamisesta kansantalouden tilinpidossa Palvelua on sen aineettomuuden takia yleensä vaikea mitata. Erityisen han - kalaa on palvelun mittaaminen silloin, kun se liittyy melko puhtaaseen abstraktiaan kuten vakuutustoiminnassa, jossa palvelu muodostuu siitä, että vakuutusyhtiö kantaa talousyksiköiden riskejä. Jos palveluiden tuottamiseen liittyy tavaroita tai joitakin havaittavissa ja mitattavissa olevia muutoksia, voidaan palveluiden tuotannon määrää pyrkiä mittaamaan näi - den tekijöiden kautta, vaikka itse aineetonta palvelua ei voitaisikaan sinänsä mitata. Kaupassa, jossa palvelu tarkoittaa tavaroiden toimittamista tuottajille ja kuluttajille, palvelu liittyy tavaraan, jolloin pal - velua voidaan pyrkiä mittaamaan kaupan välittämien tavaroiden määrän kautta. Näin kansantalouden tilinpidossa menetelläänkin. Liikenteessä, jossa palvelu liittyy paikasta toiseen siirtymiseen, palvelua voidaan pyrkiä mittaamaan siirrettyjen tavara- tai henkilömäärien ja siirretyn matkan pituuden perusteella. Tällä perusteella arvioidaan kansantalouden tilinpidossa mm. rautatieliikenteen, ilmaliikenteen ja osaksi myös henkilöautoliikenteen ja kuorma -autoliikenteen tuotannon volyymia. ) Julkinen kulutus määritellään kansantalouden tilinpidossa residuaali eräksi, joka saadaan vähentämällä kustannuskomponenttien summasta (kokonaistuotoksesta) markkinahyödykkeiden ja markkinattomien hyödyk keiden myynnistä saadu t t ulot.
8 Jos palveluihin tai palvelun tuottamisprosessiin ei liity mitään helpohkosti mitattavissa olevia suureita, tavaroita tai maantieteellisten koordinaattien muutoksia, on lähellä ajatus, että mitataan palveluiden tuotantoa niiden tuottamiseen käytettyjen kustannusten kautta. Kansantalou den tilinpidossa nykyisin käytetyissä laskentamenetelmissä kokonaistuotannon volyymia arvioidaankin julkisessa toiminnassa, voittoa tavoittelemattomassa toiminnassa ja kotitglouspalvelutoiminnassa sek~ eräillä muilla palvelualoilla, mm. rahoitus- ja vakuutustoiminnassa, tuotantokustannuksilla, joita deflatoidaan erilaisilla kustannus - ja hintaindekseillä volyymikomponentin esillesaamiseksi. Tällöin monilla aloilla tuotannon volyymikehitys tulee riippumaan varsin läheisesti alan työllisyyskehityksestä,koska tuotantokustannusten tärkeimpien erien, palkkasumman ja sosiaalikulujen volyymin muutos riippuu läheisesti työllisyyden muutoksesta.monilla palvelualoilla tuotannon volyymin laskentamenetelmä perustuu suoraan työllisyyteen. Näistä kansantalouden tilinpitojärjestelmässä sovellettujen palveluiden tuotannon mittausmenetelmien ilmeisistä vaikeuksista ja puutteista johtuu se, että es im. sellaisen tuotannon määrään perustuvan i nd i kaa ttori n, kuten tuottavuuden, kvantitatiivisen arvion luotettavuus on monilla sektoreilla varsin heikko..6. Yhteenveto ja täydentäviä huomautuksia Palvelusten käsitteen määrittely on ongelma, joka on.toistaiseksi ratkaistu melko puutteellisesti. Virallisessa tilastokäytännössä sovelletun pal velukäsitteen epätyydyttävyys ilmenee mm. niissä tutkimuksissa, joissa palvelusektorin ongelmia on pyritty selvittämään tutkimusta varten kerä -.tyn oman havaintomateriaalin avulla. Tällöin virallisten tilastojen pal -
9 velusarjat on katsottu epätyydyttäviksi pääasiassa niiden laadinnassa sovellettujen käsitteiden puutteellisuuksien vuoksi. ) Tällaisista palvelujen käsitteeseen ja palveluksiksi katsottavien taloudellisten toimintojen luokitukseen liittyvistä käsitteellisistä epäsel vyyksistä huolimatta on tässä tutkimuksessa - tutkimuksen päätavoite huomioon ottaen - katsottu riittäväksi nojautua yleisesti käytettyyn palvelusektorin käsitteeseen. Tämä käsite perustuu virallisissa tilastoissa sovellettuun tuotantotoiminnan toimialajakoon. Palvelusektorimme on sisäisesti varsin heterogeeninen. Tuotantotoiminnan funktionaalisen luokituksen mukaan kuuluu nykyisin palveluiden tuotannosta lähes 70 % yrittäjätoimintaan, ja lähes 30 % julkiseen toimintaan. Valtaosa palveluiden tuotannosta on siis markkinoilla tapahtuvaa riskinalaista toimintaa, mutta myös julkisen toiminnan osuus on huomattava ja se on viime vuosina voimakkaasti kasvanut. Suomen kansantalouden tilinpidossa useimmat palveluiden tuotannon määrän mittausmenetelmät perustuvat palvelusten tuottamiseen liittyviin tavaroi - hintai palvelustentuottamisen yhteydessäsyntyviin havaittiinja mitattavissa o evi i n muutoksiin sekä pa ve ui den tuottamisessasyntyneisiin kustannuksiin, joista def ato ima a päästään vo yymi arvoihin. Kuten ede ä todettiinmoni a sektoreilla palveluiden tuotannon volyymiarviot perustuvat suoraan työlli syyteen. Tällaisista mittausratkaisuista johtuu, että palveluiden tuotantoon liittyvien tunnuslukujen luotettavuus on yleensä heikko. ) Esim. Rapport sur evolution des services de tertiaire avance Istituto per gli Studi di Economia. Presente a la reunion de Association d lnstituts Europeens de Conjuncture Economique. (AIECE). Bruxelles, 28 Octobre 982.
0 2. PALVELUSEKTORI SUOMESSA JA ERÄISSÄ OECD-MAISSA: 2.. Ylei stä TUOTANNON JA TYöLLISYYDEN KANSAINVÄLISTÄ VERTAILUA Tä ssä kappaleessa vertaillaan sektoreittain palvelujen tuotannon j a työl lisyyden kehitystä Suomessa ja eräissä OECD-maissa. Vertailun kohteeksi on valittu Yhdy svallat ja Japani sekä eräät ulkomaankauppamme kannalta keskeiset läntiset teollisuusmaat: Ruotsi, Saksan Liittotasavalta ja Iso- Britannia. Yhdysvaltojen katsotaan edustavan.. vanhaa.. teollisuuden ja elinkeinorakenteen osalta pitkälle kehittynyttä maata ja Japanin uutta teollisuusmaata, jonka elinkeinorakenne on kehittynyt nopeasti. Vertailu kohdistuu seuraavassa vain tuotantoon ja työllisyyteen, mutta tarkoitus on myöhemmin keskittyä myös muihin muuttujiin, mm. investointeihin. ) Vertail~ssa pyritään lähinnä kuvaamaan eri maiden palvelutoimialojen rakennetta mainittuja muuttujia koskevien osuustarkastelujen avulla. Käytettävissä olleesta tilastoaineistosta johtuen vertailussa esiintyy jonkin verran epäyhtenäisyyttä. Esim. tuotantotiedot koskevat pääasiassa vuosia 964-98, kun taas työllisyystiedot koskevat vuosia 967-98. Tähän valintaan vaikutti pääasiassa se, että työllisyysvertailua haluttiin suorittaa eri maiden ja eri toimialojen kesken. Ennen vuotta 967 ei kansainvälisistä lähteistä ole käytettävissä työllisyystietoja useimmista valituista maista selvityksessä käytetyllä toimialajaolla; Suomenkin työllisyystiedot alkavat vasta vuodesta 97. ) Tuotantotiedot on kerätty julkaisusta National Accounts 964-98, Detailed Tables, Vol. II. OECD, Paris 983. Työllisyystiedot perustuvat julkaisuihin Labour Force Statistics 967-978, 968-979, 969-980 ja 970-98. Paris 980, 98, 982 ja 983. Tuotantoa ja työllisyyttä koskevat tiedot perustuvat OECD:n ja I.L.O:n käyttämiin kansainvälisiin määritelmiin, mutta maittaisiin vertailuihin on kuitenkin syytä suhtau tua varauksella. Maittaisia eroja saattaa esiintyä yleisissä luokitusperusteissa sekä tietojen keruuseen ja laskentaan liittyvissä menetel - missä. Suomen työllisyystiedot perustuvat työvoimatiedusteluun ja kappa leissa 3 ja 4 kansantalouden tilinpitoon..,
' Sekä tuotannon että työllisyyden osalta toimialajako on seuraava: ) kauppa-, ravitsemis- ja majoitustoiminta, 2) kuljetus, varastointi ja tietoliikenne, 3) rahoitus-, vakuutus-, kiinteistö- ja liike-elämää palveleva toiminta ja 4) yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut. Työllisyystietojen osalta mainittu toimialajako on ISIC-luokitusjärjestelmän mukainen ja tuotantotietojen osalta uuden SNA-järjestelmän mukainen. Tuotantotiedot on luokiteltu funktionaalisin perustein, kun sitävastoin työllisyystietoja ei ollut käytettävissä tällä jaolla. Mainittuihin toimialaluokkiin sisältyy kaikkien funktionaalisten luokkien työlliset. Koko palvelusektorilla tarkoitetaan esitettyjä neljää toimialaa yhteensä. Tuotantotietoihin ei kuitenkaan sisälly voittoa tavoittelemattoman toiminnan ja kotitalouspalvelutoiminnan tuotanto, koska näistä funktionaalisista luokista ei ollut käytettävissä tietoja kaikista vertailuun valituista maista. Työllisyystietoihin pitäisi sen sijaan sisältyä myös näihin luokkiin kuuluvat työlliset. Kappaleissa 3 ja4 suoritetussa Suomenpalvelusektoria koskevassa tarkastelussa luetaan palvelusektorin tuotantoon, työllisiin ja investointeihin myös voittoa tavoittelemattomaan toimintaan ja kotitalouspalvelutoimintaan kuuluvat erät. 2.2. 2.2.. Palveluelinkeinojen tuotanto- ja työllisyysosuudet Yleistä Läntisissä teollisuusmaissa maatalouselinkeinon taloudellinen merkitys on supistunut ja jalostuselinkeinojen ja palvelusten merkitys on kasvanut varsin pitkällä ajanjaksolla. Tämänsuuntainen kehitys on alkanut useissa
2 teollisuusmaissa varsin aikaisin, esim. Englannissa jo noin 200 vuotta sitten. Keskeisinä tähän prosessiin vaikuttaneina syinä on pidetty keksintöjä ja nopeaa teknistä kehitystä, joka lisäsi työtilaisuuksia teollisuudessa ja imi työvoimaa maaseudulta teollisuuskeskuksiin. Keskusten syntyminen muodosti edullisen maaperän monien jalostus- ja palvelualojen kehittymiselle. Vähitellen väestön elintaso nousi. Syntyi uusia tarpeita, jotka monipuolistivat kysyntää ja tukivat siten nopeata teollisuuden ja palveluelinkeinojen kasvua. Alkutuotannosta vapautuva työvoima ei enää toisen maailmansodan jälkeen ole tarjonnut useissa maissa yhtä hyviä edellytyksiä jalostus- ja palveluelinkeinojen voimakkaalle laajentumiselle kuin aikaisemmin. Kuitenkin edellä mainittujen muiden tekijöiden, erityisesti nopean teknisen kehityksen vuoksi, näiden elinkeinojen tuotanto- ja työllisyysosuudet ovat edelleenkin kasvaneet sodan jälkeisistä vuosista, mutta kasvu on selvästi hidastunut useimmissa teollisuusmaissa. Uutena kehityspiirteenä näihin yleisiin elinkeinorakenteen muutostrendeihin on ollut viime vuosina jalostuselinkeinojen tuotanto- ja työllisyysosuuksien supistuminen, jota on tapahtunut useissa teollisuusmaissa. OECDmaissa keskimäärin teollisuuden työlliset ovat vähentyneet 970-luvun alun jälkeen. Palveluelinkeinojen tuotanto- ja työllisyysosuudet ovat vastaavasti viime vuosina nousseet. Tällaiseen kehitykseen on nähtyuseita eri syitä. Useissamaissa on palvelusten kysynnän tulojoustojen todettu olevan suurempia kuin tavaroiden vastaavien joustojen. ) Tätä on heijastanut myös julkisen sektorin voimakas ) Economic Survey of Europe in 982. United Nations. New York 983.
3 kasvu sodan jälkeen useissa läntisissä teollisuusmaissa. Kun väestön fulotaso on noussut "riittävän" korkealle, on kansantalouksilla katsottu olevan varaa mm. parempaan terveydenhoitoon ja sosiaalihuoltoon kuin aikaisemmin. Näiden alojen laajentaminen on monissa maissa toteutettu julkisen sektorin kautta. Palvelualojen työllisyyden on havaittu olevan monissa maissa joustamattomampi alaspäin laskusuhdannevaiheessa kuin jalostuselinkeinojen työllisyyden. Varsinkin viime vuosina, kun teollisuuden ja rakennustoiminnan kasvu on useissa läntisissä teollisuusmaissa hidastunut tai supistunut, saattaa tämä selittääosaltaan palveluelinkeinojen työllisyysosuuden kasvua eri maissa. Osa-aikatyöntekijöiden lukumäärä on kasvanut viime vuosina varsin nopeasti monilla palvelualoilla. Kuitenkaan pelkästään tämä tekijä ei selitä palveluelinkeinojen työllisyysosuuden kasvua eri maissa, koska vastaava palveluelinkeinojen työllisyysosuuden kasvua koskeva havainto, joskaan ei yhtä silmiinpistävä, voidaan monista maista tehdä myös työtuntiosuuksien perusteella. ) Joidenkin maiden osalta on esitetty, että palveluelinkeinojen työllisyysosuuden kasvu on voinut osaksi johtua eräänlaisesta yleisestä rakennerationalisoinnista. Monet teollisuusyritykset teettävät nykyisin mm. atk:hon ja suunnitteluun liittyvät tehtävät muilla yrityksi.llä, kun nämä on aikaisemmin suoritettu omassa yrityksessä. Kun tällaista kehitystä on voinut tapahtua myös käänteisesti, jää useiden maiden tapauksessa ~päselväksi, onko tämäntyyppinen rakennemuutos lisännyt vai vähentänyt palvelualojen työllisyys- ja tuotanto-osuuksia. ) Economic Survey of Europe in 982. United Nations. New York 983.
4 Kuvio 2.. Palvelu~linkeinojen tu~fanto- ja työllisyysosuudet eräissä maissa vuosina 964-83 % 60 50 40 TUOTANTO-OSUUS --- ---- i ~,.,.,....;~ ~~- ~--- USA - ~- ~---... ~' --~ ~- JAPANI..--...,.. ~......,,,,,,,,,""....,,,,..,,,,,...._,,,.,.,,,, ''...."''''"... ~ 4,,,,......... 4.,...., ~--. J. '''''',,,,,~,,~~ ~ RUOTSI -~ ~ -,,,~ - -..- :- -- - -... ~,...,,...,,,,\,,,,,,,,,.,.. - - -- ~... ~,......, ~.,... - -- --- \ --... -- - - - -- ---- ~\,... su6mi SAKSAN LT ~ -s - :/,........ - - - - % 60 50 40 30 l l 30.--------------,.----------,----------,----------,---------- % % TYÖLLISYYSOSUUS ------ ~,.. 60 --- -- RUOTSI - ---------- --- - --,,.. -- ~~ -"'-- ------t--------t----------i 60 ETLA ) Vuosien 982-83 tiedot osittain ETLAn arvioita.
5 2.2.2. Palvelusektorin maittaisia vertailuja Kuviosta 2.. voidaan havaita, että vertailun kohteeksi valittujen teollisuusmaiden joukossa Suomi edustaa maita, joissa palveluelinkeinojen tuotannon ja työllisyyden osuudet koko kansantalouden vastaavista muuttujista ovat vielä suhteellisen alhaiset. ) Tämä ilmiö selittyy pääasiassa sillä, että Suomessa elinkeinojen välinen rakennemuutos käynnistyi kansainvälisesti varsin myöhään, oikeastaan vasta toisen maailmansodan jälkeen. Yhdysvaltoihin verrattuna palveluelinkeinojemme tuotanto-osuus oli 980-luvun alkaessa noin 20 prosenttiyksikköä matalampi ja työllisyysosuus noin 5 prosenttiyksikköä pienempi. Myös Ruotsiin nähden ero on selvä. Jos oletetaan, että elinkeinorakenteen kehittyminen meillä seuraa viiveellä tuotantorakenteeltaan kehittyneempien maiden, Yhdysvaltojen ja Ruotsin, elinkeinorakennetta, voitaisiin esitettyjen havaintojen nojalla odottaa, että palveluelinkeinojemme suhteellinen osuus vielä tulevaisuudessa kasvaa. Kuviosta 2.. voidaan myös havaita, että samassakin maassa palveluelinkeinojen tuotanto- ja työllisyysosuudet voivat olla selvästi erilaiset. Tällöin maat voidaan jakaa kahteen ryhmään näiden osuuksien keskinäisen suuruuden mukaan. Esim. vuonna 980 olivat Yhdysvaltojen, Japanin ja Saksan Liittotasavallan palvelusektorin tuotanto- ja työllisyysosuudet likimäärin samansuuruiset. Sen sijaan mainittuna vuonna ) Kuviossa 2.. tuotantoa on mitattu kiinteähintaisilla arvonlisäyssarjoilla tuottajahintaan ja työllisyyttä työllistettyjen henkilöiden lukumäärillä. Käytettyjen käsitteiden tarkemmat määritelmät ilme nevät mainituista julkaisuista. : Ison-Britannian osalta tuotanto-osuuksia ei voitu puutteellisten tilastotietojen takia laskea. Myöskään työllisyysosuuksia ei ole kuviossa 2.. esitetty. Ison -Britannian toimialoittaiset työllisyysosuudet ilmenevät kuvioista 2. 7.-2. 0.
6 Ruotsin ja Suomen palvelusektorin työllisyysosuudet olivat selvästi tuotanto-osuuksia suurempia. Ruotsin tapauksessa tuotanto-osuus oli noin 52 % työllisyysosuuden ollessa noin 62 %. Suomen palvelusektorin tapauksessa vastaavat luvut olivat noin 45 %ja 53%. Paitsi tuotanto- ja työllisyysosuuksien eroja tiettynä vuonna eri maissa, voidaan kuviosta 2.. tehdä myös havaintoja näiden osuuksien ajassa tapahtuneista muutoksista. Erityisen selvästi voidaan havaita, että Japanin palveluelinkeinojen tuotanto-osuus on pysytellyt vuosina 964-8 noin 53-55 prosentin tasolla, mutta työllisyysosuus on noussut noin 43 prosentista 55 prosenttiin. Myös Suomen ja Ruotsin kohdalla on tapahtunut samansuuntaista kehitystä. Millaisia johtopäätöksiä näistä havainnoista voidaan tehdä? Tuotantoosuuden suhde työllisyysosuuteen voidaan kirjoittaa myös palvelujen tuottavuuden suhteena koko kansantalouden tuottavuuteen. ) Siten maissa, jossa tuotanto-osuuden suhde työllisyysosuuteen on likimäärin yksi, on myös palveluelinkeinojen tuottavuuden taso likimäärin samansuuruinen kuin koko kansantalouden tuottavuuden taso. Esim. Yhdysvaltojen, Japanin ja Saksan Liittotasavallan osalta näin on likimäärin asianlaita. Muuttujan tuotanto-osuus/työllisyysosuus ajallinen kehitys eri maissa riippuu palveluelinkeinojen ja koko kansantalouden tuottavuuksien kehityksestä. Kun mainittu suhdeluku on mm. Japanin, Suomen ja Ruotsin tapauksissa ilmeisen selvästi pienentynyt vuosina 964-8, viittaa tämä siihen, että palvelusektorin tuottavuus on näissä maissa kasvanut sel- ) Tuottavuus tarkoittaa tällöin muuttujaa tuotanto/työpanos.
7 västi hitaammin kuin koko kansantalouden tuottavuus. Näin on käynyt myös Saksan Liittotasavallassa, mutta ei Yhdysvalloissa. Koska useimmissa maissa voittoa tavoittelemattoman toiminnan ja kotitalouspalvelutoiminnan tuotanto- ja työllisyysosuudet ovat varsin pienet, esitetyt johtopäätökset tuskin muuttuisivat, vaikka näihin funktionaalisiin luokkiin kuuluvat tiedot olisivatkin sisältyneet eri maita koskeviin tuotanto-osuuksiin. 2.2.3. Toimialoittaisia vertailuja maittain Kuvioista 2.2.-2.0. ilmenevät palveluelinkeinojen eräiden alatoimialojen tuotanto- ja työllisyysosuudet. Osuudet on laskettu suhteuttamalla toimialojen tuotanto- ja työllisyystiedot koko palvelusektoria edustaviin aggregaatteihin. ) Palveluelinkeinojen sektoreittaisista tuotanto-osuuksista eri maissa vuosina 964-8 voidaan tehdä seuraavia havaintoja. ) Yrittäjätoiminnan kaupan ja liikenteen tuotanto-osuudet eri maissa ovat vaihdelleet noin 5 prosenttiyksikön sisällä. Ne ovat pysyneet tarkasteluperiodilla eri maissa melkein ennallaan. ) Tästä laskentatavasta seuraa, että kuvioista 2.2. - 2.0. ilmenevät 'tiedot kuvaavat lähinnä palveluelinkeinojen sisäistä rakennetta eri maissa. Jos kiinnostus kohdistuu lähinnä eri toimialojen tuotannon ja työllisyyden osuuksiin koko kansantalouden vastaavista muuttujista, saadaan tästä käsitys kertomalla kuviosta 2.. ilmenevät suhteelliset (ei-prosenttiset) tuotanto- ja työllisyysosuudet vastaavilla tuotanto- ja työllisyysosuuksilla kuvioista 2. 2.-2. 0.
8 2) Rahoitus-, vakuutus-, kiinteistö- ja liike-elämää palvelevan yrittäjätoiminnan, yhteiskunnallisia ja henkilökohtaisia palveluksia tuottavan yrittäjätoiminnan ja julkisen toiminnan tuotanto-osuudet eri maissa eroavat tarkasteluperiodilla varsin selvästi toisistaan. Erot ovat selviä erityisesti kahden viimeksimainitun sektorin tapauksessa. Rahoitus- ja vakuutustoiminnan tuotanto-osuudet ovat tarkasteluperiodilla jonkin verran nousseet eri maissa. 3) Yrittäjätoiminnan yhteiskunnallisten ja henkilökohtaisten palveluksien tuotanto-osuudet ovat Suomessa ja Ruotsissa olleet varsin alhaisella tasolla,kuntaas Saksan Liittotasavallassa, Japanissaja Yhdysvalloissa ne ovat olleet Ruotsiin ja Suomeen verrattuna selvästi korkeammalla tasolla. 4) Julkisen toiminnan tuotanto-osuus on vertailtavista maista korkein Ruotsissa ja Suomessa sekä matalin Saksan Liittotasavallassa, Yhdysvalloissa ja Japanissa. Ruotsissa ja Suomessa suurin osa yhteiskunnallisista ja henkilökohtaisista palveluista tuotetaan julkisella sektorilla, mikä selittää tämän toimialan suhteellisesti matalia tuotantoosuuksia yrittäjätoiminnassa ja julkisen toiminnan suhteellisesti korkeita tuotanto-osuuksia. Saksan Liittotasavallassa, Yhdysvalloissa ja Japanissa monet yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut taas tuotetaan yksityisellä sektorilla, mikä selittää näiden maiden tuotantoosuuksien suhteellista mataluutta julkisessa toiminnassa ja tuotantoosuuksien suhteellista korkeutta yrittäjätoiminnan yhteiskunnallisissa ja henkilökohtaisissa palveluissa. Yhdysvalloissa, Japanissa ja Saksan Liittotasavallassa on julkisen toiminnan tuotanto-osuus pienentynyt vuosina 964-8. Sen sijaan Ruotsissa ja Suomessa se on kasvanut..,
9 Aikaisemmin mainituista syistä tuotanto- ja työllisyysosuuksia koskevat kuviot eivät ole täysin vertailukelpoisia. Kuvioiden vertailukelpoisuus lienee heikoin yhteiskunnallisissa ja henkilökohtaisissa palveluissa, koska julkisen toiminnan osuus tämän toimialan tuotannosta vaihtelee maittain voimakkaasti. Sen sijaan vertailtavissa maissa kaupan, liikenteen, rahoitus-, vakuutus-, kiinteistö- ja liike-elämää palvelevan toiminnan tuotanto tapahtuu pääosin yksityisellä sektorilla. Rajoitettuja vertailuja voitaneen siten tuotanto- ja työllisyysosuuksien suhteen tehdä vain näiden toimialojen osalta. Eri toimialojen työllisyysosuuksista voidaan tehdä seuraavia havaintoja ) Kaupan työllisyysosuudet ovat tarkasteluvuosina jonkin verran laske- neet eri maissa. Työllisyysosuudet eri maissa näyttävät olevan keskimäärin suuremmat kuin tuotanto-osuudet. Erityisesti Japanin tapauksessa ero on selvä. Suomessa työllisyysosuus on selvästi suurempi kuin Ruotsissa, mutta tuotanto-osuudet näissä maissa ovat viime vuosina olleet suunnilleen samansuuruiset. 2) Myös liikenteen työllisyysosuudet ovat tarkasteluperiodilla laskeneet eri maissa. Toimialan tuotanto- ja työllisyysosuudet näyttävät olevan eri maissa suunnilleen samansuuruiset. Ainakaan yhtä selviä eroja ei näytä esiintyvän kuin kaupassa. 3) Rahoitus- ja vakuutustoiminnan työllisyysosuus on tarkasteluperiodilla kasvanut eri maissa. Toimialan tuotanto-osuudet näyttävät olevan eri maissa selvästi suuremmat kuin työllisyysosuudet, mikä viittaa toimialan tuottavuuden korkeaan tasoon. Vuonna 980 tuotanto ja työllisyysosuuksien ero oli esim. Japanin tapauksessa yli 5 prosenttiyksikköä; muiden maiden tapauksessa tätä pienempi. Toimialan työllisyysosuuk-
20 Kuvio 2.2. Kaupan, ravitsemis-. ja majoitustoiminnan osuus palveluelinkeinojen tuotannosta eräissä maissa vuosina 964-8,% % % 35 35 30 25 20 5 --------- USA Japani -------..,, ~~ j_ ±: ~---- -'":"----- -~ _,' ~ - - ~- ----.---,...,;: =--- i --- -- -......... :.. ~.: "::; ~. -,_ -"""-,...:-~-<; - ~ Saksan Suomi liittotasavalta ----- )... - T Ruotsi 30 25 20 5 0 965 970 975 980 l J ETLA 0 985 Kuvio 2.3. Kuljetusten, varastoinnin ja tietoliikenteen osuus palveluelinkeinojen tuotannosta eräissä maissa vuosina 964-8, % % % 25 25 20 5 0 5 Saksan liittotasavalta Suomi \ ~ ' ~......,... ~~ --- --- -... - ' _ '...,_-......- ~--... -- ------ ;..--""""-=":-- ~ :.;..- :. -- --- T USA Japani -...... ~. --~:.. Ruotsi -.:..::~-.~:'----.. ~,-- :.:...:: '. 20 5 0 5 0 965 970 975 980 ETLA 0 985
2 Kuvio 2.4. Rahoitus -, vakuutus -, kiinteistö- ja liike-elämää palvelevan toiminnan osuus palveluelinkeinojen tuotannosta eräissä maissa vuosina 964-8, % % % 35 30 25 20 5 USA - - Suomi \ /-- - t-- \ _Jo--- -- ----fo----- - ---- ~. \'',,, _... :::-r--...-... ""-. ~ -:-: -:o -:--.............. Japani...... "..._...,. "':,. -... ~~------.\~ ----.....,...,....... ~:~~~~~ /..... liittotasavalta Ruotsi - 35 30 25 20 5 0 965 970 975 980 ETLA 0 985 Kuvio 2.5. Yhteiskunnallisten ja henkilökohtaisten pal velusten osuus palveluelinkeinojen tuotannosta eräissä maissa vuosina 964-8,% % %..... l Japani 25~--~--------------~-;----------4-------------~------------~2 J. 5... --- "...,.. 20 -' ' '......... o.!! = ~ _ _ ---+----------------20 -~ =... - ~:~~:: r ---. -. -. -----. -. liittotasavalta 5~--~--------------~------------~-------------r------------~5 USA ------- ---- ---------- 0~---4--------------~------------+-------------4-------------~0 Ruotsi -------- lt ) ----------- 5~--~------~,-----+------------+------------4----------~ 5 Suomi 0 J l ETLA 0 965 970 975 980 985
22 Kuvio 2.6. Julkisen toiminnan osuus palveluelinkeinojen tuotannosta eräissä maissa vuosina 964-8, % % 35 30 25 20 5 ----!--"" - Ruotsi...-------0---...----...-_...... \ ~-............ -... Suomi - ~ - l... /..... ~- Saksan liittotasavalta.. "- ~ ---- _.---..::.::.: -...--- ' ---... '... '... ''.. ' ' )'',,, - '' USA Japani '..... ----...... -..... ''... --..... "... --. % 35 30 25 20 5 0 l 965 970 975 980 ErLA 0 985.,
23 Kuvio 2.7. Kaupan, ravitsemis- ja majoitustoiminnan osuus pal veluelinkeinojen työllisestä työvoimasta eräissä maissa vuosina 967-8,% % % 45 40 35 30 25 Japani --- ----... '''... ' '...... -... --------... - Saksan liittotasavalta j..... ------ - - --... -....................... 20 l l 967 970...... ~ ~. - -~~ : ~: l so-br i t~nn i a -...... ~... - Ruotsi 975 ------.................. USA ~--.L ---!".:.: -~ -..- Suomi............... ----- 980 -- -... r- -- l J ETLA 45 40 35 30 25 20 985 Kuvio 2.8. Kuljetusten, varastoinnin ja tietoliikenteen osuus palveluelinkeinojen työllisestä työvoimasta eräissä maissa vuosina 967-8,% % % 25 25 20 5 0 5 -. ~ - ' Ruotsi -- --- - ~ ~ '~ ----... - - Suomi, Japani ""' --~.,.,....-.::..........:.: ~;,........ ---... :: :: :r -:-.:: ---7-- Iso-Britannia USA / Saksan liittotasavalta.:. :.. ~ ~.:..:. ~..:..:. t-"..:: ~ :--== :-...:.:: ~;.~:.:_:.. '- -... t---------- 20 5 0 5 0 J l 967 970 l l 975 l 980 E~LA 0 985
24 Kuvio 2.9. Rahoitus-, vakuutus-, kiinteistö- ja lii ke-elämää palvelevan toiminnan osuus pa lveluelinkeinojen työllisestä työvoimasta eräissä maissa vuosina 967-8,% % % 25 25 20 20 5 0 5 USA ----- Saksan liittotasavalta - Ruotsi... d---f------ ~ === d----.. t-~... :::-:::........... -,..... _... ~, - - '-- - J -.,-... :"J -c".:. F"='"..:.=---- ~--... --~ Iso-Britannia,...... Suomi Japam t''''''''...,,,,, 5 0 5 0 967 l 970 J J 975 J J j 980 J E~LA 985 0 Kuvio 2.0. Yhteiskunnallisten ja hen kilökohtaisten pal velusten osuus palveluelinkeinojen työllisestä työvoimasta eräissä maissa vuosina 967-8,% %~-----------.----------------.----------------,---------------.% Ruotsi l --------- f--' 55~----------+-------------~----~~~~''------r--------------55,,.,,.,. ~-------- _,.,. Iso-Britannia... ------- _,- \ 50~---------~~4----------------+----~----------r---------------~50 /...- - -.:!L - - - / - -,.- J USA.-!---...-.t'i- ~.,...- w::.:...-~---r-- -,.., - f--'-- ~ -... 45 _,...y --~---- -~ - 40. ;aksan liittotasavalta.......,::::::;~ \... ~ Suomi...... -...,... ----... --........ Japani 35r-----------~----------------r----------------r--------------~ 35 45 40 30 l l J J 967 970 975 l J l l 980 J
25 sissa ei viime vuosina ole ollut suurta eroa Suomen ja Ruotsin välillä, mutta tuotanto-osuus on Suomessa selvästi Ruotsin vastaavaa korkeampi. Tämä heijastaa sitä, että Suomessa on rahoitus- ja vakuutustoiminnan tuottavuus koko palvelusektorin tuottavuuteen nähden suurempi kuin Ruotsissa. 4) Yhteiskunnallisten ja henkilökohtaisten palvelusten työllisyysosuudet ovat kasvaneet tarkasteluperiodilla eri maissa. 2.2.4. Yhteenveto Palvelusektorin kansainvälinen vertailu osoitti, että tarkasteluperiodilla palveluelinkeinot ovat kokonaisuutena kasvattaneet työllisyys- ja tuotanto-osuuksiaan eri maissa. Sektoreittainen tarkastelu osoitti, että työllisyysosuuksien kasvu on perustunut pääasiassa toimialoihin rahoitus- ja vakuutustoiminta sekä yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelukset. Näiden toimialojen työllisyysosuudet palveluelinkeinoissa olivat tarkasteluvuosina nousseet kun taas kaupan ja liikenteen työllisyysosuudet olivat tarkasteluperiodilla eri maissa laskeneet jonkin verran. Sektorien tuotanto-osuuksista ei yhtä selvästi voitu tehdä samansuuntaisia havaintoja. Rahoitus- ja vakuutustoiminnan tuotanto-osuudet olivat kuitenkin eri maissa, Ruotsia lukuunottamatta, nousseet selvästi tarkasteluperiodilla. Vastaavia havaintoja tuotanto- ja työllisyysosuuksien kehityksestä on voitu tehdä myös muissa läntisissä teollisuusmaissa. Suomen palvelusektorin tuotanto- ja työllisyysosuudet olivat vertailuun valittujen maiden joukossa vielä varsin matalat. Suomen palvelusektorin sisäisessä rakenteessa painottuvat tuotanto-osuuksin tarkasteltuna
26. vertailuun valittuja maita keskimäärin enemmän toimialat liikenne, rahoitus- ja vakuutustoiminta sekä julkinen toiminta. Muita maita keskimäärin vähemmän on palvelusektorimme tuotanto painottunut toimialoille kauppa sekä yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut. Rahoitus-ja vakuutustoimintaa lukuunottamatta näyttää Ruotsin palvelusektorin sisäinen rakenne tuotanto-osuuksien valossa samantyyppiseltä kuin omamme, vaikka Ruotsin kansantaloudessa palveluelinkeinoilla on sekä suhteellisesti että absoluuttisesti suurempi merkitys kuin meillä. Eri maiden palvelusektorien rakenteen erilaisuus johtuu epäilemättä ainakin osaksi maiden elinkeinoelämän rakenteitten eroista ja maantieteellisistä tekijöistä. Koska edellä käytetty sektoriluokitus on varsin karkea, on sen perusteella mahdollista tuoda esille vain eräitä mainituista rakenteellisista tekijöistä johtuvia ja niihin liittyviä erilaisuuksia. Tarkempaa sektorijakoa käytettäessä saatu kuva voi monipuolistua oleellisesti.. '.
27 3. SUOMEN PALVELUSEKTORIN RAKENNEMUUTOKSESTA TOISEN MAAILMANSODAN JÄLKEEN 3.. Kehityksen yleispiirteitä Sodan aiheuttamien vaurioiden korjaaminen ja pyrkimys elintason nostami seen olivat keskeisiä taloudellisen elämän käynnistäviä tekijöitä toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa. Suomi pyrki sodan jälkeen jatkuvasti pysymään mukana kansainvälisessä kehityksessä ja kaupankäynnissä, vaikka valuuttapula asettikin erityisesti tuonnille pitkään omat rajoituksensa. Kuitenkin tämä tavoite merkitsi sitä, että teollisuutta oli kehitettävä ja monipuolistettava, jotta se pysyisi kilpailukykyisenä. Sotakorvaukset antoivat voimakkaan kasvusysäyksen erityisesti metalliteollisuudelle. Teollisuuden selkärangan muodosti pitkään metsäteollisuus, jonka merki tys on edelleenkin huomattava erityisesti valuuttatulojen ansaitsijana. Työtilaisuuksien kasvu ensi vaiheessa lähinnä teollisuudessa imi työvoimaamaaseudulta. Työvoimaaoli maa-jametsätaloudesta runsaasti irroitettavissa ja luovutettujen alueiden väestö muodosti myös eräänlaisen suuren työvoimareservin. Työvoiman muuttoliike asutuskeskuksiin ja taajamiin edellytti asuntoja. Kun sodan jälkeen myös teollisuusrakentaminen oli vilkasta, kasvoi teollisuustuotannon lisäksi koko rakennustoiminta sodan jälkeen nopeasti. Palvelutoimialojen kehityksessä toisen maailmansodan jälkeen näkyy sel västi palveluiden riippuvuus tavaratuotannosta ja väestön jakautumasta maan sisällä. Teollisuustuotannon kasvu ja monipuolistuminen muodostivat edellytykset monien palvelualojen kehitykselle. Myös ulkomaankaupan kasvu, erityisesti EFTAan liittymisen vuonna 96 ja EEC:n kanssa vuonna 973
28 Kuvio 3.. Bruttokansantuote sektoreittain vuosina 960-82 5 vuoden 975 hinnoin. MRD MK 90 80 70 60 50 40 30 25 20 5 0 9 8 7 6.., ' "'.., "".~,/ ""' fl'''.... ',.."'' '... '''' ~...,... ~,.,..,....,,..-...,/...,./ ' '...... "" '',,,......,,,... MAA- JA METSÄTALOUS _'v-~ #,,...-,... ~ h..... \TEOLLISUUS /,un ~... ~,...,,,,.....,,.... -... ~, RAKENNUSTOIMINTA,. 5 960 965 970 975?* 980 82 985 mrd.mk ET~A MRD MK 90 80 70 60 50 40 30 25 20 5 0 9 8 7 6 5 990 Kuvio 3.2. Työllinen työvoimaelinkeinoittain vuosina 960-82, 000 henk. 000HENK 200 000 800 600 400... x'/.... _,. 0, ut ""uual " PALVELUEL\KEINOT _ PALVELUELINKEINOT,...- - -,/' '-..., '...-,/.; ~., """' '.~... RAKEN,USTOIMINTA \ 200.... -------... -------- \ /.~... - - // - '..../ TEO\LISUUS \... """''''''''''... ' AlKUTUOT,NTO ~ \ ""-..... ------------ /...,..,, --- 000 HENK. 200 000 800 600 400 200 0 960 65 70 75 80 85 ET~A 0 90
29 solmitun vapaakauppasopimuksen seurauksena, vaikutti merkittävästi mm. kauppaan ja merenkulkuun. Maan sisäinen muuttoliike edellytti liikenteen uudelleenjärjestämistä ja muuttoliikkeellä on ollut suuri vaikutus monien palvelutoimipaikkojen alueelliseen jakautumaan. Myös yhteiskunnan yleinen kehitys, lainsäädäntö ja erilaisten instituutioiden kehittyminen. vaikuttivat monien palvelualojen kehitykseen. Kokonaisuu tena palveluelinkeinot ovat laajentuneet voimakkaasti koko sodanjälkeisen ajan. 3.2. 3.2.. Kehityksen yleispiirteitä eri palvelualoilla Kauppa, ravitsemis- ja majoitustoiminta Kauppa on tyypillinen toimiala, jonka kehitys liittyy läheisesti yhteiskunnan ja kansantalouden muutoksiin enemmän niitä seuraten kuin edeltäen. Kuvio 3.3. Kaupan, ravitsemis- ja majoitustoiminnan tuotannon volyymin sekä yksityisen kulutuksen volyymin %-muutokset vuosina 96-82
30 Ala on varsin suhdanneherkkä; sen tuotannon volyymin vaihtelut seuraavat läheisesti mm. yksityisen kulutuksen volyymin vaihteluita. Sotien jälkeinen säännöstelykausi päättyi kaupassa pääosiltaan vasta 950- luvun puolivälissä ja jatkui eräiltä osin aina seuraavan vuosikymmenen alkuun. Ulkomaankaupan säännöstelyn vähittäinen purkaminen, kotimaisen tuotannon monipuolistuminen., tulotason nopea nousu sekä maan sisäinen muuttoliike olivat ne tekijät, jotka eniten vaikuttivat kaupan kehitykseen. Myös lainsäädännöllä, mm. työaikaa ja liikkeiden aukioloaikaa koskevilla säännöksillä, oli vaikutuksensa kaupan kehitykseen. Tukku - ja vähittäiskauppa kehittyivät jonkin verran eri tavoin, mihin osaltaan vaikutti se, että tukkuliikkeiden myynnistä huomattava osa suuntautui teollisuudelle ja rakennustoimintaan. Vähittäiskauppa Vähittäiskaupan yleiskehitykseen toisen maailmansodan jälkeen vaikutti vat oleellisesti väestöjakautuman muutokset maan sisällä ja väestön tulotason kasvu. Väestön muutto asutuskeskuksiin ja kaupunkeihin oli tekijä, joka vähitellen vähensi kauppojen lukumäärää maaseudulla. Toio saalta tulotason nopea nousu maaseudulla vaikutti toiseen suuntaan. Niinpä vähittäiskaupan toimipaikkojen määrä ja tiheys kasvoivat 960- luvun puoliväliin, jonka jälkeen toimipaikkojen lukumäärä on vähentynyt. Väheneminen on perustunut pääasiassa maaseudun pienten liikkeiden häviämiseen. 960-luvulla alkoi kaupassa voimakkaan rationalisninnin kausi. Tähän johtivat ennen muuta kiristyvä kilpailu, työvoimakustannusten nopea nousu sekä hintavalvonta. v~ tttäiskaupan toimintoja pyrittiin järkeistämään