Nimistöseminaari 2.10.2015 Ohjelma ja esitelmien abstraktit
Nimistöseminaari Yliopiston päärakennus, Fabianinkatu 33 3. kerros, sali 12 Ohjelma 10.00 Avaus Saila Salonen, 10.05 Ajankohtaisia kuulumisia nimistöntutkimuksesta Terhi Ainiala, 10.25 Ukko- ja Ukon-alkuiset paikannimet Tiina Aalto, 11.00 Sylyki, Kalle ja Alaston: Henkilöviittaukset virtuaalipeliyhteisön verkko- ja lanikeskusteluissa Lasse Hämäläinen, 11.35 100-vuotias Nimiarkisto kuulumisia arkistosta ja sen digitointihankkeesta Helinä Uusitalo, Toni Suutari ja Junno Kaarna, Kotimaisten kielten keskus 12.10 LOUNAS 13.20 Vilkaisu 1900-luvun suomalaisen henkilönnimistön alueelliseen jakaumaan Antti Leino, Tampereen yliopisto 13.55 Lasten etunimien valinta Suomessa asuvissa kaksi- ja monikielisissä perheissä Minna Nurminen, 14.30 Prinsessa, pakkaspoika ja wc-raikastin käsitykset harvinaisista etunimistä ja niiden sukupuolesta Elisa Lampinen, Tampereen yliopisto 15.05 KAHVITAUKO 15.30 Havaintoja epävirallisen kaupunkinimistön merkityksestä ja muuttumisesta esimerkkinä Lappeenrannan nimistö Aleksi Jokinen, Itä-Suomen yliopisto 16.05 Länsi-Uudenmaan asutushistoriaa: tarkastelussa Kirkkonummen järvien ja lampien nimet Jaakko Raunamaa, 16.40 Päätös Saila Salonen,
Esitelmien abstraktit Tiina Aalto tiina.k.aalto@helsinki.fi Ukko- ja Ukon-alkuiset paikannimet Esittelen jatkotutkimustani, jonka aiheena ovat Ukko- ja Ukon-alkuiset paikannimet. Aineistoon kuuluu noin 1 500 nimeä (Maanmittauslaitoksen aineisto). Täydennän aineistoa Nimiarkistosta, jonka kokoelmiin sisältyy tietoja noin 2 800 Ukko- ja Ukon-alkuisesta nimestä. Ukko-sanan perusmerkitys nykykielessä on vanha mies. Sanalla on viitattu myös ukkoseen tai paikan suureen kokoon. Tutkimuksessani pohdin ukko-sanan merkityksiä ja sitä, miten ne tulevat esiin paikannimissä. Seminaarissa esittelen lyhyesti aineistooni kuuluvan nimistön levikkejä sekä sitä, miten aikaisempi tutkimus on tulkinnut nimiä. Joihinkin Ukko-nimisiin paikkoihin liittyy arkeologista löytöaineistoa tai perimätietoa siitä, että paikkaa on käytetty uhripaikkana. Myös ukkoseen liittyviä uskomuksia on tallennettu, ja toisinaan uskomukset näkyvät itse nimestä (nimet tyyppiä Ukonrepäisemä, Ukonsärkemävuori ym.). Tutkimukseni edustaa etymologista nimistöntutkimusta, mutta tavoitteenani on kuvata aineistoa myös arkeologian ja maantieteen näkökulmasta. Keskeisiä teoriakysymyksiä ovat paikannimien ikääminen sekä se, voiko monitieteisen tutkimuksen kautta löytää ikäämiseen uusia menetelmiä. Lasse Hämäläinen lasse.j.hamalainen@helsinki.fi Sylyki, Kalle ja Alaston: Henkilöviittaukset virtuaalipeliyhteisön verkko- ja lanikeskusteluissa Internetin käyttäjänimet ovat viime vuosina marssineet esiin nimistöntutkimuksen näyttämöllä. Aiheesta on julkaistu useita vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita (esim. Aleksiejuk 2014; Bugheşiu 2012; Hassa 2012; Hämäläinen 2013; Kelley 2012) sekä opinnäytetöitä (Korkea-aho 2013; Matsi 2012).
Tutkimuksissa on kuitenkin keskitytty lähinnä käyttäjänimien virallisiin, verkkopalveluun rekisteröityihin muotoihin. Tämä antaa varsin puutteellisen käsityksen henkilöviittausten käytöstä, sillä varsinkin tiiviimpien verkkoyhteisöjen arkikeskusteluissa käytetään monipuolisesti ja vaihtelevasti erilaisia nimimuotoja. Esitelmä perustuu parhaillaan tekeillä olevaan, väitöstutkimuksen osaksi tulevaan artikkeliin. Tutkimuksen kohteena on suomalaisen verkkopeliyhteisö Aapelin sisällä toimiva, Minigolf-nimisen pelin ympärille keskittynyt käyttäjäyhteisö. Yhteisö ei ole suuri, laskutavasta riippuen noin 30 100 henkilöä. Se on kuitenkin lämminhenkinen ja tiivis, ja sen kokeneimmat jäsenet ovat olleet mukana jo 1900-luvun puolelta lähtien. Myös allekirjoittanut on ollut mukana sen toiminnassa vuodesta 2005 lähtien. Minigolfyhteisö kommunikoi etupäässä verkon, etenkin oman IRC-kanavan sekä Aapelin pelichatien ja keskustelufoorumin kautta. Osa yhteisön jäsenistä tapaa toisiaan myös ns. laneilla eli lähiverkkotapahtumissa, joissa henkilöt kokoontuvat samaan reaalimaailman tilaan verkkopelaamisen ja vapaamuotoisen ajanvieton merkeissä. Tutkimusaineistoina käytetään keskusteluaineistoja sekä verkosta että laneilta. Esityksessä tarkastellaan sitä, miten verkkoyhteisön keskusteluissa käytettäviä henkilöviittauksia muodostetaan ja millaisin perustein kulloinenkin nimimuoto valitaan käyttöön. Taustamuuttujina toimivat ainakin keskustelun tyyppi (foorumi-, IRC- tai livekeskustelu) sekä puhuja, vastaanottaja ja henkilöviittauksen kohde sekä heidän väliset suhteensa. Mikäli aikaa jää, esityksessä käsitellään myös tapaustutkimuksena lempinimen luomista ja käyttöönottoa uuden henkilön liittyessä osaksi tiivistä verkkoyhteisöä. Viitteet Aleksiejuk, Katarzyna 2014: Internet names as an Onomastic Category. Names in daily life: Proceedings of the XXIV International Congress of Onomastic Sciences p. 243 255. Barcelona: Generalitat de Catalunya. Bugheşiu, Alina 2012: Diachrony and synchrony in onomastics: virtual anthroponymy. Analele Universităţii Bucureşti: Limbişi Literaturi Străine 2012 no. 1 p. 5 15. Hassa, Samira 2012: Projecting, Exposing, Revealing Self in the Digital World: Usernames as a Social Practice in a Moroccan Chatroom. Names 60 p. 201 209. Hämäläinen, Lasse 2013: User names in online gaming communities. Paula Sjöblom, Terhi Ainiala & Ulla Hakala (toim.) Names in the Economy: Cultural Prospects p. 214 228. Newcastle: Cambridge Scholars Press. Kelley, James B. 2012: Gay naming in online gaming. Names 60 p. 193 200.
Korkea-aho, Johanna 2013: Savon sonni ja vikaville. Minän representointi talous- ja hoitoalan verkkokeskustelupalstojen nimimerkeissä. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, kielten laitos. Matsi, Jaana 2012: Nicki on nettinimi. Nettinimimerkkien muodostaminen ja käyttö. Pro gradu -tutkielma. n suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos. Helinä Uusitalo, Toni Suutari ja Junno Kaarna Kotimaisten kielten keskus helina.uusitalo@kotus.fi, toni.suutari@kotus.fi, junno.kaarna@kotus.fi 100-vuotias Nimiarkisto kuulumisia arkistosta ja sen digitointihankkeesta Esityksessä luodaan katsaus arkiston historiaan ja kerrotaan kokoelmien digitointihankkeen etenemisestä sekä arkiston tulevaisuudennäkymistä. Nimiarkiston perusta luotiin 15. maaliskuuta 1915, jolloin Tieteellisten seurain asettama paikannimitoimikunta kokoontui ensimmäisen kerran. Toimikunnan tavoitteena oli organisoida järjestelmällinen paikannimien kenttäkeruu historiantutkimuksen ja kielentutkimuksen tarpeisiin. Vuonna 2015 Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston manuaalisiin kokoelmiin on tallennettuna paikannimiä noin 2,7 miljoonaa nimiesiintymää Suomesta ja lähialueilta, henkilönnimiä noin 480 000 arkistolippua ja historiallisista asiakirjoista poimittuja paikan- ja henkilönnimiä noin 600 000 arkistolippua. Vuoden 2014 lopussa aloitettiin opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksen turvin paikannimikokoelmien digitointihanke. Tavoitteena on luoda lippumuotoisesta aineistosta digitaalinen Nimiarkisto, joka on valmis Suomen itsenäisyyden juhlavuonna 2017. Digitaalisessa arkistossa ei ole kyse vain olemassa olevan tiedon käytettävyyden parantamisesta, vaan sähköinen toimintaympäristö tarjoaa tärkeitä mahdollisuuksia tietojen rikastamiseen ja täydentämiseen.
Antti Leino Tampereen yliopisto unni-paiva.leino@uta.fi Vilkaisu 1900-luvun suomalaisen henkilönnimistön alueelliseen jakaumaan Vanhastaan oli tapana puhua, että Suomen kansa koostuu muutamasta eri heimosta, ja tämä jako elää edelleen suomen murrealueiden nimeämisessä. Entäpä näkyykö tämä jako henkilönnimissä? Esittelen, millaista maantieteellistä vaihtelua löytyy suomalaisten etu- ja sukunimistä 1900-luvun eri vuosikymmeninä. Vuosisadan alkupuolella vaihtelu muistuttaa murrejakoa, mutta vuosisadan lopulla erityisesti etunimistön erot alkavat selvästi tasaantua. Tarkkaan katsoen voi nähdä myös Karjalan evakuoinnin, maaltamuuton ja kaupungistumisen jättämiä jälkiä. Minna Nurminen minna.nurminen@helsinki.fi Lasten etunimien valinta Suomessa asuvissa kaksi- ja monikielisissä perheissä Tutkin vuosi sitten valmistuneessa pro gradussani lasten etunimiä ja niiden valintaa Suomessa asuvissa perheissä, joissa toisen vanhemmista äidinkieli on suomi ja toisen jokin muu. Tutkimusaineistona oli 130 lapsen kaikki etunimet (yhteensä 305 etunimeä) ja vanhempien vapaamuotoisesti kertomat perustelut nimivalinnoille. Suomen lisäksi lasten vanhemmat puhuvat 31:ä eri äidinkieltä. Yleisin nimenvalintaperuste tutkimissani perheissä on nimen toimivuus eri kielissä, mikä tarkoittaa useimmiten sitä, että halutaan nimi, joka on helppo ääntää ja kirjoittaa eri kieliympäristöissä. Käytännöllisistä syistä voidaan myös haluta sellainen nimi, joka tunnetaan monissa eri kielissä. Myös se, mihin kieleen tai kulttuuriin nimi yhdistyy, on tavallinen valintaperuste. Valintaperuste liittyy paitsi nimen toimivuuteen myös nimien yhteisölliseen funktioon: lapsen kieli- ja kulttuuritaustan halutaan usein näkyvän tämän nimissä. Nimien yhteisölliseen funktioon liittyy myös se, että varsinkin jälkimmäisiksi etunimiksi annetaan usein suvussa esiintyviä nimiä. Käytännöllisten ja yhteisöllisten näkökohtien lisäksi keskeinen nimenvalintaperuste on mieltymys nimeen ja nimen kauneus. Viidenneksi yleisin nimenvalintaperuste on nimen semanttinen sisältö eli nimeen sisältyvän ilmauksen leksikaalinen tai etymologinen merkitys. Myös nimien keskinäistä yhteensopivuutta pohditaan jonkin verran.
Elisa Lampinen Tampereen yliopisto lampinen.elisa.m@student.uta.fi Prinsessa, pakkaspoika ja wc-raikastin käsitykset harvinaisista etunimistä ja niiden sukupuolesta Esitys liittyy kandidaatintutkielmaani, jossa tarkastelin harvinaisten etunimien sukupuolittumista. Tutkimuksessa selvitin, miten kielenpuhujien käsitykset nimien sukupuolesta jakautuivat ja miten nimien sukupuolta kielennettiin. Tutkielmani oli laadullinen nimistöntutkimus, ja se on osa sosio-onomastista ja kansanlingvististä tutkimusperinnettä. Aineistonkeruumenetelmänäni toimi kyselytutkimus ja kyselylomakeaineistooni osallistui 49 vastaajaa. Tutkimuksessa selvisi, että osa nimistä oli selkeämmin sukupuolittuneita kuin toiset. Myös nimien sukupuolta kommentoitiin eniten niistä nimistä, jotka oli luokiteltu selkeimmin naisennimiksi tai miehennimiksi. Esityksen lopussa kerron tulevasta pro gradustani, jossa aion syventää kandidaatintyötäni tutkimalla harvinaisiin etunimiin liittyviä mielikuvia. Aleksi Jokinen Itä-Suomen yliopisto aleks@student.uef.fi Havaintoja epävirallisen kaupunkinimistön merkityksestä ja muuttumisesta esimerkkinä Lappeenrannan nimistö Väitöskirjatutkimukseni kohteena on Lappeenrannan epävirallinen paikannimistö. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti lappeenrantalaisten nuorten käyttämää nimistöä, sillä epävirallisten nimien käyttö vaikuttaa olevan erityisesti nuorten kielenkäyttöön liittyvä ilmiö. Pääaineistona työssä on vuosien 2001 2012 välillä lappeenrantalaisilta nuorilta kerätyt n. 2 400 epävirallista paikannimeä. Nimet on kerätty kolmena eri kertana, joten aineisto voidaan jakaa kolmeen pienempään aineistoon. Lisäksi tutkimuksessa käytetään vertailuaineistona muualta, esim. aikuisilta ja kirjallisuudesta, kerättyjä paikannimiä. Tutkimuksessa pyritään muodostamaan kokonaiskuva nuorten käyttämästä epävirallisesta kaupunkinimistöstä. Tarkempia tutkimuskohteita ovat esimerkiksi nimistön käyttöön, muuttumiseen ja rakenteeseen liittyvät piirteet. Tutkimuksessa käytetään hyväksi niin kielitieteellistä kuin yhteiskuntatieteellistä lähestymistapaa. Lingvistisen tarkastelun lisäksi aineistoa tarkastellaan myös humanistisen maantieteen näkökulmasta.
Humanistisen maantieteen tarkastelutapojen avulla paikannimistöä ja erityisesti sen käyttöä pyritään selittämään yhteiskunnallisena ilmiönä. Humanistisessa maantieteessä yksi merkittävimmistä kiinnostuksen kohteista on paikan ja tilan ero. Pääero näiden välillä liittyy niiden kokemiseen: paikkaa kohtaan kokijalla on jonkinlainen henkilökohtainen tunneside, kun taas tilan kohdalla näin ei ole. Paikkojen nimeämisellä olemassa oleva tila muutetaan paikaksi, johon nimenkäyttäjillä on erityinen, muuta ympäristöä läheisempi suhde. Tämä näkyy tutkimusaineistossa selvästi, sillä suurin osa epävirallisen nimen saavista paikoista on läheisesti yhteydessä nuorten arkipäiväiseen elinympäristöön. Nimetyt paikat löytyvät paljolti niiltä alueilta, joilla nuoret liikkuvat tai viettävät aikaa. Nimikeskittymät sijoittuvat lähinnä vastaajien asuin-, koulu-, vapaa-ajanvietto- ja harrastuspaikkojen ympärille. Epäviralliset paikannimet sijoittuvat perinteisen paikannimistön ja slangin välimaastoon. Niiden nimeämissyy, -perusteet ja käyttöyhteys ovat yhteneväiset perinteisen paikannimistön kanssa. Epävirallisen nimistön ja slangin yhteys ilmenee puolestaan nimien käytön yhteydessä: epävirallisilla nimillä pyritään tekemään ero kyseisten nimien käyttäjien ja niitä käyttämättömien välillä ja vahvistamaan näin ryhmähenkeä. Lisäksi nimistön ja slangin yhteiset piirteet tulevat esille nimien nopeassa muuttumisessa ja häviämisessä. Suuri osa nimistä vaihtuu, unohtuu tai korvautuu nopeasti, aivan kuten tapahtuu slanginkin kohdalla. Tämä johtuu nimien luonteesta: Suurin osa nimistä on slangimaista pienen käyttäjäpiirin käyttämää. Ne katoavat tai muuttuvat helposti käyttäjäkunnassa tai nimetyssä paikassa tapahtuvien muutosten myötä. Tämä on tulkittavissa myös tutkimusaineistosta, sillä reilun kymmenen vuoden aikavälillä kerätyistä nimistä vain noin 12 prosenttia esiintyy kaikissa aineistoissa. Jaakko Raunamaa jaakko.raunamaa@helsinki.fi Länsi-Uudenmaan asutushistoriaa: tarkastelussa Kirkkonummen järvien ja lampien nimet Tutkin Länsi-Uudenmaan esihistoriaa käyttäen paikannimistöä keskeisenä aineistonani. Viimeaikaiset arkeologiset ja erityisesti siitepölyihin perustuvat tutkimukset ovat osoittaneet, että Länsi-Uudellamaalla on ollut rautakaudella runsasta ihmistoimintaa. Avoimeksi on kuitenkin jäänyt, keitä nämä rautakauden ihmiset ovat olleet. Paikannimet tarjoavat oivan mahdollisuuden selvittää läntisen Uudenmaan pysyvän asutuksen alkuperää. Niiden avulla voidaan osoittaa, miten kielelliset ja etniset muutokset ovat aikojen saatossa tapahtuneet. Tutkimus on jatkoa pro gradu -työlleni, jossa käsittelin Kirkkonummen järvien ja lampien nimiä. Keskeisimpänä tavoitteenani oli selvittää, millaisin perustein nimet on aikoinaan annettu. Nimien alkupe-
rän selvittämiseen käytin monien eri tieteenalojen tietoja, kuten arkeologian, historiatieteen ja maantieteen. Analysoinnissa noudatin uusimpia paikannimistön luotettavalle etymologioinnille luotuja kriteeristöjä. Tulosten avulla pystyin tuomaan lisätietoa Kirkkonummen ja sen lähialueiden menneisyydestä. Työni osoitti, että Kirkkonummen järvi- ja lampinimistöstä löytyy ruotsalaisasutusta vanhempi suomalaisnimien kerrostuma. Suurimmalle osalle nimistä oli löydettävissä vastineita lähiseuduilta, erityisesti Espoon, Lohjan ja Vihdin seuduilta. Tarkemmassa vertailussa ollut Espoon järvien ja lampien nimistö muistutti rakenteiltaan hyvin vahvasti Kirkkonummen vastaavaa. Muiden tieteiden apu on myös tärkeää tutkimuksessani. Esimerkiksi arkeologian ja paikannimistön hyödyntäminen yhdessä on tärkeässä roolissa. Yhtenä tavoitteenani on löytää teoreettisia yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia näiden kahden tieteen välille. Tällaisesta olisi hyötyä tulevaisuudessa, konkreettisena esimerkkinä Turun Ristimäki, josta löydettiin vanhan kirkon rauniot paikannimen avulla. Arkeologian ja nimistöntutkimuksen metodeilla on mahdollista paneutua yhteen työni keskeisimmistä aiheista, Etelä-Suomen ja Pohjois-Viron rautakautisiin suhteisiin. Kielitieteilijät ja arkeologit ovat osoittaneet, että alueiden välillä on täytynyt olla tiiviit suhteet rautakauden aikana. Tämän pitäisi myös näkyä Länsi-Uudenmaan paikannimistössä. Tutkimuksellani pystyn selvittämään, mistä päin tulleista aineksista Länsi-Uudenmaan pysyvä asutus on syntynyt. Samalla pystyn myös tutkimaan suomalaisen kulttuurin syntyä ja leviämistä rautakauden Suomessa.