MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN VAPAAVAHTI FRIVAKT 4/2013 Sjöfartsmässan i Åbo M/s Finnfellowin matkassa Nielsen Nostalgia IV Vuoden merimiesurheilija Frivakt Vapaavahti 1
VAPAAVAHTI 4/13 Pääkirjoitus: Vuosi 2013 lähestyy loppuaan 3 Finnfellow Naantalista Kapellskäriin 4 Tossua toisen eteen 12 Desdemona hylky rannalla 16 Turun merenkulkumessut 20 Laivakuraattoritoimintaa 22 Vuoden merimiesurheilija Pasi Kinnari 24 Nielsen Nostalgia IV 28 Sylvänne: Ammattiyhdistyksiä 32 Merimieshistorian ja -kulttuurin tuntija 34 Merikirjallisuutta Hakaniemessä 38 Päiväkahvia AL -varustamon mokkakupeista 40 Kirjamessuilla 2013 45 Kauhia Oolannin sota 50 Uusi merikirja Timo Sylvänteeltä 52 M/s Finnmill -laivalla herkkuja Karjalasta 54 Suomen Joutsen viennin edistäjänä 1930 luvulla 56 Jäänmurtaja Sisu ja tehtävä Suomenlahdella 57 Veikko Yli-Rajala on merimies ja voimamies 58 Ristikko 60 Stay Onboard -hanke jatkuu 62 Jalkapallosarjan voitto Silja Serenadelle 63 Formare työhyvinvointihanke etenee 63 Kekkosen kannu Boren merimiesurheilijoille 64 Merimiestapaamisia tulossa 65 Laitureilla ja lankongeilla 66 Kuvia kursseilta 68 MEPA kurssit 2014 71 FRIVAKT 4/13 Ledare: År 2013 närmar sig sitt slut 3 Finnfellow fraktgods och resenärer från Nådendal till Kapellskär 8 Steg för steg 14 Desdemona ett vrak på stranden 18 Sjöfartsmässan i Åbo hölls i nya lokaler 21 Skeppskuratorsverksamhet i trettio år 23 Årets sjömansidrottare 2013: Pasi Kinnari 26 Nielsens folk kryssade under munter men högtidlig stämning 30 Expert på sjömanshistoria och -kultur i långvarigt samarbete med SSB 36 Anne tog den maritima litteraturen från Hansabron till Hagnäs 39 Eftermiddagskaffe ur mockakoppar från AL 42 Helsingfors Bokmässa 24 27.10.2013 48 Ett nytt maritimt praktverk från John Nurminens Stiftelse 51 Korsord 61 Silja Serenade vann fotbollsserien 63 Sjöfararnas arbetshälsoprojekt ForMare startar 63 Bores sjömän fick Kekkonens kanna 64 Kannen kuva Pärmbild: Pekka Karppanen Takakansi Baksida: Sirpa Kittilä Silja Serenade årets mästare i den Nordiska Fotbollsserien, s. 63 MEPAn kursseille tehtiin monenlaisia käden töitä, s. 68 Seppo Pesonen ja muut 170 Nielsen risteilyllä, s. 28 2 Vapaavahti Frivakt
VAPAAVAHTI FRIVAKT Parhaat lukijat on kehittämiseksi myös ensi vuoden aikana, ja ainakin kirjastotoiminnasta tullaan tekemään interaktiivisempi. Olemme vaiheessa, jossa meidän on koko ajan kehittyvä ja seurattava aikamme, että voidaan huomioida ne muutokset, joita alalla tapahtuu. Voidaksemme toimia näin tarvitsemme myös teidän apuja, koska jos emme tiedä mitä kentällä tapahtuu, emme myöskään pysty kehittämään toimintaa oikeaan suuntaan. Olen aikaisemmissa pääkirjoituksissa usein painottanut mahdollisuutta parantaa suomalaisen merenkulun kilpailuedellytyksiä panostamalla merihenkilöstön hyvinvointiin. ForMare projektin ensimmäinen pilottiversio on nyt laskettu vesille ja tällä olemme kehittäneet uuden työkalun, josta toivon mukaan on hyötyä. Vuoden 2014 aikana tätä projektia tullaan tarjoamaan useammille varustamoille. Omalta osaltani kulunut vuosi on ollut jännittävä ja täynnä uusia haasteita. Paljon on ollut uutta ja erilaista laivanrakentajalle, joka on tottunut hoitamaan teknisiä asioita. Mutta, Merimiespalvelutoimiston johtaminen on haasteista huolimatta ollut erittäin antoisaa. Miten olen onnistunut työssäni, siitä te lukijat päätätte, mutta olen ainakin pyrkinyt tekemään parastani. Haluan tässä yhteydessä myös kiittää kaikkia teitä, jotka olette osallistuneet toimintaan. Samassa yhteydessä kiitokset myös merenkulkijoille, varustamoille ja valtionvallalle jotka ovat mahdollistaneet toiminnan, sekä tietysti Merimiespalvelutoimiston henkilökunnalle hyvästä työstä vuonna 2013. Toivottaen hyvää joulua ja menestystä uudelle vuodelle. Niklas Rönnberg Bästa läsare Nummer 4/2013 av Frivakt ligger framför er och det är dags för mig att bidra med den sista ledaren för detta år. År 2013 närmar sig sitt slut, julen står inför dörr och det är igen dags att summera vad som skett under det senaste året. För den finländska sjöfarten har det innevarande året varit fyllt av utmaningar och de mörka molnen har inte ännu skingrats från himlen, men trots att en del dåliga nyheter nått oss nu vid slutet av året tror jag trots allt att botten nu är nådd och att en liten ljusning är i sikte. Sjömansservicebyrån har ett aktivt år bakom sig och vi har förhoppningsvis också utvecklat organisationen och servicen i en positiv riktning. Som ny man vid rodret tycker jag att vi har lyckats särskilt väl med våra nya web-sidor och den information som vi nu denna väg kan förse er alla sjöfarare med. Vi kommer att fortsätta detta jobb under nästa år och i alla fall biblioteksservicen kommer att utvecklas mot ett mer interaktivt koncept. Vi ligger i en process där vi ständigt måste utveckla oss och följa med vår tid och de förändringar som sker inom branschen. Till detta behöver vi också er hjälp, för utan att veta vad fältet vill ha av oss är det svårt att utveckla verksamheten i rätt riktning. Jag har i mina tidigare ledare ofta betonat vikten av att stärka den finländska sjöfartens konkurrenskraft, genom satsningar på personalen och dess välbefinnande. ForMare projektets första pilot version har nu kört Vapaavahdin numero 4/2013 on edessänne ja on minun vuoroni kirjoittaa viimeinen pääkirjoitus, tälle vuodelle. Vuosi 2013 lähestyy loppuaan, joulu on jo ovella, ja on aika muistella mitä vuosi on tuonut mukanaan. Suomalaiselle merenkululle kulunut vuosi on ollut täynnä haasteita ja tummia pilviä liehuu vieläkin taivaalla. Uskon kuitenkin, että vaikkakin tiettyjä huonoja uutisia on tullut loppuvuodesta, niin pohja on saavutettu ja pientä valoa on tällä hetkellä näkyvissä. Merimiespalvelutoimistolla on takanaan aktiivinen vuosi ja toivon mukaan olemme kehittäneet toiminnan ja organisaation oikeaan, eli positiiviseen suuntaan. Uutena ruorimiehenä näkisin, että olemme onnistuneet erityisen hyvin, varsinkin uusien kotisivujen luomisessa ja niiden mukana merenkulkijoille tarjoamallamme tiedoista palveluistamme. Tulemme jatkamaan työtämme organisaatiigång och med detta har vi utvecklat ett nytt verktyg, som förhoppningsvis kan vara till hjälp i dessa satsningar och under 2014 kommer detta projekt att kunna erbjudas ett flertal rederier. För min egen del har det varit ett spännande år med en hel del nya utmaningar. Mycket har varit nytt och annorlunda och att som skeppsbyggare med en gedigen teknisk bakgrund leda Sjömansservicebyrån har varit utmanande men också givande. Om jag har lyckats i mitt jobb hittills får ni läsare avgöra, men jag har i alla fall försökt att göra mitt bästa. Jag vill i detta sammanhang också passa på att tacka alla er som deltagit i våra aktiviteter, sjöfararna, rederierna och statsmakten som möjliggjort detta samt Sjömansservicebyråns personal för ett strålande jobb under 2013. Med önskan om en God jul och ett framgångsrikt nytt år Niklas Rönnberg Frivakt Vapaavahti 3
Finnfellow rahtia ja matkustajia Naantalista Kapellskäriin Vapaavahti kävi katsastamassa monikymmenvuotisen linjan, jota nyt hoitavat Finnlinesin laivat. Lokakuun alusta lähtien alukset poikkeavat myös Långnäsissa Ahvenanmaalla siten, että sieltä on arkipäivisin yksi lähtö kumpaankin suuntaan. Finnfellowin porukka totuttelee muuttuneeseen aikatauluun. Uusi satama toi vaihtelua, muun muassa matkustajien verovapaat ostokset, mutta vaikuttaa myös rutiineihin. Päällikkö Gustav Granbergin mukaan kaikki toimii hyvin. Laiva lähtee Naantalista puoli kymmeneltä, poikkeaa Långnäsissä puoli kolmen aikoihin ja saapuu Kapellskäriin viiden jälkeen. Lähtö Ruotsin päästä on 21.45 ja Finnfellow ajaa suoraan Naantaliin, jonne tuloaika on 06.45 aamulla. Laiva siirtyi taannoin Suomen lipun alle Ruotsin rekisteristä, mukana seurasi kymmenkunta Finnlinesin ruotsalaisen hoitovarustamon palveluksessa ollutta merenkulkijaa. Paraisilla asuva Granberg siirtyi laivaan Finnstarista. Olen siinä mielessä harvinaisuus, että olen päässyt tähän ikään seilaamalla vain suomalaisilla aluksilla, Granberg miettii. Hän aloitti merimiesuran Effoa -varustamossa 1970 -luvulla, jolloin saattoi mennä suoraan laivalle jungmanniksi. Suomen kieltä hän oppi seilaamalla puolikkaana Ilmari Tuulen m/s Tellholmissa. Granberg kävi lukion loppuun ja meni opiskelemaan merenkulkua Turkuun. Luonnollista laihdutusta jääpaatissa Granberg keräsi päällystöpraktiikkaa eri varustamoista, kuten Nesteeltä, Viking Linelta ja Gustaf Eriksonilta. Olen saanut oppini paljolti työn kautta. Tuntuu, että vanha systeemi oli parempi kuin nykyinen harjoittelu- ja koulutusjärjestelmä. Duuni oli duunia, ja siitä sai palkkaa, Kustu pohtii. Naantalista lähdön jälkeen Granberg luovuttaa Finnfellowin navigoinnin linjaluotsi Johnny Forssin ja perämies Tomas Holmbergin hoitoon ja lähtee esittelemään hulppeaa kuntosalia. Hän valittelee, että paperityötä on paljon, jostain pitäisi löytää aikaa kuntoilulle. Eriksonin kylmäalus Järsöllä painoa lähti toistakymmentä kiloa ja helposti, Granberg muistelee. Tuolloin oli kova työtahti, sekä 6-6 vahti. Kuntosalin laajaan käyttäjäkuntaan kuuluu myös talousapulainen Anne Kattainen, joka on hyvillä sijoilla MEPAn minuuttikisassa. Hän harrastaa monenlaista liikuntaa, ja toivoo, että minuuttikisaa pisteytettäisiin lajin vaativuuden mukaisesti. Naisten sarjakin voisi olla erikseen. Finnlinesin laivoilla liikuntaharrastus on lisääntynyt. Yritän kannustaa kaikkia, pitää vaan muistaa aloittaa rauhallisesti, Anne tähdentää. Lapinlahdella asuva Anne kehuu työkavereitaan. Porukka osaa käyttäytyä ja kunnioittaa toisiaan. Ei hänellä tosin ole moitittavaa entisistäkään työpaikoista Finnlinesilta, Nesteeltä tai Kristina Cruiselta. Hyvä edustus MEPAn minuuttikisassa Laivan kokkina työskentelevä Roope Haapala on nuori mies, mutta seilausta on kertynyt jo viisi vuotta. Seinäjoelta kotoisin oleva Roope on innostanut porukkaa kuntosalille ja toimii myös laivan varaluottamusmiehenä. Finnfellowilla työskentelee yhdessä vuorossa parikymmentä Merimies-Unionin jäsentä. Olen käynyt jo luottamusmiesten jatko- 4 Vapaavahti Frivakt
kurssi kakkosen. Toimin samalla talousosaston luottamusmiehenä, Roope kertoo. Hän on ollut aktiivinen myös rekrytoidessaan väkeä mukaan MEPAn minuuttikisaan. Finnfellowilta on kuntokilpailussa mukana jo parikymmentä merenkulkijaa. Roope itse on pudonnut laivan sisäisessä kisassa seitsemänneksi, kun muut ovat kirineet. Yritän hoitaa kuntoa päivävapaalla. Sitä tarvitaan, kun työpäivä alkaa jo aamuneljältä. Jonkun verran luen myös kirjoja, Roope sanoo. Mies kävi merimiesammattikoulun Raumalla, ensimmäinen laiva oli RG 1. Roope on seilannut Finnlinesilla Star-luokan aluksilla ja Finnkraftilla, jossa myös tuurasi kokkistuerttia. Hän käväisi myös Silja Europalla. Vankkaa ammattitaitoa suuressa konehuoneessa Finnfellowissa on neljä Sulzerin pääkonetta, jotka kehittävät yli 23000 kilowatin tehot. Nämä koneet ovat Triesten tehtailla tehtyjä Wärtsilän NSD Sulzereita, vaikka kyljissä lukeekin Sulzer, konehuoneen oppaaksi lähtenyt konemestari Anton Kahlos täsmentää. Kotkassa opiskellut Anton kehuu myös Wärtsilän pilssivesiseparaattoria. Se käyttää kolmea eri kemikaalia ja erottaa epäpuhtaudet sähkömagneettisesti. Kahlos poikkeaa katsomaan, kun moottorimies Anssi Laaksonen on höyrykattilan kimpussa. Laaksonen on juuri tullut Finnfellowille. Hän on ollut töissä maissa ja eri varustamoissa ATC:sta Viking Lineen. Hän kertoo ensimmäisen viikon olleen opettelua, nyt alkaa homma sujua. Ennen oli enemmän väkeä koneessa. Nykyään ulkopuoliset firmat tekevät osan hommista, Laaksonen muistelee ja vertaa tilannetta Kapellskärissä viereiseen laituriin kiinnittyneeseen Rosellaan, jossa hän seilasi 90-luvulla. Konehuone ehditään kiertää lähes kokonaan kunnes tulee kahvin aika. Täältä ei lähdetä ylös kahvipaussille vaan porukka kokoontuu äänieristettyyn valvomoon, josta löytyy kahvinurkkaus jääkaappeineen. Ruotsin ja Suomen merimieskulttuurissa ei suuria eroja Heli Kinnunen, Jussi Sovio. Byssassa on hyvä henki. Viisi vuotta Finnfellowin konepäällikkönä toiminut Lars Grahn seurasi laivan mukana, kun lippu vaihtui. Hän on kotoisin Ruotsin Lundista, Malmön läheltä. Lars on aikaisemmin seilannut muun muassa Walleniuksen autolaivoilla, joilla oli pidemmät, kolmen kuukauden työtörnit. Frivakt Vapaavahti 5
Finnfellowin ahteri on kiinni Kapellskärin satamassa. Kahden viikon työjaksot tuntuvat lyhyiltä, mutta laivalla on paljon satamaan tuloja ja lähtöjä, vuonna 1976 merelle lähtenyt Grahn tuumii. Hän on hyvin sopeutunut seilaamisen suomalaisten kanssa. Walleniuksen aluksissa oli myös monikulttuurinen miehistö, mutta Larsin mukaan laivaelämä Suomen ja Ruotsin lipun alla on lähes samanlaista. Hernekeittoa on aina torstaisin. Punssi jäi pois, kun alkoholipolitiikka laivoilla kiristyi, naureskelee Lars. Laivan virallinen kieli on englanti, jota käytetään kaikessa dokumentoinnissa ja harjoituksissa. Finnfellowilla on ruotsalaisia merenkulkijoita, sekä useita ruotsia puhuvia suomalaisia, joten Lars voi päivittäin käyttää myös äidinkieltään. Hyvin täällä menee, voisin suositella muillekin ruotsalaisille merenkulkijoille seilaamista Suomen lipun alla, Lars toteaa. Hän näkee asiassa win-win -tilanteen; Ruotsissa työpaikat ovat vähentyneet, ja Suomessa on ollut pulaa konepäällystöstä. Konehuoneesta saunaan Kahvitauolle tulevat myös 1. konemestari Roger Uustalu ja konekorjausmies Esa Runsala. Finnfellow on matkustaja-alus, joten koneessa ajetaan vahtia. Konemiehistöön kuuluu kaikkiaan kahdeksan merenkulkijaa. Vahdit ovat 11 tunnin mittaisia, mihin kaikki ovat tyytyväisiä vuoron voi tehdä kerralla. Konemiesten ammattinimikkeet ovat vuosien varrella muuttuneet tosin niin ovat koneetkin, naurahtaa Urjalasta kotoisin oleva Runsala. Hän lähti Rauman Merimiesammattikoulun jälkeen seilaamaan vuonna 1978. Tuolloin konekorjausmiestä kutsuttiin nimellä donkeyman. Esan työuralle mahtuu monia laivoja Algotilta (Red Ab Sally), Borelta ja ATC:lta. Ennen Finnlinesille tuloa hän seilasi myös Siljalla ja ESL-Shippingilla. Kontulassa ja Steelissa ollessani osallistuin myös MEPAn ja ESL-Shippingin järjestämälle Arjessa kuntoon -työhyvinvointikurssille, Esa muistelee. Työpäivä on usein melko kiireinen, joten Esa Runsala käyttää muiden konemiesten tapaan vapaa-ajan lepoon ja saunomiseen. Anssi Laaksonen ja Anton Kahlos tarkistavat kattilaa. Tehokkaita satamakäyntejä Matkalla Naantalista Kapellskäriin Finnfellow ei viivy välisatamassa Långnäsissä kauan. Kansimiehet ovat keulassa ja perässä koko ajan stand by. Matruusi Åsa Strömberg heittää kastliinan maihin ja laskee kiinnitysköydet laiturimiehille. Åsa tekee muista poiketen kolmen viikon työvuoroja. 6 Vapaavahti Frivakt
Minulle se sopii paremmin, koska asun Göteborgissa ja matkat kestävät melko kauan, Åsa kertoo. Hän työskenteli Finnlinesin ruotsalaisessa hoitovarustamossa seitsemän vuotta ja siirtyi lipunvaihdon yhteydessä Suomen lipun alle. Åsa myös opettelee suomen kieltä, mikä sai alkunsa pursimies Pete Sandströmin hankittua hänelle MEPAn kautta merimieskielen sanakirjan suomi-ruotsi-englanti. Ahterissa laivan kiinnitystä koordinoi perämies Jussi Sovio. Hän oli edellisen kerran Vapaavahdin haastattelussa vuonna 2007. Silloin olin Nesteen Palvassa, joka tuli ensimmäistä kertaa Suomeen, Jussi muistelee Turussa koulut käynyt Jussi aloitti perämiehenä Crystal Poolin m/t Crystal Topazissa. Tie vei myöhemmin Nordö Linkin laivoihin, jossa hän seilasi Ruotsin lipun alla muun muassa Lübeck Linkissä ja Finnpartnerissa. Lübeck Link on entinen Finnrose. Olin myyntireissulla viemässä sitä Liverpooliin, nimeksi tuli Ropax 2, Jussi muistelee MEPAn palveluita Monen muun tavoin myös Jussi tuli Finnfellowin mukana Suomen lipun alle. Hän ajaa toisen perämiehen kanssa vahtia. Yliperämies on vahtivapaa ja hoitaa lastiin ja aluksen kunnossapitoon liittyviä töitä. Navigointituntumaa försti saa, kun tuuraa perämiestä ruokailun ajan. Paraisilla syntynyt Jussi Sovio on asustellut aina Turun seudulla. Hän on urheilumiehiä, joka hyödyntää MEPAn Turussa olevia liikuntavuoroja. Kunnon hoitaminen on tärkeää myös työjaksojen aikana. Täällä laivalla on todella mahtava kuntosali. Toisen, kahdeksan tunnin lepovuoroni aikana voin vetää täydellisen saliohjelman, Jussi kehuu. Sali on todella avara, ja laitteet on sijoiteltu järkevästi. Jussin mukaan kuntosalia käyttää päivittäin 6-8 merenkulkijaa. Finnfellow on aktiivinen MEPAn palveluiden käyttäjä. Lehtipalvelu toimii säännöllisesti, kirjojakin luetaan. Kuntoilu on minun pääharrastukseni. Jonkin verran luen lehtiä ja katson elokuvia. Filmipalvelu on kyllä hyvä, Jussi Sovio kiittelee. Ruotsalaisilta on peräisin tapa, jossa DVD -elokuvat säilytetään komentosillalla. Porukka käy sieltä lainaamassa. Monet ovat vielä perinteisen lehtipalvelun kannattajia. Onhan minulla ipad -versiokin tilattuna, mutta aamukahvipöytään kuuluu kuitenkin painettu lehti, kehuu päällikkö Gustav Granberg ja istuu lukemaan MEPAn tilaamaa Hufvudstadsbladetia, kun laiva on kiinnitetty Naantalin satamaan. Päällikkö Gustav Granberg tekee paperitöitä - sähköisesti. Roger Uustalu, Anssi Laaksonen ja Lars Grahn tulivat tauolle konevalvomoon. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 7
Finnfellow fraktgods och resenärer från Nådendal till Kapellskär Frivakt har besökt linjen som funnits i flera decennier och som numera trafikeras av Finnlines fartyg. Sedan början av oktober gör fartygen även en avstickare till Långnäs på Åland så att det finns en avgång därifrån i vardera riktningen på vardagar. Personalen på Finnfellow håller på att vänja sig vid den ändrade tidtabellen. Den nya hamnen för med sig vissa förändringar, bland annat kan resenärerna handla skattefritt, men den påverkar även rutinerna. Enligt befälhavare Gustav Granberg fungerar allt väl. Fartyget avgår från Nådendal halv tio, stannar till i Långnäs vid halv tre och ankommer till Kapellskär efter fem. Avresan från Sverige går 21.45 och Finnfellow åker direkt till Nådendal, dit hon ankommer 06.45 på morgonen. Fartyget började nyligen segla under finsk flagg från att ha varit svenskregistrerat. Ett tiotal sjöfarare som varit anställda vid Finnlines svenska driftsrederi följde med. Granberg, som bor i Pargas, kom till fartyget från Finnstar. Jag är ovanlig på det sättet att jag trots min ålder bara har seglat med finska fartyg, konstaterar Granberg. Han började sin sjömanskarriär vid Effoarederiet på 1970-talet, då man kunde gå på ett fartyg och direkt bli jungman. Finska lärde han sig när han seglade som halvmatros med Ilmari Tuulis m/s Tellholm. Granberg gick ut gymnasiet och började studera sjöfart i Åbo. Linjelots Johnny Forss, lättmatros Ismo Kettunen och styrman Jussi Savio kör sjövakt. Naturlig bantning på kylfartyget Granberg gjorde sin befälspraktik på olika rederier såsom Neste, Viking Line och Gustaf Erikson. Jag har lärt mig det mesta via praktiskt arbete. Det känns som att det gamla systemet var bättre än det nuvarande praktik- och utbildningssystemet. Jobbet var ett jobb, och det fick man betalt för, säger Granberg. Efter avgången från Nådendal överlåter Granberg Finnfellows navigering till linje- 8 Vapaavahti Frivakt
lotsen Johnny Forss och styrman Tomas Holmberg, och går för att visa upp det tjusiga gymmet. Han beklagar sig över allt pappersarbete och att han skulle behöva tid över för motion. På Eriksons kylfartyg Järsö gick jag ner drygt tio kilo utan problem, drar sig Granberg till minnes. Då var arbetstakten hög och man gick i 6 6 vakt. Ekonomiassistenten Anne Kattainen hör också till den stora skara som använder gymmet och ligger bra till i Sjömansservicebyråns minuttävling. Hon gillar olika typer av motion och skulle önska att minuttävlingen poängsattes utifrån hur krävande motionsformen är. Damerna kunde också ha en egen serie. Allt fler har börjat motionera på Finnlines fartyg. Jag försöker uppmuntra alla, man måste bara komma ihåg att börja lugnt, framhåller Anne. Anne, som bor i Lapinlax, pratar gott om sina arbetskamrater. De är trevliga och respekterar varandra. Visserligen har hon heller inget att klaga på när det gäller hennes tidigare arbetsplatser Finnlines, Neste och Kristina Cruise. Ekonomiarbetena löper med positiv inställning. Välrepresenterade i SSB:s minuttävling Fartygets kock Roope Haapala är ung men har redan hunnit arbeta till sjöss i fem år. Roope, som kommer från Seinäjoki, har fått flera av arbetskamraterna att börja gymma och är även fartygets vice förtroendeman. Under varje skift på Finnfellow arbetar ett tjugotal medlemmar i Sjömans-Unionen. Jag har redan gått den andra fortsättningskursen för förtroendemän, och är även ekonomiavdelningens förtroendeman, berättar Roope. Han har dessutom engagerat sig i att rekrytera folk till SSB:s minuttävling. Ett tiotal sjöfarare från Finnfellow deltar redan i motionstävlingen. Roope själv har sjunkit till sjunde plats i fartygets interna tävling när de andra har lagt på ett kol. Jag försöker motionera på lediga dagar. Det behövs när arbetsdagen börjar redan klockan fyra på morgonen. Jag läser också en del böcker, säger Roope. Roope gick sjömansskolan i Raumo och hans första fartyg var RG 1. Han har seglat med Finnlines fartyg i Star-klassen och med Finnkraft, där han även hoppade in som kocksteward. Han har dessutom arbetat på Silja Europa. Gedigen yrkesfärdighet i det stora maskinrummet Finnfellow har fyra huvudmotorer från Kocken Roope Haapala har rekryterat folk till SSB:s minuttävling. Sulzer som genererar en effekt på över 23 000 kilowatt. Motorerna är tillverkade på fabrikerna i Trieste och heter egentligen Wärtsilä NSD Sulzer, även om det står Sulzer på dem, förtydligar maskinmästare Anton Kahlos som guidar runt i maskinrummet. Anton, som har studerat i Kotka, lovordar Wärtsiläs slagvattenseparator. Den använder tre olika kemikalier och separerar orenheter på elektromagnetisk väg. Kahlos avviker för att se på när maskinman Anssi Laaksonen arbetar med ångpannan. Anssi har precis kommit till Finnfellow. Han har arbetat i land och hos olika rederier, från ACT till Viking Line. Han berättar att Frivakt Vapaavahti 9
Inga större skillnader mellan den svenska och den finska sjömanskulturen Maskinreparatör Esa Runsala har varit till sjöss sen år 1978. Lars Grahn är maskinchef på Finnfellow sedan fem år tillbaka och följde med fartyget vid flaggbytet. Han kommer från Lund, som ligger nära Malmö i Sverige. Lars har tidigare seglat med bland annat Wallenius bilfartyg där besättningen hade längre arbetstörnar på tre månader. Arbetsperioderna på två veckor känns korta, men fartyget har många ankomster och avgångar, konstaterar Lars. Han har anpassat sig väl till att segla med finländare. Besättningen på Wallenius fartyg var också mångkulturell, men enligt Lars är livet till sjöss nästan likadant under finsk flagg som under svensk. Det är alltid ärtsoppa på torsdagar. Men punschen försvann när alkoholpolicyn ombord stramades åt, skrattar Lars. Det officiella språket på fartyget är engelska, vilket används i all dokumentation och under alla övningar. På Finnfellow finns det svenska sjöfarare och flera svensktalande finländare, så Lars kan även tala sitt modersmål varje dag. Det är inga problem. Jag kan rekommendera andra svenska sjöfarare att segla under finsk flagg, intygar Lars. Han ser det som en win-win-situation; arbetsplatserna har minskat i Sverige och i Finland har det varit brist på maskinbefäl. Från maskinrummet till bastun Båtsmannen Pete Sandström förtöjer fartyget i fören. första veckan mest bestått av att lära sig de nya uppgifterna, men att allt börjar falla på plats nu. Tidigare var man flera som arbetade i maskinrummet. Numera sköter externa firmor en del av jobbet, förklarar Anssi och jämför situationen med den på Rosella, som han seglade med på 90-talet och som nu ligger förtöjd vid kajen intill i Kapellskär. Vi hinner nästan gå runt hela maskinrummet innan det är dags för kaffe. Här går personalen inte upp under kaffepausen, utan de samlas i det ljudisolerade kontrollrummet som har en kaffehörna med kylskåp. Förste maskinmästare Roger Uustalu och maskinreparatör Esa Runsala kommer också in för en kopp kaffe. Finnfellow är ett passagerarfartyg, så man går vakt i maskinrummet. Maskinpersonalen består av totalt åtta sjöfarare. Varje vaktpass pågår i 11 timmar, vilket alla är nöjda med man kan avverka ett pass åt gången. Maskinisternas yrkestitlar har ändrats genom åren, men de har ju maskinerna också, skrattar Esa som kommer från Urjala. Efter sjömansskolan i Raumo gav han sig av till sjöss 1978. På den tiden kallades maskinreparatören för donkeyman. Esa har hunnit med många fartyg från Algot (Red Ab Sally), Bore och ATC under sin karriär. Innan han kom till Finnlines seglade han med Silja och ESL Shipping. När jag var på Kontula och Steel deltog jag i friskvårdskursen Vardagsmotion, som anordnades av SSB och ESL Shipping, minns Esa. 10 Vapaavahti Frivakt
Arbetsdagarna är ofta ganska stressiga, så precis som de övriga maskinisterna passar Esa på att vila och basta under sin fritid. Effektiva hamnbesök På resan från Nådendal till Kapellskär dröjer sig Finnfellow inte kvar länge i mellanhamnen i Långnäs. Däcksmännen är hela tiden stand by i fören och aktern. Matros Åsa Strömberg slänger kastlinan i land och sänker ner förtöjningarna till dem på kajen. Till skillnad från övrig personal arbetar Åsa tre veckor i stöten. Det passar mig bättre eftersom jag bor i Göteborg och resorna tar ganska lång tid, förklarar Åsa. Hon arbetade vid Finnlines svenska driftsrederi i sju år och övergick till finsk flagg vid flaggbytet. Åsa studerar finska, vilket hon började med när båtsman Pete Sandström gav henne SSB:s finsk-svensk-engelska sjömansordbok. I aktern koordinerar styrman Jussi Sovio förtöjningen av fartyget. Han har tidigare varit med i en intervju i Frivakt från 2007. Då var jag på Nestes Palva, som kom till Finland för första gången, minns Jussi. Jussi har utbildat sig i Åbo och började som styrman på Crystal Pools m/t Crystal Topaz. Senare bar det av till Nordö Link, där han seglade under svensk flagg med bland annat Lübeck Link och Finnpartner. Lübeck Link är före detta Finnrose. Jag var på en säljresa för att ta henne till Liverpool, där hon fick namnet Ropax 2, berättar Jussi. Elektriker K.O. Kallström och maskinmästare Roger Uustalu. Sjömansservicebyråns tjänster Matros Åsa Strömberg slänger kastlinan i land. Liksom många andra hamnade även Jussi under finsk flagg med Finnfellow. Han och andre styrman går vakt. Överstyrman är befriad från vakttjänsten och sköter uppgifter som rör lasten och fartygsunderhållet. Överstyrman får känna på navigeringen när han eller hon hoppar in för styrmannen under måltider. Jussi Sovio är född i Pargas och har alltid bott i Åboregionen. Han är en av de motionärer som utnyttjar SSB:s motionsmöjligheter i Åbo. Det är viktigt att motionera även under arbetsperioderna. Gymmet här på fartyget är verkligen toppen. Min andra frivakt är åtta timmar och då hinner jag gå igenom ett helt gymprogram, säger Jussi gillande. Gymmet är rymligt och maskinerna är smart placerade. Enligt Jussi används gymmet av 6 8 sjöfarare varje dag. Finnfellow använder SSB:s tjänster i stor utsträckning. Tidningstjänsten är regelbunden och besättningen läser också böcker. Mitt främsta fritidsintresse är att motionera. Men jag läser en del tidningar och tittar på film. Filmtjänsten är riktigt bra, berömmer Jussi. Idén att förvara dvd-filmer på kommandobryggan kommer från svenskarna. Där kan besättningen låna filmer. Men många är fortfarande anhängare av den traditionella tidningstjänsten. Jag har även tillgång till ipad-versionen, men till morgonkaffet vill jag ändå läsa den tryckta tidningen, säger befälhavare Gustav Granberg och slår sig ner för att läsa Hufvudstadsbladet, som SSB prenumererar på, när fartyget ligger förtöjt i Nådendal hamn. text och bilder: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 11
Tossua toisen eteen Maukka Haarala valmistautuu ensi kevään Hannoverin maratonille juoksemalla vapaavahdillaan Joensuun rantamaisemissa. Maratonille valmistautuva Maukka Haarala juoksee ilokseen. Työvuorossa olevan Mauri Maukka Haaralan löytää MS Mariellan Á la carte -ravintolasta tarjoilemasta tai satunnaisesti baaritiskin takaa juomia sekoittamasta. Vapaaajallaan hän pistää mielellään lenkkikengät jalkaan ja juoksee. Laiva seisoo päivän Tukholmassa ja siellä on mukavia reittejä juosta. Pari kertaa vahdissa tulee juostua 7-10 kilometrin lenkki, kertoo Maukka. Päättyneenä kesänä hän kertoo juosseensa omaksi iloksi ja yleiskunnon ylläpitämiseksi. Juoksukärpäsen purema Kahdeksan vuotta sitten Maukkaa puraisi maratonkärpänen, joka on ehtinyt juoksuttaa miestä yhdeksässä maratonissa eri puolilla maailmaa. Maratonharrastus ei toki ole päättynyt, mutta vuoden tauko haastaviin pitkän matkan juoksuihin syntyi, kun toinen tärkeä harrastus, vapaaehtoistyö Joensuun järvipelastajissa alkoi viedä aikaa. Hetkellisesti hiipuneen juoksuharrastuksen kurssia korjataan parhaillaan. Loppusyksystä samaan aikaan kun Meripelastusseuran koulutus Bågaskärissä kutsuu, ilmoittautuu Maukka ensi keväänä järjestettävälle Hannoverin maratonille. Muutama kaverikin tarttui mukavasti haasteeseen, kertoo Maukka. Maratonit on sellanen juttu, että vaikka juoksu onkin yksilösuoritus, niin koskaan en ole reissulle yksin mennyt. Aina on ollut joku samanhenkinen kaveri matkassa. Kaverin kanssa on yleensä juostu alkumatka yhdessä ja jos toisella askel kulkee, niin se on lähtenyt omille teilleen, niin sanotusti tekemään omaa aikaansa. Ulkomaille juoksemaan Maratonin Maukka on juossut muun muassa Berliinissä, Amsterdamissa ja Honolulussa. Tukholman maratoniin hän on osallistunut viisi kertaa. Se on meille suomalaisille harrastajille semmoinen toinen kotimainen, nauraa Maukka. Kotimaassa on tullut juostua hieman erikoisempi Viiden tunnelin maraton, joka juostiin viitisen vuotta sitten Turun moottoritiellä ennen sen avaamista. Se oli ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen kotimainen maraton. Se oli aika vaativa, nousuja ja laskuja paljon, eikä valmistautuminen ollut ihan kohdillaan. Startti oli Lohjalta ja viisi tunnelia juostiin läpi. Viiden tunnelin maratonilta puuttui yleisö. Maratonissa on nimittäin hauskaa sen luonne kaupunkitapahtumana. Reitin 12 Vapaavahti Frivakt
Maukka Haaralan juoksupäiväkirja kertoo, että vuonna 2008 kertyi juoksukilometrejä ennätykselliset 1250. Määrät vaihtelevat vuosittain. varrella on monenlaista ohjelmaa, kaupunkilaisia ja muuta yleisöä kannustamassa. Tukholman maratonin juoksee aina parikymmentä tuhatta juoksijaa ja se on kuuluisa hyvistä järjestelyistä. Reitin varrella on muun muassa bändejä ja huoltopisteet toimivat hyvin. Juoksijan huolto Tankkauspisteillä on maratonin varrella tarjolla juotavaa ja jopa pientä syötävääkin. Juostessa pidän mukana energiageelejä ja hiukan suolaa. Nestettä saa tankkauspisteeltä. Suola auttaa nestettä imeytymään. Jos keho kuivuu, krampitkin iskevät helpommin. Asialliset varusteet on tietysti oltava. Vaatteet vuodenajan mukaan ja hyvin sisään ajetut kengät. Maukka toteaa, että reilu sata kilometriä on juoksukengillä oltava takana ennen maratonille lähtöä. Vaatetus on puolestaan oikein mitoitettu kun lähtöviivalla on aavistuksen viileä olo, ei kuitenkaan kylmä. Maraton kun juostaan säällä kuin säällä. Juoksija tunnustaa yhdistävänsä maratoniin mielellään myös kaupunkiloman. Maratonin juokseminen on oiva tapa matkailla. Silloin on eri porukalla liikkeellä, kuin aurinkolomalle lähtiessä. Kun lähtee juoksemaan kauemmas maratonin, kannattaa se sijoittaa loman alkupäähän. Sen jälkeen voi keskittyä lomailuun. Muuten ei lomasta oikein tule mitään, koska keskittyminen on kuitenkin juoksussa. Eksoottinen Honolulu Mieleenpainuvin retki on ollut Honolulun maraton. Harrastus sai vauhtia siitä, että isä oli luvannut minulle ja sisarilleni tarjota matkan Honolulun maratonille, heti kun olemme todistettavasti juosseet yhden maratonin loppuun. Isä on aina ollut innokas maratoonari. Joulukuussa 2010 Maukka matkusti Honoluluun isänsä ja kahden siskonsa kanssa. Maratonin lähtölaukauksena toimi ilotulitus ja lähtö oli aamuyöllä viiden aikaan pimeässä. Puolet matkasta sai juosta miellyttävän viileässä lämpötilassa. Auringon noustua oli lämpötila siinä 28 astetta, ja juostessa läkähdyttävän kuuma. Reitti kulki suurimman osan luonnossa. Maaliin tulleita oli Honolulussa tuolloin 20 169. Maraton on siellä siitä mielenkiintoinen, ettei Honolulussa ole mitään aikarajoitusta, eli matkan voi vaikka kävellä. Juostessakin ehtii toki katsella maisemia. Eri asia on jääkö mitään mieleen, nauraa juoksija muistelleessaan eksoottista maratonia. Rennosti ja ilolla Parhaimman aikani juoksin Berliinissä syyskuussa 2009. Aikani oli 3.39.20. Ilmoittautuneita sille maratonille oli reilut 34 000. Nykyisin sinne otetaan 40 000 ilmoittautunutta juoksijaa. Maukka korostaa, ettei ota juoksemista ryppyotsaisen vakavasti, vaikka toki maratonia joskus juostaan naama irvessä, kuten hän asian ilmaisee. Kisaan vain itseni kanssa. Treenaamisenikin on välillä vähän laiskan sutjakkaa. Pidän juoksupäiväkirjaa ja harjoituksen määrä riippuu suoraan siitä, onko joku maraton kiikarissa. Maukka myöntää, että maratonilla voi tulla jopa epäuskon hetkiä. Jos matka tuntuu pitkältä hän ajattelee tuttuja reittejä ja niiden mittaan. Maratonin juoksun jälkeen taas on hyvä mieli jo siitä, että on päässyt maaliin. Aina pitkällä juoksulla vaanii vaara, että tulee kramppeja, jolloin juoksusta tulee todella tuskaista ja vaikeaa, tuolloin juoksu voi jopa keskeytyä.. Teksti: Sirpa Sutinen Kuvat: Aapo Väänänen Maukka Haarala harjoittelee kotimaisemissa Pohjois-Karjalassa, mutta juoksee maratonin mieluiten ulkomailla. Frivakt Vapaavahti 13
Steg för steg Maukka Haarala har haft löpning som intresse i åtta år och arbetat till sjöss på olika passagerarfartyg i 12 år. Maukka Haarala förbereder sig inför maraton och springer för nöjes skull. Under Mauri Maukka Haaralas arbetsskift hittar man honom i m/s Mariellas à la carte-restaurang där han serverar eller då och då bakom bardisken där han blandar drinkar. På fritiden drar han gärna på sig joggingskorna och tar en löptur. Fartyget står en dag i Stockholm och där finns det fina löprundor. Under ett vaktpass hinner jag springa två rundor på 7 10 kilometer, berättar Maukka. I somras sprang han för nöjes skull och för att upprätthålla allmänkonditionen. Biten av löpning För åtta år sedan blev Maukka biten av maratonlöpning, och sedan dess har han hunnit springa nio maraton i olika delar av världen. Maratonintresset har inte upphört, men han tog en ett år lång paus från de utmanande långa loppen när ett av hans andra viktiga intressen, frivilligarbetet i sjöräddningssällskapet Joensuun Järvipelastajat, började ta upp allt mer tid. Just nu håller Maukka på att ta igen det tillfälligt avsvalnade intresset för löpning. På senhösten, samtidigt när Sjöräddningssällskapet kallar till utbildningen i Bågaskär, anmäler sig Maukka till nästa års maraton i Hannover. Några av mina vänner ska också anta utmaningen, berättar Maukka. Även om löpning är en individuell prestation, har jag aldrig åkt ensam på maratonresor. Jag har alltid haft med mig någon likasinnad vän. Vi har ofta sprungit tillsammans till en början, och om någon har haft piggare ben har den sprungit vidare i egen takt för att så att säga göra sig en tid. På språng utomlands Maukka har sprungit maraton i bland annat Berlin, Amsterdam och Honolulu. Stockholm maraton har han deltagit i fem gånger. För oss finländska entusiaster är det som en andra hemmabana, skrattar Maukka. I Finland har han sprungit det något annorlunda Viiden tunnelin maraton (Fem tunnlars maraton), som för fem år sedan sprangs på Åbo motorväg innan den öppnades. Det var mitt första och hittills enda maraton i Finland. Det var ganska krävande med många uppförs- och nedförsbackar. Jag var inte heller så bra förberedd. Vi startade i Lojo och sprang genom fem tunnlar. Det fanns ingen publik under Fem tunnlars maraton. Det som är roligt med maraton är just att det är ett stadsevenemang. Längs sträckan pågår olika aktiviteter som lockar stadsborna och annan publik. I Stockholm maraton deltar varje år ett par tusen löpare och det är känt för att vara välarrangerat. Till exempel står liveband och spelar längs sträckan och servicestationerna fungerar bra. Löparservice Vid tankstationerna längs maratonbanan erbjuds dryck och något litet att äta. 14 Vapaavahti Frivakt
Jag har med mig energigel och lite salt när jag springer. Vätska får man vid tankstationerna. Saltet hjälper kroppen att ta upp vätskan. Om kroppen torkar ut får man lättare kramp. Man måste förstås vara rätt utrustad också. Kläder efter årstid och väl insprungna skor. Maukka menar att löparskorna måste ha drygt hundra kilometer bakom sig innan de används i ett maratonlopp. Och om man känner sig en aning kall på startlinjen, men utan att frysa, är man rätt klädd. Maratonlopp springs i alla väder. Maukka medger att han gärna kombinerar loppen med stadssemestrar. Att springa maraton är ett utmärkt sätt att turista. Då är det annat folk i rörelse än under en solsemester. När man ska springa maraton på en mer avlägsen plats är det bra att börja semestern med loppet. Därefter kan man koncentrera sig på själva semestrandet. Annars blir det inte riktigt någonting av semestern, eftersom fokus ligger på loppet. Exotiska Honolulu Den mest minnesvärda resan var den till Honolulu maraton. Mitt intresse tog fart när pappa lovade mig och mina systrar en resa till Honolulu maraton när vi bevisligen hade sprungit ett maraton från början till slut. Pappa har alltid varit en entusiastisk maratonlöpare. I december 2010 reste Maukka till Honolulu med sin pappa och sina två syskon. En fyrverkeripjäs användes som startskott för loppet och starten gick på småtimmarna vid femtiden i mörkret. Halva sträckan fick man springa i behagligt sval temperatur. När solen steg låg temperaturen på kring 28 grader, och det var förlamande varmt att springa. Banan gick till största delen i naturen. Det året kom 20 169 löpare i mål i Honolulu. Loppet i Honolulu är intressant eftersom det inte har någon tidsbegränsning, man kan alltså gå hela sträckan. Man hinner dock se landskapet även om man springer. Det är en annan femma om man kommer ihåg något, skrattar Maukka när han tänker tillbaka på det exotiska maratonloppet. Avslappnat och glädjefyllt Min bästa tid fick jag i Berlin i september 2009. Tiden var 3.39.20. Det var drygt 34 000 anmälda till loppet. Numera tar man emot 40 000 anmälda löpare. Maukka understryker att han inte tar löpningen på blodigt allvar även om man, såsom han själv uttrycker det, ibland springer maraton med sammanbiten min. Enligt Maukka Haaralas löpdagbok slog han personligt rekord i antalet löpta kilometer 2008, nämligen 1 250 stycken. Antalet varierar från år till år. Jag tävlar bara med mig själv. Min träning är också lite slapp emellanåt. Jag skriver löpdagbok och träningsmängden är direkt beroende av om jag har något lopp i sikte. Maukka medger att det kan uppstå stunder av tvivel under ett maratonlopp. Om vägen känns lång tänker han på välbekanta sträckor och hur långa de är. När man har sprungit ett maraton är man nöjd bara av att ha kommit i mål. Under ett långlopp finns det alltid en risk att man får kramp. Då blir löpningen verkligen plågsam och kämpig, och man kanske rentav måste avbryta loppet. Text: Sirpa Sutinen Bilder: Aapo Väänänen Från Amsterdam maraton har han en tröja som minne. Frivakt Vapaavahti 15
Gaucho ratsastaa rantaa pitkin (Kuva: Pia Korhonen). Desdemona hylky rannalla Matkailija, valokuvaaja ja kirjoittaja M/s Ramonassa päällikkönä seilaava Jukka Lindell kierteli lomallaan perheensä, Pia ja Vera Korhosen kanssa Argentiinaa ja törmäsi mielenkiintoiseen laivan hylkyyn. MEPAn valokuvakilpailussakin menestynyt Jukka tutki aluksen kohtaloa, johon Vapaavahdin lukijat saavat oheisessa jutussa tutustua. Vuokraamme auton Ushuaiasta ja lähdemme neljän päivän ajelulle pitkin Tulimaan Argentiinanpuoleisia maanteitä. Käännymme asfaltoidulta RN3-tieltä hiekkatielle, jota pitkin ajamme seuraavat 45 kilometriä. Ohitamme muutaman karjatilan, useita karjaportteja ja kilometritolkulla metsää. Lopulta tulemme pitkälle autiolle Cabo San Pablon rannalle. Tuuli puhaltaa kylmästi Eteläiseltä Atlantilta. Rannan tuntumassa on vanha hylätty majatalo, josta on aikojen saatossa hajotettu ikkunat, seinät ovat täyttyneet spreijauksista ja nurkkiin on kerääntynyt kaikenlaista rojua. Parin sadan metrin päässä olevasta ryteiköstä nousee savua, siellä on jollain mökin virkaa toimittava majahökkeli. Aavemaisen tunnelman luomisessa tärkein rooli on kuitenkin rantahietikolla makaavalla Desdemonalla. Desdemona on vuonna 1952 saksassa rakennettu rahtilaiva, joka ajettiin 9.9.1985 Cabo San Pablon rantaan, jossa se on ollut siitä lähtien. Vesi on matalalla, laivan ympäri pääsee kävelemään kuivin jaloin. Ankkurikettinkiä on ulkona reilu sata metriä, ankkuri lojuu hiekassa irtikoplattuna. Laiva on kallistunut lievästi paapuuriin. Desdemonanimi erottuu ruosteen syömästä keulasta juuri ja juuri. Miten tässä näin on käynyt, miksi Desdemona makaa rannalla? Tolhuinin kaupungin turisti-info ja internet kertovat seuraavaa: Argentiinalainen Cormoran Lineas Maritimas -varustamo liikennöi Desdemona -laivallaan pitkin Argentiinan rannikkoa, Plata-joen rannoilta Tulimaahan saakka. Heinäkuussa 1985 Desdemona ajoi karille Buenos Airesin edustalla, mutta pääsi jatkamaan matkaa omin avuin Mar de Platan rannikkokaupunkiin, jossa laivaa korjailtiin. Myöhemmin laiva kärsi taas teknisistä ongelmista Tulimaan Rio Granden kaupungin lähettyvillä ja 25 päivän korjaamisen jälkeen pääsi uudelleen liikkeelle. Jotain tapahtui matkalla Rio Grandesta Ushuaiaan. Jotkut puhuvat tulipalosta, toiset räjähdyksestä, mutta joka tapauksessa laiva oli vaarassa upota ja 9.9.1985 kippari ajoi laivan Cabo San Pablon rantaan. Siellä se on maannut siitä lähtien, surullisena ja mystisenä. Kiipeän ahterin pohjalevyyn poltetun reiän kautta suoraan ahterin lastiruumaan, jossa osa lastista on yhä paikallaan. Kivikovia Cemento Portland -säkkejä on siisteissä riveissä ruuman pohjalla. Jatkan matkaa leidareita pitkin täkille, joka on paikoitellen läpiruostunut. Spantit ovat kuitenkin sen verran kunnossa, että niitä pitkin uskaltaa hyvin kävellä. Keskitorpan alla on konehuone ja siellä Kruppin kahdeksansylinterinen kone vielä 16 Vapaavahti Frivakt
Pelastusvenen luuranko (Kuva: J.L). tallella. Brygalta, kuten koko laivasta, on revitty kaikki vähänkään arvokkaat tai hienot osat jo aikoja sitten irti, turha etsiä messinkiä tai muuta laiva-antiikkia. Jäljellä on palanut ja puhkiruostunut runko eikä paljon muuta. Brygalla ei ole ruoria, ei venttiilejä, ei paakeja, ei mitään. Hytit ovat tyhjiä, ainoastaan ahteritorpassa oleva puutäkki on jäljellä ja yllättävän hyvässä kunnossa. Keulapakalle nousevat leidarit ovat ruostuneet irti, mutta ankkuripeli on sentään tallella. Kuten aina, kun jotain sattuu, huhuja alkaa liikkua. Niiden mukaan onnettomuus oli lavastettu vakuutusrahojen toivossa. Paljon muitakin teorioita liikkuu ihmisten keskuudessa. Jopa onnettomuuden vuosiluvusta on ristiriitaista tietoa. Desdemonan runko on haljennut torpan etupuolelta. Styyrpuurin kyljessä ja täkissä on noin 10 cm levyinen railo. Sisällä on ollut tulipalo, ehkä sen surauksena runko on haljennut. Ehkä halkeama tullut jo merellä ja sen takia laiva on ajettu rantaan. Emme tiedä, Cabo San Pablon vanha majakka ei kerro, ohi ratsastavaa Gauhcoa ei kiinnosta. Ruoste nakertaa runkoa pikkuhiljaa, satunnaiset matkaajat käyvät joskus ihmettelemässä sitä ja Eteläinen Atlantti velloo vieressä. Käännämme auton keulan takaisin kohti RN 3:a ja uusia mysteereitä. Merenkulkijoille Tulimaan ympäristön vedet, Cap Horn, Magallanesin salmi ja Beaglen kanava lienevät vähintäänkin niminä tuttuja. Ushuaian merimuseossa on esillä kymmenien lähivesille uponneiden laivojen kuvia ja tarinoita. Museon seinällä on vaikuttava merikortti, johon on merkattu tunnetuimmat hylyt ja niiden nimet. Koko kortti täyttyy niistä. Hylkyrekisterin mukaan 1600-luvun alusta lähtien alueelle on uponnut noin 1900 laivaa. Desdemona makaa Cabo San Pablon autiolla rannalla (Kuva: J.L). Teksti: Jukka Lindell Frivakt Vapaavahti 17
Desdemona (Foto: J.L). Desdemona ett vrak på stranden 18 Vapaavahti Frivakt
Resenär, fotograf och skribent Jukka Lindell, befälhavare på m/s Ramona, reste runt i Argentina på semestern tillsammans med sin familj och Pia och Vesa Korhonen. Under resan träffade de på ett intressant skeppsvrak. Jukka, som även varit framgångsrik i SSB:s fototävling, undersökte fartygets öde och delar med sig av sina upptäckter till Frivakts läsare i artikeln nedan. Vy från bryggan mot fören (Foto: J.L). Vi hyr en bil i Ushuaia och ger oss av på en fyradagarstur längs landsvägarna på den argentinska sidan av Eldslandet. Vi svänger av från den asfalterade RN3:an och in på en sandväg, som vi åker på i 45 kilometer. Vi passerar några gårdar med kreatur, flera carportar och kilometervis med skog. Till slut kommer vi fram till den vidsträckta, öde stranden Cabo San Pablo. Vinden blåser kallt från Sydatlanten. Vid stranden finns ett gammalt övergivet värdshus som med åren fått fönstren krossade, väggarna nedklottrade och ansamlingar av allehanda skräp i hörnen. Det stiger rök från buskagen ett par hundra meter bort; där finns någon slags övernattningskoja som tjänstgör som stuga. Det mest avgörande för den spöklika stämningen är dock Desdemona som ligger på sandstranden. Desdemona är ett fraktfartyg byggt i Tyskland 1952. Den 9 september 1985 kördes fartyget till stranden Cabo San Pablo, där hon har legat sedan dess. Vattnet står lågt och man kan gå runt fartyget utan att bli blöt om fötterna. Drygt hundra meter ankarkedja hänger på utsidan, och ankaret ligger löst på sanden. Fartyget lutar lätt åt babord. Det går nätt och jämnt att urskilja namnet Desdemona på den rostangripna fören. Varför gick det så här, varför ligger Desdemona på stranden? Turistinformationen i staden Tolhuin och internet låter berätta följande: Det argentinska rederiet Cormoran Lineas Maritimas trafikerade med Desdemona längs Argentinas kust, från floden Río de la Plata till Eldlandet. I juli 1985 gick Desdemona på grund utanför Buenos Aires, men lyckades fortsätta sin färd på egen hand till kuststaden Mar de Plata, där fartyget reparerades. Senare fick fartyget nya tekniska problem i närheten av staden Río Grande i Eldslandet men kunde åka vidare igen efter 25 dagars reparation. Därefter inträffade något på resan mellan Río Grande och Ushuaia. En del pratar om en eldsvåda och andra om en explosion i vilket fall var fartyget nära att sjunka och den 9 september 1985 körde skepparen in henne till Cabo San Pablo. Där har hon legat sedan dess, sorglig och mystisk. Jag klättrar in genom hålet i akterbotten, vilket uppstått under en brand, och direkt in i lastrummet. Där finns en del av lasten fortfarande kvar; stenhårda Cemento Portland -säckar står i prydliga rader på golvet. Jag tar mig vidare längs lejdarna upp på däcket, som är genomrostigt på sina ställen. Spanten är dock i så pass bra skick att jag vågar gå längs dem. Maskinrummet är beläget under överbyggnaden midskepps, och där finns den åttacylindriga Kruppmotorn bevarad. Från bryggan, precis som från hela fartyget, har man för länge sedan slitit loss alla delar med minsta värde eller skönhet med andra ord ingen idé att leta efter mässing eller andra fartygsantikviteter. Det återstår inte mycket annat än det eldhärjade och sönderrostade skrovet. På bryggan finns inget roder, inga ventiler, inga spakar nej, ingenting. Hytterna är tomma, endast akterns överbyggnad har trädäcket kvar och det i överraskande gott skick. Lejdarna till fördäcket har rostat loss, men ankarspelet sitter fortfarande på plats. Precis som alltid när något händer börjar rykten att spridas, och enligt dem var olyckan iscensatt med hopp om försäkringspengar. Även många andra teorier cirkulerar. Det finns till och med motstridiga uppgifter om vilket årtal olyckan inträffade. Desdemonas skrov har gått itu framför överbyggnaden. På styrbordssidan och på däck finns en cirka 10 cm bred spricka. Det har brunnit inne i fartyget, och kanske är det därför skrovet har gått itu. Eller kanske har sprickan uppstått redan ute till havs, vilket var orsaken till att fartyget kördes in till stranden. Vi vet inte, Cabo San Pablos gamla fyr berättar inget och den förbiridande gauchon är inte intresserad. Rosten gnager på skrovet undan för undan, sporadiska resenärer kommer förbi emellanåt för att beundra fartyget och Sydatlanten böljar intill. Vi styr kosan tillbaka mot RN3:an och nya mysterier. Text: Jukka Lindell Sjöfarare torde vara bekanta med vattnen kring Eldslandet Kap Horn, Magellans sund och Beaglekanalen åtminstone till namnet. Det maritima museet i Ushuaia visar fotografier och berättar om ett tiotal fartyg som sjunkit i närområdet. På väggen sitter ett sjökort där de mest kända vraken har namngetts och märkts ut. Hela kortet är fullt av dem. Enligt vrakregistret har cirka 1 900 fartyg sjunkit i området sedan början på 1600-talet. Frivakt Vapaavahti 19
Turun merenkulkumessut pidettiin uusissa tiloissa Messut on perinteisesti pidetty kahden vuoden välein. Tänä syksynä taantuma saattoi vaikuttaa siihen, että näytteilleasettajia oli hieman vähemmän, kuin edellisellä kerralla. Varustamoita, laitetoimittajia ja merenkulkualan toimijoita oli etenkin Turun seudulta, myös Maarianhaminasta. Kaksipäiväisillä messuilla vilisi luonnollisesti paljon opiskelijoita, mutta uudet tilat kiinnostivat myös aktiivimerenkulkijoita ja merimieseläkeläisiä. Piti käyttää tilaisuutta hyväksi ja katsastaa uusittu Linnakiinteistö tässä samalla, totesi m/s Viking XPRS:lla yliperämiehenä työskentelevä Sakari Saari. Monina vuosina messujen pääteemana on ollut merenkulkijoiden rekrytointi. Jobitilanne ei tänä syksynä ole kehuttava, mutta aina jotain löytyy. Mahdollisuuksia kävi tutkimassa kustavilainen Lasse Luhtala, joka on palaamassa merille pitkän maatyöjakson jälkeen. Juttelin täällä muun muassa Langhin, Boren ja Godby Shippingin, sekä merenkulkuopiskelijoiden praktiikkamyllyä pyörittävän Suomen Varustamot ry:n Laura Raikusen kanssa, Luhtala kertoi Hän päätyi lopulta harjoittelijaksi Meriauran m/s Meri -alukselle. Shanty Singers viihdytti yleisöä. Auriga Business Centerin toisessa kerroksessa nähtiin lokakuun lopulla suuri joukko merenkulkualan ihmisiä ja toimijoita. Tapahtuma on järjestetty aikaisemmin jo kymmenen kertaa. Myös MEPA oli nyt mukana omalla messuosastolla. Johan Jusba Treuthardt päivysti MEPAn osastolla. Messuohjelma kiinnosti yleisöä Messuihin tutustui myös Aboa Maren täydennyskursseilla opiskelevia merenkulkijoita. M/s Midaksella perämiehenä työskentelevä Vesa Tuomala piipahti MEPAn osastolla. Olen täällä Medical Care -lääkintähuollon kursseilla, Karibian vesillä ruskettunut Vesa kertoi Hän kävi samalla työnantajansa Godby Shippingin ständillä tervehtimässä pitkäaikaista, keväällä eläkkeelle jäävää merihenkilöstöpäällikköä Ulf Anderssonia. Turun merenkulkumessujen tarjontaan kuuluvat aina ajankohtaiset alan luennot. Auriga Business Centerin auditoriossa kuultiin kiinnostavia alustuksia kumpanakin päivänä. Yleisöä vetivät etenkin Deltamarinin ja Langh Shipin luennot. Tekninen tarkastaja Anders Söderblom teki selkoa Langh Shipin kehittämästä ja hyvin toimivasta rikkipesuritekniikasta, joka syksyn mittaan on herättänyt laajalti huomiota. Yleisön joukossa nähtiin edustajia muiltakin pesurivalmistajilta. Deltamarinin luennon veti Päivi Haikkola, joka esitteli Titanic II -projektia. Deltamarin valvoo, että Titanic-kopio rakennetaan turvallisuusnormien mukaan mutta mahdollisimman tarkasti alkuperäisen laivan kaltaiseksi. Haasteet ovat suuret. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen 20 Vapaavahti Frivakt