Pohjoiskarjalainen kalatie Järvilohi on ollut Vuoksen vesistössä jo vuosikymmenet viljelyn varassa ja luontaista lisääntymistä ei juurikaan tapahdu. Järvilohi (ts. Pohjois-Karjalan ELY-keskus) voitti voimayhtiöitä korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja nyt luontaiselle lisääntymiselle on avautumassa lisää mahdollisuuksia. Pielisjoessa on kaksi voimalaitosta: Kaltimo (1958) ja Kuurna (1971). Ala-Koitajoen läheisyydessä on kolmas voimalaitos, Pamilo (rak.vuosi 1955). Voimala rakennettiin kuivalle maalle ja Hiiskosken padolla ohjattiin suurin osa Ala-Koitajoen vedestä Tekojärven kautta Pamilon voimalaitokseen. Pamilon voimalaitos purkaa vetensä Jäsykseen ja sitä kautta Pielisjokeen. Voimalaitosten rakentamisen myötä virtakutuiset kalat hävisivät lähes kokonaan ja virta- ja koskialueet vähenivät noin 5%:iin siitä mitä ne olivat ennen voimalaitosten rakentamista. Ala-Koitajoen keskivirtaama väheni noin 70m³:stä 2 m³:iin/sekunnissa. Kyseiset alueet yhdessä Pielisjoen kanssa olivat aikanaan merkittävin järvilohen lisääntymisalue. Luonnontilassa olleiden Pielis- ja Ala-Koitajoen vaelluspoikastuotannon on arvioitu olleen noin 100.000 kappaletta. 2000-luvulla puolestaan luontaisen vaelluspoikastuotannon on arvioitu olevan joitakin kymmeniä kappaleita. Järvilohelle sopivaa lisääntymis- ja poikasaluetta, jonne kutulohilla on vapaa pääsy, on hyvin vähän Joensuun kaupungin koskissa. Järvilohen elinehdoista on käyty pitkällistä kädenvääntöä. Pohjois-Karjalan ELY-keskus teki aloitteen järvilohen lisääntymisalueiden lisäämisestä Ala-Koitajoen lisävesityksen avulla jo vuonna 2005. Huhtikuussa 2011 Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi osittain Pohjois-Karjalassa toimivien voimayhtiöiden valitukset koskien uusia kalatalousmaksuja sekä Ala-Koitajoen virtaaman nostoa. Viime vuoden tammikuussa uutisoitiin, että järvilohi voitti voimayhtiöt myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Kaltimon ja Kuurnan voimalaitosten kalatalousmaksut nousivat huomattavasti ja Pamilon voimalaitoksen on lisättävä veden juoksutusta Ala-Koitajoessa. Vettä on juoksutettava 1.4. 31.9. vähintään 6 m³ sekunnissa ja 1.10. 31.3. välisenä aikana vähintään 4 m³ sekunnissa. Lisäjuoksutuksella Ala-Koitajoelle tulee lisääntymis- ja poikasalueita lisää arviolta n. 10 20 hehtaaria, mutta ennen kaikkea se voi mahdollistaa mätimunien säilymisen koskissa talven yli. Luonnonkierron käynyt poikanen olisi se kaikkein paras yksilö jatkamaan sukuaan.
Kuva: (Kalliokoski) Muinainen uittorännin suoja-aita, joka on estänyt puita karkaamasta uomasta. Nykyinen joki näkyy purona vasemmalla. Maisema muuttuu melkoisesti kun virtaama pienenee 70 m³/s -> 4 m³/s. Lisäalueet ja suurempi virtaama mahdollistavat ensi kertaa Kuurnan voimalaitoksen alapuolelta pyydettyjen järvikierron käyneiden emokalojen siirron uusille lisääntymisalueille. Vuosina 2010 2011 Kuurnan alapuolelle Pielisjokeen istutettiin lähes 200.000 järvilohen vaelluspoikasta, joten ennakko-odotukset viime syksyn emokalapyynnille olivat korkeat. Ensimmäiset viikot kuitenkin osoittivat, että saalista kertyykin niukasti ja lopulta tulokset olivat 2000-luvun heikoimmat, mikä oli raju pettymys tutkijoille. Järvilohia kertyi Kuurnasta kaikkiaan 28 kalaa, joista 21 oli naaraita ja 7 koiraita. Heikkoa tilannetta kuvastaa myös se tieto, että aiemmin merkittyjä vaellussmoltteja tuli takaisin 4 kappaletta. Jokainen merkitty oli eri 2000 yksilön merkintäerästä, joten varsin heikko on takaisintulijoiden määrä; yksi kahdestatuhannesta! Enonkoskelle tuleville järvilohisukupolvillekin piti riittää mätiä, joten siirrettäviä kaloja jäi ainoastaan 9 lohta. Aiemmin Kuurnan ja Kaltimon voimaloiden yläpuolelle oli viety Paltamon kalanviljelylaitokselta 1-2 kilon painoisia lisääntymiskykyisiä yksilöitä n. 164, joista 24 oli varustettu telemetrialähettimillä. Puolet näistä oli virikekasvatettuja lohia. Yhden kesän vanhoja pienpoikasia on istutettu Ala-Koitajoelle, josta ne toivottavasti vielä joku päivä aloittavat oman järvivaelluksensa. Lohen luontaisessakin kierrossa vaellussmolteista
valtaosa menehtyy kun ne poistuvat joesta. Nyt matkan varrelle osuu vielä luontaisten vihollisten ja kalastajien pyytöjen lisäksi kaksi Pielisjoen voimalaitosta, joiden turbiinien läpi olisi päästävä. Voimalaitoksissa on Kaplan-tyyppiset turbiinit, joiden hitaasti pyörivien lapojen välistä valtaosa kaloista voi selvitä vahingoittumattomina läpi. Allekirjoittaneella oli kunnia päästä seuraamaan yhtenä lokakuisena aamuna emokalojen siirtoa voimalaitosten ohi. Aamu alkoi hakemalla siirrettävät emokalat (9kpl). Yhden telemetrialähetin oli kuitenkin osittain irronnut, joten se jäi pois ensimmäisestä kyydistä. Kuva: Kalaportaan lähtöpaikka. Erikoistutkija Jorma Piironen avustaa ensiaskelmissa. Kalojen matka kuljetussäiliössä kohti Ala-Koitajoen lisääntymisalueita alkoi.
Kuva: Kahdeksan emokalaa kutunousulla vaaramaisemissa. Ensimmäinen järvilohipari pääsi uuteen ympäristöönsä Saunavirran sillalta ja samalla erikoistutkija Jorma Piironen ja Itä-Suomen yliopiston opiskelija Aurora Hatanpää kävivät lukemassa läppäriin kiinteän telemetriavastaanottimen tiedot. Aurora tekee Pro-gradu - työtään kutulohien telemetriaseurannasta. Pikainen vilkaisu osoitti, että lukemia oli useita, jotka ovat tulleet aiemmin jokeen istutetuista lähetintä kantavista lohista. Mukana oli myös kannettava vastaanotin, joka paljasti, että yksi lähetinkala oli aivan keskellä siltaa jalkojemme alla. Loput lohet saivat vielä odottaa noin parinkymmenen kilometrin automatkaa ennen vapauttamistaan. Uusi koti löytyi Hiiskoskelta aivan patoluukun juurelta. Kyseisellä luukulla säädellään KHO:n päätöksen mukaisesti Ala-Koitajoen virtausta. Myös Hiiskoskelle oli aiemmin tuotu virikekasvatettuja emokaloja sekä kesänvanhoja poikasia. Yksi juuri tuotu komea koiraslohi kävi vielä useasti näyttäytymässä ennen poistumistamme ja oli jo noussut yhden n. 30-senttisen kynnyksen yli tutustumaan uuteen paikkaansa.
Kuva: Järvilohikoiras pääsemässä uuteen kotiinsa. Selkään on kiinnitetty telemetrialähetin ja keltainen T-ankkurimerkki. Paluumatkalla kävimme lukemassa kaksi muuta kiinteää lukulaitetta. Kummassakaan ei ollut yhtään lähetinsignaalia tallentuneena, mikä toisaalta oli hyvä merkki siitä, että latvavesille siirretyistä kaloista yksikään ei ollut valunut vielä alavirtaan. Ala-Koitajoen järvilohitutkimuksessa on radiolähetinseurannalla tarkoitus selvittää, onnistutaanko järvilohen luontainen lisääntyminen palauttamaan lisäjuoksutuksen ansiosta. Jokainen n. 170$ arvoista lähetintä kantava yksilö pystytään tunnistamaan yksilöivän signaalin perusteella. Pamilon voimalan omistaa Vattenfall, joka omistaa myös arvokkaat telemetriaseurantalaitteet, mutta on antanut ne RKTL:n käyttöön Ala-Koitajoki-hankkeen ajaksi. Hyvä vastaantulo voimayhtiöltä, jotta hinnakkaita laitteita on saatu tutkijoiden käyttöön.
Kuva: Tutkimusmestari Markku Gavrilov laskee järvilohikoirasta uuteen ympäristöön. Marraskuun alkupuolella kutupesiä etsittiin snorklaamalla koskialueita. Vaikka kaikkia koskialueita ei ehditty tarkastaa, olivat jokeen siirretyt lohet kuteneet ainakin Hiiskoskessa, Tyltsynkoskessa, Mäntykoskessa ja Tiaisenkoskessa. Valitettavasti Vattenfallin patoturvallisuudesta ja Pamilon yhden koneyksikön remontista aiheutunut poikkeusjuoksutus marraskuun lopulla rikkoi kutupesiä ainakin joen yläosan koskilla. Mahdollisesti vesiryöpytyksestä selvinneitä poikasia aletaan etsiä heti keväällä. Mitä voimme tehdä järvilohen eteen? KHO:n päätös lisäjuoksutuksesta on määräaikainen ja voimassa seitsemän vuotta. Kyseinen aika riittäisi juuri yhden järvilohisukupolven elinkierrolle. Jokaisesta emokalasta on otettu talteen myös DNA-näyte ja olisihan se hienoa jos viime syksynä siirrettyjen emokalojen jälkeläinen löytyisi 5-6 vuoden kuluttua tulevista emokalapyydystyksistä. Löytö varmasti helpottaisi seuraavia neuvotteluita voimayhtiöiden kanssa. Järvilohen kannalta siirtymäajassa on kuitenkin se hyvä puoli, että seitsemän vuoden kuluttua sulkuportti ei heti sulkeudu entiselleen vaan tilanne arvioidaan lupavirastossa uudelleen kokeilujakson aikana saatujen tulosten perusteella. Vuonna 2014 on suunnitteilla muutamia koskien täsmäkunnostuksia, jotta sopivia alueita kutupuuhiin ja poikastuotannolle tulisi lisää. Kuurnan ja Kaltimon voimalaitosten ohittavista kalaportaista on aivan turhaa aloittaa keskustelua ennen kuin pyydettyjen emokalojen määrä lasketaan
sadoissa. Emokalojen määrät eivät tule nousemaan nykyisestä ellei kannansäilytystarkoituksessa istutettujen kalojen kalastuspainetta saada pienennettyä. Kalastajille helpoin tapa tunnistaa kalastettavat kalat kannan ylläpitoyksilöistä on merkitä kalat rasvaeväleikkauksin. Emokalapyynnin kannalta optimaalisin tilanne olisi, jos Saimaalle kalastettavaksi tarkoitetut rasvaeväleikatut kalat laitettaisiin Pielisjokeen, josta ne toivon mukaan vaeltaisivat Saimaalle syönnökselle. Eväleikatutkin olisivat tervetulleita säilyttämään tulevien järvilohien geenien monimuotoisuutta, joka on jo tällä hetkellä valitettavan kapea. Hyvä lukija, haastan Sinut talkoisiin mukaan! Näihin peleihin pääsee jo hyvin pienillä muutoksilla kalastustavoissaan, sillä järvilohikannan säilyttäminen tarvitsee niin monta emokalaa kuin mahdollista. Vapauttamalla rasvaevälliset lohet on useammalla kalalla mahdollisuus palata emokalana Pielisjokeen. Huom! Umpijärvien vapautetut lohet voivat osaltaan purkaa Saimaalle kohdistuvaa kalastuspainetta ja näin auttavat erittäin hienoa kalaa. Suuret kiitokset RKTL:n porukalle ikimuistoisesta päivästä. Kari Ruuskanen