2.1 Kantaverkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvon määrittäminen

Liite 1 Menetelmät sähkön kantaverkkotoiminnan tuoton määrittämiseksi 1.1.2005 alkavalla ja 31.12.2007 päättyvällä valvontajaksolla 1 YLEISTÄ Energiamarkkinavirasto soveltaa alla selostettuja menetelmiä 1.1.2005 alkavan valvontajakson hinnoittelussa. Alla selostettavat menetelmät ovat olennaisin osin samat kuin mitä Energiamarkkinaviraston 22.6.2004 päivätyssä julkaisussa Sähkön kantaverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnin suuntaviivat vuosille 2005-2007 (Dnro 10/429/2004) on esitetty. 2 VERKKOTOIMINTAAN SITOUTUNUT PÄÄOMA JA PÄÄOMARAKENNE Hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmia varten laskettavan sitoutuneen pääoman määrän perustana on kantaverkkotoiminnan tase. Pääsääntöisesti kohtuullisuuslaskelmissa taseen vastaavaa -puolelta otetaan sitoutuneeksi pääomaksi kirjanpitoarvojen mukaisina kaikki muut erät paitsi kantaverkko ja rahoitusomaisuus. Kantaverkon arvoa oikaistaan siten, että hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa kantaverkon arvo korjataan vastaamaan kirjanpitoarvon sijasta nykykäyttöarvoa. Rahoitusomaisuus eliminoidaan hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa sovellettavasta sitoutuneesta pääomasta. Tällöin syntyvä tasauserä, joka on kantaverkon kirjanpitoarvon ja laskelmassa käytettävän nykykäyttöarvon välinen erotus vähennettynä rahoitusomaisuudella, lasketaan mukaan taseen vastattavaa -puolella omaan pääomaan. Taseen vastattavaa -puolelta jaetaan vapaaehtoiset varaukset sekä poistoero oman pääoman ja verovelan osuuksiin. Vieras pääoma jaetaan lisäksi korottomaan ja korolliseen vieraaseen pääomaan. Taseen vastattavaa -puolelle muodostuu oikaisujen jälkeen kolme ryhmää, jotka ovat oma pääoma, korollinen vieras pääoma ja koroton vieras pääoma. Sitoutuneelle pääomalle (oman pääoman ja korollisten velkojen summalle) lasketaan keskikustannus käyttäen kiinteää pääomarakennetta (asiaa käsitellään tarkemmin luvussa 3). 2.1 Kantaverkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvon määrittäminen Tässä yhteydessä kantaverkonhaltijan kantaverkkotoiminnan tasetta oikaistaan seuraavissa luvuissa esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Sähkömarkkinalain mukaan sähköverkkotoiminnalla tarkoitetaan sähköverkon asettamista vastiketta vastaan sähkönsiirtoa ja muita verkon palveluja tarvitsevien käyttöön. Sähköverkkotoimintaan kuuluvat myös sellainen sähköverkon suunnittelu, rakentaminen, ylläpito ja käyttö, asiakkaiden sähkölaitteiden liittäminen verkkoon, säh-

2 kön mittaus ja muut sellaiset sähkön siirtoon tarvittavat toimenpiteet, jotka ovat tarpeellisia sähkönsiirron ja muiden sähköverkkopalvelujen kannalta. Kantaverkkotoimintaan sisältyvät kantaverkko-, tasepalvelu- ja varavoimatoiminnat. 2.1.1 Varsinaisen kantaverkko-omaisuuden oikaiseminen Sähkön kantaverkko on kantaverkkotoiminnan harjoittajan suurin yksittäinen, joskin useasta eri osasta koostuva, käyttöomaisuuden osa. Energiamarkkinavirasto ei käytä hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa kantaverkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvon määrittämisessä kantaverkon kirjanpitoarvoa, koska kirjanpitoarvo ei välttämättä kuvasta kantaverkkoon sitoutunutta todellista pääomaa. Kantaverkon arvo korjataan hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa siten, että kirjanpitoarvon asemesta käytetään sähkön kantaverkon nykykäyttöarvoa. Mikäli kantaverkonhaltija on vuokrannut osittain tai kokonaan hallinnassaan olevan verkon, niin hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa vuokrausjärjestely puretaan, jolloin vuokratut verkkokomponentit sisällytetään mukaan kantaverkonhaltijan verkkoomaisuuteen ja edelleen kantaverkkotoimintaan sitoutuneeseen pääomaan. Kantaverkkotoimintaan sitoutunutta pääomaa määritettäessä kantaverkonhaltijan hallinnassa olevaa kantaverkkoa käsitellään samalla tavoin riippumatta siitä, onko kyseinen verkko kantaverkonhaltijan omistama vai vuokraama. Energiamarkkinavirasto laskee valvontajakson kaikkina vuosina kantaverkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämisessä käytettävän kantaverkon nykykäyttöarvon kantaverkon jälleenhankinta-arvon (jälleenhankintahinta) kautta, jolloin kantaverkon jälleenhankinta-arvo on sama kuin kustannus, jonka vastaavan uuden verkon rakentaminen nykykustannustasolla maksaisi. Jälleenhankinta-arvon avulla saadaan laskettua verkon nykykäyttöarvo, joka on jälleenhankinta-arvo vähennettynä verkkokomponenttien teknistaloudellista pitoaikaa ja komponenttien käyttöikää vastaavilla teknistaloudellisen pitoajan mukaisilla poistoilla. Kantaverkkoon sitoutuneen pääoman määritys toteutetaan ensimmäisellä valvontajaksolla jokaiselle vuodelle erikseen siten, että se vastaa kunkin vuoden alun tilannetta eli ajankohtia 1.1.2005, 1.1.2006 ja 1.1.2007. Ensimmäisen valvontajakson aikana kantaverkonhaltijan mahdollisesti tekemät kantaverkon nykykäyttöarvoon vaikuttavat investoinnit sekä kantaverkon nykykäyttöarvoa pienentävät tasapoistot tulevat valvontajakson aikana otettua huomioon vuosittain. Kaaviokuva varsinaiseen kantaverkkoon sitoutuneen pääoman määrittämisprosessista on esitetty liitteessä A. Kantaverkkoon sitoutuneen pääoman määrittelyä varten kantaverkonhaltija ilmoittaa Energiamarkkinavirastolle vuosittain viraston määrittämän eri komponenttiryhmiin perustuvan jaottelun mukaan (Liite B) hallinnassaan olevaan kantaverkkoon kuuluvien ja tosiasiallisessa käytössä olevien komponenttien määrä-, yksikköhinta-, pitoaika- ja keski-ikätiedot. Tiedot ilmoitetaan vuoden alun tilanteen mukaisesti ja ne tulee toimittaa Energiamarkkinavirastoon vuosittain 31.3 mennessä. Vuosina 2006 ja 2007 kantaverkonhaltija ilmoittaa edellä esitettyjen tietojen lisäksi Energiamarkkinavirastolle 31.3 mennessä edellisenä vuonna tehtyjen investointien määrä- ja hintatiedot. Energiamarkkinavirasto ilmoittaa erikseen tietojen toimitustavan. Komponenttiryhmien pitoaikoina hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa käytetään liitteessä B esitettyjä eri komponenttiryhmille määriteltyjä pitoaikoja.

3 Energiamarkkinavirastolle ilmoitettujen tietojen perusteella virasto laskee vuosittain kantaverkonhaltijan hallinnassa olevalle kantaverkolle jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvot käyttäen verkostokomponenttien yksikköhintatietoja. 2.1.1.1 Kantaverkon jälleenhankinta-arvon laskeminen Kantaverkon jälleenhankinta-arvo lasketaan vuosittain pääsääntöisesti kantaverkonhaltijan ilmoittamien komponenttikohtaisten määrätietojen ja kantaverkonhaltijan ilmoittamien yksikköhintatietojen perusteella kertomalla ilmoitettu määrätieto vastaavalla hintatiedolla ja laskemalla näin saadut komponenttiryhmäkohtaiset kustannukset yhteen. 2.1.1.2 Kantaverkon nykykäyttöarvon laskeminen Kantaverkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämisessä käytettävä sähköverkon nykykäyttöarvo lasketaan valvontajakson jokaiselle vuodelle erikseen. Laskenta tehdään komponenttiryhmittäin kantaverkon jälleenhankinta-arvosta jäljellä olevan pitoajan perusteella käyttäen hyväksi kantaverkonhaltijan ilmoittamia komponenttiryhmäkohtaisia pitoaika- ja keski-ikätietoja. Kantaverkon nykykäyttöarvo saadaan laskemalla komponenttiryhmäkohtaiset nykykäyttöarvot yhteen. Yhden komponenttiryhmän osalta nykykäyttöarvo (NKA) lasketaan seuraavasti, kun komponenttiryhmän jälleenhankinta-arvo (JHA) tiedetään: missä keski ikä NKA = 1 JHA pitoaika NKA = Komponenttiryhmän nykykäyttöarvo. JHA = Komponenttiryhmän kaikkien verkkokomponenttien yhteenlaskettu jälleenhankinta-arvo. Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan sitä kustannusta, jonka kyseiseen komponenttiryhmään kuuluvien verkkokomponenttien rakentaminen nykyisellä kustannustasolla aiheuttaisi. Pitoaika = Pitoajalla tarkoitetaan sitä aikaa, jonka verkkokomponentti todellisuudessa on toiminnallisessa käytössä ennen sen uusimista (teknistaloudellinen pitoaika). Keski-ikä = Keski-iällä tarkoitetaan komponenttiryhmän verkkokomponenttien ikätietojen jälleenhankinta-arvoilla painotettua keskiarvoa. Yksittäisen verkkokomponentin kohdalla keski-ikä lasketaan keskiarvona. Energiamarkkinavirasto ilmoittaa vuosittain kantaverkonhaltijalle edellisen kuvauksen perusteella lasketun kantaverkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon 31.12 mennessä. 2.1.1.3 Vuosittain ilmoitettavat tiedot Energiamarkkinavirasto kerää ensimmäisellä valvontajaksolla kantaverkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvojen määrittämiseen tarvittavat tiedot vuosittain. Kantaver-

4 kon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määrittämiseksi on kantaverkonhaltijan vuosittain 31.3 mennessä ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle hallinnassaan olevasta kantaverkosta komponenttien määrä-, yksikköhinta-, pitoaika- ja keski-ikätiedot liitteen B mukaisesti jaoteltuna vastaten kunkin vuoden alun tilannetta. Vuosina 2006 ja 2007 kantaverkonhaltijan on ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle myös edellisen vuoden investointien määrä- ja hintatiedot. Jos kantaverkonhaltija on vuokrannut osittain tai kokonaan hallinnassaan olevan verkon, niin hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa vuokrausjärjestely puretaan, joten kantaverkonhaltijan tulee ilmoittaa Energiamarkkinavirastolle myös vuokraamiensa verkkojen osalta samat tiedot kuin itse omistamansa verkon osalta. 2.1.1.4 Valvontajakson aikana ostettujen verkkojen käsittely Jos ensimmäisen valvontajakson aikana kantaverkonhaltijan hallinnassa olevan verkon laajuus olennaisesti muuttuu esimerkiksi yrityskaupan seurauksena, otetaan ostettujen verkkokomponenttien vaikutus huomioon seuraavan vuoden alusta kantaverkkoyhtiön ilmoittamien määrä, yksikköhinta-, pitoaika- ja keski-ikätietoihin perustuen. 2.1.1.5 Kantaverkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määrittäminen tulevilla valvontajaksoilla Energiamarkkinavirasto kehittää kantaverkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määrittämistä ensimmäisellä valvontajaksolla saatavien kokemusten perusteella. Yksikköhintatietojen päivittämiseksi Energiamarkkinavirasto kerää vuosittain toteutuneisiin investointeihin perustuen kantaverkkoyhtiöltä komponenttikohtaiset määrä- ja hintatiedot. Näitä tietoja voidaan käyttää yksikköhintatietojen määrittämisessä toisella valvontajaksolla. Ennen toisen valvontajakson alkua Energiamarkkinavirasto määrittää toisella valvontajaksolla kantaverkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määrityksessä sovellettavan menetelmän uusissa kantaverkkotoiminnan valvonnan suuntaviivoissa sekä vahvistaa sen ennen valvontajakson alkua annettavassa uudessa vahvistuspäätöksessä. 2.1.2 Muu kantaverkkoliiketoiminnan omaisuus Muiden pysyvien vastaavien eli aineettomien hyödykkeiden sekä muiden aineellisten hyödykkeiden kuin kantaverkon osalta Energiamarkkinavirasto ei hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnan yhteydessä pääsääntöisesti oikaise tase-erien kirjanpitoarvoa nykykäyttöarvoon. Tämä perustuu siihen, että käytännössä on todettu näiden erien merkityksen liiketoimintakokonaisuuden kannalta yleensä harvoin nousevan merkittäväksi. Kantaverkonhaltijan omaisuudessa kuitenkin poikkeuksen muodostaa merkittävänä pääomaeränä pidettävät varavoimakoneet. Kantaverkonhaltija on hankkinut varavoimakoneet vuonna 1999, joten niiden poistaminen tehdään nykyisen kirjanpitolain mukaisesti. Energiamarkkinavirasto käyttää varavoimakoneiden osalta kirjanpitoarvoja, koska ne on hankittu viisi vuotta sitten eikä viraston ole syytä epäillä niiden hankintahinnan poikkeavan niiden nykykäyttöarvosta.

5 2.1.3 Muu varallisuus Muille erille kuin varsinaiselle liikearvolle kohdistetut erät käsitellään hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa kuten varsinainen omaisuus, jolle se on kohdistettu. Näin ollen esimerkiksi kantaverkko-omaisuudelle kohdistettavissa oleva osa liikearvosta eliminoidaan pois kantaverkkoliiketoiminnan taseesta kantaverkkotoimintaan sitoutunutta pääomaa määritettäessä ja se korvataan kantaverkon nykykäyttöarvolla siten kuin edellä on esitetty. Talousvaliokunnan mietinnössä 56/1994 hallituksen esityksestä sähkömarkkinalaiksi otetaan kantaa yrityskauppoihin, joissa sähköliiketoiminnoista maksetaan omaisuuden käypää arvoa enemmän. Talousvaliokunnan näkemyksen mukaan liiketaloudellinen ajattelu sähköalalla ei saa merkitä sitä, että sähkönkäyttäjiltä vaaditaan toistamiseen korvausta ennestään olemassa olevan sähköverkon pääomakuluista. Valiokunta piti lausunnossaan tärkeänä, että sähkömarkkinalain mukainen hinnoittelun kohtuullisuusvalvonta perustuu yritysten käyttöomaisuuden todellisiin markkina-arvoihin eikä mahdollisesti keinottelunomaisesti paisuteltuihin arvopaperiarvoihin. Edellä olevan perusteella hinnoittelun kohtuullisuusvalvonta ei siis saa perustua yrityskaupan yhteydessä syntyneeseen yrityksen goodwill-arvoon, joka on kirjattu taseeseen liikearvon nimellä. Tästä syystä Energiamarkkinavirasto eliminoi hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa taseista kohdistamattoman liikearvon. Vastaavasti Energiamarkkinavirasto eliminoi hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa myös tuloslaskelmasta liikearvosta tehdyt poistot (asiasta luvussa 4.6) Muun varallisuuden osalta Energiamarkkinavirasto eliminoi taseeseen kirjatun rahoitusomaisuuden. Eliminoitavaan rahoitusomaisuuteen luetaan taseen erät Rahoitusarvopaperit sekä Rahat ja pankkisaamiset sekä niihin rinnastettavissa olevat erät. Vastaavasti Energiamarkkinavirasto ei myöskään sisällytä rahoitustuottoja hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkkotoiminnan oikaistuun tulokseen. Siten kantaverkonhaltijan saamat rahoitustuotot eivät vaikuta hinnoittelun kohtuullisuuden arviointiin. Rahoitusomaisuuden sisällyttäminen kantaverkkotoiminnan kohtuullisen tuoton laskennan perusteena olevaan kantaverkkotoimintaan sitoutuneeseen pääomaan merkitsisi käytännössä kyseiseen omaisuuteen sisältyvän sijoitusriskin siirtämistä kantaverkonhaltijalta asiakkaille. Rahoitusomaisuuden ja niitä vastaavien rahoitustuottojen eliminointi mahdollistaa ja kannustaa kantaverkonhaltijaa rahavarallisuutensa mahdollisimman tuottavaan sijoittamiseen. Energiamarkkinavirasto katsoo, että vaikka rahoitusomaisuus jätetään pois hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa käytettävästä kantaverkkotoimintaan sitoutuneesta pääomasta, kyseinen varallisuus voi tilinpäätöksissä kuitenkin sisältyä kantaverkkotoiminnan varallisuuteen. Näin ollen rahoitusomaisuuden eliminoinnilla hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa ei kuitenkaan ole vaikutusta kantaverkkotoiminnan vakavaraisuuteen. Muun vaihto-omaisuuden ja saamisten osalta Energiamarkkinavirasto käyttää hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkkotoimintaan sitoutunutta pääomaa määrittäessään varallisuuserien taseeseen kirjattuja arvoja, eikä tee näihin arvoihin korjauksia.

6 Energiamarkkinavirasto eliminoi tarvittaessa erikseen taseesta konsernien sisäiset saamiset tilanteissa, joissa valvontakohde on osa konsernia. 2.2 Pääoman jakautuminen omaan ja vieraaseen pääomaan Sähkön kantaverkkotoiminnan oikaistu taseen vastattavaa -puoli laaditaan jakamalla kantaverkonhaltijan kantaverkkotoimintaan sitoutunut pääoma omaan pääomaan, korolliseen vieraaseen pääomaan ja korottomaan vieraaseen pääomaan. Laskelmassa huomioidaan tässä asiakirjassa kuvatut korjaukset ja se laaditaan oikaistun taseen muotoon. Oikaistun taseen tasauseränä käytetään omaan pääomaan kirjattavaa taseen vastaavaa -puolelle tehtävien korjausten nettomäärää. Laskelmaa käytetään sekä kantaverkonhaltijan keskimääräisen pääomakustannuksen että kohtuullisen tuoton laskennassa. 2.2.1 Koroton vieras pääoma Kantaverkonhaltijalla ei ole tällä hetkellä kantaverkkotoimintaan kuuluvia liittymismaksuja käytössä. Mikäli kantaverkonhaltija ottaa valvontajakson aikana liittymismaksut käyttöön, niin Energiamarkkinavirasto käsittelee hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa mahdollisia liittymismaksuja, kuten sähkön jakeluverkkotoiminnan suuntaviivoissa 1 todetaan liittymismaksujen käsittelystä. Taseeseen merkitty lyhytaikainen vieras pääoma (esimerkiksi ostovelat, siirtovelat, muut lyhytaikaiset velat) on luonteensa mukaisesti korotonta vierasta pääomaa myös hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa. 2.2.2 Korollinen vieras pääoma Taseeseen merkitty korollinen vieras pääoma otetaan sellaisenaan mukaan hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmiin. Korollisen vieraan pääoman eriä ovat mm. pitkäaikaiset pankki- ja eläke- ja muut lainat sekä näiden lyhennyserät, jotka on esitetty taseessa lyhytaikaisessa vieraassa pääomassa. Pääomalainalla tarkoitetaan sellaista lainaa, joka muistuttaa ehdoiltaan omaa pääomaa sekä takaisinmaksun että vastikkeen maksamisen edellytysten osalta. Rahoitusjärjestelyn perustarkoituksena on vahvistaa rahoitettavan yhteisön tasetta instrumentilla, joka kuitenkin on joustavampi kuin kiinteä oman pääoman sijoittaminen yhteisöön. Pääomalainoja voidaan käyttää myös normaaleina riskirahoitusinstrumentteina. Taseessa osakeyhtiölain (734/1978) 5 luvun 1 :n mukaiset edellytykset täyttävät pääomalainat esitetään ryhmässä Oma pääoma viimeisenä eränä. Esittämispaikastaan huolimatta pääomalainat ovat taloudelliselta luonteeltaan vierasta pääomaa. Näin ollen esimerkiksi laskettaessa yrityksen tunnuslukuja, kuten vakavaraisuustunnuslukuja, pääomalainat sisällytetään vieraaseen pääomaan 2. 1 Sähkön jakeluverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnin suuntaviivat vuosille 2005-2007, dnro 9/429/2004, 22.6.2004 2 Kirjanpitolautakunnan yleisohje valtiovarainministeriön päätöksessä 390/1999 tarkoitetun tilinpäätöksen, tilinpäätöstiedotteen ja osavuosikatsauksen laatimisesta, 17.12.1999.

7 2.2.3 Oma pääoma Energiamarkkinavirasto käsittelee hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa pääomalainoja sekä omistajilta otettuja muita lainoja korollisena vieraana pääomana. Omaksi pääomaksi katsotaan tarkastelussa kantaverkonhaltijan kantaverkkotoiminnan taseen mukainen oma pääoma sellaisenaan sekä tilinpäätössiirtojen kertymään, eli vapaaehtoisiin varauksiin sekä poistoeroon, sisältyvä oman pääoman osuus. Tilinpäätössiirtojen kertymän oman pääoman osuus lasketaan vähentämällä kertymästä laskennallinen verovelka tarkasteluhetkellä vallinneen yhteisöverokannan mukaan sellaisilta yhtiöiltä, jotka ovat yhteisöverovelvollisia. Lisäksi oikaistuun omaan pääomaan liitetään ns. oman pääoman tasauserä taseen vastaavaa ja vastattavaa -puolten tasaamisesta. 2.2.4 Tilinpäätössiirrot ja pakolliset varaukset Taseeseen merkitty tilinpäätössiirtojen kertymä (kertynyt poistoero ja vapaaehtoiset varaukset) jaetaan hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa siten, että laskennallisen verovelan osuus siirretään korottomaan vieraaseen pääomaan ja loppuosa omaan pääomaan. Tilinpäätössiirroista vähennetään laskennallisena verovelkana enintään tarkasteluajanjaksolla vallinneen yhteisöveron mukainen määrä. Vähennys tehdään ainoastaan niille yrityksille, jotka ovat yhteisöverovelvollisia. Taseeseen merkityt pakolliset varaukset siirretään kokonaisuudessaan korottomaan vieraaseen pääomaan. Pakollisiin varauksiin sisältyvä laskennallinen verosaaminen kirjataan lisäksi taseen vastaavaa -puolelle korottomiin saamisiin ja taseen vastattavaa -puolelle omaan pääomaan. Laskennallisena verosaamisena kirjataan enintään tarkasteluajanjaksolla vallinneen yhteisöveron mukainen määrä. Verosaaminen otetaan huomioon vain niiden yritysten osalta, jotka ovat yhteisöverovelvollisia. 2.3 Yhteenveto pääomarakenteen määrittelystä Seuraavassa taulukossa (Taulukko 1) on esitetty taselaskelman muodossa hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa suoritettavan kantaverkkotoiminnan taseen vastaavien oikaisun yksinkertaistettu periaate. Taulukon periaatteesta tekevät poikkeuksen luvussa 2.1.2 todettu liikearvon käsittely sekä luvussa 2.1.3 todettu konsernien sisäisten saamisten käsittely.

8 Vastaavaa Eriytetty tase Pysyvät vastaavat Sähköverkko Liikearvo Muut pysyvät vastaavat Vaihtuvat vastaavat Vaihto-omaisuus Saamiset Rahoitusomaisuus Vastaavaa yhteensä Oikaistu tase Pysyvät vastaavat Sähköverkko nykykäyttöarvoonsa Muut pysyvät vastaavat tasearvoonsa Vaihtuvat vastaavat Vaihto-omaisuus tasearvoonsa Saamiset tasearvoonsa Pakollisiin varauksiin sisältyvä laskennallinen verosaaminen Oikaistun taseen loppusumma Taulukko 1. Taseen vastaavaa -puolen oikaisun yksinkertaistettu periaate. Seuraavassa taulukossa (Taulukko 2) on puolestaan esitetty taselaskelman muodossa hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa suoritettavan kantaverkkotoiminnan taseen vastaavien oikaisun yksinkertaistettu periaate. Vastattavaa Eriytetty tase Oma pääoma Oma pääoma Pääomalainat Oikaistu tase Oma pääoma Oma pääoma tasearvoonsa Poistoeron ja vapaaehtoisten varausten oman pääoman osuus Pakollisiin varauksiin sisältyvä laskennallinen verosaaminen Oikaistun taseen tasauserä Poistoero ja varaukset Poistoero ja varaukset Vieras pääoma Korolliset velat Korottomat velat Vieras pääoma Korollinen Korolliset velat tasearvoonsa Pääomalainat tasearvoonsa Koroton Korottomat velat tasearvoonsa Pakolliset varaukset tasearvoonsa Poistoeroon ja vapaaehtoisiin varauksiin sisältyvä laskennallinen verovelka Vastattavaa yhteensä Oikaistun taseen loppusumma Taulukko 2. Taseen vastattavaa -puolen oikaisun yksinkertaistettu periaate.

9 3 KANTAVERKKOTOIMINNAN KOHTUULLISEN TUOTON LASKENTA 3.1 Yleiset perusteet Energiamarkkinavirasto on valinnut pääoman painotetun keskikustannusmallin (Weighted Average Cost of Capital, WACC) sähköverkkotoiminnan kohtuullisen tuoton arvioimiseen useiden asiantuntijalausuntojen perusteella. Energiamarkkinavirasto on soveltanut WACC-mallia sähköverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa vuodesta 1999 lähtien ja korkein hallinto-oikeus on päätöksillään vahvistanut viraston arviointimenetelmän olevan sähkömarkkinalain mukainen. WACC-mallin käyttöä puoltaa myös se seikka, että kyseistä menetelmää käytetään useiden muiden maiden valvontamenetelmän osana. Rahoitusteoriassa yritykseen sitoutuneen pääoman kohtuullista tuottoastetta tarkastellaan usein pääoman painotetun keskikustannusmallin avulla. Se ilmaisee yrityksen käyttämän pääoman keskimääräisen kustannuksen, jossa painoina ovat oman ja vieraan pääoman suhteelliset arvot. Lähestymistapa edellyttää oman ja vieraan pääoman kustannusten määrittämistä. Käytettäessä pääoman painotettua keskikustannusmallia oman ja vieraan pääoman kohtuullinen kustannus määritellään erikseen. Professori Anders Löflund on antanut Energiamarkkinavirastolle lausunnon Fingrid Oyj:n kantaverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuusarviointiin liittyen. 3 Juha- Pekka Kallunki on antanut erilliset lausunnot Energiamarkkinavirastolle oman pääoman kustannuksen määrittelemiseksi sekä pääoman painotetun kustannukseen liittyvien parametrien käyttämisestä kantaverkkotoiminnassa,4. Myös FIM Corporate Finance Oy on lausunut virastolle pääoman painotetun keskimääräiskustannuksen määrittämisestä. 5 Professori Vesa Puttonen on Fingrid Oyj:n toimeksiannosta laatinut lausunnon liittyen Energiamarkkinaviraston päätösluonnokseen Fingrid Oyj:n sähkön siirron hinnoittelun kohtuullisuudesta. 6 Lausunnoissa on arvioitu WACC-mallin parametrien valintaa kantaverkkotoiminnan näkökulmasta. Energiamarkkinavirasto on käyttänyt edellä mainittuja asiantuntijalausuntoja seuraavissa luvuissa esitettyjen WACC mallin muuttujien valintojen perusteena. 7 3.2 Oman pääoman kustannus Yrityksen oman pääoman kustannus määräytyy oman pääoman sijoittajien asettaman tuottovaatimuksen perusteella. Mitä korkeampi on yrityksen liiketoiminnan riski, sitä korkeampi on sijoittajien sijoitukselleen asettama oman pääoman tuottovaatimus ja yrityksen näkökulmasta siis oman pääoman kustannus. Omasta pääomasta maksettava tuotto on yritykselle verotuksessa vähennyskelvotonta, kun taas vieraan pääoman kustannukset ovat yritykselle vähennyskelpoisia. Yrityksen oman pääoman tuottovaati- 3 Löflund Anders (2003), Lausunto Fingrid Oyj:n kohtuullisen tuottoprosentin määrittämisestä 29.1.2003. 4 Kallunki Juha-Pekka. (2004), Lausunto oman pääoman kustannuksen kohtuullisesta tasosta, Oulun yliopisto, Lausunto 15.1.2004 ja Lausunto oman pääoman kustannuksen kohtuullisesta tasosta 10.5.2004. 5 FIM Corporate Finance Oy (2004), Pääoman painotetun keskimääräiskustannuksen määrittäminen 24.5.2004. 6 Puttonen Vesa (2004), Lausunto Energiamarkkinaviraston päätösluonnokseen Fingrid Oyj:n sähkön siirron hinnoittelun kohtuullisuudesta 11.2.2004. 7 Energiamarkkinavirasto (2004), Sähkön kantaverkkotoiminnan suuntaviivojen perustelumuistio: Kantaverkkotoiminnan kohtuullisen tuoton laskenta. 22.6.2004

10 mus on korkeampi kuin vieraan pääoman, koska oman pääoman riskipitoisuus on suurempi kuin vieraan pääoman. Oman pääoman kustannusta voidaan arvioida CAPM-mallilla (Capital Asset Pricing Model), jonka mukaan sijoituskohteen tuoton odotusarvo muodostuu riskittömästä tuotosta ja riskilisästä, eli se kuvaa riskiä sisältävän osakkeen tuottovaatimuksen ja riskin välistä riippuvuutta. Energiamarkkinaviraston käyttämä oman pääoman kustannusta kuvaava CAPM-malli 8 on muotoa: C missä E = R + β r opo ( R R ) m r C E R r = Oman pääoman kustannus = Riskitön korkokanta β opo = Beeta -kerroin R m = Markkinoiden keskimääräinen tuotto Rm R r = Markkinoiden riskipreemio Mallin ajatuksena on kuvata sijoittajan vaatimusta korkeammasta tuotosta pitemmällä aikavälillä riskipitoiselta sijoituskohteelta verrattuna riskittömään sijoituskohteeseen. Markkinoiden riskipreemion avulla nähdään, kuinka paljon enemmän riskipitoiselta sijoitukselta vaaditaan tuottoa kuin riskittömältä sijoituskohteelta. Beeta-kerroin kuvaa sitä, kuinka paljon riskiä sijoitus sisältää verrattuna keskimääräiseen riskisijoitukseen. Systemaattinen riski kuvaa oman pääoman arvon vaihteluherkkyyttä markkinoiden yleiselle vaihtelulle. Yksi osakkeen systemaattiseen riskiin vaikuttavista tekijöistä on yrityksen rahoitusrakenne eli velkaisuus. Sillä tarkoitetaan yrityksen oman ja vieraan pääoman suhdetta. Lisäämällä vieraan pääoman määrää yritys voi kasvattaa tilikauden tulostaan, jolloin oman pääoman tuotto kasvaa usein huomattavasti suuremmaksi kuin ilman vieraan pääoman määrän lisäämistä. Vieraan pääoman korkomaksut ovat kuitenkin kiinteitä maksuja, jotka on maksettava liiketoiminnan voitollisuudesta tai tappiollisuudesta huolimatta. Tämän vuoksi voimakkaan velkaantumisen aiheuttamat suuret korkokulut voivat huonoina taloudellisina aikoina pienentää olennaisesti yrityksen tulosta. Vieraan pääoman vaikutus oman pääoman tuottoon on tällöin päinvastainen kuin taloudellisen nousukauden vallitessa. Tätä velkaisuuden vaikutusta oman pääoman tuottoon kutsutaan vieraan pääoman vipuvaikutukseksi. Lisätessään vieraan pääoman osuutta rahoitusrakenteessaan yritys tavoittelee korkeampaa oman pääoman tuottoa, mutta ottaa samalla suuremman riskin. Tämä puolestaan lisää osakkeen systemaattista riskiä. CAPM-mallissa kohtuullinen tuotto muodostuu siten, että riskittömän koron päälle lisätään riskilisä, joka muodostuu kertomalla markkinoiden riskipreemio beetakertoimella. Riskipreemio kuvaa sitä tuottoprosenttia, jonka osakkeet keskimäärin 8 Brealey, R. ja Myers, S. (1996), Principles of Corporate Finance. Esimerkiksi sivu 180.

11 tuottavat riskittömän koron päälle. Beeta-kerroin puolestaan kuvaa liiketoiminnan tai yrityksen riskiä suhteessa kaikkien sijoituskohteiden keskimääräiseen riskiin. 3.2.1 Riskitön korkokanta 3.2.2 Riskipreemio 3.2.3 Beeta-kerroin Riskitöntä korkoa on yleensä mitattu sekä lyhyiden (esim. 3 kuukauden Euribor) että pitkien korkojen avulla. Riskittömänä korkona voidaan pitää pitkää korkoa, esimerkiksi 5 tai 10 vuoden valtion obligaation korkoa. Yleisesti riskittömänä korkokantana käytetään valtion liikkeelle laskemien joukkolainojen tuottoa, jolloin keskeinen kysymys on joukkolainan maturiteetin, eli laina-ajan valinta. Lyhyen maturiteetin (esim. 3 kuukautta) käyttöä voi perustella sillä, että lyhyisiin joukkolainoihin ei liity korkoriskiä samalla tavoin kuin pitkiin joukkolainoihin. Toisaalta oman pääoman sijoitushorisontin tulisi olla useita vuosia, jolloin pitkän joukkolainan tuoton käyttö riskittömän koron mittarina on perusteltua, jolloin joukkolainan maturiteetti vastaa tällöin osakesijoituksen sijoitushorisontin pituutta. Energiamarkkinavirasto käyttää asiantuntijalausuntojen perusteella riskittömänä korkokantana Suomen Pankin julkaiseman Rahoitusmarkkinat -tilastokatsauksen mukaista Suomen valtion viiden vuoden obligaation uusinta noteerausta. Ensimmäisellä valvontajaksolla kunkin vuoden riskittömänä korkokantana Energiamarkkinavirasto käyttää hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa edellisen vuoden toukokuun toteutunutta Suomen valtion viiden vuoden obligaation korkoa (toukokuun keskiarvoa). Suomen valtion viiden vuoden obligaation toukokuun keskiarvo vuonna 2004 oli 3,53 %, jota käytetään vuoden 2005 hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa riskittömänä korkona. Vastaavasti vuoden 2006 hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa riskittömänä korkona käytetään Suomen valtion viiden vuoden obligaation vuoden 2005 toukokuun keskiarvoa ja vuoden 2007 laskelmissa käytetään riskittömänä korkona Suomen valtion viiden vuoden obligaation vuoden 2006 toukokuun keskiarvoa. Riskipreemio kuvaa riskittömän koron ja osakesijoituksen tuoton erotusta, eli sitä miten paljon osakkeet ovat tuottaneet yli riskittömän koron. Energiamarkkinavirasto katsoo asiantuntijalausuntojen perusteella, että viraston tähän asti hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa käyttämää 5 prosentin riskipreemiota voidaan soveltaa edelleen. Beeta-kertoimen määrittämisessä voidaan käyttää tilinpäätösperusteista lähestymistapaa, jolloin käytetään informaatiota sijoituskohteen riskin taustalla olevista yrityksen ominaisuuksista. Tilinpäätösperusteisessa arvioinnissa voidaan mitata yrityksen rahoitusrakenteesta (velkaisuudesta) ja liiketoiminnan luonteesta aiheutuvaa riskiä erilaisilla tunnusluvuilla. Yritys tavoittelee korkeampaa oman pääoman tuottoa lisätessään vieraan pääoman osuutta rahoitusrakenteessaan, mutta ottaa samalla suuremman riskin. Toisaalta yrityksen liikevaihdon vaihtelu on suurta, jos yrityksen tuotteiden kysyntä vaihtelee voimakkaasti esimerkiksi suhdannevaihteluiden takia. Liikevaihdon vaihtelu lisää yrityksen tuloksen vaihtelua ja sitä kautta liikeriskiä. Operatiivisen velkaantuneisuuden tavoin myös liikeriski on hyvin toimialasidonnainen. Rahoitusrakenteesta ja operatiivisesta velkaantuneisuudesta tuleva riski voimistaa liikeriskin aiheuttamaa tuloksen vaihtelua.

12 Toinen tapa mitata yrityksen beeta-kerrointa on käyttää hyväksi yritysten osakkeiden aikaisempaa markkinakäyttäytymistä. Mitattaessa beeta-kertoimia osakkeiden tuottoaineistosta voidaan käyttää regressioyhtälöä, jossa osakkeen tuotto oletetaan riippuvaksi osakemarkkinoiden yleisindeksistä. Teoreettisesti voidaan osoittaa, että beetakerroin on riippuvainen yrityksen kustannusrakenteesta, velkaisuusasteesta ja kasvusta. Käytännössä tämä johtaa siihen, että samalla alalla toimivien yritysten beetakertoimet ovat lähellä toisiaan. Beeta-kerroin kuvaa tarkasteltavan yrityksen riskipitoisuutta suhteessa kaikkien sijoitusten keskimääräiseen riskipitoisuuteen. 9 Osakemarkkinaperusteisessa riskin määrittämisessä on ongelmana esimerkiksi osakkeiden vähäinen vaihto, osakemarkkinoiden yleistä kurssikehitystä kuvaavan indeksin valinta ja tuottointervallin valinta. Energiamarkkinavirasto on ottanut asiantuntijalausuntojen perusteella lähtökohdaksi, että beeta-kerroin on toimialakohtainen suure, eli se kuvaa toimialan yrityksiin tehtyjen sijoitusten riskipitoisuutta verrattuna kaikkiin sijoituksiin. Energiamarkkinavirasto käyttää hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa ensimmäisellä valvontajaksolla velattomana beeta-kertoimena 0,3. Oman pääoman kustannuksen määrittämistä varten Energiamarkkinavirasto korjaa hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa velattoman beetan velkaiseksi beetaksi. Velattoman beetan muuttamisessa velkaiseksi beetaksi Energiamarkkinavirasto soveltaa seuraavaa velkaisuusasteen ja yhteisöverokannan huomioon ottavaa kaavaa: β missä = β 1+ velkainen velaton 1 D E ( t) β velkainen = Pääomarakennetta (velkaisuutta) vastaava beeta-kerroin β velaton = Velaton beeta-kerroin. Energiamarkkinaviraston käyttää ensimmäisellä valvontajaksolla velattomana beeta-kertoimena 0,3:a. t = Tarkasteluajanjaksolla voimassa oleva yhteisöverokanta. D / E = Pääomarakenne (korolliset velat/oma pääoma). Energiamarkkinavirasto soveltaa ensimmäisellä valvontajaksolla sähkön kantaverkonhaltijaan kiinteää pääomarakennetta. Edellä olevassa velkaisen beeta-kertoimen laskentakaavassa yhteisövero otetaan huomioon silloin, kun yritys on yhteisöverovelvollinen. Muussa tapauksessa kaavassa käytetään yhteisöverokantana 0 %:a. 3.2.4 Likvidittömyyspreemio Energiamarkkinavirasto katsoo, että viraston soveltama kantaverkon nykykäyttöarvon määritysmenetelmä (kuvattu luvussa 2.1.1) antaa kohtuullisen tuoton laskennan pohjana käytettävälle kantaverkkotoimintaan sitoutuneelle pääomalle sen markkina-arvoa vastaavan arvon. Siten edellä esitetyllä tavalla määritellylle kantaverkkotoimintaan si- 9 Brealey, R. ja Myers, S. (1996) Principles of Corporate Finance, sivut: 160-162 sekä sivu 217 sekä Martikainen T., (1998), 4.11.1998 Sähkömarkkinakeskukselle annettu lausunto.

13 toutuneelle pääomalle laskettu tuotto on vertailukelpoinen esimerkiksi pörssiyhtiön markkina-arvolle lasketulle tuotolle. Laskettaessa kohtuullista tuottoa kantaverkkotoimintaan sitoutuneen pääoman markkina-arvolle ei ole tarpeen lisätä beetakertoimeen likvidittömyyspreemiota. 3.2.5 Pääomarakenteen vaikutus Energiamarkkinaviraston soveltaa ensimmäisellä valvontajaksolla sähkön kantaverkonhaltijaan kiinteää pääomarakennetta 60/40 eli korolliset velat/oma pääoma, jota käytetään sekä beeta-kertoimen että verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman painotetun keskikustannuksen laskennassa. Valittu kiinteä pääomarakenne kuvaa kantaverkonhaltijan pääomarakennetta, kun verkko-omaisuus on oikaistu nykykäyttöarvoonsa. Ennen toisen valvontajakson alkua Energiamarkkinavirasto määrittelee toisella valvontajaksolla hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa sovellettavan pääomarakenteen uusissa verkkotoiminnan valvonnan suuntaviivoissa sekä vahvistaa sen ennen valvontajakson alkua annettavassa uudessa vahvistuspäätöksessä. 3.3 Vieraan pääoman kustannus Arvioitaessa yrityksen kannattavuutta voidaan korollisen vieraan pääoman kustannuksena käyttää toteutuneita korkokuluja. Toisaalta WACC-malliin liittyvässä kirjallisuudessa käytetään usein vieraan pääoman kustannuksena riskitöntä korkoa lisättynä vieraan pääoman riskipreemiolla. Sähkömarkkinalain perustelujen mukaisesti tulee lisäksi ottaa huomioon, mikä on yrityksen kustannustaso verrattuna kustannuksiin, joihin yrityksellä olisi tosiasiallinen mahdollisuus. Ensimmäisellä valvontajaksolla Energiamarkkinavirasto käyttää asiantuntijalausuntojen perusteella hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa kunkin vuoden vieraan pääoman korkona riskitöntä korkoa lisättynä 0,6 %:n preemiolla. Siten korollisen vieraan pääoman kustannus voidaan esittää seuraavalla kaavalla: C missä D = R r + 0,6 % C D R r = Vieraan pääoman kustannus = Riskitön korkokanta Riskittömänä korkokantana Energiamarkkinavirasto käyttää Suomen Pankin julkaiseman Rahoitusmarkkinat -tilastokatsauksen mukaista Suomen valtion viiden vuoden obligaation uusinta noteerausta. Ensimmäisellä valvontajaksolla kunkin vuoden riskittömänä korkokantana Energiamarkkinavirasto käyttää hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa edellisen vuoden toukokuun toteutunutta Suomen valtion viiden vuoden obligaation korkoa (toukokuun keskiarvoa).

14 3.4 Kohtuullisen tuoton laskenta WACC -mallin avulla Oman ja korollisen vieraan pääoman kustannusten avulla voidaan laskea koko pääoman kustannus eli pääoman keskimääräinen kustannus. Oman ja korollisen vieraan pääoman sijoittajat asettavat sijoituksilleen erilaiset tuottovaatimukset heidän sijoitustensa erilaisen riskin vuoksi, joten koko pääoman kustannus on oman ja korollisen vieraan pääoman kustannuksien painotettu keskiarvo. Energiamarkkinavirasto käyttää ensimmäisellä valvontajaksolla sähkön kantaverkonhaltijalle kiinteää pääomarakennetta, jossa korollisten velkojen suhde omaan pääomaan on 60/40. Koko pääoman kustannuksiin vaikuttaa ns. vieraan pääoman veroetu. Yritykset voivat vähentää vieraan pääoman korkomaksut verotuksessaan, mutta osingot jaetaan vasta verojen jälkeisestä tuloksesta, eli ne eivät pienennä verotettavaa tulosta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että verottaja maksaa yrityksen korkomaksuista veroprosentin suuruisen osuuden. Tämä vieraan pääoman veroetu pienentää todellista vieraan pääoman kustannusta. Hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa käytettävä pääoman painotettu keskikustannus lasketaan seuraavasti: missä E WACC = CE + CD 1 D + E ( t) D D + E WACC = Pääoman painotettu keskikustannus C E = Oman pääoman kustannus C D = Korollisen vieraan pääoman kustannus t = Tarkasteluajanjaksolla voimassa oleva yhteisöverokanta. D = Korollisen vieraan pääoman määrä E = Oman pääoman määrä Edellä olevassa pääoman painotetun keskikustannuksen laskentakaavassa yhteisövero otetaan huomioon silloin, kun yritys on yhteisöverovelvollinen. Muussa tapauksessa kaavassa käytetään yhteisöverokantana 0 %:a. Pääoman painotettu keskikustannus voidaan yleisesti laskea myös siten, että laskelmaan lisätään koroton vieras pääoma. Vastaavasti laskelmassa voidaan eri pääoman luokille määrittää myös useampia tuottoprosentteja, jolloin kuitenkin kaavan komponenttien määrä vastaavasti kasvaa. Korottaman vieraan pääoman tuottoprosentti on määritelmällisesti 0 %, joten korottoman vieraan pääoman sisällyttäminen pääoman painotetun keskikustannuksen laskentakaavaan ei ole tarpeellista. Koska Energiamarkkinavirasto soveltaa ensimmäisellä valvontajaksolla kiinteää pääomarakennetta (60/40), muodostuu pääoman painotetun keskikustannuksen laskentakaava ensimmäiselle valvontajaksolle seuraavaksi:

15 missä 40 WACC = C E + C D ( 1 t) 100 60 100 WACC = Pääoman painotettu keskikustannus C E = Oman pääoman kustannus C D = Korollisen vieraan pääoman kustannus t = Tarkasteluajanjaksolla voimassa oleva yhteisöverokanta Edellä olevassa pääoman painotetun keskikustannuksen laskentakaavassa yhteisövero otetaan huomioon silloin, kun yritys on yhteisöverovelvollinen. Muussa tapauksessa kaavassa käytetään yhteisöverokantana 0 %:a. Kohtuullinen euromääräinen tuotto lasketaan pääoman painotetun keskikustannuksen ja sitoutuneen oman ja korollisen vieraan pääoman summan avulla seuraavasti: missä ( D E) R k = WACC + R k = Kohtuullinen tuotto (euroa) WACC = Pääoman painotettu keskikustannus D E = Korollisen vieraan pääoman määrä = Oman pääoman määrä 3.5 Yhteenveto verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton laskennan parametreista Seuraavassa taulukossa esitetään Energiamarkkinaviraston ensimmäisellä valvontajaksolla soveltamat sähkön kantaverkkotoiminnan kohtuullisen tuoton laskennassa käytettävistä parametreista. Parametri Riskitön korkokanta Sovellettava arvo 5 v valtion obligaatiokorko (edellisen vuoden toukokuun keskiarvo) Riskipreemio 5 % Velaton beeta 0,3 Pääomarakenne (velat/oma pääoma) Korollisen vieraan pääoman kustannus 60/40 riskitön korko +0,6 % Taulukko 3. Ensimmäisellä valvontajaksolla sovellettavat sähkön kantaverkkotoiminnan kohtuullisen tuoton laskennan parametrit.

16 4 TULOSLASKELMAN OIKAISU JA TOTEUTUNEEN TUOTON LASKENTA Energiamarkkinavirasto arvioi kantaverkkotoiminnan hinnoittelua kantaverkkotoiminnan oikaistun tuloksen, investointien ja toimintaan sitoutuneen pääoman perusteella. Tuottoa laskettaessa käytetään pääoman painotetun keskikustannuksen menetelmää ja CAPM-mallia (ks. luku 3). 4.1 Kantaverkkoliiketoiminnan tuotot Kantaverkkotoiminnan tuottoja ovat markkinapaikkamaksu, käyttömaksu ja markkinarajamaksu. Varavoiman osalta kantaverkkotoiminnan tuotto tulee reservin ylläpidosta. Kantaverkkotoiminnan tuottoja ovat myös järjestelmäpalvelutuotot, järjestelmähallintapalveluiden myynti, tasesähkön myynti ja pullonkaulojen hallinnasta saatavat tulot sekä korvaukset kustannuksista, joita aiheutuu kantaverkonhaltijan verkoissa siirrettävistä rajat ylittävistä sähkövirroista. 4.2 Kantaverkkoliiketoiminnan kulut Kantaverkkotoiminnan kulut tulee mahdollisuuksien mukaan kohdistaa toiminnoille aiheuttamisperiaatteen mukaisesti. Kantaverkkotoiminnan kuluihin kuuluu myös siirtohäviökustannus. Energiamarkkinavirasto käsittelee hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa kantaverkkotoiminnan kuluina markkinaehtoisten lainojen nettomääräisiä suojauskustannuksia. Kantaverkkotoiminnan kuluja ovat myös vastakaupasta aiheutuvat menot sekä kantaverkonhaltijan maksamat korvaukset rajat ylittävistä sähkövirroista. Hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa kantaverkkoliiketoiminnan kuluiksi hyväksytään ainoastaan sellaiset kulut, joita vastaan kantaverkonhaltija saa vastinetta. Näin ollen kantaverkonhaltijan maksamat mahdolliset vastikkeettomat korvaukset eliminoidaan tuloslaskelmasta. 4.3 Tehostamistavoitteen asettaminen Sähkömarkkinalain yhtenä tavoitteena on alan toiminnan tehostaminen. Sähköverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuus merkitsee lain esitöiden mukaan toisaalta sitoutuneelle pääomalle maksettavan tuoton ja toisaalta yrityksen kustannustason kohtuullisuutta. Energiamarkkinavirasto on määritellyt aiemmin tässä asiakirjassa (luku 3), miten ensimmäisellä valvontajaksolla määritetään sähköverkkotoimintaan sitoutuneen pääoman kohtuullinen tuotto. Kustannustason kohtuullisuus rinnastetaan usein kustannusvastaavuuteen. Kustannusvastaavuudella ei kuitenkaan välttämättä tarkoiteta kantaverkonhaltijan kulloinkin vallitsevaa, todellista kustannustasoa. Lain esitöiden mukaan verkonhaltijan kustannustasoa ei tule aina hyväksyä sellaisenaan, vaan verkonhaltijan toteutuneita kustannuksia tulee verrata tehokkaan toiminnan mukaiseen kustannustasoon (kustannustasoon, johon verkonhaltijalla on tosiasiallinen mahdollisuus). Jos korkea hinta johtuu tehottomuudesta, viranomaisen tulee puuttua asiaan.

17 Sähkömarkkinalain 38 a :n 2 momentin perustelujen mukaan jokaiselle verkonhaltijalle ennen kunkin valvontajakson alkua annettavassa hinnoittelua koskevassa vahvistuspäätöksessä voidaan määritellä valvontajakson ajaksi yrityskohtainen tehostamistavoite, johon voisi sisältyä myös tuottavuuden kasvun huomioon ottava toimialan yleinen tehostamistavoite. Koska Suomessa sähkön kantaverkkotoimintaa harjoittaa vain yksi yhtiö, voidaan kyseiselle toimialalle asetetaan ainoastaan yrityskohtainen tehostamistavoite. 4.3.1 Yrityskohtainen tehostamistavoite Yrityskohtainen tehostamistavoite määritetään tavallisesti yritysten keskinäiseen vertailuun perustuvan tehokkuustutkimuksen avulla. Tehokkuustutkimuksella selvitetään erot yritysten kustannustehokkuudessa ja kunkin yritysten tehostamispotentiaali suhteessa tehokkaimpiin saman toimialan yrityksiin. Yrityskohtaisen tehostamistavoitteen tulee perustua yrityksen havaittuun tehostamispotentiaaliin. Sähkön kantaverkkotoiminnan osalta vertailukelpoisia yrityksiä ei löydy Suomesta. Koska Suomessa on vain yksi sähkön kantaverkonhaltija, alalle ei voida kehittää kansalliseen vertailuun perustuvaa tehokkuuden mittausmallia. Myös kansainvälinen vertailu on osoittautunut ongelmalliseksi, sillä eri maiden kantaverkkotoimijat poikkeavat kokonsa ja rakenteensa puolesta huomattavasti toisistaan. kantaverkonhaltijalle on vaikea löytää vertailukelpoisia yhtiöitä muiden kantaverkkotoimijoiden keskuudesta. Olennaista tehostamispotentiaalin arvioinnin kannalta on se, että kantaverkonhaltijan tuloslaskelmassa on oikeat ja riittävät tiedot kantaverkonhaltijan verkkotoiminnan kustannuksista. Kun yhtiön eriytetyn tilinpäätöksen katsotaan antavan riittävän luotettavat tiedot, voidaan lähteä arvioimaan yhtiön tehostamispotentiaalia. Eriyttämisen luotettavuus ja tehostamispotentiaalin suuruus voidaan parhaiten arvioida yhteistyössä Energianmarkkinaviraston ja kantaverkonhaltijan kesken. Tämän johdosta ensimmäisellä valvontajaksolla otetaan käyttöön neuvotteluun perustuva menettely. Kantaverkonhaltija ja Energiamarkkinavirasto neuvottelevat kantaverkkotoiminnan aiheuttamista kuluista vuosittain. Neuvotteluissa läpikäydään kantaverkonhaltijan tilinpäätöksen periaatteet (myös eriyttäminen) ja seuraavan vuoden liiketoimintasuunnitelma, sekä asetetaan yrityksen tehostamistavoite seuraavalle vuodelle. Liiketoimintasuunnitelma sisältää selvityksen mm. verkoston kehittämis-, kunnossapito- ja korjaustarpeista. 4.3.2 Yrityskohtaisen tehostamistavoitteen rooli hintavalvonnassa Yritysten kustannukset voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään; pääomakustannuksiin, kontrolloitavissa oleviin operatiivisiin kustannuksiin ja ei-kontrolloitavissa oleviin operatiivisiin kustannuksiin. Yritysten pääomakustannusten (pääoman tuotto ja poistot) kohtuullisuutta säädellään valvontamallissa jo erikseen. Tämän takia ensimmäisellä valvontajaksolla pääomakustannuksille ei aseteta erillistä tehostamistavoitetta. Hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa ns. ei-kontrolloitaville operatiivisille kustannuksille ei aseteta tehostamistavoitetta, koska kyseiset kustannuserät ovat nimensä mukaisesti yrityksen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella.

18 Ensimmäisellä valvontajaksolla Energiamarkkinavirasto seuraa kantaverkonhaltijan kontrolloitavissa olevien operatiivisten kustannusten kehitystä. Niihin luetaan ne Energiamarkkinaviraston tilinpäätöstilastossa esitetyt tuloslaskelman kustannuserät, jotka katsotaan kantaverkonhaltijan vaikutusmahdollisuuksien piiriin kuuluviksi. Kontrolloitavissa olevat operatiiviset kustannukset (KO) lasketaan seuraavan kaavan mukaan: KO = Aineet, tarvikkeet ja energiaostot + Varastojen lisäys tai vähennys + Henkilöstökulut + Vuokrat + Muut vieraat palvelut + Muut kulut Valmistus omaan käyttöön 4.4 Verkkovuokrat Kantaverkkotoiminnan häviö-, tase-, säätösähkön hankinnan sekä teho- ja vastakauppaan ja reservien hankintaan liittyvät kustannukset eivät sisälly edellä mainittuihin kustannuksiin, joihin tehostamistavoite kohdistuu. Sähkömarkkinalain 15 b :n mukaan verkonhaltijan on hankittava sähköverkkonsa häviöenergia sekä sähköverkkonsa käyttöä palveleva varavoima avointen, syrjimättömien ja markkinapohjaisten menettelyjen mukaisesti. Energiamarkkinavirasto seuraa kantaverkonhaltijan kontrolloitavia operatiivisia kustannuksen ensimmäisellä valvontajaksolla ja käynnistää hankkeen kantaverkkotoiminnan tehokkuuden arvioimiseksi yhteistyössä kantaverkonhaltijan kanssa. Kontrolloitavien operatiivisten kustannusten seuraamiseksi kantaverkonhaltijan tulee toimittaa hallituksensa hyväksymä budjetti aina seuraavalle tilikaudelle ensimmäisen valvontajakson jokaisen vuoden loppuun mennessä. Mikäli kantaverkonhaltija on vuokrannut osittain tai kokonaan hallinnassaan olevan verkon, niin Energiamarkkinavirasto purkaa vuokrausjärjestelyn hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa. Kohtuullisuuslaskelmissa vuokrattua kantaverkko-omaisuutta käsitellään samalla tavoin kuin, jos kyseinen verkko-omaisuus olisi kantaverkonhaltijan omistama. Edellä luvussa 2.1.1 todettiin, että kohtuullisuuslaskelmissa kantaverkkotoimintaan sitoutunutta pääomaa määritettäessä vuokratut kantaverkkokomponentit sisällytetään mukaan kantaverkonhaltijan verkko-omaisuuteen ja edelleen kantaverkkotoimintaan sitoutuneeseen pääomaan, jolle määritellään kohtuullinen tuotto luvussa 3 esitetyllä tavalla. Verkkovuokraan sisältyy verkon omistajalle maksettava tuotto-osa sekä verkon ikääntymistä vastaava poisto-osa. Koska kohtuullisuuslaskelmissa kantaverkonhaltijan hallinnassa oleva verkko-omaisuus sisällytetään kantaverkkotoimintaan sitoutuneeseen pääomaan ja pääomalle määritellään kohtuullinen tuotto, tulee yhdenmukaisuuden perusteella toteutunutta tuottoa laskettaessa vastaavasti eliminoida tuloslaskelmaan merkityt kantaverkonhaltijan maksamat verkkovuokrat.

19 Jos kantaverkonhaltijan maksamaan verkkovuokraan sisältyy esimerkiksi vuokratun verkon käyttö- tai kunnossapitokustannuksia ja kantaverkonhaltija haluaa, ettei näitä kustannuksia eliminoida toteutunutta tuottoa laskettaessa, niin kantaverkonhaltijan tulee toimittaa näiden kustannusten osuudesta verkkovuokrassa erillinen selvitys. Hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa myös vuokratulle verkko-omaisuudelle määritellään tasapoisto myöhemmin luvussa 4.5.1 esitetyllä tavalla. 4.5 Poistojen käsittely 4.5.1 Verkko-omaisuudesta tehtävät poistot Oikaistussa tuloslaskelmassa otetaan huomioon verkko-omaisuudesta kantaverkon jälleenhankinta-arvon perusteella lasketut tasapoistot. Kantaverkonhaltijan kirjanpidossa tekemät poistot verkko-omaisuudesta eliminoidaan tuloslaskelmasta ja ne korvataan laskennallisilla tasapoistoilla. Verkko-omaisuuden tasapoistot lasketaan vuosittain kantaverkon jälleenhankintaarvon perusteella. Jälleenhankinta-arvon määrittely on kuvattu tämän asiakirjan luvussa 2.1.1.1. Sähköverkon jälleenhankinta-arvosta lasketaan verkosta tehtävä tasapoisto tarkasteltavana vuonna seuraavasti, kun verkon jälleenhankinta-arvo tiedetään: TP = i JHA pitoaika i i missä TP i = Sähköverkosta tehtävä tasapoisto vuonna i JHA i = Kaikkien verkkokomponenttien yhteenlaskettu jälleenhankintaarvo vuoden i alussa. Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan sitä kustannusta, jonka sähköverkon rakentaminen nykyisellä kustannustasolla aiheuttaisi. pitoaika i = Tarkoitetaan sitä aikaa, jonka sähköverkko todellisuudessa on toiminnallisessa käytössä ennen sen uusimista (teknistaloudellinen pitoaika). Vuoden i alussa käytössä ollutta verkkoa vastaava teknistaloudellinen pitoaika lasketaan komponenttiryhmille määritetyistä pitoajoista komponenttiryhmien jälleenhankinta-arvoilla painotettuna keskiarvona. Mikäli kantaverkonhaltija on vuokrannut osittain tai kokonaan hallinnassaan olevan verkon, niin Energiamarkkinavirasto purkaa vuokrausjärjestelyn hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa. Kohtuullisuuslaskelmissa vuokrattua verkko-omaisuutta käsitellään samalla tavoin kuin jos kyseinen verkko-omaisuus olisi kantaverkonhaltijan omistama. Edellä luvussa 2.1.1 todettiin, että kohtuullisuuslaskelmissa kantaverkkotoimintaan sitoutunutta pääomaa määritettäessä vuokratut verkkokomponentit sisällytetään mukaan kantaverkonhaltijan verkko-omaisuuteen, jolloin verkko-omaisuuden poistoon sisältyy myös vuokratusta verkko-omaisuudesta edellä esitetyllä tavalla laskettu tasapoisto.

20 Ensimmäisellä valvontajaksolla sähköverkon tasapoisto määritetään vuosittain kunkin vuoden alun kantaverkon jälleenhankinta-arvoa vastaavana samassa yhteydessä, kun kantaverkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvo (ks. luku 2.1.1). Jos valvontajakson aikana kantaverkkoyhtiön sähköverkon laajuus olennaisesti muuttuu esimerkiksi yrityskaupan seurauksena, tasapoistot lasketaan yrityskaupan kohteena oleville verkoille vuosittain samalla tavoin kuin tehtäisiin ilman yrityskauppaa. Ensimmäisellä valvontajaksolla yrityskaupan tuloksen syntyneelle sähköverkolle käytetään yrityskaupasta lähtien koko ensimmäisen valvontajakson ajan tasapoistona yrityskaupan kohteena olleiden sähköverkkojen vuosittain laskettavien tasapoistojen summaa. Yrityskaupassa, jossa vain osa kaupan osapuolena olevan verkkoyhtiön verkkoomaisuudesta siirtyy uudelle omistajalle, muodostetaan näin syntyneiden sähköverkkojen jälleenhankinta-arvot verkkojen komponenttiryhmäkohtaisiin jälleenhankintaarvoihin perustuen käyttäen komponenttikohtaisia standardikustannuksia tai valvontajakson ensimmäisenä vuonna mahdollisesti hyväksyttyjä yrityskohtaisia yksikkökustannuksia. Yrityskaupan seurauksena muuttuneiden sähköverkkojen tasapoistot lasketaan verkon jälleenhankinta-arvosta kantaverkonhaltijan ilmoittamien komponenttiryhmäkohtaisten pitoaikatietojen perusteella. Jos yrityskauppa tapahtuu kesken vuotta, niin kyseisen vuoden hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkko-omaisuuden muutos otetaan huomioon vain siitä hetkestä lähtien kuin yrityskauppa on tapahtunut. Jos yrityskauppa tapahtuu esimerkiksi puolessavälissä vuotta, niin kyseisen vuoden hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkosta tehtävänä tasapoistona käytetään yrityskauppaa edeltävän ja yrityskaupan jälkeisen verkon jälleenhankinta-arvojen perusteella laskettujen tasapoistojen keskiarvoa. Seuraavina ensimmäiseen valvontajakson kuuluvina vuosina tasapoiston määritys tapahtuu valvontajaksolla noudatettavan normaalin käytännön mukaisesti. Energiamarkkinavirasto ilmoittaa kantaverkonhaltijalle uuden kantaverkon mukaiset tasapoistot neljän kuukauden kuluessa siitä kun muutoksista kantaverkkoomaisuudessa on ilmoitettu ja kantaverkonarvon määrittämiseksi tarpeelliset tiedot on toimitettu Energiamarkkinavirastolle (samassa yhteydessä kuin vastaavan verkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvot). 4.5.2 Muusta käyttöomaisuudesta tehtävät poistot Muusta käyttöomaisuudesta tehtävien poistojen osalta sovelletaan kirjanpidossa käytettäviä poistoja (vastaavasti sitoutunutta pääomaa määritettäessä sovelletaan näiden erien kohdalla tasearvoja). Aiemmin luvussa 2.1.2 todettiin, että määritettäessä verkkoliiketoimintaan sitoutunutta pääomaa Energiamarkkinavirasto eliminoi hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa taseesta kohdistamattoman liikearvon. Vastaavasti Energiamarkkinavirasto eliminoi hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa tuloslaskelmasta liikearvosta kirjanpidossa tehdyt poistot. Muun käyttöomaisuuden kulukirjauksina hyväksytään yrityksen kantaverkkotoiminnan suunnitelman mukaiset poistot.