2 METSIEN TERVEYDENTILA Metsien terveydentilaa käsittelevässä luvussa esitetään tietoja metsätuhoista ja mittareita, joilla metsien terveydentilaa voidaan arvioida. Tällaisia ovat mm. metsämaiden kriittinen kuormitus, indikaattorilajien yleisyys ja levinneisyys sekä puuston harsuuntuneisuus. Luvun tiedot perustuvat pääosin Metsäntutkimuslaitoksen metsien terveydentilan tutkimusohjelman ja valtakunnan metsien kahdeksannen inventoinnin (1986 94) tuloksiin. Metsien terveydentilaan vaikuttavat tekijät Metsien elinvoimaisuuteen ja terveydentilaan vaikuttavat yhdessä monet tekijät, kuten ilmasto- ja maaperäolosuhteet, metsien käsittely, metsätuhot sekä ilman epäpuhtaudet. Kasveille haitallisimpia epäpuhtauksia ovat rikki- ja typpiyhdisteet, otsoni, raskasmetallit ja fluori. Ne voivat aiheuttaa kasveille vaurioita kemiallisten ominaisuuksien, korkeiden pitoisuuksien tai pitkällisen altistuksen vuoksi. Maailmanlaajuisesti metsien terveydentilaan vaikuttaa myös ilmastoa lämmittävä hiilidioksidipitoisuuden nousu, joka on seurausta fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja metsien vähenemisestä. Viime kädessä metsien vaurioitumisessa lienee kyse kaikkien ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta (monistressihypoteesi). Metsien terveydentilan mittareita Kriittisellä kuormituksella tarkoitetaan sitä luontoon laskeutuvien epäpuhtauksien määrää, jonka ekosysteemit vaurioitumatta sietävät. Happamat rikki- ja typpilaskeumat aiheuttavat pitkällä aikavälillä maaperässä fysikaalis-kemiallisia muutoksia, joita luonto ei pysty tasapainottamaan. Kriittisen happaman kuormituksen arvot vaihtelevat mm. maaperän emäskationisisällön, lämpösumman ja kasvupaikan viljavuustason mukaan. Lapissa kriittinen kuormitus on yleensä alhaisempi kuin Etelä-Suomessa. Luonnon sietokyky ylittyy tällä hetkellä lähinnä Etelä-Suomessa (kuva 2.1). Otsoni on happiyhdiste, jota esiintyy luontaisesti ilmakehässä. Otsonia on sekä maanpinnan läheisessä ilmakerroksessa, jossa se on haitallista eliöille, että ilmakehän yläosassa, jossa se suojelee maapalloa liialliselta auringon ultraviolettisäteilyltä. Otsonia ei ole päästöissä vaan sitä syntyy valokemiallisesti typen oksidien ja hiilivetyjen välisissä reaktioissa. Viimeisen sadan vuoden aikana Euroopan alailmakehän otsonipitoisuudet ovat kaksinkertaistuneet. Otsonin kriittistä tasoa pyritään määrittelemään kasvillisuuden saaman otsoniannoksen mukaan. Menetelmässä otetaan huomioon kasvukauden aikaiset kynnysarvon ylitykset ja niiden kesto. Yleisimmin käytetty kynnysarvo on 80 µg/m 3 (40 ppb) tunnin keskiarvona. Otsoniannos lasketaan kuuden kuukauden jaksolta huhtikuusta syyskuuhun valoisilta tunneilta. On esitetty, että kuuden kuukauden aikana kertyvä 10 000 ppb h:n otsonialtistus aiheuttaisi kymmenen prosentin kasvutappion metsissä (kuva 2.2). Koska sammaleet elävät lähes yksinomaan sadeveden varassa, niiden alkuainepitoisuudet kuvaavat ilman kautta tulevaa laskeumaa. Mittaamalla sammaleiden alkuainepitoisuudet pysyviltä koealoilta vuosina 1985, 1990 ja 1995 on voitu tarkastella raskasmetallilaskeuman kehitystä. Tarkastelujakson aikana raskasmetallilaskeuma on pääsääntöisesti pienentynyt (kuva 2.4). Ilmansaasteiden vaikutukset näkyvät usein metsäekosysteemin muissa osissa ennen kuin 73
2 Forest health näkyviä oireita voidaan havaita puissa. Herkkiä kasvi-, sieni- ja eläinlajeja voidaan käyttää bioindikaattoreina ilmaisemaan saastekuormitusta metsässä. Varsinkin puiden rungoilla ja oksilla kasvavat epifyyttiset jäkälät reagoivat herkästi saasteisiin. Jotta koko indikaattorijäkälien kartoituksen tieto saataisiin tiivistettyä mahdollisimman yksinkertaiseen muotoon, on otettu käyttöön IAP-indeksi (Index of Atmospheric Purity), joka kuvastaa jäkälälajien määrää ja laatua ja siten lajiston monimuotoisuutta. Puhtaan ilman alueilla kasvaa paljon jäkäliä ja lajeja on useita. Tällöin IAP-indeksin arvo on korkea. Bioindikaattorit osoittavat, että ilman epäpuhtauksilla on vaikutuksia Etelä- Suomen metsissä (kuva 2.3). Myös typpilaskeumaa indikoivaa levää kasvaa havupuilla varsinkin etelä- ja lounaisrannikolla. Ilmansaasteet ja muutokset ilmakehässä vaikuttavat metsänkasvuun. Valtakunnan metsien inventointien aineistojen perusteella on laadittu kasvun tasoa kuvaavat kasvuindeksit männylle ja kuuselle. Tällöin aineistosta on poistettu mm. puuston iän ja tiheyden sekä puun suhteellisen koon vaikutukset kasvuun. Jäljelle jäävä kasvun vaihtelu johtuu ilmastosta ja muiden ympäristötekijöiden kuten ilmansaasteiden vaikutuksesta. Kuusen kasvuindeksit ovat yksittäisiä vuosia lukuun ottamatta nousseet 1960-luvulta 1990-luvulle. Männyn kasvuindeksit nousivat 1960-luvulta 1970- luvulle, mutta 1980-luvulla indeksisarjat laskivat alle keskimääräisen tason. 1980-luvun loppupuoli oli kuitenkin taas suotuisaa männyn kehitykselle. Yksi syy männyn kasvun taantumaan 1980-luvulla oli yleistynyt versosurma. Metsien terveydentilaa kuvaavista mittareista harsuuntuneisuutta voidaan pitää monen stressitekijän vaikutuksen ilmentymänä. Yhteyttävän neulas- ja lehtimassan väheneminen heikentää puun elinvoimaisuutta ja kykyä kestää ympäristön rasitteita. Pohjoismaissa harsuuntuneiksi katsotaan puut, joiden suhteellinen lehti- tai neulaskato on yli 20 prosenttia. Arviointimenetelmän etuja ovat nopeus ja sovellettavuus laajoille alueille. Siihen liittyviä heikkouksia ovat terveen vertailupuun määrittämisen vaikeus ja harsuuntuneisuuden syiden tulkinnan epävarmuus. Puiden elinvoimaisuutta kuvaavat myös mm. neulasten ja lehtien väriviat ja neulasvuosikertojen määrä. Suomessa metsien harsuuntuneisuutta on tutkittu järjestelmällisesti vuodesta 1986. Seurannan alkuvuosina 1986 89 harsuuntuminen lisääntyi kaikilla puulajeilla, mutta 1990- luvulla vuosien välinen vaihtelu on ollut melko vähäistä. Vuonna 1995 harsuuntuneita mäntyjä oli kangasmetsissä 9, kuusia 38 ja lehtipuita 17 prosenttia. Kymmenen vuoden seurannan perusteella vaikuttaa siltä, että Suomen metsäpuiden harsuuntumista selittävät pääasiassa metsien korkea ikä ja erilaiset sää- ja ilmastotekijät sekä alueelliset tauti- ja tuholaisepidemiat. Poikkeuksen muodostavat paikallisten päästölähteiden läheisyydessä, taajamissa ja teiden varsilla sijaitsevat ilman epäpuhtauksille alttiina olevat metsät. Taulukoiden 2.4 (valtakunnan metsien inventointi) ja 2.5 (metsien terveydentilan tutkimusohjelma) harsuuntuneisuutta kuvaavat tulokset eivät ole suoraan vertailukelpoisia, koska luvut eivät ajallisesti ja alueellisesti vastaa toisiaan. Harsuuntumista arvioidaan YK:n suosituksien mukaan yli 30 Euroopan maassa. Suomen metsien harsuuntuminen on keskimääräistä lievempää (kuva 2.5). EC/ECE:n raportissa on Suomen osalta käytetty metsien terveydentilan tutkimusohjelman harsuuntumislukuja. Neulaskadon määrityksen subjektiivisuuden takia eri maiden tulosten vertailuun on syytä suhtautua suurin varauksin. Metsätuhot Valtakunnan metsien kahdeksannessa inventoinnissa metsätuhot on luokiteltu niiden metsätaloudellisen merkityksen perusteella: lievä tuho ei ole alentanut metsikön metsänhoidollista laatua (ks. luokitus s. 36), todettava tuho on alentanut metsikön laatua yhdellä luokalla, vakava tuho on alentanut metsikön laatua enemmän kuin yhdellä luokalla tai muuttanut metsikön kehitysluokkaa ja täydellisesti tuhoutunut metsikkö on välittömän uudistamisen tarpeessa. Vuosina 1986 94 valtakunnan metsien inventoinnin koealoilla havaittiin metsikön laatu- 74
2 Metsien terveydentila luokkaa alentavia tuhoja Etelä-Suomessa 13 prosentilla ja Pohjois-Suomessa 32 prosentilla metsämaan pinta-alasta (taulukko 2.1) Etelä-Suomessa esiintyi runsaimmin erilaisia latvatuhoja, lahoa sekä neulas- ja lehtikatoa. Pohjois-Suomessa oli runsaasti latvatuhoja, pystyynkuolleita puita, monituhoja ja lahoa. Merkittävimpiä tuhon aiheuttajia olivat sienitaudit ja ilmastotekijät. Melko usein tuhon aiheuttaja oli tuntematon (taulukot 2.2 ja 2.3). Kirjallisuus Literature Anttila, P. (koonnut). 1995. Ilmanlaatu ja laskeuma. Julkaisussa: Tikkanen, E. (toim.). Kuolan saastepäästöt Lapin metsien rasitteena. Itä-Lapin metsävaurioprojektin loppuraportti, s. 43 75. Finlands Natural Resources and the Environment 1996. Ympäristöministeriö ja Tilastokeskus. SVT ympäristö 1996:10C. 45 s. Forest Condition in Europe. Results of the 1995 Survey. 1996 Executive Report. United Nations Economic Commission for Europe and European Commission. 44 s. + liitt. Hyvärinen, A., Jukola-Sulonen, E-L., Mikkelä, H. & Nieminen, T. 1993. Metsäluonto ja ilmansaasteet. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 446. 221 s. Kauppi, P., Anttila, P., Karjalainen-Balk, L., Kenttämies, K., Kämäri, J. & Savolainen, I. 1990. Happamoituminen Suomessa. HAPROn loppuraportti. Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto. Sarja A:89. 89 s. Kämäri, J., Forsius, M., Johansson, M. & Posch, M. 1992. Happamoittavan laskeuman kriittinen kuormitus Suomessa. Selvitys 111. Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto. 59 s. Mälkönen, E. & Sivula, H. (toim.). 1994. Suomen metsien kunto. Metsien terveydentilan tutkimusohjelman väliraportti. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 527. 285 s. Posch, M., de Smet, P.A.M., Hettelingh, J.-P. & Downing, R.J. 1995. Calculation and mapping of critical thresholds in Europe; Status Report 1995. Coordination Center of Effects, RIVM, Bilthoven, the Netherlands. Ruusila, S., Uitamo, J. & Kellomäki, S. 1994. Ilman epäpuhtaudet pohjoisessa metsäekosysteemissä. Laskeuma Puusto Maaperä. Silva Carelica 26. 181 s. Suomen kangasmetsien kunto vuonna 1995. Metsätilastotiedote 340. Metsäntutkimuslaitos, metsätilastollinen tietopalvelu. 4 s. Wahlström, E., Hallanaro, E.-L. & Manninen, S. 1996. Suomen ympäristön tulevaisuus. Edita. Suomen ympäristökeskus. 272 s. Ympäristökatsaus 3/1996: Ilma. Suomen ympäristökeskus. 24 s. Ympäristötilasto. Environmental Statistics. 1995. SVT Ympäristö 1994:3. Tilastokeskus. 216 s. Muut tietolähteet - Other sources of information Ilmatieteen laitos, ilmanlaatu Metsäntutkimuslaitos, metsien terveydentilan tutkimusohjelma Metsäntutkimuslaitos, valtakunnan metsien inventointi Sisäasiainministeriö, pelastusosasto Suomen ympäristökeskus 75
2 Forest health Suomen ympäristökeskus Finnish Environment Agency Kuva 2.1 Rikin (a) ja typen (b) kriittisen kuormituksen ylitys metsämaille mallitetuilla nykylaskeumilla arvioituna Figure 2.1 Exceedances of critical loads of sulphur (a) and nitrogen (b) on forest soils using current modelled depositions 12000 9000 ppb tuntia Utö Virolahti Ähtäri Oulanka Tvärminne Pallastunturi ppb hours 6000 3000 76 0 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 Vuosi - Year Ilmatieteen laitos, ilmanlaatu The Finnish Meteorological Institute Kuva 2.2 Kasvukauden aikainen otsoniannos eräillä paikkakunnilla 1989 95 Figure 2.2 The portion of ozone during the growing period in certain areas, 1989 95
2 Metsien terveydentila Metsäntutkimuslaitos, metsien terveydentilan tutkimusohjelma The Finnish Forest Research Institute Kuva 2.3 Ilman puhtautta kuvaava IAP-indeksi 1985 86 ja 1995 Figure 2.3 The Index of Atmospheric Purity in 1985 86 and in 1995 77
2 Forest health Metsäntutkimuslaitos The Finnish Forest Research Institute Kuva 2.4 Lyijyn ja nikkelin pitoisuudet sammalnäytteissä (Hylocomium splendens ja Pleurozium schreberi) 1985 ja 1995 Figure 2.4 Lead and nickel concentrations in Hylocomium splendens and Pleurozium schreberi mosses in 1985 and 1995 78
2 Metsien terveydentila Forest Condition in Europe. Results of the 1995 Survey Forest Condition in Europe. Results of the 1995 Survey Kuva 2.5 Harsuuntuneiden (neulaskato > 25 %) havupuiden osuus eri Euroopan maissa 1995 Figure 2.5 Proportion of defoliated conifers (defoliation > 25%) in various European countries 1995 79
80 2.1 Eriasteisten metsätuhojen yleisyys metsämaalla 1986 94 Degree of forest damage on forest land, 1986 94 % metsämaan alasta % of forest land area Metsäkeskus Inventointi- Metsikön laatuun vaikuttavia tuhoja Lieviä Tuhoja vuosi Damage affecting stand quality tuhoja yhteensä Slight Damage Forestry centre Year of Täydellisiä Complete Vakavia Severe Todettavia Moderate Monituhoja 1 Many symptoms 1 Yhteensä Total injuries total inventory 1 000 ha % 1 000 ha % 1 000 ha % 1 000 ha % 1 000 ha % % % 0. Ahvenanmaa 1986 1 0,7 3 4,2 5 7,4 1 0,7 10 13,0 15,4 28,4 1. Rannikko 1986, 1991 3 0,4 21 2,5 110 12,9 0 0,0 134 15,8 17,7 33,5 2. Lounais-Suomi 1986 87 4 0,4 11 1,1 109 10,6 - - 124 12,1 19,3 31,4 3. Häme-Uusimaa 1986 87 2 0,2 18 1,9 138 14,9 - - 158 17,0 13,8 30,8 4. Kymi 1986 87 3 0,4 20 2,5 81 10,4 - - 104 13,3 19,3 32,6 5. Pirkanmaa 1987 4 0,4 12 1,3 89 9,4 - - 105 11,1 14,5 25,6 6. Etelä-Savo 1988 2 0,2 16 1,3 171 14,2 0 0,0 189 15,7 18,7 34,4 7. Etelä-Pohjanmaa 1991 1 0,1 10 1,1 70 7,7 - - 81 8,9 21,7 30,6 8. Keski-Suomi 1991 3 0,2 26 1,9 116 8,8 - - 145 10,9 19,1 30,0 9. Pohjois-Savo 1989 90 3 0,2 19 1,4 134 10,1 0 0,0 156 11,7 9,8 21,5 10. Pohjois-Karjala 1988 89 1 0,1 32 2,3 161 11,5 4 0,3 198 14,2 13,8 28,0 11. Keski-Pohjanmaa 1991 92 1 0,2 21 2,8 98 12,8 0 0,0 120 15,8 17,1 32,9 12. Kainuu 1992 4 0,2 45 2,7 251 15,1 16 1,0 316 19,0 20,9 39,9 13. Pohjois-Pohjanmaa 1992 93 3 0,1 50 2,6 333 17,3 48 2,5 434 22,5 19,6 42,1 14. Lappi 1993 94 14 0,3 328 6,6 1 423 28,7 235 4,7 2 000 40,3 19,3 59,6 0-11. Etelä-Suomi 1986 92 28 0,2 209 1,8 1 282 11,1 5 0,0 1 524 13,2 16,5 29,7 Southern Finland 12-14. Pohjois-Suomi 1992 94 21 0,2 423 5,0 2 007 23,5 299 3,5 2 750 32,2 20,3 52,5 Northern Finland 0-14. Koko maa 1986 94 49 0,2 632 3,2 3 289 16,4 304 1,5 4 274 21,3 17,9 39,2 Whole country 2 Forest health Kaksijaksoisissa metsiköissä vain vallitsevan jakson tuhot on otettu huomioon. Tuholukuihin eivät sisälly alunperin vajaatuottoisten metsiköiden tuhot. In two-storey stands only damage occured in dominant storey is taken into account. Figures don t include damages occured in already low-yielding stands. 1 Monituhoja esiintyy yli-ikäisyyttään rappeutuvissa metsissä, joissa on yhtäaikaa useita tuhon aiheuttajia. 1 Many symptom of damage occur in over-aged senescent forests acted upon by many damaging agents at the same time. Metsäntutkimuslaitos, VMI The Finnish Forest Research Institute
81 2.2 Metsikön laatuluokkaa alentavien metsätuhojen ilmiasu 1986 94 Symptoms of forest damage reducing stand quality, 1986 94 Kaksijaksoisissa metsiköissä vain vallitsevan jakson tuhot on otettu huomioon. Tuholukuihin eivät sisälly alunperin vajaatuottoisten metsiköiden tuhot. In two-storey stands only damage occured in dominant storey is taken into account. Figures don t include damages occured in already low-yielding stands. 1 Monituhoja esiintyy yli-ikäisyyttään rappeutuvissa metsissä, joissa on yhtäaikaa useita tuhon aiheuttajia. 1 Many symptom of damage occur in over-aged senescent forests acted upon by many damaging agents at the same time. Metsäntutkimuslaitos, VMI The Finnish Forest Research Institute % metsämaan alasta % of forest land area Metsäkeskus Inventointi- Latvatuhoja Pystyynkuol- Lahoa Neulas- tai Kaatuneita ja Monituhoja 1 Runkovikoja Neulasten Laatuluokkaa vuosi leita puita lehtikatoa katkenneita ja lehtien alentavia puita värivikoja tuhoja yht. Forestry centre Year of Top Dead trees Decayed Defoliation Fallen and Many Stem Dis- Total area inventory injuries trees broken trees symptoms 1 injuries colouration affected by damage 0. Ahvenanmaa 1986 0,4 2,8 6,7 1,1 1,4 0,7 - - 13,1 1. Rannikko 1986, 1991 4,4 1,5 5,1 2,4 1,2 0,0 1,1 0,0 15,7 2. Lounais-Suomi 1986 87 3,8 1,7 3,1 2,1 0,5-0,9 0,1 12,2 3. Häme-Uusimaa 1986 87 3,9 2,2 5,4 1,9 0,9-2,7 0,1 17,1 4. Kymi 1986 87 4,0 2,4 2,6 1,3 1,7-1,3 0,1 13,4 5. Pirkanmaa 1987 3,8 2,0 2,2 1,2 0,9-1,0 0,1 11,2 6. Etelä-Savo 1988 6,4 2,0 1,5 2,6 0,8 0,0 1,8 0,4 15,5 7. Etelä-Pohjanmaa 1991 2,9 1,2 1,4 2,1 0,5-0,9 0,0 9,0 8. Keski-Suomi 1991 4,7 1,7 1,1 1,6 0,6-1,1 0,1 10,9 9. Pohjois-Savo 1989 90 4,7 1,7 1,2 2,0 0,5 0,0 1,5 0,2 11,8 10. Pohjois-Karjala 1988 89 5,7 1,9 1,8 1,7 0,8 0,3 1,6 0,5 14,3 11. Keski-Pohjanmaa 1991 92 8,2 0,8 1,7 3,2 0,7 0,0 1,1 0,1 15,8 12. Kainuu 1992 9,5 2,7 1,7 1,7 0,9 1,0 1,2 0,3 19,0 13. Pohjois-Pohjanmaa 1992 93 9,1 3,2 2,7 2,6 0,9 2,5 1,1 0,5 22,6 14. Lappi 1993 94 15,9 7,0 4,5 2,2 4,0 4,7 1,8 0,2 40,3 0 11. Etelä-Suomi 1986 92 4,8 1,8 2,3 2,0 0,8 0,0 1,4 0,2 13,2 Southern Finland 12 14. Pohjois-Suomi 1992 94 13,1 5,3 3,5 2,2 2,7 3,5 1,5 0,3 32,2 Northern Finland 0 14. Koko maa 1986 94 8,4 3,3 2,8 2,1 1,6 1,5 1,4 0,2 21,3 Whole country 2 Metsien terveydentila
82 2.3 Metsikön laatuluokkaa alentavien metsätuhojen aiheuttajat 1986 94 Occurrence of damaging agents reducing stand quality, 1986 94 % metsämaan alasta % of forest land area Metsäkeskus Inventointi- Tuuli Lumi Muut ilmas- Kilpailu Korjuuvau- Myyrät Hirvet Hyönteiset Versosurma Tervasroso Muut sienet Monituhoja 2 Tuntemat- Laatuluokkaa vuosi to- yms. riot ja muu tomat alentavia tekijät 1 ihmisen syyt tuhoja yht. toiminta Forestry centre Year of Wind Snow Other Competition Harvesting Moles Elk Insects Gremmeniella Cronartium Other fungi Many Unidenti- Total area inventory climate etc. damage and abietina flaccidum symptoms 2 fied affected by factors 1 other human Peridermium agents damage activities pini 2 Forest health 0. Ahvenanmaa 1986 1,1-1,1 1,1 0,4 - - 0,4 - - 7,7 0,7 0,7 13,2 1. Rannikko 1986, 1991 0,9 0,1 1,3 0,9 1,1 0,2 1,0 0,3 0,5 0,6 6,4 0,0 2,5 15,8 2. Lounais-Suomi 1986 87 0,3 0,1 1,1 0,5 0,5 0,2 0,6 0,6 1,7 0,6 3,6-2,4 12,2 3. Häme-Uusimaa 1986 87 0,6 0,3 1,4 0,5 1,5 0,1 0,9 0,3 2,0 0,2 6,0-3,4 17,2 4. Kymi 1986 87 1,1 0,5 1,4 0,6 0,5 0,1 1,2 0,5 0,7 0,9 3,1-2,7 13,3 5. Pirkanmaa 1987 0,7-0,9 0,4 0,5 0,1 1,5 0,2 1,7 0,2 2,8-2,1 11,1 6. Etelä-Savo 1988 0,8 0,1 1,3 2,0 0,8 0,1 1,1 0,2 2,0 0,8 3,0 0,0 3,5 15,7 7. Etelä-Pohjanmaa 1991 0,4 0,1 0,4 1,1 0,7 0,0 0,6 0,2 1,4 0,3 2,4-1,5 9,1 8. Keski-Suomi 1991 0,4 0,1 0,7 1,0 0,8 0,1 1,1 0,3 1,7 0,2 2,5-2,1 11,0 9. Pohjois-Savo 1989 90 0,4 0,0 1,0 1,5 0,5 0,1 0,9 0,1 1,9 0,1 2,2 0,0 2,9 11,6 10. Pohjois-Karjala 1988 89 0,3 0,4 1,4 0,7 0,6 0,0 1,3 0,2 1,7 0,2 3,7 0,3 3,4 14,2 11. Keski-Pohjanmaa 1991 92 0,4 0,0 1,6 1,8 0,5-1,2 0,1 1,5 0,1 5,2 0,0 3,3 15,7 12. Kainuu 1992 0,3 1,6 1,4 0,7 0,5-1,9 0,4 1,1 0,9 4,8 1,0 4,4 19,0 13. Pohjois-Pohjanmaa 1992 93 0,4 1,5 2,6 1,6 0,3-1,4 0,5 1,0 0,7 4,3 2,5 5,9 22,7 14. Lappi 1993 94 3,2 7,8 2,8 2,2 0,3 0,0 1,0 0,3 0,5 2,2 8,2 4,7 7,1 40,3 0 11. Etelä-Suomi 1986 92 0,5 0,1 1,1 1,0 0,7 0,1 1,0 0,3 1,6 0,3 3,6 0,0 2,8 13,1 Southern Finland 12 14. Pohjois-Suomi 1992 94 2,0 5,2 2,5 1,8 0,3 0,0 1,3 0,4 0,7 1,6 6,7 3,5 6,3 32,3 Northern Finland 0 14. Koko maa 1986 94 1,2 2,3 1,7 1,3 0,5 0,1 1,1 0,3 1,2 0,9 4,9 1,5 4,3 21,3 Whole country Kaksijaksoisissa metsiköissä vain vallitsevan jakson tuhot on otettu huomioon. Tuholukuihin eivät sisälly alunperin vajaatuottoisten metsiköiden tuhot. In two-storey stands only damage occured in dominant storey is taken into account. Figures don t include damages occured in already low-yielding stands. 1 Pakkanen, halla, kuivuus, märkyys, ravinteiden epätasapaino tai metsäpalo. Frost, drought, moisture, nutrient imbalance or fire. 2 Monituhoja esiintyy yli-ikäisyyttään rappeutuvissa metsissä, joissa on yhtäaikaa useita tuhon aiheuttajia. Many symptom of damage occur in over-aged senescent forests acted upon by many damaging agents at the same time. Metsäntutkimuslaitos, VMI The Finnish Forest Research Institute
2.4 Mäntyjen ja kuusten jakautuminen harsuuntumisluokkiin metsälautakunnittain 1986 94 Distribution of pine and spruce into defoliation classes by forestry board district, 1986 94 % koepuiden lukumäärästä % of number of sample trees Metsälautakunta Inventointi- Neulaskadon aste, % vuosi Defoliation percentage 0 20 21 40 41 60 61 80 81 100 Forestry board district Year of Mänty Kuusi Mänty Kuusi Mänty Kuusi Mänty Kuusi Mänty Kuusi inventory Pine Spruce Pine Spruce Pine Spruce Pine Spruce Pine Spruce 83 0. Ahvenanmaa 1986 96,1 76,9 3,2 11,3 0,5 9,6 0,3 2,2 - - 1. Helsingin (ruots.) 1986 93,9 89,9 5,2 8,2 0,9 1,4 0,0 0,1-0,5 2. Lounais-Suomen 1986 96,1 93,8 3,5 5,6 0,5 0,4-0,1-0,0 3. Satakunnan 1987 97,0 93,4 2,5 5,7 0,5 0,9-0,0 - - 4. Uudenmaan-Hämeen 1986 87 94,9 94,4 4,7 4,4 0,3 0,9 0,1 0,1 0,1 0,3 5. Pirkka-Hämeen 1987 95,0 92,5 4,3 6,6 0,4 0,8 0,3 0,1-0,1 6. Itä-Hämeen 1987 88 95,1 94,6 4,4 4,5 0,4 0,9-0,0 0,1-7. Etelä-Savon 1988 97,1 95,9 2,7 3,7 0,3 0,3 - - - - 8. Etelä-Karjalan 1986 96,6 91,7 3,0 7,4 0,4 0,8-0,1 - - 9. Itä-Savon 1988 95,6 93,4 4,0 6,1 0,4 0,6 - - - - 10. Pohjois-Karjalan 1988 89 97,2 93,2 2,4 5,6 0,3 0,8 0,2 0,3 0,0 0,1 11. Pohjois-Savon 1989 90 96,7 94,3 2,2 4,9 1,0 0,6 0,0 0,1 0,0 0,0 12. Keski-Suomen 1991 98,3 96,5 1,2 3,0 0,4 0,5 0,0 - - - 13. Etelä-Pohjanmaan 1991 98,4 92,4 1,2 6,0-1,4 0,0 0,2 0,3-14. Pohjanmaan (ruots.) 1991 97,6 85,8 2,0 10,6 0,3 2,8-0,2-0,6 15. Keski-Pohjanmaan 1991 92 96,7 90,9 2,7 8,1 0,4 0,8 0,1 0,1 - - 16. Kainuun 1992 95,8 84,3 2,9 11,3 0,8 1,6 0,2 1,8 0,3 1,1 17. Pohjois-Pohjanmaan 1992 93 95,0 85,1 3,2 8,6 0,7 2,4 0,4 0,3 0,7 3,5 18. Koillis-Suomen 1993 92,5 66,3 5,8 21,3 0,9 8,0 0,2 2,6 0,5 1,9 19. Lapin 1993 94 91,5 70,9 5,7 20,5 1,5 5,9 0,6 0,8 0,7 1,8 0 15. Etelä-Suomi 1986 92 97,0 93,3 2,5 5,6 0,4 0,9 0,1 0,1 0,0 0,1 Southern Finland 16 19. Pohjois-Suomi 1992 94 93,5 75,5 4,4 16,4 1,0 4,7 0,4 1,3 0,6 2,0 Northern Finland 0. 19. Koko maa 1986 94 95,5 88,8 3,3 8,3 0,7 1,9 0,2 0,4 0,3 0,6 Whole country Metsäntutkimuslaitos, VMI The Finnish Forest Research Institute 2 Metsien terveydentila
2 Forest health 2.5 Kangasmailla kasvavien seurantapuiden jakautuminen harsuuntumisluokkiin 1986 95 Defoliation frequency distributions of sample trees on mineral soil sites, 1986 95 % koepuiden lukumäärästä % of number of sample trees Puulaji Vuosi Koepuiden Neulas- tai lehtikadon aste, % lukumäärä, kpl Tree species Year Number of Defoliation percentage sample trees 0 20 21 40 41 60 61 80 81 100 Mänty 1986 2 233 93,9 5,2 0,7 0,0 0,1 Pine 1987 2 171 92,0 6,7 0,7 0,2 0,4 1988 2 132 89,6 9,2 0,9 0,2 0,1 1989 2 032 88,8 9,8 0,8 0,3 0,1 1990 2 002 89,5 8,9 0,9 0,3 0,1 1991 2 004 92,4 6,4 0,5 0,3 0,2 1992 2 377 91,7 6,8 1,0 0,4 0,1 1993 2 347 89,3 9,3 1,0 0,4 0,0 1994 2 301 91,5 7,3 0,9 0,2 0,1 1995 4 520 91,4 7,2 1,0 0,3 0,0 Kuusi 1986 1 445 73,2 20,0 4,9 1,2 0,6 Spruce 1987 1 432 65,5 23,9 7,6 1,8 1,1 1988 1 391 61,5 25,5 9,1 2,9 1,0 1989 1 355 57,2 28,6 9,5 3,4 1,2 1990 1 329 57,7 26,9 10,0 4,1 1,3 1991 1 272 57,4 26,6 11,3 4,1 0,7 1992 1 367 61,8 24,3 9,8 3,5 0,7 1993 1 307 61,7 27,5 7,8 2,1 0,8 1994 1 265 65,7 25,2 6,7 1,7 0,8 1995 2 838 62,0 27,6 7,9 2,1 0,4 Lehtipuut 1986 304 92,4 6,9 0,3 0,3 0,0 Broadleaves 1987 368 91,9 6,8 1,1 0,3 0,0 1988 347 86,7 11,2 0,9 0,9 0,3 1989 500 82,8 13,2 2,8 0,6 0,6 1990 415 81,6 14,0 2,9 0,4 0,9 1991 488 87,9 10,3 1,6 0,2 0,0 1992 647 84,5 12,0 2,2 0,9 0,4 1993 622 82,0 14,3 2,8 0,8 0,2 1994 614 83,7 12,4 3,1 0,7 0,2 1995 1 396 83,0 14,8 1,6 0,5 0,1 Kaikki puut 1986 3 982 86,3 10,7 2,2 0,5 0,4 Total 1987 3 971 82,4 13,0 3,2 0,9 0,6 1988 3 870 79,3 15,2 3,9 1,3 0,5 1989 3 887 77,0 16,8 4,1 1,5 0,6 1990 3 746 77,4 15,8 4,4 1,7 0,6 1991 3 764 79,9 13,7 4,3 1,6 0,4 1992 4 391 81,3 13,0 3,9 1,5 0,4 1993 4 276 79,8 15,6 3,4 1,0 0,3 1994 4 180 82,5 13,5 3,0 0,7 0,3 1995 8 754 80,6 15,1 3,3 0,9 0,2 Metsäntutkimuslaitos, metsien terveydentilan tutkimusohjelma The Finnish Forest Research Institute 84
2 Metsien terveydentila 2.6 Metsäpalot 1970 95 Forest fires, 1970 95 Vuosi Palojen lukumäärä Paloala, hehtaaria Year Number of fires Burnt area, hectares 1970 550 3 024 1971 557 762 1972 581 1 032 1973 1 095 1 301 1974 331 450 1975 601 719 1976 510 543 1977 296 345 1978 491 801 1979 430 544 1980 694 774 1981 171 202 1982 504 513 1983 271 100 1984 464 301 1985 502 238 1986 717 367 1987 285 153 1988 621 289 1989 617 516 1990 571 433 1991 287 227 1992 852 1 081 1993 1 286 580 1994 1 054 1 575 1995 2 1 031 643 1 Arvio Estimates 2 Ennakkoarvio Preliminary estimates Sisäasiainministeriö Ministry of the Interior 85
86