KIRJALLINEN KYSYMYS 342/2013 vp Lainauskorvaukseen varatun määrärahan taso Eduskunnan puhemiehelle Tekijänoikeuteen perustuva lainauskorvausjärjestelmä on ollut Suomessa käytössä vuodesta 2007. Kirjallisuuden tekijöille yleisten kirjastojen lainamäärien mukaan maksettavat korvaukset ovat siitä lähtien vahvistaneet kotimaisen kulttuurin elinvoimaisuutta. Suomi otti lainauskorvauksen käyttöön vasta saatuaan Euroopan komissiolta virallisen huomautuksen lainauskorvausjärjestelmän puuttumisesta. Suomessa lainauskorvaukset ovat huomattavasti muita Pohjoismaita pienempiä. Esimerkiksi Norjassa vuosittainen määräraha on 12,5 miljoonaa euroa vuodessa. Lainauskorvaus perustuu tekijänoikeuteen. Tämä erottaa sen harkinnanvaraisista tukimuodoista, kuten kirjastoapurahasta. Lainamäärien perusteella kirjailijoille ja kääntäjille suoritettava lainauskorvaus on korvausta siitä, että kansalaiset voivat lainata kirjoja kirjastoista ilmaiseksi. Lainauskorvaukset maksetaankin juuri sellaisten teosten tekijöille, joita kirjastoista todella lainataan ja luetaan. Järjestelmä on läpinäkyvä ja oikeudenmukainen. Viime vuosina lainauskorvausmäärärahaan tehdyistä pienistä korotuksista huolimatta korvausten taso on Suomessa edelleen valitettavan matala. Näin on siitä huolimatta, että järjestelmän perustamisesta lähtien monet valtiovallan tahot ovat myöntäneet epäkohdan ja vaatineet sen korjaamista mahdollisimman nopeasti. Kirjailijoilla ei ole lain mukaan oikeutta kieltää teostensa lainaamista. Heillä on kuitenkin oikeus saada tästä kansansivistyksen kannalta tärkeästä toiminnasta asianmukainen korvaus. Tämä lakiin kirjattu oikeus ei kuitenkaan lainauskorvauksen nykyisellä tasolla toteudu. Tekijän saama korvaus teostensa lainaamisesta ei saa olla vain symbolinen. Tämän on todennut myös Euroopan unionin tuomioistuin kesäkuussa 2011 tuomiossaan C-271/10. Tuomioistuimen tuomio velvoittaa kaikkia Euroopan unionin jäsenmaita, myös Suomea. Eduskunnan sivistysvaliokunta on kiinnittänyt lainauskorvaukseen liittyviin epäkohtiin huomiota jo ensimmäisestä lainsäädäntövaiheesta saakka. Tilanteeseen on ottanut kantaa myös eduskunnan valtiovarainvaliokunta, joka mietinnössään VaVM 26/2011 vp totesi lainauskorvausten olleen Suomessa koko olemassaolonsa ajan riittämättömällä tasolla, jotta tekijöiden lakiin kirjattu oikeus saada kohtuullinen korvaus teostensa lainaamisesta toteutuisi. Valiokunta totesi myös pitävänsä välttämättömänä, että lainauskorvauksiin varattu määräraha asteittain korotetaan sellaiselle tasolle, että tekijät saavat kohtuullisen korvauksen teostensa lainaamisesta. Molemmat valiokunnat kiinnittivät lainauskorvausten epäkohtiin huomiota myös käsitellessään vuoden 2013 talousarviota. Lainauskorvausmäärärahan nostamiseksi tuntuukin olevan laaja ja vahva poliittinen tahto. Tarvitaan kuitenkin konkreettisia toimia, jotta oikeus riittävään korvaukseen toteutuu. Kulttuurija urheiluministeri totesi vastauksessaan edustaja Raija Vahasalon kirjalliseen kysymykseen KK 302/2011 vp, että lainauskorvauksen tason nostamiseksi tulisi rakentaa selkeä ohjelma. Konkreettisia toimia ohjelman laatimiseksi ei kuitenkaan Versio 1.2
ole käynnistetty. Eduskunnan toimesta lainauskorvausta on korotettu viime vuosien aikana pienillä summilla. Määräraha tarvitsisi kuitenkin selkeän tasokorotuksen. Valtion kokonaisbudjetin näkökulmasta lainauskorvauksessa on kyse pienistä summista, mutta tekijöiden näkökulmasta korvauksen vaikutus toimeentuloon on suuri. Lainauskorvausten tuntuvalla korottamisella olisi positiivisia vaikutuksia myös eri kirjallisuuslajien tekijöiden yhdenvertaisuuden kannalta. Opetus- ja tutkimuskirjastot on lainauskorvausta lakiin säädettäessä jätetty korvausoikeuden ulkopuolelle määrärahan alhaisen tason vuoksi. Tämä saattaa opetus- ja tutkimuskirjallisuuden tekijät muihin kirjallisuuden tekijöihin verrattuna eriarvoiseen asemaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Milloin Suomessa yleisten kirjastojen lainoista suoritettavat lainauskorvaukset korotetaan eduskunnan sivistysvaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan edellyttämälle tasolle, jolla tekijöiden lakiin kirjattu oikeus saada kohtuullinen korvaus teostensa lainaamisesta toteutuu, mihin toimiin valtioneuvosto ryhtyy, jotta lainauskorvaukset saadaan mahdollisimman nopeasti pohjoismaisesti vertailukelpoiselle tasolle ja milloin lainauskorvauksen korottamiseksi asianmukaiselle tasolle saadaan konkreettinen ohjelma? Helsingissä 24 päivänä huhtikuuta 2013 Mikael Jungner /sd Raija Vahasalo /kok Pauli Kiuru /kok Sanna Lauslahti /kok Inkeri Kerola /kesk Outi Alanko-Kahiluoto /vihr Kimmo Kivelä /ps Eeva-Johanna Eloranta /sd Pauliina Viitamies /sd Silvia Modig /vas 2
Ministerin vastaus KK 342/2013 vp Mikael Jungner /sd ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mikael Jungnerin /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 342/2013 vp: Milloin Suomessa yleisten kirjastojen lainoista suoritettavat lainauskorvaukset korotetaan eduskunnan sivistysvaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan edellyttämälle tasolle, jolla tekijöiden lakiin kirjattu oikeus saada kohtuullinen korvaus teostensa lainaamisesta toteutuu, mihin toimiin valtioneuvosto ryhtyy, jotta lainauskorvaukset saadaan mahdollisimman nopeasti pohjoismaisesti vertailukelpoiselle tasolle ja milloin lainauskorvauksen korottamiseksi asianmukaiselle tasolle saadaan konkreettinen ohjelma? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Yleisistä kirjastoista tapahtuvasta teosten lainaamisesta maksettavan lainauskorvauksen taso on ollut julkisessa keskustelussa ja myös eduskunnassa esillä useaan otteeseen. Laajalla rintamalla on todettu, että korvaus on varsin alhaisella tasolla erityisesti verrattaessa muihin Pohjoismaihin. Ministerinä olen pyrkinyt toimimaan sen puolesta, että lainauskorvausta korotetaan kohti pohjoismaista tasoa. Suomessa lainauskorvaus on järjestetty maksettavaksi valtion talousarviosta. Lainauskorvausta koskevaa tekijänoikeuslain muutosta esitettäessä katsottiin, että vuokraus- ja lainausdirektiivin edellyttämä lainauskorvaus on tarkoituksenmukaisinta ja taloudellisinta järjestää ottamalla valtion talousarvioon vuosittain määräraha korvauksia ja korvausjärjestelmästä aiheutuvia kustannuksia varten. Ratkaisulla myös vältettiin se, ettei lainauskorvauksesta aiheudu kunnille ja niiden kirjastoille taloudellista ja hallinnollista taakkaa. Lainauskorvauksen taso Suomessa määrittyy viime kädessä niiden taloudellisten ja muiden reunaehtojen mukaan, jotka valtion talousarviolle ja sen määrärahoille asetetaan. Kirjallisessa kysymyksessä mainittu Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio C-271/10 ja sen perustelut osoittavat, että jäsenvaltioilla on varsin suuri harkintavalta lainauskorvauksen järjestämisessä ja myös sen suuruuden mitoittamisessa. Mainittu oikeustapaus koski Belgian lainsäädäntöä, jossa lainauskorvauksen kiinteäksi määräksi vuodessa oli Kuninkaan päätöksellä säädetty 1 euro tai 0,5 euroa henkilöä kohti. Korvaus oli sama riippumatta siitä, kuinka paljon henkilö teki lainauksia.näin säädetystä korvauksesta tuomioistuin totesi, että korvauksen määrä ei voi olla puhtaasti symbolinen ja että maksettavan korvauksen määrässä olisi otettava huomioon saataville saattamisen laajuus ja lainaamalla yleisön saataville saatettujen kohteiden määrä. Tuomioistuin ei päätöksessään ottanut kuitenkaan kantaa siihen, minkä suuruinen korvauksen tulisi olla. "Yleisölle lainauksesta tekijöille maksettavan korvauksen määrän määrittämiskriteereistä erityisesti on muistutettava, ettei ole mitään objektiivista syytä, jonka perusteella unionin tuomioistuin voisi vahvistaa yhdenmukaisen korvauksen määrittämisessä noudatettavat yksityiskohtaiset säännöt; tällainen vahvistaminen johtaisi väistämättä siihen, että unionin tuomioistuin asettuu jäsenvaltioiden paikalle, joita ei di- 3
Ministerin vastaus rektiivissä 92/100 velvoiteta noudattamaan mitään erityisiä kriteerejä. Näin ollen yksin jäsenvaltioiden tehtävänä on määrittää alueellaan asianmukaisimmat kriteerit varmistaakseen unionin oikeuden ja erityisesti direktiivin 92/100 rajoissa, että kyseistä unionin oikeuden käsitettä noudatetaan (ks. analogisesti em. asia SENA, tuomion 34 kohta). Tässä yhteydessä on niin, että direktiivin 92/100 5 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan jäsenvaltioille on jätetty suuri harkintavalta. Nämä nimittäin voivat vahvistaa yleisölle lainauksesta tekijöille maksettavan korvauksen määrän omien kulttuurinedistämistavoitteidensa mukaan." (Tuomion C-271/10 perustelukappaleet 35 ja 36) Vastauksessa lainauskorvauksia koskevaan kirjalliseen kysymykseen KK 399/2012 vpkatsoin, että on perusteltua pyrkiä vähitellen nostamaan korvausten tasoa. Lainauskorvauksen taso pysyi pitkään samana suotuisimmista taloudellisista ajoista huolimatta. Valtion vaikeassa taloudellisessa tilanteessa lainauskorvauksen tason korottaminen ei ole helppoa. Huolimatta valtion vaikeasta taloudellisesta tilanteesta, lainauskorvauksiin on tämän hallituksen aikana pystytty tekemään maltillisia korotuksia. Lainauskorvauksiin varattu määräraha oli useita vuosia samalla 3 miljoonan euron tasolla. Vuonna 2012 se nousi runsaaseen 3,6 miljoonaan euroon ja tänä vuonna edelleen runsaaseen 3,8 miljoonaan euroon. Kahdessa vuodessa lainauskorvauksen taso on noussut siis reilut 25 prosenttia. Kirjojen ja muiden yleisistä kirjastoista lainattavien teosten tekijät ansaitsevat korvauksen teostensa lainaamisesta. Lainauskorvausten taso nykyisellään ei ole riittävä vaikka siihen on tehty kahden viime vuoden aikana korotuksia. Opetusja kulttuuriministeriön tavoitteena onkin valtion taloudellisen tilanteen parantuessa saada kulttuurisektorin määrärahoihin lisäys, jolla lainauskorvaus saadaan korotettua asianmukaiselle tasolle. Helsingissä 13 päivänä toukokuuta 2013 Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki 4
Ministerns svar KK 342/2013 vp Mikael Jungner /sd ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 342/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Mikael Jungner /sd m.fl.: När kommer de ersättningar som utbetalas för lån på allmänna bibliotek i Finland att höjas till den nivå Riksdagens kulturutskott och finansutskott kräver, så att upphovsmännens lagenliga rätt till en skälig ersättning för utlåning av sina verk förverkligas, vilka åtgärder vidtar statsrådet för att systemet med ersättningar för utlåning så fort som möjligt ska nå upp till en nivå som är jämförbar med den i de övriga nordiska länderna och när får vi ett konkret program som syftar till att höja ersättningarna till en adekvat nivå? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Nivån på de ersättningar som utbetalas för utlåning av verk på allmänna bibliotek har debatterats i offentligheten och även i riksdagen i flera omgångar. Man har på bred front konstaterat att ersättningsnivån är mycket låg, särskilt i jämförelse med de övriga nordiska länderna. I egenskap av minister har jag strävat efter att nivån ska höjas mot nordisk nivå. I Finland utbetalas ersättningarna med medel ur statsbudgeten. Då en ändring av upphovsmannalagen föreslogs, ansågs det är mest ändamålsenligt och ekonomiskt att ordna den ersättning som förutsätts i uthyrnings- och lånedirektivet genom att inkludera medel i statsbudgeten för ersättningarna och sådana kostnader som ersättningssystemet ger upphov till. Därmed undvek man också att belasta kommunerna och deras bibliotek ekonomiskt och administrativt. I sista hand bestäms ersättningsnivån i Finland enligt de ekonomiska och andra ramvillkor som ställs påstatsbudgeten och budgetanslagen. Den domjämte domskäl som Europeiska unionens domstol gett i målc-271/10,visar att medlemsstaterna beretts stort utrymme för en skönsmässig bedömningi fråga omhurersättningssystemet i respektive land utformas och dimensioneras. Detta rättsfall gällde den belgiskalagstiftningen, där ersättningen för utlåning genom Konungens beslut fastställts till ett schablonbelopp om 1 euro eller 0,5 centper låntagare. Ersättningen var densamma, oavsettantalet lån per enskild låntagare. Om den ersättning som här fastställts genom förordning konstaterade domstolen, att ersättningsbeloppet inte får vara rent symboliskt och att man vid fastställandet av ersättningens belopp ska beakta omfattningen avden upplåtelseav alster som allmänheten får tillgång till genom utlåningen. Härvidskaantalet alster som upplåtits till allmänheten beaktas. I beslutet tog domstolen dock inte ställning till hur stor ersättningen bör vara " Vad närmare bestämt beträffar kriterierna för fastställande av storleken av den ersättning som ska betalas till upphovsmännen vid offentlig utlåning gäller följande. Det saknas objektiva skäl som motiverar att gemenskapsdomstolen fastställer precisa regler för beräkningen av en enhetlig ersättning vilket med nödvändighet skulle innebära att domstolen satte sig i medlemsstaternas ställe, vilka i direktiv 92/100 inte åläggs att tillämpa något speciellt kriterium. Av detta följer att det enbart är 5
Ministerns svar medlemsstaterna som har rätt att, inom sina territorier, fastställa de mest relevanta kriterierna för att, inom de gränser som följer av gemenskapsrätten och i synnerhet av direktiv 92/100, säkerställa att det gemenskapsrättsliga begreppet iakttas (se, analogt, domen i det ovannämnda målet SENA, punkt 34). Ordalydelsen i artikel 5.1 i direktiv 92/100 ger medlemsstaterna ett stort utrymme för skönsmässig bedömning. Medlemsstaterna kan nämligen fastställa storleken av den ersättning som ska betalas till upphovsmännen vid offentlig utlåning med beaktande av sina egna kulturfrämjande syften." ( Domskälen i mål C-271/10, punkterna 35 och 36.) I svaret på det skriftliga spörsmålet SS 399/2012 rd angående ersättningarna för utlåning, ansåg jag det motiverat att eftersträva en stegvis höjning av ersättningsnivån till nordisk nivå. Ersättningsnivån har länge varit densamma trots gynnsammare ekonomiska tider. I det svåra statsekonomiska läge som nu råder är det inte lätt att höja ersättningsnivån. Trots statens svåra ekonomiska läge, har det gått att företa måttliga höjningar under den nuvarande regerings mandatperiod. De anslag som reserverats för ersättningar för utlåning hade under flera års tid förblivitpå samma nivå, 3 miljoner euro. År 2012 höjdes nivån till drygt 3,6 miljoner euro, för att i år höjas ytterligare, till drygt 3,8 miljoner euro. På två år har ersättningsnivån alltså stigit med över 25 procent. Upphovsmännen till de böcker och andra verk som biblioteken lånar ut förtjänar en ersättning för utlåningen av sina alster. Den nuvarande ersättningsnivån är inte tilläcklig, trots de höjningar som företagitsunder de två senaste åren. Undervisnings- och kulturministeriets mål är därför att då det ekonomiska läget förbättras få till stånd en höjning av anslagen till kultursektorn, så att ersättningarna för utlåning höjs till en adekvat nivå. Helsingfors den 13 maj 2013 Kultur- och idrottsminister Paavo Arhinmäki 6