KIRJALLINEN KYSYMYS 325/2013 vp Lapsen oikeus tavata isovanhempiaan ja läheisiään Eduskunnan puhemiehelle YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan lapsella on oikeus säilyttää henkilöllisyytensä, myös kansalaisuutensa, nimensä ja sukulaissuhteensa, niin kuin lainsäädännössä niistä määrätään ilman, että niihin puututaan laittomasti. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaan lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja turvata lapselle läheiset ja myönteiset ihmissuhteet. Läheisten ihmissuhteiden tärkeys korostuu erityisesti erilaisissa kriisitilanteissa, kuten lapsen vanhempien erotessa tai toisen vanhemman menehtyessä. Lapsi tarvitsee tällöin tukea erityisesti identiteettinsä ja itsetuntonsa kehityksessä. Lapsella tulisi olla oikeus kaikissa tilanteissa säilyttää sukulaissuhteensa, tukiverkkonsa sekä määritellä läheisensä ja pitää yhteyttä heihin. Lapsen näkemykset läheisistä sukulaissuhteista ja niiden ylläpidon tärkeydestä tulisi ottaa huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Lapsen tapaamisoikeus turvaa lapselle oikeuden pitää yllä yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Tänä päivänä tapaamisoikeus voidaan vahvistaa ainoastaan lapsen ja vanhemman välille, joten esimerkiksi lapsen ja isovanhempien välille tapaamisoikeutta ei voida vahvistaa. Lapsen tapaamisoikeus hänelle läheisiin ihmisiin olisi kuitenkin voitava vahvistaa, ellei se ole lapsen edun vastaista. Mikäli lapsen oikeudesta tavata isovanhempiaan tai muita läheisiä ilmenee erimielisyyksiä, tulisi pyrkiä mahdollisuuksien mukaan sovintoratkaisuun. Jotta lapselle voidaan turvata hänen oikeutensa tavata isovanhempiaan tai muita läheisiään, on lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa lainsäädäntöä uusittava esimerkiksi Suomen mahdollisesti sitoutuessa tapaamisoikeutta koskevaan Euroopan neuvoston yleissopimukseen ja asiaan liittyvien kansallisen lain muutostarpeita selvitettäessä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy turvatakseen lapsille oikeuden tavata isovanhempiaan tai muita läheisiään muun muassa huostaanottotilanteissa, vanhempien erotessa tai toisen vanhemman kuollessa? Helsingissä 18 päivänä huhtikuuta 2013 Merja Mäkisalo-Ropponen /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropposen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 325/2013 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy turvatakseen lapsille oikeuden tavata isovanhempiaan tai muita läheisiään muun muassa huostaanottotilanteissa, vanhempien erotessa tai toisen vanhemman kuollessa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lapsia koskevan lainsäädännön lähtökohtana on lapsen edun periaate. Sovellettavat säännökset määräytyvät kulloinkin käsiteltävänä oleva tilanteen mukaan. Huostaanottotilanteista säädetään lastensuojelulaissa (417/2007). Lain 32 :n mukaan ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle on selvitettävä lapsen vanhemman, jonka luona lapsi ei pääasiallisesti asu, sukulaisten tai muiden lapselle läheisten henkilöiden mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen asumaan tai muutoin osallistua lapsen tukemiseen. Lapsen muuttaminen asumaan isovanhempien luo on siis lastensuojelulain mukaan ensisijainen vaihtoehto suhteessa huostaanottoon. Myös isovanhempien mahdollisuudet tukea lasta muutoin tulee selvittää jo ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle. Sijaishuollon aikana lapselle on lastensuojelulain 54 :n 1 momentin mukaan turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä vastaanottamalla vieraita tai vierailemalla sijaishuoltopaikan ulkopuolella sekä pitää heihin yhteyttä käyttämällä puhelinta tai lähettämällä ja vastaanottamalla kirjeitä tai niihin rinnastettavia muita luottamuksellisia viestejä taikka muita lähetyksiä. Lapsen tapaamisoikeudesta muulloin kuin lastensuojelutilanteissa säädetään lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983). Lain 1 :n mukaan lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata lapselle läheiset ja myönteiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Laissa painottuu siten vanhempien erityisasema. Toisaalta sanonta osoittaa sen, että jos lapsella on muita tärkeitä ja läheisiä ihmissuhteita, huoltajan tulee pyrkiä niiden vaalimiseen. Isovanhempien ja lapsenlapsen välinen suhde on yleensä tärkeä kaikille osapuolille. Mahdollisuus seurata lapsenlapsen kehitystä ja osallistua siihen tuo isovanhempien elämään iloa ja merkitystä. Lapsi oppii isovanhemmiltaan asioita ja perinteitä, joiden merkitys voi olla elämänikäinen. Vanhemmille on puolestaan apua siitä, että isovanhemmat eri tavoin osallistuvat lapsen huoltoon kuuluviin tehtäviin. Näistä syistä lapsen yhteydenpito isovanhempiinsa sujuu yleensä ongelmitta perheessä hyviksi havaittujen käytäntöjen mukaisesti. Lapsen tapaamisoikeuden tarkoituksena on lain mukaan turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Tapaamisoikeus voidaan oikeudellisesti sitovalla tavalla vahvistaa vain lapsen ja vanhemman välille. Tämä ei johdu siitä, ettei isovanhempien tärkeyttä lapselle tunnustettaisi, vaan kysy- 2
Ministerin vastaus KK 325/2013 vp Merja Mäkisalo-Ropponen /sd mys on oikeudellisen pakon käyttämisen vaikeudesta ihmissuhteita edistettäessä. Jos tapaamisoikeus lapsen ja isovanhempien välillä haluttaisiin vahvistaa, laissa olisi oltava myös pakkokeinot sen varalle, ettei päätöstä noudateta. Tapaamisoikeutta tai tapaamispäätöksen täytäntöönpanoa koskeva riita voisi haitallisesti vaikuttaa tunnelmaan perheessä, jossa lapsi elää. Lapsen saattaisi olla vaikea lähteä tapaamiseen ja kokea siitä iloa, jos hän tietää isän tai äidin voimakkaasti vastustavan tapaamista ja taipuvan siihen vain uhkasakolla painostettuna. Tapaamiseen oikeutettujen piirin laajentaminen voisi johtaa myös siihen, että lapselle vahvistetaan useita tapaamisoikeuksia, mikä tuo hänen elämäänsä liiallisesti aikatauluja. Tapaamisoikeus on nimenomaan lapsen oikeus ja tilannetta on tarkasteltava aina lapsen näkökulmasta. Lapsen ja isovanhemman välisen tapaamisoikeuden sääntelyn toteuttamiseen liittyy lapsen edun kannalta sellaisia ongelmia, ettei asiassa ole syytä tehdä liian nopeita johtopäätöksiä. Perheoikeuteen liittyviä kehittämistarpeita seurataan oikeusministeriössä tarkasti. Asioiden selvittäminen tarvittavassa laajuudessa edellyttää riittävien resurssien turvaamista. Helsingissä 2 päivänä toukokuuta 2013 Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 325/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Merja Mäkisalo-Ropponen /sd: Vilka åtgärder avser regeringen vidta för att trygga barnens rätt att träffa sina mor- och farföräldrar eller andra närstående bl.a. i en situation då barnet blir omhändertaget, vid en skilsmässa mellan föräldrarna eller vid en förälders bortgång? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Den lagstiftning som gäller barn utgår från principen om barnets bästa. Vilka bestämmelser som ska tillämpas beror på den aktuella situationen. Bestämmelser om omhändertagande finns i barnskyddslagen (417/2007). Enligt lagens 32 ska det innan ett barn placeras utom hemmet utredas vilka möjligheter den förälder hos vilken barnet inte huvudsakligen bor, släktingar eller andra barnet närstående personer har att ta emot barnet eller på annat sätt stödja barnet. Det primära alternativet i förhållande till ett omhändertagande är alltså enligt barnskyddslagen att barnet flyttar till mor- eller farföräldrarna för att bo hos dem. Även mor- och farföräldrarnas möjligheter att stödja ett barn på annat sätt ska utredas redan innan barnet placeras i vård utom hemmet. Under den tid som barnet vårdas utom hemmet ska det enligt 54 1 mom. i barnskyddslagen tillförsäkras för barnets utveckling viktiga, fortgående och trygga mänskliga relationer. Barnet har rätt att träffa sina föräldrar, syskon och andra barnet närstående personer genom att ta emot gäster eller företa besök utanför platsen för vård utom hemmet samt att hålla kontakt med dem per telefon eller genom att sända och ta emot brev eller därmed jämförbara andra förtroliga meddelanden eller andra försändelser. Bestämmelser om barns umgängesrätt i andra än barnskyddssituationer finns i lagen angående vårdnad om barn och umgängesrätt (361/1983). Enligt lagens 1 är syftet med vårdnaden om barn att trygga en balanserad utveckling och välfärd för barnet enligt dess individuella behov och önskemål. Vården bör trygga positiva och nära människokontakter i synnerhet mellan barnet och föräldrarna. I lagen framhävs således föräldrarnas särställning. Ordalydelsen visar å andra sidan att vårdnadshavaren, om barnet har andra viktiga och nära människokontakter, bör försöka värna om dem. Förhållandet mellan far- och morföräldrarna och barnbarnet är i allmänhet viktigt för alla parter. Möjligheten att följa barnbarnets utveckling och delta i den är en källa till glädje och innehåll i far- och morföräldrarnas liv. Av far- och morföräldrarna lär sig barnet saker och traditioner som kan vara av betydelse hela livet ut. Föräldrarna har också hjälp av att far- och morföräldrarna på olika sätt deltar i uppgifter i samband med vårdnaden om barnet. Av dessa orsaker förlöper kontakten mellan barnet och far- och morföräldrarna i allmänhet utan problem utgående från de tillvägagångssätt respektive familj anser fungera bäst. Syftet med umgängesrätten är enligt lagen att trygga barnets rätt att hålla kontakt med och träffa den förälder hos vilket barnet inte bor. Umgängesrätt kan på ett juridiskt bindande sätt fastställas endast mellan barnet och en förälder. Detta beror inte på att man inte skulle erkänna faroch morföräldrarnas betydelse för barnet, utan 4
Ministerns svar KK 325/2013 vp Merja Mäkisalo-Ropponen /sd handlar om det svåra i att utöva rättsligt tvång i syfte att främja människorelationer. Om umgängesrätt fastställdes mellan barnet och dess far- och morföräldrar skulle det också förutsätta lagfästa tvångsmedel för det fall att beslutet inte iakttas. En tvist som gäller umgängesrätten eller verkställigheten av ett beslut om umgängesrätt kan inverka negativt på atmosfären i den familj där barnet lever. Barnet kanske känner olust inför ett möte och har svårt att glädjas över det om han eller hon vet att fadern eller modern kraftigt motsätter sig umgänget och finner sig i det endast på grund av viteshotet. En utvidgning av den krets som har rätt till umgänge kan också leda till många umgängesrätter och ett alltför inrutat liv för barnet. Umgängesrätten är uttryckligen barnets rättighet och situationen bör alltid granskas ur barnets synvinkel. Genomförandet av bestämmelser om umgängesrätt mellan ett barn och barnets far- och morföräldrar innebär dock problem med hänsyn till barnets bästa, och därför är det skäl att inte fatta alltför snabba beslut i frågan. Vid justitieministeriet följer man noggrant utvecklingsbehoven i fråga om familjerätten. För att frågorna ska kunna kartläggas i behövlig omfattning måste det finnas tillräckliga resurser för ändamålet. Helsingfors den 2 maj 2013 Justitieminister Anna-Maja Henriksson 5