OSATYÖKYKYISEN TYÖSSÄ JATKAMISEN JA TYÖLLISTYMISEN TUKEMINEN

Mirkka Vuorento ja Kimmo Terävä OSATYÖKYKYISEN TYÖSSÄ JATKAMISEN JA TYÖLLISTYMISEN TUKEMINEN Kirjallisuuskatsaus ja haastattelututkimus Kuntoutussäätiö

OSATYÖKYKYISEN TYÖSSÄ JATKAMISEN JA TYÖLLISTYMISEN TUKEMINEN Kirjallisuuskatsaus ja haastattelututkimus Mirkka Vuorento Kimmo Terävä KUNTOUTUSSÄÄTIÖN TYÖSELOSTEITA WORKING PAPERS 48/2014 1

Julkaisija: Kuntoutussäätiö Pakarituvantie 4-5 00410 Helsinki Tilaukset: www.kuntoutussaatio.fi/julkaisut Esa Print Oy Lahti 2014 ISSN 0784-2333 ISBN 978-952-5961-41-6 ISBN 978-052-5961-42-3 (pdf) Kannen kuva: Pixmac 2

Esipuhe Osatyökykyisen tukemisen käytännöt -selvityksen tavoitteena on kuvata nykyisiä käytäntöjä osatyökykyisen tukemiseksi ja osatyökykyisenä työelämään pääsemiseksi. Tarkoituksena on selvittää ja arvioida kokemuksia ja hyviä käytäntöjä toimivista malleista, tukikäytännöistä ja niiden organisoinnista sekä selvittää osatyökykyistä tukevan henkilön toimenkuvaa, ammatillista osaamista ja verkottumista. Selvitys käsittää haastattelututkimuksen ja kansainvälisen kirjallisuuskatsauksen ns. hyvistä käytännöistä Selvitystyön taustalla on kysymys niin työelämässä kuin työelämän ulkopuolellakin olevien osatyökykyisten oikeuksista saada laadukkaita palveluita sekä siitä, että heidän tarpeisiinsa löydetään hyviä ratkaisumalleja, joiden avulla edistetään myös työurien jatkamista. Selvitykseen kerätään myös ulkomaisia hyviksi käytännöiksi esitettyjä ja arvioituja kirjallisuudessa ja tutkimuksissa julkaistuja malleja. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi 23.8.2013 toimintakonseptin osatyökykyisten työllistymiseksi. Toimintakonseptin tarkoituksena on varmistaa, että osatyökykyisellä on saumaton palvelujen ketju työssä jatkamisen tai työllistymisen tukena. Osatyökykyisten työllistymiseksi tai työssä jatkamiseksi on olemassa suuri määrä keinoja. Keinovalikoimasta on osattava tarvittaessa räätälöidä osatyökykyiselle tarkoituksenmukainen ja eheä kokonaisuus. (STM 2013a.) Työllä on monia hyvinvointia lisääviä merkityksiä ihmisille ja sosiaali- ja terveyspolitiikan strategian (2020) mukaan, osittainkin työkykyisillä on oltava mahdollisuus osallistua omien voimiensa mukaan työelämään. Yhteiskunnallisesti on myös tärkeää löytää organisaatiorajat ylittäviä ja taloudellisesti järkeviä palvelumalleja osatyökykyisten tukemiseen. Nyt käsillä oleva Kuntoutussäätiön työselosteita -sarjan julkaisu on toteutettu osana Jamit-hanketta yhteistyössä STM:n Osatyökykyiset työssä -ohjelman kanssa. Lämpimät kiitokset selvitystyön ohjausryhmälle Lars Kolttolalle, Päivi Mattila-Wirolle, Eveliina Pöyhöselle, Ritva Partiselle ja Kati Herranen-Haapaniemelle STM:stä, Ville Grönbergille THL:stä, Mika Ala-Kauhaluomalle Kuntoutussäätiöstä sekä Raija Tiaiselle ja Nina Nevalalle STM:n Osatyökykyiset työssä -ohjelmasta. Erityiskiitos kuuluu tämän julkaisun tekijöille Mirkka Vuorennolle ja Kimmo Terävälle, jotka ovat keväästä asti keränneet aineistoa ja hioneet marraskuun lopulle asti raportin sisältöä. Pirkko Mäkelä-Pusa kehittämisjohtaja Kuntoutussäätiö 3

4

Sisällys 1 Johdanto... 7 1.1 Kuka on osatyökykyinen?... 8 1.2 Osatyökykyiset työmarkkinoilla... 10 1.3 Aikaisempaa tutkimusta osatyökykyisten tukemisesta... 12 2 Selvityksen tavoite ja tehtävät... 15 3 Osatyökykyisen tukemisen keinot kirjallisuuskatsaus... 16 3.1 Kirjallisuuskatsauksen toteuttaminen ja analyysi... 16 3.2 Osatyökykyisen työssä jatkamisen ja työhön paluun tukeminen... 18 3.2.1 Interventiot ja kuntoutus työpaikalla... 19 3.2.2 Mukautukset työolosuhteissa... 26 3.2.3 Terveyspalvelut... 28 3.2.4 Yhteistyö ja työkykykoordinaattorit... 30 3.3 Osatyökyisen työllistymisen tukeminen... 33 3.3.1 Työnantajat osatyökykyisten työllistäjinä... 33 3.3.2 Osatyökykyiselle sopivat palvelut... 35 3.4 Osatyökykyisten tukemisen keinojen toteuttaminen... 44 3.4.1 Edistäviä ja estäviä tekijöitä... 45 3.4.2 Tutkimustiedon hyödyntämisestä osatyökykyisten tukemisessa... 50 4 Haastattelututkimus... 52 4.1 Haastattelututkimuksen toteuttaminen ja analyysi... 52 4.2 Osatyökykyisten työssä jatkamisen ja työhön paluun tukeminen... 54 4.2.1 Työkykyjohtaminen ja työkyvyttömyyden kustannukset... 54 4.2.2 Työkykykoordinaattorin tehtävä... 56 4.2.3 Osatyökykyisen tarpeet ja toiveet... 58 4.2.4 Varhaisen tuen mallit... 60 4.2.5 Työn mukauttaminen ja työyhteisön merkitys... 61 4.2.6 Työkokeilu, ammatillinen kuntoutus ja muita keinoja... 63 4.2.7 Moniammatillinen yhteistyö ja tiedonkulku... 67 4.2.8 Pienyritysten näkökulma... 69 4.3 Osatyökykyisen työllistymisen tukeminen... 70 4.3.1 Työttömien terveydenhuolto ja muut tukemisen verkostot... 71 4.3.2 Työkokeilu, ammatillinen kuntoutus ja muita keinoja... 74 4.3.3 Yritysten rooli työllistämisessä... 77 5 Yhteenveto ja johtopäätökset... 81 Kirjallisuus 88 5

6

1 Johdanto Henkilöitä, joilla vamma tai sairaus rajoittaa työskentelyä, ei enää luokitella lähtökohtaisesti työelämän ulkopuolelle. Päinvastoin, osatyökykyisten työskentelymahdollisuudet, työssä jatkaminen ja työllistyminen ovat nousseet tärkeiksi kysymyksiksi Suomessa ja Euroopassa ja osatyökykyisten tilannetta työssä ja työmarkkinoilla on pyritty aktiivisesti edistämään viimeisten vuosien aikana. Suomessa työkyvyttömyyden ehkäisy ja osatyökykyisenä työssä jatkamisen ja työllistymisen mahdollistaminen ovat osa sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiaa ja hallitusohjelmaa. Tervettä ja kestävää työelämää kaikille on pyritty edistämään mm. sosiaali- ja terveysministeriön Osatyökykyiset työssä -ohjelmalla sekä muiden ministeriöiden toimintaohjelmissa. Osatyökykyiset työssä -ohjelma eli Osku (2013-2015) tarjoaa tukea ja välineitä osatyökykyisten työssä jatkamiseen ja työllistymiseen. Ohjelman kaksi keskeistä teemaa ovat osatyökykyisten työssä jatkamista ja työllistymistä edistävä toimintakonsepti sekä osatyökykyisten työllistymistä helpottavat lainsäädännölliset muutokset. Myös tätä selvitystä on tehty yhteistyössä Osatyökykyiset työssä -ohjelman kanssa. (STM 2013a; STM 2013c.) Ohjelmassa rakennettu osatyökykyiset työssä -toimintakonsepti on etuuksien, palvelujen ja muiden keinojen kokonaisuus, jonka avulla pyritään varmistamaan, että jäljellä oleva työkyky otetaan käyttöön. Osatyökykyisen työllistymisen tai työssä jatkamisen edistämisen keinot on toimintakonseptissa jaettu kuuteen pääryhmään, joita yhdistelemällä voidaan rakentaa räätälöityjä palvelukokonaisuuksia yksilöllisiin tarpeisiin (kuva 1). (STM 2013a.) Työelämässä olevien osatyökykyisten tukemisessa työpaikat, työterveyshuolto ja eri kuntoutustoimijat ovat tärkeässä asemassa. Työ- ja elinkeinotoimistot sekä kuntien työvoimapoliittiset palvelut ja terveydenhuolto voivat omalta osaltaan edistää osatyökykyisen henkilön työhön pääsyä. Kaikilla toimijoilla on siis käytössään erilaisia keinoja, palveluita ja etuuksia, joilla voidaan vaikuttaa osatyökykyisten tilanteeseen työssä ja työmarkkinoilla. 7

Työnhaku- ja uravalmennus Osasairauspäiväraha Osatyökyvyttömyyseläke Eläkkeen lepäämään jättäminen Vammaistuki Kuntoutusraha Kuntoutuksesta aiheutuvien kustannusten korvaaminen Omaehtoisen opiskelun tuet Koulutus- ja työkokeilut Työnvälitys Sosiaaliturva Työpaikan keinot Esteettömyys Työpaikan järjestelyt Työyhteisö Työjärjestelyt Työturvallisuus Työterveyshuolto Palkkatuki Starttiraha Työolosuht. järjestelytuki Matkakulujen korvaus Ammatinvalinnanohjaus Työhönvalmennus Työvoimapalvelut Terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut Sosiaalipalvelut Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Koulutus Työvoimakoulutus Työhönvalmentaja Ammatillinen kuntoutus Koulutuskokeilu Oppisopimuskoulutus Työkokeilu Muu työpaikkakoulutus Kuntoutus Lääkinnällinen kuntoutus Ammatillinen kuntoutus Sosiaalinen kuntoutus Kuva 1. Osatyökykyiset työssä -toimintakonseptin keinovalikoima Tässä selvityksessä kuvataan erilaisia osatyökykyisten tukemisen keinoja ja käytäntöjä. Selvitys koostuu kansainvälisiin tutkimuksiin keskittyvästä kirjallisuuskatsauksesta sekä suomalaisten asiantuntijoiden haastatteluista. Selvitystyön taustalla on kysymys niin työelämässä kuin työelämän ulkopuolellakin olevien osatyökykyisten oikeuksista saada laadukkaita palveluita sekä siitä, että osatyökykyisten tarpeisiin löydetään hyviä ratkaisumalleja, joiden avulla edistetään myös työurien jatkamista ja työllistymistä. 1.1 Kuka on osatyökykyinen? Osatyökykyisenä työssä jatkamiseen ja työllistymiseen liittyy monia käsitteitä, joita käytetään vaihtelevasti ja useissa merkityksissä. Käsitteiden merkitys ja niiden käyttö on muuttunut ajan myötä. Käsitteen osatyökyky yleistyminen kuvastaa muutosta työkyvyttömyys, sairaus- ja vamma-ajattelusta kohti kyvykkyyttä, työkykyä ja työelämään osallistumista. Painopiste on siirtynyt yksilön puutteista ympäristön rajoituksiin. Työurat pitenevät, kun kaikille työhön halukkaille mahdollistetaan työnteko ja tuetaan työssä pysymistä eri tavoin, esimerkiksi erilaisilla koulutukseen tai 8

uraan liittyvillä ratkaisuilla tai työolosuhteita mukauttamalla. (Vuorela 2008; STM 2013b; Järvikoski 2013.) Osatyökyiseksi kutsutaan henkilöä, jolla on käytössä osa työkyvystään ja halu tämän kyvyn käyttämiseen (Vuorela 2008). Osatyökykyisyys voi liittyä työskentelyyn yleensä tai erityisesti joihinkin työtehtäviin. Osatyökyvyttömyyden on katsottu tarkoittavan samaa asiaa, joskin korostaen työkyvyn menetettyä osaa. STM 2013b; STM 2013a; Vuorela 2008; Lehto 2011.) Osatyökykyyn tiiviisti liittyvä työkyvyn käsite on moninainen. Ei ole olemassa yksiselitteistä tapaa määritellä työkyvyn käsitettä ja eri toimijat näkevät sen eri tavoin. Käsite on myös muuttunut ajan myötä moniulotteiseksi ja monipuoliseksi ja määrittelyissä otetaan eri tavoin huomioon ympäristö, työ ja yksilö. Sosiaalivakuutuksen työkyvyttömyys ja työkyvyttömyyden uhka perustuvat lääketieteelliseen työkykykäsitykseen. Työterveyshuolloissa työkyky on puolestaan nähty työkyvyn tasapainomallin mukaisesti, joka korostaa tasapainoa yksilön voimavarojen ja työn vaatimusten ja kuormittumisen välillä. (Ilmarinen ym. 2006; Juvonen-Posti ym. 2011.) Systeeminen, integroitu tai kokonaisvaltainen työkykykäsitys on noussut muiden työkykyä määrittelevien käsitteiden rinnalle. Näitä ovat esimerkiksi työkykytalo (Ilmarinen ym. 2006) sekä moniulotteinen työkykykäsitys (Järvikoski ym. 2001). Yhtenäistä kokonaisvaltaisille työkykykäsitteille on, että työkyky nähdään yksilön, hänen työnsä ja ympäristön suhteena, tilannesidonnaisena, eikä ainoastaan yksilön ominaisuutena (Ilmarinen ym. 2006; Juvonen-Posti ym. 2011). Myös toimintakykyluokitus ICF:ssä toimintakyky ja toimintarajoitteet nähdään moniulotteisena, vuorovaikutuksellisena ja dynaamisena tilana, johon vaikuttavat terveydentila sekä yksilö ja ympäristötekijät yhdessä (THL 2013). Yksilön terveyden ja toimintakyvyn lisäksi työkykyyn vaikuttavat siis mm. ammatilliset valmiudet, stressinsietokyky, hallinnantunne, työhyvinvointi ja työllistymiskyky. Työelämän tekijöistä työkykyyn liittyvät esimerkiksi työyhteisö, työn hallinta, kiire, kehitysmahdollisuudet työssä ja johtaminen. Yhteiskunnalliset järjestelmät ja erilaiset työ-, koulutus-, eläke- ja sosiaalipoliittiset ratkaisut luovat omalta osaltaan edellytyksiä työkyvylle. (Ilmarinen ym. 2006, 19.) Kansainvälisesti tarkasteltuna työkyvyn määrittely ja merkitykset vaihtelevat maittain, mikä tekee ilmiön hahmottamisesta vaikeaa ja hankaloittaa eri maita koskevan tiedon vertailua. Englanninkielessä käytetään yleisesti termiä persons with disabilities (vs. disabled person), jolla korostetaan vammaisuutta vain yhtenä henkilön ominaisuutena ja vältetään mielikuva, että vammaisuus määrittelisi henkilöä (Järvikoski 2013, 38). Muita aiheeseen läheisesti liittyviä englanninkielisiä käsitteitä ovat mm. work disability, sickness absence, return to work (RTW), job retention, 9

workplace intervention, workplace rehabilitation, disability management, occupational health ja workplace accommodation. STM:n Osatyökykyisten työllistymisen edistäminen -väliraportin (2013b) mukaan TE-toimistoissa oli 93 000 vajaakuntoista työnhakijaa vuonna 2011. Näistä suurimalla osalla eli 36,5 prosentilla diagnoosina olivat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet. Toiseksi suurimman ryhmän muodostivat mielenterveyden häiriöistä kärsivät ja heidän osuutensa oli n. 24 prosenttia. Joka tapauksessa osatyökykyiset ovat heterogeeninen ryhmä, ja osatyökykyisyys koskettaa monia eri-ikäisiä ja eri taustoista tulevia, joiden oireet ja työkyky vaihtelevat merkittävästi. Toisinaan vamma tai sairaus aiheuttaa suuriakin rajoituksia työhön, toisinaan se ei vaikuta juuri mitenkään. Usein työhön liittyvät ongelmat ovat kuitenkin järjestettävissä niin, että henkilö pystyy työskentelemään. Tässä selvityksessä osatyökykyisellä tarkoitetaan Osatyökykyiset työssä -ohjelman mukaisesti henkilöä, jolla on vamman tai sairauden vuoksi haasteita työmarkkinoilla (STM 2013a). Käsitettä käytettäessä ei kuitenkaan pidä olettaa, että kaikki sairaudet tai vammat vaikuttavat työkykyä alentavasti (Järvikoski 2013, 38). 1.2 Osatyökykyiset työmarkkinoilla Osatyökykyisen pitkäaikaisen sairauspoissaolon ja työttömyyden kustannukset ovat merkittävät niin yksilölle, työnantajalle kuin yhteiskunnallekin. OECD:n raportin (2010, 9) mukaan yhä liian monet työntekijät jättävät työnteon lopullisesti terveysongelmien tai vamman vuoksi ja liian harva osatyökykyinen työntekijä jää työelämään. Pitkäaikaiset sairauspoissaolot ja erilaisten työkyvyttömyyteen liittyvien tukien maksatukset ovat myös lisääntyneet teollistuneissa maissa. Muutokset taloustilanteessa ja työmarkkinoilla heikentävät edelleen työllistymistä, paluuta töihin tai työssä pysymistä niillä henkilöillä, joilla työkyky on alentunut. Talouden taantuma ja työvoiman kysyntä vaikuttavat osatyökykyisiin enemmän kuin muuhun väestöön. (OECD 2010.) Työmarkkinoiden rakenteella sekä toimintatavoilla ja työkyvyttömyysjärjestelmillä on myös osansa osatyökykyisen työllisyyteen. On kuitenkin vaikea päätellä, mitkä kaikki tekijät vaikuttavat osatyökykyisten asemaan työmarkkinoilla. Työsuhteessa olevien osatyökykyisten ansiotaso on keskimääräistä alhaisempi, joskin Pohjoismaissa tuloerot ovat keskimääräistä pienemmät. Muihin palkansaajiin verrattuna he myös ovat keskimääräistä useammin matalapalkkatöissä ja urakehitys ja ansiokehitys ovat muita hitaampaa. Myös työstä vetäytyminen on todennäköisempää. (Asplund & Koistinen 2014, 103-105.) Gouldin ja Kalivan (2010) mukaan työkyvyttömyyseläkettä saavista 5 prosenttia työskenteli, mutta 21 prosenttia toivoi pääsevänsä työhön. Kaikkiaan alle 63-10

vuotiaista työkyvyttömyyseläkeläisistä noin 19 000 teki ainakin jonkin verran ansiotyötä, mutta työhön halukkaita oli yli 33 000. Merkittävä työntekoa estävä tekijä oli sopivien työmahdollisuuksien puute, mikä kosketti etenkin mielenterveyssyiden vuoksi eläkkeelle siirtyneitä. (Gould & Kaliva 2010.) On todettu, että osa osatyökykyisistä pystyisi käymään työssä ilman erikoisjärjestelyjä ja vielä suurempi osa avun tai tuen avulla. Syystä tai toisesta he eivät kuitenkaan kuulu enää aktiiviseen työvoimaan. (Pensola ym. 2006.) Osatyökykyisten työssä jatkamisen ja työllistymisen edistäminen onkin tärkeää myös henkilön oman sosiaalisen ja taloudellisen itsenäisyyden varmistamiseksi. Riippuen kohderyhmän määrittelystä ja käytetystä työllisyyden mittarista, on arveltu, että osatyökykyisten työttömyys olisi noin kaksinkertaista muihin verrattuna ja että työllisyysaste olisi noin 40 prosenttia alhaisempi kuin muilla. (OECD 2010.) Työllistymiseen vaikuttavat alentuneen työkyvyn vaikeusaste ja sen taustalla olevat syyt sekä henkilön motivaatio palata työelämään ja osallistua työllistymistä tukeviin palveluihin. Samoin koulutustaso, kertynyt työkokemus, sukupuoli, ikä ja etninen tausta vaikuttavat osatyökykyisen pärjäämiseen työmarkkinoilla. (Asplund & Koistinen 2014; Härkäpää ym. 2013.) Työttömyys ja sen pitkittyminen ovat lukuisten tutkimusten mukaan yhteydessä työnhakijoiden heikentyneeseen terveyteen tai toimintakykyyn, sekä alentuneeseen fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin. Työttömät voivat työssäkäyviä huonommin ja ovat sairaampia. Toisaalta varsinkin mielenterveyden häiriöillä on yhteys työttömyysriskiin ja pitkittyneeseen työttömyyteen. Terveiden on siis helpompi saada töitä ja osatyökykyisillä on suurempi riski joutua työttömäksi. (Heponiemi ym. 2008.) Työn menettäminen puolestaan altistaa mielenterveyden ongelmille ja työttömien työkyky on huonompi kuin työssäkäyvien. Työnteon positiivisista vaikutuksista on näyttöä. Työllistyminen on yhteydessä mielenterveyden kohenemiseen, ja elämän laatu ja sisältö paranevat työssä. (OECD 2010; Pensola ym. 2006.) Muun muassa Lehto (2011) on todennut, että osatyökykyiset ovat suuri työvoimapotentiaali, ja heidän työllistämisensä avaa monenlaisia mahdollisuuksia. Osatyökyisten työllistymisen tukeminen on tärkeää sekä yksilön oman toimeentulon ja osallisuuden näkökulmasta että yhteiskuntavastuun kannalta. Tämä vaatii kuitenkin muutoksia asenteissa, tutkimuksen- ja koulutuksen lisäämistä, hyvin käytäntöjen levittämistä ja vakiinnuttamista, työntekijöiden oman elämänhallinnan ja omatoimisuuden parantamista sekä palveluprosessien tehostamista. 11

1.3 Aikaisempaa tutkimusta osatyökykyisten tukemisesta Osatyökykyisten osallisuus työelämässä on etu niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Viime vuosina on laajalti pyritty tukemaan osatyökykyisten työllistymistä ja työssä jatkamista ja tätä myötä myös työvoimapalveluita sekä sosiaali- ja terveyspalveluja on uudelleen organisoitu. Onkin olemassa monenlaisia palveluita ja etuuksia, joiden tavoitteena on edistää osatyökykyisen henkilön työssä jatkamista tai työllistymistä. Työurien jatkamisen toimia työelämässä olevien kohdalta on suunniteltu erilaisissa työryhmissä ja lakimuutosten avulla esimerkiksi näiden pohjalta on muutettu sairausvakuutuslakia ja työterveyshuollon käytäntöjä siten, että varhaisen tuen käytännöt vakiintuisivat ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrä saataisiin laskuun (STM 2011). Työterveyshuollolta odotetaan työkyvyn seurantaa ja työkyvyn tukemista, mutta työssä jatkamisen tukeminen edellyttää kuitenkin muitakin kuin työterveyshuollon avulla tehtäviä suoraan työntekijöiden terveyteen liittyviä toimenpiteitä. Toimenpiteiden vaikuttavuus edellyttää työpaikan sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin. Tärkeää on kaikkien eri toimijoiden, työntekijän, työnantajien, (työ)terveydenhuollon ja kuntoutuksen aktiivinen yhteistyö. (Juvonen-Posti ym. 2011.) Mahdollisuus joustaviin työaikoihin auttaa jatkamaan töissä, kun terveys on heikentynyt (Virtanen ym. 2014). Osasairauspäivärahan on todettu tukevan työhön paluuta ja sillä on työssä jatkamista edistävä vaikutus. Kun tavallisen sairauspoissaolon jälkeen palattiin keskimäärin 20 päivässä, osasairauspäiväraha nopeutti työhön paluuta ja työhön palattiin keskimäärin 12 päivän jälkeen. Tuki- ja liikuntaelinten sairauden vuoksi osasairausvapaalla olleilla työkyvyttömyyspäiviä oli 20 prosenttia vähemmän myös seuraavan vuoden aikana kuin tavanomaisella sairauspoissaololla olleilla. (Kausto ym. 2012; Kausto 2013) Työssä olevien osalta työkykyä ylläpitävällä toiminnalla, varhaiskuntoutuksella ja ammatillisella kuntoutuksella on vaikutusta silloin, kun työnantaja on sitoutunut ja tiiviisti mukana työhön paluun ja työssä jatkamisen prosesseissa (Gould ym. 2012.) Myös Kuoppalan ja Lamminpään (2008) systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa todettiin kuntoutuksen osalta, että lääkinnällisen kuntoutuksen yhdistäminen ammatilliseen kuntoutukseen ja työpaikkasidonnaisuus ovat tärkeitä keinoja vähentää sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyseläkkeitä ja että erilaisten työhön paluun ohjelmien vaikuttavuudesta sairauspoissaoloihin on kohtuullista näyttöä. Kuntoutuksen yhteyttä työhön onkin pyritty tiivistämään. Esimerkiksi Kelan työhönkuntoutuksen kehittämishankkeessa kuntoutus toteutettiin tiiviissä yhteistyössä kuntoutujien esimiesten kanssa läpi kuntoutusprosessin ja tavoitteena oli kehittää niin kuntoutujan kuin työnantajankin tarpeista lähtevä oikea-aikainen ja 12

joustava kuntoutusmalli. Hankkeen arvioinnin mukaan hankkeessa päästiinkin aikaisempaa parempaan kohdentumiseen ja oikea-aikaisuuteen. (Seppänen-Järvelä 2014.) Samoin Jamit-hankkeen kehittämistyössä kokeiltiin ja rakennettiin erilaisia malleja työurien jatkamisen tueksi hyvin tuloksin (Mäkelä-Pusa 2014). On myös kohtalaista näyttöä siitä, että työolosuhteiden kohdennettu mukauttaminen (ammatillinen neuvonta ja ohjaus, koulutus ja pystyvyyden vahvistaminen, toisten antama apu, työaikajärjestelyt, ja työn organisointi) tukee liikuntavammaisten henkilöiden työskentelyä (Nevala ym. 2014). Työntekijät, joille on tehty riittävästi mukauttamisratkaisuja, pitivät työkykyään parempana ja työnantajan, työterveyshuollon ja kuntoutuksen yhteistyötä toimivampana (Nevala ym. 2011). MS-tautia sairastavien osalta on todettu, että erilaiset tukitoimet, työtehtävien räätälöinti, työaikoihin liittyvät järjestelyt sekä tauotuksiin vaikuttaminen auttavat henkilöä jaksamaan työssä (Ala-Kauhaluoma & Laurila 2008). Tilastokeskuksen työolotutkimuksen (2014) mukaan suhtautuminen työyhteisössä on varsin myönteistä niihin työtovereihin, joilla vamma tai sairaus on alentanut työkykyä, samoin kuin heidän tarvitsemiinsa erityisjärjestelyihin. Suhtautuminen oli myönteisempää niillä työpaikoilla, joissa työskenteli osatyökykyisiä henkilöitä. Selvitys heikossa työmarkkina-asemassa olevien palveluista (TEM 2012) Pohjoismaissa, Hollannissa, Iso-Britanniassa, Saksassa ja Ranskassa osoittaa, että kaikissa selvityksessä mukana olleissa maissa on suuri haaste saada työmarkkinoilla heikommassa asemassa olevat ihmiset mukaan työelämään. Organisaatioiden ja etuuksien moninaisuus sekä palvelujen joustamattomuus ja kyvyttömyys huomioida osatyökykyisten työllistymistä vaikeuttavia tekijöitä on todettu ongelmaksi monin paikoin. Kansainvälisesti erilaiset uudistukset näyttävät pienentäneen työelämän ulkopuolella olevien osatyökyvyttömien osuutta, mutta ei ole selvää, onko kyse työllistymisestä avoimille työmarkkinoille vai eri sosiaaliturvajärjestelmien välillä tapahtuneista siirtymistä (Asplund & Koistinen 2014, 128.) Myös Suomen järjestelmässä on tapahtunut muutoksia lainsäädännössä ja järjestelmissä. On kuitenkin arvioitu, että muutokset ovat olleet suhteellisen pieniä osatyökykyisten määrään nähden ja osatyökykyisten osallisuus työmarkkinoilla on edelleen vähäistä (Blomgren & Hytti 2013). Suomessa on muihin Pohjoismaihin verrattuna työttömien ja työkyvyttömien aktivointi on painottunut vähemmän tuettuun työllistämiseen. Sen sijaan työvoimapoliittisen koulutuksen osuus on ollut suurempi. Suomesta on puuttunut osatyökykyisille suunnatut palvelut, keinot ja etuudet, eikä vuosien 2005-2010 välillä 13

ollutkaan tapahtunut suurta muutosta heikossa työmarkkina-asemassa olevien tilanteessa. Toisin oli muissa Pohjoismaissa, joissa työkyvyttömyysetuuksia ja työvoimapoliittisia toimenpiteitä lähennettiin. (Blomgren & Hytti 2013.) On todettu, että työllistymiseen tukea tarvitsevat saavat sitä entistä huonommin (Eronen ym. 2014). Työhönvalmennuksen osalta sekä Kelan että TE-hallinnon työllistymistulokset ovat vaatimattomat, joskin työhönvalmennettavat raportoivat toiminnassa monenlaisia muita hyötyjä (Härkäpää ym. 2013). Erilaisia keinoja ja menetelmiä yhdistelemällä sen sijaan on saatu lupaavia tuloksia työhön paluusta ja työllistymisestä monista hankkeista ja projekteista. Esimerkiksi masennuksen vuoksi pois työstä olleiden työhön paluusta saatiin rohkaisevia tuloksia mallilla, jossa keskeisinä työmenetelminä olivat kuntoutuksen palveluohjaus, tuettu työllistyminen, vertaistuki sekä ratkaisu- ja voimavarakeskeinen työote (Tiainen ym. 2011). TE-toimiston osatyökykyisille työntekijöille suunnattu tukimuoto on työolosuhteiden järjestelytuki, jonka tavoitteena on kannustaa työnantajia palkkaamaan osatyökykyisiä. Asplundin ja Koistisen (2014) mukaan tukien tulisi kuitenkin olla huomattavia, jotta ne vaikuttaisivat osatyökykyisten työllistymiseen. Onkin todettu, että työolosuhteiden järjestelytukea samoin kuin palkkatukea käytetään vähän (Nevala ym. 2011). Lisäksi minimipalkan merkityksen on todettu olevan pieni ja työllistämistuen vaikutuksista on ristiriitaista tietoa. Esimerkiksi palkkatuki on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi, mutta siihen liittyvien riskien vuoksi, se ei ole ongelmaton. (Asplund & Koistinen 2014, 107-110.) Työttömien terveyteen on myös kiinnitetty huomiota viime vuosina ja suositeltu työttömien työterveys -tyyppistä palvelua vakiintuneeksi osaksi kuntien terveyspalveluita. Palvelun on tärkeä olla verkostoituvaa ja kiinteästi yhteydessä aktivointi- ja työllistymispalveluiden kanssa. (Saikku 2009.) Myös Paltamon työllistymismallissa saatiin myönteisiä vaikutuksia terveyteen (Kokko ym. 2013). 14

2 Selvityksen tavoite ja tehtävät Osatyökykyisen tukemisen käytännöt -selvityksen tavoitteena on kuvata käytäntöjä osatyökykyisen tukemiseksi ja osatyökykyisenä työelämään pääsemiseksi. Tarkoituksena on selvittää ja arvioida kokemuksia ja hyviä käytäntöjä toimivista malleista, tukikäytännöistä sekä selvittää osatyökykyistä tukevan henkilöstön toimenkuvaa ja ammatillista osaamista. Tämä selvitys koostuu kahdesta erillisestä osasta: kansainvälisestä kirjallisuuskatsauksesta ja asiantuntijoiden haastatteluosuudesta Suomessa. Selvityksen kirjoittajista toinen oli vastuussa kirjallisuuskatsauksesta (MV) ja toinen haastatteluista ja niiden analyysista (KT). Molemmissa osioissa käsitellään sekä työssä käyvien osatyökykyisten että vailla työtä olevien osatyökykyisten näkökulmaa. Kirjallisuuskatsausta käsitellään luvussa kolme ja haastattelujen tuloksia luvussa neljä. Lopuksi pohditaan näiden aineistojen pohjalta osatyökykyisten tukemisen käytäntöjä: miten osatyökykyisten asemaa työelämässä voidaan parantaa ja tukea? Selvitys koostuu seuraavista osioista: 1) Kirjallisuuskatsauksen ensimmäisessä osassa selvitetään kansainvälisen kirjallisuuden valossa keinoja tukea osatyökykyisiä työssä ja heidän työssä jatkamistaan. Toinen osa keskittyy vailla työtä olevien osatyökykyisten tilanteeseen ja selvittää työllistymisen tukemisen käytäntöjä samoin kansainvälisen kirjallisuuden pohjalta. Katsauksessa tarkastellaan myös tukemisen keinojen toteuttamista edistäviä ja estäviä tekijöitä. 2) Haastatteluosuuden keskeisenä tavoitteena on kuvata niitä konkreettisia keinoja, malleja ja toimintatapoja, joilla on Suomessa tuettu osatyökykyisten työssä jatkamista tai työhön pääsemistä. Keskeistä on ollut myös löytää niitä seikkoja, joiden ansiosta tietynlaiset keinot ja mallit ovat olleet tuloksekkaita ja mahdollistaneet onnistuneet tukitoimet. Samalla on myös pyritty kartoittamaan niitä esteitä, jotka vaikeuttavat tai jopa estävät osatyökykyisten työssä jatkamista tai työelämään pääsemistä. 15

3 Osatyökykyisen tukemisen keinot kirjallisuuskatsaus Osatyökykyisten työssä jatkaminen ja työllistyminen ovat tärkeä teema myös kansainvälisesti ja aiheeseen liittyviä tutkimuksia ja selvityksiä on julkaistu paljon. Tässä kirjallisuuskatsauksessa keskitytään kuvaamaan erityisesti kansainvälistä tutkimusta, jossa on aiheena ollut osatyökykyisten tukemisen käytännöt. Tavoitteena on saada kattava kuva siitä, minkälaisin eri keinoin osatyökykyisten työssä jatkamista ja työllistymistä on pyritty edistämään sekä kuvata niihin liittyviä edistäviä ja estäviä tekijöitä. Katsauksen ensimmäinen osa keskittyy kuvailemaan osatyökykyisten tukemista työssä ja toisessa osassa käsitellään vailla työtä olevien osatyökykyisten tukemisen käytäntöjä. 3.1 Kirjallisuuskatsauksen toteuttaminen ja analyysi Kirjallisuuskatsauksen pääperiaatteena on pyrkimys valikoida mukaan mahdollisimman edustava joukko kirjallisuutta, jotka vastaavat tutkimuskysymykseen. Tässä selvityksessä hyödynnetään integroivan kirjallisuuskatsauksen metodia. Se on tutkimuksen muoto, joka arvioi, esittää kritiikkiä ja syntetisoi kirjallisuutta, jota tutkimusaiheesta on jo olemassa (Salminen 2011). Integroivan kirjallisuuskatsauksen tulee olla systemaattinen, täsmällinen ja toistettavissa oleva menetelmä. Se on tarkoituksenmukainen ja hyödyllinen silloin, kun tutkittavaa ilmiötä halutaan kuvata mahdollisimman monipuolisesti. Tutkimusaineistoa ei valikoida tai seulota yhtä tarkasti kuin esimerkiksi systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa. Katsauksen tulisi tuottaa uudenlaista tietoa jo tutkitusta aiheesta, uudenlaisia viitekehyksiä tai näkökulmia tai sen tulisi käsitteellistää tutkittuja aiheita uudella tavoin. (Salminen 2011; Torraco 2005, 356-357.) Olennaista on, että tutkimustuloksia yhdistetään niin, että saadaan olemassa olevasta tutkimuksesta mahdollisimman selkeä kuva ja saatua tietoa pystytään hyödyntämään tehokkaasti. Kriteereitä vastaavia hakusanayhdistelmiä rakennettiin vastaamaan selvityksen tavoitetta. Kirjallisuushakuja varten pyrittiin tunnistamaan hakuaiheen keskeiset käsitteet ja niiden väliset suhteet. Tämän pohjalta tehtiin hakusuunnitelma, missä määriteltiin, mitä tietoa haetaan ja mistä. Ennen tietokannoista suoritettavaa 16

tiedonhakua täsmennettiin käsitteitä kuvaavaa termistöä ja tarkat asiasanat määriteltiin viitetietokantojen asiasanastojen ja tesaurusten avulla. Selvityksen kannalta relevantteja termejä olivat työkykyyn, työkyvyttömyyteen, sairauspoissaoloihin, työhön paluuseen, (työ)terveyshuoltoon, työn mukautuksiin, ammatilliseen kuntoutukseen sekä työttömien osatyökykyisten työttömyyteen, työvoimapalveluihin ja tuettuun työllistymiseen liittyvät asiasanat. Hauissa hyödynnettiin Boolen logiikkaa, jolla yhdistellään hakusanoja hakulauseiksi. Kirjallisuuskatsausta varten tehtiin hakuja neljästä tietokannasta: EBSCO, SCOPUS ja Web of Science ja ProQuest. Haku rajattiin koskemaan noin kymmentä edellistä vuotta (1.1.2004-1.3.2014) ja rajattiin englanninkielisiin julkaisuihin. Hakutuloksiin perehdyttiin vaiheittain. Ensimmäisellä lukukerralla luettiin vain otsikot, minkä jälkeen käytiin läpi tutkimuksen kannalta kiinnostavat abstraktit. Abstraktien perusteella valittiin kokonaan luettavat tutkimukset. Tutkimuksista arvioitiin tiedon relevanssia tutkimustehtävän kannalta eli miten hyvin artikkeli vastasi tutkimuksessa esitettyyn kysymykseen. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli kuvata kattavasti kansainvälistä tutkimusta, jossa on käsitelty työssä jatkamista tai työllistymistä edistäviä tukikeinoja silloin, kun sairaus tai vamma vaikuttaa henkilön työkykyyn. Hakutulosten tuli liittyä osatyökykyisten tukemiseen nimenomaan työssä tai työllistymisen osalta. Tukemisen keinot, joilla ei ollut työelämäyhteyttä, rajattiin pois. Katsauksen aihepiiri on silti laajahko ja käsittää suuren määrän erilaisia tutkimuksia. Lisäksi mielenkiinnon kohteena oli nimenomaan selvittää, minkälaista tutkimusta ulkomailla on tehty tähän aihepiiriin liittyen, joten suomalaisten tutkijoiden kirjoittamat artikkelit rajattiin tämän katsauksen ulkopuolelle. Katsaukseen sisällytettiin tieteellisissä lehdissä julkaistut vertaisarvioidut artikkelit. Koska selvitystä varten haluttiin laaja kuva osatyökykyisten tukemisen keinoista kansainvälisesti, lähteille ei asetettu tiukkoja metodologisia kriteereitä. Tämän selvityksen kannalta myös muutamat ei-tieteelliset raportit ja katsaukset toivat tärkeää tietoa, ja niitä hyödynnettiin valikoiden täydentämään artikkeleiden tuottamaa tietoa. Kaiken kirjallisuuden osalta pyrittiin kuitenkin kiinnittämään huomiota lähteen luotettavuuteen ja kerrotun informaation tarkkuuteen. Lopulliseksi aineistoksi valikoitui 42 artikkelia, jotka kuvasivat tukea osatyökykyisille työssä ja 33 artikkelia osatyökykyisten työllistymisen tukea koskien. Yksittäisten alkuperäistutkimusten lisäksi käydään läpi kirjallisuuskatsauksia, joita on tehty aiheeseen liittyen. Mukaan sisällytettiin myös samasta tutkimushankkeesta kirjoitetut useat artikkelit. Tutkimuksissa oli paljon interventiotutkimuksia sekä kirjallisuuskatsauksia, joista suurin osa oli systemaattisia. Mukana oli poikkileikkaustutkimuksia, mutta myös paljon seurantatutkimuksia, joiden seuranta-aika oli kuitenkin paikoin lyhyt. 17

Tutkimusaineisto luokiteltiin käyttäen viitekehyksenä Osatyökykyiset työssä -toimintakonseptia (ks. tarkempi kuvaus luku 1). Sekä työssäkäyviä että työttömiä koskevat artikkelit jaettiin aiheensa mukaan työpaikan keinoihin, terveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin, kuntoutukseen, koulutukseen, työvoimapalveluihin sekä sosiaaliturvaa käsitelleisiin artikkeleihin. Lisäksi mukaan otettiin työkykykoordinaattorin (tai vastaavan) työtä käsitelleet artikkelit omana kategorianaan. Artikkelit jakaantuivat melko tasaisesti eri kategorioiden kesken, joskin koulutukseen ja sosiaaliturvan liittyviä artikkeleita oli hyvin vähän kummankin ryhmän osalta, mikä saattaa johtua käytetyistä asiasanoista. Työttömien osalta terveys- ja sosiaalipalveluihin liittyviä artikkeleita löydettiin vain muutamia. Osa artikkeleista ei kuitenkaan keskittynyt vain yhteen keinoon tai palveluun, jolla osatyökykyisiä tuetaan, vaan tutkimuskohteena saattoi olla useita eri toimintamalleja ja palveluita yhdistelevä toimintamalli. Tutkimusaineiston heterogeenisuuden vuoksi kyseessä on kuvaileva analyysi. Huolimatta siitä, että hyödynnetty kirjallisuus oli hyvin moninaista ja vaihtelevaa, yleisiä teemoja pystyttiin tunnistamaan. Lähteiden keskinäinen yhteys jäi kuitenkin osittain löyhäksi. Voidaan kuitenkin arvioida, että tieteellisiä tekstejä koskeva laaja kirjallisuushaku antoi hyvän yleiskuvan siitä, mitkä aiheet ovat olleet tutkijoiden mielenkiinnon kohteena viimeisenä kymmenenä vuotena ja yhteenvetona voidaan esittää keinoja ja palveluita, jotka on todettu aikaisemmissa tutkimuksissa hyvinä tapoina edistää osatyökykyisten osallisuutta työelämässä. 3.2 Osatyökykyisen työssä jatkamisen ja työhön paluun tukeminen Monet työntekijät, joilla on terveyden ongelmia, pitkäaikaissairauksia tai vammoja, pystyvät jossain määrin työskentelemään rajoitteistaan huolimatta. Osa työnantajista pyrkii edistämään osatyökykyisten työntekijöiden työskentelyn mahdollisuuksia. Työnantajan intresseissä voi olla esimerkiksi sairauspoissaoloista ja työkyvyttömyydestä johtuvien kustannusten minimoiminen edistämällä aktiivisesti työntekijänsä nopeaa työhön paluuta ja työssä jatkamista. Tässä kappaleessa käsitellään aikaisemman kirjallisuuden valossa työnantajien tapoja tukea osatyökykyistä työntekijää: keinoja joiden tavoitteena on auttaa osatyökykyisiä henkilöitä jatkamaan työssä tai palaamaan työhön sairauspoissaolon jälkeen. Ensin käsitellään erilaisia työhön keskittyviä interventioita ja työhön sidottuja kuntoutusmalleja, minkä jälkeen tarkastellaan työolosuhteiden mukautuksia osatyökykyisen tukemisessa. Lopuksi pohditaan terveyspalveluiden roolia sekä yhteistyön ja koordinaation merkitystä osatyökykyisen työssä jatkamisessa. 18