NEUVOLAN RATKAISU- JA VOIMAVARALÄHTÖINEN KOTI- JA PERHETYÖ KOKEILUHANKKEEN ARVIOINTI AJALLA 1.9.2011 21.9.2012 LOPPURAPORTTI

Arjen Mieli-hanke 2011-2013 Neuvolan koti- ja perhetyön arviointi: loppuraportti NEUVOLAN RATKAISU- JA VOIMAVARALÄHTÖINEN KOTI- JA PERHETYÖ KOKEILUHANKKEEN ARVIOINTI AJALLA 1.9.2011 21.9.2012 LOPPURAPORTTI Hanna-Mari Tanninen, TtM, th Suunnittelija, Arjen mieli-hanke Tiina Nykky, YTM projektikoordinaattori, Arjen mieli-hanke

Arjen Mieli-hanke 2011-2013 Neuvolan koti- ja perhetyön arviointi: loppuraportti TIIVISTELMÄ Loppuraportin tarkoituksena on kuvata sekä arvioida neuvolan ratkaisu- ja voimavaralähtöistä koti- ja perhetyön kokeiluhanketta asiakasperheiden ja perhetyöntekijöiden kokemana. Neuvolan koti- ja perhetyö toteutui Kuopion perusturvan ja terveydenhuollon palvelualueilla, terveydenhoitoyksikössä 1.9.2011 31.12.2012 välisellä ajalla. Arviointi toteutettiin ajalla 1.9.2011-21.9.2012 Arjen mieli-hankkeessa, joka on osa KASTE -ohjelmaa. Neuvolan koti- ja perhetyöhön osallistuivat varhaisen tuen tarpeessa olevat kuopiolaiset lapsiperheet (n=130), joissa joko odotettiin lasta tai perheessä oli vähintään yksi alle 6-vuotias lapsi. Koti- ja perhetyön arvioinnissa oli mukana 516 perheen jäsentä yhteensä 130 lapsiperheestä. Osallistujista äitejä oli 129, isiä 100 ja lapsia 287. Asiakkaista suurin osa (77 %) oli ydinperheitä, joissa lasten vanhemmat asuivat yhdessä ja etniseltä taustaltaan suomalaistaustaisia perheitä (93 %). Arviointiin osallistuneista perheistä puolella (50 %) sosiaaliset tukiverkostot olivat vähäiset tai perheet eivät saaneet niiltä tukea. Perheet työskentelivät kokeiluhankkeen aikana ratkaisu- ja voimavaralähtöisen koulutuksen saaneiden perhetyöntekijöiden (5) kanssa heidän omissa kodeissaan. Perheet ohjautuivat koti- ja perhetyön asiakkaaksi äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajien, perheneuvolan työntekijöiden ja päiväkodin hoitajien tekemillä lähetteillä. Perhetyöntekijät keräsivät koti- ja perhetyön aikana arviointiaineiston perhepalvelusuunnitelmalla (n=130), perhetilannepuntareilla (perhetyön alussa ja lopussa: äidit n=12, isät n=4 ja koko perhe n=6) sekä asiakaspalaute-lomakkeella (n= 53). Arviointiaineiston laadullinen aineisto analysoitiin sisällön analyysilla ja määrällinen aineisto kuvailevin tilastomenetelmin hyödyntämällä SPSS-19.0 - ohjelmaa. Aineisto analysoitiin ja tulokset raportoitiin Arjen mieli-hankkeessa. Perheiden tuen tarpeet vähenivät koti- ja perhetyön aikana. Vanhemmat saivat tukea arkeen ja vanhemmuudessa pärjäämiseen. Perhetyössä saavutettiin enemmän tavoitteita kuin mitä perhetyön alussa oli asetettu. Perheiden sosiaaliset tukiverkostot lisääntyivät vanhempien kavereiden ja ystävien osalta. Ne perheet, joilla oli paljon tuen tarvetta, ohjautuivat viranomaisyhteistyöhön varhaisessa vaiheessa. Perhetyöntekijät työskentelivät yhtä työntekijää kohden asiakasperheiden kodeissa keskimäärin noin 100 kertaa. Kunkin asiakasperheen kotona käytiin keskimäärin noin 4 kertaa. Perhetyöntekijöille kertyi työtunteja perheiden kodeissa yhteensä 1056 tuntia. Yhtä perhetyöntekijää kohden työtunteja kertyi yli 211 tuntia ja yhtä asiakasperhettä kohden noin 8 tuntia. Suurin osa perheistä (76 %) oli tyytyväisiä saamaansa palveluun. Perheet (81 %) arvioivat koti- ja perhetyön vastanneen heidän odotuksiaan. Vanhemmista yli puolet (57 %) arvioi perhetyöntekijän kanssa käymänsä keskustelun ja yhteiset jutteluhetket olleen heille tärkeintä perhetyössä. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että perhetyöntekijät kuuntelivat vanhempia. Neuvolan koti- ja perhetyön kehittämisen kannalta vanhemmat pitivät tärkeinä palvelun parempaa ja tehokkaampaa tiedottamista sekä perhetyön sisällöstä kertomista.

Arjen Mieli-hanke 2011-2013 Neuvolan koti- ja perhetyön arviointi: loppuraportti SISÄLTÖ SIVU TIIVISTELMÄ 1 Tausta ja lähtökohdat 4 2 Perhetyön eri muodot Kuopion perusturvan ja terveydenhuollon palvelualueilla 6 2.1 Sosiaalipalvelujen perhetyö 6 2.1.1 Intensiivinen perhetyö 6 2.1.2 Lastensuojelun perhetyö 7 2.1.3 Maahanmuuttajatyö 7 2.2 Neuvolan koti- ja perhetyö, kokeiluhanke 7 3 Arviointitehtävät 10 4 Kohderyhmä 11 4.1 Perheiden profiilit 12 5 Aineistonkeruu ja analysointi 15 6 Eettisyys ja luotettavuus 17 7 Tulokset 18 7.1 Perhepalvelusuunnitelmat 18 7.1.1 Koti- ja perhetyöhön ohjaavat tahot 18 7.1.2 Perheiden muut yhteistyötahot 19 7.1.3 Perheiden tuen tarpeet perhetyön alussa ja lopussa 20 7.1.4 Perhetyössä asetetut ja saavutetut tavoitteet 21 7.1.5 Perheiden sosiaaliset tukiverkostot ja niiden hyödynnettävyys perheissä 22 7.2 Perhetilannepuntarit 24 7.2.1 Äitien tuen tarpeet 24 7.2.2 Isien tuen tarpeet 24 7.2.3 Koko perheen tuen tarpeet 25 7.3 Asiakaspalautteet 26 7.3.1 Kotikäyntien määrä, riittävyys ja perhetyön odotuksiin vastaaminen 26 7.3.2 Koti- ja perhetyön merkitys perheille 27 7.3.3 Mitä koti- ja perhetyössä olisi voinut tehdä toisin? 28 8 Pohdinta 29 8.1 Tulosten tarkastelua 30 8.2 Perhetyöntekijöiden kokemuksia kokeiluhankkeen alkuvaiheesta 31 8.3 Arviointiaineiston perusteella tehdyt keskeisimmät tulokset 32 8.4 Tulosten hyödynnettävyys 32 LÄHTEET 33 LIITTEET Liite 1. Perhepalvelusuunnitelma Liite 2. Perhetilannepuntarit Liite 3. Asiakaspalaute -lomake Liite 4. Asiakkaille jaettava tiedote / suostumus -lomake Liite 5. Päätöspöytäkirja, Kuopion kaupunki, Terveydenhuollon palvelualue, Tutkimuslupa 1 12.1.2012 Liite 6. Sisällön analyysin kuvaus Liite 7. Neuvolan koti- ja perhetyön palveluesite

1 Tausta ja lähtökohdat Suurin osa suomalaisista perheistä (70 %) voi hyvin ja tulee toimeen omin avuin. Arviolta noin kolmasosa perheistä tarvitsee eriasteista - ja kestoista ulkopuolista tukea selviytyäkseen perhe-elämän ja arjen ongelmistaan (STM 2011). Suomessa lapsiperheiden psykososiaalisen tuen tarve ja eriarvoisuus ovat lisääntyneet. Kuviossa 1. kuvataan asiakasryhmät ja niiden jakautuminen: noin 70 %:lla lapsiperheistä on riittävät voimavarat lapsen hoitoon ja kasvatukseen liittyvissä asioissa. Noin 15-20 % tarvitsee tukea kasvatustehtäväänsä ja noin 10 15 % tarvitsee kohdennettua erityistukea. ---------- 70 %------------- Hyvinvoiva perhe, riittävät voimavarat Lapsen ikävaiheiden mukaiset vastaanottokäynnit neuvolassa Kotikäynnit Vertaisryhmät Perhevalmennus Perheiden kohtaamispaikat (eri toimialat, järjestöt) -------------15-20 % --------------------- Hyvinvoiva perhe, lieviä lapsen hoitoon ja kasvatukseen tai vanhemmuuteen liittyviä pulmia Perhetyöntekijän kotikäynnit, vertaisryhmät, lisäkäynnit neuvolassa, Kuopion psykiatrian keskuksen vauvaperhekonsultaatiot Huoli perheiden voimavaroista, lapsen kasvusta ja kehityksestä lisääntynyt Kohdennettu varhainen tuki, lastensuojelu, erityishoidon tarvearvio ------ 10-15 % ------ Perheen voimavarat riittämättömät, lapsen kasvu ja kehitys vaarantuneet Kohdennettu erityinen tuki: Kuopion psykiatrian keskus, KYS, KSPS Kuvio 1. Lapsiperheiden hyvinvoinnin jatkumo ja perheiden tuen porrastus sekä panostuksen suunta perheiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen (Hyvinvointineuvola toimintamallin soveltaminen Kuopiossa 2010) Lasten ja nuorten hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavat monet perheiden arkielämää kuormittavat tekijät. Vanhemmilla on havaittu työelämään tai työttömyyteen liittyviä paineita, kuten vaikeuksia sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämän vaatimuksia. Perheillä on ollut pulmia myös kotitöiden jakamisessa, vanhempien mielenterveydessä ja alkoholin käytössä. On voitu todeta, että esimerkiksi joka kolmannen perheen alkoholihaittojen riski on lievästi kasvanut (Kaikkonen ym. 2012). Lisäksi perheillä on ollut tuen tarvetta vanhemmuudessa pärjäämisessä, lasten kasvatuksessa ja hoidossa, perheen sosiaalisissa verkostoissa ja parisuhteessa (Häggman-Laitila ym. 2010, Tanninen ym. 2009) Perhe on kokonaisuus, jossa yksittäisen perheenjäsenen terveys ja hyvinvointi sekä perheenjäsenten väliset suhteet vaikuttavat muihin perheenjäseniin ja heidän terveyteensä. Yksilön ja perheen terveys liittyvät yhteen, jolloin yhden perheen jäsenen tuen tarpeen 4

ilmaantuessa on hyvä arvioida myös muiden perheenjäsenten ja koko perheen tuen tarpeet. (Häggman-Laitila 2000, 2001, 2006, Häggman-Laitila ym. 2010 ja Tanninen ym. 2009) Lastensuojelulaki (417/2007) ja Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta (380/2009) velvoittavat terveyttä ja hyvinvointia edistävien sekä ehkäisevien palveluiden vahvistamiseen kunnissa. Asetuksessa neuvolatoiminnasta edellytetään, että neuvolatyössä tuetaan suunnitelmallisesti koko perheen hyvinvointia, vanhemmuutta, parisuhdetta ja perheen sosiaalista tukiverkostoa. Lisäksi perheen tuen tarve on tunnistettava mahdollisimman varhain ja perheelle on järjestettävä tarvittavaa erityistä tukea viiveettä. Kuopion sosiaali- ja terveystoimen tilastojen mukaan lastensuojelun tarpeen pääasialliset syyt ovat vanhempien päihde- ja/tai mielenterveysongelmat. Kuten koko maassa, myös Kuopiossa lastensuojelun sijaishuollon kustannukset ovat kasvaneet koko 2000-luvun. Kasvu ei ole taittunut, vaikka kunnat ovat investoineet lastensuojelun sijaishuoltoon, erityisopetukseen ja lasten mielenterveysongelmien hoitamiseen. (ks. STM 2009a) Valtioneuvoston vahvistamassa KASTE 2012 2015 ohjelmassa lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluja kehitetään asiakaslähtöisinä palvelukokonaisuuksina. Kaste, eli sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma on strateginen, valtioneuvoston vahvistama ohjausväline suomalaisen terveyspolitiikan ohjaamiseen ja johtamiseen. Keskeistä on vahvistaa hyvinvointia edistävää ja ongelmia ehkäisevää toimintaa sekä lisätä palvelujen kustannusvaikuttavuutta. Erityisenä tavoitteena on vähentää eriarvoisuutta ja estää lasten ja nuorten syrjäytymistä. Tavoitteena on lisäksi vahvistaa ennaltaehkäisevää lastensuojelua ja vähentää huostaanottojen tarvetta. (STM 2012). Kuopion kaupunki on mukana valtakunnallisessa KASTE - ohjelmassa. (ks. STM 2009b) Arjen mieli 2011 2013 on Itä- ja Keski-Suomen KASTE -ohjelman hankekokonaisuus, johon kuluvat Etelä-Savo, Joensuu, Jyväskylä, Ylä-Savo, Kuopio ja pienten kuntien osahanke. Kuopion osahankkeen päätavoitteet ovat mielenterveys- ja päihdesuunnitelman laatiminen Kuopioon sekä mielenterveyden ja päihteettömyyden edistäminen kolmessa ikäryhmässä: lapsiperheet, nuoret ja yli 65- vuotiaat. Tämä arviointi on osa lasten ja lapsiperheiden hyvinvointia ja terveyttä edistävää Kaste-työtä. Kuopion neuvolan ratkaisu- ja voimavaralähtöisessä koti- ja perhetyön kokeiluhankkeessa on hyödynnetty Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapsiperhe-projektissa vuosina 1996 2000 toteutuneen perhetyön tuloksia ja arviointimenetelmiä. Lapsiperhe-projektissa perhekohtainen työ kohensi lapsiperheiden elämänlaatua. Parantumista tapahtui muun muassa vanhemmuudessa, lasten kasvatuksessa ja hoidossa sekä vanhempien parisuhteessa. Projektin sisäisen ja ulkoisen arvioinnin tuloksena oli, että perhetyöllä ehkäistiin 4 6 -kertaisten vaihtoehtoiskustannusten syntyminen. (STM 2009a, Häggman- Laitila ym. 2001). Kuopion neuvolan koti- ja perhetyön arvioinnissa on hyödynnetty MLL:n Lapsiperhe- projektin aikana kehitettyjä perhetyön arviointimenetelmiä: perhepalvelusuunnitelmaa ja perhetilannepuntareita. 5

Neuvolan koti- ja perhetyötä seurasi ja arvioi työryhmä, joka koostui eri alojen ammattilaisista ja asiantuntijoista. Työryhmässä olivat mukana perusturvan ja terveydenhuollon, terveydenhoidon palvelujen päällikkö Kristiina Mäki, terveydenhoidon palvelujen esimies Riitta Turunen, koulutuspäällikkö Pirjo Varjoranta, Arjen mieli-hankkeen projektikoordinaattori Tiina Nykky, suunnittelija Hanna-Mari Tanninen, professori Anna- Maija Pietilä ja professori Pirjo Pölkki Itä-Suomen yliopistosta sekä yliopettaja Irma Mikkonen Savonia - ammattikorkeakoulusta (varalla Kaarina Sirviö). Lisäksi perhetyön erityisasiantuntijana toimi professori Arja Häggman-Laitila Itä-Suomen yliopistosta. Neuvolan koti- ja perhetyön arviointiaineiston analysoinnista ja sen raportoinnista vastasi Arjen - mieli hankkeen suunnittelija Hanna-Mari Tanninen. Arvioinnin koordinoinnista vastasi Arjen mieli-hankkeen projektikoordinaattori Tiina Nykky. 2 Perhetyön eri muodot Kuopion kaupungin perusturvan ja terveydenhuollon palvelualueilla Seuraavassa luvussa esitellään Kuopion perusturvan ja terveydenhuollon palvelualueiden tuottamat perhetyön eri muodot, joissa ammattilaiset työskentelevät perheiden kotona. Ensin esitellään Sosiaalipalvelujen, lastensuojelun tuottamat palvelut. Tämän jälkeen kuvataan neuvolan ennaltaehkäisevää koti- ja perhetyön kokeiluhanketta. 2.1 Sosiaalipalvelujen perhetyö Kuopion kaupungissa on ollut useita vuosia toiminnassa sosiaalipalvelujen tuottama lastensuojelun perhetyö, joka on yksi lastensuojelun avohuollon tukitoimenpiteistä. Lastensuojelun perhetyö jakautuu kolmeen työtapaan: intensiiviseen perhetyöhön, lastensuojelun perhetyöhön ja maahanmuuttajatyöhön. Sosiaalipalvelujen perhetyössä työskennellään perheen kotona, perheen kanssa yhdessä laadittuihin tavoitteisiin perustuen. Työ perustuu yhdessä perheen, sosiaalityöntekijän ja perhetyöntekijän kanssa laadittuun suunnitelmaan. Lastensuojelun perhetyö edellyttää perheen sitoutumista työskentelyyn. Perhetyöntekijä selvittää ensin perheen tilannetta ja tarvittavan avun määrää, jonka jälkeen vanhempia ja lapsia tuetaan ja ohjataan perheen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tavoitteena on perheen itsenäinen selviytyminen arjen haasteista. Yhteistyötä tehdään perheen ympärillä toimivien eri ammattiryhmien kanssa. Perhetyöntekijät (19) työskentelevät Kuopion ja Vehmersalmen alueella, lisäksi Karttulassa työskentelee yksi lastensuojelun perhetyöntekijä. Lastensuojelun perhetyötä tehdään työpareittain. 2.1.1 Intensiivinen perhetyö Intensiivinen perhetyö kohdentuu huostaanoton purkutyöhön, kiireellisen sijoituksen jälkeen tehtävään työhön, sekä pyrkimykseen ennaltaehkäistä laitosjaksoja ja lasten sijoituksia. Tavoitteena on lasten ja koko perheen hyvinvoinnin parantaminen. 6

Intensiivistä perhetyötä tekee kuusi (6) perhetyöntekijää. Työskentely kestää 1 6 kuukautta, jonka aikana perheessä käydään 2 5 kertaa viikossa. 2.1.2 Lastensuojelun perhetyö Lastensuojelun perhetyön työskentely kestää enintään 2 vuotta, jonka aikana käydään perheessä 1 3 kertaa viikossa. Työ on tavoitteellista ja asiakaslähtöistä. Perhetyöntekijät vetävät myös vertaisryhmätoimintaa: kuten Vauvajengi-ryhmää, retkiä ja kesäleirejä. Lisäksi perhetyöntekijät tukevat lasten ja vanhempien tapaamisia. Lapsilla on mahdollisuus saada tukihenkilö perhetyön kautta. Lastensuojelun perhetyöntekijöitä on 10,5. 2.1.3 Maahanmuuttajatyö Maahanmuuttajatyössä perhetyöntekijät tukevat kiintiöpakolaisia uuteen kotimaahan kotoutumisessa. Työmuotoina ovat kotikäynnit, vertaisryhmätoiminta ja kotouttamisleirit. Maahanmuuttajien kanssa työskentelee kaksi (2) perhetyöntekijää. 2.2 Neuvolan koti- ja perhetyö, kokeiluhanke Neuvolan koti- ja perhetyö oli terveyspalvelujen, terveydenhoitoyksikössä toteutuva kokeiluhanke ajalla 1.9.2011 31.12.2012. Arviointi toteutettiin ajalla 1.9.2011 21.9.2012. Koti- ja perhetyön palvelut tarjosivat kuopiolaisille raskaana oleville ja alle 6-vuotiaiden lasten perheille ennaltaehkäisevää ja varhaista tukea arjen sujumisen helpottamiseksi. Kodinhoitajapalvelut lakkautettiin Kuopiossa 1990-luvulla, joten perheiden kotona tapahtuva, ratkaisu- ja voimavaralähtöinen varhaisen tuen palvelumuoto on vuosia puuttunut. Koti- ja perhetyö oli lapsiperheiden varhaisen tuen tarpeista lähtöisin toteutuvaa, tilapäistä ja lyhytkestoista (1 7 kertaa) perheiden kotona tapahtuvaa palvelua. Palvelu oli vapaaehtoista ja maksutonta. Koti- ja perhetyössä varhaista tukea saivat esimerkiksi: Vauvaperheet, joissa on tuen tarvetta Synnytyksen tai raskauden vuoksi apua tarvitsevat perheet Monikkoperheet (perheitä, joihin syntyy tai on syntynyt useampi kuin yksi lapsi kerralla, esim. kaksoset, kolmoset tai neloset) Yhden huoltajan perheet Vanhemmuuden tuen tarvitsijat Perheet, joiden perhetilanne on äkillisesti muuttunut Perheet, joissa esiintyy esim. vanhempien mielenterveys- ja päihdepulmaa Teiniäidit Perheet työskentelivät kokeiluhankkeen aikana ratkaisu- ja voimavaralähtöisen koulutuksen saaneiden perhetyöntekijöiden kanssa heidän omissa kodeissaan. Kokeiluhankkeen alussa työskenteli seitsemän (7) perhetyöntekijää. Huhtikuun alusta 2012 7

perhetyöntekijöiden määrä väheni viiteen (5) perhetyöntekijään. Koulutukseltaan perhetyöntekijät olivat terveydenhoitaja-sairaanhoitaja (1), sosionomi (2), sosiaalityöntekijä (1) ja lähihoitaja (1). Perhetyöntekijöillä oli taustallaan pitkä ja monipuolinen työkokemus lapsiperheiden parissa työskentelemisestä. Neuvolan koti- ja perhetyön tavoitteina olivat 1) Tarjota varhaista tukea lapsiperheille ja vahvistaa perheen omia voimavaroja 2) Vahvistaa henkilöstön moniammatillista yhteistyötä ja ehkäisevää työotetta 3) Vähentää korjaavan lastensuojelun tarvetta pitkällä aikavälillä 4) Mahdollistaa pitkällä aikavälillä lastensuojelun perhetyöntekijöiden siirtymistä hyvinvointia edistävän perhetyön työntekijöiksi 5) Vähentää erikoissairaanhoidon tarvetta Perheet ohjautuivat koti- ja perhetyön pariin vapaaehtoisesti, pääsääntöisesti perheiden parissa työskentelevien ammattilaisten, kuten äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajien tai päiväkodin henkilökunnan lähetteellä (ks. Kuvio 2.) Lähete tehtiin joko sähköisen asiakastietojärjestelmän (Pegasos) kautta tai käyttämällä paperista lähetettä, joka lähetettiin perhetyöntekijöille sisäisen postin kautta. Kun lähete saapui perhetyöntekijöille, se käsiteltiin viipymättä perhetyöntekijöiden tiimissä. Tämän jälkeen tiimissä sovittu perhetyöntekijä otti puhelimella yhteyttä perheeseen, keskusteli perheen jomman kumman vanhemman kanssa perhetilanteesta ja heidän tuen tarpeistaan. Puhelun aikana perheen kanssa sovittiin kotona tehtävästä ensimmäisestä arviointikäynnistä. Perhetyöntekijät toteuttivat arviointikäynnit pääsääntöisesti parityönä. Arviointikäynnin aikana perhetyöntekijät keskustelivat uudestaan vanhempien kanssa perheen tilanteesta ja siitä, kenellä perheen jäsenellä esiintyi tuen tarvetta eniten. Arviokäynnin aikana perhetyölle asetettiin tavoitteet ja vanhempien kanssa sovittiin mahdollisista jatkokäynneistä. Perhetyö jatkui perheiden tuen tarpeiden ja vanhempien halukkuuden mukaan. Perhetyön päättyessä perhetyöntekijä ja vanhemmat arvioivat yhdessä perhetilannetta, tavoitteiden saavuttamista ja perhetyön toteutumista. Perhetyön lopussa vanhempia pyydettiin täyttämään asiakaspalaute-lomake. Perheillä oli mahdollisuus hakeutua uudestaan koti- ja perhetyön asiakkaaksi tuen tarpeiden niin vaatiessa. Uudelleen asiakkaaksi pääseminen edellytti ammattilaisen tekemän tuen tarpeen arvioinnin ja uuden lähetteen koti- ja perhetyöhön. Koti- ja perhetyössä tehtiin tarvittaessa yhteistyötä eri tahojen, kuten äitiys- ja lastenneuvoloiden, varhaiskasvatuksen, seurakuntien lapsiperhetyön, järjestöjen sekä lastensuojelun perhetyön kanssa. Yhteistyö perustui aina vanhempien antamaan suulliseen suostumukseen ja / tai lupaan. 8

Tuen tarpeen tunnistaminen - Neuvola -Päiväkoti -Perheneuvola Lähete -Pegasos - paperinen Tiimissä käsittely / puhelinsoitto perheelle Arviokäynti pääsääntöisesti parityönä perheiden kotona Koti- ja perhetyö perheiden kotona - 1-7 käyntiä tai perheen tuen tarpeen mukaan Koti- ja Perhetyön arviointi / Asiakaspalaute Kuvio 2. Neuvolan koti- ja perhetyön eteneminen (Tanninen 2012) 9

3 Arviointitehtävät Neuvolan koti- ja perhetyön arviointitehtävät laadittiin perhetyön alan asiantuntijoista koostuvassa arviointityöryhmässä. Arviointitietoa kerättiin perhepalvelusuunnitelmilla, perhetilannepuntareilla ja asiakaspalautteilla. (ks. Liitteet 1.- 3.) Perhepalvelusuunnitelmien tehtävänä oli: 1. Kuvata koti- ja perhetyön asiakkaana olleiden asiakasperheiden ja perhetyön taustatiedot 2. Kuvata ja tunnistaa perheiden profiilit 3. Kuvata koti- ja perhetyöhön ohjaavat tahot 4. Kuvata perheiden muut yhteistyötahot 5. Kuvata perheiden tuen tarpeet koti- ja perhetyön alussa ja lopussa 6. Kuvata koti- ja perhetyössä asetetut ja siinä saavutetut tavoitteet 7. Kuvata perheiden sosiaaliset tukiverkostot perhetyön alussa ja lopussa sekä kuvata niiden hyödynnettävyys perheissä Perhetilannepuntareiden tehtävänä oli: Kuvata perheen eri jäsenten (äidit, isät ja koko perhe) tuen tarpeet koti- ja perhetyön alussa ja lopussa Asiakaspalaute-kyselyn tehtävänä oli: 1. Kuvata käyntikertojen määrä ja riittävyys vanhempien arvioimana 2. Kuvata perhetyöhön kohdistuneita odotuksia 3. Kuvata vanhempien arvioita koti- ja perhetyön merkityksestä heille 4. Kuvata vanhempien arvioita siitä, mitä koti- ja perhetyössä olisi voinut tehdä toisin 10

4 Kohderyhmä Neuvolan koti- ja perhetyön arviointiin osallistuivat kuopiolaiset lapsiperheet, joissa joko odotettiin lasta tai perheillä oli vähintään yksi alle 6 -vuotias lapsi. Perheet eivät palveluun hakeutuessaan olleet korjaavan lastensuojelun asiakkaita, mutta he saattoivat päätyä kotija perhetyön asiakkuuden aikana lastensuojelun asiakkaaksi. Neuvolan koti- ja perhetyön arviointiin osallistui kaikkiaan 516 perheen jäsentä yhteensä 130 perheestä (äitejä 129, isiä 100 ja lapsia 287) (ks. Taulukko 1.) Taulukko 1. Perheen jäsenten ja perhetilanteiden taustatietoja Taustatiedot n % Äidit (n= 117) äitien ikä 19-25 vuotta 26-30 vuotta 31-36 vuotta 37-43 vuotta KA 30,33 Ikätieto puuttui (n=12 äitiä) Isät (n= 81) isien ikä 19-25 vuotta 26-30 vuotta 31-36 vuotta 37-47 vuotta KA 32,91 Ikätieto puuttui (n=19 isää) Lapset (n= 287) lasten ikä 0-1 vuotta 2-3 vuotta 4-6 vuotta 7-10 vuotta 11-20 vuotta KA 3,38 Lasten määrä perheissä (n=287) 0-1 lasta 2-3 lasta 4-9 lasta KA 2,15 Huoltajuus (n= 130 perhettä) Yhteishuoltajuus, vanhemmat asuvat yhdessä Yhteishuoltajuus, vanhemmat asuvat erillään Yksinhuoltajuus Perheiden etninen tausta (n= 130 perhettä) Ulkomaalaistaustainen perhe Suomalaistaustainen perhe 26 33 38 20 9 22 30 20 106 66 67 30 18 43 72 15 100 10 20 9 121 22 28 33 17 11 27 37 25 37 22 24 11 6 33 55 12 77 8 15 7 93 11

4.1 Perheiden profiilit Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapsiperhe-projektissa asiakasperheet jaoteltiin tuen tarpeiden ja heidän elämäntilanteen mukaan neljään eri profiiliin. Nämä neljä profiilia olivat lisävoimavaroja etsivät perheet, muutosta hakevat perheet, arkeaan uudelleen rakentavat perheet ja tukiverkon avulla etenevät perheet. Profiilien avulla perhetyöntekijät pystyivät tunnistamaan asiakasperheiden tuen tarpeissa ja voimavaroissa ilmeneviä yhdistäviä ja erottavia piirteitä. Lisäksi perheprofiilit ovat auttaneet perhetyöntekijöitä ymmärtämään omia ajatuksiaan koti- ja perhetyöstä. Profiilit ilmenevät perheissä eri tavoin ja samassa perheessä voi ilmetä piirteitä eri profiileista. Alla kuvataan tarkemmin nämä neljä perheprofiilityyppiä. Kuvaukset perustuvat Häggman-Laitila ym. 2000 kirjoittamaan lähteeseen. Lisävoimavaroja etsivät perheet Perherakenteen muutos, esimerkiksi lapsen syntyminen on aiheuttanut epävarmuutta perheessä. Vanhemmat ovat kaivanneet itsetunnolleen vahvistusta. Nämä perheet ovat kaivanneet lisävoimavaroja vanhemmuuteensa. Vanhemmat ovat olleet kiinnostuneita ja motivoituneita lastensa kasvattamisesta ja hoidosta. Heillä on ollut selkeä kokonaiskuva omasta tilanteesta ja tuen tarpeestaan. He ovat olleet motivoituneita ja oma-aloitteisia. Vanhemmat ovat kokeneet palveluihin hakeutumisen myönteiseksi asiaksi ja heillä on myönteinen suhtautuminen ennaltaehkäisevään työhön. Perheillä on toimiva sosiaalinen verkosto. He eivät ole tarvinneet siinä tukea. Perheet ovat kuitenkin kaivanneet konkreettista apua arjen pyöritykseen. Tässä profiilissa erityisryhminä ovat olleet perheet, joissa on hyvin nuoret, iäkkäät tai pitkään lapsettomuudesta kärsineet vanhemmat, sekä vanhemmat, joilla on omaan vanhemmuuteen liittyviä pelkoja. Muutosta hakevat perheet Osa perheistä on halunnut muutosta johonkin suhteellisen rajattuun asiaan, esimerkiksi lapsen yövalvomiseen tai lapsen uhmaikään liittyen. Vanhemmat ovat kiinnostuneita perheensä hyvinvoinnista ja lastensa tarpeista. Perheillä on kykyä selviytyä arjesta väsymyksestä huolimatta. Tässä profiilissa perheillä on suhteellisen hyvä sosiaalinen verkosto tai sillä on kyky rakentaa se. Vanhemmat eivät kuitenkaan halua rasittaa sosiaalista verkostoaan. Tässä profiilissa vanhemmilla on tulevaisuuden visioita. Vanhemmat ovat olleet asiakkaina motivoituneita, sitoutuneita ja tiedonhaluisia. Toinen vanhemmista on saanut pian myös toisen vanhemmista perhetyöhön. Perheen hyväksi on haluttu yrittää. Näissä perheissä tietoa on haettu aktiivisesti ja sitä on hyödynnetty omassa elämäntilanteessa. Arkeaan uudelleen rakentavat perheet Perheiden ongelmat ovat jatkuneet jo pitkään. Perheessä esiintyy esimerkiksi perheen jäsenen ahdistuneisuutta, masennusta ja uupumusta. Usein näissä perheissä on myös parisuhde kriisiytymässä. Perheillä on vähän sosiaalisia verkostoja ja suhteet omiin vanhempiin ovat joillakin pulmalliset. Omilta vanhemmilta ei ole siirtynyt toimivia vanhemmuuden malleja omaan vanhemmuuteen. Perheessä halutaan käsitellä asioita, joista yleensä ei ole puhuttu. Vanhemmat 12

haluavat oman vanhemmuuden vahvistamista ja perheen sisäisen vuorovaikutuksen tukemista. Nämä perheet ovat yrittäneet pärjätä pitkään, ennen kuin ovat hakeutuneet tuen piiriin. Tukiverkon avulla etenevät perheet Perheissä ongelmat ovat jo kärjistyneet ja perheet ovat erilaissa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen piirissä. Tyypillistä näissä perheissä on se, että yksi perheen jäsen on saanut intensiivistä tukea muiden jäädessä tuen ulkopuolelle. Osalla perheistä ei ole lainkaan sosiaalista verkostoa, mutta sen sijaan laaja ammattiauttajaverkosto on. Näissä perheissä perhetilanteen verbalisointi on hankalaa. Tähän profiiliin kuuluvat myös perheet, joiden elämässä on tapahtunut lyhyessä ajassa perheen elämää raskauttavia muutoksia, kuten perheen jäsen on kuollut tai perhe on joutunut velkasaneeraukseen. Perheet tarvitsevat huomattavaa tukea perhetyön jälkeenkin. Tavoitteena on erityisen tuen tarjoaminen ja toimivan, pitkäaikaisen tukiverkon rakentaminen. Neuvolan koti- ja perhetyön arviointiin osallistui 130 asiakasperhettä. Perheet jaoteltiin tuentarpeiden mukaan neljään perheprofiiliin. Perheistä vajaa puolet (48 %) oli muutosta hakevia perheitä. Perheistä noin kolmannes (32 %) oli lisävoimavaroja etsiviä perheitä. Perheistä vajaa neljännes oli arkeaan uudelleen rakentavia (17 %) ja loput perheistä oli tukiverkon avulla eteneviä perheitä (3 %). (ks. Kuvio 3.) Lisävoimavaroja etsivät perheet Muutosta hakevat perheet Arkeaan uudelleen rakentavat perheet Tukiverkon avulla etenevät perheet 0 10 20 30 40 50 60 Kuvio 3. Asiakasperheiden (n=130) profiilit, % 13

Taulukko 2. Koti- ja perhetyön taustatiedot ja perhetyön toteutuminen Taustatiedot n % Käyntimäärä perheissä (n=130) 1-2 kertaa 3-5 kertaa 6-7 kertaa 8-18 kertaa KA 3,87 kotikäyntiä / perhe KA 100,8 kotikäyntiä / perhetyöntekijä Kokonaistyöaika perheiden kotona (n=130) * 1-4 tuntia 5-9 tuntia 10-14 tuntia 15-45 tuntia 52 51 17 10 57 27 27 19 40 39 13 8 43 21 21 15 Työtunteja yhteensä 1056 tuntia Työtunteja / perhetyöntekijä (n=5) 211,2 tuntia Työtunteja / asiakasperhe (n=130) 8,12 tuntia Koti- ja perhetyön päättyminen (n=130) Tavoitteet saavutettiin Tavoitteita ei saavutettu, perhe keskeytti itse Perhe jatkaa muun tahon piirissä (pakolaistyö, lastensuojelu, pikkulapsityöryhmä, perheneuvola, KPK) Koti- ja perhetyön merkitys perheille (n=130) Vanhemmat olivat tyytyväisiä palveluun Vanhemmat eivät hyötyneet koti- ja perhetyöstä Ei tietoa 87 27 16 98 20 12 67 21 12 76 15 9 * Perheiden kotona tehty työaika (tuntimäärä) ei sisällä seuraavaa perhetyöntekijän tekemää työtä, kuten asiakastietojen kirjaamista, ajomatkoja perheiden koteihin ja / tai tiimin toimistolle, henkilökunnan tiimipalavereja, työnohjausta tai koulutuksia. 14

5 Aineistonkeruu ja analysointi Neuvolan koti- ja perhetyön arvioinnissa hyödynnettiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapsiperhe-projektissa kehitettyjä ja testattuja menetelmiä (ks. Häggman-Laitila ym. 2000 ja 2001). Perhetyöntekijät keräsivät kokeiluhankkeen aikana arviointiaineistoa kolmella eri aineistonkeruumenetelmällä: perhepalvelusuunnitelmalla, perhetilannepuntareilla ja asiakaspalaute -lomakkeella. Kokeiluhankkeen alussa perhetyöntekijät laativat tiimissä perhepalvelusuunnitelman (Liite 1.), joka pohjautui pitkälti Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapsiperhe-projektissa kehitettyyn perhepalvelusuunnitelmaan. Perhetyöntekijät täyttivät perhepalvelusuunnitelmat yhdessä asiakasperheiden kanssa, jonka avulla perheet pystyivät itse osallistumaan perhetyön suunnitteluun, toteutukseen ja arvioitiin. Perhepalvelusuunnitelman avulla myös perhetyöntekijät pystyivät arvioimaan perhetyön toteutumista kokeiluhankkeen aikana. Perhepalvelusuunnitelmalla saatiin arvokasta tietoa koti- ja perhetyön toteutumisesta, perheiden tuen tarpeista ja perhetilanteista, perhetyöntekijän työssä käytetyistä työmenetelmistä ja kotikäynneistä perheissä. Sen avulla voidaan saada myös tärkeää arviointiaineistoa perhetyön vaikuttavuuden arvioimiseksi. (Häggman-Laitila ym. 2010). Perheen eri jäsenten ja koko perheen elämäntilannetta sekä tuen tarpeita ja niiden määriä selvitettiin perhetilannepuntareiden (Liite 2.) avulla. Perhetilannepuntarit on todettu varsin helpoiksi ja nopeiksi välineiksi selvittää perheen eri jäsenten (äidin, isän ja koko perheen) tuen tarpeita. (Häggman-Laitila ym. 2001, Tanninen ym. 2009). Vanhempien oli mahdollista arvioida tuen tarpeitaan asteikolla 1 = ei lainkaan tuen tarvetta 5 = erittäin paljon tuen tarvetta. Arviointi tehtiin perhetyön alussa ja lopussa samalle perhetilannepuntarille, jolloin tuen tarpeiden ja elämäntilanteiden mahdollinen muuttuminen oli nähtävissä. Perhetilannepuntareiden on todettu toimivan hyvin myös puheeksiottamisen välineenä etenkin niiden asiakkaiden kanssa, joiden on ollut vaikea pukea sanoiksi omia tuen tarpeitaan. (ks. Tanninen ym. 2009) Koti- ja perhetyön lopussa vanhemmille jaettiin asiakaspalaute -lomake, (Liite 3.) jonka perhetyöntekijät laativat itse koti- ja perhetyön alussa. Asiakaspalaute -lomakkeen avulla perhetyöntekijät keräsivät asiakasperheiden vanhempien arvioita toteutuneesta perhetyöstä. Asiakaspalaute-kysely koostui pääosin avoimista kysymyksistä ja kahdesta strukturoidusta kysymyksestä. Kyselylomakkeessa kysyttiin, oliko kotikäyntikertoja riittävästi, vastasiko perhetyö vanhempien odotuksia, mikä perhetyössä auttoi eniten ja mitä olisi voitu tehdä toisin. Perhetyöntekijät jakoivat kyselylomakkeen vanhemmille perhetyön päättymisen yhteydessä. Neuvolan koti- ja perhetyön arviointiaineisto analysoitiin Arjen mieli -hankkeessa. Laadullinen aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysilla sekä määrällinen aineisto kuvailevin tilastomenetelmin, SPSS 19.0 -tilastointiohjelmaa apuna käyttäen. Arviointiaineiston kohdejoukko, menetelmät, aineistonkerääjät ja analysointivastuut sekä arviointitehtävät on kuvattu Taulukossa 3. 15

Taulukko 3. Neuvolan koti- ja perhetyön arviointi Arviointikohde Aineistonkeruumenetelmä Aineiston kerääjä Aineiston analysointi Arviointitehtävät Asiakasperheet Perhepalvelusuunnitelma (n= 130) Perhetyöntekijät Arjen mielihanke, suunnittelija Kuvata koti- ja perhetyön asiakkaina olleiden perheiden ja perhetyön taustatiedot Kuvata ja tunnistaa perheiden profiilit Kuvata perheiden muut yhteistyötahot Kuvata perheiden tuen tarpeet kotija perhetyön alussa ja lopussa Kuvata asetetut ja saavutetut tavoitteet koti- ja perhetyön aikana Kuvata perheiden sosiaaliset tukiverkostot koti- ja perhetyön alussa ja lopussa Asiakasperheet Perhetilannepuntarit äidit (n=12) isät (n=4) koko perhe (n=6) Perhetyöntekijät Arjen mielihanke, suunnittelija Kuvata perheiden eri jäsenten tuen tarpeet (äidit, isät, koko perhe) vanhempien arvioimana koti- ja perhetyön alussa ja lopussa Neuvolan koti- ja perhetyön toteutuminen Perhetyön asiakaspalautelomake (n= 53) Perhetyöntekijät Arjen mielihanke, suunnittelija Kuvata kotikäyntikertojen määrää ja riittävyyttä vanhempien arvioimana Kuvata koti- ja perhetyöhön kohdistuneita odotuksia Kuvata vanhempien arvioita siitä, mikä koti- ja perhetyössä auttoi heitä eniten Kuvata vanhempien arvioita, mitä koti- ja perhetyössä olisi voinut tehdä toisin 16

6 Eettisyys ja luotettavuus Neuvolan koti- ja perhetyön arviointiprosessin aikana noudatettiin tutkimuseettisiä periaatteita (Kuula 2006, Kylmä & Juvakka 2007). Arviointia varten haettiin ja siihen saatiin lupa terveyspalvelujen johtajalta. (Ks. Liite 5.) Perhetyöntekijät sitoutuivat työssään keräämään asiakasperheiltä arviointiaineiston, jonka he toimittivat sisäisellä postilla Arjen mieli-hankkeen suunnittelijalle analysoitavaksi. Perhetyöntekijät eivät osallistuneet aineistojen analysoitiin. Aineiston analysoinnin luotettavuutta lisäsi se, että Arjen mieli-hankkeen suunnittelijalla oli aikaisempaa kokemusta samantyyppisten aineistojen analysoinnista. (ks. Tanninen ym. 2009 ja Häggman-Laitila ym. 2010) Perhetyöntekijät kertoivat kaikille asiakasperheille jo ensimmäisellä arviokäynnillä koti- ja perhetyöhön liittyvästä arvioinnista. Perheiltä pyydettiin kirjallinen suostumus tietojenkeruusta ja arviointiin osallistumisesta (ks. Liite 4.). Perheille kerrottiin, että he voivat keskeyttää osallistumisensa koska tahansa, ja ettei keskeyttäminen vaikuttaisi heidän kohteluunsa millään tavalla. Lisäksi perheille kerrottiin, ettei perhetyön loppuraportoinnissa voi tunnistaa yksittäistä perheenjäsentä tai perhettä. Neuvolan koti- ja perhetyö toteutui asiakkaiden omissa kodeissa, jolloin olosuhteet luontevalle, perhekohtaiselle työlle olivat olemassa. Perheet saivat itse vaikuttaa siihen, mitä asioita perhetyössä nostettiin esille (Länsimies-Antikainen 2008). Asiakasperheet ja perhetyöntekijät tuottivat yhdessä perhepalvelusuunnitelman sisällön. Vaikka perhetyöntekijät toimivat pääasiassa arviointiaineiston kerääjinä, he toimivat samalla myös tärkeinä arviointitiedon tuottajina. Perhetyöntekijöillä oli myös keskeinen rooli asiakaspalauteaineiston keräämisessä, joka toteutettiin heti perhetyön päättyessä. Arviointiaineisto oli luottamuksellinen ja se säilytettiin analysoinnin ajan lukollisissa kaapeissa Arjen mieli-hankkeen työtiloissa. Aineistot arkistoidaan hankkeen päättymisen jälkeen Kuopion perusturvan ja terveydenhuollon palvelualueiden keskusarkistoon arkistointiohjeiden mukaisesti. 17

7 TULOKSET Tässä luvussa kuvataan neuvolan koti- ja perhetyön arvioinnin tulokset. Ensin esitellään perhepalvelusuunnitelmilla saadut tulokset, jonka jälkeen esitellään perhetilannepuntareilla ja asiakaspalaute -lomakkeilla saadut tulokset. Tulosten esittämisen apuna on tekstissä havainnollistavia taulukoita ja kuvioita sekä alkuperäisilmaisuja, jotka auttavat kuvaamaan aineistoa tarkemmin. 7.1 Perhepalvelusuunnitelmat 7.1.1 Koti- ja perhetyöhön ohjaavat tahot Perheet ohjautuivat koti- ja perhetyön pariin lapsiperheiden kanssa työskentelevien ammattilaisten tekemällä lähetteellä. Lähete voitiin tehdä joko Pegasosasiakastietojärjestelmällä tai paperisena. Suurin osa perheistä (88 %) ohjautui koti- ja perhetyön pariin äitiys- ja lasten neuvolasta. Loput perheistä ohjautui päiväkodista (9 %) ja perheneuvolasta (3 %). (Ks. Kuvio 4.) Neuvola Päiväkoti Perheneuvola 0 20 40 60 80 100 Kuvio 4. Koti- ja perhetyöhön ohjaavat tahot, %, kun n= 130 18

7.1.2 Perheiden muut yhteistyötahot Suurimmalla osalla perheistä (75 %) oli neuvolan koti- ja perhetyön lisäksi myös muita yhteistyötahoja, joilta he kertoivat saaneensa tukea. Perheistä noin neljännes (21 %) kertoi, ettei heillä ollut muita yhteistyötahoja. Muutamalta arviointiin osallistuneelta perheeltä (4 %) muiden yhteistyötahojen tietoja ei oltu kirjattu. (Ks. Kuvio 5.) Yli puolet (67 %) perheistä mainitsi muina yhteistyötahoinaan kunnan peruspalvelut, kuten päivähoito, avoin päiväkoti, perheneuvola sekä sosiaali- ja terapeuttipalvelut. Vajaa kolmannes perheistä (29 %) piti yhteistyötahoinaan kansalaisjärjestöjä ja yhdistyksiä, kuten Mannerheimin Lastensuojeluliiton tarjoamia palveluja ja Viretori-toimintaa sekä seurakunnan (27 %) tarjoamia palveluja, esimerkiksi perhe- ja päiväkerhotoimintaa. Muutamat perheet pitivät muina yhteistyötahoinaan Kuopion psykiatrisen keskuksen (20 %) ja erikoissairaanhoidon (12 %) palveluja. Seurakunta Erikoissairaanhoito Psykiatrinen keskus Kunnan peruspalvelut Kansalaisjärjestöt ja yhdistykset 0 20 40 60 80 Kuvio 5. Perheiden muut yhteistyötahot, %, kun n=97 asiakasperhettä 19

7.1.3 Perheiden tuen tarpeet perhetyön alussa ja lopussa Koti- ja perhetyön alussa suurimmalla osalla vanhemmista (87 %) oli tuen tarvetta vanhemmuudessa sekä lasten kasvatuksessa ja hoidossa (76 %). Vajaalla puolella vanhemmista (41 %) oli tuen tarvetta myös vanhemman, useimmiten äitien väsymyksen helpottamiseen liittyen. Lopuilla vanhemmista oli tuen tarvetta parisuhteessa, vanhemman psyykkisessä terveydessä, perheen sosiaalisissa suhteissa, arjen askareiden ohjaamisessa, vanhemman fyysisessä terveydessä, yksinäisyyden tunteen vähenemisessä, lasten kasvussa ja terveydessä, perheen taloudellisessa tilanteessa, päihteiden käytössä ja vanhemman työhön tai opiskeluun liittyvissä asioissa. Koti- ja perhetyön lopussa vajaalla puolella perheistä oli tuen tarvetta vanhemmuuden tukemisessa (41 %) sekä lasten kasvatuksessa ja hoidossa (40 %). Tuen tarvetta jäi myös vanhemman psyykkisessä terveydessä, perheen sosiaalisissa suhteissa, vanhemman väsymyksen helpottamisessa, vanhemman fyysisessä terveydessä, parisuhteessa, perheen taloudellisessa tilanteessa, vanhemman yksinäisyyden tunteen vähenemisessä, lasten kasvussa ja terveydessä, arjen askareiden ohjaamisessa, päihteiden käytön vähentämisessä sekä vanhemman työ- ja opiskelutilanteessa. (Ks. Kuvio 6.) Kuvio 6. Perheiden tuen tarpeet perhetyön alussa ja lopussa, kun n=130 asiakasperhettä 20

7.1.4 Perhetyössä asetetut ja saavutetut tavoitteet Koti- ja perhetyön alussa perhetyölle asetettiin tavoitteita keskimäärin 2,17 (vaihtelu 0 4 tavoitetta). Perhetyön lopussa tavoitteita oli saavutettu perheiden kanssa keskimäärin 2,53 (vaihtelu 0 6 tavoitetta). Koti- ja perhetyön alussa suurimmalle osalle perheistä (76 %) asetettiin tavoitteeksi vanhemmuuden tukeminen. Yli puolelle perheistä (55 %) tavoitteeksi asetettiin lasten kasvatukseen ja hoitoon liittyviä asioita. Muita tavoitteita olivat palveluohjaus, vanhemman väsymyksen helpottaminen, parisuhdetilanne, arjen askareissa ohjaaminen, vanhemman yksinäisyyden tunteen helpottaminen, vanhemman psyykkisen terveyden tukeminen, perheen sosiaalisten suhteiden paraneminen, vanhemman työ- ja opiskelutilanteen paraneminen sekä vanhemman fyysisen terveyden tukeminen. Suurimman osan perheiden (81 %) kanssa saavutettiin vanhemmuuden tukemisen tavoite. Yli puolen perheiden (61 %) kanssa saavutettiin lasten kasvatukseen ja hoitoon liittyviä tavoitteita. Lisäksi perhetyössä saavutettiin palveluohjaksen, vanhemman väsymyksen helpottamisen, vanhempien parisuhteen tukemisen, perheen sosiaalisten suhteiden tukemisen, vanhemman yksinäisyyden tunteen helpottamisen, arjen askareissa ohjaamisen, vanhemman psyykkisen terveyden tukemisen, vanhemman työn ja opiskelutilanteen sekä vanhemman fyysisen terveyden tukemisen tavoitteita. (ks. Kuvio 7. ) Kuvio 7. Perhetyössä asetetut ja saavutetut tavoitteet, kun n=130 asiakasperhettä 21

7.1.5 Perheiden sosiaaliset tukiverkostot ja niiden hyödynnettävyys perheissä Koti- ja perhetyön alussa suurin osa perheistä (72 %) kertoi isovanhempien kuuluvan heidän sosiaalisiin tukiverkostoihinsa. Yli puolet vanhemmista (68 %) kertoi sosiaalisiin tukiverkostoihinsa kuuluvan myös vanhempien ystävät ja kaverit. Lisäksi noin kolmannes vanhemmista (34 %) koki sosiaaliseksi tukiverkostokseen perheen muut sukulaiset. Perhetyön alussa vain muutama perhe (1 %) kertoi sosiaalisiin tukiverkostoihinsa kuuluvaksi viranomaiset. Koti- ja perhetyön lopussa isovanhempien tukiverkostossa (72 %) ei ollut tapahtunut muutosta. Perhetyön lopussa suurin osa vanhemmista (72 %) kertoi ystävien ja kavereiden kuuluvan heidän sosiaalisiin tukiverkostoihinsa. Noin kolmannes vanhemmista (34 %) kertoi perheen muiden sukulaisten kuuluvan heidän sosiaalisiin tukiverkostoihinsa. Perhetyön lopussa muutamat perheet (6 %) kertoivat viranomaisten kuuluvan heidän sosiaalisiin tukiverkostoihinsa. (ks. Kuvio 8.) Kuvio 8. Perheiden sosiaaliset tukiverkostot, kun n=130 asiakasperhettä 22

Perheistä puolet (50 %) kertoi sosiaalisen tukiverkostonsa olevan laaja, ja että he saivat siltä tarvittaessa tukea ja apua. Perheistä vajaa puolet (44 %) kertoi sosiaalisen tukiverkostonsa olevan hyvin pieni tai, ettei sitä ollut olemassa. Perheistä vajaa kymmenes (6 %) kertoi tunnistavansa ja tiedostavansa sosiaalisen tukiverkostonsa, ja että se oli laaja, mutta samalla perheet kertoivat, etteivät he saaneet siltä tarvittaessa apua tai tukea. (ks. Kuvio 9.) Kuvio 9. Sosiaalisten verkostojen hyödynnettävyys, %, kun n=130 asiakasperhettä 23

7.2 Perhetilannepuntarit 7.2.1 Äitien tuen tarpeet Koti- ja perhetyön alussa äideillä oli eniten tuen tarvetta jaksamisessa, yksinäisyydessä / tuen saannissa mielialassa ja mielenterveydessä sekä itsetunnossa. Perhetyön päättyessä äideillä oli eniten tuen tarvetta jaksamisessa ja itsetunnossa sekä yksinäisyydessä / tuen saannissa. (ks. Taulukko 4.) 7.2.2 Isien tuen tarpeet Koti- ja perhetyön alussa isillä oli eniten tuen tarvetta lasten kanssa vietettävän ajan määrässä, tavoissa ilmaista omia tunteita, yksinäisyydessä / tuen saannissa ja harrastustilanteessa. Perhetyön päättyessä isillä oli eniten tuen tarvetta harrastustilanteessa ja lasten kanssa vietettävän ajan määrässä. (ks. Taulukko 4.) Taulukko 4. Äitien (n=12) ja isien (n=4) tuen tarpeet koti- ja perhetyön alussa ja lopussa, Mean 24

7.2.3 Koko perheen tuen tarpeet Koti- ja perhetyön alussa perheillä oli eniten tuen tarvetta vanhempien keskinäisessä suhteessa ja vanhempien yhteisen ajan määrässä. Koko perheen tuen tarpeita olivat myös perheen asuntotilanne, lastenhoitovastuun jakaminen ja perheen taloudellinen tilanne. Perhetyön lopussa perheillä oli eniten tuen tarvetta perheen asuntotilanteessa, taloudellisessa tilanteessa ja vanhempien yhteisen ajan määrässä. (ks. Taulukko 5.) Taulukko 5. Koko perheen (n=6) tuen tarpeet koti- ja perhetyön alussa ja lopussa, Mean 25