SOVINTORATKAISULLA POIS VELKAVANKEUDESTA Tutkimus Kirkon diakoniarahaston akordirahastohankkeesta ylivelkaantuneiden auttajana Kristiina Tuohimaa Opinnäytetyö, kevät 2004 Diakonia-ammattikorkeakoulu Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveysja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi + diakoni (AMK)
TIIVISTELMÄ Tuohimaa, Kristiina. Sovintoratkaisulla pois velkavankeudesta. Tutkimus Kirkon diakonirahaston akordirahastohankkeesta ylivelkaantuneiden auttajana. Helsinki, Kevät 2004, 44 s. 4 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusala, sosionomi (AMK), diakoni. Akordirahastohankkeen tarkoituksena on etsiä ratkaisumallia niille ylivelkaantuneille, jotka eivät ole päässeet velkajärjestelyyn tai saaneet Takuu-Säätiön takausta ja joiden elämäntilanteesta nousee avustamiselle vahvat diakoniset kriteerit. Tutkimuksen tehtävänä on selvittä sitä, millaiset velalliset ovat saaneet akordirahastosta avustusta, kuinka pitkiä ovat olleet akordirahastohankkeen avustusten käsittelyajat, kuinka suuria olivat akordirahastohankkeen velat ja avustukset sekä mitkä ovat olleet diakoniatyöntekijöiden ja Kirkon diakoniarahaston perustelut avustuksille. Tutkimusmetodeina ovat kvantitatiivinen tutkimus ja kvalitatiivinen sisällönanalyysi. Lähteinä tutkimukseen 18 avustusanomusta ja niihin liittyvät pöytäkirjat, jotka ovat saaneet myönteisen päätöksen ja tutkimusluvan lokakuuhun 2002 mennessä. Keskeisenä tutkimustuloksena on, että akordirahastosta avustusta saaneet velalliset olivat tavallisesti yksiasuvia tai perheellisiä työssäkäyviä velallisia, jotka asuvat vuokralla pääasiassa Helsingin hiippakunnan alueella. Velat olivat keskimäärin 37.500 :n ja avustukset keskimäärin 5.000 :n suuruisia. Tutkimuksessa avustus oli keskimäärin 1,35 % alkuperäisestä velasta. Suurin osa avustuksista pystyttiin käsittelemään alle puolessa vuodessa. Diakoniatyöntekijöiden käyttämät avustuksen perustelut liittyivät työhön, perheeseen, sairauksiin, verkostotyöhön, velallisen taloudelliseen tilaan sekä hänen tunnollisuuteensa ja kunnollisuuteensa, ongelmien kasaantumiseen, yhteiskunnalliseen vääryyteen ja kohtuuttomuuteen sekä parempaan tulevaisuuteen. Kirkon diakoniarahasto perusteli avustuksia työhön, sairauksiin, vanhuuteen, taloudelliseen tilanteeseen ja äärimmäiseen kriisin liittyvillä perusteluilla. Tutkimuksen johtopäätöksenä on akordirahaston avunsaajien velkaantumisen syitä on ollut poikkeuksetta useampia. Kaikkia diakoniatyöntekijöiden perusteluita ei kuitenkaan Kirkon diakoniarahaston hallitus ole käyttänyt päätöksissään. Ylivelkaantuneiden kokonaisvaltainen auttaminen edellyttää verkostoitumista. Diakonisten kriteerien tutkiminen ja selventäminen helpottaisi diakoniatyöntekijöiden työtä. Asiasanat: diakonia; velkaantuminen; maksukyvyttömyys; lama; kvantitatiivinen tutkimus; kvalitatiivinen tutkimus; sisällönanalyysi
ABSTRACT Tuohimaa, Kristiina. A Solution Model for the Excessively Indebted: an assessment of The Accord Foundation project of the Church Diaconia Foundation. Helsinki. Spring 2004, Language: Finnish, 44 pages, 4 appendices. Diaconia Polytechnic, Helsinki Unit, Degree programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education The aim of this research is to describe the function of the Accord Foundation Project (Akordirahastohanke) of the Church Diaconia Foundation and to map out its granting criteria. The purpose of the project is to look for solution model for those excessively indebted who haven t gone through the legal debt arrangement or received a loan from the Guarantee Foundation and who have strong diaconal criteria behind their situation. The research methods were quantitative analysis and content analysis. The research material was gathered from 18 applications to the Accord Foundation Project. All of these had received a positive verdict for financial aid and were granted research permission. The main results of the research were that the excessively indebted who were accepted into the Accord Foundation project were mainly single or family excessively indebted who are working. They lived mainly in Helsinki diocese area. Their debts were approximately 37,500 and grants were approximately 5,000. Grant was approximately 1.35 % from the original debt. Most of the agreements took less than half a year. The criteria that the diaconal workers used in applications were based on work, family, illnesses, networks, accumulative problems, the financial situation of the excessively indebted and that they were respectable and conscientious, the apparent injustice and unfairness of society and a better future. The criteria used by the Church Diaconia Foundation were based on work, illnesses, old age, financial situation and extreme crisis. The research indicates that the excessively indebted involved in the Accord Foundation projects had several reasons for their difficult situations. The Church Diaconia Foundation did not use all the criteria in their agreements that were used by the diaconal workers. Also, it was indicated that helping the excessively indebted demands that there be a network of different helping sectors. Researching diaconal criteria would help diaconal workers in their work. Keywords: diaconia, diaconal, indebtedness, debt, insolvency, recession, quantitative research, qualitative research, content analysis
SISÄLLYS Sivu 1 JOHDANTO 6 2 YLIVELKAANTUMINEN 7 2.1 Velkaantumiseen liittyvät sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat 8 2.2 Velkaongelman yhteiskunnallinen tausta 9 2.3 Ylivelkaantuneen auttaminen 11 2.3.1 Oma-apu järjestelmä lähimpänä auttajana 12 2.3.2 Kunnallinen talous- ja velkaneuvonta velkaantuneiden tukena 13 2.3.3 Takuu-Säätiö lainan takaajana 13 2.3.4 Suomen evankelisluterilainen kirkko velkaantuneiden auttajana 14 3 DIAKONIA JA VELKAANTUMINEN 16 3.1 Diakonian lähtökohdat 16 3.2 Diakonia ja taloudellinen avustaminen 17 4 AKORDIRAHASTOHANKE 19 4.1 Akordirahastomalli 19 4.2 Akordirahastohankkeen taustaa 21 4.3 Akordirahaston diakoniset kriteerit 23 4.3.1 Autetaan niitä joiden hätä on suurin 23 4.3.2 Autetaan niitä, joita muilla tavoin ei auteta 24 4.3.3 Eheytetään elämää 24 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 24 5.1 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimusongelmat 24 5.2 Tutkimuksen lähteet 25 5.3 Tutkimusmenetelmä ja aineiston analysoiminen 25 5.4 Tutkimuksen eettiset kysymykset 26 6 TUTKIMUSTULOKSET 27
6.1 Akordirahaston avunsaajat 27 6.2 Avustusten käsittely ja velat 30 6.3 Avustuksiin liittyneet diakoniatyöntekijöiden perustelut 33 6.3.1 Työhön liittyvät perustelut 33 6.3.2 Perheeseen liittyvät perustelut 34 6.3.3 Sairauksiin liittyvät perustelut 34 6.3.4 Verkostotyöhön liittyvät perustelut 35 6.3.5 Taloudelliseen tilanteeseen liittyvät perustelut 35 6.3.6 Velallisen tunnollisuuteen ja kunnollisuuteen liittyvät perustelut 36 6.3.7 Ongelmien kasaantumiseen liittyvät perustelut 37 6.3.8 Yhteiskunnalliseen vääryyteen liittyvät perustelut 37 6.3.9 Parempaan tulevaisuuteen viittaavat perustelut 38 6.4 Avustuksiin liittyneet Kirkon diakoniarahaston perustelut 38 6.4.1 Työhön liittyvät perustelut 38 6.4.2 Perheeseen liittyvät perustelut 38 6.4.3 Sairauksiin ja vanhuuteen liittyvät perustelut 39 6.4.4 Taloudelliseen tilanteeseen liittyvät perustelut 39 6.4.5 Äärimmäiseen kriisiin liittyvät perustelut 39 7 TUTKIMUKSEN JOHTOPÄÄTÖKSET 39 7.1 Tutkimus tulosten tarkastelu 39 7.2 Tutkimuksen luotettavuuden arvioiminen 42 7.3 Taloudellisen avustamisen mielekkyys 42 7.4 Diakoniset kriteerit diakoniatyöntekijöiden päätöksen teossa 44 7.5 Tutkimuksesta nousevat uudet tutkimusaiheet 45 LÄHTEET 46 LIITTEET 49 Liite 1 Kirkon avustushakemuslomake 49 Liite 2 Kirkon avustushakemuslomakkeen täyttöohjeet 51 Liite 3 Avustuksen myöntämiseen liittyvä käsittelyprosessi 52 Liite 4 Akordirahastohankkeen esite 53
1 JOHDANTO Kirkon diakoniarahaston akordirahastohanke on pysäyttänyt minut miettimään diakonian identiteettiä. Tänä päivänä seurakunnissa pohditaan taloudellisen avustamisen mielettömyyttä ja seurakunnan perustehtävää evankeliumin julistajana. Usein olen kohdannut ajatuksen, ettei kirkon kuulu hoitaa ihmisen taloudellista hätää, vaan sen on keskityttävä ihmisen hengelliseen hätään. Mutta voiko kirkko kohdata ihmisen kokonaisuutena, jos se ei kohtaa myös ihmisen taloudellista hätää. Tutkimusta tehdessäni etsin tähän kysymykseen myös itse vastauksia. Ylivelkaantuneiden kohtuuttomat tilanteet ovat osa diakonian arkea. Moni velkaantunut on tosin päässyt velkajärjestelyyn tai muuten vain sopimukseen velkojiensa kanssa. Silti on niitä, jotka ovat yrityksen konkurssin, takauksen tai muun syyn takia ovat kohtuuttoman velkataakan vankina. He ovat menettäneet melkein kaiken: masennus on jatkuva seuralainen, perhesuhteet ovat rikkoutuneet, ja sielu on kipeitä kokemuksia täynnä. Tilanne on voinut jatkua jo melkein kymmenen vuotta. Edelleen nämä ihmiset joutuvat miettimään, miten rahat riittäisivät välttämättömiin elinkustannuksiin ja ruokaan. Arvaamattomat asiat, kuten sairastumisen aiheuttamat kulut, saattavat koko perheen talouden raiteiltaan, kun muutenkin eletään toimeentulon äärirajoilla. (Heikkilä, Karjalainen & Malkavaara 2000, 188.) Akordi on velallisen ja velkojan keskinäinen sopimus velan osittaisesta anteeksiannosta, kohtuullistamisesta. Käsite on ikivanha, joka löytyy myös Raamatusta, sekä osittaisena että täydellisenä anteeksiantona. Kirkon diakoniarahastossa on meneillään kokeilumuotoinen pilottihanke, jossa kokeillaan akordirahastomallin toimivuutta velkasyrjäytymisen ehkäisijänä. Hankkeen tärkeimpänä tavoitteena on tehdä akordirahastomallista yleinen käytäntö. Hankkeen tarve nousee suoraan diakonian kentältä, kun Kirkon diakoniarahastossa ilmenee useita perheitä, joita ei voida auttaa tavanomaisilla avustussummilla (keskimäärin 1.300 ), mutta jotka olisivat autettavissa pois velkakierteestä neuvotteluratkaisun avulla tavanomaista suuremmalla summalla (5.000 8.500 ).( Kirkon diakoniarahasto 2001.)
7 Perusidea akordirahastomallista tulee Saksasta, jossa toimii useita erilaisia velallisen neuvontaa liittyviä rahastoja ja neuvontapisteitä (Viirre 2001). Akordirahastomallin avulla pyritään löytämään tapauskohtaisesti vapaaehtoista sovitteluratkaisua niihin velkaongelmatilanteisiin, joihin muuta ratkaisua ei ole. Ratkaisua haetaan kolmikantaperiaatteella, jossa jokainen osapuoli velallinen, velkoja ja akordirahasto osallistuu sovintaratkaisun avulla kykyjensä mukaan ongelman ratkaisuun. Akordirahastomallia on valmistellut Katakombi projektin yhteydessä perustettu velkatyöryhmä, jossa ovat edustettuina mm. Takuu-Säätiö, Suomen yrittäjät, Marttaliitto, Kuluttajavirasto, Helsingin diakonissalaitos sekä Kirkkohallituksesta Kirkon diakoniarahasto ja Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyö.(kirkon diakoniarahasto 2001.) Akordirahastohankkeen saavutetuista tuloksista tehdään loppuraportti, joka kootaan hankkeen päättyessä.. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millaiset velalliset ovat saaneet akordirahastosta avustusta, millaisia ovat olleet akordirahaston avustukset sekä mitkä ovat olleet diakoniatyöntekijöiden ja Kirkon diakoniarahaston hallituksen perustelut avustuksille? 2 YLIVELKAANTUMINEN Ylivelkaantuminen on tilanne, jolloin velkakuorma on muuttunut velkakriisiksi vaarantaen ihmisen toimeentulon ja uran jatkumisen sekä murskaten kokemukset omasta tarpeellisuudesta läheisille ihmisille. Kriisiksi velkatilanne voi kärjistyä, kun velallinen kokee tilanteen ylivoimaiseksi eli mahdollisuuksien loppumiseksi tai kun velkatilanne suorastaan vaarantaa velallisen taloudellisesti riippuvaisten henkilöiden hengen, terveyden tai hyvinvoinnin. Velkakriisi ei välttämättä ole pelkästään tuhoisa asia. Uusien ratkaisujen löytäminen kriisitilanteessa saattaa myös syventää kuluttajan elämänhallintaa ja parantaa hänen ongelmaratkaisukykyään. (Jarva 1996, 91.)
8 Juhani Iivari (1999, 35) on määritellyt kyselytutkimuksissaan ylivelkaantumisen subjektiiviseksi kokemukseksi. Mikäli perhe ei koe selviytyvänsä veloistaan käytettävissä olevilla tuloilla, perhe määritellään ylivelkaantuneeksi. Määritelmä on silti Iivarin mukaan ongelmallinen, sillä esimerkiksi Tilastokeskuksen tulonjakotilaston laadinnassa on huomattu, miten määritelmät muuttuvat ajan myötä: kotitaloudet katsovat itsensä ylivelkaantuneiksi yhä pienemmillä veloilla. 2.1 Velkaantumiseen liittyvät sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat Velkakierre kuvaa vaihetta, jossa velkaantunut riittämättömillä tuloilla yrittää järjestellä velkojaan ja niiden maksamista. Kun tulot eivät riitä laskujen maksamiseen, kierre muuttuu tällöin vääjäämättä kriisiksi. Vasta se on johtanut heidät hakemaan apua tai sen seurauksena jokin ulkopuolinen taho on puuttunut heidän elämäänsä. (Iivari & Jarva 1996, 100) Ylivelkaantuminen ja muut erilaiset maksuvaikeudet ovat vakavasti otettavia ongelmia. Tutkimus Vantaan velkaneuvonnan asiakkaiden taloudellisesta ja terveydellisestä tilanteesta osoittaa, että maksuvaikeuksissa olevien joukossa oli fyysisesti ja psyykkisesti huonokuntoisia enemmän kuin väestössä yleensä: vähintään lieviä mielenterveysongelmia oli 78 %: lla, kun vastaava osuus koko väestöstä on 18 %. Itsemurhan tekemistä oli ajatellut 34 %, kun väestöstä tätä oli ajatellut vajaa 3 %. Useammin kuin kerran kuukaudessa joi itsensä humalaan asti lähes joka kolmas, kun väestössä tätä tekee vain 3 %. Ainoastaan puolet maksuvaikeuksissa olevista arvioi terveydentilansa hyväksi, kun väestössä keskimäärin hyväksi terveytensä arvioi 64 %. 30 % arvioi terveyden tilansa huonommaksi kuin vuotta aiemmin, kun väestössä keskimäärin näin arvioi vain 15 %. (Nykänen, Kontula. Palonen & Liukkonen 1995, 55.) Maksuvaikeuksista kärsiviä ihmisiä voidaan pitää moniongelmaisina. Taloudellisten ongelmien lisäksi myös sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat ovat yleisiä. Talous- ja velkaneuvonta on velkaantuneille yleensä välttämätön, mutta se ei välttämättä vielä riitä, jotta
9 elämästä selviäisi muilta osin. Usein maksuvaikeuksista kärsivät ovat sosiaalisesti eristäytyviä ja ahdistuksensa seurauksena psyykkisesti lamaantuneita. Psyykkiset paineet heijastuvat olemukseen haluttomuutena ja väsymyksenä. (Nykänen, Kontula. Palonen & Liukkonen 1995, 76, 79.) 2.2 Velkaongelman yhteiskunnallinen tausta 1980-luvun lopulla Suomen velkaongelma kärjistyi nopeasti, kun Suomen talous koki mm. rahamarkkinoiden vapauttamisen seurauksena voimakkaan ylikuumenemisen. Vuosina 1991 1993 talouden romahdus oli tuotannolla ja työllisyydellä mitattuna vakavampi kuin missään teollisuusmaassa toisen maailmansodan jälkeen on tapahtunut. Se on verrattavissa lähinnä 1930-luvun lamaan siitä pahiten kärsineissä maissa. (Suomen Akatemia 2003.) Laman jälkeisinä vuosina on Suomessa jatkuvasti ollut yli 300 000 ihmistä maksuhäiriörekisterissä. Lähes saman verran on henkilöitä ollut myös ulosotossa. Tilastokeskuksen tulonjakoaineistossa ylivelkaisiksi itsensä kokeneiden joukon näyttää nyt tasaantuneen noin 110 000 kotitalouden tasolle. (Iivari 2001,1.) Kun tarkastellaan kotitalouksien suuruuksia ja takauksien kautta ylivelkaantuneita, ylivelkaongelma saattaa koskettaa todellisuudessa useampia satoja tuhansia suomalaisia. Toimenpiteenä ylivelkaantuneitten auttamiseksi säädettiin 8.2.1993 laki velkajärjestelystä, joka antaa ylivelkaantuneelle mahdollisuuden vapautua mahdollisesta elinikäisestä ylivelkaantumisesta ja maksukyvyttömyydestä viiden vuoden maksuohjelman jälkeen. Jos velallisella on pienet tulot, hänellä on mahdollisuus vapautua veloista myös ns. 0-ohjelmalla. (Pinomaa 1996, 186.) Velkajärjestelyyn pääsemiselle on asetettu erilaisia ehtoja, kuten töissä olo ja säännölliset tulot. Työssä olon ehtoa on myöhemmin lievennetty. Oikeus on voinut evätä velkajärjestelyn, jos katsotaan velallisen olevan ns. kevytmielinen velkaantunut. Velkajärjestelyyn on ollut vaikea päästä ja siihen hakeutuminen on vaatinut sitä, että velallinen itse selvittää,
10 kenelle hän on velkaa ja kuinka paljon. Konkurssiin liittyy usein hyvin voimakkaita tunteita; vihaa, katkeruutta ja myös häpeää. Monen konkurssin tehneen yrittäjän velkajärjestelyyn hakeutuminen on jo heti alkuunsa päättynyt siihen, että hänellä ei ole ollut riittävästi voimavaroja velkojensa selvittelyyn. Hän ei ole yksinkertaisesti kyennyt koskemaan velkapapereihin. (Lampela-Kivistö 2002,12.) Tammikuussa 2001 oikeusministeriö nimesi erillisen velkaongelmatyöryhmän selvittämään, mitä voitaisiin tehdä ylivelkaantuneitten hyväksi. Toimikunta teki ehdotuksen, jonka mukaan velkojen vanhentumisrajaksi määrättäisiin kolme tai viisitoista vuotta. Kolmen vuoden vanhentumismallille on tukea haettu esimerkiksi Yhdysvalloista ja Hollannista. Yhdysvalloissa velallisella on mahdollisuus henkilökohtaiseen konkurssiin, jolloin hän menettää kaiken omaisuutensa mutta vapautuu samalla kaikista veloistaan ja voi aloittaa uuden elämänsä puhtaalta pöydältä. Tai hän voi säilyttää omaisuutensa ja hänelle vahvistetaan kolmen vuoden maksuohjelma, jonka päättymisen jälkeen hän voi anoa vapautusta lopuista veloista. Myös Hollannin uusi velkajärjestelylakiesitys pitää sisällään uuden alun mahdollisuuden ja kolmen vuoden maksuajan. (Lampela-Kivistö,14.) Yhdysvalloissa ja Manner-Euroopassa kolmen vuoden maksuohjelmalle esitetään ainakin kolme pätevää perustetta. Yksi peruste löytyy tutkimuksista, joiden mukaan kolme vuotta pitempään kestänyt elämä toimeentulon minimissä uhkaa passivoida ihmisen lopullisesti. Näissä maissa katsotaan, että velallisen pitäminen jatkuvassa henkisessä ja taloudellisessa lamassa ylivelkansa vuoksi on epäinhimillistä ja epätarkoituksenmukaista. Toisena perusteena on se, että kolmea vuotta pitemmät maksuohjelmat eivät mahdollista uutta alkua velalliselle. Kolmas peruste löytyy luotonantajilta, jotka korostavat, että kolme vuotta pitempään jatkuvat velanmaksuohjelmat syrjäyttävät velallisen helposti lainamarkkinoilta, ja he näin menettävät velallisensa. (Lampela-Kivistö, 14.) Valtio, pankkien edustajat ja Takuu-Säätiö allekirjoittivat toukokuussa 2002 asiakirjan, jossa pankit sitoutuivat hakemaan sovintoratkaisua niiden velallisten kanssa, joiden velkaongelma on peräisin lamavuosilta 1990 1994. Tavoitteena on, että velkojat sopivat vanhojen velkasuhteiden takaisinmaksuehdot velallisten kanssa sen sisältöisiksi, mihin velkajär-
11 jestelyssä päädyttäisiin käräjäoikeudessa. Tämä ns. velkasovinto-ohjelma voi siis auttaa niitä lama-aikana velkaantuneita, jotka eivät syystä tai toisesta ole saaneet velkajärjestelyä. (Kuluttajavirasto 2003.) Vuoden 1997 jälkeen velkaneuvonnassa tehdyt sopimusratkaisut ovat lisääntyneet voimakkaasti. Tämä on näkynyt velkaneuvonnassa, jossa sopimusten osuus on noussut 80 prosenttiin ja vain 20 prosenttia asioista on viety tuomioistuinkäsittelyyn. Lisäksi velkojen vapaaehtoista uudelleenjärjestelyä tapahtuu paljon velkaneuvonnan ulkopuolella. (Iivari 2001, 2.) Velkojen anteeksiantamisesta on käyty yhteiskunnasamme kiivasta keskustelua. Näkemykset maksumoraaliltaan oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta vaihtelevat. Ajatus velkojen anteeksiantamisesta on kuohuttanut niin vastustajien kuin kannattajienkin tunteita. Velkojen anteeksiannon vastustajien mielestä keplottelu lisääntyisi, jos pelote elinikäisestä velkaantumisesta poistettaisiin ja lainanottajiksi pyrkivät valikoitumaan sellaiset, jotka vähät välittävät toisen omaisuudesta. Heidän mukaansa myös korot nousisivat, kun lainanantajat siirtäisivät riskin rahan lainaajille. Anteeksiannon vastustajien mukaan yhteiskuntamoraali rappeutuu ja kaikkien elämä käy vaikeaksi, jos allekirjoitettuihin sopimuksiin ei voida enää luottaa. Anteeksiannon kannattajat vetoavat yhteiskuntamoraalin inhimilliseen puoleen. Jos tappajatkin saavat uuden mahdollisuuden kunnialliseen elämään, mikseivät siis myös ylivelkaantuneet. Heidän mielestä ylivelkaantuneet eivät ole syrjäytyneitä vaan syrjäytettyjä ja heidän tulisi saada takaisin yhteiskuntaan tuottamaan muutakin kuin kuluja. (Heikkinen, D4) 2.3 Ylivelkaantuneen auttaminen Ylivelkaantuneen auttaminen on pirstoutunut usealle eri auttajataholle. Jokaisella auttajalla on omat lähtökohtansa auttamistyölle. Yhteistyö eri auttajatahojen kanssa on vielä riippuvainen työntekijän omasta aktiivisuudesta. Akordirahastohanke on Kirkon diakoniarahaston kokeilumuotoinen hanke, niin että se voisi omalla esimerkillään kannustaa myös muita auttajatahoja tekemään akordirahastomallin mukaista sovittelutyötä.
12 Kuva 1 Ylivelkaantuneen auttamisjärjestelmä Yllä olevaan kuvioon olen hahmotellut velallisen auttajatahoja. Kuvio osoittaa ne tahot, jotka saattavat olla mukana velkaantuneen elämässä. Ylivelkaantuneen ihmisen auttaminen edellyttää verkostoitumista. Jos verkostotyö tai muu avun koordinoiminen ei suju, voi velkaantunut joutua hankalaan välikäteen eri auttajatahojen pompoteltavaksi. 2.3.1 Oma-apu järjestelmä lähimpänä auttajana Lamasta ja velkaantumisesta selviytymisen yhtenä keinona on pidetty ihmisten omaapuryhmien elvyttämistä, jotka ovat kautta aikojen välittäneet suuren osan ihmisten muilta saamasta avusta. Erityisen tärkeä on sukulaisten verkosto, jota kautta molemminpuolinen mittavampi apu on aina kanavoitunut. Omien vaikeuksien voittaminen tai lievittäminen tällaisen yhteistyön kautta vahvistaa ihmisen itseluottamusta ja auttaa selviämään entistä paremmin myös tulevista koettelemuksista. (Nykänen, Kontula. Palonen & Liukkonen 1995, 79.)
13 2.3.2 Kunnallinen talous- ja velkaneuvonta velkaantuneen tukena Talous- ja velkaneuvonta on lakisääteinen, asiakkaille maksuton palvelu, joka on pääasiassa kuntien järjestämää. Talous- ja velkaneuvonnassa annetaan yksityishenkilölle tietoa ja neuvontaa talouden ja velkojen hoidosta ja avustetaan ylivelkaantuneita velkaongelmien hoitamisessa vapaaehtoisin sopimuksin tai velkajärjestelynä tuomioistuimessa. (Kuluttajavirasto 2003.) Talous- ja velkaneuvonta koostuu talous- ja oikeusneuvonnasta, oikeus- ja sosiaalipoliittisesta sekä ehkäisevästä toiminnasta, elämänhallintaan liittyvästä, sosiaalisesta ja kasvatuksellisesta tuesta. Velallisen ja velkojan kannalta paras lopputulos on sellainen, jossa asiakas voi säilyttää itsetuntonsa ja voi tuntea vaikuttaneensa ongelmien voittamiseen. Velkaneuvonnan tavoitteena on ihmisen kokonaisvaltainen tukeminen. Pyrkimyksenä on tavoittaa sellaiset ihmiset, joille ylivelkaantuminen ja taloudelliset vaikeudet aiheuttavat psyykkisiä, fyysisiä tai sosiaalisia ongelmia. Asiakkaalle annetaan velka- ja talousneuvonnan ohella henkistä tukea elämänkriiseissä, jotka saattavat olla joko syy tai seuraus taloudelliseen ahdinkoon. (Suomen mielenterveysseura 1999, 47, 52.) 2.3.3 Takuusäätiö lainan takaajana Takuu-Säätiö myöntää takauksia ylivelkaantuneille yksityishenkilöille. Tavoitteena on, että takauksen avulla hakija saa yhdistettyä velkansa uudella pankkilainalla (ns. järjestelylainalla) ja voi siten selviytyä itsenäisesti velkojensa maksamisesta. Toiminnan tarkoituksena on myös ennaltaehkäisy. Tällöin hakijalle voidaan myöntää takaus, jotta hän voi rahoittaa pankkilainalla kodin tavanomaisia hankintoja ja muita poikkeuksellisen suuria menoja ja näin välttyä esimerkiksi kalliskorkoisten kulutusluottojen riskeiltä tai laskujen rästiintymiseltä. Luottohäiriömerkintä ei ole este takauksen saamiselle, mutta velkajärjestelyssä oleva henkilö ei pääsääntöisesti voi saada takausta. (Takuu-Säätiö 2003.)
14 Takaushakemus tulee laatia yhdessä paikallisen talous- ja velkaneuvojan tai sosiaali- tai diakoniatyöntekijän kanssa. Tämä neuvottelee tarvittaessa velallisen velkojien kanssa sovintoratkaisuista ennen hakemuksen lähettämistä Takuu-Säätiöön. Takauksen myöntämisen edellytyksenä on, että hakijat ovat motivoituneita hoitamaan lainojaan vapaaehtoisesti, heillä on maksuvaraa uuden järjestelylainan kuukausierien maksuun eikä heillä ole muita mahdollisuuksia saada järjestelylainalleen vakuutta. Maksuvaraa velkojen hoitoon määritellään samojen periaatteiden mukaan kuin velkajärjestelylain maksuohjelmassa. Velkojen järjestelyyn myönnettävä takaus voi olla korkeintaan 34.000 ja laina-aika kahdeksan vuotta. (Takuu-Säätiö 2003.) Takauksen voi saada kodin hankintojen ja muiden menojen rahoittamiseen silloin, kun hakijalla ei ole käytettävissä muuta kohtuuehtoista rahoituskeinoa, esimerkiksi pienten tulojen tai vakuuksien puuttumisen vuoksi. Takauksen myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalle jää pakollisten menojen ja takauslainan hoitokulujen jälkeen käyttövaroja vähintään toimeentulotuen perusosaa vastaava määrä. Takauksen ehtona on aina, että hakijan kokonaisvelkatilanne on järjestyksessä tai että se voidaan samalla järjestellä. Takauksen määrä voi olla 840-5.000 euroa ja laina-aika enintään viisi vuotta. (Takuu-Säätiö 2003.) 2.3.4 Suomen evankelisluterilainen kirkko velkaantuneiden auttajana Suomen evankelisluterilainen kirkko on ollut edelläkävijä ylivelkaantuneiden ongelmien esille tuojana. Diakonian painopiste on laman jälkeen siirtynyt vanhuksista työikäisiin, työttömyyden, velka- ja muiden talousongelmien sekä usein mielenterveysongelmien kanssa kamppailevien asiakkaiden pulmiin. Diakoniatyöntekijät ryhtyivät velkaneuvojiksi ennen kuin muuta työvoimaa ehdittiin palkata. (Malkavaara 2000, 50,51.) Suomessa on vajaa 600 seurakuntaa. Jokainen seurakunta päättää itsenäisesti avustamisen periaatteista ja laajuudesta. Seurakuntien ja seurakuntayhtymien omat avustukset ovat useimmiten suhteellisen pieniä akuuttiin hätään kohdistuneita avustuksia. Hiippakuntien ja
15 seurakuntayhtymien avustusmahdollisuudet ovat suuremmat kuin yksittäisten seurakuntien. Kun seurakuntien avustussummat ovat useimmiten joitakin kymmeniä euroja, ovat hiippakuntien ja seurakuntayhtymien avustukset suurempia useiden satojen eurojen avustuksia. Avustusta hiippakunnilta ja seurakuntayhtymiltä tulee hakea oman seurakunnan diakonian viranhaltijan kautta. Kirkon katastrofirahasto perustettiin vuonna 1967 kirkon yhteiseksi avustusrahastoksi, jonka tarkoituksena oli kerätä varoja lähinnä kotimaiseen avustustoimintaan nopean avun antamiseksi hätätilaan tai onnettomuuden uhreiksi joutuneille yksityisille henkilöille ja yhteisöille. Avun kohteena olivat tyypilliset katastrofitilanteet: tulipalot, onnettomuudet ja tulvat. 1980 luvun lopulla näytti yleisesti, että taloudellisen avustamisen tarve merkittävässä mittakaavassa oli väistymässä. Laman myötä taloudellisen avustuksen tarve tuli kuitenkin jälleen ajankohtaiseksi, eikä se ole poistunut vieläkään. Vuonna 1999 rahaston nimi vaihtui Kirkon diakoniarahastoksi. Nimenmuutoksen myötä toimintaperiaatteet eivät kuitenkaan muuttuneet. (Hirstiö-Snellman 2000, 6.) Kirkon diakoniarahastosta avustusta voi saada yksityinen henkilö, perhe tai yhteisö. Rahaston hallitus myöntää avustuksia ensisijaisesti taloudelliseen ahdinkoon joutuneille henkilöille kotimaassa. Paikallisseurakunnassa diakoniatyöntekijä tekee rahastoon avustushakemuksen ja vastaa avustuksen käyttämisestä myönnettyyn tarkoitukseen. Avustushakemukset käsitellään diakoniarahaston hallituksen kokouksessa. Rahasto saa varansa pääasiassa Lähimmäisen päivän lehdestä ja lahjoituksista, testamenteista, muista kolehdeista ja viime vuosina myös Yhteysvastuukeräyksistä. Laman aikana (1992-96) Silloisen Kirkon Katastrofirahaston (nykyisen Kirkon diakoniarahaston) anomukset lisääntyivät lähes viisinkertaisesti. Laman loppuminen ei näkynyt rahaston hakemuksissa päinvastoin voitiin havaita asiakkaiden elämäntilanteen vaikeutuminen ja talous- ja mielenterveysongelmien syveneminen. (Heikkilä, Karjalainen&Malkavaara 2000, 291,292.)
16 3 DIAKONIA JA VELKAANTUMINEN 3.1 Diakonian lähtökohdat Diakonian alkujuuret ja lähteet nousevat Uudesta testamentista ja varhaiskirkosta. Diakonian lähtökohdat nousevat useasta eri kertomuksesta ja Raamatun kohdasta. Useimmiten viitataan rakkauden kaksoiskäskyyn ( Matt 22: 37-40), Jeesuksen vertaukseen laupiaasta Samarialaisesta ( Lk 10: 25-37) tai Apostolien tekojen kertomukseen diakonien asettamisesta ( Apt. 6: 1-6), mutta koko Jeesuksen toiminta parantajana, köyhien ja syrjittyjen ystävänä sekä Jumalan valtakunnan julistajana ja Herran kärsivänä palvelijana, samoin kuin alkuseurakunnan elämäntapa keskinäisen jakamisen ja huolenpidon yhteisönä ( Apt. 2: 42-47) antaa inspiraatiota ja suuntaviivoja diakonialle. (Kirkkohallitus 2003, 6.) Diakonian historia osoittaa, että diakonialla on ollut hyvin erilaisia muotoja ja toteutustapoja. Diakonian merkittävyys on vaihdellut, niin kirkossa kuin siinä yhteiskunnassa, jonka osana kirkko kulloinkin on ollut. Diakonia on aina kuitenkin ollut kristillisen uskon ulottuvuus ja sen uskon ja etiikan keskeinen sovellutus käytännössä. Tällä tavoin diakonia on osa kirkkohistoriaa, mutta myös osa länsimaista sosiaali- ja kulttuurihistoriaa. (Henttonen 1998, 14.) Diakoniatyön tarkoituksena on kristilliseen rakkauteen perustuva avun antaminen erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta. Hätä, jonka diakoniatyö kohtaa on sekä aineellista, henkistä että hengellistä. Diakoniatyö toteuttaa seurakunnan perustehtävää julistaen evankeliumia lähimmäisen rakkauden ja konkreettisten tekojen kautta. Kirkon diakoniatyön kohdentuminen on sidoksissa yhteiskunnan taloudelliseen tilaan sekä siihen kuinka hyvin ja oikeudenmukaisesti yhteiskunta ja erityisesti julkinen valta ovat pystyneet takaamaan riittävän perusturvan ja palvelut kaikille. (Kirkon aineellisen avun työryhmä 2000.)
17 Syvänä ja laajana Suomea kohdannut lama piirtää osin kipeälläkin tavalla näkyviin karitatiivisen, yksityistä ihmistä koskevan diakonian rajat. Työttömyys, pankkikriisi, ylivelkaantuminen, syrjäytyminen ja sosiaalisen turvaverkoston purkaminen koskevat kipeästi satoja tuhansia suomalaisia. Henkilökohtaisesti koettuinakaan hänen hätänsä ja ongelmassa ovat hyvin harvoin ratkaistavissa pelkällä yksilötasolla esimerkiksi diakoniavastaanotoilla. Usein ratkaisun ehdot ovat yhteiskunnan makrotasolla, yhteiskunnan valinnoissa ja rakenteissa. (Henttonen 1998, 24.) Sosiaalietiikassa arvioidaan eettisesti koko yhteiskuntaa ja sen rakenteellisia tekijöitä. Se on luonnollinen ja välttämätön osa kirkon diakoniaa, koska se palvelee rakkauden ja oikeudenmukaisuuden ymmärtämistä ja toteutumista. Sosiaalinen ja yhteiskunnallinen diakonia on ihmisen hädän välillistä kohtaamista. Yhteiskunnan rakenteisiin kohdistuvassa diakoniassa on tavoitteena tarttua ennakoivasti hädän rakenteellisiin syihin. Diakonia, joka tiedostaa yhteiskunnallisen diakonian elimellisenä ulottuvuutenaan, sitoutuu näkemään omien ratkaisumalliensa ja lähtökohtiensa analyyttisen etsimisen vaivan yhteiskunnallisten muutosten keskellä. (Henttonen 1998, 26.) Kirkon tilastollisen vuosikirjan mukaan (Kirkkohallitus 2002, 52.) vuonna 2001 diakoniatyön tarve oli suurta. Seurakuntien väkiluvusta 7 % käytti diakoniapalveluita. Asiakaskontaktien pääasiallisena sisältönä olivat taloudelliset kysymykset (24 %), terveys- ja sairaus (21%), ihmissuhteet (18 %) ja hengelliset kysymykset (15%). Työikäisten osuus asiakaskontakteista on hiljalleen lisääntynyt ja eläkeikäisten puolestaan laskenut. 3.2 Diakonia ja taloudellinen avustaminen Seurakunnissa taloudellinen avustaminen on koettu jossakin määrin ongelmallisena. Sen katsotaan tulleen paikoitellen liian hallitsevaksi toimintatavaksi ruokapankkien myötä ja nielevän voimavaroja. Pätkätyöt ja työttömyys aiheuttavat kuitenkin edelleen toimeentuloongelmia ja yhteiskunnan tukijärjestelmien kankeus luo tilanteita, joissa tarvitaan joustavaa apua. Kunnat voisivat antaa sitä ehkäisevänä sosiaalitukena, mutta usein siihen on varattu
18 liian vähän varoja. Sen takia vaikeuksissa olevat turvautuvat usein seurakuntien tukeen. Myös velkaneuvonnan saatavuus on eri alueilla erilainen, mikä vaikeuttaa odotusaikana taloudellisen tuen tarvetta. ( Kirkkohallitus 2003, 38.) Iivarin ja Karjalaisen tutkimuksessa diakonian köyhät (1999, 5) todettiin, että lähes puolet (47%) diakonian avustusasiakkaista oli ylivelkaisia ja peräti kuudella kymmenellä prosentilla yksinelävistä diakonian avustusasiakkaista tosiasialliset käytettävissä olevat tulot jäivät toimeentulotukinormin alapuolelle. Tutkimus haastaa pohtimaan perusturvan korjaamiseen liittyviä kysymyksiä. Tutkimus osoitti, että kirkon diakonian piirissä suhtaudutaan kriittisesti siihen näköalaan, että kirkolle kaatuu vastuu kansalaisten perusturvan huolehtimisesta. Kirkkohallituksen ohjeistus seurakuntien taloudelliseen avustamiseen on selkeä. Diakoniaavustus ei voi korvata yhteiskunnan vastuuta ja siksi ensisijainen avun lähde on sosiaalitoimi. Maksuvaikeuksissa tulee ottaa yhteyttä velkojaan ja selvittää mahdollisuutta löytää sovintoratkaisu. Diakoniatyössä todettu paikkakunnalla ilmenevä hätä tulee saattaa kunnan ja seurakuntien päättäjien tietoon. Ihmisen yksilöllinen tilanne on viimekädessä kaiken diakonisen avustamisen perusta. (Kirkon diakoniarahasto 2002.) Taloudellisen avustamisen neuvottelukunta suosittelee, että diakonian avustustoiminta tulisi riittävästi ottaa huomioon seurakunnan talous- ja henkilöresurssien suunnittelussa ja toteutuksessa. Diakoniatyössä on tärkeää myös se, että ihminen kohdataan kokonaisuutena. Taloudellisia asioita ei voi käsitellä erillisinä muista ongelmista. Tukea ja ohjausta saatetaan tarvita hengelliseen, psyykkiseen, fyysiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen tilanteeseen. Aineellinen tuki on vain osa kokonaisauttamista. (Kirkon diakoniarahasto 2002.) Perinteisiin kristillisiin arvoihin kuuluu oleellisena osana armon välittäminen toisillemme myös inhimillisellä tasolla. Velkojen anteeksiantaminen on ikivanha käsite ja sen perusta löytyy jo Raamatusta. Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. `Paljonko olet velkaa isännälleni? `hän kysyi ensimmäiseltä. `Sata astiaa öljyä` tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.
19 Sitten hän kysyi toiselta: Èntä sinä, paljonko sinä olet velkaa? Tämä vastasi: Sata tynnyriä vehnää. `Taloudenhoitaja sanoi: Tässä velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä. Luuk. 16: 5 7 Joka seitsemäs vuosi teidän tulee julistaa velkojen anteeksianto. Siitä on säädetty näin: Jokainen, joka on antanut toiselle lainan, luopukoon sen takaisinperimisestä. Lainan antaja ei saa enää vaatia velan suoritusta lähimmäiseltään, toiselta israelilaiselta, sillä Herran kunniaksi on julistettu vel kojen anteeksianto. 5. Moos. 15: 1 2 Antakaa hänelle auliisti ja iloisin mielin. Silloin Herra, teidän Jumalanne, siunaa teitä kaikissa töissänne ja kaikissa hankkeissanne. Köyhiä tulee maassanne olemaan aina. Siksi minä käsken teitä osoittamaan anteliaisuutta osattomille ja varattomille maanmiehillenne. 5. Moos. 15: 10 11 4 AKORDIRAHASTOHANKE 4.1 Akordirahastomalli Ylivelkatilanteen ratkaisemiseksi on olemassa velkajärjestelylaki, valtion ja pankkien sovinto-ohjelma ja Takuu-Säätiön toiminta. Akordirahastomalli on kehitetty niiden ihmisten auttamiseksi, jotka jäävät olemassa olevien vaihtoehtojen ulkopuolelle joutuen ylitsepääsemättömään ahdinkoon. (Kirkon diakoniarahasto 2001.) Akordirahaston velkasovittelun toimintaideat perustuvat saksalaiseen Resofond malliin ja suomalaisiin aikaisempiin malleihin. Saksalaisessa Resofond mallissa Saksan oikeusministeriö on perustanut säätiöitä, joiden sosiaalityöntekijät selvittävät velallisen velat ja neuvottelevat hänen velkojiensa kanssa uudelleenjärjestelystä niin, että velka voitaisiin saneerata jopa 20 %:iin alkuperäisestä lainasta. Velkojat olivat yleensä suostuneet menettelyyn, sillä muussa tapauksessa he olisivat vaarassa jäädä kokonaan ilman saataviaan. Suomalainen malli oli 1930 luvun lama-aikana perustettu erityinen velkasovittelujärjestelmä, jolla valtiovalta tuli maaseudun maanviljelijöiden avuksi, jotta maatilat eivät olisi joutuneet pakko-
20 lunastukseen. Muita malleja olivat toisen maailmansodan jälkeen perustetut asutus- ja sotavahinkokorvausjärjestelmät, joilla sodan vahinkoja ja menetyksiä korvattiin sodassa omaisuutta menettäneille. Akordirahaston ajatus oli, että nyt taloussodassa omaisuutensa menettäneiden todellisuus otettaisiin huomioon ja heitä autettaisiin uuteen alkuun. (Viirre 2001.) Akordirahaston toimintamalli perustuu velkojan, velallisen ja akordirahaston vapaaehtoiseen sovintoratkaisuun. Sovintoratkaisu on tilanne, jossa pyritään korkojen, perintäkulujen ja pääoman kohtuullistamiseen tai osittaiseen anteeksiantoon, yhteisvastuullisten korvaustuomioiden jakamiseen pääluvunmukaisiksi ja velanmaksun aloittamiseen siten, että sovitetaan maksuaika maksukyvyn ja elämäntilanteen mukaan. (Kirkon diakoniarahasto 2001.) Kirkon diakoniarahasto suosittelee seuraavaa menettelyä akordirahaston avustusta haettaessa (liite 3). Ensimmäiseksi velallinen tapaa velkaneuvojan, jonka kanssa kartoitetaan velkajärjestelyhakemuksen pohjalta ratkaisuvaihtoehdot ja käynnistetään sovintoneuvottelut. Tämän jälkeen velallinen tapaa diakoniatyöntekijän, joka arvioi oman diakonisen ammatillisuuden kautta ratkaisuvaihtoehtoja ja avustuksen diakonisia kriteereitä. Diakoniatyöntekijä tarvittaessa tekee myös avustushakemuksen kirkon diakoniarahastolle kirkon avustushakemuslomakkeella. Hakemisprosessin aikana sovitaan velkojien kanssa kokonaisratkaisusta ja neuvotellaan sen mukaiset akordit. Lopuksi maksetaan velat syntyneen sopimuksen mukaan ja varmistetaan, että kaikki velat on näin kuitattu. (Kirkon diakoniarahasto 2002.) Akordirahaston avustusta haettaessa on kartoitettava hakijan kokonaistilanne: minkälaisia ongelmia on käytännön elämässä; miten hakijan perhe/ lapset voivat; miltä tulevaisuus näyttää, jos ei tapahdu muutosta; paljonko on velkaa ja miten ja milloin ne ovat syntyneet, mitä eri vaihtoehtoja on tilanteen ratkaisemiseksi; onko hakija käynyt velkaneuvojalla ja sosiaalitoimessa ja minkälaisia toimenpide-ehdotuksia näiltä tahoilta on saatu; onko velkaongelmaa pyritty ratkaisemaan sopimalla velkojien kanssa; onko velkajärjestely mahdollinen ja voiko takauksen saada Takuu-Säätiöstä. (Kirkon diakoniarahasto 2002., )