KEHITYSVAMMAISEN PERILLISEN ASEMA METSÄTILAN SU- KUPOLVENVAIHDOKSESSA

Kari Tiusanen KEHITYSVAMMAISEN PERILLISEN ASEMA METSÄTILAN SU- KUPOLVENVAIHDOKSESSA Opinnäytetyö Metsätalouden koulutusohjelma Toukokuu 2014

KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 3.4.2014 Tekijä Kari Tiusanen Koulutusohjelma ja suuntautuminen Metsätalouden koulutusohjelma Metsätalous Nimeke Kehitysvammaisen perillisen asema metsätilan sukupolvenvaihdoksessa Tiivistelmä Metsätilojen perintöjärjestelyt ovat Kehitysvammaisten Tukiliiton lakineuvonnassa ja edunvalvontatyössä olleet tähän asti käsittelemättömiä aiheita. Suomessa on noin 40.000 kehitysvammaista ihmistä. Metsäisessä Etelä- ja Pohjois-Savossa heitä on yli 3000, mikä on asukaslukuun suhteutettuna enemmän kuin muualla maassa. Eri puolilla maata lienee silti monia metsää omistavia kehitysvammaisten perheitä. Kun metsänomistajat ikääntyvät kovaa vauhtia, tilan omistusjärjestelyt ja perinnönjako tulevat lisääntyvissä määrin ajankohtaisiksi. Kehitysvammaisista monet asuvat lisäksi edelleen lapsuuden kodeissaan. Työssä on käsitelty metsätilan sukupolvenvaihdoksiin liittyvien eri menettelytapojen vaikutuksia edunvalvonnassa olevalle kehitysvammaiselle. Kehitysvammaisen metsänomistus toteutuu luontevimmin yhteisomistuksessa. Omaisuutta järjesteltäessä on kiinnitettävä huomiota metsänomistuksen kannattavuuden arviointiin, kun sitä verrataan rahamuotoiseen varallisuuteen. Metsä- ja sukupolvenvaihdos- sekä muihin asiantuntijoihin on pidettävä yhteyttä heti alusta alkaen, että perinnönjakokysymyksissä ei jouduttaisi turhaan harhapoluille Toimiva edunvalvonta on keskeisellä sijalla kehitysvammaisen omaisuuden hoidossa. Metsäasioiden hoidossa asian tuntevan edunvalvojan rooli korostuu entisestään. Edunvalvojaksi kannattaa hakea päämiehen entuudesta hyvin tuntevaa henkilöä. Metsä- ja muun omaisuuden järjestelyjä ei ole hyvä jättää kuoleman jälkeen tapahtuviksi. Ne ovat silloin yleensä vaikeampia toteuttaa ja tulevat kuolinpesän osakkaille kalliimmiksi. Yhden osakkaan edunvalvonnan tarve hankaloittaa tilannetta muiden pesän jäsenien kannalta. Asiasanat (avainsanat) Edunvalvoja, holhoustoimilaki, maistraatti, metsänomistus, metsätulo, sukupolvenvaihdos Sivumäärä Kieli URN 28 s. + liitt.1 s. Suomi URN:NBN:fi:mamk-opinn2014C0928 Huomautus (huomautukset liitteistä) Liitteenä on lyhennelmä työstä Kehitysvammaisten Tukiliiton verkossa ilmestyvää uutiskirjettä varten. Ohjaavan opettajan nimi Pasi Pakkala Opinnäytetyön toimeksiantaja Kehitysvammaisten Tukiliitto

DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis April 3, 2014 Author Kari Tiusanen Degree programme and option Degree Programme in Forestry Name of the bachelor's thesis Mentally Handicapped Person as a new forest owner Abstract In this thesis it has been cleared up what must be paid attention to according to the law of wardship activity when the mentally handicapped person owns forest. Many parents, who own forest, are over 60 years old. They want to leave to their forest to children and other form of joint property. I have cleared up which details influence on which kind of property is better for handicapped person, forest or financial property. In the thesis have been compared situations and alternatives when the parents leave their forest property to heirs weather they are still leaving or the children will get the inheritance after the death of their parents. What kind of effects the wardship activity makes for the mentally handicapped person in these situations. Subject headings, (keywords) Owning of forest, change of generation, inheritance, mentally handicapped person, law of wardship, Pages Language 28 p. + app. 1 p. Finnish URN:NBN:fi:mamk-opinn2014C0928 Remarks, notes on appendices As an appendix a summary of the work to e-mail letter of Support Organization of Mentally Handicapped Persons. Tutor Employer of the bachelor's thesis Pasi Pakkala Support Organization of Mentally Handicapped Persons

SISÄLTÖ KUVAILULEHDET 1 JOHDANTO... 1 2 METSÄTILAN SUKUPOLVENVAIHDOKSEN SUUNNITTELU... 2 2.1 Tilat pieniä, omistajat iäkkäitä... 2 2.2 Tilanteen kartoitus perheessä... 2 2.3 Kehitysvammainen henkilö perillisenä... 4 3 EDUNVALVONTA HOLHOUSTOIMILAIN MUKAAN... 5 3.1 Edunvalvonnan perusteet... 5 3.2 Edunvalvojan rooli omaisuuden hoidossa... 6 3.3 Metsäasioiden hoitaminen... 6 3.4 Edunvalvojan henkilö... 7 4 KELAN ASUMISTUET JA LAITOSHOITOMAKSUT... 8 4.1 Eläkettä saavat kehitysvammaiset... 8 4.2. Metsätulon vaikutus eläkkeensaajan asumistukeen... 8 4.3. Omaisuuden muodon vaikutus asumistukeen... 9 4.4 Vaikutus pitkäaikaisen laitoshoidon maksuihin... 11 4.5. Vastaako metsästä saatava hyöty vaivannäköä... 12 5 OMAISUUDEN JÄRJESTELYN TOTEUTTAMINEN... 13 5.1 Kehitysvammainen henkilö ainoana perijänä... 13 5.2 Yhteinen omistus sisarusten kanssa... 14 5.2.1 Sisarussuhteiden vaikutus yhteistoimintaan...14 5.2.2 Verotusyhtymä...15 5.2.3 Yhtymän osakas edunvalvojana...16 5.3 Rahaa tai kiinteistöjä metsän sijasta......17 5.4 Kauppa yhden osakkaan kanssa...18 5.5 Lahja tai hallintaoikeuden siirto...19 6 KUOLINPESÄ... 20 6.1 Osakkuus kuolinpesässä...20 6.2 Kuolinpesän jakaminen...22 6.3 Pesäosuuden tai koko tilan myynti...23 6.4 Edunvalvottava kuolinpesän osakkaana...23 7 POHDINTAA... 24 7.1 Näkökulmia päätöksentekoon... 24 7.2 Suosituksia ratkaisujen tekoon...25

LÄHTEET... 27 LIITTEET...29 Kehitysvammaisten Tukiliiton uutiskirje... 29

1 1 JOHDANTO Päädyin työni aiheeseen, kun pohdin metsänomistajana sekä kehitysvammaisen poikani isänä ja edunvalvojana hänen asemaansa perheen metsätilan tulevissa omistusjärjestelyissä sekä niiden vaikutusta muiden lasteni tilanteeseen. Ottaessani asiassa yhteyttä Kehitysvammaisten Tukiliiton lakineuvontaan, siellä ei aiheesta ollut kokemusta. Tukiliiton lakineuvonta on resurssiensa puitteissa keskittynyt ensisijaisesti käsittelemään lapsiperheille ja nuoremmille kehitysvammaisille kuuluvia etuja. Perintöasiat eivät ole tähän asti olleet neuvonnassa ajankohtaisia. Metsänomistuksen suhteen kysymys voi olla monessa perheessä hyvinkin ajankohtainen, ainakin jos se halutaan havaita. Varsinkin täällä Savossa on runsaasti metsätiloja ja paljon myös kehitysvammaisia henkilöitä. Heistä moni asuu vielä kotitilalla ikääntyvien vanhempiensa luona. Koska metsäperintöasiat saattavat lähivuosina hyvinkin nousta enemmän esille, sovin Tukiliiton henkilöiden kanssa, että selvittäisin opinnäytetyössäni niihin liittyviä seikkoja. Millä tavoin kehitysvammaisen metsäomaisuuden hallinta ja metsän käyttö on järjestettävissä sekä mitkä ovat sen vaikutukset tukiin ja hoitomaksuihin? Vai olisiko rahallisen perinnön hallinta hänelle hyödyllisempää ja vaivattomampaa? Tarkastelen työssäni tilannetta kahden päälinjan kautta. Mitkä ovat vaihtoehdot ja niiden vaikutukset edunvalvonnassa olevalle kehitysvammaiselle, jos metsätilan sukupolvenvaihdos ja omaisuuden järjestelyt tehdään ennakolta tai, jos perintökysymykset kohdataan vasta tilan nykyisen omistajan kuoleman jälkeen. Esittelen perustason ratkaisuvaihtoehtoja noin 30-100 hehtaarin kokoisia tiloja ajatellen. Myös tarkasteltavan perheen rakenne on perinteinen, avioliitossa olevat vanhemmat ja yhteiset lapset. Kyseinen perhemuoto lienee maaseudulla vielä yleisin. Olen kerännyt aineistoa haastattelemalla asiantuntijoita, käyttämällä kirjallisia ja verkkolähteitä sekä hakemalla tulkintaperusteita aiheeseen liittyvistä lukuisista lain kohdista. Työni tavoitteena on saada kuvatussa elämänvaiheessa olevat metsänomistajat ja perheet ajattelemaan perinnön jakoa kehitysvammaiseen jälkeläisen tarpeiden ja hänen omistuksiinsa liittyvien lakien ja viranomaismääräysten kannalta. Toivon mukaan näin voitaisiin välttyä ajautumasta ennakolta hallitsemattomaan tilanteeseen.

2 2 METSÄTILAN SUKUPOLVENVAIHDOKSEN SUUNNITTELU 2.1 Tilat pieniä, omistajat iäkkäitä Metsätilan sukupolvenvaihdos on ikääntyville metsänomistajille usein herkkä ja tunteita myllertävä asia. Sen esille ottamista perheessä saatetaan venyttää viimeiseen asti, jolloin ratkaisu jää monta kertaa toteuttamatta ennen kuin väistämätön elämän laki joko kuoleman tai vaikka muistisairauden muodossa astuu mukaan kuvaan. Metsänomistajan kannattaisi pohtia tilansa tulevaa kohtaloa kuitenkin jo silloin, kun hän itse on vielä hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Metsätilanomistajien keski-ikä on Metsäntutkimuslaitoksen tilastojen mukaan 62 vuotta (Metsänomistajat ikääntyvät ja eläköityvät, Metla 2012), joten asia on hyvinkin ajankohtainen suurella osalla maamme metsätiloista. Metsätilat ovat kooltaan keskimäärin vain 30 hehtaaria. Yhdeksi metsätilaksi luetaan kaikki saman omistajan yhden tai useamman metsänhoitoyhdistysten alueilla olevat tilat sekä aviopuolisoiden yhdessä tai erikseen omistamat tilat, joita he hoitavat yhdessä. (Metsätilarakenne ja tilakoko, Metla 2010.) Näin ollen useinkaan ei puhuta kovin suurien omaisuuksien järjestelyistä. Jokainen tapaus on aina ainutkertainen ja siihen haetaan toimivaa ratkaisua sen omista lähtökohdista. Kuitenkin lisääntyvissä tapauksissa seurauksena on jakamaton kuolinpesä, mikä on sen osakkaille kaikkein huonoin vaihtoehto sekä verotuksellisesti että kankean päätöksentekojärjestelmänsä vuoksi. 2.2 Tilanteen kartoitus perheessä Kun perheessä aletaan keskustella metsätilan tulevaisuudesta on alusta alkaen käytössä oltava tuore metsäsuunnitelma ja mieluusti jo tässä vaiheessa suunnitelman pohjalta laadittu tila-arvio. Metsäsuunnitelmassa näkyvät tilan hakkuumahdollisuudet ja hoitotarpeet, tila-arviosta ilmenee tilan käypä arvo eli mikä todennäköisesti olisi metsän myyntihinta. Toteutuneiden metsäkiinteistökauppojen keskihinnat koko maassa 2013 vaihtelevat Metsäntutkimislaitoksen tilastojen mukaan Häme-Uusimaan metsäkeskuksen alueen 4700 eurosta Lapin 800 euroon hehtaarille. Etelä-Savossa lukema oli 3600 euroa ja Pohjois-Savossa 2900 euroa hehtaarille. Kaikkien maassa

3 kaupan kohteina olleiden metsäkiinteistöjen keskikoko oli 35,4 hehtaaria, kun tilastossa on otettu huomioon yli 10 hehtaarin kokoiset tilat. (Metsäkiinteistöjen kauppahinnat, Metla 2014.) Verohallinto on ohjeistanut summa-arvomenetelmällä laaditun tila-arvion metsätilojen ensisijaiseksi arvonmääritystavaksi. Ohjeistus koskee eteläisessä Suomessa vähintään 15 hehtaarin ja entisen Oulun läänin alueella 30 ha pinta-aloja. (Kiviniemi & Havia 2011, 99.) Metsäsuunnitelmia ja arvioita tekevät metsänhoitoyhdistykset, OTSO Metsäpalvelu sekä useat yksityiset metsäpalvelutoimijat. Keskusteluissa on kuunneltava kaikkien asianosaisten mielipiteitä ja pyrittävä määrittämään yhteinen tavoite, mihin voidaan sitoutua. Ensiarvoisen tärkeää on selvittää, onko perillisissä metsän omistamisesta kiinnostuneita ja tietämystä sen hoitoon. Vastentahtoisesti ei kenenkään pidä joutua sellaisen omaisuuden haltijaksi, minkä hoitaminen ja taloudellisen tuoton saavuttaminen vaatii merkittävää aktiivisuutta ja vaivannäköä. On hyödyllistä pohtia onko metsällä jälkipolvelle taloudellista merkitystä väheksymättä kuitenkaan sen virkistys- ja luontoarvoja. Tällöin kaikkien kannalta paras vaihtoehto saattaa olla tilan myyminen ulkopuoliselle, vaikka se olisi luopuvalle sukupolvelle tilaan liittyvine tunnearvoineen kaikkein kipein ratkaisu. Tilasta saadun myyntitulon voi sitten lahjoittaa perillisille. Sukupolvenvaihdoksen suunnitteluun kuuluu myös veroseuraamusten pohdinta, mutta kannattaa myös laskea, paljonko verotuksen kannalta halvimman vaihtoehdon saavuttamisesta joutuu tosiasiassa maksamaan. Kiviniemen ja Havian mukaan (2011,13) verosuunnittelun tärkeys riippuu olosuhteista ja päätöksentekijäin arvostuksista, vaikka sukupolvenvaihdoksen suunnittelua pidetään usein samana asiana. Omaisuuden järjestelyn voi tehdä myös kuoleman varalta testamentilla. Joskus on myös järkevää, ettei tehdä mitään ja jäämistön annetaan mennä avioliittolain ja perintökaaren mukaan. Tämä on mahdollista varsinkin tavanomaisissa perhe- ja taloudellisissa oloissa, jollei asianosaisilla ole esimerkiksi erityistä tarvetta ennenaikaisiin omaisuuden siirtoihin. (Kiviniemi & Havia 2011, 39.)

4 2.3 Kehitysvammainen henkilö perillisenä Edellisen luvun lopussa mainittuihin tavanomaisiin perheoloihin tulee poikkeus silloin, kun perheessä on kehitysvammainen jäsen. Kehitysvammaisen henkilön osalta tulee mietittäväksi niitä taloudellisia ja hänen etujaan turvaavia vaikutuksia, joita erilaisista omaisuuden järjestelytavoista voi aiheutua hänelle ja toisille perheen jäsenille. Taloudellisista vaikutuksista ovat päällimmäisinä eläkkeensaajan asumistukilain 2007/568 mukaiset asumistuet sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain 1992/734 mukaiset pitkäaikaisen laitoshoidon asiakasmaksut. Edunvalvonnassa olevan kehitysvammaisen metsänomistajan toiminta on holhoustoimilain puitteissa maistraatin tarkasti säätelemää. Kaiken ohella on sukupolvenvaihdoskeskusteluissa kuunneltava myös kehitysvammaisen perillisen mielipidettä, mikäli hän ymmärtää asiaa ja pystyy ilmaisemaan näkemyksensä joko itse tai mahdollisen edunvalvojansa kautta (Salisma 2013). Ennen kuin sukupolvenvaihdospäätöksiä tai muita omaisuuden järjestelyitä aletaan tehdä, on kehitysvammaisen jäsenen osalta selvitettävä maistraatissa edunvalvonnan tarve suhteessa hänelle tulevaan omaisuuteen ja edunvalvojan rooli taloudellisten asioiden hoidossa. Myös omaisuuden järjestelyiden vaikutukset asumistukeen tai laitoshoitomaksuihin on syytä selvittää Kelan kanssa. Jo sukupolvenvaihdosprosessin varhaisessa vaiheessa on tärkeää kääntyä kokeneen sukupolvenvaihdosasiantuntijan puoleen, jolla on näkemystä ratkaisuihin myös edunvalvottavan henkilön kannalta. Asiantuntijoita löytyy samoilta tahoilta kuin tilaarvioiden tekijöitä. Näiden lisäksi sukupolvenvaihdossopimusten tekoon löytyy apua muun muassa Pro Agriasta ja pankeista sekä metsäfirmoista ja kiinteistövälityksistä. Edellä mainittujen ohella maksutonta neuvontaa on saatavissa myös Suomen metsäkeskuksesta, mutta sen toimihenkilöt eivät voi tehdä varsinaisia sukupolvenvaihdossopimuksia.

5 3 EDUNVALVONTA HOLHOUSTOIMILAIN MUKAAN 3.1 Edunvalvonnan perusteet Holhoustoimilain perusteella yksilön edunvalvonnan tarvetta ei määritellä diagnoosin, kuten kehitysvammaisuuden perusteella. Kehitysvammaisten tukiliiton kanta on, että kehitysvammaisen henkilön pitäisi saada päättää omista asioistaan mahdollisimman pitkään, mikäli hän selviytyy itsenäisesti muun muassa päivittäisistä pankkiasioista (Edunvalvonta, Kehitysvammaisten tukiliitto 2014). Tilanne muuttuu, jos varallisuus kasvaa siinä määrin, että hänen on vaikeaa käsittää sen suuruusluokkaa tai hallita omaisuutta itselleen edullisella tavalla. Maistraatille tulee tietoa edunvalvonnan tarpeessa olevasta henkilöstä tavallisimmin lähipiirin, sosiaalitoimen tai esimerkiksi pankin kautta. Jos henkilö ei ole ollut oikeustoimikelpoinen jotakin sopimusta tehdessään, eikä ole ymmärtänyt sen merkitystä, sopimus voidaan purkaa jälkeenpäin, jos todetaan, että henkilö ei ole ollut oikeustoimikelpoinen eikä hänellä ole ollut laillista edustajaa tehdessään oikeustointa. (Rubanin 2014). Holhoustoimilain 2. luvun 8 :n mukaan käräjäoikeus voi määrätä maistraatin pyynnöstä edunvalvojan täysi-ikäiselle, joka ei laissa mainituista syistä johtuen ole kykenevä huolehtimaan ja valvomaan etuaan sellaisesta omaisuudesta, mikä vaatii hoitoa eikä tule muulla tavalla asianmukaisesti hoidetuksi. (Laki holhoustoimesta 1999/1093). Edunvalvoja voidaan lain perusteella määrätä hoitamaan rajoitetusti tiettyä oikeustointa kuten perinnönjakoa, jos perintö ei vaadi erityistä hoitoa. Metsäomaisuuden voi katsoa olevan erityistä hoitoa vaativaa ja edellyttänee kehitysvammaiselle perijälle useimmassa tapauksessa edunvalvojaa. Edunvalvonnan tarve selvitetään joka neljäs vuosi, jotta kenenkään ei tarvitse olla edunvalvonnassa tarpeettomasti (Holhoustoimi, Maistraatit 2014). Holhoustoimilain 2. luvun 4 ja 5 :n mukaan tuomioistuin tai holhousviranomainen voi määrätä edunvalvojaksi tehtävään sopivan ja siihen suostumuksensa antavan henkilön. Tehtävään sopivuutta arvioidaan ehdokkaan taidon ja kokemuksen sekä tehtävän vaativuuden perusteella. Alaikäisen edunvalvojina ovat kyseisen lain 2 luvun ja 4 :n mukaan vanhemmat. (Laki holhoustoimesta 1999/1093.) Edunvalvojana voi toimia

joku edunvalvottavalle läheinen henkilö joko omasta perheestä tai joku muu hänet tunteva ja luotettavaksi koettu henkilö (Rubanin 2013). 6 Jos tehtävään sopivaa henkilöä ei edunvalvottavan lähipiiristä löydy, käräjäoikeus määrää hänelle yleisen edunvalvojan. Yleiset edunvalvojat toimivat valtion oikeusaputoimistoissa, jotka kuitenkin voivat turvautua ostopalveluihin ulkopuolisilta palveluntuottajilta. (Edunvalvojan henkilö, Maistraatit 2013.) Holhoustoimilain 5. luvun 44 :n perusteella täysi-ikäisen edunvalvoja on oikeutettu kulukorvauksiin edunvalvottavan eli päämiehensä varoista sekä niihin nähden kohtuulliseen palkkioon riippuen tehtävän laadusta ja laajuudesta (Laki holhoustoimesta 1999/1093). 3.2. Edunvalvojan rooli omaisuuden hoidossa Edunvalvojalla on keskeinen rooli päämiehensä omaisuuden hoidossa. Holhoustoimilain 5. luvun 37 ja 39 velvoittavat edunvalvojaa edistämään päämiehensä parasta hoitamalla omaisuutta ja sen tuottoa hänen hyödykseen asumista, elatusta ja muita henkilökohtaisia tarpeita varten sekä saamaan jäljelle jäävälle omaisuudelle kohtuullinen tuotto (Laki holhoustoimesta 1999/1093). Arkipäivän tasolla edunvalvojan on huolehdittava, että päämies saa varoistaan riittävästi rahaa henkilökohtaisiin menoihinsa (Edunvalvojan tehtävät, Maistraatit 2013). Lain perusteella päämiehen omaisuus voi myös vähetä sillä edellytyksellä, että hänen tulevaisuuden tarpeensa turvataan. Muutos entiseen on siinä, että edunvalvojan tehtävänä on ajaa nyt päämiehensä parasta eikä enää mahdollisten perillisten. (Rubanin 2013.) Edunvalvojalla on tilivelvollisuus ja hänen on pidettävä kirjaa tilikauden (vuosi) tapahtumista ja annettava maistraatille niistä vuositili holhoustoimilain 5. luvun 50 ja 51 :n perusteella (Laki holhoustoimesta 1999/1093). 3.3 Metsäasioiden hoitaminen Holhoustoimilain 5 luvun 34 :n 12. kohdassa todetaan, että edunvalvojalla ei ole oikeutta hakkauttaa metsää ilman holhousviranomaisen hyväksymää omaisuuden hoitosuunnitelmaa (Laki holhoustoimesta 1999/1093). Metsän käyttöä varten edunvalvojan kannattaa hyväksyttää maistraatilla voimassa oleva metsäsuunnitelma,

7 ettei sitä tarvitse käyttää maistraatissa joka kerta erikseen (Terho 2013). Yleensä metsäsuunnitelma täyttää metsän osalta omaisuuden hoitosuunnitelman kriteerit ellei kyseessä ole huomattavasta määrästä myös muuta omaisuutta. Itä-Suomen maistraatin Mikkelin yksikössä edellytetään, että hakkuuesityksiä on noudatettava kuvion tarkkuudella suunnitelmassa esitetyllä tavalla. Jos hakkuussa halutaan poiketa metsäsuunnitelman esityksestä, toimenpiteeseen pitää hakea maistraatilta erityislupa. Poikkeuksena on luonnontuho. Erityisluvan hinta on 170 euroa. Edunvalvojan on selvitettävä vuositilissä metsän hakkuutulot ja hoitomenot (Terho 2013). Edunvalvonnan määräykset saattavat poiketa toisistaan maan eri puolilla, sillä maistraatit tulkitsevat lakia usein eri tavoin. Sen vuoksi oikeusministeriö pyrkii yhtenäistämään maistraattien totuttuja menettelytapoja. (Rubanin 2013.) 3.4 Edunvalvojan henkilö Edunvalvojaa haettaessa on tärkeä pohtia hänen sopivuuttaan ja pätevyyttään tehtävään etenkin jos kyseessä on metsän vaatimaa monimuotoista omaisuuden hoitoa. Aiemmin mainittujen yleisten edellytysten ohella, kannattaa kiinnittää huomiota edunvalvojan metsälliseen tietämykseen ja kokemukseen. Yleisellä edunvalvojalla voi olla kokemusta myös metsäasioista erilaisten asiakkaidensa kautta (Rubanin 2013). Kehitysvammaisten Tukiliiton käsityksen mukaan yleinen edunvalvonta ei kuitenkaan läheskään aina toimi käytännössä parhaalla mahdollisella tavalla päämiehen edun ja yksilöllisten tarpeiden näkökulmasta. Syynä voivat olla muun muassa niukat henkilöja aikaresurssit. (Salisma 2013.) Kun metsäomaisuudestakin pitäisi saada vähintään kohtuullinen tuotto, niin päämiehen hyödyn kannalta sopiva henkilö voi löytyä yleistä edunvalvojaa lähempää. Edunvalvottavan lähipiiristä tuleva edunvalvoja tuntee muutenkin paremmin päämiehensä tavat ja persoonan kuin viranomaistyötä tekevä. Jos päämiehen edunvalvojana on hänen vanhempansa, joka on luovuttamassa omaisuutta lapsilleen, on maistraatin asetettava hänen tilalleen sijainen. Omaisedunvalvojan toimintaan liittyy rajoituksia myös silloin, kun hänen ja

8 päämiehen edut risteävät heidän kuuluessaan samaan verotusyhtymään tai kuolinpesään. (Andersson 2013.) Holhoustoimilain 5. luvun 32 :n mukaan edunvalvoja ei saa edustaa päämiestään, jos vastapuolena on edunvalvoja itse (Laki holhoustoimesta 1999/1093). 4 KELAN ASUMISTUET JA LAITOSHOITOMAKSUT 4.1. Eläkettä saavat kehitysvammaiset Suurin osa 16-65 vuotiaista kehitysvammaisista on oikeutettu eläkkeensaajan asumistukilain 2. luvun 8 :n perusteella asumistukeen, koska he saavat kansaneläkelain (2007/568) mukaista työkyvyttömyyseläkettä (Laki eläkkeensaajan asumistuesta 2007/571). Metsän laskennalliset verottajan vahvistamat vuositulot vaikuttavat eläkkeensaajan asumistukiin ja vaikeavammaisen pitkäaikaisen laitoshoidon maksuihin (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1992/734). Kaikki kehitysvammaiset eivät ole eläkkeellä. Tällöin he kuuluvat yleisen asumistuen piiriin. Omalla palkallaan eläviä ja työkyvyttömyyseläkkeensä lepäämään jättäneitä kehitysvammaisia on alan asiantuntijatahojen arvion mukaan vain 300-400 henkeä. Siksi asetun työssäni kehitysvammaisten valtajoukon tilanteeseen. Koko ajan kasvava määrä kehitysvammaisia asuu nykyään erimuotoisesti vuokralla joko palveluasunnossa tai itsenäisemmin omassa asunnossa. Nekin, jotka asuvat vielä vanhempiensa kanssa tulevat valtaosaltaan siirtymään vuokra-asumisen piiriin, kun elämäntilanne kotona muuttuu. Siksi omaisuuden järjestelyjä perheessä mietittäessä olisi otettava huomioon kehitysvammaisen perintöosan vaikutus Kelan asumistukiin nyt tai tulevaisuudessa. 4.2 Metsätulon vaikutus eläkkeensaajan asumistukeen Eläkkeensaajan asumistukeen vaikuttavat eläkkeensaajan asumistukilain 5, 12 ja 13 :n mukaan hakijan asumismenot, bruttotulot ja omaisuus (Laki eläkkeensaajan asumistuesta 2007/571). Metsätalouden tuloksi lasketaan lain 12 :n 2 momentin

9 mukaan varojen arvostamislain 7 :n 3 momentin perusteella vahvistettu metsän keskimääräinen vuotuinen tuotto hehtaaria kohden kerrottuna metsän pinta-alalla (Laki varojen arvostamisesta verotuksessa 2005/1142). Metsätulon vaikutusta asumistukeen kasvattaa lisäomavastuun tulorajan ylittävä osuus, joka on yksin asuvalla 8746 euroa vuodessa. Tämän summan ylittävältä osalta tuloista otetaan huomioon 40 prosenttia (Asumistuen määrä, Kela 2014). Osuutta kuolinpesän tuotosta ei asumistukilain 14 :n 16. kohdan perusteella kuitenkaan oteta huomioon. (Laki eläkkeensaajan asumistuesta 2007/571.) Metsän keskimääräinen tuotto perustuu verohallinnon vuotuiseen päätökseen, joka pohjautuu metsien pinta-alaverotuksen aikaisiin kasvupaikkaluokituksiin. Vuonna 2014 metsän keskimääräinen tuotto on Savon seudulla pääosin 110-150 euroa hehtaarilla. Valtakunnan tasolla vaihtelua on Oulu-Kajaani -linjan alapuolisen metsä- Suomen 30-40 eurosta Päijät-Hämeen ja Länsi-Uusimaan 160-180 euron hehtaarituottoon. (Metsän keskimääräinen vuotuinen tuotto, Verohallinto 2014.) Runsaspuustoisissa kunnissa metsätulolla on eläkkeensaajan asumistukeen iso merkitys. Metsän tuottoluvut voivat olla joissain kunnissa ympäristökuntia alhaisemmat siitä syystä, että niissä jäi veroluokituksen uusiminen tekemättä ennen metsäverotuksen uudistusta 1994. Näissä kunnissa metsän omistaminen on ikään kuin todellista tilannetta edullisempaa. Asumistuen hakijan metsäomaisuuden arvoksi määritetään eläkkeensaajan asumistukilain 2. luvun 13 :n mukaan metsätalouden tulo kerrottuna kymmenellä. Metsän painoarvo tukilaskelmassa voi kasvaa eläkkeensaajan asumistukilain 2. luvun12 :n 5 momentin perusteella silloin, kun hakijan koko omaisuus velat vähennettyinä ylittää 16 532 euroa (Omaisuuden määrä, Kela 2014). Tällöin omaisuudesta lasketaan rajan ylittävältä osalta kahdeksan prosenttia lisää vuosituloksi. (Laki eläkkeensaajan asumistuesta 2007/571.) Lisäksi puunmyyntitulojen tuotto pankkitilillä sisältyy hakijan pääomatuloihin. Rahana saadusta lahjasta ei seuraa metsän tavoin välitöntä vuosituloa. 4.3. Omaisuuden muodon vaikutus asumistukeen Asumistuen laskennassa käytettävä metsän keskimääräiseen tuottoon perustuva metsätulo ei ole riippuvainen tilan metsätalouden todellisesta tuloksesta.

10 Yksityiskohtaisen tarkkoja määritteitä on perittävälle metsätilalle tai -osuudelle mahdotonta antaa, koska tuen hakijoiden tilanteet ovat kaikki erilaisia niin metsän kuin muiden vaikuttavien tekijöiden suhteen. Joitakin lähtökohtia voi asumistuen vertailulaskelmia varten kuitenkin antaa. Asumistukilaskelmia varten on vertailtava, mitä tukeen vaikuttaa, jos saa perinnön metsänä tai sen sijaan rahallisessa muodossa. Metsäsuunnitelman pohjalta on laskettava kattaako metsätalouden nettotulos asumistuen aleneman verrattuna tilanteeseen ilman metsää. Nettotuloksessa otetaan huomioon metsätalouden menot ja pääomaverot. Laskelmassa on syytä huomioida myös perintö- tai lahjaveron määrä. Perintö- ja lahjaverolain 19 3 momentin mukaan lahjana saadusta rahasta tai arvopapereista ei mene lahjaveroa siltä osin, kun lahjoituksia on saatu vähemmän kuin 4000 euron arvosta kolmen vuoden aikajaksoissa (Perintö- ja lahjaverolaki 1940/378). Verovapaus on lisäksi lahjanantajakohtainen eli molemmat vanhemmat voivat antaa lahjoituksia omissa nimissään (Kiviniemi & Havia 2011,107). Suunnittelemalla omaisuuden siirrot hyvissä ajoin saa pitkällä aikavälillä lahjoitettua verovapaasti merkittäviä summia. Lisäksi perinnön jättäjä voi kuolemansa varalle tehdyllä säästöhenkivakuutuksella lahjoittaa korvauksena verottomasti 35,000 euroa (Sikanen 2013). Kehitysvammaisten maksamat vuokrat ovat Etelä- ja Pohjois-Savossa suunnilleen 270 ja 550 euron välillä. (Suhonen 2013.) Asumistuen ylämäärä oli viime vuonna Kelan mukaan 372 euroa, jonka pelkällä eläkkeellä elävä sai noin 500 euron vuokrasta (Pärnänen 2013.) Asumistuella ei ole sellaisessa tapauksessa merkitystä, kun perinnön tai lahjan määrä on kyllin suuri. Kuvitellaan esimerkkinä seuraavan kaltainen tilanne Kelan asumistukilaskuria apuna käyttäen: Jos kehitysvammaisen henkilön vuokra keskisavolaisella paikkakunnalla on 400 euroa kuukaudessa ja hänen vuositulonsa ovat noin 19,000 euroa, niin hän saa asumistukea enää 10 euroa. Kun vuositulosta vähennetään työkyvyttömyys- ja takuueläke, yhteensä 8920 euroa, niin muuksi vuosituloksi jää noin 10,000 euroa. Jos kyseisen paikkakunnan metsien tuotto on keskimäärin 130 euroa hehtaarille, niin muun vuositulon osuus täyttyy 48 hehtaarin mukaan laskettavalla metsätalouden tulolla, 6240 euroa ja 62,400 euron arvoisesta metsäomaisuudesta. Omaisuuden arvosta

otetaan vuosituloksi noin 3700 euroa. Lisäomavastuuta on tukeen laskettu 336 euroa kuukaudessa. 11 Kuvitteellisella kyseisen metsäomaisuuden arvoa noin 62,000 euroa vastaavalla muulla omaisuudella asumistukea saisi suunnilleen 190 euroa. Eläkkeestä ja omaisuudesta yhteenlaskettu vuotuinen bruttotulo on vain 12,400 euroa. Lisäomavastuun osuus on 122 euroa. Useimpien uusien erityisryhmien asuntokohteiden rahoittajana toimii valtion asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA). Jos vaikkapa kehitysvammainen henkilö saa huomattavan suuren perinnön, ARA ei saata hyväksyä häntä vuokralaiseksi varakkuutensa tähden vaan kehottaa hankkimaan asuntonsa itse. (Jokinen 2014.) Metsäperinnöt lienevät harvoin niin arvokkaita, että ne estäisivät vuokrasuhteen syntymisen. 4.4 Vaikutus pitkäaikaisen laitoshoidon maksuihin Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevan hoitopaikkamaksussa otetaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain 10a :n 2. momentin mukaan metsätulona huomioon varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 7 :n 3. momentin mukaan vahvistettu metsän keskimääräinen vuotuinen tuotto hehtaarilta kerrottuna metsämaan pinta-alalla (Laki varojen arvostamisesta 2005/1142.) Tästä summasta vähennetään 10 prosenttia ja metsätalouden korot. (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1992/734.) Maksu voi olla enintään 85 prosenttia hoidossa olevan nettokuukausituloista. Asiakkaalle taataan kuitenkin henkilökohtaiseen käyttöön kuukausittain vähintään 105 euroa. (Pitkäaikaisen laitoshoidon maksut, Kuntaliitto 2014.) Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevan omaisuuden hallinta ei voi olla passiivista, jotta hän voi suoriutua hoitomaksuista. Metsää on voitava hyödyntää vähintään sen laskennallisen tuoton verran. Oletetaan, että edellisessä luvussa mainittu henkilö joutuukin pitkäaikaiseen laitoshoitoon. Metsätalouden tulona otetaan maksussa huomioon 90 prosenttia vuotuisesta 6240 euron puhtaasta tulosta eli 5616 euroa. Kun siihen lisätään eläkkeiden määrä 8920 euroa saadaan vuosituloksi 14,536 euroa. Kuukausituloksi muodostuu 1211 euroa, josta laitoshoitomaksua määräytyy 85 prosentin mukaan 1030 euroa

kuukaudessa. Tässä tapauksessa asiakkaalle jää kuukaudessa omaan käyttöön 181 euroa. 12 Henkilömme maksaa näin ollen vuodessa pitkäaikaisesta laitoshoidosta yhteensä 12,360 euroa. Jos hänellä ei ole jonain vuonna tai vuosina metsästään lainkaan myyntituloa, hän joutuu kattamaan palvelumaksuja muulla varallisuudella tai aiemmilla myyntituloilla 3440 euroa eläkkeensä päältä tämän hetkisten lukujen pohjalta. Mikäli hänellä olisi metsätuloa vastaava 6240 euroa rahana, laitoshoitomaksuksi määräytyisi eläketulojen perusteella 632 euroa kuukaudessa ja omaan käyttöön jäisi 111 euroa. Laskelmassa ei tosin ole huomioitu rahallisen omaisuuden tuottoa, mutta pääoma olisi joka tapauksessa asiakkaamme käytettävissä. Laitoshoitoa vaativan asiakkaan tarpeet tullaan jatkossa täyttämään pääsääntöisesti lyhytaikaisella hoidolla (Jokinen 2014). Siinä maksu on asiakasmaksulain 6a :n mukaan kiinteä vuorokausihinta (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1992/734). 4.5 Vastaako metsästä saatava hyöty vaivannäköä? Aina olisi myös tärkeä arvioida, paljonko edunvalvonnassa olevan olisi saatava tuloa metsästään menettämiensä asumistukien lisäksi, että metsänomistus olisi kannustavaa holhoustoimilain ja maistraatin vaatimukset ja rajoitukset huomioiden. Metsää on myös hoidettava ja tehtävä siitä veroilmoitus joka vuosi. Ylipäätään on hyvä miettiä, olisiko rahallisen omaisuuden hallinta ja sijoittaminen metsänomistukseen liittyvää vaivannäköä mielekkäämpää. Rahan sijoittamisen on tapahduttava holhoustoimilain 34 :n 1 momentin 13a-g - alakohtien mukaisissa rajoissa. (Laki holhoustoimesta 1999/442). Sijoituskohteita voi hankkia myös holhoustoimiasetuksen 1 :n asettamissa puitteissa (Asetus holhoustoimesta 1999/889). Talletus- ja sijoituskohteiden on maistraatin seurannassa oltava matalariskisiä. Toisaalta myös metsäomaisuus on sellaista ja se antaa pitkällä ajanjaksolla luotettavan tasaisen tuoton. Edunvalvonnassa olevan kannalta ongelmana on se, että puustopääoma ei ole tarvittaessa samalla tavalla realisoitavissa kuin rahavarat. Edunvalvottavan ei myöskään kannata ottaa vastaan metsää, missä ei ole hyviä hakkuumahdollisuuksia, jottei hänelle tule siitä johtuen taloudellisia menetyksiä.

13 5 OMAISUUDEN JÄRJESTELYN TOTEUTTAMINEN 5.1 Kehitysvammainen henkilö ainoana perijänä Perheen metsä- ja muun omaisuuden järjestelyihin vaikuttaa paljon, onko kehitysvammaisella perillisellä sisaruksia vai ei. Jos kehitysvammainen henkilö on perheensä ainoa lapsi, kannattaa miettiä jo kiinteän omaisuuden seuraavaa vaihetta. Kenelle metsä ja muut mahdolliset kiinteistöt tulevat jäämään hänen jälkeensä? Riittääkö hänen ymmärryksensä omaisuuden siirtoon testamentilla. Kehitysvammaisilla on vielä nykyäänkin harvemmin jälkikasvua, joskin heidän perheensä yleistyvät vähitellen. Näissäkin tapauksissa omaisuuden hoito seuraavassa vaiheessa on vaikeasti ennakoitavissa. Omaisuuden siirto tapahtuisi käytännössä todennäköisimmin lahjana. Perintöverotuksessa rintaperillisille annetut lahjat katsotaan yleensä aina ennakkoperinnöksi. Ennakkoperintö otetaan perittävän kuoleman jälkeen huomioon perinnönjaossa. (Kiviniemi & Havia 2011,69.) Jos toinen vanhemmista on perillisen edunvalvoja on hänen haettava holhoustoimilain 5 luvun 32 :n perusteella itselleen maistraatin hyväksymä sijainen ennakkoperinnöstä sopimista varten (Laki holhoustoimesta 2007/649). Kaupalla tapahtuva siirto vaatii holhoustoimilain 5. luvun 34 :n 4. kohdan perusteella edunvalvojalle holhousviranomaisen luvan, jota ilman hänellä on lupa ottaa vain valtion takaamaa opintolainaa (Laki holhoustoimesta 1999/442). Muutenkin kauppa on tässä asiayhteydessä epärealistinen vaihtoehto. Perheen metsätilan ja muun omaisuuden hoito sekä taloudellinen vastuu jäisi tulevaisuudessa ulkopuolisen edunvalvojan varaan. Vaikka alkuvaiheessa edunvalvoja voisikin olla perheen lähipiiristä, niin miten tulisi olemaan myöhemmässä vaiheessa? Miten metsät tulevat hoidetuiksi? Asiaan vaikuttaa paljon myös luopuvien omistajien tunnesiteet metsäänsä. Onko heille tärkeää, että metsäpalstat ovat eteenpäin luotetussa hoidossa vai eikö sillä ole heille enää merkitystä?

14 5.2 Yhteinen omistus sisarusten kanssa? 5.2.1 Sisarussuhteiden vaikutus yhteistoimintaan Kun kehitysvammaisella perheenjäsenellä on yksi tai useampia sisaruksia on sukupolvenvaihdostilanteessa otettava huomioon hänen etunsa lisäksi, miten se vaikuttaa muiden osakkaiden tilanteeseen. Kehitysvammaisen jäsenen metsänomistus toteutuu luontevimmin yhteisomistuksena sisarusten kanssa, jos se on hänelle taloudellisesti järkevää. Yhteisomistus säästää perheen metsän pirstoutumiselta. Metsätilan yhteisomistukseen liittyy kuitenkin monia seikkoja, jotka tekevät siitä usein ongelmallisen omistusmuodon. Yhteisomistuksella pyritään jälkeläisten tasapuoliseen kohteluun.sisarusparvessa on monesti lapsuudesta asti muodostuneita valtasuhteita, jotka voivat häiritä hedelmällistä yhteistyötä kotitilan metsienkin hoidossa. On hyvä kysyä ovatko kaikki sisarukset valmiita metsän omistamiseen yhteisesti? Millaiset ovat osakkaiden näkemykset metsänhoidosta, hakkuista ja luonnonhoidosta? Mitkä ovat kunkin rahankäyttötavat ja -tarpeet? Miten ratkaistaan osallistuminen hoitotöihin? (Kiviniemi & Havia 2011,55.) Kehitysvammaisen sisaren tai veljen osallistumista yhteiseen hankkeeseen on hyvä tarkastella siltä kannalta, millainen asema hänellä on joukossa. Pidetäänkö häntä tasavertaisena perheen jäsenenä, jonka persoona hyväksytään ja mielipiteitä arvostetaan, vaikka hänen ilmaisunsa olisi tulkinnanvaraista. Miten toiset suhtautuvat, jos hän ei kykene antamaan panostaan yhteisissä metsätalkoissa. Toisaalta osa kehitysvammaisista pystyy metsänhoitotöihin ja monet ovat saaneet niihin myös ammatillisen koulutuksen. Vielä voidaan pohtia sitäkin, aiheuttaako sisarusedunvalvojan toiminta päämiehen parhaaksi hankausta toisten osakkaiden kanssa esimerkiksi silloin, jos kaikki eivät ole halukkaita hänen ehdottamaansa puukauppaan. Yllä olevassa kappaleessa esitettyihin kysymyksiin kannattaa vastata itselleen rehellisesti. Asiat eivät parane kaunistelemalla ja varsinkin pitkältä ajalta omaksutut asenteet muuttuvat hitaasti. Ne eivät saa olla vaikuttamassa kehitysvammaisen osakkaan edun toteutumiseen. Jos osakkaat kuitenkin asioiden perinpohjaisen pohdinnan jälkeen haluavat hoitaa perintömetsäänsä yhteistuumin, niin yhteisomistus

15 perustetaan virallisesti lahjoittamalla tila heille kokonaisuutena. Verotuksellisesti yhteisomistuksessa olevat metsät ovat verotusyhtymiä tai asioiden mennessä toisin, kuolinpesiä. (Kiviniemi & Havia 2011, 70.) Verotusyhtymien sijasta osakkaat voivat perustaa myös yhteismetsän, mikä voi olla jo yli sadan hehtaarin pintaalalla varteenotettava vaihtoehto. Jotta perustamis- ja hallintokulut olisivat järkevän suuruiset metsän tuottoon nähden, yhteismetsiä ei kannata muodostaa kovin pienistä tiloista (Kiviniemi & Havia 2011, 245). 5.2.2 Verotusyhtymä Verotusyhtymällä tarkoitetaan tuloverolain 2.luvun 4 :n 2. kohdan perusteella sellaista kahden tai useamman henkilön muodostamaa yhteenliittymää, jonka tarkoituksena on kiinteistön viljely tai hallinta (Tuloverolaki 1992/1535). Verotusyhtymän osakkaat omistavat tilaa murto-osuuksiensa suhteessa. Omistusosuuksia ei ole rajattu maastoon. Esimerkiksi neljä osakasta ovat tasajaossa mukana 1/4-osuuksilla. Osuuksilla voidaan käydä myös kauppaa, jolloin yksi osakas voi hallita tilasta 5/8- osuutta ja loput 1/8- osuuksia. Osakkailta vaaditaan päätöksentekoon yksimielisyyttä. (Kiviniemi & Havia 2011, 192, 193, 211.) Verotuksessa yhtymän vuositulos jaetaan tuloverolain 15 :n mukaan osakkaille verotettavaksi heidän omistusosuuksiensa suhteessa. Näin ollen yhtymän tappiollisen tuloksen voi puolestaan vähentää osakkaan henkilökohtaisessa verotuksessa. (Tuloverolaki 1992/535.) Yhteisesti omistetun kiinteistön eli yhtymän hallinto perustuu yhteisomistuslakiin eli lakiin eräistä yhteisomistussuhteista 1958/180 (Kiviniemi & Havia 2011, 206). Ongelmatilanteiden ja töiden kasaantumisen välttämiseksi yhden osakkaan harteille on yhtymässä syytä tehdä kirjallinen yhteishallintosopimus ( Kiviniemi & Havia 2011, 70). Sopimuksessa voidaan määritellä metsän osalta, kuka osakkaista ensisijaisesti huolehtii tilan metsäasioista kuten puukaupoista, metsänhoitotöiden suunnittelusta ja hallinnosta. Kun yhtenä osakkaana on edunvalvonnassa oleva henkilö, voi olla asiallista mainita hakkuiden toteuttaminen metsäsuunnitelman ehdotusten mukaan. Raha-asioiden hoitamisen kannalta on järkevää avata yhteinen pankkitili. Tilille voi tallettaa sovitun summan puukauppatuloista metsätalouden menoihin ja kulukorvauksiin. Loppu kauppasummasta jaetaan osakkaille. Summien pidättämiset ja