Jäteveden käsittely haja-asutusalueilla

OHJE Ympäristö- ja lupalautakunta 16.6.2004 70 Karkkilan kaupunki Jäteveden käsittely haja-asutusalueilla 1. YLEISTÄ Haja-asutusalueella sijaitsevan kiinteistön, joka ei voi liittyä kaupungin viemäriverkostoon, tulee järjestää syntyvän jäteveden käsittely siten, ettei siitä aiheudu haitallisia terveys- tai ympäristövaikutuksia (haja-asutusta koskeva jätevesiasetus 542/2003). Mikäli kiinteistöllä tehdään muutostöitä, joiden takia syntyvän jäteveden määrä ja laatu muuttuu ympäristöä kuormittavammaksi, on haettava MRL:n mukaista rakennus- tai toimenpidelupaa ja tehtävä jätevesijärjestelmän suunnitelma. Käytännössä määräys tarkoittaa sitä, että esim. tilojen laajennus edellyttää asiantuntijan tekemää suunnitelmaa jätevesijärjestelmästä, mikäli suurempi joukko ihmisiä rupeaa käyttämään yhtäaikaisesti kiinteistöä ja siten kasvattaa jätevesimäärää. Suunnitelma esitetään kaupungin LVI-tarkastajalle. Perinteiset saostussäiliöt (-kaivot) yksinomaisena käsittelynä eivät ole puhdistusteholtaan riittävät vaan niistä lähtevä jätevesi vaatii jatkokäsittelynä joko maaperäkäsittelyn tai pienpuhdistamon. Jätevesien käsittelymenetelmän valintaan vaikuttavat monet seikat, kuten jätevesien määrä ja laatu, vesistön läheisyys, pohjavesialueen läheisyys, talousvesikaivojen sijainti ja maaperän laatu, pohjaveden pinnankorkeus sekä mm. kaavamääräykset. Nämä seikat tulee tutkia ja ottaa huomioon jätevesien käsittelysuunnitelmassa. Jätevesijärjestelmän asentamiseen ja rakentamiseen tulee käyttää asiaan perehtyneitä urakoitsijoita. Maaperän laatu ja pohjaveden pinnankorkeus suunnitellulla jätevesien käsittelypaikalla on helppo tutkituttaa esim. rakennuksen perustamistavan selvittämistä varten tehtävän pohjatutkimuksen yhteydessä. Jätevesien käsittelyn lähtökohtana on sijoittaa käsittely pohjavesialueen ulkopuolelle ja paikkaan, joka on mahdollisimman kaukana vesistöistä (järvi, joki, puro). Kaikkiin alueen talousvesikaivoihin tai vedenottamoihin tulee jättää riittävä suojaetäisyys. Umpisäiliö ja saostussäiliöt tulee sijoittaa paikkaan, johon loka-autolla on esteetön kulku tyhjennystä varten myös talvella. Sadevesiä ja rakenteiden kuivatusvesiä ei tule käsitellä samassa järjestelmässä jätevesien kanssa. Rakennuksessa on hyvä olla erilliset putkistot wc-vesille ja harmaille (=pesu-) vesille, jotta esim. mahdolliset myöhemmin vaadittavat/tarvittavat muutokset voidaan toteuttaa. Jätevesijärjestelmän sijoittamisessa tontille tulee huomioida, että järjestelmän päälle ei saa sijoittaa maata tiivistävää toimintaa eikä myöskään kasvillisuutta (puita, pensaita). 1

Jätevesien tonttikohtaista käsittelyä koskeva ympäristöministeriön asetus on tullut voimaan 1.12004. Asetuksessa säädetään mm. jätevesien puhdistuslaitteiden tehokkuusvaatimuksista. Asetuksessa säädetään, että tavanomaisesta talousjätevedestä on puhdistettava pois tietty prosentuaalinen osuus ympäristöä kuormittavista aineista seuraavasti: orgaanisesta aineksesta 90 %, kokonaisfosforista 85 % ja kokonaistypestä 40 %. Jätevesien puhdistusvaatimus asetuksessa on tiukka. Erilaisissa tutkimuksissa jätevesien käsittelymenetelmistä tehokkaimmiksi ovat osoittautuneet maasuodattimet ja tietyt biologis-kemialliset pienpuhdistamot. 2. OMAKOTITALON JÄTEVESIEN KÄSITTELYPERIAATTEET YLEISESTI Seuraavassa esimerkkejä erilaisista jätevesien käsittelystä erilaisissa tapauksissa: A. Pohjavesialueet Pohjavesialueella jätevesien johtaminen ojaan tai imeyttäminen maahan on kielletty. Näillä alueilla kaikki kiinteistöllä muodostuvat jätevedet on kerättävä umpisäiliöön ja toimitettava asianmukaisesti käsiteltäväksi tai johdettava tiiviissä jätevesiputkessa pohjavesialueen ulkopuolelle edelleen käsiteltäväksi. B. Tonttikooltaan pienialaiset ja maasto- / maaperäolosuhteiltaan (savi, siltti, kallio) vaikeat alueet, joissa on tiheä asutus Kaikki jätevesi tulee johtaa umpisäiliöön tai alueen tonttien jätevedet voidaan käsitellä yhteisessä jätevesijärjestelmässä. C. Tonttikooltaan pienialaiset ja maasto- / maaperäolosuhteiltaan (savi, siltti, kallio) vaikeat alueet Wc-vedet ja pääsääntöisesti myös astianpesukone- ja pyykinpesukonevedet tulee johtaa umpisäiliöön. Muut jätevedet johdetaan 2-osaisen saostussäiliön kautta suodatukseen tai vastaavaan puhdistuskäsittelyyn. D. Tonttikooltaan suurehkot maasto- ja maaperäolosuhteiltaan helpot alueet, joissa on muuta asutusta Wc-vedet johdetaan umpisäiliöön, muut jätevedet 2-osaisen saostussäiliön kautta suodatukseen tai vastaavaan puhdistuskäsittelyyn. 2

E. Tonttikooltaan suurialaiset ja maasto- ja maaperäolosuhteiltaan hyvät alueet, joissa muu asutus on vähäistä Kaikki jätevesi voidaan johtaa 3-osaisen saostussäiliön kautta suodatukseen tai vastaavaan puhdistuskäsittelyyn. Suunnittelussa on huomioitava myös se, tuleeko naapurustoon asutusta myöhemmin. Tämän takia vaihtoehtoa E. sovelletaan pääsääntöisesti vain poikkeustapauksissa. F. Ranta-alueet Ranta-alueilla on vesi-wc:n rakentaminen kielletty. Jätevedet johdetaan 2-osaisen saostussäiliön kautta suodatukseen tai vastaavaan puhdistuskäsittelyyn. Jätevesien käsittely tulee suorittaa mahdollisimman kaukana vesistöstä (ks. suojaetäisyydet, taulukko 1), ts. jätevesijärjestelmä tulee pyrkiä sijoittamaan tontilla eri puolelle kuin vesistö. Puhdistettua jätevettä ei voida johtaa suoraan vesistöön (ellei siihen haeta erikseen ympäristölupaa), vaan puhdistettu vesi voidaan, mikäli sitä ei voida imeyttää, johtaa ojaan. Oja toteutetaan siten, ettei se päädy suoraan vesistöön vaan vesi kulkee riittävän kauan ojassa, jotta mm. kasvillisuus sitoo ravinteita matkalla ennen päätymistä vesistöön. 3. KÄYMÄLÄT VESIKÄYMÄLÄT Pohjavesialueilla käymäläjätevedet tulee johtaa tiiviiseen jätevesisäiliöön. Kaavamääräykset tulee aina tarkastaa, sillä niissä saattaa olla rajoituksia vesi-wc:n asentamisen suhteen. KOMPOSTIKÄYMÄLÄ Kompostikäymälä on suositeltava käymälätyyppi haja-asutusalueella. Se toimii samalla periaatteella kuin kompostori. Kompostikäymälässä uloste maatuu yhdessä kuivikkeen kanssa kompostilannoitteeksi, vaikka prosessi onkin hitaampi ja monimutkaisempi kuin talousjätekompostissa. Hyvin toimiva kompostikäymälä on vedetön, hajuton ja hygieeninen jätehuoltojärjestelmä. Kompostikäymälää harkittaessa on otettava huomioon, että toimiakseen kompostikäymälät vaativat hoitamista. Käymäläjätettä saa kompostoida tarkoitukseen suunnitellussa kompostointilaitteessa. Markkinoilla on useita erilaisia kompostikäymälä -tyyppejä. Lisätietoja kompostikäymälöistä voi kysyä laitevalmistajilta. Kompostikäymälän tulee olla malliltaan sellainen, jossa virtsaa ei johdeta maaperäkäsittelyyn. Mikäli virtsaosuutta ei haihduteta tms., voi virtsan erillissäiliön tyhjennyttää loka-autolla saostussäiliöiden tyhjentämisen yhteydessä. 3

KUIVAKÄYMÄLÄ (puucee) Loma-asunnoille suositeltava ja ympäristöystävällinen ratkaisu on perinteinen puucee. Kuivakäymälän voi rakentaa itse tai ostaa valmiina. Kuivakäymälästä ja jätösten kompostoinnista ei saa päästä vuotoja maaperään tai vesistöön, joten pohjan tulee olla tiivis. Pohjaveden suojelun takia puuceen jätettä ei saa haudata maahan (jätehuoltomääräykset 8 ), vaan se tulee kompostoida asianmukaisesti tarkoitukseen suunnitellussa kompostointilaitteessa. Puuceen rakentaminen on helppoa, siihen tarvitaan: - n. 60 litran muovisaavi, joka reiítetään - saavin pohjaa leveämpi tiivis muovivati, jonka reunat ovat n. 10 cm korkeat - 2 kpl tiiliskiviä - säkillinen turvetta Leveään muovivatiin laitetaan n. 10 cm turvetta ja tiiliskivet. Astian voi asettaa myös tiiliskivien väliin. Tiilien päälle asetetaan reiítetty saavi. Saavin pohjalle kaadetaan kerros kuiviketta (esim. haketta) Kun puuceessä asioidaan, laitetaan saaviin joka kerta kuiviketta. Virtsaosuus valuu saavin reiístä alempaan vatiin, missä se neutraloituu turpeeseen. Saavin täytyttyä sen sisältö viedään jälkikompostoitumaan (ei saa haudata, vaan kompostoidaan hapellisissa olosuhteissa turvallisessa paikassa). Saavin tyhjennyksen yhteydessä myös alempi vati tyhjennetään, jonka jälkeen siihen vaihdetaan uusi turve. 4. JÄTEVESIEN KÄSITTELYN SUOJAETÄISYYDET Ympäristönsuojelulain 4 mukaan jätevesijärjestelmän rakennuttaja vastaa käsittelylaitteistojen vaikutusten ennaltaehkäisystä ja ympäristöhaittojen poistamisesta tai rajoittamisesta mahdollisimman vähäisiksi. Jätevesilaitteistojen ja puhdistettujen jätevesien sijoittamisessa kiinteistöllä tulee noudattaa alla mainittuja vähimmäisetäisyyksiä. Vähimmäissuojaetäisyydet viittaavat olosuhteisiin, joissa maaperä on suodatuskykyistä. Tontin olosuhteista johtuen suojaetäisyyttä voidaan joutua lisäämään. Tontin olosuhteista riippuen voidaan vesitiiviille jäteveden umpisäiliöille hyväksyä pienemmät suojaetäisyydet. Taulukko 1. Kohde Vähimmäissuojaetäisyys (m) ilman wc-vesiä wc-jätevedet talousvesikaivo - huonosti läpäisevä maaperä 20 50 - hyvin läpäisevä maaperä 30 100 vesistö 50 vesistö saunasta 20 tie, tontin raja tai oja 5 10 suojakerros ylimmän pohjavesitason yläpuolella - maasuodatuksessa 0,5 0,5 - imeytyksessä 1,0 2,0 4

5. UMPISÄILIÖ Umpisäiliöt eivät ole varsinaisia jäteveden käsittelymenetelmiä vaan jäteveden siirtämistä paikasta toiseen. Umpisäiliön tulee aina olla ehdottoman tiivis. Umpisäiliön on siten oltava tehdasvalmisteinen ja materiaaliltaan lujitemuovia tai lasikuitua. Tehdasvalmisteinen tuote kannattaa ostaa tunnetulta valmistajalta. Umpisäiliö on aina (tarvittaessa) ankkuroitava maahan (pohjavesinoste). 6. SAOSTUSSÄILIÖT Saostussäiliöt ovat mekaaninen jätevedenkäsittelymenetelmä, jonka avulla jätevedestä erotetaan ja varastoidaan sen sisältämät laskeutuvat ja kelluvat ainekset. Toimiakseen hyvin saostussäiliöiden on täytettävät seuraavat vaatimukset: Viipymän on oltava yhteensä n. 2 vuorokautta Oikovirtaus säiliöiden läpi tulee olla estetty (esim. T-kappalein) Pinta- tai pohjalietettä ei saa huuhtoutua poistuvan veden mukana Säiliön/säiliöiden kaikki osat on voitava tyhjentää loka-autolla ja tyhjennysvälin on oltava riittävän lyhyt (vähintään 1-2 kertaa vuodessa) Saostussäiliön on oltava tiivis, jotta jätevedet eivät pääse suoraan maaperään tai pohjaveteen Mm. hajuhaittojen ehkäisemiseksi saostussäiliön on oltava tuulettuva (tuuletusputki katolle) Jätevedet esikäsitellään saostussäiliöissä ennen maaperä- tai vastaavaa puhdistuskäsittelyä. Jos kaikki jätevedet on mahdollista käsitellä yhdessä, tulee tavanomaisen omakotitalon saostussäiliön olla kolmiosainen ja tilavuudeltaan vähintään 3 m 3 (koskee tyyppihyväksyttyjä saostussäiliöitä, jolloin 3 m³ yleensä riittää tavanomaiselle perheelle, mikäli rakennuksessa ei ole erityisesti vettätuottavia laitteita, kuten esim. poreallasta. Mikäli valmistaja takaa pienemmän tilavuuden riittävyyden, voidaan käyttää valmistajan suosittelemaa tilavuutta). Yli puolet saostussäiliöiden kokonaistilavuudesta tulee olla ensimmäisessä osassa. Mikäli käymälästä syntyvät jätevedet käsitellään erikseen, riittää pelkille pesuvesille kaksiosainen saostussäiliö, jonka tulee olla tilavuudeltaan vähintään 2 m³ (koskee tyyppihyväksyttyjä saostussäiliöitä, jolloin 2 m³ yleensä riittää tavanomaiselle perheelle, mikäli rakennuksessa ei ole erityisesti vettätuottavia laitteita, kuten esim. poreallasta. Mikäli valmistaja takaa pienemmän tilavuuden riittävyyden, voidaan käyttää valmistajan suosittelemaa tilavuutta). Saostussäiliöt tulee sijoittaa kiinteistölle siten, että loka-auto pääsee esteettömästi tyhjentämään ne myös talviaikana. Saostussäiliöt on suositeltavaa hankkia tehdasvalmisteisina. Mikäli saostussäiliöt rakennetaan betonirenkaista, on rakentajan vastuulla, että säiliöt ovat tiiviit ja ne myös jatkossa säilyttävät tiiveytensä. Suositeltavaa ja yksinkertaisinta on suosia tehdasvalmisteisia tuotteita, jotka on tyyppihyväksytty (sertifioitu). Tällä hetkellä vain osa Suomessa myytävistä saostussäiliöistä on sertifioitu. 5

7. MAASUODATTAMO Maasuodattamo on hiekkapuhdistamo, jossa jätevesi puhdistetaan ennen purkupaikkaan johtamista. Maasuodattamosta on oltava riittävät suojaetäisyydet kaikkiin lähialueen talousvesikaivoihin. Maasuodattamo tulee eristää vesitiiviisti pohjamaasta esim. maanrakennuskalvolla tai kaksinkertaisella maanrakennusmuovilla. Maasuodattamoa pidetään suositeltavampana vaihtoehtona kuin maahan imeytystä, koska maasuodattamon lopullisena purkupaikkana toimii pääasiassa pintavesi kun taas maahan imeytyksen purkupaikkana toimii ainoastaan pohjavesi. Maasuodattamon tontille sopivuutta selvitettäessä tulee erityisesti tutkia maan kaivuuominaisuuksia, ylimmän pohjavedenpinnan korkeusasemaa, maaston korkeusvaihteluita ja käsitellyn jäteveden vaihtoehtoisia purkupaikkoja. Viimeksi mainittuja tulisi tarkastella vesistön sekä lähiympäristön kaivojen ja naapurien kannalta. Maasuodattamossa maaperäolosuhteet eivät aseta suuriakaan vaatimuksia, koska se tehdään muualta tuoduista massoista ja sen lisäksi jätevedet johdetaan pois suodatuspaikalta. KUVA 1. Periaatekuva maasuodattamosta 6

Maasuodattamon kaivannon pohjan etäisyys ylimpään pohjaveden pintaan tulee olla vähintään 0,5 m. Tavallisen maasuodattamon rakentamisen edellytyksenä on riittävä korkeusero tuloviemärin ja purkupaikan välille (noin 1,5 m). Jos apuna käytetään jäteveden pumppausta, voidaan maasuodatin rakentaa tasaisempaankin maastoon. Maasuodattamo voidaan erikoistilanteessa rakentaa nk. horisontaalisena maasuodatamona, jolloin tuloviemärin ja poistoputken välinen korkeusero on n. 70-80 cm. Lähistöllä on aina oltava turvallinen paikka, johon puhdistettu vesi voidaan johtaa (yleensä avo-oja, olosuhteista riippuen myös imeytyskuoppa tai -kaivo). Maasuodattamo koostuu erilaisista hiekka- ja sepelikerroksista. Tavallisen maasuodattamon kerrokset maanpinnalta luettuna ovat seuraavat: vähintään 0,5 m maata, routaeristys, suodatinkangas, karkea sepeli ja siinä olevat imeytysputket, suodatinhiekka -kerros sekä karkea sepeli ja siihen sijoitetut kokoojaputket sekä maasuodattimen pohjan ja reunojen eristysmuovi. Maasuodattamon hyvän ja pitkäaikaisen toiminnan edellytys on, että se rakennetaan huolellisesti ja oikein. Maasuodattamon ohjepiirustuksen saa tarvittaessa ympäristötoimesta tai rakennusvalvonnasta. Maasuodattamon toimivuuden kannalta merkityksellisin seikka on suodatinhiekan oikea raekoostumus. Tavallisen maasuodattamon suodatinhiekkakerroksen kokonaispaksuuden on oltava vähintään 80 cm ja se on tehtävä oikeanlaisesta materiaalista, jotta voitaisiin käyttää edellä mainittuja mitoitusaloja. Liian hieno hiekka tukkii suodattamon, kun taas liian karkea hiekka ei anna tarpeeksi hyviä puhdistustuloksia. Erittäin tärkeänä pidetään, että rakeisuuskäyrän 10 %:n läpäisyarvo on suurempi kuin 0,1 mm eli suodatinhiekka ei saa sisältää 0,1 mm (karkea hieta) hienompaa maalajitetta 10 painoprosenttia enempää. Esimerkiksi seulottu luonnonhiekka tai kauppanimikkeellä "betonihiekka, raekoko 0-8 mm" myytävä tuote on todettu hyväksi. Puhdasta kvartsihiekkaa ei saa käyttää, koska sen fosforinsitomiskyky on huono. On rakennuttajan etu varmistaa, että suodatushiekkana käytettävä hiekka on tutkittu maalaboratoriossa ja siitä on tehty rakeisuuskäyrä. Mikäli hiekan toimittajalla ei ole esittää tutkimustuloksia hiekasta, voi rakeisuusanalyysin teetättää erikseen maalaboratoriossa ennen hiekan käyttöä maasuodattimessa. Hiekan läpäisykyvyn selvittämiseksi on myös olemassa valmiita ostettavia testaussettejä. KUVA 2. Maasuodattamon hiekan rakeisuuskäyrän on sijoituttava kuvassa tummalla merkitylle alueelle 7

8. MAAHANIMEYTTÄMÖ Jätevesien imeytys on mahdollista vain kun maaperä on sopivasti vettä läpäisevää kivennäismaata eli karkeaa hietaa, hiekkaa tai soraa. Maahan imeytys ei sovellu jätevesien käsittelytavaksi kallioisella tai savikkoisella maalla. Pohjavesialueilla ei jätevesiä saa imeyttää maahan (pohjaveden suojelu). Maahanimeyttämöä ei pidetä kovinkaan suositeltavana vaihtoehtona Suomen olosuhteissa maaperä- ja sijaintivaatimuksiensa vuoksi. Suuret vaatimukset johtuvat siitä, että imeytettävä vesi päätyy pohjaveteen. Maahanimeyttämön paikan valinnassa tarvitaan erityistä maaperä- ja pohjavesiasiantuntemusta. Monissa tapauksissa, kuten esimerkiksi savikoilla ja kalliotonteilla, asianmukainen ja haitaton jäteveden maahan imeytys ei ole lainkaan mahdollista. Myös täyttömaille rakennetut imeytysjärjestelmät voivat aiheuttaa helposti pohjaveden tai muiden vesien pilaantumista rikkonaisen kallion tai porakaivon huonon rakenteen takia. Maahan imeytykseen soveltuvat ainoastaan vettä läpäisevät kivennäismaat, kuten hiekka, sora ja hiekkaiset tai soraiset moreenit, joiden hienoainespitoisuus on vähäinen. Imeytyspaikan valitseminen ja puhdistamon mitoittaminen edellyttävät hyvin tarkkoja tietoja maaperästä. Tarvittavia tietoja ovat mm. maaperän rakeisuus ja vedenläpäisevyys, maakerrosten esiintyminen sekä pohjaveden pinnan korkeus ja virtaussuunta. Maaperätutkimukset toteutetaan maaperäkairauksien, koekuoppien ja rakeisuusanalyysien avulla. Jos maaperä on erittäin tiivistä voidaan joutua turvautumaan lisäksi myös imeytyskokeeseen. Nykyisten suositusten mukaan maahan imeytystä ei tulisi käyttää ollenkaan alueilla, joiden lähistöllä sijaitsee talousvesikaivoja tai pohjavesi sijaitsee lähellä maanpintaa. Maahan imeytys ei saa pilata tai aiheuttaa pilaantumisvaaraa olemassa oleville tai mahdollisille kaivoille tai vedenottamoille. Pohjaveden ylimmän pinnan tulee olla vähintään 1-2 metrin syvemmällä kuin imeytyspinta eli noin 2 metrin syvyydellä maanpinnasta (ks. taulukko 1). Terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi on myös suojaetäisyys imeytyskohdasta kaivoihin tai muihin vedenottamoihin oltava riittävä, olosuhteista riippuen jopa satoja metrejä. Em. tarkat esitutkimukset ovat edellytys sille, että imeytystä voidaan käyttää jäteveden käsittelymenetelmänä. Esitutkimuksilla varmistetaan ettei imeytyksestä varmasti ole ympäristölle haittaa. Esitutkimukset ja selvitykset tulee esittää ympäristötoimelle jätevesisuunnitelman yhteydessä. Maahanimeyttämössä imeytyspinta-alaa tarvitaan maalajista riippuen 20-35 m 2. Imeytystä varten tehtyjen ojastojen tai kentän on oltava vähintään 80 cm syvyisiä. Maahanimeyttämöä suunniteltaessa on hyvä ottaa yhteyttä kaupungin LVI-teknikkoon / ympäristötoimeen. 9. KIVIKUITUSUODATIN Kivikuitusuodattimessa jätevedenpuhdistuminen perustuu kivikuitumateriaalin läpi tapahtuvaan suodattumiseen ja alemmassa suodatinosassa suodattimen pinnalla elävien mikrobien biologiseen toimintaan. 8

Tällä tehdasvalmisteisella järjestelmällä on pieni tilantarve ja tiivis rakenne, joka estää imeytymisen maaperään. Järjestelmä toimitetaan valmiina, joten sen asentaminen on suhteellisen helppoa. Tarkempia tietoja saa laitevalmistajilta ja ympäristönvalvonnasta. Mikäli jätevesien käsittelyyn suunnitellaan asennettavaksi kivikuitusuodatin, on puhdistustehokkuudesta ja laitteen vaatimista huoltotoimista hyvä tiedustella etukäteen laitteen valmistajalta. 10. VAPAA-AJAN ASUNNOT Ympärivuotisessa käytössä olevan vapaa-ajan asunnon jätevesijärjestelmän tulee täyttää samat vaatimukset kuin omakotitalossa. Vesistön rannalla sijaitseviin lomaasuntoihin vesi-wc:n asentamista ei hyväksytä. Vapaa-ajan asunnon käymäläratkaisua koskevia määräyksiä saattaa olla myös kaavoissa. (Ks. myös kohta vesikäymälät ). Vain kesäaikaisessa käytössä olevan loma-asunnon harmaiden jätevesien käsittelemiseksi riittää yleensä yksiosainen saostussäiliö ja imeytyskaivo, -kuoppa tai vastaava. Kantoveden varassa olevan kesäsaunan pesuvedet voidaan johtaa suoraan imeytyskaivoon, -kuoppaan tai vastaavaan. Näissäkin tapauksissa suojaetäisyydet kaivoihin ja vesistöön on otettava huomioon (ks. taulukko 1). Mikäli maaperään imeytys ei onnistu (maaperä on esim. liian hienojakoinen (esim. savi) tai rakeisuudeltaan liian karkea), voidaan harmaat vedet käsitellä maasuodattimessa tai maasuodatinkaivossa, josta puhdistunut vesi johdetaan edelleen ojaan. Loma-asunnoilla harmaille vesille tarkoitetut pienet saostussäiliöt voi olosuhteet huomioiden loka-autotyhjennyksen sijaan tyhjentää ämpärillä ja kompostoida liete ulkokompostissa käyttäen erittäin runsaasti kasvinjätteitä, kariketta tms. kuiviketta. Mahdolliset wc:n jätevedet käsitellään kuten ympärivuotisessa käytössä olevilla asunnoilla. 11. HEVOSTALLIN PESUPISTEET Hevostallin harmaiden jätevesien käsittelyyn riittää tavallisesti kaksiosainen saostussäiliö, jonka jälkeen vesi joko suodatetaan tai imeytetään. Saostussäiliön tulee olla vähintään 2 m³ (ellei valmistaja takaa pienemmän tilavuuden riittävyyttä). Olkien, kauran ym. materiaalin pääsy saostussäiliöön tulee estää lattiaritilällä tai vastaavalla. Tallin jätevesijärjestelmään saa johtaa vain harmaita vesiä, eli hevosen jalkojen huuhtelussa ja kuolainten pesussa sekä vastaavissa toimissa syntyviä vesiä (järjestelmään ei saa joutua esim. hevosen virtsaa). Mikäli tallissa on sosiaalitilat, tulee jätevedet käsitellä kohdan 2. mukaisesti. 12. AUTOTALLIT Mikäli autotalliin asennetaan lattiakaivo, tulee sen yhteyteen asentaa öljynerotin. Tämän jälkeen vesi voidaan yleensä johtaa umpisäiliöön. 9

13. ERITYISRATKAISUT Erilaisia erityisratkaisuja jätevesienpuhdistukseen käytetään silloin, kun perusmenetelmiä ei olosuhteista johtuen voida soveltaa. Erityismenetelmien käyttö edellyttää aina asiantuntevaa suunnittelua ja ne on sovitettava kulloisiinkin tontti- ja ympäristöoloihin. Erityisratkaisuja ovat mm. matalaan perustettu imeytyskenttä tai maasuodatin, tehostettu imeytys, juurakkopuhdistamo, erilaiset biologis-kemialliset pienpuhdistamot ja pumppujen käyttäminen jätevesien siirtämiseen. Haja-asutusalueiden jätevesien käsittelylle asetettujen vaatimuksien tiukentuminen on kannustanut alalla toimivia yrityksiä kehittämään uusia puhdistusjärjestelmiä. Periaatteellisesti kunnassa suhtaudutaan positiivisesti uusiin puhdistusmenetelmiin ja laitteisiin. Niiden sopivuus ratkaistaan kuitenkin aina tapauskohtaisesti. Ympäristötoimesta ja mm. internetistä saa tietoa jätevesienkäsittelyjärjestelmistä. Erityisratkaisuista ja uusien jätevesienkäsittelymenetelmien käytöstä tulee aina neuvotella etukäteen kaupungin LVI-teknikon kanssa. 14. KUSTANNUKSET Haja-asutusalueen vanhoilla kiinteistöillä on mahdollisuus hakea avustusta Uudenmaan ympäristökeskukselta, mikäli ne uudistavat jätevesienkäsittelyjärjestelmänsä nykyisten vaatimusten mukaisiksi. Avustuksen määrä on enintään 30 % hankkeen kustannuksista. Lisätietoja avustuksesta sekä hakukaavakkeita saa Uudenmaan ympäristökeskuksesta (puh. 020 490 101). Muutamaan vuoteen avustuksia ei ole käytännössä annettu, sillä määrärahoja on suunnattu haja-asutusalueiden vesihuoltoprojektiin. Joillekin useamman kiinteistön yhteiselle viemäröintihankkeelle on kuitenkin viime aikoinakin saatu avustusta. 15. JÄRJESTELMÄN HUOLTO JA IKÄ Kiinteistön haltijan tulee huolehtia siitä, että jätevesien puhdistuslaitteistot ovat kaikissa olosuhteissa toimintakunnossa. Kiinteistön haltijan tulee osoittaa ja tarvittaessa varmistaa puhdistuslaitteistojen toiminnan teho näytteenotoin tai muulla hyväksyttävällä tavalla. Tärkeää on, ettei jätevesijärjestelmään joudu mitään sellaisia aineita (esim. kemikaaleja), jotka haittaavat sen toimintaa tai aiheuttavat maaperän tai pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Umpisäiliö tulee tyhjennyttää loka-autolla aina tarvittaessa. Maaperäkäsittelyä edeltävät saostussäiliöt tulee tyhjennyttää loka-autolla riittävän usein (vähintään 1-2 kertaa vuodessa). Muita jäteveden käsittelyyn tarkoitettuja järjestelmiä on huollettava valmistajan antamien ohjeiden mukaan. Kiinteistön haltijan on säilytettävä tositteet, joista ilmenevät puhdistuslaitteiden tarkastukset, huollot, säiliöiden tyhjennykset sekä mahdolliset näytteenotot ja niiden tulokset. Tiedot tulee pyydettäessä esittää valvontaviranomaiselle. Tiedot tulee säilyttää viisi vuotta. Maasuodattimen ikä on yleensä n. 10 vuotta. Pitkäikäisen maasuodattimen edellytyksenä on maasuodattimen huolellinen rakentaminen sekä säännöllinen saostussäiliöiden tyhjennys loka-autolla. Kun maasuodatin ei enää toimi riittävän tehokkaasti, tulee sen 10

sijaan rakentaa uusi, joko entisen paikalle tai uuteen paikkaan tai korvata järjestelmä jollakin muulla hyväksyttävällä järjestelmällä. 16. SUUNNITELMA JÄTEVESIEN KÄSITTELEMISESTÄ Jätevesien johtamista koskeva asiantuntijan laatima suunnitelma esitetään yleensä rakennusluvan hakemisen yhteydessä. Suunnitelma esitetään ympäristötoimelle. Suunnitelman tulee olla kirjallinen ja pätevän henkilön laatima. Suunnittelijan velvollisuutena on perehtyä tontin ominaisuuksiin, jotta tontille saadaan suunniteltua ympäristöolosuhteisiin soveltuva jätevesien käsittelyratkaisu. Suunnitelman voi esittää rakennusvalvonnasta tai ympäristötoimesta saatavan lomakkeen avulla. Lomakkeen kaikki kohdat tulee täyttää huolellisesti. Pohjaveden ylin pinnankorkeus voidaan selvittää esim. kaivamalla 2,5 m syvä koekuoppa suunnitellulle jätevesien käsittelypaikalle. Kuopasta vedenpinnan mahdollista korkeutta voidaan tarkastella riittävän pitkällä aikavälillä runsassateiseen aikaan (keväällä lumen sulamisen aikaan, runsassateisena syksynä). Myös alueen rengaskaivoista voidaan päätellä pohjaveden pinnankorkeutta. Hakemukseen tulee ilmoittaa pohjaveden ylimmän pinnan ja maanpinnan välinen ero (cm). Suunniteltaessa maahan imeyttämistä (maahanimeyttämö) tulee suunnitelmaan aina liittää tutkimuksiin perustuva selvitys maaperän sopivuudesta imeytykseen ja naapureiden kirjallinen suostumus. Imeytystä suunniteltaessa tulee etukäteen ottaa yhteys Karkkilan kaupungin LVI-teknikkoon. Jos jätevedet johdetaan naapurin ojaan, tulee suunnitelmaan liittää naapurin kirjallinen suostumus (perustuu vesilain 10 luvun 6 :ään). Jos naapurit eivät anna suostumustaan, asian voi käsitellä Karkkilan kaupungin ympäristö- ja lupalautakunta. Suunnitelmaan tulee lisäksi liittää: 1. Kopio maastokartasta tai vastaavasta, johon merkitään rakennuspaikan sijainti 2. Asemapiirros yhtenä kappaleena mittakaavassa 1:500 tai 1:1000. Piirrokseen tulee merkitä selvin piirrosmerkinnöin mm. rakennusten, lähimpien talousvesikaivojen (n. 150 m etäisyydeltä, myös naapureiden talousvesikaivot), viemärikaivojen ja -putkien ja valitun käsittelyjärjestelmän sijainti. Jätevesijärjestelmän purkupaikan sijainti ja purkuojan kulku tulee myös käydä ilmi piirroksesta. 3. Pituusleikkaus, josta ilmenee maastomittauksiin perustuvat korkeussuhteet jätevesien käsittelyjärjestelmän osalta 4. Vesi- ja viemärisuunnitelmat kaksi sarjaa Ennen työn aloittamista on toimitettava Kvv-vastaavan työnjohtajan hakemus. Kvv-työnjohtaja seuraa jätevesijärjestelmän ja merkitsee suorittamansa tarkastukset tarkastusasiakirjaan. Jätevesijärjestelmän valmistuttua vastaava työnjohtaja toimittaa viipymättä jätevesien johtamislausunnon tarkastusasiakirjasivusta kopion ympäristötoimelle. 11

Viranomaistarkastukset Kvv-työnjohtaja tilaa imeytysjärjestelmässä ennen imeytysputkien peittämistä tarkastuksen, maasuodattamossa tarkastus ennen suodatushiekan lisäämistä. Tarkastuksen suorittaa LVI-teknikko tai ympäristönsuojelusihteeri. Lisätietoja jätevesien käsittelymenetelmistä saa Karkkilan kaupungin rakennusvalvonnasta ja ympäristötoimesta (käyntiosoite: Valtatie 26, Karkkila) sekä mm. laitevalmistajilta. LVI-teknikko Matti Nieminen puh. (09) 2250 5303, gsm 0500-471227 ja vs. ympäristönsuojelusihteeri Aarno Salonen puh (09) 2250 5574, gsm 050-5941574. 12

17. LISÄTIETOJA JA KIRJALLISUUTTA: Pienet jäteveden maapuhdistamot. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja, sarja B, nro 1 (v. 1990), toim. Erkki Santala (117 sivua). Pienten jätevedenpuhdistamoiden toimivuus. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 418 (v. 1992), kirj. Mika Rontu (65 sivua). Haja-asutuksen jätevesien maaperäkäsittely ja pienpuhdistamot. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 427 (v.1993), kirj. Eila Jäntti (74 sivua). Haja-asutusalueiden jätevedenkäsittely. Turun vesi- ja ympäristöpiiri (v. 1993), kirj. Heikki Elomaa ja Juha-Pekka Triipponen (40 sivua). RT-kortti RT 66-10587: Asumisjätevesien käsittely haja-asutusalueella. Haja-asutuksen jätevesien käsittelyn tehostaminen - Hajasampo loppuraportti. Hajasampoprojektin loppuraportti Suomen ympäristö -sarja nro 491 (v. 2001), toim. Katriina Kujala-Räty ja Erkki Santala (299 sivua). Saatavilla myös internetissä: http://www.ymparisto.fi/palvelut/julkaisu/elektro/sy491/sy491.htm Muita hyviä internet-linkkejä: http://www.jatevesi.fi http://www.vyh.fi/tutkimus/paastot/jatevesi/hajajate.htm http://www.vyh.fi/hoito/vesihuo/vesihuo.htm http://www.vsagendatoimisto.fi/aha21/kirja/kehys.htm 13