KIRJALLINEN KYSYMYS 958/2005 vp Isyyslain muuttaminen Eduskunnan puhemiehelle Vuonna 1976 voimaan tullut isyyslaki säädettiin turvaamaan lapsen asemaa. Käytännössä lapsen etu ei kuitenkaan aina lakia sovellettaessa toteudu. Laki takaa äidille oikeuden keskeyttää kirjallisella vaatimuksella isyyden selvittämisprosessi. Lastenvalvoja ei voi nykyisellään tehdä muuta tapauksessa, jossa äidin ja mahdollisen isän lausunnot menevät ristiin, kuin antaa isyyttä epäilevä lausunto maistraatille. Pääsääntöisesti maistraatti ratkaisee asian lastenvalvojan antaman lausunnon perusteella. Maistraatin epäävän ratkaisun jälkeen mahdollisella isällä on vuosi aikaa nostaa isyydenvahvistamiskanne, joka vasta velvoittaa DNA-testiin. Vaikka isyys lopulta vahvistettaisiinkin, saattaa lapsi tämän pitkän ja vaikean prosessin aikana vieraantua isästään. Lapsen edun mukaista olisi, että isyys ylipäänsä selvitetään. Selvittämisen tulisi tapahtua nykyistä nopeammin ja lapsen ja isän oikeuksien kannalta sujuvammin. Valitettavaa asiassa on myös se, että usein äidin keskeyttämän isyyden selvittämisprosessin taustalla on se, ettei äiti halua olla tekemisissä mahdollisen isän kanssa. Alun perin äidin oikeudella keskeyttää isyyden selvittäminen on haluttu luoda turvaa tapauksissa, joissa lapsi on syntynyt esim. raiskauksen seurauksena. Tällaiset tapaukset ovat kuitenkin vähemmistönä, ja nykyisellään äidit käyttävät oikeuttaan keskeyttää isyyden selvitys valitettavan usein väärin perustein. Lapsen äidin ja mahdollisen isän huonot välit eivät ole riittävä peruste isyyden selvittämisen keskeyttämiseen. On lapsen edun mukaista, että isyys selvitetään, paitsi muutamissa erittäin harvoissa tapauksissa, kuten esimerkiksi raiskaustapauksissa. Kun isyys on vahvistettu, lapselle voidaan antaa isän sukunimi. Hän saa myös perintöoikeuden isään ja isän puoleiseen sukuun sekä oikeuden saada eläkettä ja muita etuisuuksia, jos isä kuolee, ennen kuin lapsi täyttää 18 vuotta. Isyyden vahvistamisen jälkeen isä on velvollinen osallistumaan lapsen elatukseen. Niitä tapauksia varten, joissa on syytä olettaa, että äiti vastustaa isyyden selvittämistä liian kevyin perustein, olisi säädettävä käytäntö, jossa esimerkiksi etuisuuksien maksaminen katkaistaisiin, kunnes isyyden selvittämistä voidaan jatkaa. Tällainen käytäntö on tiettävästi voimassa mm. Ruotsissa. Nykyisellään äidille ei koidu seuraamuksia, jos hän kieltäytyy selvityksestä. Miehelle laki on ehdoton. Isyyden selvittämiseen on suostuttava, jos äiti sitä vaatii. Niiltä osin kuin on syytä olettaa, että lapsi on syntynyt raiskauksen tms. rikoksen seurauksena, äidillä on edelleen säilytettävä oikeus isyyden selvittämisen vastustamiseen ja keskeyttämiseen. Yli 30 vuotta vanha isyyslaki on monilta osin vanhentunut, eikä 1.10.2005 voimaan tullut geneettisiä tutkimuksia koskeva lakimuutos ollut lain kokonaisuuden kannalta riittävä. Ongelmia aiheuttavat lisäksi mm. isyyden kumoamiseen liittyvät säännökset. Globalisaation myötä tapaukset, joissa lapsen vanhemmat edustavat eri kansallisuuksia, ovat lisääntyneet. Tämän vuoksi myös isyyden tunnustamiseen ja selvittämiseen liittyvät asiat ovat mo- Versio 2.0
nimutkaistuneet ja niitä varten on luotu kansainvälisiä säännöksiä, joita vanhentunut laki ei ota nykyisellään huomioon. Lain kirjauksissa on lisäksi ristiriitaisuuksia, jotka eivät kuitenkaan ole tiettävästi haitanneet lain käytännön tulkintaa. Lain 2 luvun 8 :n 3 momentissa todetaan, että "isyyden selvittäminen on kuitenkin toimitettava, vaikka äiti on vastustanut isyyden selvittämistä, jos mies, joka katsoo olevansa lapsen isä, on tunnustanut isyytensä". Lain 2 luvun 12 :ssä kuitenkin todetaan, että "lastenvalvojan on varattava isälle tilaisuus tunnustaa isyytensä, jos lastenvalvoja katsoo, että miehen isyys on tullut toteen näytetyksi". Toisin sanoen lain 2 luvun 8 :n mukaan miehen on ensin tunnustettava isyytensä, jotta isyyden selvittämistä voidaan jatkaa, mutta toisaalta 2 luvun 12 :ssä todetaan, että tunnustuksen saa tehdä vasta, kun miehen isyys on tullut toteen näytetyksi. Vaikka oletettavaa on, että käytännössä lastenvalvoja ottaa isyyden tunnustamisen vastaan ennen isyyden selvittämistä, on lain kirjaus ristiriitainen ja harhaanjohtava. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että isyyslaki saatetaan vastaamaan 2000- luvun vaatimuksia ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että isyyden selvittäminen voidaan tulevaisuudessa tehdä nykyistä nopeammin ja näin turvata lapsen ja isän oikeudet aiempaa paremmin? Helsingissä 30 päivänä marraskuuta 2005 Eero Akaan-Penttilä /kok 2
Ministerin vastaus KK 958/2005 vp Eero Akaan-Penttilä /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Eero Akaan-Penttilän /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 958/2005 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että isyyslaki saatetaan vastaamaan 2000- luvun vaatimuksia ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että isyyden selvittäminen voidaan tulevaisuudessa tehdä nykyistä nopeammin ja näin turvata lapsen ja isän oikeudet aiempaa paremmin? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Äidillä ja miehellä on isyyslain (700/1975) mukaan yhtäläiset mahdollisuudet vaikuttaa siihen, että isyys avioliiton ulkopuolella syntyneeseen lapseen nähden vahvistetaan. Isyyslain 8 :n mukaan äiti voi kirjallisesti vastustaa isyyden selvittämistä, jos lapsi on hänen huollossaan tai hoidettavanaan. Äidin vastustus ei kuitenkaan estä isyyden selvittämistä, jos mies, joka katsoo olevansa lapsen isä, on tunnustanut lapsen. Tunnustamalla lapsen mies saa siten aina isyyden selvittämisen jatkumaan äidin tahdosta riippumatta. Isyys voidaan isyyslain 15 :n 4 momentin mukaan tunnustaa milloin tahansa lapsen syntymän jälkeen. Lain 12, joka kysymyksen perusteluissa mainitaan esimerkkinä lain ristiriitaisuuksista, ei koske lainkaan tunnustamisen ajankohtaa, vaan säätää ainoastaan lastenvalvojan toimintavelvollisuudesta tilanteessa, jossa lastenvalvoja katsoo isyyden tulleen toteen näytetyksi. Lastenvalvojan tulee tällöin varata miehelle mahdollisuus lapsen tunnustamiseen ennen isyyskanteen nostamista tuomioistuimessa. Tavoitteena on, että asia saataisiin, jos mahdollista, ratkaistuksi tuomioistuimen ulkopuolella. Tämä on yhä asianmukainen tavoite. Lapselle voi myöhemmin olla tärkeää, ettei hänen isäänsä ole tuomioistuimessa pakotettu isyyteen, vaan isä on hänet tunnustanut. Isyyslaissa ei siten ole kysymyksessä väitettyä ristiriitaa. Kuten kysymyksen perusteluissa mainitaan, esiintyy tapauksia, joissa äiti vastustaa isyyden tunnustamista eikä myöskään suostu verinäytteen antamiseen oikeusgeneettistä isyystutkimusta varten. Isyyden selvittäminen etenee tällöin siten, että lastenvalvoja lähettää isyyden selvittämisestä laaditun pöytäkirjan ja miehen tunnustamisen maistraatille, jonka tulee isyyslain 20 :n 2 momentin nojalla harkita, voidaanko isyys oikeusgeneettisen isyystutkimuksen puuttumisesta huolimatta vahvistaa. Vasta siinä tapauksessa, että maistraatti ei ole hyväksynyt tunnustamista, mies voi nostaa kanteen tuomioistuimessa isyyden vahvistamiseksi. Viimeksi mainitut säännökset saattavat aiheuttaa isyyden vahvistamisen viivästymistä, mikä puolestaan viivästyttää lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevien kysymysten ratkaisemista ja voi heikentää isän asemaa niistä päätettäessä. Sen vuoksi olisi tarpeen harkita sitä, voitaisiinko miehelle antaa kanneoikeus ilman että hänen tarvitsee odottaa, hyväksytäänkö isyyden tunnustaminen. Tällainen sääntely voisi korjata myös sen ongelman, että isyyden vahvistamista haluava mies joutuu nykyisin tunnustamaan isyytensä ilman mahdollisuutta varmistua asiasta oikeusgeneettisin isyystutkimuksin, jos äiti vastustaa tutkimuksen tekemistä. Kanteen tultua vireille tuomioistuin voisi määrätä oikeusgeneettisen isyystutkimuksen toimitettavaksi asiaa koskevan 3
Ministerin vastaus lain (378/2005) 3 :n nojalla. Tutkimus tuo asiaan varmuuden käytännössä lähes aina. Jos mahdollisuus kanteen nostamiseen suoraan avataan miehelle, olisi kuitenkin huolehdittava siitä, että tunnustaminen säilyy yhä ensisijaisena tapana vahvistaa isyys. Tämä voitaisiin mahdollisesti toteuttaa siten, että tuomioistuin isyystutkimuslausunnon saavuttua varaisi miehelle tunnustamismahdollisuuden samaan tapaan kuin lastenvalvoja nykyisin. Kuten kysymyksen perusteluissa todetaan, kansainvälisluonteiset isyysasiat ovat lisääntyneet yleisen kansainvälistymisen myötä. Lainsäädäntömme on tältä osin puutteellista ja osin vanhentunutta. Lainsäädännön kehittäminen on oikeusministeriön työsuunnitelmissa, mutta lainvalmistelua ei ole toistaiseksi voitu aloittaa kiireellisempinä pidettyjen hankkeiden vuoksi. Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 2005 Oikeusministeri Leena Luhtanen 4
Ministerns svar KK 958/2005 vp Eero Akaan-Penttilä /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 958/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Eero Akaan-Penttilä /saml: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att få lagen om faderskap att svara mot 2000-talets krav och vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att det i framtiden skall gå snabbare att göra en faderskapsutredning än vad som är fallet i dag och på så sätt bättre trygga barnets och faderns rättigheter? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Modern och mannen har enligt lagen om faderskap ( 700/1975) lika möjligheter att medverka till att faderskapet till ett barn som fötts utom äktenskap blir fastställt. Enligt 8 i lagen om faderskap kan modern skriftligen motsätta sig en faderskapsutredning, om modern har vårdnaden om eller sköter barnet. Moderns motstånd hindrar dock inte att faderskapet utreds, om den man som anser sig vara barnets far har erkänt barnet. Genom ett erkännande av barnet får en man således alltid faderskapsutredningen att fortsätta oberoende av moderns vilja. Faderskap kan enligt 15 4 mom. i lagen om faderskap erkännas när som helst efter att barnet har fötts. Lagens 12, som i spörsmålet nämns som ett exempel på lagens motstridighet, gäller överhuvudtaget inte tidpunkten för erkännandet, utan reglerar bara barnatillsyningsmannens handlingsskyldighet i situationer där denne finner faderskapet vara styrkt. Barnatillsyningsmannen skall i ett sådant fall ge mannen tillfälle att erkänna barnet innan talan om fastställande av faderskap väcks vid domstol. Meningen är att frågan, om det är möjligt, skall kunna avgöras utanför domstol. Denna målsättning är fortfarande ändamålsenlig. För barnet kan det senare vara viktigt att fadern inte har tvingats till faderskap vid domstol, utan att han har erkänt sitt barn. Den påstådda motstridigheten i lagen om faderskap finns således inte. I enlighet med vad som anförs i motiven till spörsmålet förekommer det fall där modern motsätter sig att faderskapet erkänns och inte heller samtycker till blodprov för rättsgenetisk faderskapsutredning. Faderskapsutredningen fortskrider då på så sätt att barnatillsyningsmannen sänder faderskapsutredningsprotokollet och mannens erkännande till magistraten som i enlighet med 20 2 mom. i lagen om faderskap skall pröva om faderskapet kan fastställas trots att en rättsgenetisk faderskapsutredning saknas. Bara i fall att magistraten inte godkänner erkännandet, kan mannen väcka talan om fastställande av faderskap vid domstol. Sist nämnda bestämmelser kan orsaka dröjsmål med fastställandet av faderskap, vilket åter fördröjer besluten i frågor som gäller vårdnaden om barnet och umgängesrätten och kan göra att fadern har en sämre ställning när besluten fattas. Därför vore det skäl att överväga om mannen kunde ges rätt att väcka talan utan att invänta beslutet om huruvida hans erkännande godkänns. En sådan reglering kunde avhjälpa också det problemet att en man som vill att hans faderskap skall fastställas är tvungen att erkänna sitt faderskap utan att kunna försäkra sig om faderskapet genom en rättsgenetisk faderskapsundersökning, om modern motsätter sig undersökningen. När talan har blivit anhängig kan domstolen bestäm- 5
Ministerns svar ma att en rättsgenetisk faderskapsundersökning skall utföras med stöd av 3 i lagen om rättsgenetiska faderskapsundersökningar (378/2005). Undersökningen ger nästan undantagslöst klarhet i saken. Om man ger mannen möjlighet att direkt väcka talan, bör man dock se till att erkännande kvarstår som det primära sättet att fastställa faderskap. Detta kunde eventuellt genomföras på så sätt att domstolen efter att ha fått faderskapsundersökningsutlåtandet ger mannen tillfälle att erkänna faderskap på samma sätt som barnatillsyningsmannen gör i dag. I enlighet med vad som konstateras i motiven till spörsmålet har antalet faderskapsärenden med internationell anknytning ökat med den allmänna internationaliseringen. Vår lagstiftning är till denna del bristfällig och delvis föråldrad. Lagstiftningens utveckling står på justitieministeriets program, men beredningen har hittills inte kunnat påbörjas då man funnit andra projekt mer brådskande. Helsingfors den 19 december 2005 Justitieminister Leena Luhtanen 6