1907. Anomusmietintö N:o 21. Perustuslakivaliokunnan mietintö N:o 5 opetustointa koskevien asetusehdotusten antamisesta arm. esityksinä Eduskunnan käsiteltäviksi. Eduskunta on Perustuslakivaliokuntaan valmisteltavaksi lähettänyt edustaja Y. K. Yrjö-Koskisen y. m. allekirjoittaman anomusehdotuksen N:o 55 valmisteltavina olevien, koulutointa koskevien lakiehdotusten antamisesta arm. esityksinä Eduskunnan käsiteltäviksi (Liitteet I,siv. 14Q 155). Kannattaen yleensä tehtyä anomusehdotusta, on Valiokunta ollut sitä mieltä, että eduskunnan oikeus olla osallisena valmisteltavina olevien opetustointa koskevien lakiehdotusten tarkastamisessa ja hyväksymisessä olisi ulotettava myöskin niihin uudistuksiin, joita tätä nykyä suunnitellaan maan yliopistossa. Kun Eduskunta uutta hallitusmuotoa tarkoittavassa anomuksessaan jo on anonut oikeutta olla osallisena sekä yliopistoa että koululaitosta koskevien yleisten perussäännösten määräämisessä, vaatii Valiokunnan mielestä johdonmukaisuus sekä opetustoimen eheys, että tässäkin anomuksessa opetuslaitoksen kaikki asteet otetaan huomioon. Tämän käsityksensä mukaisesti saa Valiokunta kunnioittaen ehdottaa, että Eduskunta kääntyisi Keisarillisen Majesteetin puoleen kirjelmällä, jonka sisällys olisi seuraava. Niistä ajoista alkaen, jolloin edustuslaitos ja sen toiminta ruotsalais-suomalaisessa yhteiskunnassa alkoi säännöllisiin muotoihinsa vakaantua, on kansaneduskunta pyrkinyt saamaan sanansa kuuluville opetuslaitosta koskevissa
2 1907. Anomusmietintö N:o 21. tärkeissä kysymyksissä. Ja myöskin maan hallitus, mikäl käsitys eduskunnan oikeuksista ja sen toiminnan muodoista eri aikoina on ollut yleisessä tietoisuudessa vakaantuneena, on osottautunut alttiiksi suomaan opetuslaitoksen järjestämisessä osallisuutta eduskunnan vaikutukselle. Niinpä vanhimmat meidän maassamme voimassa olleet Ruotsinvallan aikuiset koulujärjestykset vuosilta 1649 ja 1724 syntyivät eduskunnan alotteesta, annettiin valtiosäätyjen tarkastettaviksi ja niiden kehotuksesta vahvistettiin noudatettaviksi. Viimeinen näistä, kimnaasi- ja koulujärjestys v:lta 1724, oli sitten Suomessakin voimassa, kunnekka sen syrjäytti alkeisoppilaitoksia koskeva armollinen asetus 21 p:ltä kesäkuuta 1841 sekä kimnaasi- ja koulujärjestys 6 piitä marraskuuta 1843, jotka annettiin hallinnollista tietä. Tällä tavalla hallinnollisten toimenpiteiden varaan joutuneena on meidän opetuslaitostamme koskeva lainsäädäntö myöhemmin ollut tiheiden eikä aina kansan toiveita vastaavien vaiheiden alaisena. Näitä vaiheita kuvaavat muun muassa kimnaasi- ja kouluasetus v:lta 1856, koulutoimen ylihallituksen asettaminen v. 1869, nykyinen voimassa oleva koulujärjestys v:lta 1872, sekä monet muut muutokset, joita maamme erilaatuisissa oppilaitoksissa viime aikoina on toimeenpantu. Seuraukset tästä ovat ilmenneet häiritsevänä epävakaisuutena koko opetustoimessa. Maan hallitus on tosin viime vuosikymmeninä osottanut kiitettävää harrastusta opetuslaitosta kohtaan, muun muassa auliisti myöntämällä varoja uusien oppilaitosten perustamiseen ja ennen toimessa olleiden laajentamiseen, hankkimalla niille ajanmukaisia huoneustoja ja muutenkin parantamalla niiden ulkonaisia toiminnan edellytyksiä. Mutta tämä huolenpito ei ole voinut kansassa haihduttaa käsitystä siitä, että on olemassa kipeä epäkohta, kun sen koko olemiselle niin tärkeä ja vastaisiin polvikuntiin niin syvältä vaikuttava kysymys kuin maan opetuslaitoksen
Opetustointa kosk. asetusehd. eduskunnan käsiteltäviksi. 3 järjestäminen, on kokonaan ollut eduskunnan määräämisvallan ulkopuolella. Mitä kansa tämän johdosta on tuntenut, on tullut esille niissä alamaisissa anomuksissa, joissa maamme eduskunta viimeksi kuluneen puolen vuosisadan aikana on melkein poikkeuksetta kaikilla valtiopäivillä opetuslaitosta koskevissa kysymyksissä kantanut huolensa Hallitsijan eteen. Jo 1863 64 vuoden valtiopäivät saivat hallituksen alotteesta lausua mielipiteensä muun muassa koulutoimen ylihallituksen perustamisesta. Ja vuoden 1867 valtiopäiväin käsiteltäviksi saattoi hallitus kouluasiat, jättämällä armollisessa esityksessä eduskunnan päätettäväksi varojen hankkimisen maan opetuslaitoksessa ehdotettujen uudistusten vaatimiin menoihin. Kun sitten seuraavina vuosina toimeenpantu opetustoimen järjestely tapahtui toisin kuin eduskunta oli katsonut suotavaksi ja kun levottomuus sen johdosta maassa oli yleinen, anoivat 1872 vuoden valtiosäädyt vaihtoehtoisesti eduskunnalle oikeutta olla koululain säädännössä osallisena tai että ainakin valtiosäätyjen lausuntoa kysyttäisiin, ennenkuin uusi koululaki vahvistettaisiin. Nämä yritykset eivät kuitenkaan vieneet toivotuille perille, vaan jäi anömusoikeus edelleen ainoaksi keinoksi, millä eduskunta saattoi saada mielipiteensä kuuluville opetuslaitosta koskevissa kysymyksissä. Ja ahkerasti tätä keinoa on sittemmin käytettykin. Varsin lukuisat olivat esim. 1877 78 vuosien valtiopäivillä kouluasioita koskevat anomusehdotukset, jotka silloin etupäässä tarkoittivat suomenkielisten oppikoulujen aikaansaantia ja voimassapitämistä. Myöhemmästä kouluasiain käsittelystä eduskunnassa ansaitsee erityistä mainitsemista 1904 1905 vuosien valtiopäiväin erinäisiä epäkohtia koulualalla koskeva anomus, jonka pääkohtiin nähden Teidän Majesteettinne on suvainnut hyväksyä eduskunnan lausumat ajatukset. Yllämainitut esimerkit osottavat, että maamme eduskunta, päästyään uudestaan vaikuttamaan, on koettanut, milloin«vain tilaisuutta on tarjoutunut jonkun kerran
4 1907. Anomusmietintö N:o 21. Hallitsijan nimenomaisesta alotteesta tuoda esille käsityksensä maan opetuslaitosta koskevissa kysymyksissä. Se on tapahtunut siitä syystä, että niinkuin 1872 vuoden valtiosäädyt alamaisessa anomuksessaan lausuivat»koko se perustus, jolle meidän nykyiset yhteiskunnalliset olomme ovat rakennetetut, vaatii, että kansa laillisten edusmiestensä kautta saisi ottaa osaa semmoisten asiain järjestämisessä, jotka syvemmältä vaikuttavat sen elämään. Tämmöinen asia on ennen muita opetuslaitos, joka koskee kansan sisintä sydäntä, sillä että pääasiallisesti määrää mitä suuntaa nousevan nuorison sivistys ja edistys on käyvä». Nämä näkökohdat pitävät kieltämättä nytkin paikkansa. Yhä vielä on eduskunnan osallisuus opetustointa koskevaan lainsäädäntään Suomen kansalla kipeänä tarpeena. Eduskunnan vallan laajentaminen tässä suhteessa, samalla kun se vakaannuttaisi maan opetustointa, olisi epäilemättä tehokkain keino saattamaan sen kansan toiveita ja tarpeita vastaavaksi, ja siten kaikissa kansankerroksissa aikaansaamaan sitä tulevaisuuden varmuutta ja turvallisuuden tuntoa, minkä luottamus kasvavan nuorison tarkoituksenmukaiseen kehitykseen luonnollisesti synnyttää. Mitä tässä on esitetty, koskee etupäässä alkeisopetuslaitosta. Mutta se pitää kaikkeen pääasialliseen nähden paikkansa myöskin mitä maan ensimaiseen sivistyslaitokseen, maan yliopistoon tulee. Suomen yliopisto on tosin, niinkuin useimpien muidenkin maiden tieteelliset korkeakoulut, vanhimmista ajoista asti nauttinut laajaa itsehallinto-oikeutta, joka on ollut yliopiston konsistorilla ja tiedekunnilla Mutta säännökset, joissa tämä tärkeä ja edelleenkin säilytettävä periaate on julkilausuttuna, ovat olleet hallinnollista tietä annettuja ja lopullinen ratkaisu yliopistolainsäädäntöön nähden on aina ollut yksistään hallituksen käsissä. Maamme eduskunta on kyllä aika-ajoittain koettanut päästä vaikuttamaan myöskin yliopiston asioihin. Niinpä Valtiosäädyt
Opetustointa kosk. asetusehd. eduskunnan käsiteltäviksi. 5 1872 vuoden valtiopäivillä erityisessä alamaisessa anomuksessa kääntyivät Keisarin ja Suuriruhtinaan puoleen, anoen»ettei mihinkään tärkeärripiin ja enemmän painaviin muutoksiin yliopiston asetuksessa ja laitoksessa ryhdyttäisi ilman että Säätyjen alamaista lausuntoa asiassa ensin on vaadittu». Ja useilla seuraavillakin valtiopäivillä on eduskunta alamaisissa anomuksissa tuonut ilmi toivomuksensa erinäisiin tärkeämpiin yliopiston asioihin nähden. Mutta edelleen on yliopistoa koskeva lainsäädäntö jäänyt kokonaan ulkopuolelle eduskunnan lainsäädäntövaltaa, vaikka se suuri merkitys kansalliselle elämälle, mikä yliopistolla on niin hyvin maan opetuslaitoksen ylimpänä asteena kuin kansakunnan korkeimman henkisen viljelyksen tärkeimpänä kehittäjänä, kieltämättä vaatii, että kansan eduskunnan tulisi saada olla tässä lainsäädännössä osallisena. Asian luonnosta seuraa, että yliopistoa samoinkuin koululaitosta koskevat monenlaatuiset yksityismääräykset eivät sovellu kansaneduskunnan käsiteltäviksi. Mutta näitä laitoksia koskevain perussäännösten määrääminen olisi siirrettävä eduskunnan lainsäädäntöpiiriin. Tällaisia säännöksiä ovat esim. ne, jotka määräävät yliopiston opetusalat ja opetuskielen sekä sen hallinnon perusteet, koulun eri asteet, muodot ja kielen, opettajiston oikeudellisen aseman ja sen osallisuuden opetusasiain johtoon ynnä koulun hallinnon perusteet. Osallisuuden saaminen eduskunnalle opetuslaitoksia koskevaan lainsäädäntöön on nykyhetkellä Suomen kansalle sitä tärkeämpää, kun useita tähdellisiä tähän alaan kuuluvia uudistustöitä tätä nykyä on tekeillä. Niinpä on hallituksen toimesta asetettu erinäisiä komiteoja tutkimaan ja valmistamaan maan koululaitoksen eri asteilla suunniteltuja uudistuksia. Niinikään valmistellaan yliopisto-opetuksen järjestelyssä ja yliopiston hallinnossa par'aikaa uudistuksia, joista ehdotettu useampien opettajavirkojen kaksintaminen ja yliopiston statuuttien uudistus ovat tär-
6 1937. Anomusmietintö N:o 21. keimmät Ne lakiehdotukset, jotka koskevat alkuopetuksen ja kansakoululaitoksen uudestajärjestämistä, kuuluvat jo laatuunsa nähden eduskunnan lainsäädäntöpiiriin. Mutta eduskunnan myötävaikutuksesta riippuviksi olisivat edelläviitatussa laajuudessa saatettavat myöskin maan yliopistoa ja alkeisoppilaitoksia tarkoittavat uudistusehdotukset. Uutta hallitusmuotoa koskevassa anomuksessaan on Eduskunta T. K. M:ltanne anonut tähän hallitusmuotoon säännöstä, joka turvaisi eduskunnalle oikeuden olla osallisena maan yliopistoa ja koululaitosta koskevien perussäännösten määräämisessä. Kun kuitenkin opetustoimen alalla nykyään suunnitellut uudistukset saattavat, ennenkuin ehdotetun uuden hallitusmuodon säätäminen on toteutunut, jo lähimmässä tulevaisuudessa aiheuttaa syvälle käypiä muutoksia maamme opetuslaitoksen koko järjestelmässä, katsoo Eduskunta erittäin tärkeäksi, että eduskunnalle suodaan tilaisuus olla osallisena niissä uudistuksissa, joita opetuslaitoksen alalla par'aikaa valmistellaan. Eduskunta rohkenee sentähden Teidän Keisarilliselta Majesteetiltanne alamaisesti anoa, että ennenkuin valmisteltavina oleviin lainsäädäntötoimenpiteisiin yliopiston ja koululaitoksen alalla lopullisesti ryhdytään, ehdotukset näiksi toimenpiteiksi, mikäli ne kohdistuvat mainittujen laitosten perussäännöksiin, armollisina esityksinä annettaisiin Eduskunnan hyväksyttäviksi. Tämän asian käsittelyssä ovat olleet osallisina puheenjohtaja Setälä, varapuheenjohtaja Sirola, jäsenet Aalle,
Opetustointa kosk. asetusehd. eduskunnan käsiteltäviksi. 7 Danielson-Kalmari, Leivo, Mömmö, Nevanlinna, Renvall, Torppa, Turkia, af Ursin, Viljomaa ja Virkkunen sekä varajäsenet Helle (osittain), Koponen (osittain), Lahtinen ja Söderholm (osittain). Helsingissä, 31 p. lokak. 1Q07. Helsinki, Helsingin Uusi Kirjapaino-osakeyhtiÖ, 1907.