MUHJÄRVEN HOITOKALASTUKSET 1999-2005

Opinnäytetyö MUHJÄRVEN HOITOKALASTUKSET 1999-2005 Markku Kuisma Kala- ja ympäristötalouden koulutusohjelma 2005

TURUN TIIVISTELMÄ AMMATTIKORKEAKOULU Kala- ja ympäristötalouden koulutusohjelma Tekijä: Markku Kuisma Työn nimi: Muhjärven hoitokalastukset 1999-2005 Suuntautumisvaihtoehto Ympäristönhoito Opinnäytetyön valmistumisajankohta Ohjaaja(t) Raisa Kääriä Martti Puska Sivumäärä 55 Marraskuu 2005 Muhjärvi on Anjalankosken kaupungissa, Kotkan ja Kouvolan välissä sijaitseva järvi, jossa on useiden vuosien ajan ollut havaittavissa rehevöitymisen vaikutuksia. Ravinnepitoisuudet järvessä ovat kohonneet ja kalasto muuttunut särkikalavaltaiseksi. Tästä on seurauksena veden laadun huonontumista, ja tällä on suora vaikutus järven virkistyskäyttöarvon alenemiseen. Muhjärvellä on puututtu asiaan jo 1990-luvun lopulla. Valistuksella ja neuvonnalla ranta-asukkaat on saatu heräämään ja ymmärtämään, että järven eteen kannattaa tehdä vesiensuojelullisia toimenpiteitä. Muhjärvellä onkin aloitettu hoitokalastukset jo vuonna 1999, ja ne ovat jatkuneet aina vuoteen 2005 asti. Tavoitteena on saada projektille myös jatkoa, sillä koska Muhjärvi on yhteydessä Kymijokeen, uskotaan hoitokalastuksilla olevan myös vaikutuksia alapuolisen Kymijoen veden laatuun. Hoitokalastuksia alueella on hoitanut Kymenlaakson kalatalouskeskus ry. Projektin alkuvaiheessa kalastukset aloitettiin nuottaamalla, mutta jo toisena vuonna pyynnin tehostamiseksi mukaan otettiin rysäpyynti, ja vuodesta 2003 lähtien myös kyläläiset ovat ottaneet osaa hoitokalastuksiin kalastamalla katiskoilla. Saaliit ovat pääasiassa koostuneet särkikaloista, kuten esim. lahnasta ja pasurista, joiden kannat ovat järvellä erittäin voimakkaat. Saalismäärissä on tapahtunut parantumista vuosien mittaan, viimeaikaisten saaliiden ollessa 4000-5500 kg:n tasolla (15-22 kg/ha). Tällaisella pyyntiteholla on saavutettu tuloksia, joiden perusteella voidaan sanoa kalakannassa tapahtuneen muutoksia. Särkikalojen osuus saaliista on pienentynyt ja tavoitteena ollut kuhakannan elpyminen on saavutettu. Hoitokalastus on kuitenkin pitkä projekti, ja sitä tulisikin jatkaa yhdessä muiden kunnostustoimenpiteiden kanssa, jotta saavutetuista muutoksista voitaisiin saada aikaan pysyviä. Hakusanat: rehevöityminen, Muhjärvi, särkikala, ravinnekuormitus, hoitokalastus Säilytyspaikka: Turun ammattikorkeakoulun kirjasto

TURKU POLYTECHNIC ABSTRACT Fisheries and enviromental care Author: Markku Kuisma Title: Intensive fishing at Lake Muhjärvi 1999-2005 Specialization line Enviromental care Date Instructor(s) Raisa Kääriä Martti Puska Total number of pages 55 November 2005 Muhjärvi is a lake situated in the municipality of Anjalankoski, between Kotka and Kouvola. The effects of eutrophication have been perceivable in Muhjärvi for several years now. The nutrient content in the lake has increased and cyprinid fish are starting to outnumber other species. This will result in a deterioration of the quality of the water, which then has an immediate effect on the decreasing regarding the lake s value for recreational purposes. In Muhjärvi, actions have been taken already at the end of 1990 s. Due to education and guidance the lakeside residents have awakened and began to understand that it is profitable to take measures for water conservation. Therefore intensive fishing has been carried out since 1999 and it has continued until 2005. One of the aims is to be able to continue the project, since the lake Muhjärvi is connected to the river Kymijoki and it is possible that it will affect the water quality of Kymijoki as well. The intensive fishing has been performed by the Kymenlaakso centre of fishing industry (registered association). At the beginning of the project the fishing was done with a seine but already in the second year fyke nets were taken along as well to make the fishing more effective. Since the year 2003, residents of the village have also taken part in the project by fishing with weirs. The catches have mainly consisted of cyprinid fish, such as bream and silver bream, the stocks of which are extremely high. The size of the catches has increased in the course of years and the most recent catches have been approximately 4000-5500 kilograms (15-22 kg/ha). Due to the results that have been reached with fishing this efficient, it can be said that changes have taken place in the fish population. The portion of cyprinid fish in the catch has decreased and the goal of reviving the pike-perch population has been reached. Nevertheless, intensive fishing is a long project. Therefore it should be continued together with other restoration actions to make the achieved changes permanent. Keywords: eutrophication, Muhjärvi, cyprinid fish, nutrient load, intensive fishing Deposit at: Turku Polytechnic Library

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 8 2 HOITOKALASTUS 9 2.1 Yleistä 9 2.2 Miksi hoitokalastaa? 10 2.3 Hoitokalastusmenetelmät 11 2.3.1 Petokalaistutukset 13 2.4 Vaikutusten seuranta 15 3 MUHJÄRVI 16 3.1 Sijainti ja yleiskuvaus 16 3.2 Tavoitteet 17 3.3 Veden laatu 18 3.3.1 Muhjärven ph 19 3.3.2 Klorofylli ja kokonaisfosfori 19 3.3.3 Kokonaistyppi 21 3.3.4 Väri 22 3.3.5 Näkösyvyys 22 3.3.6 Kiintoaine ja sähkönjohtavuus 23 3.4 Kalasto ja kalastus 24 4 KÄYTETYT MENETELMÄT 26 4.1 Esiselvitykset 26 4.2 Käytetyt pyyntimenetelmät ja tulosten kirjaaminen 26 4.2.1 Nuottapyynti 27 4.2.2 Rysäpyynti 28 4.2.3 Katiskapyynti 29

4.3 Saaliin käsittely 29 5 SAALIS 1999-2004 29 6 HOITOKALASTUKSET 2005 32 6.1 Kokonaissaalis 33 6.2 Saalisnäytteestä tehdyt kasvututkimukset 36 6.2.1 Lahna 36 6.2.2 Kuha 38 7 TULOSTEN TARKASTELU 40 7.1 Hoitokalastukset 40 7.2 Lahnan ja kuhan kasvu 42 8 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ JA POHDINTAA 45 LÄHTEET 53 LIITTEET LIITE 1: LAHNA- JA KUHA-AINEISTOSTA TEHDYT HAJONTAKAAVIOT LIITE 2: MITTAUSPÖYTÄKIRJA 1 LIITE 3: MITTAUSPÖYTÄKIRJA 2 KUVAT Kuva 1: Kalaparvi on löytynyt Muhjärvestä ja nuottaa lasketaan sen ympärille. 12 Kuva 2: Muhjärven sijainti Anjalankosken kaupungissa. (Kymenlaakson lintutieteellinen yhdistys 2005 [online, viitattu 26.9.2005], julkaisulupa nro 35/KASU/05.) 16

Kuva 3: Muhjärven vesinäytteiden näytteenottopisteet. (Kuva: Maanmittauslaitos, julkaisulupa nro 35/KASU/05.) 18 Kuva 4: Muhjärven ph näyteasemilla. Lukemat on ilmoitettu pinta- ja pohjanäytteen keskiarvona. Vuoden 2002 tulokset puutuvat. 19 Kuva 5: Muhjärven näytepisteiden kokonaisfosfori- ja klorofyllipitoisuudet. Fosforiarvot ilmoitettu pinta- ja pohjanäytteen keskiarvona. Vuoden 2002 tulokset puuttuvat 20 Kuva 6: Muhjärven kokonaistyppipitoisuudet näyteasemilla. Arvot ilmoitettu pinta- ja pohjanäytteen keskiarvona. Vuoden 2002 tulokset puuttuvat. 21 Kuva 7: Muhjärven väriarvot näyteasemilla. Arvot ilmoitettu pinta- ja pohjanäytteen keskiarvona. Vuoden 2002 tulokset puuttuvat. 22 Kuva 8: Muhjärven näkösyvyys. Vuoden 2002 tulokset puuttuvat. 23 Kuva 9: Kiintoainepitoisuus ja sähkönjohtavuus. Arvot ilmoitettu pinta- ja pohjanäytteen keskiarvona. Vuoden 2002 tulokset puuttuvat. 24 Kuva 10: Nuotanvetokalusto lähtötelineissä Muhjärven rannassa. Toisesta veneestä puuttuu vielä moottori. 27 Kuva 11: Toinen pikkurysistä pyynnissä rantamatalassa. 28 Kuva 12: Muhjärven hoitokalastusten kokonaissaalis vuosina 1999-2004. 30 Kuva 13: Petokalojen osuus vuosien 1999-2004 kokonaissaaliista on kasvanut selkeästi hoitokalastusten aikana. 30 Kuva 14: Saaliit ovat jakautuneet tasaisesti nuotan ja rysän välille. Katiskapyynti tuo hyvän lisän ja tuen hoitokalastuksille. 31 Kuva 15: Hoitokalastusten kokonaissaalis lajeittain. Yhteensä saalista saatiin 2528,5 kg. Arvotolppiin on lisätty 5%:n virhemarginaalit, jotka kuvaavat arvon mahdollista vaihteluväliä, koska saalismäärät ovat osittain arvioita. 33 Kuva 16: Lahna ja pasuri muodostivat suurimman osan kevään 2005 nuottasaaliista. 34 Kuva 17: 2005 rysäsaaliissa lajit olivat tasaisemmin edustettuina. 35 Kuva 18: 2005 katiskasaaliissa ahven oli hallitseva laji. 35 Kuva 19: 2005 lahna-aineiston takautuvasti laskettu kasvu. 37

Kuva 20: Ikäryhmien välinen jakautuminen vuoden 2005 lahnanäytteessä. Nuoret ikäluokat olivat vahvasti edustettuina. 38 Kuva 21: Ahvenkaloilla käytetty suomun mittauslinja.(alaja & Laaja 2005 [online, viitattu 6.10.2005].) 39 Kuva 22: 2005 kuha-aineiston takautuvasti laskettu kasvu. 40 Kuva 23: Muhjärven lahnanäytteiden ikäryhmien välisten keskipituuksien vertailua. Vuodesta 1999 vuoteen 2005, on lahnojen kasvussa tapahtunut selkeä muutos. 44 Kuva 24: Kevään 2005 hoitokalastuksissa tavattu vuosiluokkaa 2003 oleva kuhanpoikanen. 47 Kuva 25: Muhjärven hieno 9+ -ikäinen kuha (71,5cm, 3230g). 50 TAULUKOT Taulukko 1: Muhjärven lahnojen ikäryhmäkohtaisia tunnuslukuja keväältä 1999. 26 Taulukko 2: Muhjärven saalismäärät 1999-2004. 31 Taulukko 3: Kokonaissaaliin määrän tarkastelua koko hoitokalastusajanjaksolla. Vuoden 2005 tilastoissa mukana vain kevään kalastuksen saalis. 34 Taulukko 4: Lahnan kasvu (cm). (Kalatalouden keskusliitto 2005 [viitattu 7.10.2005].) 43

8 1 JOHDANTO Viimeisinä muutamana kuluneena vuosikymmenenä Suomessa on herätty vesistöjemme heikkenevään laatuun, ja järvien kunnostustoiminta onkin lisääntynyt ja monipuolistunut siten, että 1990- luvulla suunniteltiin ja tehtiin kunnostustoimenpiteitä jo noin viidelläsadalla järvellä. Tyypillinen kunnostuksen tarpeessa oleva vesistö on usein pieni, tai pienehkö, ja niiden kunnostuksen tavoitteena on yleensä virkistyskäyttöarvon palauttaminen. (Laakso & Ulvi 2005 [viitattu 27.9.2005].) Aloite kunnostustoimintaan tulee yleensä maanomistajilta tai järven rantojen vapaaajan asukkailta, kun huono veden tai pohjan laatu, järven mataluus tai liiallinen vesikasvillisuus estävät tai tekevät epämiellyttäväksi järven normaalin virkistyskäytön (Laakso & Ulvi 2005 [viitattu 27.9.2005]). Nykyään onkin jo tehty oppaita, joiden avulla ranta-asukkaat voivat itse käynnistää tai ottaa osaa jo käynnissä oleviin kunnostuksiin. Niissä neuvotaan mm. että mitä asukas voi itse tehdä rehevöitymisen aiheuttamien haittojen vähentämiseksi, kuinka ryhtyä mahdollisiin hoitotoimenpiteisiin ja keneltä pyytää neuvoja kunnostusta suunnitellessa (Äystö 1998, 2). Kalavesien hoito on vaativa ja taitoa vaativa laji, jossa ei saavuteta nopeita tuloksia, vaan on pystyttävä pitkäjänteiseen ja tavoitteelliseen yhteistyöhön kalavedellä toimivien käyttäjäryhmien kesken. Tämä kuitenkin kannattaa, sillä hoidetut, tuottavat kalakannat ovat tärkeä osa monimuotoista, tervettä vesiluontoa (Böhling & Salminen 2002, 7). Tämän työn tarkoituksena on tarkastella Muhjärvellä suoritettuja hoitokalastuksia, sekä arvioida niiden vaikutuksia järven tilaan ja kalastoon.

9 2 HOITOKALASTUS 2.1 Yleistä Sinileväkukinnat, kalanpyydysten limoittuminen, kalojen makuhaitat, kalakuolemat, kalaston rakenteen vääristyminen, ylitiheät särkikalakannat ja muut rehevöitymisen aiheuttamat ongelmat haittaavat yhä useamman järven virkistyskäyttöä ja kalastusta. Ravinnepitoisuus on kohonnut ja kalasto muuttunut särkikalavaltaiseksi yli 2000 suomalaisessa järvessä. Sadoissa järvissä on esiintynyt sinileväkukintoja. Noin puolet kukinnoista on myrkyllisten sinileväkantojen muodostamia. Rehevöitymiseen liittyvien ongelmien vähentäminen on aloitettava järveen tulevaa ulkoista kuormitusta vähentämällä. Sinileväongelmat jatkuvat usein ravinnekuormituksen vähentämisen jälkeenkin. Särkikalat, jotka hyötyvät rehevöitymisestä, on havaittu yhdeksi leväkukintojen ylläpitäjäksi. Myös kiisken on havaittu olevan yksi sisäistä kuormitusta ylläpitävä laji. Siksi särkikalojen ja kiiskien vähentäminen hoitokalastuksella, ns. ravintoketjukunnostus tai biomanipulaatio, on noussut yhdeksi tärkeäksi keinoksi vähentää järvien sinileväkukintoja.(sammalkorpi, Horppila & Ruuhijärvi 2000, 2; Tarvainen, Ventelä, Helminen, Sarvala 2005, 9.) Järveen tulevan ulkoisen ravinnekuormituksen kasvusta seuraa muutoksia koko ravintoketjussa. Veden ravinnepitoisuuden kohoaminen lisää kasviplanktonin määrää, vesikasvien määrää ja rantojen umpeenkasvua. Ravinteikasta vettä suosivat kasviplanktonlajit yleistyvät ja sinileväkukintoja esiintyy yhä useammin. Kirkasta ja hapekasta vettä suosivat kalalajit, esim. siika ja muikku, vähenevät. Petokaloista made ja taimen väistyvät, mutta kuha hyötyy rehevöitymisestä. Särkikalat, kuore ja kiiski runsastuvat. Ne sietävät rehevöityneiden järvien huonoa veden laatua, ja särjet voivat käyttää myös vesikasveja sekä sinilevämassoja ravinnokseen.(sammalkorpi ym. 2000, 3.) Särkikalat laiduntavat tehokkaasti suurikokoista eläinplanktonia, jonka tehtävänä olisi pitää kasviplanktonin määrä kurissa. Eläinplanktonin väheneminen ja kasviplanktonin runsastuminen näkyy veden samentumisena. Lisäksi särkikalat sekä kiiski, pohjaa

10 pöyhiessään, kierrättävät ravinteita tehokkaasti. (Puska 2005, 2; Tarvainen ym. 2005, 9) Kuormituksen ja rehevöitymisen muuttamasta ravintoketjusta tulee näin rehevyyden ylläpitäjä (Sammalkorpi ym. 2000, 3). 2.2 Miksi hoitokalastaa? Järvi on luontaisesti jatkuvassa ja hitaassa muutostilassa. Yleensä muutos on kohti rehevämpää, ja ihminen on sitä toiminnallaan kiihdyttänyt. Kunnostuksella järven tila ja sen kehitys pyritään yleensä palauttamaan mahdollisimman lähelle luonnonmukaista. Järven kunnostamisella tarkoitetaan suoraan järveen kohdistuvia kunnostustoimenpiteitä. Kunnostuksen tavoitteena on yleensä veden laadun parantaminen, tai järven vesisyvyyden lisääminen virkistyskäyttöarvon nostamiseksi. Kunnostus on eräs vesiensuojelun keinoista; veden laadun parantuminen vaikuttaa järven koko eliöyhteisöön kalasto mukaan lukien.(laakso & Ulvi 2005 [viitattu 6.9.2005].) Biomanipulaatio perustuu ideaan, jossa planktonia ravinnokseen käyttävien kalojen määrää vähennetään, ja kasviplanktonia ravinnokseen käyttävän eläinplanktonin määrä lisääntyy. Tästä on seurauksena usein rehevöitymistason laskua ja veden ulkoisen laadun paranemista, esim. veden kirkastumista. Biomanipulaatio tarjoaa siis kiinnostavan kunnostus, ja hoitometodin rehevöityneiden järvien hoitoon (Kairesalo, Laine, Malinen, Suoraniemi 1998, 14; Tarvainen, Sarvala, Helminen 2002, 2). Kuitenkin rehevöityneen järven hoidossa on aina muistettava, että ensisijainen toimenpide kestävän kunnostuksen aikaansaamisessa, on ulkoisen kuormituksen vähentäminen. Hoitokalastus voi selvästi vähentää sinileväkukintoja, jos ulkoinen ravinnekuormitus ei ole liian korkea ja kalastus on riittävän tehokasta (Sammalkorpi ym. 2000, 4). Perinteisesti hoitokalastusta on suositeltu järviin, jotka eivät ole alkaneet toipua rehevöitymisen haitoista, vaikka niiden ulkoista kuormitusta on vähennetty. Tietysti järven kalamäärän on oltava suuri, ja kalaston särkikalavaltainen, jotta hoitokalastukseen on mielekästä ryhtyä. Suomalaisista hoitokalastusjärvistä tällaisia

11 ovat vaikkapa Lahden Vesijärvi ja Tuusulanjärvi, joita asumajätevedet ovat 1970- luvulle asti voimakkaasti kuormittaneet.(ruuhijärvi & Olin 2002 [viitattu 2.9.2005]. Hoitokalastuksen tarve voidaan arvioida tutkimalla veden laatua sekä kalakantojen runsautta ja rakennetta. Hoitokalastuksella pyritään vähentämään kalojen aiheuttamaa sisäistä kuormitusta. Sisäinen kuormitus lisää päällysveden ravinnepitoisuutta kesällä ja edistää siten planktonlevien haitallista runsastumista. Tällainen kuormitus näkyy paljaalla silmällä usein leväkukintoina, vesianalyyseissä fosfori- ja klorofyllipitoisuuksien nousuna. Kalakannan runsaudesta ja rakenteesta saadaan käsitys koekalastuksella. Sopiva koekalastusaika on loppukesällä, ja pyydyksinä suositellaan käytettäväksi NORDIC- yleiskatsausverkkoja. Hoitokalastustarvetta voi arvioida keskimääräisestä verkon yksikkösaaliista. Jos yksikkösaalis on runsas (yli 2 kg verkkoa ja pyyntiyötä kohti) ja särkikalavaltainen ja petokalojen osuus saaliista on alle 20%, hoitokalastukseen ryhtyminen on perusteltua.(böhling & Salminen 2002, 53.) Pohdittaessa hoitokalastuksen soveltuvuutta järven kunnostuskeinoksi pitäisi pystyä jotenkin arvioimaan, kuinka suuri vaikutus kalojen aiheuttamalla sisäisellä kuormituksella on järven ravinnepitoisuuksiin. Jos järvessä on tiheä särkikalakanta ja ravinnepitoisuudet nousevat kesän aikana, kaloilla on ainakin jotain vaikutusta sisäiseen kuormitukseen. Korkea klorofyllipitoisuuden ja kokonaisfosforin suhde viestii laidunnuksen vähäisyyden antavan leville tilaisuuden runsastua. (Ruuhijärvi & Olin 2002 [viitattu 2.9.2005].) 2.3 Hoitokalastusmenetelmät Suomessa käytetään pääasiallisesti kahta eri menetelmää hoitokalastuksia harjoitettaessa: nuottapyyntiä sekä rysäpyyntiä. Näillä menetelmillä saavutetaan tehokkaimmat tulokset, mutta sangen yleisesti niiden lisäksi käytetään tukitoimia, kuten esim. katiskapyyntiä talkootyönä.

12 Kuva 1: Kalaparvi on löytynyt Muhjärvestä ja nuottaa lasketaan sen ympärille. Varsinaisista hoitokalastusmenetelmistä nuottaus on erityisen tehokasta syksyllä, kun särkikalat kertyvät syvänteiden reunoille tiheisiin parviin. Parvet etsitään kaikuluotaimella ja nuotataan kiertämällä (kuva 1), jolloin selvitään lyhyellä nuotanvedolla. Talvinuottaus on yleensä tehottomampaa, koska talvella ehditään vetämään päivässä vain yksi apaja, syksyllä yleensä kaksi. Parhaiten nuottaus onnistuu järvissä, joiden enimmäissyvyys on kolme tai neljä metriä. Nuottaukseen sopivia paikkoja järvissä kuitenkin on rajoitetusti. Tällöin apajien puhdistukseen kannattaa käyttää raivausnuottaa (Kilpinen 2002, 86). Nuottaus on ammattikalastajien työtä, mutta talkooväki voi olla avuksi kalojen kuljetuksessa ja petokalojen järveen palauttamisessa. (Böhling & Salminen 2002, 54.) Nuottauksen etuna rysä- ja katiskapyyntiin on teho, sillä tuloksia saadaan nopeasti, jolloin taloudellinen kannattavuus pysyy hyvänä (Jussila 2005, 33).

13 Rysäpyynti taas on tuottoisinta keväisin matalissa ja rantaviivaltaan rikkonaisissa järvissä (Ruuhijärvi & Olin 2002 [viitattu 5.9.2005]). Koska pyynti tapahtuu keväällä ja on suunnattu kutukannan harventamiseen, onkin tärkeää että pyydykset saadaan vesistöön heti jäiden lähdettyä. Vaikka rysäpyynnin sesonki ajoittuukin lyhyeen jaksoon keväällä, vaatii se kuitenkin suuren työpanoksen, sillä pyynnin lisäksi on otettava huomioon myös saaliin kuljetus ja käsittely sekä rysien pesu ja varastointi. Rysäpyynti soveltuu myös talkooporukan hoidettavaksi, mutta ainakin venekaluston on oltava kunnossa, sillä suurien rysien käsittelyssä suuri ja tukeva vene on tarpeen. Viimeaikaisen tuotekehittelyn ansiosta myös katiskapyynnistä on tullut paikoin tärkeäkin osa hoitokalastuksia. Joissain tapauksissa se saattaa olla jopa ainut hoitokalastuskeino, mutta pääasiallisesti sitä käytetään kuitenkin tehokkaampien menetelmien, nuotta- ja rysäpyynnin, tukena. Katiskapyynnin huippu ajoittuu rysäpyynnin tapaan kevääseen, kalojen kutuaikaan, jolloin myös sillä voidaan päästä reippaisiin päiväsaaliisiin. Katiskapyyntiä voidaan kuitenkin jatkaa menestyksellisesti läpi kesän. Erityisesti ahvenen tehopyydyksenä katiska on osoittautunut sangen oivalliseksi pyydykseksi ahvenen kutukäyttäytymisen takia (Kilpinen 2002, 83). Monen keskikokoisen järven rannalta löytyy jo satakunta kesämökkiä. Laajan joukon harrastuksena katiskalla tapahtuva hoitokalastus voikin kasvaa merkittäväksi, vähäarvoisia kalakantoja kurissa pitäväksi toiminnaksi. (Jussila 2005, 33.) Ennen hoitokalastukseen ryhtymistä kannattaa kokeilla erilaisia kalastusmenetelmiä ja etsiä parhaat pyyntipaikat ja ajat. Myös hoitokalastussaaliin käsittely kannattaa varmistaa, sillä rannassa voi olla kerralla sangen runsaasti kalaa. Hoitokalastussaalis on päätynyt useimmin kotieläinten rehuksi tai kompostiin.(böhling & Salminen 2002, 55.) 2.3.1 Petokalaistutukset Petokalat voivat vaikuttaa järven veden laatuun välillisesti syömällä kalojen nuorimpia, eläinplanktonia syöviä ikäluokkia. Hauki, kuha, ahven, toutain ja muut petokalat syövät vuodessa 3-5 kertaa oman painonsa verran pikkukalaa. Voimakas petokalakanta on tärkeä edellytys sille, että järven kalakannan rakenne pysyy hyvänä,

14 kun tehokalastuksen pyyntiponnistusta vähennetään. Jos noin 30 % kalabiomassasta on petokaloja, ne voivat säädellä nuorien särkikalojen määrää. Pienempikin ahven tai kuhakanta voi hyödyttää järven ravintoketjun hoitotoimia välillisesti, vaikka suora petokalavaikutus jäisi vähäiseksi. (Laakso & Ulvi 2005 [viitattu 6.9.2005].) Pelkällä petokalaistutuksella ei ole saatu pysyviä ravintoketjuvaikutuksia rehevissä järvissä, mutta petokalaistutus yleensä kohottaa järven kalataloudellista arvoa. Esimerkiksi kuha on kotiutettu istuttamalla lukuisiin reheviin järviin. (Sammalkorpi ym. 2000, 12.) Tuloksia tällaisista istutuksista kannattaa ruveta odottamaan vasta n. 4-5 vuoden kuluttua istutuksista (Koivuhuhta 2002, 2). Kuhaistutuksia ei yleensä pidetä tarpeellisina, jos järvessä on vahva kuhakanta. Rehevien järvien luontainen kuhapoikastiheys on usein satoja kappaleita hehtaarilla. Silloin ei pienillä lisäistutuksilla saa merkittävää hyötyä. (Sammalkorpi ym. 2000, 12.) Kuhakannan saalistustehoa pystytään yleensä nostamaan kalastusta säätelemällä, esimerkiksi nostamalla kuhan alamitta 45 cm:iin ja pienin sallittu verkon solmuväli 55 mm:iin (Ruuhijärvi & Olin 2002 [viitattu 6.9.2005]). Rauhoitus kutuajaksi tärkeimmillä kutualueilla säästäisi emokuhia verkkokalastukselta sekä mätiä vahtivia koiraita viehekalastukselta. Kalastuksen ohjaus on tarpeellista sekä istutuskohteissa että järvissä, joissa on luontaisesti lisääntyvä kuhakanta. (Sammalkorpi ym. 2000, 12.) Hauki-istutuksia tulisi tapauskohtaisesti harkita. Varsinkin vesistöihin, joihin kuhaa istutetaan voimallisesti, ei suositella haukien istuttamista niiden aiheuttaman kuhakantaan kohdistuvan predaation takia (Puska 21.10.2005, henkilökohtainen tiedonanto). Esikasvatettujen poikasten istuttamista on usein käytetty, jos haukisaaliit ovat heikentyneet. Vastakuoriutuneiden poikasten istutusta ei ole yleensä pidetty tarpeellisena. Pienissä järvissä on mahdollista yrittää ylimitoitettuja esikasvatettujen hauenpoikasten istutuksia (yli 1 000 kpl/ha), jos poikasille on kasvillisuuden tarjoamia suojapaikkoja. Hauki tarvitsee poikasvaiheessa matalia rantoja, joissa kasvaa ruokoa tai muita ilmaversoisia kasveja. Rehevissä järvissä hauen matalat lisääntymis- ja poikastuottoalueet kaventuvat umpeenkasvun ja mahdollisesti myös rantaveden happikatojen takia. Tiheän ruovikon matalimpaan reunaan niitettävillä aukoilla ja

15 käytävillä voidaan lisätä hauenpoikasille soveltuvan rantaviivan määrää. (Laakso & Ulvi 2005 [viitattu 6.9.2005].) 2.4 Vaikutusten seuranta Ravintoketjukunnostuksen kalastovaikutusten seurannassa on pyrittävä yhdistämään hyvä poistetun saaliin seuranta ja pyynnistä riippumaton kalaston seurantamenetelmä. Koeverkkokalastuksen saalis kuvaa kesäaikana avovesialueella veden laatuun vaikuttavaa kalastoa. Särkikalojen selvän vähenemisen pitäisi näkyä koeverkkokalastuksen saaliissa sekä särkikalojen yksikkösaaliin että niiden osuuden laskuna ja petokalojen osuuden nousuna. (Laakso & Ulvi 2005 [viitattu 6.9.2005].) Myös nuotta- ja rysäsaaliin määrän ja koostumuksen sekä valtalajien keskipainon ja pituusjakauman seuranta ovat hyvä keino arvioida tavoitteiden toteutumista. Jos kalastus tehoaa, apajaa eli nuottauskertaa kohti saatava yksikkösaalis alenee pyyntikauden aikana. (Sammalkorpi ym. 2000, 12.) Järven tilan arvioimiseksi tehdyt vedenlaatuselvitykset kertovat kalastuksen vaikutuksen veden laatuun. Runsaan särkikalakannan selvän vähenemisen pitäisi näkyä ravinne- ja levämäärien sekä klorofyllin ja fosforin suhteen laskuna, veden näkösyvyyden kasvuna sekä usein myös suurien vesikirppujen runsastumisena. (Laakso & Ulvi 2005 [viitattu 6.9.2005].) Hoitokalastuksen vaikutusten arviointi on toistaiseksi kuitenkin osittain tulkinnanvaraista ja suhteellista. Kaikissa niissä muuttujissa, joilla hoitokalastuksen vaikutuksia voidaan mitata, on lisäksi suurta vuosien välistä vaihtelua. Tämä hankaloittaa tulosten tulkintaa ja vaatii pitkiä seurantajaksoja. (Ruuhijärvi & Olin 2002 [viitattu 6.9.2005].)

16 3 MUHJÄRVI 3.1 Sijainti ja yleiskuvaus Muhjärvi sijaitsee Kymenlaaksossa Kotkan ja Kouvolan välissä noin 20 kilometrin päässä merestä, Anjalankosken kaupungissa, Muhniemen ja Ahvion kylissä, noin 5 kilometriä Anjalan kirkolta lounaaseen (kuva 2). Kuva 2: Muhjärven sijainti Anjalankosken kaupungissa. (Kymenlaakson lintutieteellinen yhdistys 2005 [online, viitattu 26.9.2005], julkaisulupa nro 35/KASU/05.) Muhjärvi on yhteydessä Kymijokeen noin 300 metriä leveällä salmella. Voidaankin katsoa, että Muhjärvi on varsinaisesti Kymijoen laajentuma. Ahvionkosken ja Susikosken välisellä jokiosuudella sijaitsevan Muhjärven vedenkorkeudet ovatkin samat kuin Kymijoessa (Jauhiainen 1999, 2).

17 Muhjärven pinta-ala on keskiveden korkeudella noin 260 ha ja rantaviivan pituus 6,8 km. Muodoltaan Muhjärvi on soikeahko luoteis-kaakkoissuunnassa (Puska 2005, 3).Valuma-alueen suuruus on Muhjärven ja Kymijoen välisen salmen kohdalla 24,2 km 2. Järven syvyys on suurimmillaan ainoastaan noin 5 metriä ja keskisyvyys hieman alle 3 metriä. Valuma-alueelta tulevien virtaamien mukaan laskettu viipymä Muhjärvessä on noin 1 vuosi. Kuitenkin Kymijoesta tuleva vesi lyhentää viipymää huomattavasti. Vesi-Eko Ky:n (1991, 1) mukaan, käytettäessä 1m 3 /s sekoitusvirtaamaa, viipymäksi tulisi 2 kk. Ranta-alueet ovat loivat ja noin puolet niistä koostuu pelloista. Ranta-alueiden kasvillisuus on rehevää ja ilmaversoiskasvustot laajoja. Rantojen yleisimpiä kasvilajeja ovat järviruoko (Phagmites australis), järvikaisla (Schoenoplectus lacustris), piuru (Scolochloa festucacea), viilto- ja luhtasara (Carex acuta, Carex vesicaria), pajut (Salicaceae) sekä vesiherneet (Utricularia) (Karjalainen 1988, 2). Lisäksi Muhjärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan ja on Suomen Natura 2000-kohde.(Jauhiainen 1999, 3.) 3.2 Tavoitteet Aikaisempina vuosina Muhjärveä ei ole pidetty kovinkaan arvokkaana tai tärkeänä kohteena. Näin ainakin kalatalouden osalta. Lintujärvenä se on ollut jo vuosia yksi alueensa tärkeimmistä kohteista. Valistuksella ja neuvonnalla on kuitenkin saatu ranta-asukkaat huomaamaan, mitenkä arvokas järvi Muhjärvi onkaan (Puska 2005, 3). Vesiensuojelullisia toimenpiteitä kannattaa tehdä. Niin ulkoinen kuormitus, kuin sisäinenkin kuormitus, on hyvä saada pienenemään, jotta järven arvo hyvänä kalavetenä ja näin ollen myös virkistyskäytöllinen arvo alueella pysyy hyvällä tasolla. Ensisijaisena tavoitteena projektissa on ollut sisäisen kuormituksen vähentäminen. Tähän on pyritty särkikalojen tehokalastuksilla ja niitä tukevilla petokalaistutuksilla. Kunnostuksen toivotaan myös vaikuttavan osaltaan positiivisesti järven alapuolisen Kymijoen veden laatuun. (Puska 2005, 3.)

18 3.3 Veden laatu Muhjärven veden laatua on tutkittu aikaisempina vuosina hyvin vähän. Aikaisemmilta vuosilta on löytynyt ainoastaan muutamia hajanaisia merkintöjä. Koska saatavilla oli vain vähän vedenlaatutietoja, aloitettiin Muhjärven hoitokalastusten yhteydessä vesinäytteiden otto, joka on tilattu Kymijoen vesi- ja ympäristö ry:ltä. Vesinäytteet on analysoitu Kymen ympäristölaboratorio Oy:ssä. Vesinäytteet on otettu vuosittain kahdesta eri näytteenottopisteestä, jotka näkyvät oheisesta kartasta (kuva 3). Näytteenottosyvyydet olivat 1 m ja 3 m, paitsi klorofyllinäytteissä, jotka on otettu 2 m:n syvyydestä Ainoastaan vuoden 2002 vesinäytteet puuttuvat tilastoista, sillä ne olivat jääneet epähuomiossa ottamatta. (Puska 2005, 3.) Ympäristökeskus on myös osaltaan arvioinut Muhjärven veden laadun tilaa. Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän pintavesien laatuluokitusjärjestelmän mukaan (2003) Muhjärvi on veden laatuarvoja tarkasteltaessa tyydyttävässä tilassa. Kuva 3: Muhjärven vesinäytteiden näytteenottopisteet. (Kuva: Maanmittauslaitos, julkaisulupa nro 35/KASU/05.)

19 3.3.1 Muhjärven ph Muhjärven ph pysyttelee koko tarkkailujakson ajan lähellä 7:ää. Arvoissa on havaittavissa pieniä piikkejä, varsinkin kesäaikaan, jolloin levätuotanto kohottaa lievästi päällysveden ph-tasoa (Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry 1999 [viitattu 26.9.2005]). Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa että järven ph on hyvällä tasolla, eivätkä kevättulvatkaan tuo tilanteeseen kuin hetkellisiä muutoksia. Muhjärven ph-arvoja ajanjaksolla tarkastellaan kuvassa 4. 8 7 6 ph 5 4 3 2 1 ph 1 0 26.4.99 6.7.99 5.10.99 10.5.00 4.7.00 4.10.00 22.5.01 26.6.01 4.10.01 20.5.03 18.6.03 30.9.03 12.5.04 28.9.04 10.5.05 6.6.05 ph 2 Kuva 4: Muhjärven ph näyteasemilla. Lukemat on ilmoitettu pinta- ja pohjanäytteen keskiarvona. Vuoden 2002 tulokset puutuvat. 3.3.2 Klorofylli ja kokonaisfosfori Klorofyllin ja kokonaisfosforin korkea suhde (kuva 5) kuvastaa tilannetta, jossa vedessä olevia planktonleviä käytetään vähäisen laidunnuksen takia vajaasti hyödyksi, ja tällä tavoin mahdollistetaan levien runsastuminen. (Ruuhijärvi & Olin 2002 [viitattu 19.9.2005]).

20 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 26.4.99 6.7.99 5.10.99 10.5.00 4.7.00 4.10.00 22.5.01 26.6.01 4.10.01 20.5.03 18.6.03 30.9.03 12.5.04 28.9.04 ug/l 10.5.05 6.6.05 P/MUH 1 Klorofylli/MUH 1 P/MUH 2 Klorofylli/MUH 2 Kuva 5: Muhjärven näytepisteiden kokonaisfosfori- ja klorofyllipitoisuudet. Fosforiarvot ilmoitettu pinta- ja pohjanäytteen keskiarvona. Vuoden 2002 tulokset puuttuvat Tilannetta voidaan tarkastella myös pelkän klorofyllipitoisuuden perusteella. Tällöin tarkasteltavat arvot mittaavat lehtivihreällisten planktonlevien määrää vedessä. Tuloksen katsotaan olevan suoraan verrannollinen levämäärään ja siten järven rehevyystasoon (KVVY 1999 [viitattu 26.9.2005]). Klorofyllipitoisuus on vaihdellut Muhjärvessä välillä 14,1 40 µg/l. Pitoisuuksien perusteella järvi voidaan luokitella reheväksi, tai paikoin jopa erittäin reheväksi (Puska 2005, 4). Muhjärven fosforikuormitusta on arvioitu tehtäessä selvitystä Muhjärven mahdollisesta patoamisesta. Lähivaluma-alueen peltomaan fosforihuuhtoumaksi on arvioitu 670 kg/a. Suoraan ilmasta tapahtuvan laskeuman osuudeksi on arvioitu noin 30 kg/a ja lopun lähivaluma-alueen, joka ei ole peltomaata, osuudeksi 200 kg/a. Hajakuormituksen osuudeksi on näin ollen arvioitu noin 900 kg fosforia vuodessa. Lisäksi aikaisemmin mainitun 1 m 3 /s :in sekoitusvirtaaman mukana järveen tulee vuosittain Kymijoesta lähes 800 kg fosforia vuosittain (Kymijoen fosforipitoisuutena käytetty arvoa 25 µg/l). (Maksimainen ym. 1991, 1.)

21 Fosforipitoisuus on erittäin tärkeä tekijä vesistön rehevyyden arvioinnissa. Järvivesistöissä se on yleensä myös perustuotannon minimitekijä (KVVY 1999 [viitattu 26.9.2005]). Käytännössä järvien rehevyysaste määritetään yleensä fosforipitoisuuden perusteella (Laakso & Ulvi 2005 [viitattu 26.9.2005]). Kokonaisfosforiarvot osoittavat selkeästi Muhjärven olevan rehevä, tai paikoitellen jopa erittäin rehevä (20-100 µg/l). 3.3.3 Kokonaistyppi Vesistöt kuormittuvat typestä, jonka lähteinä toimivat niin jätevedet, valumavedet kuin sadevedetkin. Typpikuormitus vaihtelee luontaisesti. Alimmat arvot sattuvat yleisesti loppukesään ja korkeimmat talvikauteen. Maksimipitoisuudet ajoittuvat kausiin, jolloin sateiden tai tulvien aiheuttamat valumat ovat suuria (esim. keväällä). Humusvesissä pitoisuustasot ovat 400-800 ja runsaasti viljellyillä alueilla jopa 2000-4000 µgn/l:ssa. (KVVY 1999 [viitattu 26.9.2005].) Muhjärven arvot ovat vahvasti humuksisen vesistön tasolla (kuva 6). Pitoisuustasot vaihtelevat välillä 600-1200 µgn/l. Käyrästä on havaittavissa, että varsinkin kevätaikaan sulamisvedet huuhtovat ranta-alueilta jonkin verran typpeä vesistöön, ja tämä näkyy kohonneina pitoisuuksina kevätaikaan. 1400 1200 1000 ug/l 800 600 400 200 Piste 1 Piste 2 0 26.4.99 6.7.99 5.10.99 10.5.00 4.7.00 4.10.00 22.5.01 26.6.01 4.10.01 20.5.03 18.6.03 30.9.03 12.5.04 28.9.04 10.5.05 6.6.05 Kuva 6: Muhjärven kokonaistyppipitoisuudet näyteasemilla. Arvot ilmoitettu pinta- ja pohjanäytteen keskiarvona. Vuoden 2002 tulokset puuttuvat.

22 3.3.4 Väri Veden väriarvo kuvaa veden ruskeutta, eli toimii lähinnä veden humusleimana. Voidaan sanoa, että mitä enemmän vesistön valuma-alueella on suota, sitä ruskeampaa vesi on. Väriarvot vaihtelevat eri vuosina vallitsevien valumaolojen mukaisesti. Varsinkin runsaat sateet ja niiden jälkeinen aika nostavat väriarvoja. Myös maa- ja metsätaloudelliset toimenpiteet (metsä- ja suo-ojitukset) saattavat kasvattaa väriarvoja.(kvvy 1999 [viitattu 26.9.2005].) Muhjärven väriarvot ovat havaittavissa kuvasta 7. Niiden perusteella voidaan Muhjärveä pitää humuspitoisena. 120 100 mg Pt/l 80 60 40 20 0 26.4.99 6.7.99 5.10.99 10.5.00 4.7.00 4.10.00 22.5.01 26.6.01 4.10.01 20.5.03 18.6.03 30.9.03 12.5.04 28.9.04 10.5.05 6.6.05 Piste 1 Piste 2 Kuva 7: Muhjärven väriarvot näyteasemilla. Arvot ilmoitettu pinta- ja pohjanäytteen keskiarvona. Vuoden 2002 tulokset puuttuvat. 3.3.5 Näkösyvyys Muhjärven näkösyvyys on rehevän järven tasolla. Järven näkösyvyys saattaa vaihdella eri tekijöistä (mm. sateet, tuulet, Kymijoesta sisään saapuvat virtaukset) riippuen paikallisesti ja hetkellisesti suurestikin. Sateet eritoten tuovat ympäröiviltä pelloilta kiintoainesta veteen, jolloin näkösyvyys hetkellisesti pienenee.(puska 2004, 5.) Näkösyvyyttä tarkasteltu kuvassa 8.

23 Syvyys (m) 1 0,9 0,8 0,7 0,6 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 0 26.4.99 6.7.99 5.10.99 10.5.00 4.7.00 4.10.00 22.5.01 26.6.01 4.10.01 20.5.03 18.6.03 30.9.03 12.5.04 28.9.04 10.5.05 6.6.05 Kuva 8: Muhjärven näkösyvyys. Vuoden 2002 tulokset puuttuvat. 3.3.6 Kiintoaine ja sähkönjohtavuus Piste 1 Piste 2 Kiintoaineen määrällä kuvataan vedessä olevan hiukkasmaisen aineksen määrää. Kiintoainespitoisuuden määrään vaikuttavat mm. jätevesikuormitus, runsas levien biomassa näytteessä, tai eroosion aiheuttama savisamennus. Mikäli kiintoainepitoisuus on korkea, niin se ei siis tarkoita että alueella olisi korkea jätevesikuormitus, vaan myös muut tekijät on otettava huomioon.(kvvy 1999 [viitattu 26.9.2005].) Sähkönjohtavuudella mitataan puolestaan vedessä liuenneina olevien suolojen määrää. Suuri arvo kertoo korkeasta suolapitoisuudesta. Suolojen määrään vaikuttavat pääasiallisesti jätevedet sekä peltolannoitus. Alueella, joka on voimakkaasti viljelty, on sähkönjohtavuus tasolla 15-20 ms/m. (KVVY 1999 [viitattu 26.9.2005].)

24 30 mg/l ms/m 25 20 15 10 5 Kiintoaine MUH 1 Sähkönjohtavuus MUH 1 Kiintoaine MUH 2 Sähkönjohtavuus MUH 2 0 26.4.99 6.7.99 5.10.99 10.5.00 4.7.00 4.10.00 22.5.01 26.6.01 4.10.01 20.5.03 18.6.03 30.9.03 12.5.04 28.9.04 10.5.05 6.6.05 Kuva 9: Kiintoainepitoisuus ja sähkönjohtavuus. Arvot ilmoitettu pinta- ja pohjanäytteen keskiarvona. Vuoden 2002 tulokset puuttuvat. Muhjärvellä varsinkin kiintoainespitoisuudet ovat korkeat (kuva 9). Sähkönjohtavuus puolestaan noudattaa hyvin suomalaisten järvien normaaliarvoja (KVVY 1999 [viitattu 26.9.2005]). Kiintoainespitoisuuksien korkeaan määrään vaikuttavat varmasti niin pelloilta tulevat valumavedet, rehevyyden aiheuttamat leväkukinnat, kuin Kymijoen puolelta tuleva sekoitusvirtaamakin, joka tuo tullessaan sameata, kiintoainepitoista jokivettä. 3.4 Kalasto ja kalastus Järvellä on kahteen eri otteeseen tehty koekalastuksia kalaston rakenteen selvittämiseksi. Ensimmäiset koekalastukset suoritettiin 1989 ja toiset kalastukset 1998. Koekalastuksissa on selvinnyt että Muhjärven kalasto on tyypillinen rehevälle ja matalalle järvelle. Se muodostuu heikohkon veden laadun ja mataluuden vuoksi ympäristövaatimuksiltaan kestävistä lajeista ja näin ollen särkikalojen osuus on merkittävä.(mäkelä 1990, 3.) Vuoden 1989 koekalastuksissa saaliiksi saatiin mm. seuraavia lajeja: ahven, kiiski, hauki, lahna, särki, säyne ja made. Saaliista pääosan muodostivat hauki, ahven ja

25 lahna, joiden kantojen katsottiinkin olevan vahvojen. Vuoden 1998 koekalastukset puolestaan antoivat saaliiksi lukumäärään suhteutettuna särkiä 73%, ahventa 13,2%, lahnaa/pasuria 6,1% ja muita lajeja 7,7% (Koivuhuhta 2001, 2). Muihin lajeihin kuuluvat kiiski, kuha ja salakka. Rapuja Muhjärvestä ei ole saatu. Istutuksia Muhjärveen ei ole tehty mainittavasti. Vuodesta 1995 lähtien Kymijoen kalastusalue on kuitenkin istuttanut järveen 1-kesäisiä kuhanpoikasia. Istutuksia jatkettiin aina vuoteen 2002 asti, jolloin istutettiin viimeinen erä poikasia. Istutusmäärät ovat vuosittain olleet 10 000-12 500 kpl/vuosi. Vuonna 2003 istutuksista luovuttiin kuhan hyvän luontaisen lisääntymisen takia. Istutusten tarkoituksena on ollut luoda järveen voimakas kuhakanta, joka nostaisi sen käyttöarvoa, sekä toimisi myös predaattorina särkikalakantoja kohtaan (Puska 21.10.2005, henkilökohtainen tiedonanto). Lisäksi järveen on istutettu vuonna 2004 1000 kappaletta ankeriaita.(poikola, sähköpostiviesti 21.10.2005.) Kalastusolot Muhjärvellä ovat sangen hankalat ja monimutkaiset. Alueella ei ole ainuttakaan toimivaa osakaskuntaa, vaan suurin osa vesialueesta on jaettu yksityisiksi vesialueiksi. Muhjärvelle ei mikään taho myy kalastuslupia, vaan mikäli järvellä uistinkalastusta harjoitetaan, tulisi sen tapahtua läänikohtaisen vieheluvan sallimissa rajoissa. Verkkokalastus luonnollisesti on sallittua maanomistajille yksityisillä vesillä, ja sitä oikeutta harjoitetaankin sangen yleisesti. Kalastus Muhjärvellä on perinteisesti painottunut verkko- ja katiskakalastukseen, mutta viime vuosien kuhakantojen parantumisen johdosta myös uistinkalastajat ovat löytäneet paikan entistä paremmin. (Mäkelä 1990, 6.) Kuhakantojen parantumisesta on seurannut myös negatiivisia seuraamuksia. Muhjärvellä tapahtuva uistinkalastus on päässyt pahasti villiintymään. Läänikohtaisen vieheluvan sallimaa 1 vapa / kalastaja- sääntöä alueella noudattaa hyvin harva uistelija. Kalastuksen järjestämisen puute aiheuttaa hankaluuksia myös verkkokalastuksessa. Pienen järven jokseenkin paikallista kuhakantaa verotetaan välillä hyvinkin rankalla verkkokalastuksella ja kalastuspaine kohdistuu pääasiassa

26 liian pieneen kuhakantaan kalastajien pääasiallisesti käyttämien verkkojen silmäkokojen takia (35-45mm). (Isoahde 3.10.2005, henkilökohtainen tiedonanto.) 4 KÄYTETYT MENETELMÄT 4.1 Esiselvitykset Ennen hoitokalastusten aloittamista Muhjärvessä, suoritettiin järvessä edellisessä kappaleessa mainittuja koekalastuksia, joilla pyrittiin saamaan selville kalaston rakennetta. Lisäksi keväällä 1999 otettiin saaliista kahteen otteeseen (11.5 ja 8.6) saalisnäytteet, joista määritettiin mm. ahventen, särkien ja lahnojen ikäryhmäkohtaisia tunnuslukuja. Alla olevassa taulukossa 1 on esitetty vain lahnanäytteen ikäryhmäkohtaiset tunnusluvut, sillä vuonna 2005 tehtiin myös ikäryhmäkohtaisia tarkasteluja, joissa kohdelajina oli myös lahna. Taulukko 1: Muhjärven lahnojen ikäryhmäkohtaisia tunnuslukuja keväältä 1999. Ikä N Min(mm) Max(mm) Ka. Pit 2 1 82 82 82 3 3 100 110 105 4 4 120 136 128 5 3 138 152 144 6 5 148 168 159 7 4 174 193 184 8 1 210 210 210 9 1 197 197 197 10 1 250 250 250 11 1 226 226 226 4.2 Käytetyt pyyntimenetelmät ja tulosten kirjaaminen Muhjärven hoitokalastuksissa on käytetty kahta erilaista pääasiallista pyyntimenetelmää: nuottapyyntiä sekä rysäpyyntiä. Tämän lisäksi katiskapyyntiä on

27 käytetty tukitoimena ranta-asukkaiden ja kyläläisten suorittamana. Vuonna 1999, kun hoitokalastukset aloitettiin, pyynti aloitettiin ainoastaan nuotalla. Vuodesta 2000 lähtien hoitokalastuksien tehostamiseksi aloitettiin myös rysäkalastus. Toiminta aloitettiin yhdellä rysällä, vuonna 2001 pyynnissä oli 2 rysää ja vuodesta 2002 lähtien on pyynnissä ollut 3 rysää.(puska 2005, 6.) Hoitokalastusten tuloksista on pidetty tarkkaa saalispäiväkirjaa vuodesta 1999 lähtien. Jokaisesta nuotanvedosta ja rysän kokemisesta on täytetty erillinen mittauspöytäkirja, josta käyvät ilmi mm. pyyntiaika, pyyntipaikka, saalis, sääolot ja muita huomioitavia seikkoja (Puska 2005, 6). 4.2.1 Nuottapyynti Nuottana hoitokalastuksissa käytettiin 150 metriä pitkää ja 5 metriä korkeaa umpiperänuottaa. Aina ennen nuottausta, apajat luodattiin kaikuluotaimella kalaparvien paikantamiseksi. Kuva 10: Nuotanvetokalusto lähtötelineissä Muhjärven rannassa. Toisesta veneestä puuttuu vielä moottori.

28 Nuottauksissa on käytetty kahta moottorivenettä, joiden avulla nuotta on vedetty ns. parivetona (kuva 10). Ylösottovaiheessa nuottaa vedettiin käsin, eikä käytössä ollut erillistä etuverkkoa, vaan saaliin karkaamisen estämiseksi nuotan reisiverkko laskostettiin etuverkoksi. 4.2.2 Rysäpyynti Kuten edellä mainittiin, rysäpyynti Muhjärvellä aloitettiin vaiheittain. Loppuvaiheessa, vuodesta 2002 lähtien, pyynnissä oli 3 rysää. Käytössä on ollut yksi isompi rysä (aidan pituus n.50 metriä ja pyyntisyvyys suuliinan kohdalla n. 3 metriä) ja kaksi pienempää rysää (aidan pituus n. 20 metriä ja pyyntisyvyys suuliinan kohdalla n. 1,5 metriä). Isolla rysällä on kevätaikaan pyritty tavoittamaan särki-, lahna- ja ahvenparvia, kun taas pienemmillä rysillä (kuva 11) on pyritty tavoittamaan rannan lähellä liikkuvia salakkaparvia. Kuva 11: Toinen pikkurysistä pyynnissä rantamatalassa.

29 4.2.3 Katiskapyynti Vuodesta 2003 lähtien on Muhjärvellä suoritettu paikallisten asukkaiden suorittamana tukitoimena katiskapyyntiä 10 katiskan voimin, joiden hankintaan Kymijoen kalastusalue oli antanut avustusta (Puska 2005, 6). Pyydyksinä käytettiin suosittuja Weke- katiskoita. Esimerkiksi särjen hoitokalastuksissa Weke on osoittanut parhaaksi vaihtoehdoksi pyyntitehonsa ja tiheän silmäkokonsa ansiosta (Jussila 2005, 73). 4.3 Saaliin käsittely Pyydysten kokemisen jälkeen saaliista eroteltiin petokalat (kuha, hauki ja isot, yli 100 grammaiset ahvenet) ja saalis toimitettiin rannalle. Rannassa saalis punnittiin ja lajimäärät arvioitiin. Tämän jälkeen, mikäli kiinnostuneita oli, kalaa jaettiin kyläläisille koiran ja kissan ruuaksi ja loput kaloista vietiin läheiselle pellolle kaivettuun maakuoppaan. Aina toimituksen jälkeen, kalat peitettiin kuopasta poistetulla maa-aineksella ja jätettiin kompostoitumaan. (Puska 2005, 6.) Alkuvuosina saaliin jatkokäsittelyn mahdollisuutta tutkittiin jonkin verran. Ajatuksissa oli mm. saaliin toimittamista minkkitarhoille, mutta ajatuksesta luovuttiin, koska se ei olisi ollut taloudellisesti kannattavaa. 5 SAALIS 1999-2004 Vuosien 1999-2004 saaliit esitellään erillään vuoden 2005 tuloksista. Vuosi 2005 käsitellään erillisessä kappaleessa, koska työn kirjoittaja on tullut mukaan projektiin vasta vuonna 2005. Vuonna 2005 suoritettiin myös mittauksia saalisnäytteestä, joten tämänkin takia on perusteltua esittää vuoden 2005 tulokset omassa kappaleessaan. Kuvassa 12 tarkastellaan Muhjärven hoitokalastusten saalismäärän kehittymistä tarkkailtavalla ajanjaksolla. Kuvasta voidaan selkeästi havaita, että saalismäärät ovat alkuvuosista kehittyneet parempaan suuntaan. Tähän ovat vaikuttaneet niin rysien, kuin katiskoidenkin käyttöönotto, kuin myös parantuneet pyyntitekniikat ja hoitokalastajien karttunut kokemus nuotanvedosta ja rysäkalastuksen saloista.

30 6000 5000 kg 4000 3000 2000 Kokonaissaalis kg Poistetut kg 1000 0 1999 2000 2001 2002 2003 2004 Kuva 12: Muhjärven hoitokalastusten kokonaissaalis vuosina 1999-2004. Kuvasta voidaan myös huomata, että poistetun kalabiomassan määrän suhde kokonaissaaliiseen on laskenut. Tämä kielii jonkinasteisesta muutoksesta kalalajien välisissä suhteissa. Hoitokalastussaaliissa petokalojen osuus on kasvanut (kuva 13), ja se on ollut selkeästi silmämääräisesti havaittavissa kuha ja ahvensaaliiden kasvamisena. 6000 5000 4000 kg 3000 2000 Muut Petokalat 1000 0 1999 2000 2001 2002 2003 2004 Kuva 13: Petokalojen osuus vuosien 1999-2004 kokonaissaaliista on kasvanut selkeästi hoitokalastusten aikana.

31 Tarkasteltaessa saalismääriä numeerisesti saadaan helpommin selville kuinka paljon kalaa on poistettu hehtaaria kohden. Alla olevassa taulukossa, hehtaarikohtaista saalista laskettaessa, (taulukko 2) Muhjärven kokona on käytetty sen keskiveden korkeudella olevaa laajuutta 260ha. Taulukko 2: Muhjärven saalismäärät 1999-2004. Vuosi Kokonaissaalis kg Saalis kg/ha 1999 815,5 3,1 2000 2400,0 9,2 2001 4895,0 18,8 2002 5343,0 20,6 2003 5327,0 20,5 2004 4846,0 18,6 Saaliin jakaantuminen eri pyyntimenetelmien välille on tapahtunut kohtuullisen tasaisesti (kuva 14). Pääosa saaliista saatiin tehokkaimmilla menetelmillä, eli nuottaamalla ja rysillä. Tosin vuonna 1999 saalis koostui ainoastaan nuottaamalla saaduista kaloista, sillä rysäpyynti otettiin mukaan tehostamaan pyyntiä vasta vuonna 2000. Myös katiskapyynnistä on tullut merkittävä tukikeino hoitotoimissa. 3500 3000 2500 kg 2000 1500 1000 500 nuotta rysä katiska 0 1999 2000 2001 2002 2003 2004 Kuva 14: Saaliit ovat jakautuneet tasaisesti nuotan ja rysän välille. Katiskapyynti tuo hyvän lisän ja tuen hoitokalastuksille.

32 On todettu, että hoitokalastukset ovat tehonneet Muhjärven kalakantaan. Indikaattorilajina käytetyn lahnan kasvu on silmämääräisesti parantunut ja isoja lahnoja on saaliissa ollut aikaisempia vuosia enemmän. Kuhakanta on voimistunut alkuvuosien lähes olemattomasta tilanteesta tarkkailujakson lopun hyvään tilanteeseen. Kuhan luontaisen lisääntymisen on todettu kohonneen niin korkealle tasolle, että kuhanpoikasten istutuksista luovuttiin vuonna 2003. Varsinkin lämpimän kesän 2003 lisääntyminen onnistui erinomaisesti, ja tämän vuosiluokan edustajia on havaittu saaliista runsaasti. (Puska 2005, 9-10.) Kaiken kaikkiaan hoitokalastuksien vaikutukset ovat olleet nähtävissä. Paikalliset kalastajat ovat olleet tyytyväisiä särkikalojen vähenemisen ja kuhakannan elpymisen takia. Myös veden laadussa on ollut silmämääräisesti havaittavissa pientä parantumista. Paikalliset kalastajat ovat viestittäneet mm. näkösyvyyden parantumisesta etenkin talvisaikaan, kuin myös kesäaikaan.(puska 2005, 9-10.) Positiivisesta palautteesta ja hyvistä tuloksista huolimatta on katsottu, että kalastuksia tulisi jatkaa, sillä varsinkin särkikalat pyrkivät lisääntymistä tehostamalla korvaamaan hoitokalastusten aiheuttaman kalabiomassan vähenemisen ja näin täyttämään syntyneen tyhjän ekologisen lokeron. Onkin todettu, että hoitokalastuksia tuleekin jatkaa siten, että pyynnin yhteisvaikutukset ylläpitävät vallitsevaa kehitystä.(puska 2005, 10.) 6 HOITOKALASTUKSET 2005 Vuoden 2005 hoitokalastukset aloitettiin toukokuun alussa. Ensin pyyntiin asetettiin rysät (3 kpl). Pikkurysät asetettiin pyyntiin 3.5 ja isorysä 4.5. Kaiken kaikkiaan rysät koettiin kevään aikana 18 kertaa viimeisen koentapäivän ollessa 13.6. Viimeisen viikon pyynnissä tosin oli ainoastaan isorysä, sillä pikkurysät nostettiin pois jo 6.6. Ensimmäinen nuotanveto suoritettiin 6.5. Kevään aikana suoritettiin kaikkiaan 21 vetoa. Syksylle (lokakuun puoliväliin) jätettiin 3 vetoa. Valitettavasti kuitenkin tämän työn valmistumisajankohdan takia, syksyn nuottauksien tulokset jouduttiin jättämään työn ulkopuolelle.

33 Tämän lisäksi ranta-asukkaat ja kyläläiset kalastivat katiskoilla, sekä koko kesän ajan isorysällä, joka jätettiin paikallisten talkoomiesten hoidettavaksi 13.6 jälkeiseksi ajaksi. Valitettavasti tästä kesäpyynnistä ei ole esittää tarkkoja saalistietoja, sillä saalispäiväkirjaa pitäneen henkilön tietokoneen kovalevy tuhoutui ja näin ollen myös kesän rysäsaaliin tiedot tuhoutuivat. Saaliin määrä kuitenkin arvioitiin. Määräksi arvioitiin koko kesän (kesä-elokuu) ajalta vain n. 100 kg, joten kesän saalis oli suhteellisen heikko. 6.1 Kokonaissaalis Kevään 2005 kalastukset sujuivat sangen vaihtelevasti. Tästä syystä saaliin määrä (kuva 15) verrattuna aikaisempiin vuosiin muuttui selvästi pienempään suuntaan (taulukko 3). Varmaa syytä tähän on vaikea sanoa. Vaikeuksia kalastukseen kuitenkin tuottivat jatkuvat vedenkorkeuden vaihtelut ja sangen lämpimäksi muodostunut kevät. 3000,0 2500,0 2528,5 2000,0 Kg 1500,0 1363,3 1000,0 500,0 0,0 397,2 319,5 220,5 15,2 146,2 59,0 1,0 3,2 3,0 0,4 Lahna/Pasuri Särki Ahven Salakka Kiiski Kuha Hauki Suutari Toutain Ankerias Sorva Yhteensä Kuva 15: Hoitokalastusten kokonaissaalis lajeittain. Yhteensä saalista saatiin 2528,5 kg. Arvotolppiin on lisätty 5%:n virhemarginaalit, jotka kuvaavat arvon mahdollista vaihteluväliä, koska saalismäärät ovat osittain arvioita.

34 Taulukko 3: Kokonaissaaliin määrän tarkastelua koko hoitokalastusajanjaksolla. Vuoden 2005 tilastoissa mukana vain kevään kalastuksen saalis. Vuosi Kokonaissaalis kg Saalis kg/ha 1999 815,5 3,1 2000 2400,0 9,2 2001 4895,0 18,8 2002 5343,0 20,6 2003 5327,0 20,5 2004 4846,0 18,6 2005 2528,5 9,7 Nuottapyyntiä varten suoritetuissa kaikuluotauksissa ei havaittu kunnollisia kalaparvia, ja näin ollen nuottasaaliista muodostui suhteellisen pieni: 1315 kg. Saalisjakauma puolestaan muodostui aikaisempien vuosien kaltaiseksi. Pääosan nuottasaaliista (kuva 16) muodostivat lahna ja pasuri, muiden lajien jäädessä saaliissa selkeään vähemmistöön. 0,24 Lahna/Pasuri 4,07 0,01 7,24 Särki 1,38 1,67 Ahven 3,48 Salakka Kiiski Kuha Hauki Toutain 81,90 Kuva 16: Lahna ja pasuri muodostivat suurimman osan kevään 2005 nuottasaaliista. Myös rysäsaaliista muodostui suhteellisen pieni: 809,5 kg. Rysäsaaliissa saaliin lajien väliset suhteet olivat nuottasaaliiseen verrattuna tasaisemmin jakautuneet (kuva 17). Pääosa saaliista muodostuikin lahnasta/pasurista, särjistä ja salakoista.

35 5,92 1,25 0,56 0,12 0,04 26,48 Lahna/Pasuri Särki 24,99 Ahven Salakka Kiiski Kuha Hauki 8,34 32,29 Suutari Sorva Kuva 17: 2005 rysäsaaliissa lajit olivat tasaisemmin edustettuina. Paikallisten suorittamasta katiskapyynnistä muodostui jälleen hyvä lisä ja tuki varsinaisille hoitokalastuksille. Kaiken kaikkiaan katiskalla pyydettiin keväällä ja kesästä 2005 yhteensä 404 kg kalaa. Valtaosan saaliista (kuva 18) muodosti ahven, mutta särkeä ja lahnaakin saatiin kohtalaiset määrät, kun pyytäjille toimitettiin särkikalojen pyyntiin tarkoitettua mäskiä katiskaan laitettavaksi. 1,240,74 0,25 0,74 17,82 56,93 22,28 Lahna/Pasuri Särki Ahven Kiiski Kuha Hauki Ankerias Kuva 18: 2005 katiskasaaliissa ahven oli hallitseva laji.

36 Petokalojen määrä saaliissa oli edelleen hyvällä tasolla. Petokalojen osuus saaliista oli noin 21%. Kuhamäärät pysyivät hyvinä ja ahventa sekä haukea tavattiin myös kohtalaisesti. Kuhasaaliissa oli eritoten huomattavaa vuoden 2003 ikäluokan vahva edustus. Pituudeltaan 12-15 cm kuhaa oli varsinkin nuottasaaliissa välillä sangen runsaastikin. Toisaalta huolestuttavaa oli huomata kokoluokkien 30-45 cm puuttuminen saaliista lähestulkoon kokonaan. 6.2 Saalisnäytteestä tehdyt kasvututkimukset Vuoden 1999 jatkoksi päätettiin keväällä 2005 tehdä kasvumittauksia nuottasaaliista otettavasta saalisnäytteestä. Tarkkailtavaksi lajiksi päätettiin valita lahna, jonka kasvu on ollut Muhjärvellä silmiinpistävän heikkoa, ja pienen lahnan määrä järvellä on ollut huomattavan runsasta. Lisäksi toiseksi tarkkailtavaksi lajiksi valittiin kuha, koska hoitokalastuksia suoritetaan Muhjärvellä osittain sen takia, että siitä saataisiin jälleen tuottava kuhavesistö, ja näin ollen haluttiin selvittää kuhan kasvua järvessä. Molemmista kalalajeista tehtiinkin kasvunopeuden selvittämiseksi takautuvan kasvun määritykset. 6.2.1 Lahna Lahnanäytteen kalat otettiin nuottasaaliista 9.6.2005. Näyte otettiin haavilla nuotan perästä täysin satunnaisesti kaloja mitenkään valikoimatta. Tämän jälkeen näyte kuljetettiin rantaan jossa kaloista mitattiin pituus ja paino, sekä jokaisesta yksilöstä otettiin suomunäyte. Cleithrumeita ei otettu mukaan tarkasteluun, koska niiden tutkiminen käytettävissä olleilla laitteilla ei olisi ollut mahdollista. Suomunäyte otettiin standardisuomujen näytteenottokohdalta peräevän ja kylkiviivan välisellä alueella (Raitaniemi, Nyberg & Torvi 2000, 52). Tämän jälkeen suomunäytteet analysoitiin ja jokaisen kalan ikä määritettiin. Lisäksi takautuvaa kasvua varten määritettiin mikrofilminlukulaitteella jokaisen suomun säde, sekä erikseen jokaisen vuosirenkaan etäisyys suomun keskuksesta. Mittauslinjana käytettiin Raitaniemen ym. (2000) suosittelemaa mittauslinjaa suomun keskustasta