VARSINAIS-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRI EGENTLIGA FINLANDS SJUKVÅRDSDISTRIKT Virtsan katetrointi ja katetrin hoito Ohje henkilökunnalle / i / Sairaalahygienia / T472katetri2009.1fi Yleistä Syitä katetroimiseen ovat rakkoon annettu lääkehoito, rakko ei tyhjene normaalisti tai tilanteet, joissa potilaan voinnin seuranta edellyttää tuntidiureesin seurantaa. Katetroinnin menetelmät ovat kertakatetrointi, itsekatetrointi/ toistokatetrointi, kestokatetrointi, suprapubinen kystostomia ja pyelostomia. Yksittäiset katetroinnit ovat suositeltavin katetrointimuoto, jos se potilaan tilan ja hoidon tarpeen arvioiden on mahdollinen. Pitkäaikaiselle (yli 1 viikko) kestokatetrihoidolle parempi vaihtoehto on rakkopunktiokatetri, jonka laittaa lääkäri. Katetroinnin syy ja katetrointi tapaan vaikuttavat seikat on kirjattava potilaan sairauskertomukseen. Tutkimusten mukaan kestokatetreista merkittävä osa on laitettu ilman perusteltua syytä tai niiden käyttöä pitkitetään, vaikka varsinainen indikaatio hoidolle on poistunut. Katetroinnin tarve on arvioitava päivittäin. Katetreihin liittyvien infektioiden esiintyvyyttä on saatu merkittävästi vähenemään potilaan sairauskertomukseen liitetyllä muistutusmerkinnällä katetroinnin jatkumisesta. Katetri on virtsateissä oleva vierasesine, joka altistaa infektiolle erilaisin mekanismein. Bakteerit voivat kulkeutua perineumalueelta steriiliin virtsaan katetria pitkin tai katetri voi estää limakalvojen normaalien puolustusmekanismien toimintaa ja mahdollisesti jopa vaurioittaa limakalvoja. Katetri saattaa myös kontaminoitua käsittelyn aikana tai bakteerit voivat nousta rakkoon kontaminoituneesta virtsankeräyspussista katetria pitkin. Tärkeimmät katetri-infektion riskitekijät ovat katetrihoidon pituus sekä suljetun systeemin avaus. 1-7 vuorokauden katetrihoito aiheuttaa bakteruriaa 10 50 prosentille potilaista. Työntekijän tulee olla koulutettu katetrointiin ja hänen tulee olla selvillä katetroinnin potilaalle aiheuttamista riskeistä. Katetrointi on tehtävä mahdollisimman hellävaraisesti, ettei aiheuteta virtsaputkivaurioita, jotka luovat infektioille otolliset olosuhteet. Katetrointi tulee aina suorittaa rauhallisessa paikassa, aseptiikkaa noudattaen ja varmistaen potilaan intimiteetin säilyminen. Katetrihoidossa riittävällä nesteensaannilla turvataan virtsateiden huuhtoutuminen. Potilas ohjataan nauttimaan päivittäin riittävästi nesteitä (1.5 2 litraa) tai hänen nestetasapainostaan pidetään huolta tarvittaessa iv-infuusion avulla. Jos potilas kotiutuu katetrin kanssa, hänelle on selvitettävä katetrin hoito-ohjeet sekä kirjallisesti että suullisesti. Jos potilaalla on pitkäaikainen katetrihoito, niin hänelle kirjoitetaan mukaan hoitotarvikejakelulähete. Katetrointiin ja katetrihoitoon liittyvä aseptiikka Ennen katetrointia potilas tekee huolellisen alapesun. Jos potilas ei itse kykene, tekee hoitaja sen hänen puolestaan. Katetrointi tehdään hoitolaitoksissa steriilinä toimenpiteenä. 1. Katetria asetettaessa on huolehdittava katetrin steriliteetin säilyttämisestä. 2. Potilas suojataan liinoin ja välineet kerätään steriilille apupöydälle. Jos katetri kontaminoituu, aloitetaan uudelleen uusilla steriileillä välineillä. 3. Kädet desinfioidaan välittömästi ennen katetrointivälineiden keräämistä ja ennen katetroinnin aloittamista. 4. Katetroitaessa käytetään steriilejä käsineitä ja steriilejä välineitä. Katetroinnin päätyttyä käsineet riisutaan ja kädet desinfioidaan. 5. Katetria hoidettaessa kädet desinfioidaan ja käytetään tehdaspuhtaita käsineitä. Potilas ohjataan pesemään kädet aina ennen katetrointia tai katetrin koskettelua.
6. Pidempikestoisessa katetroinnissa (kestokatetri, punktiokystostooma ja pyelostooma) alapesu tulee tehdä päivittäin ja myös katetrin ulkopinta puhdistaa huolellisesti. Kertakatetrointi Kertakatetrointi suoritetaan silloin, kun potilaan rakko ei spontaanisti tyhjene. Jos hoitaja suorittaa kertakatetroinnin, tehdään se steriilisti. Jos potilas itse katetroi eikä olla hoitolaitoksessa, hän suorittaa alapesun vesijohtovedellä. 2 (5) 1. Kaikki alkaa käsien desinfektiosta Kertakatetrointiin tarvittavat välineet. 2. Virtsaputken suu pestään Travahex-liuoksella (0,05 % klooriheksidiinivesi). 3. Käytettäessä muovista kertakatetria ruiskutetaan miehillä pesun jälkeen koko tuubillinen puudutusainetta hitaasti virtsaputkeen. Naisilla puudutusaine ruiskutetaan katetrin pinnalle. 4. Hydrofiilista katetria käytettäessä kaadetaan steriiliä vettä pakkaukseen katetrin valmistajan ohjeiden mukaan. Katetri kiinnitetään pakkauksessa olevalla liimatarralla käden ulottuville. 5. Katetria tulee käsitellä siten, ettei se koskettele ympäristöön katetroitaessa. Itse- / toistokatetrointi Toistokatetroinnin avulla tyhjennetään säännöllisesti virtsarakko, joka ei tyhjene spontaanisti tai jonne jää runsaasti jäännösvirtsaa. Toistokatetrointi suoritetaan yleensä 1 6 kertaa vuorokaudessa. Kerralla katetroitu määrä ei saa olla yli 500 ml rakon ylivenytyksen vuoksi. Katetroinnin voi suorittaa potilas itse tai hänen omaisensa. Tarvittaessa hoitaja suorittaa katetroinnin. Sairaalassa hoitajan suorittaessa katetrointia toimitaan kuten kertakatetroinnin yhteydessä. Jos potilasta katetroidaan usein ja hänen alapäänsä iho on ärtynyt, voidaan alapesu suorittaa desinfioivan pesuaineen sijasta (Travahex) esimerkiksi steriilillä vedellä. Hydrofiilisen katetrin liukastamiseksi sairaalassa käytetään steriiliä vettä, mutta jos potilas itse tekee katetroinnin käyttää hän sairaalassa vesijohtovettä. Kotona ollessaan potilas suorittaa alapesun huolellisesti, huolehtii hyvästä käsihygieniasta ja tekee katetroinnin liukastaen katetrin vesijohtovedellä. 2
3 (5) Kestokatetrointi Virtsarakon kestokatetrointiin voidaan päätyä esimerkiksi, jos virtsarakon tyhjeneminen ei onnistu luonnollisesti, verivirtsaisuudessa rakon huuhtelemiseksi tai virtsanerityksen seuraamiseksi. Kestokatetri on muistettava poistaa heti, kun sen käyttö on käynyt tarpeettomaksi! Valitaan pienin mahdollinen katetri, jotta ei aiheuteta tarpeetonta painetta virtsaputkeen. Aikuisilla yleensä ch 12 16 ja lapsilla ch 6 12. Teflonia tai lateksia sisältävää katetria voidaan pitää yhtäjaksoisesti muutamia päiviä. Silikonkatetria voidaan pitää yhtäjaksoisesti korkeintaan 3 kuukautta, jonka jälkeen katetri on vaihdettava uuteen. Silikonikatetri ei ärsytä limakalvoja eikä karstoitu yhtä helposti kuin muut katetrimateriaalit. Katetrointiin tarvitaan kaksi hoitajaa. 1. Kaikki alkaa käsien desinfektiosta! 2. Katetroitaessa käytetään steriileitä suojakäsineitä ja välineet avataan vihreälle liinalle steriliteetti säilyttäen. 3. Travahex-liuosta käyttäen naisilla pestään ensin vulvan alue ja viimeisenä virtsaputken suu. Miehillä pestään peniksen pää, esinahan alusta ja viimeisenä virtsaputken suun. Pesutilanteessa varotaan likaisilla sykeröillä steriilien välineiden kontaminoimista. Virtsaputken pään pesu miehellä.(kuva: Lapin sairaanhoitopiiri Infektio -ja sairaalahygieniayksikkö) 4. Miehillä ruiskutetaan koko putkilollinen puudutusainetta virtsaputkeen, naisille puudutusaine laitetaan katetrin pinnalle. 5. Avustaja antaa katetrin aseptisesti katetroijalle, joka vie katetrin virtsaputkea pitkin rakkoon. Katetria tulee kannatella siten, ettei se koskettele ympäristöön katetroitaessa. 3
6. Katetrin ballongin täyttöön tulee aikuisilla käyttää vähintään 10 ml nestettä. Lateksikatetriin käytetään steriiliä vettä ja täyssilikonisessa katetrissa fysiologista keittosuolaliuosta tai 10 % glyseroliliuosta. 7. Katetri kiinnitetään miehillä teipin avulla vatsanpeitteisiin ja naisilla reiteen. Tämä on tarpeen virtsaputken painevaurioiden ehkäisemiseksi. 8. Miehen katetroinnin jälkeen varmistetaan, että esinahka on vedetty takaisin paikoilleen. Kestokatetrin hoito 1. Kestokatetripotilaalle suoritetaan tai häntä ohjataan itse tekemään alapesu päivittäin. 2. Käytetään suljettua systeemiä, jossa katetrin ja keräyspussin liitoskohtaa ei saa koskettaa tai irrottaa tarpeettomasti. Katetrin liitoskohdan avaus vain keräyspussia vaihdettaessa! (Kuva: Lapin sairaanhoitopiiri Infektio- ja sairaalahygieniayksikkö) 4 (5) 3. Kädet desinfioidaan ennen ja jälkeen katetrin koskettelua. Katetria käsiteltäessä, katetrin liitoskohtaan tai keräyspussiin kosketettaessa käytetään tehdaspuhtaita suojakäsineitä. Potilasta ohjataan hyvään käsihygieniaan, jos hän joutuu koskettelemaan katetria. 4. Katetri pidetään avoimena keräyspussiin, jotta rakko tyhjenee tasaisesti. 5. Keräyspussia ei saa nostaa rakon tasolle tai sen yläpuolelle. Pussi ei myöskään saa koskettaa lattiaa. 6. Keräyspussi vaihdetaan uuteen 3-7 vrk välein (pussivalmistajan ohjeen mukaan). 7. Virtsapussin tyhjennysastia laitetaan heti käytön jälkeen huuhtelulaitteeseen. Astiaa ei jätetä esimerkiksi potilashuoneen wc-tiloihin. 8. Virtsan määrää, väriä, näköä ja hajua tulee tarkkailla ja kirjata huomiot sairauskertomukseen. 9. Katetrin kiinnitys (naisilla reiteen ja miehillä vatsanpeitteisiin) tarkistetaan päivittäin. Katetrin kiinnitys ehkäisee katetrin liikkumista virtsaputkessa. (Kuva: Lapin sairaanhoitopiiri Infektio-ja sairaalahygieniayksikkö) Virtsanäytteenotto kestokatetrista 1. Jos katetri on ollut yli seitsemän (7) vuorokautta, tulee katetri vaihtaa uuteen ennen näytteenottoa. 2. Katetri suljetaan mahdollisuuksien mukaan neljä (4) tuntia ennen näytteenottoa. 3. Näyte otetaan alkoholilla pyyhitystä kohdasta katetrista steriilillä pienellä neulalla ja ruiskulla. Jos virtsan keräyspussin letkussa on näytteenottokohta, pyyhitään ottokohta alkoholilla ja otetaan näyte. Katetrin ja keräyspussin liitoskohtaa ei saa avata. Katetrivirtsan näytteenottoon tarvittavia välineitä. 4
5 (5) Suprapubinen kystostooma Katetrin asentaminen vatsanpeitteiden läpi rakkoon eli subrapubinen katetrointi tehdään, kun virtaputken kautta katetroiminen ei onnistu tai katetroiminen on pitkäaikaista. Lääkäri asettaa subrapubisen katetrin. Potilaalle on selvitettävä subrapubisen katetrin kiinnitystapa ja annettava kotihoito-ohjeet sidoksen vaihdosta, katetrin hoidosta ja puhtaudesta kirjallisesti ja suullisesti. Katetrin juuressa ei käytetä sidoksia. Ainoastaan jos katetrin juuri erittää, voidaan se suojata kuivilla taitoksilla. Potilas ohjataan pesemään kädet aina ennen katetrin koskettelua. Katetri yhdistetään altatyhjennettävään keräyspussiin. Katetrin ja keräyspussin liitoskohta avataan vain, kun pussi vaihdetaan. Potilaalle tai omaiselle selvitetään pussin tyhjennys pussin pohjassa olevan hanan kautta sekä virtsankeräyspussin vaihtotiheys 1 2 kertaa viikossa valmistajan ohjeen mukaisesti. Potilasta ohjataan toimimaan katetrin käsittelyssä ja erityisesti liitoskohtaa avattaessa ja pussia tyhjennettäessä siten, ettei katetri kontaminoidu. Punktiokystostomiakatetri vaihdetaan 3 kuukauden välein. Pyelostomia Munuaisen hydronefroosi saattaa edellyttää hoidoksi ihon läpi munuaisaltaaseen asetettavaa katetria. Pyelostomiakatetrin asettaa lääkäri. Munuaiskatetreja on erilaisia ja ne pysyvät munuaisissa eri kiinnitystavoin esim. katetrin päässä olevan ballongin avulla, ihoon ommeltuna tai katetrin pää siimalla taivutettuna. Katetri on vielä hyvä kiinnittää teippisidoksen lisäksi teipillä selän ihoon. Potilaalle selitetään katetrin kiinnitystapa ja annettaan kotihoito-ohjeet sidoksen vaihdosta, katetrin hoidosta ja puhtaudesta kirjallisesti ja suullisesti. Katetrin juurella oleva sidos kestää suihkutuksen. Jos katetrin juuri ja sidokset pysyvät siistinä, teippisidos voidaan vaihtaa viikon välein. Jos juuri alkaa erittää, laitetaan kuivat sidetaitokset päivittäisen suihkuttelun jälkeen. Potilas ohjataan pesemään kädet aina ennen katetrin koskettelua. Katetri yhdistetään alta tyhjennettävään keräyspussiin. Katetrin ja keräyspussin liitoskohta avataan vain, kun pussi vaihdetaan. Potilaalle tai omaiselle selvitetään pussin tyhjennys pussin pohjassa olevan hanan kautta sekä virtsankeräyspussin vaihtotiheys 1 2 kertaa viikossa valmistajan ohjeen mukaisesti. Potilasta ohjataan toimimaan katetrin käsittelyssä ja erityisesti liitoskohtaa avattaessa ja pussia tyhjennettäessä siten, ettei katetri kontaminoidu. Potilas tarvitsee hoitotarvikejakelulähetteen välineitä varten. Pyelostomiakatetrin vaihtaa lääkäri 3 kuukauden välein. Pyelostomiahoidossa tarvitaan mikrobiestolääke. Potilas ohjataan ottamaan yhteyttä terveyskeskukseen tai hoitavaan yksikköön, jos katetri tulee ulos tai menee poikki, katetri on tukossa tai pois paikoiltaan, virtsaa alkaa tulla katetrin vierestä, virtsa muuttuu pahanhajuiseksi tai veriseksi, ilmaantuu kuumeilua tai selkäkipuja. Sisällöstä vastaa VSSHP sairaalahygienia, sisältö tarkastettu 10/2009 5