PORIN HAAPIJÄRVEN NYKYTILA: VERKKOKOEKALASTUKSET JA AHVENEN KASVUTUTKIMUKSET VUONNA 2006

Opinnäytetyö PORIN HAAPIJÄRVEN NYKYTILA: VERKKOKOEKALASTUKSET JA AHVENEN KASVUTUTKIMUKSET VUONNA 2006 Ville Kangasniemi Kala- ja ympäristötalouden koulutusohjelma 2007

TURUN TIIVISTELMÄ AMMATTIKORKEAKOULU Kala- ja ympäristötalouden koulutusohjelma Tekijä: Ville Kangasniemi Työn nimi: Porin Haapijärven nykytila: Verkkokoekalastukset ja ahvenen kasvututkimukset vuonna 2006 Suuntautumisvaihtoehto: Ympäristönhoito Ohjaajat: Raisa Kääriä ja Seppo Salonen Aika: Maaliskuu 2007 Sivumäärä: 53 + 4 liitettä Haapijärvi on 26 ha:n suuruinen ja matalahko järvi, joka kuuluu Karvianjoen vesistöalueeseen. Järven valuma-alueen koko on 7,99 km 2 ja suurin osa siitä on metsä- ja suomaata. Lievästi rehevän ja humuspitoisen Haapijärven vedenlaatu on kohtalaisen hyvä ajoittaisista happiongelmista huolimatta. Porin kaupungin ympäristötoimisto suoritti Haapijärvellä verkkokoekalastuksia 17-19.7.2006. Koeverkkoina käytettiin NORDIC-yleiskatsausverkkoja ja verkkoöitä kertyi kahdeksan kpl. Verkkokoekalastuksissa saatiin saaliiksi seitsemän eri kalalajia: ahven, kiiski, lahna, salakka, sorva, särki ja säyne. Verkkokoekalastusten kokonaisyksilösaalis oli 1336 kpl ja saaliin kokonaisbiomassa 20030 g. Yksikkösaalis oli 167 kpl ja 2504 g/verkkoyö. Suuren osan saaliista muodostivat särkikalat ja erityisesti särki, jonka voidaan katsoa vaikuttavan ravintokilpailun kautta suoraan muiden kalalajien kasvuun ja tiheyksiin järvessä. Suurella särkipopulaatiolla saattaa olla välillisiä vaikutuksia perustuottajien määriin ja näin myös järven yleiseen tilaan. Haapijärven verkkokoekalastussaaliista otettiin ahventen iän- ja kasvunmääritystä varten 203 kalan otos. Kaikilta ahvenilta preparoitiin molemmat operculum-luut sekä noin 30 % kaloista myös otoliitit. Otoliitit katkaistiin ja värjättiin ennen iänmääritystä. Kalojen iät määritettiin luutumista stereomikroskoopin avulla ja mittaukset takautuvaa kasvunmääritystä varten tehtiin operculumeista mittaokulaaria apuna käyttäen. Kasvun takautuvassa laskemisessa käytettiin Frasierin ja Leen kaavaa. Iän- ja kasvunmääritystulosten perusteella Haapijärven ahventen kasvu on tasaista, mutta samalla maamme keskiarvoa hitaampaa. Hitaan kasvun voidaan katsoa johtuvan lähinnä tiheän särkipopulaation luomasta ravintokilpailusta. Suurin osa ahvenista ei saavuta petokalan ( 15 cm) kokoluokkaa ja kasvun hitaudesta johtuen eriikäiset ahvenet eivät muodosta selviä omia pituusluokkiaan. Haapijärven ahventen kudun onnistumisessa ja syntyvien vuosiluokkien suuruudessa näyttäisi olevan tulosten perusteella vaihtelua, jonka voidaan katsoa osaksi johtuvan särjen aiheuttamasta ravintokilpailusta. Suuren osan ahvensaaliista muodostivat ikäryhmät 2+ (47,2 %) ja 0+ (25,9 %). Hakusanat: Haapijärvi, verkkokoekalastus, NORDIC- yleiskatsausverkko, ahven, iänmääritys, takautuva kasvunmääritys Säilytyspaikka: Turun ammattikorkeakoulun kirjasto

TURKU UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES ABSTRACT Fisheries and Environmental Care Author: Ville Kangasniemi Title: The present state of Lake Haapijärvi: Gillnet test fishing results and perch growth determinations in 2006 Specialization line: Environmental Care Instructors: Raisa Kääriä Date: March 2007 and Seppo Salonen Total number of pages: 53 + 4 appendixes Lake Haapijärvi is situated in Pori in the Province of Western Finland. This relatively small (26 ha) and shallow (mean depth 1.5 m) lake is a part of the Karvianjoki water system. The size of the catchment area is 7.99 km 2, and it consists mainly of forest and wetlands. Lake Haapijärvi is a mesotrophic and humic lake with medium water quality. The test fishing with NORDIC multimesh gillnets was carried out by the Environmental Protection Office of Pori in July 2006. Seven fish species were caught during sampling (bleak, bream, ide, perch, roach, rudd and ruffe). The total number of fish caught was 1336 and total weight of the catch was 20030 g. The number per unit effort was 167 individual/gillnet, and the weight per unit effort was 2540 g/gillnet. The most dominant species in the catch was roach (Rutilus rutilus), and the number of cyprinids was also significant. Age and growth determinations for perch (Perca fluviatilis) were made using samples selected from the above-mentioned test fishing catch. Operculums were prepared from 203 perch samples and otoliths from ca. 30 % of those samples. The otoliths were cut and stained before the age determinations. Age determinations were made from operculums and otoliths and growth determinations from operculums with the help of a stereo microscope. The growth rates of perch were backcalculated using the formula of Frasier and Lee. According to the results, the growth rate of perch in Lake Haapijärvi is slow when compared with the average growth rate of perch in Finland. The main reason for the poor growth is evidently massive food competition created by the dense roach population. Because of the poor growth rates, the number of piscivorous perch ( 15 cm) is small and the perch from different age groups are nearly the same length. Food competition may also have an effect on perch spawning and perch year-class strength in Lake Haapijärvi. Keywords: Lake Haapijärvi, gillnet test fishing, NORDIC multimesh gillnet, perch, age and growth determination Deposit at: Turku University of Applied Sciences Library

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 4 2 TUTKIMUSALUE 5 2.1 Yleiskuvaus 5 2.2 Kalastus ja istutukset 8 2.3 Vesikasvillisuus 8 2.4 Hoitotoimet 9 2.5 Haapijärven vedenlaatu 10 2.5.1 Alkaliniteetti ja ph 11 2.5.2 Happipitoisuus ja hapen kyllästysaste 11 2.5.3 Kemiallinen hapentarve ja sameus 12 2.5.4 Sähkönjohtavuus 12 2.5.5 Rauta ja väri 13 2.5.6 Näkösyvyys 14 2.5.7 Typpi ja fosfori 14 2.5.8 Sinilevä 14 2.5.9 Poikkeamat vedenlaadussa 14 2.5.10 Yhteenveto vedenlaadusta 16 3 HAAPIJÄRVEN VERKKOKOEKALASTUKSET KESÄLLÄ 2006 17 3.1 Aineisto ja menetelmät 17 3.1.1 Verkkokoekalastusten toteutus 17 3.1.2 Tutkimusvälineistö 19 3.1.3 Koekalastusalueiden valinta 19 3.1.4 Verkkokoekalastussaaliin käsittely 21 3.2 Sääolot ja veden lämpötila verkkokoekalastusten aikana 21 3.3 Tulokset 22 3.3.1 Verkkokoekalastussaalis 22

3.3.2 Haapijärven yleisimpien saalislajien pituusjakaumat 26 3.4 Tulosten tarkastelua 28 3.4.1 Verkkokoekalastusten tuloksiin vaikuttavat tekijät 28 3.4.2 Haapijärven kalaston rakenne verkkokoekalastusten perusteella 30 4 HAAPIJÄRVEN AHVENTEN IKÄ- JA KASVUTUTKIMUKSET 34 4.1 Yleistä kalojen iän- ja kasvunmäärityksestä 34 4.2 Aineisto ja menetelmät 35 4.2.1 Aineiston hankinta ja käsittely 35 4.2.2 Ahventen iän ja kasvun määrittäminen 36 4.3 Tulokset 38 4.4 Tulosten tarkastelua 39 4.4.1 Iän- ja kasvunmääritystuloksiin vaikuttavat tekijät 39 4.4.2 Ahventen ikä ja kasvu Haapijärvessä 41 4.4.3 Ahvenen kasvuun vaikuttavat tekijät Haapijärvessä 43 5 YHTEENVETO 45 KIITOKSET 48 LÄHTEET 49 LIITTEET LIITE 1: Haapijärven syvyyskartta (Vesihallitus 1979, Liite 7) ja koeverkkojen laskusuunnat sekä vesinäytteenottopisteen sijainti. LIITE 2: Virallinen veden laadun analyysikaavake. LIITE 3: Vesialueen omistajan myöntämä verkkokoekalastuslupa. LIITE 4: Koeverkkojen tarkat laskupaikat ja -suunnat.

KUVAT Kuva 1: Haapijärven sijainti ja järven ilmakuva. 5 Kuva 2: Haapijärven valuma-alue. 7 Kuva 3: Haapijärvi kuvattuna järven pohjoispäästä kohti etelää heinäkuussa 2006. 10 Kuva 4: Verkkokoekalastussaaliin käsittelyä heinäkuussa 2006. 18 Kuva 5: Haapijärven verkkokoekalastusruudutus. 20 Kuva 6: Haapijärven ahventen luutumia. 37 KUVIOT Kuvio 1: Eri kalalajien yksilömäärät prosentteina kokonaissaaliista. 24 Kuvio 2: Eri kalalajien biomassat prosentteina kokonaissaaliista. 24 Kuvio 3: Verkkokoekalastusten keskimääräiset yksikkösaaliit (kpl/verkkoyö). 25 Kuvio 4: Verkkokoekalastusten keskimääräiset yksikkösaaliit (g/verkkoyö). 25 Kuvio 5: Särjen pituusjakauma verkkokoekalastussaaliissa vuonna 2006. 26 Kuvio 6: Ahvenen pituusjakauma verkkokoekalastussaaliissa vuonna 2006. 27 Kuvio 7: Lahnan pituusjakauma verkkokoekalastussaaliissa vuonna 2006. 27 Kuvio 8: Kiisken pituusjakauma verkkokoekalastussaaliissa vuonna 2006. 28 Kuvio 9: Ahventen eri ikäryhmien osuudet kesän 2006 verkkokoekalastusten ahvensaaliista. 38 Kuvio 10: Haapijärven ahventen kasvu takautuvasti määritettynä. 39 TAULUKOT Taulukko 1: Ympäristöhallinnon vedenlaaturekisterin (Hertta) Haapijärven vedenlaatutietoja vuosilta 1968-1997. 12 Taulukko 2 Ympäristöhallinnon vedenlaaturekisterin (Hertta) Haapijärven vedenlaatutietoja vuosilta 1968-1997. 13 Taulukko 3: Haapijärven kesän 2006 kokoamanäytteen vedenlaatutiedot. 16 Taulukko 4: Säätiedot ja veden lämpötila Haapijärvellä verkkokoekalastusten aikana. 22 Taulukko 5: Haapijärven verkkokoekalastusten saalistiedot kesältä 2006. 23

4 1 JOHDANTO Maamme järvistä suurin osa on pieniä, alle 20 ha:n vesialueita (Särkkä 1996, 15). Järvien tutkimuksissa suurin mielenkiinto kohdistuu kuitenkin yleensä suurempiin järviin. Tämä johtuu osaksi suurempien järvien korkeammasta käyttöasteesta ja velvoitetutkimusten kohdistumisesta enimmäkseen suurempiin vesistöihin. Pienvesistön tilan seurantaan ja tutkimustiedon tuottamiseen on kuitenkin tarvetta. Pienenkin järven vaikutusalueella asuu yleensä, joko lomakaudella tai ympärivuotisesti, kymmeniä ihmisiä. Usein järveä hyödyntävät myös kalastajat, metsästäjät ja melojat sekä muut harrasteryhmät. Paikallisesti pienen järven tila kiinnostaa siis useita eri ihmisryhmiä, joiden yhteenlaskettu henkilömäärä saattaa nousta hyvinkin korkeaksi. Tietoa pienvesistöistä tarvitaan myös valtakunnallisella tasolla. Maassamme on käynnissä erilaisia vesistöjen tilaa ja kunnostustarpeita seuraavia hankkeita, jotka tarvitsevat tietoa eri vesistöistä mm. valistustoimintaan ja kunnostussuunnitelmien laatimiseen. Lisäksi maamme järvistä ja niiden kalastosta kerätään tietoa vuonna 2000 voimaanastuneesta EU:n vesipolitiikan puitedirektiivistä (VPD) johtuen. Tietoja käytetään luokittelujärjestelmien luomiseen ja kaiken tavoitteena on pintavesien hyvä ekologinen tila vuoteen 2015 mennessä. Tämän työn tarkoituksena oli kerätä ja tuottaa tietoa Porin Haapijärven tilasta ja kalaston rakenteesta sekä järven ahvenpopulaation ikäjakaumasta ja kasvusta. Kerätyt tiedot ja tutkimustulokset koottiin julkaisuksi Porin kaupungin ympäristötoimistolle, joka on pyrkinyt tuottamaan yleistietoa kuntalaisille ja kaupungin suunnittelijoille Porin alueen luonnosta. Yhteistyötahoina työssä ovat toimineet Lampin Haapijärviseura ry, Satakunnan vesistöohjelma Satavesi ja vesialueen omistaja A. Ahlström Oy. Tähän työhön kerätty tieto ja tutkimustulokset on pyritty esittämään niin, että julkaisusta olisi hyötyä yhteistyötahoille, muille organisaatiolle sekä kaikille muille asiasta kiinnostuneille ihmisille.

5 2 TUTKIMUSALUE 2.1 Yleiskuvaus Haapijärvi, vanhemmissa lähteissä Haapajärvi, sijaitsee Porin kaupungin pohjoispuolella lähellä Lampin kylää. Järven länsipuolella kulkee valtatie 8 ja matkaa järveltä Porin keskustaan on noin 20 kilometriä. (Kuva 1.) Järven kaistakoordinaatiston (KKJ) mukaiset koordinaatit ovat: x:6840050, y:1540235 ja kaista PK1. (Vesihallitus 1979, 1.) Kuva 1: Haapijärven sijainti ja järven ilmakuva (Porin kaupungin mittaustoimi 2007 [viitattu 12.1.2007]).

6 Haapijärvi on luode-kaakkosuuntainen, pitkänomainen ja kapeahko järviallas, jonka pinta-ala on 26 ha (Koivunen, Nukki & Salokangas 2006, 67 [viitattu 21.9.2006]). Elorannan (1992, 19) luokittelun mukaan Haapijärvi luetaan melko pieneksi järveksi. Järven korkeus merenpinnasta on 20,69 m (Vesihallitus 1979, 6; Porin kaupungin mittaustoimi 2007 [viitattu 12.1.2007]). Järven rannat ovat enimmäkseen metsäisiä ja eteenkin järven itä- ja pohjoispään rannat ovat kallioisia, kun taas järven länsi- ja eteläpään rannat ovat alavia peltomaita. Selväpiirteisen järven alueella on vain muutamia saaria. (Kuva 1.) Haapijärvi on yksi lähialueen seitsemästä suuremmasta järvestä, jotka kaikki kuuluvat kokonaispinta-alaltaan 3438 km 2 suuruiseen Karvianjoen vesistöalueeseen (Kuva 3). (Koivunen ym. 2006, 5 [viitattu 6.1.2007].) Haapijärven keskisyvyys on noin 1,5 m ja suurimmaksi syvyydeksi on ilmoitettu 3,5 m, mutta tieto perustuu vuoden 1977 syvyyskartoituksiin (LIITE 1). Järven tilavuus on keskisyvyydellä 1,5 m laskettuna 390 000 m 3. Järven kokonaispituus on 1,6 km ja leveys vaihtelee välillä 80 300 m. Rantaviivan pituus on yhteensä 4,9 km. (Vesihallitus 1979, 1-4; Koivunen ym. 2006, 67 [viitattu 21.9.2006].) Haapijärven valuma-alueen pinta-ala on Haapijärven luusuaan rajattuna 7,99 km 2. Valuma-alueen järvisyys on 13 % ja peltoisuus noin 5 %, joten suurin osa Haapijärven valuma-alueesta on metsä- ja suomaata. Haapijärven valuma-alueeseen kuuluvia järviä ovat Haapijärven lisäksi Poikeljärvi (73 ha) ja Kortelammi (4 ha). Yhteensä järvien pinta-ala valuma-alueella on 1,04 km 2. (Vesihallitus 1979, 1.) Haapijärveen laskee kaksi merkittävämpää ojaa, joista Iso-oja laskee järven kaakkoispäähän Poikeljärvestä ja toinen oja laskee järven eteläpäähän läheisiltä peltoalueilta (Koivunen ym. 2006, 67 [viitattu 21.9.2006]). Haapijärvestä on ollut ennen vesistöyhteys myös sen itäpuolella sijaitsevaan Kivijärveen, mutta nykyisin umpeutumassa olevassa uomassa virtaus on merkittävää enää tulva-aikoina (Mattila 1999, 10-11). Haapijärven vedet laskevat järven pohjoispään luusuan kautta lyhyttä lasku-uomaa pitkin Pohjajokeen ja siitä edelleen Selkämereen. (Kuva 2.)

7 Kuva 2: Haapijärven valuma-alue. Valuma-alueen rajat on määritetty karttatarkastelun ja Vesihallituksen (1979, Liite 3) valuma-aluekartan avulla. (Porin kaupungin mittaustoimi 2007 [viitattu 12.1.2007].) Haapijärven vedenpintaa on laskettu alueen viljelyspinta-alan kasvattamiseksi Pohjajoen perkausten yhteydessä vuosina 1945-1949. On arvioitu, että perkausten vaikutuksesta Haapijärven vedenpinta laski keskimäärin 0,5 metriä. (Vesihallitus 1979, 2.) 1970-luvun lopulla Tampereen vesipiiri laati suunnitelman Haapijärven vedenpinnan nostamiseksi, mutta vedenpinnan nostoa ei tähän mennessä ole suoritettu. Eräät Haapijärven rannanomistajat ovat rakentaneet järven pohjoispään luusuaan tilapäisen maapadon elokuussa 1978 (Vesihallitus 1979, 2). Talvella 2007 kyseinen maapato oli

8 yhä toimintakunnossa. (Kuva 2.) Maapadon vaikutuksesta järven vedenpinnan on arvioitu nousseen lähelle vedenpinnan laskua edeltävää tasoa (Salo 9.1.2007). Haapijärven rantakiinteistöillä on noin 30 päärakennusta, joista suurin osa on lomaasuntoja. Vain muutama rakennuksista on läpi vuoden asuttavia. (Salonen, sähköpostiviesti 9.1.2007.) 2.2 Kalastus ja istutukset Haapijärvellä harrastetaan jonkin verran virkistys- ja kotitarvekalastusta. Kalastusta harjoitetaan pääosin katiskoilla ja verkoilla sekä vapavälinein. Järven yleisimmät saalislajit ovat ahven (Perca fluviatilis), särki (Rutilus rutilus), lahna (Abramis brama) ja hauki (Esox lucius). Järven kalastuksellista arvoa laskee pienen särkikalan ja ahvenen runsaus. Järvessä on tavattu myös jokirapua (Astacus astacus), jonka kantaa rapurutto on menneinä vuosina pienentänyt jyrkästi. Viime vuosina jokirapukanta on alkanut kuitenkin elpyä ja se on levittäytynyt hiljalleen takaisin järven eri osiin. (Tanninen 9.1.2007.) Menneinä vuosikymmeninä on järveen istutettu haukea useampaan otteeseen ja viimeinen hauki-istutus tehtiin järveen vuonna 1994 (Vesihallitus 1979, 8; Salo 9.1.2007). Vuonna 1978 järveen istutettiin 2000 kpl järvisiian poikasia (Vesihallitus 1979, 8). Haapijärveen tehtiin tähän mennessä viimeinen istutus 21.8.2001, jolloin järveen istutettiin 200 kpl 2-vuotiaita karppeja, joiden keskipaino oli 300 g (Ylikylä 8.1.2007). Karppeja ei kuitenkaan tavattu järvessä enää seuraavina vuosina (Salo 9.1.2007; Tanninen 9.1.2007). 2.3 Vesikasvillisuus Haapijärven rannat ovat varsinkin järven länsi- ja pohjoispuolella nopeasti syveneviä. Rantojen jyrkän profiilin vuoksi varsinaisia vesikasvillisuusvyöhykkeitä tavataan lähinnä järven eteläpään ja itäosan matalammilla alueilla. Haapijärven yleisimpiä vesikasveja ovat ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum), ulpukka (Nuphar lutea), uis-

9 tinvita (Potamogeton natans) ja rantapalpakko (Sparganium emersum). Lisäksi järven pohjoispäässä tavataan runsaana jokileinikkiä (Ranunculus lingua). (Nuotio 7.3.2007.) Haapijärven vesikasvillisuudessa on havaittavissa sekä karun että rehevän vesistön piirteitä. Niukkaravinteisuutta ilmentävä ruskoärviä (Airaksinen & Karttunen 2001, 44 [viitattu 7.3.2007]) kasvaa aina kahden metrin syvyyteen asti erityisesti järven länsija pohjoispuolella. Rehevyydestä hyötyvää kiehkuraärviää (Myriophyllum verticillatum), rantapalpakkoa ja vesiruttoa (Elodea canadensis) (Tyystjärvi-Muuronen 1985, 76 ja 84) esiintyy pääosin järven eteläpäässä, johon laskee oja läheisiltä peltoalueilta. (Nuotio 7.3.2007.) (Kuva 1.) Haapijärven yhdeksi pääongelmaksi on mainittu liiallinen vesikasvillisuus (Koivunen ym. 2006, 60 [viitattu 10.1.2007]) ja järven matalammilla alueilla vesikasvillisuus onkin paikoitellen runsasta. Järven pohjoispäässä kasvaa suurina kasvustoina ruskoärviää. Kelluslehtiset lajit ulpukka ja uistinvita esiintyvät runsaina matalammilla alueilla järven pohjois- ja eteläpäässä sekä erityisesti järven itäosan matalassa lahdessa. (Kuva 1.) Lisäksi järven eteläpäässä ja itäosan lahdessa kasvaa huomattavasti rantapalpakkoa. (Nuotio 7.3.2007.) Haapijärvellä tavattiin vesiruttoa ensimmäistä kertaa kesällä 2006 (Salo 9.1.2007). Verkkokoekalastusten yhteydessä heinäkuussa 2006 havaittiin pieniä vesiruttokasvustoja eri puolilla järveä ja suurempi yhtenäinen kasvusto (2m 2 ) järven eteläpäässä (Nuotio 7.3.2007). 2.4 Hoitotoimet Haapijärvelle perustettiin 1970-luvun alussa vesialueen omistajan A. Ahlström Oy:n aloitteesta suojeluyhdistys ja tuolloin Haapajärven virkistyskalastusseuran nimeä kantaneen yhdistyksen päätavoite oli hoitaa Haapijärven kalakantoja. Myöhemmin yhdistyksen nimi muutettiin Lampin Haapijärviseura ry:ksi. Kalaistutusten lisäksi yhdistys on vuosien mittaan suorittanut järvellä lukuisia vesikasvien poisto-operaatioita sekä vedenkorkeuden ja veden näkösyvyyden mittauksia. (Salo 9.1.2007.) Yhdistys on myös osallistunut Omat vedet paremmaksi -projektin katiskakalastuskilpailuun, jonka

10 yhteydessä Haapijärvestä pyydettiin 1.5 31.8.2004 välisenä aikana kalaa yhteensä 5,03 kg/ha (Satavesi 3/2004, 7 [viitattu 8.1.2006]; Salo 9.1.2007). Kuva 3: Haapijärvi kuvattuna järven pohjoispäästä kohti etelää heinäkuussa 2006. 2.5 Haapijärven vedenlaatu Haapijärven ongelmana on monien muiden pienvesistöjen tapaan seuranta-aineiston vähäisyys ja taustatiedon hajanaisuus sekä selvä puute. 1970-luvulla Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry suoritti toimialueellaan pienvesistöjen peruskartoitusta. Tässä kartoituksessa Haapijärveä luonnehdittiin alueen muihin humussävytteisiin järviin verrattuna suhteellisen kirkasvetiseksi ja vedenlaadultaan luonnontilaiseksi järveksi. Järven ph:n ilmoitettiin olleen hieman alle neutraalin ja järven happitaloutta sekä virkistyskäyttömahdollisuuksia pidettiin hyvinä. (Solin & Kylä-Harakka 1977: 1, 2 ja 6.)

11 Haapijärven vedenlaatua on seurattu vaihtelevasti vuodesta 1968 aina vuoteen 1997 (Taulukot 1 ja 2). Järven vedenlaatutietoja täydennettiin kertaluontoisella vesinäytteellä verkkokoekalastusten yhteydessä heinäkuussa 2006 (Taulukko 3 ja LIITE 3). Tuolloin järven syvimmästä kohdasta otettiin kokoamanäyte Limnos noutimella (LIITE 1). Vuonna 2002 käynnistynyt Satakunnan vesistöohjelma Satavesi on tuottanut muun vesistötiedon ohella tietoa myös Haapijärven tilasta (Satavavesi 2/2006, 3 [viitattu 6.1.2007]). Seuraavissa kappaleissa käydään läpi järven vedenlaatua ja sen muutoksia vuosikymmenten aikana edellä mainittujen aineistojen sekä kirjallisuuden pohjalta. 2.5.1 Alkaliniteetti ja ph Alkaliniteetti kuvaa veden ph:n muutoksia vastustavan puskurikyvyn määrää (Eloranta 1992, 65). Veden puskurikykyä pidetään hyvänä, kun sen alkaliniteettiarvot ovat yli 0,2 mmol/l (Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry 1987, 14). Haapijärven alkaliniteettiarvot ovat vaihdelleet välillä 0,26 1,02 mmol/l, joten järven puskurikykyä voidaan pitää erittäin hyvänä. Järven hyvän puskurikyvyn ansiosta veden ph on vaihdellut välillä 6,5 7,3, joten järven veden ph on lähellä neutraalin veden ph:ta (KVVY 1987, 12). (Taulukot 1-2.) 2.5.2 Happipitoisuus ja hapen kyllästysaste Haapijärven veden happipitoisuus on vaihdellut avovesiaikana välillä 6,5 8,2 mg/l ja täten hapen kyllästysaste on vaihdellut välillä 70 90 %, joka vastaa lähes hapen normaalia 80 90 % kyllästysastetta vedessä (KVVY 1987, 4). Haapijärven mataluudesta johtuen veden kesäkerrostuneisuutta ei pääse syntymään (Taulukko 4) ja happipitoisuus on koko vesipatsaassa lähes sama (Taulukot 1 ja 3). Talvisin happipitoisuudet ja samalla hapen kyllästysaste ovat toistuvasti laskeneet ja vuonna 1976 järvellä on ollut havaittavissa happikatoa (Taulukko 1). Myös vuoden 1976 jälkeen on ollut merkkejä talvisista happikadoista (Salo 9.1.2007).

12 Taulukko 1: Ympäristöhallinnon vedenlaaturekisterin (Hertta) Haapijärven vedenlaatutietoja vuosilta 1968-1997 (Uusiniitty - Kivimäki, sähköpostiviesti 28.6.2006). YK-Pohjoinen : 6851048 YK- Itä: 3222551 Syvyys Näkösyv. Aika m m Alkaliniteetti mmol/l Happi kyll.% Happi mg/l CODMn mg/l Kiintoaine mg/l Klorofylli-a µg/l 12.9.1968 2,3 1,8 81 7,9 11 12.9.1968 2,3 1,8 0,35 80 7,8 11 12.9.1968 2,3 1,8 79 7,7 11 12.2.1975 2,3 0,8 0,26 88 12,2 19 0,5 12.2.1975 2,3 0,8 21.7.1975 2,3 1,5 0,42 87 7,7 13 3,6 25.2.1976 2,3 1,7 20 2,7 9,7 25.2.1976 2,3 1,7 1,02 0 0 13 25.2.1976 2,3 1,7 0 0 14 5.8.1976 2,3 1,7 90 8,2 8,7 5.8.1976 2,3 1,7 0,39 81 7,5 8,8 5.8.1976 2,3 1,7 70 6,5 8,8 27.1.1977 2,3 1,3 65 9 8,3 2.1.1991 2,3 1,6 0,29 58 8,1 13 2.1.1991 2,3 1,6 0,56 23 3,1 8,9 10.9.1997 2,3 1,7 8,6 10.9.1997 2,3 1,7 0,41 83 8,3 9,5 2.5.3 Kemiallinen hapentarve ja sameus Kemiallinen hapentarve (COD Mn ) mittaa vedessä olevien kemiallisesti hapetettavien orgaanisten aineiden, kuten humuksen ja planktonin, määrää. Kemiallinen hapentarve on vaihdellut Haapijärvessä välillä 8,3 19,0 mg/l. Suomalaisissa humusvesissä kemiallinen hapentarve vaihtelee pääsääntöisesti välillä 10-20 mg/l. (KVVY 1987, 16; Eloranta 1992, 48.) Veden samennusta kuvaavat sameusarvot ovat vaihdelleet Haapijärvessä vuosina 1968-1997 välillä 1,4 3,5 FTU. Nämä arvot vastaavat lievästi rehevän järven sameusarvoja. (KVVY 1987, 9.) (Taulukot 1-2.) 2.5.4 Sähkönjohtavuus Veden sähkönjohtavuus kuvaa vedessä olevien liuenneiden aineiden kokonaismäärää. Suomen sisävesien sähkönjohtavuus vaihtelee keskimäärin välillä 5-13 ms/m. Haapijärven veden sähkönjohtavuus on vaihdellut yhtä poikkeusta lukuun ottamatta välillä 11,0 16,0 ms/m (Taulukko 2). Lievästi kohonneet sähkönjohtavuusarvot saattavat

13 johtua esim. valuma-alueella suoritetuista peltolannoituksista. (KVVY 1987, 10; Särkkä 1996, 50.) 2.5.5 Rauta ja väri Suomen sisävesien keskimääräinen rautapitoisuus on 262 µg/l. Veden rautapitoisuudet ovat matalia karuissa ja kirkkaissa vesistöissä ja korkeampia humusvesistöissä, joissa rauta on sitoutunut humusyhdisteisiin. Haapijärven veden rautapitoisuus on vaihdellut pääsääntöisesti välillä 530 570 µg/l, joka vastaa humusvesien normaalia rautapitoisuutta. (KVVY 1987, 22.) Veden väriarvo kuvaa veden ruskeutta eli Suomessa lähinnä veden humusleimaa. Haapijärvessä veden väriarvot ovat vaihdelleet välillä 45 150 mg Pt/l ja näiden arvojen perusteella järvi luokitellaan humuspitoiseksi, tarkemmin sanottuna meso/polyhumoosiseksi (KVVY 1987, 14; Särkkä 1996, 73). (Taulukko 2.) Taulukko 2 Ympäristöhallinnon vedenlaaturekisterin (Hertta) Haapijärven vedenlaatutietoja vuosilta 1968-1997 (Uusiniitty - Kivimäki, sähköpostiviesti 28.6.2006). YK-Pohjoinen : 6851048 YK- Itä: 3222551 Aika Syvyys m Kok. P µg/l Kok. N µg/l Lämpötila C ph Rauta µg/l Sameus FTU Sähkönjoht. ms/m Väri mg Pt/l 12.9.1968 2,3 14,8 7 13,2 75 12.9.1968 2,3 20 900 14,8 7,1 560 13,2 75 12.9.1968 2,3 14,9 7,1 13,2 75 12.2.1975 2,3 17 850 0,6 6,7 530 1,4 11 150 12.2.1975 2,3 1,8 21.7.1975 2,3 21 770 20,5 7,3 570 1,9 13 80 25.2.1976 2,3 1,7 6,5 2,8 16 65 25.2.1976 2,3 18 880 2,8 6,6 7800 3 21 148 25.2.1976 2,3 2,8 6,8 2,1 40 138 5.8.1976 2,3 18,6 7,1 1,4 13 45 5.8.1976 2,3 24 630 17,8 7,1 440 1,4 13 45 5.8.1976 2,3 17,6 7 2 13 50 27.1.1977 2,3 19 635 0,8 6,7 13,6 40 2.1.1991 2,3 18 700 1,8 6,5 2,2 11,6 80 2.1.1991 2,3 20 660 3,6 6,5 3,5 16 60 10.9.1997 2,3 20 640 10.9.1997 2,3 19 600 15,4 7,1 1,8 11,8 50

14 2.5.6 Näkösyvyys Näkösyvyys on laskenut Haapijärven pitkäaikaisten ja epäsäännöllisten mittausten aikana vuosina 1968-1997 noin 10 cm (Taulukot 1 ja 2). Vuonna 2004 järven näkösyvyyden keskiarvo oli 1,4 m (Satavesi 2004, 9 [viitattu 6.1.2007]). Kesän 2006 verkkokoekalastusten yhteydessä mitattu keskimääräinen näkösyvyys oli 1,5 m (Taulukko 3), joten näiden tietojen perusteella näkösyvyys on laskenut Haapijärvessä viimeisen 40 vuoden aikana noin 30 cm. Humusleimaisten järvien näkösyvyys on tavallisesti 0,8 1,5 m (Eloranta 1992, 60). 2.5.7 Typpi ja fosfori Kokonaistyppipitoisuudet ovat vaihdelleet Haapijärvessä välillä 600 900 µg/l, jotka vastaavat Suomen humusvesien keskimääräisiä typpipitoisuuksia (KVVY 1987, 20). Kokonaisfosforipitoisuuksien vaihtelu on ollut hyvin vähäistä vuosina 1968 1997. Tuona aikana pitoisuudet ovat vaihdelleet välillä 17-24 µg/l ja näiden pitoisuuksien perusteella Haapijärvi luokitellaan lievästi reheväksi tai reheväksi järveksi l. mesotrofiseksi vesistöksi (KVVY 1987, 18; Eloranta 1992, 70; Salminen & Böhling 2002, 10). 2.5.8 Sinilevä Haapijärvellä on havaittu sinilevää vuoden 2004 elokuussa (Satavesi 2004, 14 [6.1.2007]). Levähavainto on kuitenkin yksittäinen ja muina vuosina sinilevää ei järvessä ole tavattu (Salo 9.1.2007). 2.5.9 Poikkeamat vedenlaadussa Vuoden 1975 ja 1976 vedenlaadun talvimittaustulokset poikkeavat oleellisesti muiden vuosien mittaustuloksista. Talvella 1975 veden väriarvot ja kemiallinen hapenkulutus ovat olleet selvästi korkeammalla tasolla kuin keskimäärin ja talvella 1976 on järvellä ollut happikato, jonka seurauksena pohjasedimentissä saostuneena ollut rauta on muuttunut liukoiseen muotoon ja raudan määrä on noussut vedessä huomattavasti

15 (Särkkä 1996, 62). Talvella 1976 veden kemiallinen hapenkulutus, sähkönjohtavuus ja väriarvo ovat olleet myös korkeita. (Taulukot 1 ja 2.) Lounais-Suomen metsäkeskuksen ojitusten käytännöstä vastaavan metsänparannusesimiehen mukaan on epätodennäköistä, että talvien 1975 ja 1976 vedenlaadun muutokset johtuvat metsä- ja suoojituksista. Haapijärven valuma-alueella ei tuona aikana ole toteutettu suuria ojituksia. Valuma-alue on myös suppea ja sen alueelle laskee hyvin vähän ojitettujen soiden ja metsien vesiä. (Seljamo 9.1.2007.) Talvien 1975 ja 1976 veden kemiallisten arvojen muuttuminen viittaisi kuitenkin vähäravinteisen humuksen määrän lisääntymiseen ja hapettumiseen vedessä (Särkkä 1996, 72 73), sillä typen ja fosforin määrät eivät ole nousseet edellä mainittuina talvina (Taulukot 1 ja 2). Ravinteiden vähyys rajaa pois maatalouden kautta tulevat valumat sekä asutuksen jätevedet vedenlaadun muuttajina (Särkkä 1996, 65). Järven valuma-alueella ei ole ollut myöskään teollisuutta, joka olisi vaikuttanut vedenlaatuun. Jatkuvia hydrologisia mittauksia ei alueella ole vielä tuolloin suoritettu, mutta läheisen Kokemäenjoen virtaamat ovat olleet vuosina 1975-1976 keskimääräistä huomattavasti korkeampia (Vesihallitus 1983, 43). Virtaamien noususta johtuen Haapijärveen on saattanut virrata humuspitoista vettä Kivijärvestä tulvauomaa pitkin. Näin kävi viimeksi runsassateisena ja leutona talvena 2006-2007. Heinäkuussa 2006 otetun kokoamanäytteen tuloksissa ja pitkäaikaisissa vesinäytteenottotuloksissa on havaittavissa tiettyjä eroja. Heinäkuussa 2006 veden sameusarvoksi mitattiin 5,8 FTU, joka on huomattavasti korkeampi arvo aiempiin tuloksiin nähden. Veden kokonaisfosforimäärä oli heinäkuussa 2006 noin kaksinkertainen kolmen vuosikymmenen tuloksiin verrattuna. Heinäkuun 2006 kokonaisfosforiarvo 47 µg/l nostaa Haapijärven rehevyysluokkaa lähelle erittäin rehevää vesistöä (Salminen & Böhling 2002, 10). (Taulukot 2 ja 3.) Kokonaisfosforiarvon nousu on hyvin yleistä maamme järvissä (Sydänoja, Kirkkala & Lampolahti 2004, 17 [viitattu 20.1.2007]). Kokoamanäytteen tulosten perusteella voidaan Haapijärven vedenlaadun arvioida heikenneen viimeisen vuosikymmenen aikana. Heinäkuun 2006 vesinäytteenotto oli kuitenkin kertaluontoinen ja kohonneet sameus- ja fosforiarvot saattavat johtua esim. näytteenottovirheestä. Tulevaisuudessa säännöllisesti toistettavilla vesinäytteenotoilla saataisiin luotettavampi käsitys Haapijärven vedenlaadusta ja sen mahdollisista muutoksista.

16 Taulukko 3: Haapijärven kesän 2006 kokoamanäytteen vedenlaatutiedot. Aika Näkösyv. m Alkalit. Happi Happi Lämpötila mmol/l mg/l kyll.% C Kiintoaine mg/l Kok. N mg/l kok. P µg/l ph Sameus FTU Väri mg Pt/l 18.7.2006 1,5 0,41 8,1 90,3 20,7 <2,0 <1,0 47 7,3 5,8 90 2.5.10 Yhteenveto vedenlaadusta Haapijärvi voidaan luokitella pitkään jatkuneen vesistöseurannan tulosten perusteella humuspitoiseksi ja kohtalaisen reheväksi järveksi, jonka vedenlaatu on heikentynyt jonkin verran viimeisten vuosikymmenien aikana. Tulosten perusteella Haapijärvi kärsii talviaikoina ajoittaisista happiongelmista (Taulukko 1). Veden hyvän puskurikyvyn ansiosta Haapijärven ph on pysynyt hyvin tasaisena ja järvessä ei ole havaittavissa happamoitumista. Suomen ympäristökeskuksen ja alueellisten ympäristökeskusten vuonna 2005 laatiman vesistöjen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Haapijärvi kuuluu muiden lähialueen järvien tapaan viisiportaisessa asteikossa (erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono) luokkaan tyydyttävä. Luokitus kuvaa kuitenkin vesistöjen keskimääräistä laatua ja on siksi vain suuntaa-antava. (Koivunen ym. 2006, 4 [viitattu 6.1.2007].) Vesinäytetietojen ja tausta-aineiston perusteella järvi voi lievästä rehevyydestä ja ajoittaisista talvisista happiongelmista huolimatta kohtalaisen hyvin.

17 3 HAAPIJÄRVEN VERKKOKOEKALASTUKSET KESÄLLÄ 2006 Haapijärven kalaston rakennetta tutkittiin verkkokoekalastuksin heinäkuussa 2006. Verkkokoekalastukset kuuluvat Porin kaupungin ympäristötoimiston suorittamiin inventointeihin, joiden tarkoituksena on lisätä perustietoa Porin alueen luonnosta. Edellinen verkkokoekalastus suoritettiin kesällä 2005 Ahlaisten Keikvedellä (Kangasniemi 2005, 6 [viitattu 10.1.2007]). Haapijärven kalastoa ja sen rakennetta ei tiettävästi ole tätä ennen tutkittu ja lähdekirjallisuudessa tiedot järven kalastosta rajoittuvat lähinnä yleisimmin tavattuihin kalalajeihin ja tietoon järven kalakannan vinoutumisesta (Vesihallitus 1979, 8; Koivunen ym. 2006, 60 [viitattu 10.1.2007]). 3.1 Aineisto ja menetelmät 3.1.1 Verkkokoekalastusten toteutus Verkkokoekalastukset suoritettiin Haapijärvellä 17.7-19.7.2006 välisenä aikana. Kalastuksen toteutti Porin kaupungin ympäristötoimisto. Verkkokoekalastusryhmä koostui luonnonsuojeluvalvojasta, kahdesta ympäristöalan harjoittelijasta ja yhdestä kesätyöntekijästä. Verkkokoekalastuksissa suurena apuna oli Lampin Haapijärviseura ry, joka järjesti molempina verkkojen koentapäivinä paikalle useita talkootyöläisiä. Kahden koentapäivän aikana verkkokoekalastuksissa oli apuna yhteensä noin kymmenen Haapijärven tilasta kiinnostunutta henkilöä. (Kuva 4.)

18 Kuva 4: Verkkokoekalastussaaliin käsittelyä heinäkuussa 2006. Lupa Haapijärven verkkokoekalastusten suorittamiseen haettiin vesialueen omistajalta A. Ahlström Oy:ltä heinäkuun 2006 alussa. Verkkokoekalastuslupa myönnettiin viikoille 28 ja 29, joiden aikana koeverkot sallittiin laskettavan kahdesti. (LIITE 3.) Alkuperäisen suunnitelman mukaan molemmilla verkkojen laskukerroilla oli Haapijärveen tarkoitus laskea viisi koeverkkoa. Ensimmäisellä verkkojen laskukerralla järveen laskettiin suunnitelman mukainen verkkomäärä, minkä seurauksena ensimmäisenä koentapäivänä kokonaissaalis oli erittäin runsas. Kävi ilmi, että käytössä olleilla resursseilla verkkokoekalastusten läpivienti aikataulun mukaisesti ei ollut mahdollista ilman verkkomäärien vähentämistä toisen laskun aikana. Toisena verkkojen laskupäivänä päädyttiin laskemaan kolme koeverkkoa. Verkkoöitä kertyi näin aiotun kymmenen verkkoyön sijasta kahdeksan kappaletta. Kyseinen verkkoyömäärä antaa kuitenkin riittävän kattavan kuvan 26 hehtaarin suuruisen, matalan ja yhtenäisen järvialueen kalastosta (Böhling & Rahikainen 1999, 155 156).

19 Koeverkot pyrittiin laskemaan työpäivän puitteissa mahdollisimman myöhään iltapäivällä ja nostamaan mahdollisimman aikaisin aamulla. Ensimmäisen laskun aikana (17.7 18.7.2006) verkot olivat vedessä klo. 14.30 8.00 välisen ajan eli 17,5 h ja toisen laskun aikana (18.7 19.7.2006) klo. 14.45-7.45 välisen ajan eli 17 h (Taulukko 4). 3.1.2 Tutkimusvälineistö Koekalastusverkkoina käytettiin EU/CEN-standardoituja ja sisävesien tutkimuskäytössä vakiintuneita NORDIC-yleiskatsausverkkoja, joiden etuina on otannan kattavuus, luotettavuus sekä suhteellisen pieni valikoivuus muihin vastaaviin näytteenottomenetelmiin nähden (Tammi, Rask & Olin 2006, 9 [viitattu 19.1.2007]). NORDICyleiskatsausverkot ovat 1,5 m korkeita ja 30 m pitkiä pohjaverkkoja, jotka koostuvat 12 eri paneelista. Jokainen paneeli on 2,5 m pitkä ja jokaisen paneelin solmuväli on eri. NORDIC-koeverkkojen paneelit ovat järjestetty satunnaisesti niin, että itse verkoissa solmuvälit ovat seuraavassa järjestyksessä: 43, 19.5, 6.25, 10, 55, 8, 12.5, 24, 15.5, 5, 35 ja 29 mm. Koeverkkojen solmuvälien suhde on vakio (~1.24) pienemmästä solmuvälistä suurempaan mentäessä. (Böhling & Rahikainen 1999, 152 153; Olin, Kurkilahti, Peitola & Ruuhijärvi 2004, 137 [viitattu 11.1.2007].) Solmuvälisuhteen vakioimisella on pyritty siihen, että koeverkon pyyntiteho pysyisi samana saaliskalan koosta riippumatta (Kurkilahti & Rask 1996, 244 [viitattu 11.1.2007]; Tammi ym. 2006, 21 [viitattu 19.1.2007]). 3.1.3 Koekalastusalueiden valinta Koeverkkojen laskussa koekalastajien tiedostetut tai tiedostamattomat vaikutukset verkkojen sijoitteluun minimoitiin määrittelemällä laskupaikat satunnaisotantaa apuna käyttäen (Böhling & Rahikainen 1999, 153). Satunnaisuutta lisättiin arpomalla verkkojen laskusuunnat neljästä ilmansuuntiin perustuneesta vaihtoehdosta (LIITE 4). Koekalastusalueiden syvyysvyöhykejako ei ollut Haapijärvellä tarpeen, sillä kalastus oli useissa paikoissa mahdollista vain yhdestä syvyydestä järven mataluuden ja suurten syvännealueiden puuttumisen vuoksi (LIITE 1). Haapijärven pienestä pinta-alasta johtuen järvi päädyttiin jakamaan karttapohjalla 50 m x 50 m ruutuihin. 50 m x 50 m

20 suuruinen ruutu on jo pelkästään koeverkkojen pituuden vuoksi pienin tarkoituksenmukainen pyyntiruudun koko verkkokoekalastuksissa (Böhling & Rahikainen 1999, 154). Verkkokoekalastusten tarpeet täyttäviä ruutuja syntyi 26 hehtaarin suuruiselle järvelle 84 kpl. Pieni osa kuvassa näkyvistä Haapijärven vesialueista päätettiin jättää pois verkkokoekalastusten pyydyspaikkajaosta karttatarkastelun ja paikallistuntemuksen vuoksi. (Kuva 5.) Syitä alueiden poisjääntiin olivat rantojen mökkiasutus, liian tiheä vesikasvillisuus sekä alueiden mataluus. Kuva 5: Haapijärven verkkokoekalastusruudutus. Punaiset ruudut kuvaavat ensimmäisen laskukerran ja vihreät ruudut toisen laskukerran ruutuja. (Porin kaupungin mittaustoimi 2007 [viitattu 12.1.2007].)

21 Koekalastusruuduiksi arvottiin kymmenen ruutua. Ensimmäiselle laskukerralle arvottiin ruudut 22, 58, 67, 72 ja 76 ja toiselle laskukerralle ruudut 1, 44, 46, 79 ja 83. Toisen laskun aikana jätettiin käyttämättä ruudut 79 ja 83 käytettävissä olleiden resurssien ja suurten saaliiden vuoksi. Vararuuduiksi arvottiin ruudut 3, 48, 54, 59 ja 82, joita ei kuitenkaan jouduttu käyttämään verkkokoekalastuksen aikana. (Kuva 5, LIITE 1 ja LIITE 4.) 3.1.4 Verkkokoekalastussaaliin käsittely Verkkokoekalastuksissa saadut saaliskalat määritettiin lajilleen. Kalat mitattiin kuonon kärjestä yhteen puristetun pyrstön kärkeen millimetrin tarkkuudella (RT-mitta) ja punnittiin gramman tarkkuudella. Saadut tiedot kirjattiin ylös verkko- ja paneelikohtaisesti. Ahvenet eriteltiin muusta saaliista ja pakastettiin myöhempää iänmääritystä varten. 3.2 Sääolot ja veden lämpötila verkkokoekalastusten aikana Sääolot vaihtelivat hieman verkkokoekalastusten aikana. Ilman lämpötila oli ensimmäisenä koekalastuspäivänä helteinen, mutta kahtena seuraavana päivänä ilma muuttui selvästi viileämmäksi. Syynä tähän oli tuulen suunnan muuttuminen lännestä luoteenpuoleiseksi. Tuulen nopeus oli kolmena koekalastuspäivänä tasaisesti 6 m/s. Pilvisyys vaihteli 17.7 19.7.2006 välillä 1/8 2/8. (Taulukko 4.) Veden lämpötilaa mitattiin Limnos-noutimella pinnasta pohjaan metrin välein Haapijärven syvimmän kohdan tuntumasta (LIITE 1). Samassa kohdassa suoritettiin myös päivittäiset näkösyvyyden mittaukset. Veden lämpötilassa tapahtui pientä laskua kolmen päivän aikana johtuen ilman viilenemisestä. Kuten tämän työn osiossa 2.5.2 mainitaan, Haapijärvessä ei ole havaittavissa veden kesäkerrostuneisuutta, joten pinta- ja pohjaveden lämpötilaerot olivat pieniä. Näkösyvyys vaihteli hyvin vähän verkkokoekalastusten aikana ollen keskimäärin luokkaa 1,5 m. (Taulukko 4.)

22 Taulukko 4: Säätiedot ja veden lämpötila Haapijärvellä verkkokoekalastusten aikana. 17.7.2006 18.7.2006 19.7.2006 Ilman lämpötila ( C) 24,0 C 16,5 C 15,1 C Pilvisyys (0/8-8/8) 1/8 2/8 1/8 Tuulen suunta ja nopeus (m/s) länsituuli 6 m/s luoteistuuli 6 m/s luoteistuuli 6 m/s Veden lämpötila metrin välein pinnasta ( C) 21,7 C/21,0 C/ 20,2 C 20,7 C/20,6 C/ 20,4 C 20,3 C/20,0 C/ 19,7 C Näkösyvyys (m) 1,5 m 1,5 m 1,4 m Verkkojen pyyntiaika (h) 17,5 h 17 h 3.3 Tulokset 3.3.1 Verkkokoekalastussaalis Haapijärven verkkokoekalastuksissa saatiin saaliiksi seitsemän eri kalalajia: ahven, kiiski (Gymnocephalus cernuus), lahna, salakka (Alburnus alburnus), sorva (Scardinius erythrophthalmus), särki ja säyne (Leuciscus idus). Saalis koostui pääosin särjestä, ahvenesta, lahnasta ja kiiskestä (Kuviot 1 ja 2). Kaloja saatiin saaliiksi yhteensä 1336 kpl ja saaliin kokonaispaino oli 20030 g (Taulukko 5). Verkkokoekalastusten yksikkösaalis oli 167 kpl ja 2504 g/verkkoyö. Särkikalojen osuus kokonaissaaliista oli huomattava: 840 kpl (63,0 %) ja 17206 g (86,0 %) (Taulukko 5). Särkikalojen yksikkösaalis oli 105 kpl ja 2151 g/verkkoyö.

23 Taulukko 5: Haapijärven verkkokoekalastusten saalistiedot kesältä 2006: N (kpl)= kok.kappalemäärä, B(g)= kok.biomassa, N%= kappalemäärä prosentteina kok.saaliista, g%= biomassa prosentteina kok.saaliista, ka= keskiarvo, sd= keskihajonta, min= pienin arvo ja max= suurin arvo. Laji N (kpl) B (g) N % g % Pituus ka sd min max Paino ka sd min max ahven 421 2663 31,5 13,3 cm 8,0 2,3 3,5 22,5 g 6,3 9,5 2,0 135,0 kiiski 74 161 5,5 0,8 cm 6,6 0,8 5,2 8,5 g 2,2 0,9 1,0 5,0 lahna 68 2402 5,1 12,0 cm 13,2 6,2 5,9 31,4 g 35,3 50,1 1,0 277,0 salakka 29 376 2,2 1,9 cm 13,6 1,9 8,5 16,6 g 13,0 4,9 3,0 25,0 sorva 10 692 0,7 3,5 cm 16,4 5,2 10,5 30,2 g 69,2 111,6 6,0 385,0 särki 731 13121 54,7 65,5 cm 12,5 2,2 7,7 29,5 g 17,9 21,4 1,0 345,0 säyne 2 615 0,1 3,1 cm 29,9 4,1 27,0 32,8 g 307,5 149,2 202,0 413,0 Särkikalat 840 17206 63,0 86,0 Kaikki yht. 1336 20030 Särki oli sekä kappalemääräisesti (731 kpl / 54,7 %) että biomassaltaan (13121 g / 65,5 %) verkkokoekalastusten yleisin saalislaji. Särjen yksikkösaalis oli 91 kpl ja 1640,1 g/verkkoyö. Toiseksi yleisin saalislaji oli ahven, jota saatiin saaliiksi yhteensä 421 kpl (31,5 %) ja 2663 g (13,3 %). Ahvenen yksikkösaalis oli 53 kpl ja 332,9 g/verkkoyö. Kolmanneksi yleisin saalislaji oli lahna, jonka saalis oli yhteensä 68 kpl (5,1 %) ja 2402 g (12 %). Lahnan yksikkösaalis oli 9 kpl ja 300,5 g/verkkoyö. Kiisken kokonaissaalis kappaleina (74 kpl / 5,5 %) ylittää lahnan vastaavan saaliin, mutta kokonaismassaltaan kiiskisaalis oli pieni (161 g / 0,8 %). Muiden kalalajien osuudet kokonaissaaliissa olivat vähäiset. (Taulukko 5 ja Kuviot 1, 2, 3 ja 4.)

24 säyne; 2; 0 % ahven; 421; 32 % särki; 731; 54 % kiiski; 74; 6 % lahna; 68; 5 % sorva; 10; 1 % salakka; 29; 2 % Kuvio 1: Eri kalalajien yksilömäärät prosentteina kokonaissaaliista. säyne; 615; 3 % ahven; 2661; 13 % kiiski; 161; 1 % lahna; 2402; 12 % salakka; 376; 2 % sorva; 692; 3 % särki; 13121; 66 % Kuvio 2: Eri kalalajien biomassat prosentteina kokonaissaaliista.

25 Kpl/verkkoyö 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 91 53 9 9 5 ahven kiiski lahna särki muut lajit Kuvio 3: Verkkokoekalastusten keskimääräiset yksikkösaaliit (kpl/verkkoyö). 1800 1600 1640,1 1400 g/verkkoyö 1200 1000 800 600 400 200 0 332,9 300,5 210,4 20,1 ahven kiiski lahna särki muut lajit Kuvio 4: Verkkokoekalastusten keskimääräiset yksikkösaaliit (g/verkkoyö).

26 3.3.2 Haapijärven yleisimpien saalislajien pituusjakaumat Verkkokoekalastuksissa saatujen särkien keskipituus oli 12,5 cm ja keskipaino 17,9 g. Särkien pituus vaihteli välillä 7,7 29,5 cm. (Taulukko 5.) Suurin osa saaliiksi saaduista särjistä sijoittuu pituusluokkiin, jotka ovat välillä 10,0 13,9 cm (Kuvio 5). Kpl 250 200 150 100 50 0 7-7,9 8-8,9 9-9,9 10-10,9 11-11,9 12-12,9 13-13,9 14-14,9 15-15,9 16-16,9 17-17,9 18-18,9 19-19,9 20-20,9 Pituusluokat (cm) 21-21,9 22-22,9 23-23,9 24-24,9 25-25,9 26-26,9 27-27,9 28-28,9 29-29,9 Kuvio 5: Särjen pituusjakauma verkkokoekalastussaaliissa vuonna 2006. Saaliiksi saatujen ahventen keskipituus oli 8,0 cm ja keskipaino 6,3 g. Ahventen pituuksien kokonaisvaihteluväli oli 3,5 22,5 cm. (Taulukko 5.) Ahventen pituusjakaumasta erottuu selvästi kaksi runsaampaa pituusluokkaa: 4,0 4,9 cm ja 8,0 8,9 cm (Kuvio 6).

27 Kpl 300 250 200 150 100 50 0 3-3,9 4-4,9 5-5,9 6-6,9 7-7,9 8-8,9 9-9,9 10-10,9 11-11,9 12-12,9 Pituusluokat (cm) 13-13,9 14-14,9 15-15,9 16-16,9 17-17,9 18-18,9 19-19,9 20-20,9 21-21,9 22-22,9 Kuvio 6: Ahvenen pituusjakauma verkkokoekalastussaaliissa vuonna 2006. Lahnojen keskipituus oli verkkokoekalastusten saaliissa 13,2 cm ja keskipaino 35,3 g. Lahnojen pituuksien kokonaisvaihteluväli oli 5,9 31,4 cm. (Taulukko 5.) Lahnojen pituusjakaumasta on nähtävissä, että saaliskaloja esiintyi runsaammin pituusluokassa 6,0 6,9 cm ja myös luokan 10,0 10,9 cm edustajia esiintyi saaliissa muita luokkia enemmän (Kuvio 7). Kpl 14 12 10 8 6 4 2 0 5-5,9 6-6,9 7-7,9 8-8,9 9-9,9 10-10,9 11-11,9 12-12,9 13-13,9 14-14,9 15-15,9 16-16,9 17-17,9 Pituusluokat (cm) 18-18,9 19-19,9 20-20,9 21-21,9 22-22,9 23-23,9 24-24,9 25-25,9 26-26,9 27-27,9 28-28,9 29-29,9 30-30,9 31-31,9 Kuvio 7: Lahnan pituusjakauma verkkokoekalastussaaliissa vuonna 2006.

28 Saaliiksi saatujen kiiskien keskipituus koeverkkosaalissa oli 6,6 cm ja keskipaino 2,2 g. Kiiskien pituuksien kokonaisvaihteluväli oli 5,2 8,5 cm. (Taulukko 5.) Suurin osa kiiskistä sijoittuu pituusluokkaan 6,0 6,9 cm (Kuvio 8). Kpl 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 5-5,9 6-6,9 7-7,9 8-8,9 Pituusluokat (cm) Kuvio 8: Kiisken pituusjakauma verkkokoekalastussaaliissa vuonna 2006. 3.4 Tulosten tarkastelua 3.4.1 Verkkokoekalastusten tuloksiin vaikuttavat tekijät Verkkokoekalastusten tulokset kertovat kalakantojen senhetkisestä koosta ja lajien senhetkisistä runsaussuhteista (Salminen & Böhling 2002, 205). Haapijärvellä kesällä 2006 suoritettujen verkkokoekalastusten tulosten luotettavuuden ongelmaksi muodostuu se, että sattumalla saattaa olla suuri vaikutus lyhyenä aikana tehtävän kertaluontoisen tutkimuksen tuloksiin (Böhling 1988, 49). Saaliin määrään ja koostumukseen vaikuttavat ainakin kalakantojen luontainen vaihtelu, kalojen liikkeet, vallitsevat sääolot ja pyydyspaikat sekä pyyntiaika (Tammi ym. 2006, 14 [viitattu 19.1.2007]). Näiden tekijöiden vaikutusten minimoimiseen on pyritty satunnaistamalla pyyntipaikat ja valitsemalla pyyntiajankohdaksi loppukesä, jolloin vallitsevat olosuhteet ja kalojen käyttäytyminen ovat vakaimpia. Ilta- ja aamuaktiivisten kalojen vaihtelevan liikkuvuuden

29 vaikutuksia tuloksiin on yritetty resurssien mukaan minimoida ajoittamalla koeverkkojen pyynti sekä iltaan että aamuun. (Böhling & Rahikainen 1999, 155 ja 160.) Toinen tulosten tarkasteluun vaikuttava seikka on NORDIC-koeverkkojen valikoivuusongelmat erikokoisten kalojen ja eri kalalajien välillä. Koeverkot pyytävät huonosti alle viiden cm:n pituisia yksilöitä, joten eri kalalajien pienempien pituusluokkien edustajat saattavat koeverkoilla jäädä havaitsematta. (Olin & Ruuhijärvi 2002, 133 [viitattu 21.1.2007].) On myös havaittu, että ahvenkalat tarttuvat koeverkkoon särkikaloja paremmin, joten särki- ja ahvenkalojen suhteelliset osuudet koeverkkosaaliissa saattavat antaa virheellisen kuvan järven kalalajien runsaussuhteista (Böhling & Rahikainen 1999, 160). Erityisesti lahnojen osuus tuloksissa vääristyy, sillä koeverkkojen solmuväleistä ja lahnan korkeasta muodosta johtuen varsinkin yli 0,5 kg:n painoisten lahnojen havaittavuus koeverkoilla on heikkoa muihin valtalajeihin nähden (Ulvi & Lakso 2005, 176). Koeverkoissa käytetyn langan paksuus on pienemmissä solmuväleissä suhteellisesti suurempi kuin suuremmissa solmuväleissä. Langan suhteellisesti suurempi paksuus tekee pienemmästä verkon silmästä jäykemmän ja näin huonosti pyytävämmän. Kun isommat kalayksilöt liikkuvat suhteessa enemmän pieniin yksilöihin verrattuna, niin päästään lopputulokseen, jossa koeverkot pyytävät paremmin suurempiin pituusluokkiin kuuluvia yksilöitä kuin pienempien pituusluokkien edustajia. (Böhling & Rahikainen 1999, 153 ja 160.) Koekalastettaessa tiheiden kalakantojen järvessä, kuten Haapijärvessä, koeverkkojen ennenaikainen täyttyminen saattaa vaikuttaa verkkokoekalastusten tuloksiin. Koeverkkojen pyytävyys alkaa tietyn saalismäärän jälkeen laskea, jonka seurauksena lajisuhteet, kalakantojen koot ja kalakantojen kokorakennetta kuvaavat pituusjakaumat saattavat vääristyä. (Olin & Ruuhijärvi 2001, 129 [viitattu 21.1.2007]; Olin ym. 2004, 136 [viitattu 24.1.2007].) Haapijärven koekalastusten tulosten luotettavuus paranisi huomattavasti seuraavina kesinä toistettavilla verkkokoekalastuksilla. Samalla saataisiin selville mahdolliset ka-

30 lalajien populaatiorakenteiden ja lajienvälisten runsaussuhteiden muutokset (Böhling & Rahikainen 1999, 151). 3.4.2 Haapijärven kalaston rakenne verkkokoekalastusten perusteella Särki on selvästi Haapijärven yleisin kalalaji ja särkikalat (särki, lahna, salakka, sorva ja säyne) muodostavat huomattavan suuren ryhmän järven kalastosta sekä kappalemääräisesti että biomassan osalta (Kuviot 1 ja 2). Maamme eteläosan järvissä särjen biomassa on lähes aina ahvenen biomassaa suurempi (Koli 2002, 276). Syitä järven särkikalavaltaisuuteen on useita ja särkikalojen suuri määrä saattaa johtua monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Vesinäytteenottotuloksissa kesän 2006 fosforiarvot olivat korkeammat aikaisempiin vuosiin verrattuna (Taulukot 2 ja 3), joten yksi syy särkikalojen suureen määrään saattaa olla fosforitason ja järven rehevyystason nousu. Suomalaisilla järvillä suoritettujen verkkokoekalastusten perusteella on havaittu, että järven fosforitason noustessa ja rehevöitymisen lisääntyessä kasvaa myös särjen ja useiden muiden särkikalojen osuus järvessä (Koli 2002, 134; Ulvi & Lakso 2005, 176; Tammi ym. 2006, 18 [viitattu 29.1.2007]). Rehevöityneemmissä järvissä, joissa fosforiarvot ovat korkeita, särki ja lahna syrjäyttävät ahvenen ja syntyy suuria, pienistä yksilöistä koostuvia särki- ja lahnapopulaatioita (Riemann ym. 1990, 242). Myös Haapijärvessä aika ajoin havaitut happikadot ovat saattaneet vaikuttaa särkikalojen määrän nousuun, sillä happikadot ovat saattaneet vähentää kilpailevien kalalajien ja petokalojen määrää järvessä (Ulvi & Lakso 2005, 177). Näin särjen ja muiden särkikalojen hyvälle lisääntymispotentiaalille ei ole ollut esteitä muuten vedenlaadultaan kalojen kasvulle hyvin otollisessa järvessä (Tammi ym. 2006, 22 [viitattu 29.1.2007]). Haapijärven särkipopulaatio on koekalastusten perusteella tiheä ja yksilöiden keskikoko on pieni (Taulukko 5 ja Kuvio 5). Särkien kasvunopeus yleensä hidastuu tiheissä kannoissa, kun ravinnon saatavuus tulee rajoittavaksi tekijäksi (Sarvala 1992, 96; Koli 2002, 136). Tyypillinen särkipopulaatio koostuu monesta eri ikäluokasta aina yli kymmenvuotiaisiin yksilöihin asti (Townsend & Perrow 1988, 161). Tässä työssä ei tutkittu särkipopulaation ikärakennetta iänmäärityksin, mutta Haapijärven verkkokoekalastuksissa saaliiksi saatujen särkien pituusjakaumasta ei monia eri vuosiluokkia ole erotettavissa (Kuvio 5). Haapijärven särkien pituusjakauma muistuttaa hyvin pal-

31 jon esim. Evon Syrjänalusen tiheän särkipopulaation pituusjakaumaa vuosina 1977-1978. Tuolloin Syrjänalusen särkikannan muodosti vain muutama hidaskasvuinen (keskikoko 20 g) ja runsaslukuinen vuosiluokka, joiden yksilöt olivat ikäerosta huolimatta lähes samankokoisia. (Sarvala, Helminen, Ripatti, Pruuki & Ruuhijärvi 1992, 197.) Tulosten perusteella Haapijärven toiseksi yleisin kalalaji on sekä kappalemääräisesti että kokonaisbiomassan osalta ahven (Kuviot 1 ja 2). Haapijärven ahvenpopulaatio koostuu lähinnä alle 10 cm:n pituisista yksilöistä (Kuvio 6). Selvästi erotettavissa olevan pituusluokan 4,0 4,9 cm voidaan olettaa koostuvan keväällä 2006 kuoriutuneista kaloista, sillä verkkokoekalastuksissa alle viiden cm:n mittaiset saaliskalat ovat yleensä kuluvan kesän poikasia (Tammi ym. 2006, 21 [viitattu 19.1.2007]). Toinen selvästi runsaampi pituusluokka on luokka 8,0-8,9 cm. Pituusjakaumasta ei kuitenkaan ole erotettavissa toistuvia runsaampia pituusluokkia, jotka antaisivat viitteitä populaation ikärakenteesta (Kuvio 6). Ahven siirtyy vaiheittain kalaravintoon keskimäärin 10-25 cm:n pituisena ja ruotsalaisten tutkimusten pohjalta ahven luokitellaan yleisesti petokalaksi, kun se on saavuttanut yli 15 cm:n pituuden (Collette ym. 1977, 1896; Koli 2002, 278; Tammi ym. 2006, 19 [viitattu 19.1.2007]). Koeverkkojen suhteellisen hyvästä suurten ahventen pyytävyydestä huolimatta (Tammi ym. 2006, 19 [viitattu 19.1.2007]) verkkokoekalastuksissa saatiin saaliiksi vain neljä yli 15 cm:n pituista ahventa. Tulosten valossa ahventen predaatiovaikutus järvellä on vähäinen. Haapijärven ahventen ikää, kasvua ja kasvuun vaikuttavia tekijöitä käsitellään tarkemmin tämän työn osiossa 4. Haapijärvi ei ole lahnalle suotuisin kasvuympäristö sen pienestä koosta ja syvännealueiden vähyydestä johtuen (Koli 2002, 174). Pienikokoista lahnaa esiintyy kuitenkin ajoittain runsaasti järven verkkosaaliissa (Tanninen 9.1.2007). Tulosten perusteella Haapijärven lahnapopulaatio koostuu pääosin alle 11 cm:n pituisista yksilöistä, joten ravintokilpailu ilmeisesti heikentää myös lahnan kasvua järvessä. Pienikokoisten lahnojen suuri määrä ei silti välttämättä ilmennä järven kovaa ravintokilpailua, sillä kyseessä saattaa olla myös nuorista lahnayksilöistä koostuva suurempi vuosiluokka, joka on syntynyt muutamia vuosia aikaisemmin (Koli 2002, 175 ja 178). Lahnan pituusja-