Uksjärven koekalastus kesällä 2009

Transkriptio

1 Uksjärven koekalastus kesällä 29 Tommi Välikangas Seppo Salonen RAPORTTI Porin kaupungin ympäristövirasto 2/21

2 2

3 1 JOHDANTO Uksjärvi on Porin pohjoisosassa Ahlaisten ja Lampin kylien välillä lähellä Merikarvian rajaa sijaitseva tummavetinen järvi. Vesialueeltaan 11 ha kokoinen Uksjärvi on Porin kaupungin suurin järvi ja sen keskisyvyydeksi on arvioitu 2 metriä. Valuma-alue on pääasiassa metsämaata. Järven vedenpintaa on laskettu 194 luvulla n. 6 cm. Järven pohjoispuolelle laskevat Haukijärvi ja Pirttijärvi, jotka ovat Uksjärveä selvästi pienempiä järviä. Uksjärvi laskee Uksjoen kautta Selkämereen Porin ja Merikarvian rajalla (Koivunen ym. 26). Uksjärven ongelmia ovat olleet happamuus, mataluus ja happikato. Uksjärven happamoitumista on aiemmin hoidettu kalkitsemalla. Vesikasvillisuuden niiton ja hoitokalastuksen sopivuutta järven hoitotoimenpiteiksi sekä ulkoisen kuormituksen määrän kartoittamista ja sopivia valuma-alueiden vesiensuojelutoimia on aiemmin pohdittu. Myös vedenpinnan nostomahdollisuutta 3 cm:llä sekä pohjapadon rakentamista järvestä laskevaan Myllyojaan kesäisten vedenpintojen palauttamiseksi on selvitetty (Koivunen ym. 26). Uksjärvellä on seurattu veden näkösyvyyttä vuonna 24 (heinäkuu lokakuu), jolloin järven keskinäkösyvyydeksi mitattiin 1,35 m, näkösyvyyden vaihdellessa 1 1,6 metrin välillä (Satavesi 24). Alueella seurattiin myös vedenpinnan korkeuden vaihteluita järven pohjoispäässä sijaitsevassa Pässinluodossa joulukuusta 24 maaliskuuhun 25. Vedenpinnan korkeuden vaihteluväliksi mitattiin tuolloin 3 cm. Uksjärven suurimpia ongelmia paikallisen järvenhoitoyhdistyksen mukaan ovat veden huono laatu, paha haju, mataloituminen sekä rehevöityminen (Leader ohjelman Karhuseutu Ry:n mediatiedote ). Pintavesien laatututkimuksessa vuosina 2 23 Uksjärven vedenlaatu todettiin tyydyttäväksi. Lounais- Suomen ympäristökeskuksen suorittamassa leväkatsauksessa vuonna 22 Uksjärvellä ei havaittu merkittävästi levää 12 viikon seurantajakson aikana ( Järvellä on n. 6 vapaa-ajan asuntoa. Järvelle tehdyssä rantakaavassa vapaa-ajan tontteja on lisätty (Koivunen ym. 26). 2 MATERIAALIT JA MENETELMÄT Koekalastus suoritettiin käyttämällä seitsemää Nordic yleiskatsausverkkoa. Koekalastus suunniteltiin ja suoritettiin käyttämällä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen verkkokoekalastusohjeistusta (Kurkilahti & Rask 1999). Ohjeistuksen mukaisesti Uksjärvi jaettiin 15 m x 15 m ruutuihin, joista arvottiin ne ruudut, joihin verkot sijoitettiin. Myös verkkojen suunta rantaan nähden satunnaistettiin arpomalla neljän eri vaihtoehdon välillä. Järvi päädyttiin jakamaan kahteen syvyysvyöhykkeeseen koekalastustulosten luotettavuuden parantamiseksi. Yli 3 m syvyysvyöhykkeelle sijoitettiin pohjaverkkojen lisäksi välivesiverkot, joiden sijainti ja suunta myös satunnaistettiin. Koko järven pohjaverkot käsitettiin siis yhtenä vyöhykkeenä, jonka lisäksi syvälle alueelle (syvyys yli 3 m) tuli toiseksi vyöhykkeeksi n. 1 metrin syvyydessä olevat välivesiverkot. 3

4 Kuva 1. Koekalastussaaliin mittausta. Tarvittava verkkovuorokausimäärä on em. ohjeistuksen perusteella Uksjärven kokoiselle järvelle 15. Verkkojen jakautuminen välivesi- ja pohjavyöhykkeen välillä määritettiin näiden pinta-alojen suhteen mukaan. Syvän (syvyys yli 3 m) alueen pinta-alan suhde koko järven pinta-alasta oli n. 1 %, joten syvän vyöhykkeen välivesiverkkojen osuudeksi kaikista 15:sta verkosta määritettiin 2 verkkoa ja koko järven alalle jakautuvien pohjaverkkojen määräksi 13 kpl. Järven syvyystiedot saatiin aikaisemmin suoritettujen luotaustietojen ja karttojen perusteella. Yksikkösaaliit eri saalislajeille laskettiin käyttämällä painotettua keskiarvoa, joka otti huomioon eri syvyysvyöhykkeiden suhteellisen osuuden pyyntialueen pinta-alasta. Koekalastuksen yhteydessä järvestä otettiin vesinäytteet Limnos-noutimella veden laadullisia määrityksiä varten. Näytteet otettiin keskeltä järveä syvältä vyöhykkeeltä karttaruudusta E7 (Liite 1). Näytettä varten otettiin osanäytteet pohjalta, välivedestä sekä pinnalta. Osanäytteet sekoitettiin keskenään mahdollisimman kattavan otoksen saamiseksi. Kokonaisnäytteestä analysoitiin typpi- sekä fosforipitoisuus, ph-arvo, sähkönjohtavuus, väri, kiintoaineet sekä biologinen hapenkulutus. Veden lämpötila ja näkösyvyys mitattiin keskiviikkona keskeltä järveä ruudusta E7 (Liite 1). Näkösyvyys oli 1,15 m. Veden lämpötila pohjalla (n. 4 m syvyydessä) oli 23 C ja pinnalla (n. 3 cm syvyydessä) 26 C. 4

5 Taulukko 1. Säätiedot ja veden lämpötila Uksjärvellä koekalastuksen aikana. Sunnuntai Maanantai Tiistai Keskiviikko Ilman lämpötila ( C) Pilvisyys (/8-8/8) /8 2/8 4/8 8/8 Tuulen suunta ja voimakkuus (heikko / kohtalainen Kohtalainen lounaistuultuuldetta Heikko Kohtalainen lounaistuuli, kohtalaista sa- lounais- / voimakas) Tyyntä Verkkojen pyyntiaika (h) 13,5 h 16 h 17 h 3 TULOKSET 3.1 Koekalastussaalis Uksjärven koekalastuksessa saatiin saaliiksi kuutta eri kalalajia: ahventa (Perca fluviatilis), haukea (Esox lucius), kiiskeä (Gymnocephalus cernuus), lahnaa (Abramis brama), sorvaa (Scardinius erythrophthalmus) sekä särkeä (Rutilus rutilus). Saalis koostui pääasiassa ahvenesta, särjestä, lahnasta sekä kiiskestä (kuva 3, kuva 4). Saaliin yhteispaino oli grammaa ja kappalemäärä yksilöä. Koekalastuksen yksikkösaalis eri syvyysvyöhykkeiden painotukset huomioiden oli 143 kpl/verkkovuorokausi sekä 2594 grammaa/verkkovuorokausi. Välivesiverkkojen saaliit koostuivat yksinomaan ahvenista ja särjistä. Välivesiverkoilla saadun saaliin osuus oli 9 % koko yksilömäärästä ja 7 % painosta. Kuva 2. Koekalastussaalista. 5

6 Taulukko 2. Uksjärven koekalastuksen saalistietoja kesältä 29. N = kappalemäärä, N % = lajin yksilömäärän osuus koko kalasaaliin yksilömäärästä, g % = lajin paino-osuus koko kalasaaliin painosta. Laji N (kpl) Paino (g) Osuus saaliista (N %) Osuus saaliista (g %) Ahven ,2 % 3,9 % Hauki 1 62, % 1,6 % Kiiski ,6 % 1,3 % Lahna ,4 % 13,1 % Sorva ,7 % 3,3 % Särki ,7 % 49,8 % Taulukko 3. Uksjärven koekalastuksen saalistietoja kesältä 29. Tunnuslukuja lajeittain. Ahven Hauki Kiiski Lahna Sorva Särki Pituuden keskiarvo (cm) 9,96 47, 7,14 2,99 14,37 11,49 Pituuden keskihajonta (s) 2,9,89 3,29 1,97 2,75 Pituuden keskiarvon keskivirhe (SE),1,8,46,32,8 Pituuden minimi (cm) 5,4 3,7 9,4 9,9 4,5 Pituuden maksimi (cm) 27,4 1,5 26,4 19,5 28,5 Painon keskiarvo (g) 14,3 62 4,16 98,43 33,68 17,69 Painon keskihajonta (s) 24,3 1,47 36,2 11,92 16,55 Painon keskivirhe (SE),84,13 5,4 1,96,5 Painon minimi (g) 1,5 <1 21, 9, 2, Painon maksimi (g) 239, 11, 179, 69, 254, Taulukko 4. Uksjärven koekalastuksen ahvenien ja särkien saalistiedot syvyysvyöhykkeittäin. N = on kappalemäärä, N % = lajin kappalemäärän osuus koko kalasaaliin kappalemäärästä, g % = lajin biomassan osuus koko kalasaaliin biomassasta. Pohjaverkot Välivesiverkot Ahven Särki Ahven Särki N (kpl) Paino (g) N % 36,23 % 51,64 % 68,6 % 31,94 % g % 27,95 % 5,16 % 7,43 % 29,57 % Pituuden keskiarvo (cm) 9,83 11,58 1,64 1,67 Pituuden keskihajonta (s) 3,9 2,74 1,3 2,58 Pituuden keskiarvon keskivirhe (SE),12,9 1,14,33 Pituus minimi (cm) 5,4 4,5 7,25 7,9 Pituus maksimi (cm) 27,4 28,5 15,6 19,7 Painon keskiarvo (g) 14,27 17,97 14,49 12,97 Painon keskihajonta (s) 25,87 4, 9,39 3,14 Painon keskivirhe (SE),98,13,82,41 Paino minimi (g) 1,5 5, 3, 8, Paino maksimi (g) 239, 43, 17, 24, Särki oli sekä kappalemäärältään, että biomassaltaan runsain laji (taulukko 4, kuva 3, kuva 4). Myös yksikkösaaliiltaan särki oli runsain (taulukko 5, kuva 5, kuva 6). Ainoastaan välivesiverkoissa särki ei ollut yleisin saalislaji (taulukko 4, taulukko 5). 6

7 Taulukko 5. Uksjärven verkkokoekalastuksen yksikkösaaliit eri saalislajeilla. Yksikkösaaliit ilmoitettu koko järven osalta sekä syvyysvyöhykkeittäin. Ahven Kiiski Lahna Sorva Särki Yksikkösaalis kpl/verkkovrk Yksikkösaalis g/verkkovrk Pohjaverkot Yksikkösaalis kpl/verkkovrk Yksikkösaalis g/verkkovrk Välivesiverkot Yksikkösaalis kpl/verkkovrk Yksikkösaalis g/verkkovrk Toiseksi runsain saalislaji oli ahven (taulukko 4, kuva 3, kuva 4). Myös yksikkösaaliltaan ahven oli toiseksi yleisin saalislaji poikkeuksena välivesiverkot, joissa ahven oli yleisin (taulukko 5, kuva 5, kuva 6). Kolmanneksi yleisin saalislaji lukumääräisesti oli kiiski, mutta ei biomassaltaan (taulukko 4, taulukko 5, kuvat 3-6). llisesti lahnaa saatiin vähemmän kuin kiiskeä, mutta kokonaisbiomassaltaan lahnasaalis oli suurempi (taulukko 4, taulukko 5, kuvat 3-6). Saaliiksi saatiin lisäksi pienet määrät sorvaa sekä yksi hauki (taulukko 4, taulukko 5, kuvat 3-6). Lahna 2 % Sorva 2 % Ahven 39 % Särki 51 % Kiiski 6 % Hauki % Kuva 3. Eri kalalajien yksilömäärien suhteelliset osuudet kokonaisyksilömäärästä. 7

8 Lahna 13 % Sorva 3 % Ahven 31 % Särki 5 % Hauki 2 % Kiiski 1 % Kuva 4. Eri kalalajien biomassojen suhteelliset osuudet kokonaisbiomassasta Kpl / verkkovrk Ahven Kiiski Lahna Sorva Särki Kuva 5. Verkkokoekalastuksen keskimääräiset yksilösaaliit ( kp /verkkovrk). 8

9 g / verkkovrk Ahven Kiiski Lahna Sorva Särki 86 Kuva 6. Verkkokoekalastuksen keskimääräiset yksikkösaaliit (g/verkkovrk). 3.2 Uksjärven yleisempien saalislajien pituusjakaumat Verkkokoekalastuksissa saatujen särkien keskipituus oli 11,49 cm ja keskipaino 17,69. Särkien pituus vaihteli välillä 4,5 28,5 cm ja paino välillä g (taulukko 3). Suurin osa saaliiksi saaduista särjistä sijoittui pituusluokkaan 8-8,9 cm (kuva 7). 3, 25, 2, 15, 1, 5,, 1-1,9 2-2,9 Pituusluokat (cm) Kuva 7. Saaliiksi saatujen särkien lukumäärät pituusluokittain. 9

10 Pohjaverkoilla saatujen särkien keskipituus oli 11,58 cm ja keskipaino 17,97 g. Särkien pituus vaihteli välillä 4,5 28,5 cm ja paino välillä 5 43 g (taulukko 4). Suurin osa pohjaverkoilla saaliiksi saaduista särjistä sijoittui pituusluokkaan 8-8,9 cm (kuva 8) ,9 Pituusluokat (cm) Kuva 8. Saaliiksi saatujen särkien lukumäärät pituusluokittain pohjaverkoilla ,9 Pituusluokat (cm) ,9 2-2,9 Kuva 9. Saaliiksi saatujen särkien lukumäärät pituusluokittain välivesiverkoilla. Välivesiverkoilla saatujen särkien keskipituus oli 1,67 cm ja keskipaino 12,97 g. Särkien pituus vaihteli välillä 7,9 19,7 cm ja paino välillä 8 24 g (taulukko 4). Suurin osa välivesiverkoilla saaliiksi saaduista särjistä sijoittui pituusluokkaan 8-8,9 cm (kuva 9). 1

11 ,9 2-2,9 Pituusluokat (cm) Kuva 1. Saaliiksi saatujen ahventen lukumäärät pituusluokittain. Verkkosaaliin ahventen keskipituus oli 9,96 cm ja keskipaino 14,3 g. Ahventen pituus vaihteli välillä 5,4 27,4 cm ja paino välillä 1,5 239 g (taulukko 3). Suurin osa saaliiksi saaduista ahvenista sijoittui kokoluokkaan cm (kuva 1) ,9 2-2,9 Pituusluokat (cm) Kuva 11. Saaliiksi saatujen ahventen lukumäärät pituusluokittain pohjaverkoilla. Pohjaverkoilla saatujen ahventen keskipituus oli 9,83 cm ja keskipaino 14,27 g. Ahventen pituus vaihteli välillä 5,4 27,4 cm ja paino välillä 1,5 239 g (taulukko 4). Suurin osa pohjaverkoilla saaliiksi saaduista ahvenista sijoittui pituusluokkaan 9-9,9 cm (kuva 11). 11

12 ,9 2-2,9 Pituusluoka (cm) Kuva 12. Saaliiksi saatujen ahventen lukumäärät pituusluokittain välivesiverkoilla. Välivesiverkoilla saatujen ahventen keskipituus oli 1,64 cm ja keskipaino 14,49 g. Ahventen pituus vaihteli välillä 7,25 15,6 cm ja paino välillä 3 17 g (taulukko 4). Suurin osa pohjaverkoilla saaliiksi saaduista ahvenista sijoittui pituusluokkaan 1-1,9 cm (kuva 12) ,9 2-2,9 Pituusluokat (cm) Kuva 13. Saaliiksi saatujen kiiskien lukumäärät pituusluokittain. Verkkosaaliin kiiskien keskipituus oli 7,14 cm ja keskipaino 4,16 g (taulukko 3). Kiiskien pituus vaihteli välillä 3,7 1,5 cm ja paino välillä <1 11 g (taulukko 4). Suurin osa saaliiksi saaduista kiiskistä sijoittui kokoluokkaan cm (kuva 13). 12

13 ,9 2-2,9 Pituusluokat (cm) Kuva 14. Saaliiksi saatujen lahnojen lukumäärät pituusluokittain. Verkkosaaliin lahnojen keskipituus oli 2,99 cm ja keskipaino 98,43 g (taulukko 3). Lahnojen pituus vaihteli välillä 9,4 26,4 cm ja paino välillä g (taulukko 4). Suurin osa saaliiksi saaduista lahnoista sijoittui kokoluokkaan cm (kuva 14) ,9 2-2,9 Pituusluokat (cm) Kuva 15. Saaliiksi saatujen sorvien lukumäärät pituusluokittain. Verkkosaaliin sorvien keskipituus oli 14,37 cm ja keskipaino 11,92 g (taulukko 3). Sorvien pituus vaihteli välillä 9,9 19,5 cm ja paino välillä 9 69 g (taulukko 4). Suurin osa saaliiksi saaduista sorvista sijoittui kokoluokkaan 14-14,9 cm (kuva 15). 13

14 3.3 Veden laatu Veden laadun mittaustulokset on esitetty taulukossa 6. Taulukko 6. Uksjärven veden laadun mittaustulokset otetusta näytteestä. analyysi tulos mittausepävarmuus BOD7 < 3 mg/l kokonaisfosfori 45 µg/l ± 5 kiintoaine < 2, mg/l ph 6,9 ±,3 sähkönjohtavuus 12 µs/cm ± 18 kokonaistyppi < 1, mg/l väriluku 8 Pt mg/l 4 TULOSTEN TARKASTELU Verkkokoekalastuksen kokonaissaalis oli keskimäärin 2,5 kg/koeverkko, mikä osoittaa Uksjärven olevan kalastonsa koon puolesta rehevöitynyt järvi. Myös kalakannan rakenne on koeverkkokalastuksen perusteella rehevälle järvelle tyypillinen, sillä särkikalojen massaosuus on 2/3 koko koekalastussaaliista. Lisäksi petokaloja (hauki ja suuret ahvenet) saaliissa esiintyy vain vähän, vaikka huomoitaisiin sekin seikka, että hauen osalta koekalastusmenetelmä on vähemmän luotettava kuin yksilömäärältään runsaampien lajien. Kalakanta on tiheä, mikä näkyy myös koekalastussaaliissa. Aiempien tutkimuksien perusteella järven koko kalakannan kooksi voitaisiin koekelastuksen perusteella arvioida 175 kg/ha. Vaikka varsinaisia ikämäärityksiä ei tehty, kertovat saaliin eri lajien pituusjakaumat omaa kieltään. Pituusjakaumien huiput kertovat karkeasti eri ikäluokkien keskimääräisistä pituuksista kesällä 29. Pienin varauksin voidaan arvella että särjen ensimmäisten ikävuosien kasvuvauhti on Uksjärvessä keskimääräistä heikompaa verrattuna muihin vastaaviin järviin. Vastaava ahvenen kasvu vaikuttaisi keskimääräiseltä, samoin lahnan ja sorvan kasvu (Koli 1994, 22). Varsinaisten ikämäärityksien puuttuessa edellä esitettyyn pohdintaan on kuitenkin syytä suhtautua varovaisesti. On kuitenkin selvää, että verkkokalastussaaliissa esiintyneet yleisimmät lajit eivät ole Uksjärvessä erityisen nopeakasvuisia. Veden laatumittaus viittaa samaan suuntaan kuin koekalastustuloskin. Fosforin määrä vastaa tasoa, joka lähentelee jo erittäin reheväksi luokiteltua. Typen määrässä näkyy, että peltomaan osuus on valuma-alueella vähäinen, joskin typen määrä vedessä on luontaisesti pienimmillään loppukesällä. Biologinen hapenkulutuksen (BOD7) taso on suhteellisen vähäinen, minkä perusteella happikatoa ei ole odotettavissa ainakaan normaaleina talvina. Väriluku kertoo järven veden humusleimasta. Järven ph on normaali, eikä veden happamuustaso rajoita minkään eliöryhmän menestystä. Toisaalta nyt ei analysoitu veden puskurikykyä, joten ei voida sanoa tarkemmin, kuinka hyvin järven vesi kestää esim. mahdollisia happaman veden pulsseja. Yhteenvetona voidaan todeta, että Uksjärvi on melko tyypillinen satakuntalainen rehevä ruskeavetinen järvi, jonka kalakanta on runsas, joskin särkikalavaltainen. Kalakannan määrän ja rakenteen perusteella ainakaan viime vuosina ei ole ollut ongelmia happamuuden ja hapen osalta. Vaikka tumma vesi osaltaaan rajoittaa levätuotantoa, saattaa sinileväesiintymiä näkyä joinakin vuosina veden korkean ravinnetason vuoksi. Sinileväongelmat jäänevät kuitenkin edellä mainitusta syystä silloinkin suhteellisen pieniksi ja lyhytkestoisiksi. 14

15 5 JATKOTOIMIEN POHDINTAA Yhden koekalastuksen ja suppean vesinäytteen oton perusteella ei tietenkään kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä voida järven tilasta tehdä. Uksjärven tilaa voidaan kuitenkin luonnehtia tyydyttäväksi. Olemassa olevia ongelmia on kuitenkin helpoin hoitaa ja uusien syntymistä helpompi estää, kun järven tilaan pyritään vaikuttamaan jo silloin, kun tilanne ei ole vielä kovin paha. Järven hoitotoimiksi on aiemmin esitetty (Koivunen ym. 26) vesikasvillisuuden niittoa, hoitokalastusta, ulkoisen kuormituksen määrän kartoittamista, valuma-alueen vesiensuojelutoimia ja vedenpinnan nostoa. Nämä kaikki ovat oikean suuntaisia toimia, joskin niiden tehokkudessa on eroja. Vesikasveja niittämällä järvestä poistuu ravinteita, mikäli kasvimassa viedään pois. Suurin merkitys niitolla lienee kuitenkin virkistyskäytön helpottumisessa. Rehevien järvien kalakannan rakenteeseen ja määrään sekä parhaassa tapauksessa myös veden laatuun voidaan vaikuttaa särkikalojen poistopyyntikalastuksen avulla. Käytännössä sen toteuttaminen esim. nuottaamalla riittävällä voimakkuudella Uksjärvellä ei ole ensisijainen toimi, koska se on melko kallista (vuositasolla puhuttaisiin kymmenistä tuhansista euroista), eivätkä tulokset ole vuorenvarmoja. Kalaston poisto ei sinällään myöskään poista veden laadun ongelmien perussyytä eli veden ravinteisuutta. Uksjärven tapauksessa varmempaa olisi kiinnittää huomiota valuma-alueelta tulevaan ravinnekuormitukseen ja pohtia voidaanko kuormitusta vähentää tehostamalla metsä- ja maatalouden vesiensuojelutoimenpiteitä valuma-alueella. Ainakin niiden järven virkistyskäyttäjien, joilla on metsä- ja maataloustoimintaa omistamillaan kiinteistöillä, tulisi käydä tämä pohdinta läpi. Tätä helpottaisi ulkoisen kuormituksen määrän nykytilanteen kartoittaminen, mikä voitaisiin tehdä järveen laskevien suurimpien ojien veden laatua ja virtauksen määrää analysoimalla. Rantakiinteistöjen jätevesijärjestelmät on saatettava jätevesiasetuksen mukaiselle tasolle vuoden 213 loppuun mennessä, joten tähän asiakokonaisuuteen liittyvät mahdolliset epäkohdat poistuvat lainsäädännön kautta. Veden pinnan nosto lisäisi järven vesitilavuutta, mikä esim. ankarina talvina helpottaisi järven happitilannetta. 6 LÄHTEET Karhuseutu Ry: Leader ohjelman mediatiedote Koivunen, S., Nukki, H. & Salokangas, S. 26: Satakunnan vesistöt. Käyttö ja kunnostustarpeet. Pyhäjärvi-instituutin julkaisuja, sarja B nro 12. ISBN Koli, L. 1994: Retkeilijän kalaopas. Iänmääritys ja kasvu, s Keuruu, 167 s. Koli, L. 22: Suomen kalat. Porvoo, 357 s. Kurkilahti, M. & Rask, M Verkkokoekalastukset. Teoksessa Böhling, P. & Rahikainen, M. (toim.), Kalataloustarkkailu, periaatteet ja menetelmät. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, riistan- ja kalantutkimus: ISBN Satavesi 24: Oman vesistön seuranta Satakunnassa. Raportti, Lounais-Suomen ympäristökeskus, 19 s. 15

16 Liite 1. Uksjärven verkkokoekalastusruudukko. 16