INSINÖÖRITIETEIDEN KORKEAKOULU AALTO-YLIOPISTO ÉCOLE POLYTECHNIQUE FÉDÉRALE DE LAUSANNE
Aika ennen vaihtokohteeseen saapumista Talvella 2012 2013 aloin miettimään mahdollisia vaihtokohteita tulevaa lukuvuotta ajatellen. Käytin itse henkilökohtaisina arvosteluasteina erinäisten kohteiden sijaintia, koulun tasoa, paikallista kulttuuria ja puhuttavaa kieltä. Tietenkin opintojen suorittaminen englanniksi oli itselleni tärkeää vähäisen ranskan opiskeluni vuoksi, mutta halusin parantaa ko. kieltä, jonka vuoksi olin rajannut vaihtoehtoni jo aikaisemmin joko Ranskaan, Belgiaan tai Sveitsin ranskankieliselle alueelle. Näistä kolmesta mahdollisesta kohteesta totesin parhaiten omiin kriteereihin vastaavan EPFL:n kaikin puolin ja päädyin tekemään hakemuksen sinne. Samalla puntaroin puolen ja kokonaisen vuoden vaihdossa olon välillä, mutta päädyin kokonaiseen vuoteen todettuani sen tukevan enemmän oman henkilökohtaisen pääomani kasvua. Hakemusprosessi itsessään noudattaa perus ERASMUS vaihdon prosessia, joka on kutakuinkin mutkaton ja loppupeleissä helpohko prosessi! Sveitsistä itsessään en etukäteen muutamaa henkilökohtaisia lomamatkaa lukuun ottamatta kokenut tietäväni riittävästi ja teinkin hieman taustatutkimusta kevään aikana. Lisäksi lapsuudenkaverini asui Lausannessa, joten sain häneltä hieman etukäteisinfoa muiden vaihtoraporttien lisäksi kyseisestä kaupungista, koulusta ja kulttuurista. Käytännön asioiden järjesteleminen Suomesta käsin kohteeseen oli hieman haastavaa paikalla vallitsevan asuntopulan ja Sveitsin huippuun hiotun byrokratian vuoksi, mutta päätin kuitenkin lähteä paikan päälle asunnottomana etsimään omaa pikku koloa, joka sitten löytyikin paikanpäältä suhteellisen kivuttomasti. Suurin osa muista vaihto-opiskelijoista oli saapunut Lausanneen joko lentäen Geneveen tai tullut junalla suoraan Lausanneen. Itse päädyin ottamaan auton ja ajamaan vaihtokohteeseeni, koska olin myös utelias näkemään Lausannen lähialueita ja koin, että auton kanssa liikkumiseni siellä on vähemmän rajoittunutta. Jälkikäteen pystyn toteamaan, että ratkaisu oli mitä parhain, vaikka taloudelliselta näkökannalta tarkasteltuna hieman vaativampi.
Lausannessa Saavuttuani Lausanneen yövyin ensimmäiset viikot ystäväni luona ennen kuin onnistuin hankkimaan oman asuntoni. Samalla ehdin tutustua hieman paremmin paikalliseen kulttuurin yhdessä kaupungin lisäksi ennen lukuvuoden alkamista. Kaupunki on sanoinkuvaamattoman upea ja sijaitsee Geneve järven rannalla. Ensimmäiset päivät kuluivat maisemaa ihmetellessä ja käytännössä virnistellen itsekseni taukoamatta. Oli hienoa huomata, kuinka monikulttuurinen ja rikas kyseinen kaupunki ja kantooni (Vaud, VD) ovat! Maisemista ensimmäisinä mieleeni tulvivat kliseiset alppikylä -maisemat ja erinäiset elokuvat, joissa olen niihin törmännyt. Geneve järveä itäpäässä ympäröivien vuorten jylhyys yhdessä infrastruktuurin kanssa tuntui kutakuinkin epätodelliselta. Paikallisten elämäntyyliin pääsi (ja melkein joutuikin pakosta) nopeasti sisälle ja aloin omaksua erinäisiä tapoja sekä ajattelumalleja. Pian kuitenkin maisemat ja lähiympäristön nuuskiminen saivat jäädä vähemmälle koulun alettua eritoten kurssien vaativuuksien takia.
Koulun ohessa pääsin todistamaan paikallista byrokratiaa ja sen mahdottomuutta. Välillä jouduin pyörittelemään paikalliselle menolleni vaan päätäni ja totesin, että huumori on paras tapa suhtautua asioihin. Oleskeluluvan, varallisuustodistusten, sairaanhoitokortin, vakuutuksien, läsnäolotodistusten, paikallisten pankkiasioiden ja muiden pienempien asioiden hoitaminen osoittautui erittäin aikaa vieväksi kokonaisuudeksi yhdessä koulun ohessa ja ensimmäiset kuukaudet siellä vietettyä pääsi toteamaan, että oma vapaa-aika alkoikin olla kortilla. Näiden asioiden selvittämisen jälkeen kuitenkin arkikin alkoi hahmottua paremmin ja pystyi kääntämään katseet eteenpäin uusien suunnitelmien ja kujeiden kanssa. Matkojen suunnitteleminen yhdessä vaihdossa tutustumien kavereiden kanssa, kaupungin itsensä tutkaileminen, urheilukeskuksen löytäminen ja haltuun ottaminen sekä monien muiden aktiviteettien verkosto loivatkin ensimmäisen lukukauteni vapaa-ajan kalenterin. Kurssit, jotka olin valinnut syksyksi, olivat haasteellisia, mutta tämä oli jo etukäteen tiedossa. Harmikseni jouduin toteamaan, että vaikka opetuskieleksi oli mainittu englanti, niin osalla kursseista valitettavasti käytiin asioita läpi ranskaksi, mikä käytännössä tarkoitti omalla kohdallani erittäin vaikeita aikoja. Lisäksi pääsin todistamaan hieman yllätyksellisiä prosesseja, jotka eivät olleet käyneet edes villeimmissä kuvitelmissani. Kurssille myöhässä ilmoittautuminen tarkoitti 50 CHF maksua (n. 41 ) ja vastaavasti tenttiin myöhässä ilmoittautuminen 120 CHF (n. 97 ). Keväällä sain kuulla, että EPFL:n opiskelijat pystyivät myös käymään University of Lausanne (UNIL) puolelta kursseja ja tämän kuultuani muutin hieman alkuperäistä suunnitelmaani, koska totesin kyseisten kurssien vastaavan paremmin omaa koulutustani ja tukemaan tulevaisuuttani. Niinpä keväällä kävin itse käytännössä paikallisen kauppiksen puolelta kurssini. Lukuvuosi muuten noudatti perinteistä Keski-Eurooppalaista lukuvuosijärjestelmää ja kevään kurssini viimeiset kokeet olivat heinäkuun alkupuolella, mikäli ei mahdollistanut Suomessa kesätöihin hakemista käytännössä katsoen. Vapaa-aikanani rakastuin lähiseudun matkailuun ja teinkin useampia road trip matkoja ystävieni kanssa eri maihin, kaupunkeihin ja kulttuureihin. Oli hauskaa huomata, kuinka pieni loppupeleissä Keski-Eurooppa on ja kuinka kätevästi paikalliset pystyvät matkustamaan aivan täysin eri kulttuuriin vain tunnin ajomatkan päähän. Lisäksi taloudellinen eroavaisuus Sveitsin ja sen naapurimaiden välillä iski kuin salama kirkkaalta taivaalta käydessäni St-Julien en Genevois kylässä Ranskan puolella, aivan Geneven kupeessa. Tämä oli tärkeää päästä toteamaan jo vaihdon alkupuolella opiskelijan taloudelliselta näkökannalta ajateltuna. Kokonaisuutena koen henkilökohtaisesti, että matkailu avartaa ja varsinkin kyseisen vaihtovuoteni aikana koen kasvaneeni sekä fyysisesti, että henkisesti. Vaihto meni itsessään erittäin nopeasti ja en edes huomannut sen olevan ohi ennen kuin näin kävi. Lukuisat uudet kansainväliset tuttavuudet, kontaktien luomiset, henkinen kasvaminen ja kokemukset jättivät hymyn huulilleni hypätessäni viimeisen kerran rattiin suuntana Suomi. Puolen vuoden vaihto olisi ollut hieman liian lyhyt itselleni, joten jälkikäteen ajateltuna olen erittäin iloinen, että olin kokonaisen lukuvuoden kasvamassa. Suosittelen Lausannea vaihtokohteena kelle vain ja olen varma, että nautinto on taattu jokaiselle, joka sinne eksyy!
Kuvia Montreux hikingia joulukuussa.
Road trip, matkalla Luzerniin. Geneve järvi, St-Sulpice (Lausannen kaupunginosa) alueelta kuvattuna.
Kampusalueelta maisema itään päin. Illanviettoa kavereiden kanssa, taustalla Ranska ja Evianin kaupunki.