Viiden suurimman kaupungin kehitysvammahuollon palvelujen ja kustannusten vertailu 2002 Kehitysvammahuollon työryhmä 19.12.2003 Anne Peltonen
Viisikko Työryhmä Kuvailulehti Tekijä(t) Viisikko-työryhmän kehitysvammahuollon asiantuntijatyöryhmä, kirjoittanut Anne Peltonen Nimike Viiden suurimman kaupungin kehitysvammahuollon palvelujen ja kustannusten vertailu 2002 Julkaisija (virasto tai laitos) Helsingin sosiaalitoimi, Espoon sosiaali- ja terveystoimi, Vantaan sosiaali- ja terveysvirasto, Turun sosiaalikeskus, Tampereen sosiaali- ja terveystoimi Sarja nimike Viisikko-työryhmän julkaisusarja ISSN-numero 1457-5078 Kieli Suomi Julkaisuaika 12-2003 Sivumäärä, liitteet 29 sivua + liitteet Osanumero 5/2002 Tiivistelmä Tässä raportissa tarkastellaan Suomen viiden suurimman kaupungin kehitysvammaisille henkilöille tarjoamia palveluja sekä niiden kustannuksia rajautuen pääpiirteittäin kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukaisiin palveluihin ja niiden kustannuksiin. Painopisteenä vertailussa on kehitysvammaisten henkilöiden laitoshoito, perhehoito, asumispalvelut ja työ- ja päivätoiminta. Suomen viiden suurimman kaupungin kehitysvammahuollon palveluja käytti vuoden 2002 aikana yhteensä 4 157 asiakasta, joka oli keskimäärin 86,2 prosenttia Viisikon kuntien kehitysvammahuollon tiedossa olevista asiakkaista. Kehitysvammahuollon tiedossa olevia asiakkaita oli Viisikon kuntien väestöstä keskimäärin 0,36 prosenttia. Kehitysvammahuollon palvelujen järjestämistavat vaihtelivat Viisikon kunnissa. Helsingissä oman toiminnan osuus oli omasta erityishuoltopiiristä johtuen suurempi kuin muissa Viisikon kunnissa. Espoossa, Vantaalla ja Turussa noin kolmasosa palveluista järjestettiin omana toimintana. Tampere osti kaikki kehitysvammahuollon palvelut Pirkanmaan kuntayhtymältä ja yksityisiltä palveluntuottajilta lukuun ottamatta kuntoutusohjausta ja vaikeimmin kehitysvammaisten lasten päivähoitopalveluja. Vuonna 2002 Viisikon kuntien kehitysvammahuollon nettokustannukset olivat 90,9 miljoonaa euroa. Kustannukset nousivat vuodesta 2001 keskimäärin 5,4 prosenttia. Kustannusten vertailussa työryhmä pitää tarkoituksenmukaisimpana verrata eri palveluiden kustannuksia suoritetta eli käyttöpäivää kohden. Laitoshoidossa Helsingin kustannukset olivat muita Viisikon kuntia korkeammat. Perhehoito oli kalleinta Espoossa ja Vantaalla. Asumispalveluista sekä autetun asumisen että ohjatun asumisen kustannukset olivat korkeimmat Helsingissä. Työ- ja päivätoiminnan kustannukset olivat korkeimmat Espoossa ja Vantaalla. Tampere poikkesi muista Viisikon kunnista siten, että sen suoritekohtaiset kustannukset olivat kaikissa palveluissa perhehoitoa lukuun ottamatta selvästi alhaisemmat kuin muiden kuntien kustannukset. Perhehoito oli halvinta Turussa. Osana Viisikko-työtä työryhmän kunnat tekivät toukokuussa 2003 kyselyn osalle käyttämistään kehitysvammahuollon asumispalveluyksiköistä. Tavoitteena oli syventää tietojen keruuta siten, että palvelujen ja kustannusten eroihin vaikuttavat tekijät saataisiin paremmin selville. Tampereella kysely kuvaa kehitysvammahuollon asumispalveluja kokonaisuudessaan. Muiden Viisikon kuntien osalta kyselyn tuloksista ei voi täysin tehdä yleisiä johtopäätöksiä. Lisäksi kyselyn tulokset eivät olleet kaikilta osin vertailukelpoisia johtuen muun muassa siitä, että kaikkiin kysymyksiin ei ollut vastattu ja osan kohdalla vastaajat olivat tulkinneet kysymyksiä eri tavoin. Asiasanat Kehitysvammaiset, palvelut, kustannukset, lait Tiedustelut Työryhmän jäsenet, liite 6 Myynti Jakelu Työryhmän jäsenet, liite 6
Sisällysluettelo 1 JOHDANTO...3 2 KEHITYSVAMMAHUOLLON PALVELUJEN JÄRJESTÄMINEN...3 3 KEHITYSVAMMAHUOLLON ASIAKKAAT...5 3.1 YLEISTÄ ASIAKKUUDESTA...5 3.2 KEHITYSVAMMAHUOLLON TIEDOSSA OLEVAT ASIAKKAAT...6 3.3 KEHITYSVAMMAHUOLLON PALVELUJA KÄYTTÄNEET ASIAKKAAT...8 4 KEHITYSVAMMAHUOLLON KUSTANNUKSET...9 5 KEHITYSVAMMAHUOLLON ASIAKKAAT JA KUSTANNUKSET PALVELUITTAIN...11 5.1 LAITOSHOITO...11 5.2 PERHEHOITO...13 5.3 ASUMISPALVELUT...14 5.3.1 Asiakkaat asumispalveluittain...16 5.3.2 Käyttöpäivät asumispalveluittain...17 5.3.3 Kustannukset asumispalveluittain...17 5.4 TYÖ- JA PÄIVÄTOIMINNAN PALVELUT...19 5.4.1 Päivätoiminta ja työtoiminta...19 5.4.2 Tuettu työtoiminta ja tuettu työllistyminen...19 5.4.3 Työ- ja päivätoiminnan palvelujen kustannukset...20 5.5 MUUT PALVELUT...21 6 SELVITYS VIISIKON KUNTIEN KEHITYSVAMMAHUOLLON ASUMISPALVELUISTA 2002...22 6.1 YKSIKÖIDEN RAKENNE...22 6.2 ASUKKAIDEN HOITOISUUS...23 6.3 HENKILÖKUNTA...24 6.4 TOIMITILAT...25 6.5 KUSTANNUKSET JA LAATU...26 7 YHTEENVETO...26 8 JOHTOPÄÄTÖKSET...28 LIITTEET...29 2
1 Johdanto Tämä raportti on ns. Viisikko-työryhmänä tuotettu Suomen viiden suurimman kaupungin, Helsingin, Espoon, Vantaan, Turun ja Tampereen, kehitysvammahuollon palvelujen ja kustannusten vertailu. Raportin tuottaneen työryhmän puheenjohtajana on ollut Pirjo Poikonen Helsingistä ja sihteerinä Anne Peltonen. Työryhmän jäsenten yhteystiedot ovat liitteessä 6. Vastaavia palvelujen ja kustannusten vertailuja on tehty osasta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja vuodesta 1993 alkaen ensin pääkaupunkiseudun kuntien kesken. Vuodesta 1995 mukana ovat olleet Turku ja Tampere. Samalla alettiin käyttää nimitystä Viisikko-työryhmä. Kehitysvammahuollon vertailuraportteja on tehty vuodesta 2000 alkaen. Raportissa tarkastellaan Suomen viiden suurimman kaupungin kehitysvammaisille henkilöille tarjoamia palveluja sekä niiden kustannuksia rajautuen pääpiirteittäin kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukaisiin palveluihin ja niiden kustannuksiin. Laista käytetään jatkossa käsitettä kehitysvammalaki tai KvL. Laissa säädetään erityishuollon antamisesta henkilölle, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada tarvitsemiaan palveluksia (KvL 1977/519 1 ). Painopisteenä vertailussa on kehitysvammaisten henkilöiden laitoshoito, perhehoito, asumispalvelut ja työ- ja päivätoiminta. Viisikon kunnista Turussa osa kyseisistä palveluista toteutetaan sosiaalihuoltolain mukaisesti. Koska palvelu on tarkoitettu kehitysvammaisille henkilöille, se on mukana tässä tarkastelussa. Vuoden 2001 raportin laadinnan yhteydessä todettiin, että asumispalvelut ovat keskeinen osa kehitysvammahuollon palveluja. Niiden osalta päätettiin tehdä tarkempi selvitys. Viisikko-työryhmän kunnat tekivät toukokuun 2003 aikana vuoden 2002 tietojen perusteella kyselyn kehitysvammahuollon asumispalveluyksiköille. Kyselyn tuloksia käsitellään osana tätä raporttia kappaleessa 6. 2 Kehitysvammahuollon palvelujen järjestäminen Erityishuollon tarkoituksena on edistää kehitysvammaisen henkilön suoriutumista päivittäisistä toiminnoista, hänen omintakeista toimeentuloaan ja sopeutumista yhteiskuntaan sekä turvata hänen tarvitsemansa hoito ja huolenpito (KvL 2 ). Erityishuollon palveluja ovat muun muassa tarpeellinen ohjaus, kuntoutus ja toiminnallinen valmennus, työtoiminnan ja asumisen järjestäminen sekä muu vastaava yhteiskunnallista sopeutumista edistävä toiminta ja yksilöllinen hoito ja huolenpito. Kehitysvammalaki on ns. toissijainen laki eli sen mukaisia palveluja järjestetään, kun kehitysvammainen henkilö ei saa riittäviä ja hänelle soveltuvia palveluja muun lain nojalla. Erityishuollon järjestämistä varten maa on jaettu erityishuoltopiireihin. Erityishuoltopiirin kunnat muodostavat kuntayhtymän, jonka tehtävänä on järjestää kuntien velvollisuudeksi säädetty erityishuolto. Helsinki muodostaa oman erityishuoltopiirin, Espoo ja Vantaa kuuluvat Uudenmaan, Turku Varsinais-Suomen ja Tampere Pirkanmaan erityishuoltopiiriin. Viisikon kunnat Tamperetta lukuun ottamatta ovat lisäksi jäseninä Kårkulla samkommun -kuntayhtymässä, joka järjestää jäsenkuntiensa ruotsinkielisen väestön erityishuollon. Viisikon kunnissa on tavoitteena tuottaa kehitysvammaisten henkilöiden palvelut yleisten palvelujen yhteydessä täydentäen niitä kehitysvammalain perusteella erityishuoltona. Esimerkiksi kehitysvammaisten henkilöiden terveys- ja päivähoitopalvelut sekä perusopetus järjestetään pääosin peruspalveluna. 3
Turussa järjestetään kehitysvammaisten henkilöiden palvelut ensisijaisesti sosiaalihuoltolain, päivähoitolain ja kansanterveyslain mukaisina avohuollon palveluina. Jos henkilö tarvitsee erityishuoltoa, palvelut hankitaan erityishuoltona kuntayhtymiltä. Tässä raportissa on erityishuollon palvelujen lisäksi otettu huomioon sellaiset Turun sosiaalihuollon palvelut, kuten neuvolatoiminta, asumispalvelut sekä työ- ja päivätoiminta, jotka järjestetään nimenomaan kehitysvammaisille aikuisille. Kehitysvammahuollon organisaatio vaihtelee Viisikon kunnissa. Helsingissä kehitysvammaisten laitoshoidosta ja perhehoidosta vastaa keskitetysti yhteispalvelukeskuksen vammaispalvelutoimisto. Muiden kehitysvammaisten erityishuollon palvelujen järjestäminen on alueellisten sosiaalipalvelutoimistojen vastuulla muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Ruotsinkielisten kehitysvammaisten asiakkaiden kaikista palveluista vastaa keskitetysti ruotsinkielinen sosiaalipalvelutoimisto. Lisäksi Helsingissä on terveysviraston alaisuudessa toimiva vammaisneuvola, joka tarjoaa erityistä asiantuntemusta kehitysvammaisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Espoon kehitysvammahuolto on jaettu kahdeksi alueeksi, Etelä- ja Pohjois-Espooseen, jotka ovat hallinnollisesti osa Espoonlahden ja Espoon keskuksen sosiaali- ja terveyskeskuksia. Molemmilla alueilla on päiväkeskus, joka vastaa alueensa palvelujen järjestämisestä. Palvelut ovat pääosin samansisältöisiä, mutta myös toisiaan täydentäviä. Espoon kehitysvammapalvelujen kokonaisuutta linjataan ja kehitetään alueiden yhteisessä kehitysvammahuollon koordinaatioryhmässä. Kehitysvammahuollon palvelujen järjestäminen hoidetaan Vantaalla, Turussa ja Tampereella keskitetysti joko erillisestä kehitysvammahuollon yksiköstä (Vantaa) tai osana vammaispalveluja (Turku ja Tampere). Kuviossa 1 on kuvattu oman toiminnan ja ostopalvelujen osuuksia keskeisten kehitysvammahuollon palvelujen käyttöpäivistä. Helsingissä oman toiminnan osuus on omasta erityishuoltopiiristä johtuen suurempi kuin muissa Viisikon kunnissa. Tampereella kehitysvammahuollon palvelut ostetaan Pirkanmaan sosiaalipalvelujen kuntayhtymältä tai muilta palvelujen tuottajilta lukuun ottamatta kuntoutusohjausta ja vaikeimmin kehitysvammaisten lasten päivähoitopalveluja. Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Viisikko 28,3 32,8 30,4 36,7 55,4 Oma toiminta 100,0 71,7 67,2 69,6 63,3 Ostopalvelu 44,6 Kuvio 1. Omana toimintana ja ostopalveluna järjestettyjen kehitysvammahuollon palvelujen (laitos- ja perhehoito, asumispalvelut ja työ- ja päivätoiminta) käyttöpäivien osuudet (%) Viisikon kunnissa Espoossa ja Vantaalla oman toiminnan osuus kehitysvammahuollon palveluista on kuviossa esitettyä suurempi, kun mukaan otetaan kehitysvammahuollon järjestämä harjaantumiskoululaisten iltapäivähoito. Muissa Viisikon kunnissa sen järjestämisestä vastaavat muut tahot. Tampereella omana toimintana järjestetty kuntoutusohjaus ja vaikeimmin kehitysvammaisten lasten päivähoitopalvelut ovat noin yhden prosentin kehitysvammahuollon palveluista. Kaikissa Viisikon kunnissa kehitysvammaisten henkilöiden palveluohjaus eri palveluihin on kuntien omaa toimintaa. Liitteessä 2D on tarkempi erittely kunnallisen ja ostopalvelutoiminnan osuuksista kehitysvammahuollon palveluissa. 4
Kehitysvammahuollon palvelujen järjestämisen eroja kuvaa myös Viisikon kuntien tiedossa olevien kehitysvammahuollon asiakkaiden asumismuoto (kuvio 2). Taulukko asiakkaiden asumismuodosta on liitteenä 3. Kotona asuvissa asiakkaissa ovat mukana sekä lapsuudenkodissaan, itsenäisesti että tukiasunnoissa asuvat kehitysvammaiset henkilöt. % Koti Perhehoito Asuntola Laitos 70 60 53,3 56,1 59,4 57,9 63,1 57,0 50 40 30 24,0 28,1 29,3 23,2 24,0 20 18,0 16,9 18,0 15,6 15,3 10 4,6 4,8 10,9 8,5 2,8 2,0 3,3 3,7 0 Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Viisikko Kuvio 2. Kehitysvammahuollon tiedossa olevien asiakkaiden asuminen asumismuodoittain (%-osuudet) Kotona asuvia oli eniten Tampereella, noin 63 % kehitysvammahuollon tiedossa olevista asiakkaista. Perhehoidossa asuvien osuus on kaikissa Viisikon kunnissa pieni, alle viisi prosenttia. Laitoksissa asuvien osuus oli pienin Vantaalla ja Espoossa. 3 Kehitysvammahuollon asiakkaat 3.1 Yleistä asiakkuudesta Kehitysvammahuollon palvelujen asiakkuus alkaa yleensä kehitysvammalain mukaisen erityishuolto-ohjelman hyväksymisestä. Lain mukaan "erityishuollon yksilölliseksi toteuttamiseksi erityishuollon johtoryhmä tai sen määräämissä rajoissa toimintayksikön vastaavan johtajan tulee hyväksyä erityishuolto-ohjelma jokaista erityishuollon tarpeessa olevaa henkilöä varten (KvL, 34 )." " Erityishuolto-ohjelman tulee sisältää suunnitelma annettavasta erityishuollosta, sen toteuttamistavasta sekä siitä, milloin erityishuolto-ohjelma viimeistään on otettava tarkistettavaksi.(asetus kehitysvammaisten erityishuollosta 988 / 1977, 4 ). Viisikon kunnissa on palvelujen järjestämistapojen eroista johtuen jonkin verran erilaisia tapoja määritellä kehitysvammahuollon asiakkuus. Pääkaupunkiseudun kunnissa kehitysvammahuollon asiakkaille tehdään erityishuolto-ohjelma. Turussa kehitysvammahuollon asiakkaita ovat ne Aikuisten erityisneuvolan tiedossa olevat kehitysvammaiset henkilöt, jotka ovat käyttäneet sosiaalihuoltolain mukaan järjestettyjä kehitysvammaisille henkilöille tarkoitettuja palveluja ja/tai erityishuoltona järjestettyjä palveluja. Asiakkaille laadittavassa palvelu- ja kuntoutussuunnitelmassa määritellään palvelutarve. Erityishuolto-ohjelma laaditaan niille asiakkaille, joille palvelut järjestetään erityishuoltona. 5
Tampereella suurimmalle osalle asiakkaista kuntayhtymä tekee erityishuolto-ohjelman. Lisäksi kehitysvammahuollon asiakkaina on jonkin verran henkilöitä, jotka saavat neuvontaa ja ohjausta ja joilla ei ole erityishuolto-ohjelmaa. Kaikille Viisikon kunnille on yhteistä, että kehitysvammahuollon monipuoliseen palvelujärjestelmään hakeutuu ja ohjautuu henkilöitä, joiden palvelun tarpeeseen ei pystytä vastaamaan. Kehitysvammahuollon palvelut on suunniteltu ja mitoitettu kehitysvammaisten henkilöiden tarpeiden mukaisesti, muiden ryhmien ottaminen asiakkaiksi on siten vaikeaa. 3.2 Kehitysvammahuollon tiedossa olevat asiakkaat Kehitysvammahuollon tiedossa olevat asiakkaat ovat ne henkilöt, joilla on voimassa oleva KvL:n mukainen erityishuolto-ohjelma tai jotka ovat käyttäneet kehitysvammahuollon palveluita joko vuonna 2002 tai aikaisemmin. Helsingissä tiedossa olevat asiakkaat on niiden henkilöiden määrä, joilla on ollut voimassa kehitysvammalain mukainen erityishuolto-ohjelma vuoden 2002 aikana. Kehitysvammahuollon tiedossa olevien asiakkaiden määrä ei ole sama kuin kehitysvammaisten henkilöiden määrä kunnassa. Vuonna 2002 kehitysvammahuollon tiedossa olevia asiakkaita oli Viisikon kunnissa yhteensä 4 820, mikä oli 3,3 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Tiedossa olevien asiakkaiden määrä lisääntyi kaikissa Viisikon kunnissa, suhteessa eniten Vantaalla ja vähiten Espoossa. Kehitysvammahuollon tiedossa olevien asiakkaiden osuus kunnan väestöstä oli Turussa ja Tampereella suurempi kuin pääkaupunkiseudun kunnissa. Kuntien erilainen tapa järjestää kehitysvammahuollon palveluja ja tilastoida palvelujen käyttäjät vaikuttaa tiedossa olevien asiakkaiden määrään. Esimerkiksi Turussa Aikuisten erityisneuvolan tutki- 2000 2001 2002 0,46 0,50 % muksiin ohjataan myös henkilöitä, 0,43 joille soveltuvia pal- 0,40 0,34 veluja haetaan muualta kuin 0,34 0,36 kehitysvammahuollolta. Nämä henkilöt tilastoituvat tutkimusvuoden aikana neuvolan ja siten kehitysvammahuollon asiakkaaksi. Tampereella tutkimusasiakkaalle tehdään määräaikainen erityishuoltopäätös. 0,30 0,20 0,10 0,28 0,00 0,35 0,33 0,26 0,28 0,31 0,32 Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Viisikko Kuvio 3. Kehitysvammahuollon tiedossa olevat asiakkaat väestöstä (%)vuosina 2000-2002 0,36 0,45 0,42 0,42 0,31 0,31 Kuviossa 4 tarkastellaan eri ikäryhmien osuuksia tiedossa olevista asiakkaista. Asiakkaiden määrä ikäryhmittäin on liitteessä 2A. 6
100 % Helsinki 3,0 20,8 52,7 23,5 Espoo 10,9 28,0 50,8 10,3 Vantaa 3,3 30,1 57,8 8,8 Turku 5,8 23,1 52,7 18,4 Tampere 4,5 21,3 54,6 19,6 Viisikko 3,9 22,7 53,8 19,6 0-5-vuotiaat 6-17-vuotiaat 18-49-vuotiaat 50 + vuotiaat Kuvio 4. Kehitysvammahuollon tiedossa olevat asiakkaat ikäryhmittäin (%) vuonna 2002 Alle 6-vuotiaita asiakkaita oli suhteessa eniten Espoossa ja vähiten Helsingissä. Espoossa muita suurempaan osuuteen vaikuttaa se, että peruspalveluja käyttäville lapsille, lasten perheille ja heidän kanssaan työskenteleville tahoille järjestetään kattavasti erityishuollon tukipalveluja. Tällöin lapselle tehdään erityishuoltopäätös. 6 17-vuotiaista asiakkaista suurin osa on oppivelvollisia, sillä kehitysvammaiset lapset kuuluvat pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin. Heidän oppivelvollisuutensa on 11 vuotta alkaen sinä vuonna, jona lapsi täyttää 6 vuotta ja päättyen sen vuoden keväällä, jona hän täyttää 17 vuotta. 6-17-vuotiaiden asiakkaiden osuus oli Vantaalla ja Espoossa suurempi kuin muissa Viisikon kunnissa. Espoossa ja Vantaalla kehitysvammahuolto järjestää muista Viisikon kunnista poiketen pääosin harjaantumiskoululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan. 18 49-vuotiaita kehitysvammahuollon tiedossa olevia asiakkaita oli Viisikon kunnissa yhteensä 2 566. Heidän osuutensa kehitysvammahuollon asiakkaista oli Viisikon kunnissa hieman yli 50 prosenttia. 50 vuotta täyttäneiden asiakkaiden osuus oli Vantaalla ja Espoossa selvästi pienempi kuin muissa Viisikon kunnissa. Helsingissä tähän ikäryhmän asiakkaita oli eniten, 23,5 % kaikista asiakkaista. 50 vuotta täyttäneiden asiakkaiden määrä lisääntyi vuodesta 2001 kaikissa Viisikon kunnissa, vähiten Espoossa ja eniten Vantaalla. Kehitysvammahuollon asiakkaiden asuminen on keskeinen osa palvelujärjestelmää. Kuviossa 5 kuvataan Viisikon kuntien kehitysvammahuollon asiakkaiden pääasiallista asumismuotoa asiakkaiden iän mukaan joulukuussa 2002. Tekstissä on verrattu jonkin verran Viisikon kuntia eri ikäryhmien asumismuodossa. Kuntakohtainen erittely on liitteessä 3. Yli 18-vuotiaiden ikäryhmissä kotona asuvista osa asui itsenäisesti tai tukiasunnoissa, osa lapsuudenkodissaan. Näitä ryhmiä ei saatu eriteltyä tarkemmin. 7
100 % Koti Perhehoito Asuntola Laitoshoito 93,1 % 92,3 % 80 % 60 % 57,0 % 46,6 % 40 % 20 % 32,9 % 32,8 % 34,0 % 26,1 % 17,5 % 24,0 % 15,3 % 0 % 5,6 % 7,1 % 3,2 % 3,6 % 1,3 % 3,0 % 3,6 % 0,9 % 0-5v 6-17v 18-49v 50+v Yhteensä Kuvio 5. Kehitysvammahuollon asiakkaiden asumismuoto iän mukaan Viisikon kunnissa yhteensä vuonna 2002 Alle 6-vuotiaista kehitysvammahuollon tiedossa olevista asiakkaista suurin osa asui vuoden 2002 lopulla kotona. Perhehoidossa asui alle 6-vuotiaita asiakkaita ainoastaan Tampereella. Laitoshoidossa oli kaikissa Viisikon kunnissa muutamia alle 6-vuotiaita, yhteensä heitä oli laitoshoidossa 13. Myös 6-17-vuotiaista asiakkaista suurin osa asui kotona. Perhehoidossa asuvien osuus vaihteli Vantaan 0,5 prosentista Tampereen 5,3 prosenttiin. Asuntolassa asui kaikissa kunnissa muutamia oppivelvollisuusikäisiä. Laitoshoidossa asuvien osuus vaihteli Vantaan 2,2 prosentista Helsingin 5,3 prosenttiin. 18 49-vuotiaista kehitysvammahuollon tiedossa olevien asiakkaiden yleisin asumismuoto oli edelleen koti lukuun ottamatta Espoota ja Vantaata, joissa tämän ikäryhmän asiakkaista suurin osa asui asuntoloissa. Helsingissä ja Tampereella noin 25 % 18 49-vuotiaista oli laitoshoidossa. 50 vuotta täyttäneiden asiakkaiden yleisin asumismuoto oli Vantaalla ja Tampereella koti, Helsingissä asuntola ja Turussa laitos. 3.3 Kehitysvammahuollon palveluja käyttäneet asiakkaat Tässä raportissa asiakkaiden ja kustannusten vertailussa käytetään kehitysvammahuollon asiakasmääränä kehitysvammalain mukaisia palveluja vuoden 2002 aikana käyttäneitä asiakkaita siten, että kokonaisasiakasmäärässä eri palveluja saaneet asiakashenkilöt ovat mukana vain kertaalleen. Turun osalta raportissa ovat ne asiakkaat, jotka ovat vuoden aikana käyttäneet erityishuollon (KvL) mukaisia palveluja sekä kehitysvammaisille henkilöille tarkoitettuja sosiaalihuollon palveluja. Kehitysvammahuollon palveluja käytti vuoden 2002 aikana keskimäärin 86,2 prosenttia kehitysvammahuollon tiedossa olevista asiakkaista. 8
Kehitysvammahuollon asiakkaiden määrä lisääntyi edellisestä vuodesta Vantaalla (34 asiakasta) ja Turussa (79 asiakasta) ja oli vuoden 2001 tasolla Helsingissä ja Espoossa. Tampereella oli vuonna 2002 33 asiakasta vähemmän kuin edellisenä vuonna. Kehitysvammahuollon palveluja käyttäneet asiakkaat 2002, muutos vuodesta 2001 sekä asiakkaiden osuus väestöstä Asiakkaat Muutos % Osuus väestöstä % Helsinki 1 582 0,6 0,28 Turussa kehitysvammahuollon tilapäishoidon ja aikuisten erityisneuvolan asiakkaiden määrä lisääntyi. Espoo 613 1,8 0,28 Tampereella muun muassa kehitysvammaneuvolan Vantaa 566 6,4 0,31 asiakkaiden määrä väheni, kun kouluterveydenhuollolla oli entistä useammin hoitovastuu kehitysvam- Turku 690 12,9 0,40 Tampere 706-4,5 0,35 maisten koululaisten palveluista. Helsingissä palvelua käyttäneistä asiakkaista puuttuivat pelkästään neuvolapalveluja ja neuvolapalveluja sekä kuntoutuskurssi- ja/tai kotihoidon oh- Viisikko 4157 2,5 0,31 jaajan palveluja käyttäneet asiakkaat. 4 Kehitysvammahuollon kustannukset Kehitysvammahuollon kustannukset on liitteinä olevissa taulukoissa kokonaiskustannuksina ja asiakasmaksuilla vähennettyinä nettokustannuksina. Kustannusten vertailu on tehty nettokustannuksista. Eri vuosien kustannusten vertailussa on käytetty kunkin vuoden tilinpäätöksen mukaisia kustannuksia. Liitteessä 2C vuosien 2000 ja 2001 kustannukset on deflatoitu eli muutettu vuoden 2002 rahanarvoon. Kehitysvammahuollon nettokustannukset 2002 sekä niiden muutos vuodesta 2001 euroa Muutos % Helsinki 44 536 847 3,9 Espoo 12 698 657 12,2 Vantaa 11 061 618 5,5 Turku 11 856 553 0,4 Tampere 10 732 076 10,3 Viisikko 90 885 751 5,4 Kehitysvammahuollon kustannukset olivat Viisikon kunnissa vuonna 2002 yhteensä 90,9 miljoonaa euroa, joka oli 5,4 prosenttia enemmän kuin vuonna 2001. Kustannukset nousivat edellisestä vuodesta kaikissa Viisikon kunnissa, eniten Espoossa ja vähiten Turussa. Kustannusten muutoksen syitä on selvitetty tarkemmin palvelukohtaisessa tarkastelussa kappaleessa 5. Kustannukset kunnan asukasta kohden olivat suurimmat Helsingissä ja pienimmät Tampereella. Kuvio 6. Kehitysvammahuollon nettokustannukset kunnan asukasta kohden vuosina 2000 2002 Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Viisikko 48 52 51 72 77 80 2000 57 2001 58 2002 60 63 68 68 45 49 53 60 65 69 9
Kehitysvammahuollon kustannukset asiakasta kohden 2002 sekä muutos vuodesta 2001 (%) euroa Muutos % Helsinki 28 152 3,3 Espoo 20 716 10,2 Vantaa 19 543-0,9 Turku 17 183-11,1 Tampere 15 201 15,4 Viisikko 21 863 2,9 Kehitysvammahuollon asiakaskohtaisiin kustannuksiin vaikuttaa muun muassa asiakkaiden palvelutarve, asumismuoto ja kuinka paljon sama asiakas käyttää kehitysvammahuollon eri palveluja. Kustannukset kehitysvammahuollon asiakasta kohden olivat suurimmat Helsingissä ja pienimmät Tampereella. Helsingissä asiakaskohtaisia kustannuksia kasvatti se, että osa palvelua käyttäneistä asiakkaista ei ollut mukana kokonaisasiakasmäärässä. Turussa ja Tampereella kustannukset asiakasta kohden olivat pienemmät kuin Viisikon pääkaupunkiseudun kunnissa muun muassa jo aiemmin kappaleessa 3.1 mainitusta erilaisesta kehitysvammahuollon asiakkuuden määrittelystä johtuen. Tampere hankkii lähes kaikki kehitysvammahuollon palvelut Pirkanmaan kuntayhtymältä ja yksityisiltä palveluntuottajilta. Pirkanmaan kuntayhtymän kustannukset eri palveluissa olivat pääosin pienemmät kuin muiden Viisikon kuntien erityishuoltopiirien kustannukset (Erityishuoltopiirien toiminta ja talous 2001). Kustannukset asiakasta kohden kasvoivat vuodesta 2001 Espoossa, Tampereella ja Helsingissä. Turussa kustannukset asiakasta kohden pienenivät ja Vantaalla olivat edellisen vuoden tasolla. Tampereen kustannuksia kasvatti muun muassa laitoshoidon hoitoisuusluokituksen muutos. Espoossa kustannuksia lisäsivät muun muassa uudet asuntolat ja palvelukeskuksen siirtyminen kalliisiin vuokratiloihin. Kehitysvammahuollon eri palvelujen osuudet nettokustannuksista vaihtelivat Viisikon kunnissa (kuvio 7). Laitoshoidon kustannusten osuus oli suurin, yli puolet kustannuksista, Tampereella. Vantaalla laitoshoitoon kului viidesosa kustannuksista, Espoossa noin neljäsosa. Asumispalvelujen kustannusten osuus oli suurin Vantaalla ja pienin Tampereella. Työ- ja päivätoiminnan osuus vaihteli Helsingin 16,4 prosentista Espoon 23,6 prosenttiin. Turussa asumispalvelujen kustannuksissa oli järjestämistavasta johtuen mukana hieman työ- ja päivätoiminnan kustannuksia. 100 % 80 % 4,1 16,4 11,1 10,5 23,6 21,8 18,1 2,1 4,7 5,6 21,4 18,9 Muut palvelut Työ- ja päivätoiminta 60 % 33,1 31,9 21,5 33,1 Asumispalvelut 40 % 3,1 35,1 43,6 1,3 1,6 3,0 Perhehoito 20 % 43,3 4,7 3,7 46,6 50,8 39,4 Laitoshoito 25,5 20,4 0 % Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Viisikko Kuvio 7. Kehitysvammahuollon eri palvelujen osuudet (%) nettokustannuksista 2002 10
Muiden kehitysvammahuollon palvelujen osuus kustannuksista oli suurin Espoossa ja Vantaalla johtuen muun muassa siitä, että niihin sisältyi harjaantumiskoululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta. Muissa kunnissa nämä palvelut järjestetään muulla tavalla. Kehitysvammahuollon kustannusten jakautuminen omalle toiminnalle ja ostopalveluille noudatteli toiminnan järjestämistapaa (kuvio 1) muissa Viisikon kunnissa paitsi Vantaalla ja Turussa. Helsinki Espoo Vantaa Turku 22,7 27,5 31,8 57,8 Oma toiminta Ostopalvelu % 42,2 68,2 72,5 77,3 Turussa ja Vantaalla omana toimintana järjestetään pääosin kevyempiä kehitysvammahuollon palveluja. Tampere Viisikko 1,7 41,5 98,3 58,5 Kuvio 8. Kunnallisen ja ostopalvelutoiminnan osuudet nettokustannuksista 2002 (%) 5 Kehitysvammahuollon asiakkaat ja kustannukset palveluittain 5.1 Laitoshoito Laitoshoito on ollut olennainen osa kehitysvammahuollon palveluja. Nykyisin painotetaan avohuollon palvelujen ensisijaisuutta. Laitoshoitoon sijoitetaan asiakkaat, jotka tarvitsevat erityistä hoitoa ja huolenpitoa ja joille avohuollon palvelut eivät ole riittäviä. Kehitysvammahuollon asiakkaita on sekä pitkäaikaisessa että tilapäisessä laitoshoidossa. Tilapäinen laitoshoito on yleensä sosiaalisista tai kuntoutuksellisista syistä johtuvaa. Helsingissä on oma kehitysvammaisten henkilöiden laitoshoitoa tarjoava keskuslaitos. Espoo ja Vantaa ostavat laitoshoidon palvelut pääosin Rinnekotisäätiöltä ja Kårkulla samkommun- kuntayhtymästä (myöhemmin Kårkulla), joita myös Helsinki käyttää täydentämään oman keskuslaitoksen palveluja. Turku ostaa laitoshoidon palvelut Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin kuntayhtymältä ja Kårkullasta ja Tampere Pirkanmaan sosiaalipalvelujen kuntayhtymältä. Lisäksi kaikki kunnat ostavat yksittäisiä paikkoja muilta palvelujen tuottajilta. Laitoshoidon asiakkaat ja asiakaskohtaiset kustannukset 2002, muutos vuodesta 2001 sekä tilapäisen asiakkaiden osuus % Asiakkaat Muutos % euroa / asiakas Muutos % Tilapäisten asiakkaiden osuus % Helsinki 467-10,4 41 315 9,3 23,8 Espoo 120-20,0 26 937 26,4 43,3 Vantaa 69-27,4 32 780 30,1 24,6 Turku 184-2,6 30 029 1,9 20,1 Tampere 201 3,1 27 149 6,5 38,8 Viisikko 1 041-9,5 34 362 10,3 28,3 Laitoshoidon asiakkaiden määrä väheni vuodesta 2001 muissa Viisikon kunnissa paitsi Tampereella. Helsingissä oli 54, Espoossa 30, Vantaalla 26 ja Turussa 5 laitoshoidon asiakasta vähemmän kuin edellisenä vuonna. Tampereella laitoshoidon asiakkaiden määrä lisääntyi kuudella asiakkaalla tilapäisten asiakkaiden määrän kasvusta johtuen. Espoossa asiakkaiden määrää vähensi autetun asumisen asuntoloi- 11
den lisääntyminen. Lisäksi Viisikon pääkaupunkiseudun kunnissa tilapäisten asiakkaiden määrä väheni vuodesta 2001. Vantaalla tilapäistä käyttöä vähensi se, että palvelujen tuottaja ei voinut ottaa vastaan tilapäisiä laitoshoitoa tarvitsevia asiakkaita. Vuonna 2002 laitoshoidon kustannukset olivat Viisikon kunnissa 35,8 miljoonaa euroa. Kustannukset asiakasta kohden olivat suurimmat Helsingissä ja pienimmät Espoossa. Espoossa laitoshoidossa oli paljon tilapäisiä asiakkaita, sen vuoksi vuosikustannukset asiakasta kohden olivat muita kuntia pienemmät. Kustannukset asiakasta kohden kasvoivat edellisestä vuodesta kaikissa Viisikon kunnissa. Espoossa ja Vantaalla kasvu oli merkittävä, Turussa vähäinen. Vantaalla kustannusten kasvuun vaikutti eniten tilapäisten asiakkaiden määrän väheneminen. Tampereella kuntayhtymä siirtyi aikaisemmasta kahden hoitoisuusluokan käytännöstä kolmen hoitoisuusluokan käyttöön, kolmanneksi luokaksi määriteltiin erityisen vaativat laitoshoito. Laitoshoidon käyttöpäivät vähenivät edellisestä vuodesta muissa Viisikon kunnissa paitsi Espoossa. Käyttöpäivät asiakasta kohden lisääntyivät muissa Viisikon kunnissa paitsi Tampereella. Tilapäisen laitoshoidon käyttöpäivien osuus kaikista käyttöpäivistä vaihteli Turun 2,8 prosentista Espoon 7,1 prosenttiin. Laitoshoidon käyttöpäivät, kustannukset käyttöpäivää kohden 2002, muutos vuodesta 2001 sekä tilapäisten käyttöpäivien osuus käyttöpäivistä Käyttöpäivät Muutos % euroa / käyttöpäivä Muutos % Tilapäiset käyttöpäivät % Helsinki 129 068-6,4 149 4,6 4,1 Espoo 24 772 3,1 130-1,9 7,1 Vantaa 18 634-3,5 121-2,0 5,9 Turku 44 679-1,7 124 0,9 2,8 Tampere 48 609-2,3 112 12,3 5,0 Kustannukset käyttöpäivää Viisikko 265 762-3,8 135 3,8 4,5 kohden kuvaavat paremmin kuntien välisiä eroja kuin kustannukset asiakasta kohden. Kustannukset käyttöpäivää kohden olivat suurimmat Helsingissä ja pienimmät Tampereella. Näiden kuntien välinen ero kaventui edellisestä vuodesta johtuen siitä, että Tampereella kustannukset käyttöpäivää kohden kasvoivat edellisestä vuodesta enemmän kuin Helsingissä. Turussa kustannukset käyttöpäivää kohden olivat vuoden 2001 tasolla, Espoossa ja Vantaalla ne pienenivät edellisestä vuodesta. 169 Kunnallinen laitoshoito Ostopalveluna hankittu laitoshoito 127 130 121 124 122 112 Helsingin kunnallisen laitoshoidon kustannukset käyttöpäivää kohden olivat 169 euroa. Ostopalveluna hankitun laitoshoidon kustannuksissa käyttöpäivää kohden oli halvimman Tampereen ero kalleimpaan Espooseen 18 euroa. Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Viisikko Kuvio 9. Kustannukset käyttöpäivää kohden kunnallisessa ja ostopalveluna hankitussa laitoshoidossa 12
5.2 Perhehoito Perhehoidolla tarkoitetaan henkilön hoidon, kasvatuksen tai muun ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä hänen oman kotinsa ulkopuolella yksityiskodissa. Perhehoitoa tarjotaan sekä pitkäaikaisena että kehitysvammaisten henkilöiden perhettä tukevana tilapäisenä perhehoitona. Pääkaupunkiseudun kunnissa perhehoitoa järjestetään sekä omana toimintana että ostettuna muilta palvelun tuottajilta. Turussa perhehoito on omaa toimintaa, Tampereella se ostetaan kuntayhtymältä. Espoossa omana toimintana tarjotaan vain tilapäistä perhehoitoa, myös Vantaalla omana toimintana järjestetty perhehoito on pääosin tilapäistä. Viisikon kunnissa on erilaisia käytäntöjä lastensuojelullisin perustein perhehoidossa olevien kehitysvammaisten lasten asiakkuudessa. Espoossa nämä asiakkaat ja heidän kustannuksensa ovat kehitysvammahuollossa, Turussa osa asiakkaista on kehitysvammahuollossa ja osa lastensuojelussa. Muissa Viisikon kunnissa he ovat ensisijaisen lainsäädännön mukaisesti lastensuojelun asiakkaina ja heidän perhehoidon kustannuksensa kohdistuvat muualle kuin kehitysvammahuoltoon. Perhehoidon asiakkaat ja asiakaskohtaiset kustannukset 2002, muutos vuodesta 2001 sekä tilapäisen asiakkaiden osuus % Asiakkaat Muutos % euroa / asiakas Muutos % Tilapäisten asiakkaiden osuus % Helsinki 180-7,7 7 599 8,1 55,6 Espoo 135 14,4 4 414-4,8 75,6 Vantaa 119 1,7 3 485 0,2 84,9 Turku 33-10,8 4 565-4,6 51,5 Tampere 29-9,4 6 039 13,0 41,4 Viisikko 496-0,6 5 452 1,8 66,9 Vuonna 2002 Turussa ja Tampereella oli perhehoidossa vähemmän asiakkaita kuin pääkaupunkiseudun kunnissa. Espoossa ja Vantaalla perhehoidon asiakkaita oli yli 20 prosenttia kaikista kehitysvammahuollon asiakkaista ja Helsingissä noin 11 %. Turussa ja Tampereella perhehoidon asiakkaiden osuus oli alle viisi prosenttia (liite x). Perhehoidon kustannukset olivat Viisikon kunnissa yhteensä 2,7 miljoonaa euroa, joka oli 1,2 prosenttia enemmän kuin vuonna 2001. Kustannukset asiakasta kohden olivat pienimmät Vantaalla ja Espoossa johtuen siitä, että suurin osa perhehoidon asiakkaista oli tilapäisiä. Vuonna 2002 Espoossa ja Turussa oli enemmän ja Helsingissä ja Tampereella vähemmän perhehoidon käyttöpäiviä kuin vuonna 2001. Vantaalla perhehoidon käyttöpäivien määrä oli vuoden 2001 tasolla. Vantaalla yli kolmasosa käyttöpäivistä oli tilapäisiä, Tampereella tilapäisten osuus oli vain 2,6 prosenttia. Perhehoidon käyttöpäivät, kustannukset käyttöpäivää kohden 2002, muutos vuodesta 2001 sekä tilapäisten käyttöpäivien osuus käyttöpäivistä (%) Käyttöpäivät Muutos % euroa / käyttöpäivä Muutos % Tilapäiset käyttöpäivät % Helsinki 33 773-7,6 40 8,0 8,7 Espoo 12 332 9,0 48-0,1 15,0 Vantaa 9 044-0,8 46 2,7 34,5 Turku 6 633 7,3 23-20,8 9,6 Tampere 6 255-1,7 28 4,2 2,6 Viisikko 68 037-2,1 40 3,4 12,8 13
Omana toimintana järjestetyn perhehoidon kustannukset käyttöpäivää kohden olivat Espoossa kolminkertaiset ja Vantaalla kaksinkertaiset verrattuna halvimpaan Turkuun. Espoon ja Vantaan oman toiminnan hintaa selittää tilapäisen hoidon kalleus suhteessa vakinaiseen hoitoon. Turussa maksettiin kunnallisesta perhehoidosta pääosin pienemmät palkkiot ja kulukorvaukset kuin Viisikon pääkaupunkiseudun kunnissa. 42 40 71 45 51 38 Kunnallinen perhehoito Ostopalveluna hankittu perhehoito 23 28 40 40 Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Viisikko Kuvio 10. Kustannukset käyttöpäivää kohden kunnallisessa ja ostopalveluna hankitussa perhehoidossa Ostopalveluna järjestetyn perhehoidon kustannuksissa käyttöpäivää kohden ei ollut merkittäviä eroja Viisikon pääkaupunkiseudun kuntien välillä. Tampereella maksettiin pääosin pienemmät palkkiot ja kulukorvaukset ostopalveluna hankitusta perhehoidosta kuin Viisikon pääkaupunkiseudun kunnissa, josta johtuen myös kustannukset käyttöpäivää kohden olivat pienemmät. Viisikon kuntien perhehoidosta maksetut palkkiot ja kulukorvaukset on eritelty liitteessä 3. 5.3 Asumispalvelut Kehitysvammaisten asumispalvelut ovat avohuoltona toteutettavia palveluja. Asumispalvelut luokitellaan kolmeen ryhmään pohjautuen asiakkaiden tuen tarpeeseen: - Autettu asuminen sisältää henkilökunnan tuen ja ohjauksen kaikkina vuorokauden aikoina - Ohjattu asuminen sisältää päivittäin tukea, ei yövalvontaa. Henkilökuntaa on asukkaiden apuna ja tukena yleensä aamulla, illalla ja viikonloppuisin - Tuettuun asumiseen sisältyy yksilöllisen tarpeen mukainen tuki. Tuki voi olla jopa päivittäistä, mutta myös selvästi harvemmin esim. vain kerran viikossa annettavaa. Asumismuoto on tarkoitettu omatoimista suoriutumista tukevaksi asumismuodoksi. Autettu ja ohjattu asuminen jakaantuvat pitkäaikaiseen ja tilapäiseen asumiseen. Osa kehitysvammaisista henkilöistä asuu itsenäisesti muun kuin kehitysvammahuollon, esimerkiksi kotipalvelun, tukemana. He eivät ole kehitysvammahuollon asumispalvelujen asiakkaita eivätkä siten ole mukana tässä vertailussa. Asumispalvelujen luokittelussa on eroja eri palveluntuottajien välillä. Yleensä käytetään asumispaikkalähtöistä luokittelua. Tällöin luokittelu tehdään sen mukaan, millaiseen asumisyksikköön asiakas sijoitetaan tarvitsemansa tuen perusteella. Toisena vaihtoehtona käytetään ns. asiakaslähtöistä luokittelua esimerkiksi silloin, kun samassa asumisyksikössä on sekä paljon että vähemmän apua ja ohjausta tarvitsevia asukkaita. Vuoden 2001 kehitysvammahuollon palvelujen tarkastelussa Viisikko-työryhmä päätti, että vuonna 2002 perehdytään tarkemmin asumispalveluihin. Asumispalveluista tehtiin erillinen selvitys, se on tämän raportin kappaleena 6. Tässä kappaleessa käsitellään asumispalvelujen asiakas- ja kustannustietoja kokonaisuutena sekä erikseen eri asumismuodoissa. 14
Asumispalvelujen asiakkaat ja asiakaskohtaiset kustannukset 2002, muutos vuodesta 2001 sekä tilapäisten asiakkaiden osuus % Asiakkaat Muutos % euroa / asiakas Muutos % Vuonna 2002 Viisikon kunnissa oli 1 821 asumispalvelujen asiakasta, joka oli 2,8 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Asiakas saattoi vuoden aikana käyttää eri asumispalveluja. Asumispalvelujen asiakkaiden määrä kasvoi hieman vuodesta 2001 muissa kunnissa paitsi Vantaalla, jossa oli 14 asiakasta vähemmän kuin edellisenä vuonna. Vantaalla asumispalvelujen tilapäisten asiakkaiden määrä väheni muun muassa sen vuoksi, että tilapäisen asumisen paikkoja ei ollut riittävästi tarjolla. Tilapäisten asiakkaiden osuus % Helsinki 743 2,8 19 856 9,7 31,5 Espoo 287 13,9 15 522 20,0 41,1 Vantaa 254-5,2 19 009 14,7 29,1 Turku 255 2,0 14 858 1,9 38,8 Tampere 282 1,1 8 157 10,5 27,7 Viisikko 1 821 2,8 16 543 10,6 33,1 Asumispalvelujen nettokustannukset olivat Viisikon kunnissa yhteensä 30,1 miljoonaa euroa, joka oli 13,7 prosenttia enemmän kuin vuonna 2001. Varsinkin Espoossa kustannusten kasvu oli merkittävä (36,7 %) autetun asumisen yksiköiden lisäyksestä ja kustannusten tarkemmasta kohdentamisesta johtuen. Kustannukset asiakasta kohden olivat Helsingissä ja Vantaalla suurimmat. Tampereella ne olivat vähemmän kuin puolet pääkaupunkiseudun kustannuksista johtuen siitä, että kustannuksiltaan kalleimman autetun asumisen asiakkaita oli Tampereella vähiten ja kustannuksiltaan halvimman tuetun asumisen asiakkaita eniten. Kuviossa 9 tarkastellaan eri asumispalvelujen osuuksia asumispalvelujen kokonaisuudesta vuonna 2002. Tarkastelun perustana on käytetty käyttöpäiviä. Autetun asumisen käyttöpäivien osuus oli keskimäärin noin puolet kaikista käyttöpäivistä. Vantaalla niiden osuus oli suurin, noin ¾ kaikista käyttöpäivistä. Helsinki Espoo Vantaa 52,6 62,3 76,1 33,8 32,6 20,1 % 13,6 5,1 3,8 Tampereella käyttöpäivät jakautuivat tasaisesti eri asumispalveluille. Espoossa, Vantaalla ja Turussa tuetun asumisen käyttöpäivien osuus oli pieni. Turku Tampere Viisikko 51,8 42,7 5,5 34,1 38,8 27,2 54,4 33,6 12,0 Autettu asuminen Ohjattu asuminen Tuettu asuminen Kuvio 11. Eri asumispalvelujen käyttöpäivien osuudet (%) asumispalvelujen käyttöpäivistä Tuetun asumisen osuuteen vaikuttaa kunnan tapa järjestää vähiten tukea tarvitsevien kehitysvammaisten henkilöiden asuminen. Esimerkiksi Turussa heidän asumiseen liittyvät tukipalvelut järjestetään muun muassa kotipalveluna, jolloin he eivät ole kehitysvammahuollon asumispalvelujen asiakkaita. 15
Vuonna 2002 asumispalvelujen käyttöpäivät lisääntyivät etenkin Espoossa ja Vantaalla, muissa Viisikon kunnissa muutos vuodesta 2001 oli pieni. Asumispalvelujen käyttöpäivät ja kustannukset käyttöpäivää kohden 2002, muutos vuodesta 2001 sekä tilapäisten käyttöpäivien osuus käyttöpäivistä (%) Käyttöpäivät Muutos % euroa / käyttöpäivä Muutos % Tilapäiset käyttöpäivät % Helsinki 201 948 1,9 73 10,6 3,8 Espoo 61 530 16,5 72 17,4 5,0 Vantaa 66 943 16,4 72-6,6 7,2 Turku 59 899 3,2 63 0,7 4,9 Tampere 68 180 2,6 34 8,8 1,4 Viisikko 458 500 5,9 66 7,4 4,2 Kustannukset käyttöpäivää kohden olivat samalla tasolla Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Tampereella ne olivat pienimmät. Kustannukset käyttöpäivää kohden kasvoivat edellisestä vuodesta eniten Espoossa. Myös Helsingissä ja Tampereella kasvu oli merkittävä. Vantaalla kustannukset käyttöpäivää kohden pienenivät ja Turussa olivat vuoden 2001 tasolla. Asumispalveluissa tilapäisten käyttöpäivien osuus oli pieni, enimmillään hieman yli seitsemän prosenttia kaikista käyttöpäivistä (Vantaa). 5.3.1 Asiakkaat asumispalveluittain Asumispalvelujen asiakkaista suurin osa oli autetun asumisen asiakkaita. Autetun asumisen asiakkaiden määrä lisääntyi vuodesta 2001 Espoossa ja Helsingissä, muissa Viisikon kunnissa autetun asumisen asiakkaiden määrä väheni. Espoossa lisättiin autetun asumisen palveluja; uusi yksikkö aloitti keväällä 2002 ja vuoden 2001 lopulla avattuun sijoitettiin osa asiakkaista vasta vuoden 2002 puolella. Asumispalvelujen asiakkaat palveluittain vuonna 2002, muutos vuodesta 2001 sekä tilapäisten asiakkaiden osuus (%) Autettu asuminen Muutos % Tilapäisten asiakkaiden osuus % Ohjattu asuminen Muutos % Tilapäisten asiakkaiden osuus % Tuettu asuminen Muutos % Helsinki 482 9,0 44,2 217-2,7 9,7 86-1,1 Espoo 207 29,4 45,9 82 1,2 28,0 9-18,2 Vantaa 206-7,2 35,9 44 10,0 0,0 7 16,7 Turku 175-1,7 56,6 78 2,6 0,0 9 Tampere 142-5,3 45,1 87 10,1 16,1 53 6,0 Viisikko 1 212 5,2 44,7 508 1,8 11,4 164-7,3 Ohjatussa asumisessa asiakkaiden määrä väheni ainoastaan Helsingissä. Vantaalla ja Tampereella se kasvoi noin 10 prosenttia, Turussa ja Espoossa kasvu oli vähäinen. Tuetussa asumisessa oli suhteessa eniten asiakkaita Tampereella ja Helsingissä. Espoossa asiakkaita siirtyi vuoden 2002 aikana tuetusta asumista ohjattuun asumiseen. 16
5.3.2 Käyttöpäivät asumispalveluittain Autetun asumisen käyttöpäivät lisääntyivät vuodesta 2001 kaikissa Viisikon kunnissa, eniten Espoossa ja vähiten Turussa. Tilapäisiä käyttöpäiviä oli alle 10 % autetun asumisen käyttöpäivistä. Tilapäinen asiakas asui autetun asumisen yksikössä keskimäärin 31 päivää vuoden 2002 aikana. Asumispalvelujen käyttöpäivät palveluittain vuonna 2002, muutos vuodesta 2001 sekä tilapäisten käyttöpäivien osuus (%) Autettu asuminen Muutos % Tilapäiset käyttöpäivät % Ohjattu asuminen Muutos % Tilapäiset käyttöpäivät % Tuettu asuminen Muutos % Helsinki 106 182 5,7 6,7 68 226-1,4 1,0 27 540-3,4 Espoo 38 334 29,8 6,1 20 066 4,2 3,7 3 130-22,0 Vantaa 50 952 18,4 9,4 13 467 6,1 0,0 2 524 42,9 Turku 31 053 13,0 9,4 25 561-6,3 0,0 3 285 0,0 Tampere 23 226 5,3 3,1 26 439 1,2 0,7 18 515 1,5 Viisikko 249 747 12,2 7,2 153 759-0,5 1,0 54 994 18,9 Ohjatun asumisen käyttöpäivät vähenivät edellisestä vuodesta Helsingissä ja Turussa, muissa Viisikon kunnissa ne lisääntyivät. Tuetun asumisen käyttöpäivät lisääntyivät Vantaalla, olivat vuoden 2001 tasolla Turussa ja Tampereella ja vähenivät Espoossa ja Helsingissä. Tuettu asuminen on yleensä vakinaista asumista, siten muutos käyttöpäivien määrässä johtuu vuoden aikana tapahtuneesta asiakkaiden määrän muutoksesta. 5.3.3 Kustannukset asumispalveluittain Autetun asumisen kustannukset käyttöpäivää kohden olivat suurimmat Helsingissä ja Espoossa. Tampereella kustannukset olivat pienimmät. Kustannukset käyttöpäivää kohden kasvoivat Espoossa, Helsingissä ja Tampereella. Vantaalla ja Turussa ne vähenivät vuodesta 2001. Asumispalvelujen nettokustannukset käyttöpäivää kohden palveluittain vuonna 2002 sekä muutos vuodesta 2001 Autettu asuminen euroa Muutos % Ohjattu asuminen euroa Muutos % 17 Tuettu asuminen euroa Muutos % Helsinki 99 9,0 55 9,4 19 4,7 Espoo 97 7,1 35 13,8 15 Vantaa 83-8,1 42-5,9 18.. Turku 90-8,5 37 11,7 15 15,7 Tampere 64 9,6 25 5,0 9 1,1 Ohjatussa asumisessa kustannukset käyttöpäivää kohden vaihtelivat Tampereen 25 eurosta Helsingin 55 euroon. Kustannukset kasvoivat muissa Viisikon kunnissa lukuun ottamatta Vantaata. Espoon, Turun ja Vantaan ohjatun asumisen kustannuksiin sisältyy tuetun asumisen kustannuksia. Lisäksi Turussa on kustannuksissa neljän muista Viisikko 91 3,0 43 8,1 14 kunnista ohjattuun asumiseen sijoitetun asiakkaan kustannukset, he eivät ole mukana asiakas- ja suoritemäärissä. Espoon ohjatun asumisen kustannukset käyttöpäivää kohden nousivat muun muassa sen vuoksi, että tuetusta asumista siirtyi asiakkaita ohjattuun asumiseen. Helsingin ja Vantaan tuetun asumisen kustannukset käyttöpäivää kohden olivat samalla tasolla, Espoossa ja Turussa ne olivat hieman pienemmät ja Tampereella noin puolet Helsingin ja Vantaan kustannuksista.
Kunnallisen autetun asumisen kustannukset käyttöpäivää kohden olivat Viisikon kunnissa suuremmat kuin ostopalveluna hankitun autetun asumisen. Turussa ja Espoossa kustannusero oli merkittävä. Turussa kunnallisen autetun asumisen yksikkö tarjoaa ainoastaan tilapäistä asumista, myös Espoossa tilapäisten asiakkaiden osuus on suuri. Kunnallinen autettu asuminen Ostopalveluna hankittu autettu asuminen 176 157 120 112 105 91 90 83 83 78 64 Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Viisikko Ohjatussa asumisessa ostopalvelujen kustannukset käyttöpäivää kohden olivat suuremmat kuin kunnallisessa asumisessa. Varsinkin Helsingissä ero oli merkittävä. Tampereella sekä autetun että ohjatun asumisen kustannukset käyttöpäivää kohden olivat Viisikon pienimmät. Kunnallinen ohjattu asuminen Ostopalveluna hankittu ohjattu asuminen 74 53 48 48 43 41 37 34 28 25 25 Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Viisikko Tuettua asumista järjestetään kunnallisena Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Vantaalla kunnallisen tuetun asumisen kustannukset sisältyvät kunnallisen ohjatun asumisen kustannuksiin. Helsingin kunnallisen tuetun asumisen kustannukset käyttöpäivää kohden olivat 36 euroa pienemmät kuin ostopalveluna hankitun. Espoossa ostopalveluna hankitun tuetun asumisen kustannukset sisältyvät ostopalveluna hankitun ohjatun asumisen kustannuksiin. Kunnallinen tuettu asuminen Ostopalveluna hankittu tuettu asuminen 54 32 22 22 18 16 9 Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Viisikko Kuviot 12-14. Kustannukset käyttöpäivää kohden kunnallisessa ja ostopalveluna hankituissa asumispalveluissa 2002 Tampereella tuettua asumista järjestää Kaupunkilähetyksen ylläpitämä Rongankoti. Sen tukemaan asumiseen on sijoitettu asiakkaita, joiden avuntarve vaihtelee päivittäisestä harvemmin tapahtuvaan. 18
5.4 Työ- ja päivätoiminnan palvelut Työ- ja päivätoiminta on kehitysvammaisille henkilöille tarkoitettua työn luonteista, kuntouttavaa ja virikkeellistä toimintaa kehitysvammahuollon yksiköissä. Yli 17-vuotiaille kehitysvammaisille henkilöille tarjotaan suunniteltua ja tavoitteellista toimintaa sekä edistetään heidän itsenäistymistään yhteiskunnassa. Kehitysvammainen henkilö osallistuu työ- ja päivätoimintaan 1-5 päivänä viikossa. Tässä raportissa verrataan asiakasmääriä ja suoritteita eli työpäiviä päivätoiminnasta ja työtoiminnasta yhdessä sekä avotyötoiminnasta ja tuetusta työllistymisestä. Viisikon kunnissa ei eritellä työja päivätoiminnan eri muotojen kustannuksia johtuen siitä, että kehitysvammahuollon yksikössä voi olla esimerkiksi päivätoiminnan, työtoiminnan ja tuetun työtoiminnan asiakkaita. Sen vuoksi raportissa verrataan nettokustannuksia työ- ja päivätoiminnan kokonaisuudesta. 5.4.1 Päivätoiminta ja työtoiminta Päivätoiminnan asiakkaat ovat laajempaa sosiaalista, psyykkistä ja / tai fyysistä tukea tarvitsevia kehitysvammaisia aikuisia. Päivätoiminnassa heille tarjotaan kuntouttavaa ja aikuisen elämän taitoja tukevaa toimintaa. Työtoiminnassa kehitysvammaiset henkilöt suoriutuvat itsenäisemmin heille järjestetystä työn luonteisesta toiminnasta. Päivätoiminnan ja työtoiminnan asiakkaat ja suoritteet (päivät) 2002 sekä muutos vuodesta 2001 Asiakkaat Muutos % Suoritteet Muutos % Helsinki 748 0,1 120 366 2,7 Espoo 232 7,4 38 206 12,8 Vantaa 228 13,4 32 110 5,4 Turku 252-6,3 42 755 1,3 Tampere 345 8,5 52 913 3,1 Vuonna 2002 päivätoiminnan ja työtoiminnan asiakkaita oli Viisikon kunnissa 1 805. Asiakkaiden määrä lisääntyi edellisestä vuodesta eniten Vantaalla ja vähiten Helsingissä. Turussa asiakkaiden määrä väheni. Turun asiakasmäärässä on turkulaisten päivätoiminnan ja työtoiminnan asiakkaiden lisäksi muutamia asiakkaita muista kunnista. Heitä ei ole otettu huomioon laskelmissa ja käyttöpäivissä. Tämä vaikuttaa jonkun verran nettokustannusten suoritehintaan. Viisikko 1 805 2,2 286 350 4,1 Suoritteiden eli päivien määrä kasvoi eniten Turussa ja Espoossa. Turussa oli suoritteita asiakasta kohden keskimäärin 170, Espoossa 165, Helsingissä 161, Tampereella 153 ja Vantaalla 141. Vantaalla suoritteiden määrä ei lisääntynyt samassa suhteessa kuin asiakkaiden määrä. Siellä päivätoimintaan osallistui enenevässä määrin vaikeasti kehitysvammaisia asiakkaita, joilla suoritteita on vähemmän kuin muilla asiakkailla. Oman toiminnan osuus kaikista suoritteista vaihteli Espoon 50,4 prosentista Turun 74,2 prosenttiin. Tampereella myös työ- ja päivätoiminta ostetaan kuntayhtymältä sekä muilta palvelujen tuottajilta. 5.4.2 Tuettu työtoiminta ja tuettu työllistyminen Tuettu työtoiminta eli avotyötoiminta ja tuettu työ eli tuettu työllistyminen ovat myös osa työ- ja päivätoimintaa. Tuettu työtoiminta eli avotyötoiminta on kehitysvammaisille henkilöille tavallisella työpaikalla järjestettyä, henkilökohtaisen tuen sisältävää huoltosuhteista työtoimintaa. Kehitysvammaiselle työntekijälle maksetaan tuetusta työtoiminnasta eläkkeen lisäksi työosuusrahaa. Tuettu työ eli tuettu työllistyminen on kehitysvammaisille henkilöille tavallisella työpaikalla järjestettyä työsopimukseen perustuvaa palkkatyötä. Työhön perehdytyksen ja tuen antaa kehitysvamma- 19
huollon työntekijä. Työstä maksetaan työntekijän työpanokseen suhteutettua palkkaa. Pääasiallinen tulo myös tuetussa työssä olevalla kehitysvammaisella työntekijällä on yleensä eläke. Tuetun työtoiminnan ja tuetun työllistymisen asiakkaat ja suoritteet 2002 sekä muutos vuodesta 2001 Asiakkaat Muutos % Suoritteet Muutos % Helsinki 197 2,6 27 252 10,5 Espoo 50 42,9 7 666 44,2 Vantaa 11 2 022 Turku 27 12,5 4 512-5,7 Tampere 43 26,5 6 335 0,1 Viisikko 328 84,4 47 787 49,1 työn ohjaajien määrää ja käynnistettiin uutena toimintamuotona avotyöryhmä. Vuonna 2002 tuetun työtoiminnan ja tuetun työn asiakkaita oli Viisikon kunnissa 328, joka oli keskimäärin 18,7 % työ- ja päivätoiminnan asiakkaista. Helsingissä osuus oli suurin, 23 %, ja Vantaalla osuus oli pienin, 4,6 %. Vantaalla ne asiakkaat, jotka ovat olleet osan päivästä tai viikosta työtoiminnassa ja osan tuetussa työssä/työllistymisessä on tilastoitu ainoastaan työtoiminnan asiakkaiksi ja suoritteiksi vuonna 2002. Tuetun työtoiminnan ja tuetun työn asiakkaiden määrä kasvoi eniten Espoossa vuodesta 2001. Espoossa lisättiin tuetun Suoritteiden määrän muutos vastasi asiakkaiden määrän muutosta Espoossa. Helsingissä suoritteiden määrä kasvoi vuodesta 2001 enemmän kuin asiakkaiden määrä ja Tampereella vähemmän. Turussa suoritteiden määrä väheni, vaikka asiakkaiden määrä kasvoi. 5.4.3 Työ- ja päivätoiminnan palvelujen kustannukset Espoon kehitysvammahuolto on organisoitu siten, että kunnallisen työ- ja päivätoiminnan kustannuksiin sisältyy päiväkeskuksessa tai päiväkeskuksesta käsin toteutetut lääkäri- ja terapiapalvelut, psykiatrisen sairaanhoitajan konsultaatiot sekä toimistohenkilöstö-, koulutus- ym. kehitysvammahuollon hallintoon liittyviä kustannuksia. Näitä osittain kaikille kehitysvammahuollon asiakkaille kohdistuvien palvelujen kustannuksia on vähennetty vuoden 2002 työ- ja päivätoiminnan kustannuksista siltä osin, kuin se on ollut mahdollista. Työ- ja päivätoiminnan nettokustannukset ja kustannukset suoritetta kohden 2002 sekä muutos vuodesta 2001 euroa Muutos % euroa / suorite Muutos % Helsinki 7 316 321 9,1 50 4,8 Espoo 3 001 594 65 Vantaa 2 401 498 8,5 70 10,2 Turku 2 141 457 3,6 45 3,0 Tampere 2 291 920 8,2 39 5,3 Viisikko 17 152 790 7,1 51 2,7 Vuonna 2002 työ- ja päivätoiminnan kustannukset olivat Viisikon kunnissa 17,1 miljoonaa euroa. Ne kasvoivat edellisestä vuodesta 7,1 prosenttia. Espoon kustannuksia ei ole verrattu vuoteen 2001. Kustannukset suoritetta kohden olivat suurimmat Vantaalla ja pienimmät Tampereella. Vantaan suoritteista puuttui osa tuetun työn ja tuetun työllistymisen suoritteista. Kunnallisen työ- ja päivätoiminnan kustannukset suoritetta kohden olivat kaikissa Viisikon kunnissa suuremmat kuin ostopalveluna hankitun työ- ja päivätoiminnan kustannukset. 20