Harri Kostilainen & Pekka Pättiniemi (Toim.): Avauksia yhteiskunnallisen yritystoiminnan tutkimukseen, 2013. Elina Patana Missä menet, sosiaalinen yritys? Sosiaalisten yritysten johtohenkilöiden kokemuksia yritysten nykytilasta Abstrakti Kun laki sosiaalisista yrityksistä tuli voimaan vuonna 2004, odotukset syntyvien sosiaalisten yritysten määrästä olivat suuret. Syksyllä 2010 sosiaalisten yritysten rekisterissä oli 156 yritystä, joista suurin osa oli pieniä mikroyrityksiä. Artikkelissa tarkastellaan erityisesti sosiaalisten yritysten kokonaistilannetta ja miksi sosiaalisia yrityksiä ei ole syntynyt enemmän. Tutkimuksen aineisto koostuu sosiaalisten yritysten johtohenkilöiden teemahaastatteluista. Haastatteluiden teemoina olivat kunkin sosiaalisen yrityksen historia ja nykytila, työllistäminen ja niin sanottu palkkatukilainsäädäntö sekä yhteiskunnallisen yrityksen lainsäädäntöön ja kansalliseksi kehitysohjelmaksi esitetyt ehdotukset sekä niiden merkitys nykyisen lain mukaisille sosiaalisille yrityksille. Avainsanat: Laki sosiaalisista yrityksistä, yhteiskunnallinen yritys, laadullinen tutkimus, teemahaastattelu. Johdanto Tässä tekstissä lähinnä esittelen lyhyesti pro graduni lähtökohtia, tutkielmani toteutusta ja sosiaalisten yritysten johtohenkilöiden haastatteluissa esiin nousseita teemoja. Pro graduni tavoitteena on lisätä ymmärrystä sosiaalisista ja yhteiskunnallisista yrityksistä. Tutkielmani valmistuu vuoden 2013 alussa ja se on myöhemmin luettavissa Tampereen yliopiston tutkielmatietokannassa Internet-sivulla tutkielmat. uta.fi/. Laki sosiaalisista yrityksistä tuli voimaan vuonna 2004 ja sitä uudistettiin vuonna 2007. Käytän laista sosiaalisista yrityksistä myöhemmin tekstissä lyhennettä LSY. Tällä hetkellä sosiaalisten yritysten rekisterissä on 169 sosiaalista yritystä (Työ- ja elinkeinoministeriö). Sosiaalinen yritys toimii kuten muutkin voittoa tavoittelevat yritykset sillä 51
erolla, että sen työntekijöistä vähintään 30 % on vajaakuntoisia tai vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä. Kaikille työntekijöille maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa mutta vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen voidaan hakea TE-toimistojen myöntämää palkkatukea. Palkkatukea voidaan myöntää, jos tuen katsotaan parantavan työttömän työnhakijan työllistymismahdollisuuksia. (Laki julkisesta työvoimapalvelusta 2002/1295, 7, 1.) Palkkatuki voidaan myöntää sosiaaliselle yritykselle hieman edullisemmin ehdoin kuin normaalille yritykselle. Laki julkisista työvoimapalveluista muuttui 10.5.2010 ja samalla sosiaalisten yritysten edut kaventuivat. Ne voivat kyllä edelleen saada palkkatukea normaaliin yritykseen verrattuna pidemmille jaksoille. Julkisen tuen rajoittuminen työllisyyspoliittisen avustuksen lisäksi palkkatukeen on ollut yksi suomalaisen sosiaalisen yrityksen lainsäädännön iso ero muiden maiden lainsäädäntöön verrattuna (Pättiniemi, 2006, 42). Sosiaalinen ja yhteiskunnallinen yritys esiintyvät toisinaan samassa puheessa. Yhteiskunnallista yritystä ei ole määritelty lainsäädännössä mutta sen tavoitteena on yhteiskunnallisen hyvän tuottaminen. Yhteiskunnallisen yrityksen ilmestyminen herätti epävarmuutta sosiaalisten yritysten tulevaisuudesta vaikka yksi näkökulma yhteiskunnalliseen yritykseen on juuri LSY:n laajentamispyrkimys (Kostilainen & Pättiniemi, 2011, 2). Näkökulmia sosiaalisiin yrityksiin Pättiniemen (2006) väitöskirjan tavoitteena oli selvittää, millaisia sosiaalisia/yhteiskunnallisia yrityksiä Suomessa on, miten ne ovat vaikuttaneet suomalaiseen työllisyyspolitiikkaan ja miten suomalaiset sosiaaliset yrityksen eroavat muiden EU-valtioiden sosiaalisista yrityksistä. Stenholm ja Lehto (2000) tekivät soveltuvuustutkimuksen suomalaisen sosiaalisen yrityksen mallista ja loivat pohjan LSY:n kehittämiselle. Huotari, Pyykkönen ja Pättiniemi (2008) tarkastelivat suomalaisen sosiaalisen yrityksen mallia, sen yhteyttä kolmanteen sektoriin ja kolmannen sektorin muutosta. Huotari (2005) loi pro gradussaan perusteellisen katsauksen sosiaalisen yrityksen lain syntyyn. Raivio (2005) tutki pro gradussaan sosiaalisten yritysten avainhenkilöiden käsityksiä sosiaalisten yritysten yhteiskuntavastuusta melko pian LSY:n voimaantulon jälkeen. Harkko (2004) on tutkinut pro gradussaan sosiaalisten yritysten lain taloudellista kannustavuutta. Tuppuraisen (2006) pro gradun aiheena oli pitkäaikaistyöttömän ja vajaakuntoisen henkilön ammatillinen kasvu sosiaalisessa yrityksessä. Pättiniemen (2006, 29 32) mukaan on tärkeää huomata, että puhuttaessa sosiaali sesta yrityksestä Suomen, Euroopan tai globaalilla tasolla, ovat käsitteen sisällöt erilaiset. Sosiaalisten yritysten merkitys ja toimintamallit riippuvat eri maiden yhteiskuntapolitiikasta. Yhteiskunnalliset tavoitteet korostuvat erityisesti muiden Euroopan maiden sosiaalisessa yrittäjyydessä kun taas suomalainen sosiaalisen 52
yrityksen lainsäädäntö muodostui yritystoiminnan kannattavuutta korostavaksi. Sosiaalinen yritys toimii kuten normaali yritys mutta sen voidaan katsoa kuuluvan sosiaalisen työllistämisen toimialaan työhön integroivan luonteensa johdosta. Sosiaalisen työllistämisen toimiala vastaa läheisesti myös välityömarkkinoiden käsitettä. Yhteisötalouden käsite on Suomessa selkiytymätön mutta yleisesti yhteisötaloudella tarkoitetaan lähinnä organisaatioita, joiden toiminnan pyrkimyksenä ei ole voiton maksimointi vaan jokin yhteiskunnallinen päämäärä (Laurinkari, 2007, 51 53). Sosiaalinen yritys on yhteisötalouden uusi muoto, joka mahdollistaa voitontavoittelun (Huotari, Pyykkönen & Pättiniemi, 2008, 9). Sosiaalista yritystä voi tutkia myös sosiaalitalouden näkökulmasta esimerkiksi taloudellisen toiminnan muotona tai sosiaalipolitiikan taloutena (Ks. Pusa ym. 2003, 181 195.) Yhteiskunnalliseksi yritykseksi voidaan luokitella a) yritys, joka työllistää ja integroi avoimille työmarkkinoille vaikeassa työmarkkina-asemassa olevia b) yritys, joka ylläpitää yhteisöllisyyttä ja tuottaa esimerkiksi palveluita heikosti menestyvillä alueilla tai c) yritys, joka tuottaa yleishyödyllisiä palveluja vastaavasti kuin esimerkiksi julkishallinnon palvelut Suomessa. Suomalaisen sosiaalisen yrityksen toimintamallia voidaan pitää yhtenä yhteiskunnallisen yrityksen toimintamallina (Pöyhönen ym., 2010, 2.) Sosiaalisen yrityksen yhteiskunnallisuus toteutuu erityisesti työllistämistavoitteessa mutta myös sosiaalisen yrityksen liiketoiminta voi olla sellaista, että sen voidaan katsoa lisäävän yhteiskunnallista hyvää, kuten esimerkiksi kierrätys tai ympäristönsuojelutoiminta. Näkökulmasta riippuen suomalaisen sosiaalisen yrityksen malli on myös voitu rajata yhteiskunnallisen yrityksen käsitteen ulkopuolelle (Ks. Bland, 2010). Tutkimuksen toteutus Minua on kiinnostanut sosiaalisen yrityksen luonne toteuttaa sosiaalisia tavoitteita välityömarkkinoilla heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistäjänä ja toisaalta asema toimia liiketaloudellisin perustein yrityksenä yritysten joukossa. Olen jäsentänyt pro gradu-tutkielmani tutkimustehtävän aikaisempaan tutkimukseen ja omaan esiymmärrykseeni perustuvien tutkimuskysymysten pohjalta. Halusin selvittää, miten sosiaalisten yritysten johtohenkilöt kuvaavat sosiaalisen yrityksen nykytilaa. Paras tapa saada vastauksia tutkimuskysymyksiini on valita kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä. Laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on kuvata tai ymmärtää jotain tiettyä ilmiötä, joten tutkimuksen onnistumisen suhteen aineiston laadulla on suurempi merkitys kuin aineiston koolla. (Tuomi & Sarajärvi 2004, 71 73, 87 88.) Laadullisen tutkimuksen ei tarvitse olla ymmärtämään pyrkivää, vaan sen tavoitteena voi olla esimerkiksi ilmiön kuvaus tai tulkinta, uuden tiedon hankinta tai ilmiön ymmärryksen syventäminen (Puusa & Juuti, 2011, 48). 53
Käytin aineiston keruumenetelmänä asiantuntijoiden teemahaastatteluja eli puolistrukturoituja haastatteluja. Teemahaastattelussa käydään samat aihepiirit läpi kaikkien haastateltavien kanssa mutta kysymysten muoto ja järjestys voivat vaihdella (Eskola & Vastamäki, 2007, 27). Asiantuntijahaastatteluissa kiinnostuksen kohteena on se tieto, jota asiantuntijalla oletetaan olevan tutkimuskohteena olevasta ilmiöstä tai prosessista (Alastalo & Åkerman, 2010, 372 375). Faktanäkökulmassa ylläpidetään käsitystä tiedosta sellaisina tosiasioina, joiden uskotaan heijastavan totuutta maailmasta eikä välttämättä positivistisena totuutena (Alasuutari, 2007, 90 91). Kun haastatteluaineistoa tarkastellaan asiantuntijoiden tuottamana faktatietona, on muistettava, että kyse on haastateltavan subjektiivisesta kokemuksesta ja kokemukseen vaikuttavat haastateltavan asema, henkilöhistoria, tilanteisiin liittyneet jännitteet ja vuorovaikutus haastattelijan kanssa haastattelutilanteessa. Lisäksi haastateltava saattaa kaunistella asioita tai pyrkiä selittämään asioita jälkikäteen. (Alastalo & Åkerman, 2010, 381 384.) Tässä tutkielmassa käytän analyysinä teemoitteluun ja kategorisointiin perustuvaa sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysillä pyritään kuvaamaan tutkimuskohteena olevien dokumenttien sisältöjä sanallisesti ja järjestämään hajanainen aineisto selkeään muotoon (Tuomi & Sarajärvi 2009, 108). Haastattelujeni teemoina olivat kunkin sosiaalisen yrityksen historia ja nykytila, työllistäminen ja niin sanottu palkkatukilainsäädäntö, yhteiskunnallisen yrityksen lainsäädäntöön ja kansalliseksi kehitysohjelmaksi esitetyt ehdotukset sekä niiden merkitys nykyisen lain mukaisille sosiaalisille yrityksille. Valitsin haastateltavikseni sosiaalisten yritysten johtohenkilöitä ilmoitetun työvoiman määrällä mitattuna suurimpien suomalaisten sosiaalisten yritysten joukosta. Yritykset sijaitsivat eri puolilla Suomea. Yrityksistä seitsemän oli saanut sosiaalisen yrityksen statuksen vuosina 2004 2006 ja neljä vuosina 2007 2009. Tällä hetkellä yritysten työntekijöiden määrä vaihteli muutamasta henkilöstä yli sadan työntekijän henkilöstöön. Yrityksistä suurin osa toimi useilla eri toimialoilla. Yli puolet sosiaalisten yritysten johtohenkilöistä kertoi taustayhteisön olevan jokin kolmannen sektorin toimija, useimmin yhdistys. Muiden yritysten omistajina oli osittain tai kokonaan kaupunki tai kunta. Sosiaalisen yrityksen julkiseen kuvaan liittyvät tekijät Sosiaalisten yritysten julkinen kuva on haastateltavien mukaan melko tuntematon sekä viranomaisille että suurelle yleisölle. Sosiaalinen saa suomalaisessa puheessa eri merkityksiä mutta sanaparina yrityksen kanssa se mielletään johtohenkilöiden kokemuksen mukaan negatiiviseksi. Sosiaalinen liitetään haastateltujen mukaan useimmin sosiaalityöhön, hoiva-alaan tai johonkin epämääräiseen toimintaan, 54
jossa käytetään yhteiskunnan varoja. Lain sosiaalisesta yrityksestä tultua voimaan vuonna 2004, sosiaaliselle yritykselle lanseerattiin oma niin sanottu perhosmerkki, jota työ- ja elinkeinoministeriön sosiaalisten yritysten rekisteriin merkitty yritys voi käyttää esimerkiksi markkinoinnissa. Osa haastatelluista koki sosiaalisille yrityksille myönnettävän perhosmerkin epäonnistuneeksi eikä sitä heidän mukaansa tunnisteta, koska sosiaalisen yrityksen markkinointi merkkeineen jäi lain voimaan tultua vähäiseksi. Perhosmerkkiä kuvattiin jonkun virkamiehen ideaksi eikä sitä juurikaan käytetty. Sen sijaan haastateltavat kertoivat haluavansa tuoda yritystä esiin sen omalla nimellä ja tuote edellä. Osa haastelluista puolestaan kertoi sosiaalisen yrityksen ja perhosmerkin näkyvän markkinoinnissaan. Sosiaalisen yrityksen lainsäädäntöön liittyvät tekijät Sosiaalisen yritystoiminnan aloittamiseen tähtäävään esiselvitykseen ja yritystoiminnan aloittamiseen on ollut mahdollista hakea ELY-keskuksen myöntämää työvoimapoliittista avustusta kaikille yrityksille tarjolla olevien yritystukien lisäksi. Laki on määritellyt sosiaaliselle yritykselle erityisaseman yritykseen palkattavan henkilön palkkatuen määrän ja tukiajan suhteen. Palkkatuki oli ainakin jollain tavalla vaikuttava tekijä sosiaalisen yrityksen perustamiseen kaikkien haastateltavien mukaan. Sosiaalisen yrityksen toimintaa säätelevät myös useat muut lait sen erityisen luonteen, sosiaalisen ja liiketaloudellisen toiminnan välimaastossa toimimisen vuoksi. Sosiaalinen yritys toimii normaalin yrityksen tavoin mutta tärkein ero normaaliin yritykseen verrattuna on sosiaalisen yrityksen henkilöstörakenne, joka tuo tullessaan myös muita eroja normaaliin yritystoimintaan nähden. Sosiaalisten yritysten rekisteriin hyväksymisen edellytyksenä on kannattavan elinkeinotoiminnan lisäksi se, että yrityksen työntekijöistä vähintään 30 % on vajaakuntoisia tai vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä. Niin sanottu 30 % -sääntö on koettu yhtäältä tarpeelliseksi mutta toisaalta pakottavaksi. Jos yritys haluaa palkata palkkatuetun henkilön tukijakson päätteeksi normaaliin työsuhteeseen tai henkilö työllistyy muualle, on yrityksen sosiaalisten yritysten rekisterissä pysyäkseen seurattava jatkuvasti, että yrityksessä on vaadittu määrä palkkatuettuja työntekijöitä ja palkattava heitä tarpeen vaatiessa lisää. Tällä tavoin sääntö ikään kuin pakottaa kierrättämään lyhytaikaisia palkkatuettuja työntekijöitä tai vastaavasti laajentamaan toimintaa jatkuvasti. Sosiaalisten yritysten johtohenkilöt totesivat sosiaalisen yrityksen pyörittämisen olevan liian byrokraattista. Tärkeimpänä syynä on palkkatukien haku- ja tilitysprosessit jotka on tehty äärimmäisen kankeiksi ja työläiksi. Myöhemmin byrokratiaa on lisännyt elinkeinotoiminnan valtiontukiselvitykset, joita yrityksiltä nyt vaaditaan kilpailun vääristämisen estämiseksi. 55
Yksilön kannalta palkkatukijärjestelmän heikkoudeksi haastateltavat näkivät erityisesti tuen sitomisen aikaan eikä yksilön tavoitteisiin, sillä työmarkkinoille kuntoutumiseen saatetaan tarvita pidempi aika. Tuen tarve saattaa olla myös pysyvä. Jako pitkäaikaistyöttömiin ja vajaakuntoisiin sekä sen merkitys palkkatukijakson pituuteen koettiin ongelmalliseksi. Haastatteluissa tuli esiin palkkatuen riittämättömyys kompensoida työkyvyn puutteita. Ongelmallisena on nähty myös se, ettei sosiaalisille yrityksille ole ollut korvamerkittyä rahaa vaan palkkatuki on voinut loppua kesken vuoden. Sosiaalisen yrityksen olemassaolo sosiaalisten yritysten laissa määriteltyjen kriteerien suhteen voi olla vaakalaudalla, mikäli 30 % työllistämisen sääntö alittuu. Lisäksi arvioitiin, että viranomaisilla ei ole yhtenäisiä käytäntöjä palkkatuen myöntämisen perusteiden tai sosiaalisen yrityksen lainsäädännön suhteen ELY-keskusten ja TE-toimistojen omien linjavetojen johdosta. Sosiaalisen yrityksen kuulumisen välityömarkkinoille ja usein yrityksen ja yhdistyksen välimaastoon on koettu usein vaikeaksi lainsäädännön ristiriitaisuuksien vuoksi. Erityisesti sosiaalisiin yrityksiin liittyvinä lainsäädännön epäkohtina haastateltavat mainitsivat useimmiten kuntouttavan työtoiminnan ja henkilöstön edelleensijoittamisen rajoitukset sosiaalisille yrityksille. Suurin osa haastateltavista kertoi kokeneensa lain sosiaalisista yrityksistä ristiriitaiseksi ja epäonnistuneeksi. Sosiaalisille yrityksille myönnettävät edut katsottiin riittämättömiksi ja lain voimassaoloaikana heikentyneiksi. Sosiaalisen yrityksen toimintamalli ei heidän mukaansa enää tuo riittävää lisäarvoa, sillä kaikilla työllistävillä organisaatioilla on mahdollisuus lähes samantasoisiin tukiin kuin sosiaalisella yrityksellä. Goodwill ei haastateltujen mukaan riitä vaan tarvitaan lisää rahaa. Sosiaalisen yrityksen sanotaan toimivan yrityksenä yritysten joukossa mutta osa haastateltavista näki ongelmia nimenomaan siinä, että laki valmisteltiin työhallinnon laiksi eikä niinkään elinkeinotoimintaa tukevaksi, koska laista puuttuu yrittämiseen kannustavia elementtejä. Alkusyksystä 2009 alkoi puhe lakiin julkisesta työvoimapalvelusta ehdotetuista muutoksista. Työllistämistukea käyttävissä yhdistyksissä ja yrityksissä keskustelu kohdistui erityisesti suunniteltuihin palkkatuen muutoksiin. Koska palkkatuki on sosiaaliselle yritykselle merkittävä tukimuoto, pelättiin muutosten vaikuttavan jopa kriittisesti sosiaalisten yritysten tulevaisuuteen. Kaikki haastateltavat ihmettelivät informaation puutetta ja lain valmistelun hätäisyyttä. Useimmat haastatelluista kertoivat osallistuneensa kannanottoihin ja lähettäneensä lausuntoja suunnitelluista muutoksista. Heille jäi vaikutelma, että laki pyrittiin saamaan läpi kaikessa hiljaisuudessa eikä asiasta kuultavana olleiden asiantuntijoiden sanomaa kuultu lain valmisteluvaiheessa. Kritiikistä huolimatta kannanotoilla katsottiin olleen jonkin verran vaikutusta ainakin siihen, että pelätty de minimis -sääntö sai rinnalleen ryhmäpoikkeusasetuksen. Uusi palkkatukeakin koskeva laki tuli voimaan toukokuussa 56
2010. Haastateltavat ihmettelivät, ettei tässäkään vaiheessa tiedotettu asiasta, vaan kaikesta on täytynyt ottaa itse selvää. Puolet haastatelluista totesi, ettei muutoksilla ollut juurikaan vaikutuksia tai etteivät vaikutukset olleet niin merkittäviä kun oli pelätty. Osa heistä katsoi, että toiminta on hankaloitunut, koska esimerkiksi julkisen tuen osuutta oman yrityksen toiminnassa on seurattava huolellisesti. Joissakin yrityksissä palkkatukisumman odotetaan laskevan huomattavasti muutosten vaikutuksena, mikä saattaa vaikeuttaa yrityksen toimintaa, sillä kasvaneet työvoimakulut olisi siirrettävä hintoihin. Lisäksi esitettiin huoli, miten lyhentyneet tukiajat vaikuttavat yksilöihin, sillä tukiaika saattaa jäädä lähinnä pitkäaikaistyöttömien kohdalla liian lyhyeksi edistääkseen kuntoutumista avoimille työmarkkinoille. Osa haastateltavista epäili, tietävätkö viranomaisetkaan, miten uutta lakia tulee soveltaa. Koska elinkeinotoiminnan määrittely jätettiin laissa avoimeksi ja paikallisten viranomaisten tehtäväksi, voi tulkinnoissa esiintyä toisistaan poikkeavia ratkaisuja. Tämän katsottiin aiheuttavan epätasa-arvoista kohtelua, jos tulkinnat riippuvat siitä, minkä ELY-keskuksen alueella henkilö asuu tai yritys sijaitsee, tai minkä TEtoimiston asiakas henkilö on, sillä jo palkkatuen myöntämisperusteiden tulkinnoissa on havaittu olevan toimistokohtaisia eroja. Sosiaalisen yrityksen liiketoimintaan liittyvät tekijät Sosiaaliseksi yritykseksi rekisteröitymisellä oli haastateltavien mukaan vaihteleva merkitys yritysten toiminnalle. Useimmin rekisteröitymisen seuraukseksi mainittiin toiminnan kasvu, uudet asiakkaat ja yleensä toiminnan muuttuminen johdetuksi liiketoiminnaksi. Sosiaalisia yrityksiä perustavat haastateltavien mukaan sellaiset organisaatiot, joilla on ideoita ja halu tehdä yhteiskuntavastuullista työtä mutta ei juurikaan alkupääomaa ja todellista liiketoimintaosaamista. Aloittavalle yritykselle on tarjolla normaalit yritystuet ja sosiaaliselle yritykselle työvoimapoliittinen avustus yrityksen perustamiskustannuksiin mutta näitä tukia ei koettu riittäviksi. Lisäksi siinä tilanteessa, jossa toimiva yritys, esimerkiksi tuotannollinen työkeskus muuntuu sosiaaliseksi yritykseksi, ylimääräistä tukea ei juurikaan ole saatavilla. Yritysten toimialat ovat haastateltujen johtohenkilöiden mukaan usein matalamman osaamisen ja tuottavuuden aloja, joten nollatulokseenkin pääseminen on työlästä. Matalan tuottavuuden toimialojen yleisten haasteiden lisäksi sosiaalisen yrityksen henkilöstökulut ovat palkkasubventioista huolimatta korkeat. Henkilöstön ohjaamiseen tarvitaan enemmän resursseja kuin tavallisessa yrityksessä. Osa haastateltavista kertoi taloudellisista vaikeuksista mutta joillakin yrityksillä meni hyvin. Joissakin organisaatioissa oli suunniteltu yritystoiminnasta luopumista, sillä yritys ei ole kannattanut odotetusti. 57
Muutamassa haastattelussa nousi esiin sosiaalisten yritysten yhteistyö kaupungin ja paikallisten työvoimaviranomaisten kanssa. Yhteistyön todettiin toimivan pääosin hyvin mutta se on ollut pitkällisen työn ja toisinaan taistelunkin takana. Osa haastateltujen johtohenkilöiden johtamista sosiaalisista yrityksistä oli sellaisia, joissa kunta tai kaupunki oli yhtenä omistajana. Tällöin vahva yhteistyö toteutui luonnollisena tapana toimia. Kaupungin tai kunnan kerrottiin suhtautuvan sosiaalisiin yrityksiin yleensä positiivisesti hyvää kättä päälle-meiningillä. Toisaalta useimpien haastateltavien mukaan kaupunki tai kunta ei ollut lähtenyt odotetusti mukaan sosiaalisen yrityksen kehittämiseen. Yhteistyö TE-toimistojen ja ELY-keskusten (TEkeskusten) kanssa on ollut haastateltavien mukaan vaikeaakin. Yhteistyö sosiaalisten yritysten välillä on ollut satunnaista vaikka yhteistyöhön oli kannustettu. LSY:n mukaisesti työvoimaviranomaiset valitsevat sosiaaliseen yritykseen työllistyvät palkkatuetut työntekijät. Sosiaalisen yrityksen johtohenkilöillä ja työhallintoviranomaisilla saattoi olla erilainen käsitys kohtuullisesta työkyvystä. Usein henkilön sijoittuminen sosiaaliseen yritykseen, puhumattakaan avoimista työmarkkinoista, on käytännössä epärealistista. Useampi haastateltava kommentoi työvalmentajien palkkausta ehdottoman tarpeellisena mahdollistamaan työntekijöiden työkyvyn kasvua mutta se on myös lisäkulu, johon sosiaalinen yritys ei voi saada palkkatukea. Työvalmentaja on kuitenkin juuri se investointi, jonka avulla työntekijä kuntoutuu riittävästi hakeutuakseen avoimille työmarkkinoille. Varsinaisen työvalmentajan puuttuessa sosiaalisesta yrityksestä työvalmentajan rooli annetaan esimiehille. Esimiesten haasteena onkin löytää jokaiselle oikeita töitä, ei liian vaikeita mutta riittävän haastavia eli työtehtäviä joudutaan räätälöimään ja suunnittelemaan tai toimintoja voidaan joutua kokonaan muuttamaan. Tähän tarvitaan paljon työnjohtajien panosta eikä heille jää riittävästi aikaa tukea työntekijöitä henkilökohtaisesti. Yrityksessä työn tekemisen tulee olla tuottavaa mutta samalla sosiaalisessa yrityksessä on hyväksyttävä se tosiasia, että työntekijöillä on omia rajoitteitaan tai osaaminen on riittämätöntä, eivätkä he välttämättä suoriudu kaikista työtehtävistä. Tuottavuuteen ei voi painostaa. Toisena ongelmana työn tuottavuuden kannalta haastateltavat näkivät sen, että ohjaavien henkilöiden oma tuottavuuskaan ei voi olla kovin suurta, koska heidän aikaansa kuluu työntekijöiden ohjaamiseen. Useista haasteista huolimatta toiminnan muuttamisen kolmannen sektorin organisaatiosta tai tuotannollisesta työkeskuksesta sosiaaliseksi yritykseksi koettiin tuoneen uskottavuutta ja selkeyttä liiketoimintaan. Lisäksi toiminta oli laajentunut, yritys tuonut lisää työpaikkoja ja toimi nyt selkeämmin portaana avoimille työmarkkinoille. Sosiaaliseen yritykseen oli yritysmuodon myötä tullut johdonmukaisuutta liiketoiminnan kasvattamiseen ja yleisesti yrityksellä nähtiin olevan enemmän mahdollisuuksia kuin taustatoimijalla oli ollut. Lisäksi haastateltavat totesivat työntekijöiden suhtautuvan 58
eri tavalla yrityksessä työskentelyyn entiseen verrattuna. Työntekijälle välittyi kuva oikeasta työstä entisen puuhastelun sijaan, mikä myös kasvatti työntekijöiden itseluottamusta ja edisti elämän hallintaa kokonaisuutena. Sosiaalinen sosiaalisessa yrityksessä Sosiaalisen yrityksen toimintaan yhteiskunnallisen ja liiketaloudellisen välimaastossa liittyy vahvasti arvot ja niiden toteuttaminen. Syyt sosiaalisen yrityksen perustamiseen vaihtelivat hieman mutta tärkeimpänä syynä oli sosiaalisen yrityksen perustavoitteen mukaisesti ollut paikkakunnan vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden työllistäminen. Sosiaalinen yritys oli nähty hyvänä ratkaisuna lisätä matalan kynnyksen työpaikkoja sekä edistää työntekijöiden kuntoutumista ja sijoittumista avoimille työmarkkinoille. Lisäksi oli haluttu kehittää toimivaa yritysmallia Suomeen ja kantaa yhteiskuntavastuuta. Tavoitteeksi kerrottiin myös oman tuotannon kehittäminen ja vastuullisuus asiakkaita kohtaan. Haastateltavien puheessa sosiaalinen yhteiskuntavastuu tulee esiin kolmella tavalla. Ensinnäkin haasteltavat näkivät sosiaalisen yrityksen (asiakas)yritysten mahdollisuutena osoittaa yhteiskuntavastuuta. Toiseksi sosiaalisten yritysten johtohenkilöt kertoivat haluavansa sosiaalisessa yrityksessä toteuttaa yhteiskunnallista tehtävää työllistämällä ja ehkäisemällä syrjäytymistä. Useassa vastauksessa sosiaalisen yrityksen paikkaa ja toimintaa perusteltiin yhteiskunnallisella hyödyllä myös siten, että yritys kasvattaa uusia työntekijöitä avoimille työmarkkinoille ja maksaa palkkaa henkilöille, jotka muuten eivät tuottaisi mitään, jolloin verotulot kasvavat ja yhteiskunta hyötyy. Kolmanneksi yhteiskuntavastuullisuus tuli esiin joidenkin yritysten toimialoissa, joita ovat esimerkiksi kierrätys ja ympäristönsuojelu. Yhteiskuntavastuullisen toiminnan lisäksi sosiaalisten yritysten johtohenkilöt kuvasivat yrityksen toimintaa eettisen voiton tavoitteluna. Eettiset periaatteet, eettisten arvojen kunnioittaminen ja auttamisen halu tulivat ainakin jollakin tavalla esiin kaikissa haastatteluissa. Sosiaalisten yritysten johtohenkilöt kokivat saavansa ylimääräisen palkkion siitä, jos työntekijän hyvinvointi ja elämänhallinta parani, työkyky kasvoi ja mahdollisesti hän sai työpaikan avoimilta työmarkkinoilta. Johtohenkilöt kertoivat työnsä ja sosiaalisen yrityksen tehtävän yleensä arvokkaaksi ja vastuulliseksi. Haastateltavat vetosivat myös usein korkeaan moraaliin sosiaalisten yritysten toiminnassa erityisesti palkkatuen ja työharjoittelun käytön suhteen Näkemyksiä sosiaalisten yritysten tulevaisuudesta Suurin osa haastatteluun osallistuneiden henkilöiden johtamista sosiaalisista yrityksistä täyttäisi ymmärrykseni mukaan yhteiskunnallisen yrityksen kriteerit, mistä 59
he itse olivat samaa mieltä. Osa heistä kertoi olevansa kiinnostunut yhteiskunnallisen yrityksen mallista ja koki tämän eettiset toimintaperiaatteet itselleen läheiseksi vaikka samalla he pohtivat, mitä tarkoittaa yhteiskunnallisen hyvän tuottaminen yritystoiminnan tavoitteissa. Yhteiskunnalliselle hyvälle toivottiin kunnollisia, määriteltyjä kriteerejä. Haastateltavat suhtautuivat mahdolliseen uuteen lakiin pääosin positiivisesti ja toiveikkaasti vaikka toisaalta osa heistä mietti, tarkoittaisiko mahdollinen uusi laki LSY:n hiljaista vaientamista. He pohtivat, auttaisiko pelkkä nimen muutos tilanteessa, jossa sosiaaliset yritykset tarvitsisivat kunnollisia tukitoimenpiteitä ja uusia resursseja. Joka tapauksessa osa heistä odottaa, että ellei LSY:tä uudisteta, mahdollinen laki yhteiskunnallisista yrityksistä kannustaisi perustamaan uusia työhön integroivia yrityksiä ja tarjoaisi tähän uusia tukimuotoja. Samalla yhteiskunnallisen yrityksen esiinmarssi huolestutti joitain haastateltuja. Kirjallisuus Alastalo, M. & Åkerman, M. (2010) Asiantuntijahaastattelun analyysi: faktojen jäljillä. Teoksessa Ruusuvuori, J., Nikander, P. & Hyvärinen, M. (toim.) Haastattelun analyysi. Tampere: Vastapaino. Alasuutari, P. (2007) Laadullinen tutkimus. 3. uudistettu painos. Tampere: Vastapaino. Bland, J. (2010) Yhteiskunnallinen yritys ratkaisu 2000-luvun haasteisiin. Iso-Britannian malli ja sen kokemukset. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 22/2010. Helsinki: Työministeriö. Eskola, J. & Vastamäki, J. (2007) Teemahaastattelu: Opit ja opetukset. Teoksessa Aaltola J. & Valli R. (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Jyväskylä: PS-Kustannus Harkko, J. (2004) Laki sosiaalisista yrityksistä. Tutkimus lain taloudellisesta kannustavuudesta. Tampereen yliopisto. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos. Pro gradu -tutkielma. Huotari, T. (2005) Sosiaalisen yrityksen uudet kehykset. Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Pro gradu -tutkielma. Huotari, T., Pyykkönen, M. & Pättiniemi, P. (2008) Sosiaalisen ja taloudellisen välimaastossa. Tutkimusnäkökulmia suomalaiseen sosiaaliseen yritykseen. Helsinki: Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto. Kostilainen, H. & Pättiniemi, P. (2011) Institutionalisation of social enterprise consept in Finland. Esitys FinnCERN 1 -konferenssissa. 16.11.2011 Helsinki. Laurinkari, J. (toim.) (2007) Yhteisötalous. Johdatus perusteisiin. Palmenia. Helsinki: Helsinki Univercity Press Pusa, O., Piirainen, K., Kettunen, A. & Kainulainen, S. (2003) Sosiaalitaloustiede sosiaalipolitiikan talouden tutkimuksena. Janus 3, 181 195. Puusa, A. & Juuti, P. (2011) Mitä laadullinen tutkimus on? Teoksessa Puusa, A. & Juuti, P. (toim.) Menetelmäviidakon raivaajat. Perusteita laadullisen tutkimuslähestymistavan valintaan. Kirkkonummi: Johtamistaidon opisto. Pättiniemi, P. (2006) Social Enterprises as Labour Market Measure. Väitöskirja. Kuopio. Kuopion yliopisto. Pöyhönen, E., Hänninen, E., Merenmies J., Lilja, I., Kostilainen, H. & Mankki, J. (2010) Sosiaaliset ja yhteiskunnalliset yritykset Uuden talouden edelläkävijöitä? Helsinki: Yhteinen Yritys -hanke. 60
Raivio, J. (2005) Yrityksen sosiaalinen vastuu sosiaalisten yritysten avainhenkilöiden käsityksiä yrityksen sosiaalisesta vastuusta. Tampereen yliopisto. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos. Pro gradu -tutkielma. Stenholm, P. & Lehto, J. (2000) Sosiaalinen yritys Suomessa. Soveltuvuustutkimus sosiaalisen yrityksen mallista. Sarja B tutkimusraportteja. Turku: Turun kauppakorkeakoulu, yritystoiminnan tutkimus- ja koulutuskeskus Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2004) Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Tuppurainen, M. (2006) Pitkäaikaistyöttömän ja vajaakuntoisen henkilön ammatillinen kasvu sosiaalisessa yrityksessä. Tampereen yliopisto.kasvatustieteiden tiedekunta. Ammattikasvatuksen tutkimusja koulutuskeskus. Pro gradu -tutkielma. Muut lähteet Työ- ja elinkeinoministeriö. Sosiaalisten yritysten rekisteri. Tulostettu 23.11.2012 www.tem.fi/index. phtml?s=2567 Laki sosiaalisista yrityksistä 30.12.1351/2003. Saatavissa: www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20031351 Laki sosiaalisista yrityksistä annetun lain muuttamisesta 2007/409. Saatavissa: www.finlex.fi/fi/laki/ alkup/2007/20070409 Laki julkisesta työvoimapalvelusta 30.12.2002/1295. Saatavissa: www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002 /20021295 61