KIRJALLINEN KYSYMYS 652/2002 vp Suursaaren luonnonsuojeluhankkeet Eduskunnan puhemiehelle Suomalaisten ja venäläisten luonnonsuojelijoiden ja asiantuntijoiden yhteistyö on ollut tuloksellista. Tarkoituksena on ollut luonnonsuojeluverkoston rakentaminen niin, että ekologiset käytävät voisivat ylittää Suomen ja Venäjän rajan. Samalla Suomen ja Venäjän raja-alueen ns. Vihreää vyöhykettä (Green Belt) on pyritty vahvistamaan. Tässä paikalliset ympäristökeskukset, Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö ovat tehneet myös globaalisesta näkulmasta merkittävää työtä. Venäjän puolella luonnonsuojelu elää kuitenkin erityisissä vaikeuksissa. Tästä kertovat mm. satelliittikuvat, joista on nähtävissä laajat avohakkuualueet Luoteis-Venäjällä. Myös rajan metsiä on hakattu. Keskellä Suomenlahtea on Suursaaren luonto säilyttänyt ainutlaatuisuutensa. Se on puolestaan muodostanut pohjois-etelä-suuntaisen ekologisen käytävän. Suursaari on pitkälti luonnontilassa. Saareen kohdistuu jo nyt taloudellisia paineita. Suursaaren luonnon erityinen haavoittuvuus on todettu yleisesti. Saari ei kestä mm. ohjaamatonta massaturismia. Ympäristöministeriön Helsingin Säätytalon seminaarissa 12. kesäkuuta Pietarin yliopiston professori G. Noskov kertoi Suursaaren suojeluhankkeiden nykyvaiheista. Hänen mukaansa Venäjän keskushallinnossa on käsittelyssä juuri nyt kolme suojeluhanketta. Ne ovat Lounatkorkea, Suursaaren pienten järvien ja lampien alue sekä Kiiskin kylän alue. Suomi on aktiivisesti avaamassa Suursaarta matkailukäyttöön. Pyrkimys on sinänsä kannatettava. Samalla on kuitenkin tuettava niitä pyrkimyksiä, jotka tähtäävät saaren ainutlaatuisten luonnonarvojen suojeluun. Ajan myötä Suursaaresta on mahdollista kehittää ainutkertainen, kansainvälisestikin merkittävä luontomatkailukohde. Samalla saari on tärkeä havaintopiste ohjattaessa Suomenlahden kautta kulkevaa laivaliikennettä (VTMIS). Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko Suomella valmiudet tukea Suursaaren luonnonsuojeluhankkeita tukeutumalla esimerkiksi tietotaitoon ja painottamalla Suursaaren luonnonsuojeluhankkeiden merkitystä yhteistyössä venäläisten viranomaisten kanssa? Helsingissä 24 päivänä kesäkuuta 2002 Pentti Tiusanen /vas Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Pentti Tiusasen /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 652/2002 vp: Onko Suomella valmiudet tukea Suursaaren luonnonsuojeluhankkeita tukeutumalla esimerkiksi tietotaitoon ja painottamalla Suursaaren luonnonsuojeluhankkeiden merkitystä yhteistyössä venäläisten viranomaisten kanssa? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välillä toimii vuonna 1992 maiden välillä solmitun ympäristönsuojelun yhteistyösopimuksen mukainen ympäristönsuojelun suomalais-venäläisen komitean luonnonsuojelutyöryhmä. Yhteistyö laajeni vuonna 1997, kun perustettiin Luoteis- Venäjän kestävän metsätalouden ja luonnon monimuotoisuuden suojelun kehittämisohjelma, jonka kautta tällä hetkellä toteutuu merkittävä osa Suomen ja Venäjän välistä luonnonsuojeluyhteistyötä. Ohjelmassa ovat Suomesta mukana ulkoasiainministeriö, maa- ja metsätalousministeriö sekä ympäristöministeriö. Ohjelman luonnonsuojeluhankkeista vastaa ympäristöministeriö ja niitä koordinoidaan Suomen ympäristökeskuksessa. Suomen ympäristöministeriö ja suomalais-venäläinen luonnonsuojelutyöryhmä ovat tukeneet venäläisen osapuolen suunnitelmaa perustaa Itäisen Suomenlahden Venäjälle kuuluville saarille luonnonsuojelualue. Vuonna 1994 suomalais-venäläisessä luonnonsuojeluyhteistyön kokouksessa Pietarissa tehtiin yhteinen esitys Venäjän hallitukselle Itäisen Suomenlahden saarille perustettavasta suojelualueesta ja saarten osittaisesta tutkimus- ja matkailukäytöstä. Saarten suojelu olisi yksi tärkeä etappi Suomen ja Venäjän välisen suojelualueverkoston, ns. Vihreän vyöhykkeen, toteuttamisessa. Sittemmin yhteistyötä Suomenlahden saarten suojelemiseksi on jatkettu Suomen ja Venäjän luonnonsuojeluviranomaisten ja tutkijoiden välillä, mm. arkisto- ja tutkimustietojen vaihdoilla sekä tutkijavierailuilla. Viime vuosina Suomenlahden saarten suojeluun liittyvä yhteistyö on kanavoitu Luoteis-Venäjän kestävän metsätalouden ja luonnon monimuotoisuuden suojelun kehittämisohjelman sekä Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalveluiden (Itäisen Suomenlahden kansallispuisto) lähialueyhteistyön kautta. Viimeksi Suomenlahden saarten suojeluasia oli keskusteluissa esillä suomalaisvenäläisen luonnonsuojelutyöryhmän kokouksessa 13.6.2002. Toukokuussa 2001 Venäjän hallitus teki päätöksen vuosina 2001 2010 perustettavista luonnonpuistoista (zapovednik) ja kansallispuistoista. Hyväksyttyjen alueiden listalla on mukana Itäisen Suomenlahden saaret, joille ehdotetaan perustettavaksi 9 saaresta koostuvaa luonnonsuojelualuetta. Alueen status tullee olemaan luonnonpuisto, joka merkitsee lähinnä tutkimuskäyttöön varattua tiukasti suojeltua aluetta. Suursaari ei kuulu tähän luonnonpuistoksi varattuun alueeseen, sen sijaan venäläiset tutkijat ovat ehdottaneet pienempien suojelualueiden perustamista Suursaaren sisälle säilyttämään saaren ainutlaatuiset luontokohteet ja turvaamaan luontoarvojen huomioiminen matkailun kehittämisessä. Suomen ja Venäjän luonnonsuojeluyhteistyö pohjautuu molempien maiden viranomaisten hy- 2
Ministerin vastaus KK 652/2002 vp Pentti Tiusanen /vas väksymiin yhteistyöhankkeisiin. Ympäristöministeriö on valmis tukemaan Suomenlahden saarten, mukaan lukien Suursaarten, suojelua viranomaisten välisissä neuvotteluissa sekä mahdollisena hankeyhteistyönä edellä mainittujen yhteistyörakenteiden kautta. Yhteistyöhön tarvittava paras tietotaito on kanavoitavissa suomalais-venäläisen luonnonsuojelutyöryhmän kautta. Mahdollisia hankkeita voitaisiin toteuttaa yhteistyössä venäläisten luonnonsuojeluviranomaisten ja -tutkijoiden kanssa sekä luonnonsuojelututkimuksen että kestävän luontomatkailun suunnittelun keinoin. Suursaarten luonnonsuojeluhankkeet on mahdollista ottaa yhteistyökohteeksi esimerkiksi venäläisen osapuolen hyväksymän yhteistyöesityksen pohjalta. Helsingissä 12 päivänä heinäkuuta 2002 Ympäristöministeri Jouni Backman 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Pentti Tiusanen /vänst undertecknade skriftliga spörsmål SS 652/2002 rd: Har Finland beredskap att stödja naturskyddsprojekten på Hogland (Suursaari) till exempel via sakkunskap och genom att betona betydelsen av naturskyddsprojekten på Hogland i sitt samarbete med de ryska myndigheterna? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: På basis av 1992 års avtal om miljöskyddssamarbete mellan republiken Finland och Ryska federationen arbetar en naturvårdsarbetsgrupp under den finsk-ryska miljöskyddskommittén. Samarbetet breddades år 1997 genom programmet för utveckling av ett hållbart skogsbruk och av naturens mångfald i nordvästra Ryssland, på vars grund en avsevärd del av naturvårdssamarbetet mellan Finland och Ryssland numera sker. I programmet deltar från Finlands sida utrikesministeriet, jord- och skogsbruksministeriet samt miljöministeriet. Miljöministeriet svarar för naturvårdsprojekten inom programmet, och de koordineras via Finlands miljöcentral. Finlands miljöministerium och den finsk-ryska naturvårdsarbetsgruppen har stött den ryska partens plan på att i östra Finska viken, på öar som tillhör Ryssland, inrätta ett naturskyddsområde. År 1994 gjordes vid ett finskt-ryskt möte kring naturvårdssamarbete i S:t Petersburg en gemensam framställning till ryska regeringen om ett skyddsområde på öarna i östra Finska viken och om att öarna delvis skulle användas för forskning och turism. Skyddet av öarna skulle vara en viktig etapp i inrättandet av ett nät av skyddsområden mellan Finland och Ryssland, en så kallad Grön zon. Sedermera har arbetet på att skydda öarna i Finska viken fortsatt mellan Finlands och Rysslands naturvårdsmyndigheter och forskare, bl.a. i form av utbyte av information från arkiv och vetenskapliga undersökningar samt genom forskarbesök. Under de senaste åren har samarbetet i anknytning till skydd av öarna i Finska viken kanaliserats genom programmet för utveckling av ett hållbart skogsbruk och av naturens mångfald i nordvästra Ryssland samt det närområdessamarbete som Forststyrelsens naturtjänst för södra Finland bedriver (Östra Finska vikens nationalpark). Senast har skyddet av öarna i Finska viken tagits upp vid finsk-ryska naturvårdsarbetsgruppens möte 13.6.2002. I maj 2001 beslöt ryska regeringen om naturparker (zapovednik) och nationalparker som skall inrättas åren 2001 2010. På listan över de godkända områdena fanns öarna i Finska viken, där förslaget går ut på att ett naturskyddsområde som består av nio öar skall inrättas. Området torde få status av en naturpark, vilket närmast betyder ett strikt skyddat område reserverat för vetenskaplig forskning. Hogland ingår inte i det område som reserverats som naturpark, men däremot har ryska forskare föreslagit att mindre skyddsområden skall inrättas på Hogland så att de unika naturminnesmärkena bevaras och naturvärdena på ön säkerställs och beaktas då turismen utvecklas. Naturvårdssamarbetet mellan Finland och Ryssland bygger på samarbetsprojekt som vardera parten har godkänt. Miljöministeriet är berett att inom ramen för de ovan nämnda samarbetsstrukturerna stödja skyddet av öarna i Finska vi- 4
Ministerns svar KK 652/2002 vp Pentti Tiusanen /vas ken, inklusive Hogland, i diskussionerna mellan myndigheterna och som eventuellt projektsamarbete. Den bästa sakkunskapen som behövs för samarbetet kan kanaliseras genom den finsk-ryska naturvårdsarbetsgruppen. Eventuella projekt kunde genomföras i samråd med de ryska naturskyddsmyndigheterna och forskarna såväl vad gäller naturskyddsforskning som planering av hållbar naturturism. Naturskyddsprojekten på Hogland kan tas upp som ett samarbetsområde till exempel på basis av en av den ryska parten godkänd framställning om samarbete. Helsingfors den 12 juli 2002 Miljöminister Jouni Backman 5