Lääninhallituksen vanha päärakennus Modernia hallintoa empiretalossa
Rakennusten historiaa Puinen virkatalo Lääninhallinnon syntymisen perustana on vuoden 1634 hallitusmuoto, jolloin Ruotsin keskushallinnon ja paikallishallinnon väliin luotiin maaherrojen johtamat lääninhallitukset sekä määrättiin lääninhallitusten tehtävät ja läänien alueet. Kun yhdistetyn Uudenmaan-Hämeen läänin pääkaupunki siirrettiin 1770-luvulla Hämeenlinnaan, maaherran residenssi sijoitettiin kaupungin asemakaavassa torin pohjoislaidalle. Ensimmäinen, puinen maaherran virkatalo valmistui vuonna 1783 Hämeenlinnan torin laidalle. (Ripatti & Laitila (i.v.)) Huhtikuun ensimmäisellä viikolla vuonna 1776 oli silloisessa Hämeenlinnassa, vanhan linnan takaiseen loukkoonsa unohtuneessa vajaan 600 asukkaan kaupunkipahasessa tavallisuudesta poikkeavaa liikettä ja touhua, ja kaupunkilaisilla muutakin puheenaihetta kuin tavanomaiset juorunsa. Viimeisillä talvikeleillä oli Uudenmaan ja Hämeenlinnan lääninhallitus muuttanut Helsingistä Hämeenlinnaan. Arkistoa oli ajettu monta hevoskuormaa vanhaan linnaan ja maistraatilla oli ollut paljon puuhaa yrittäessään hankkia kaupungin pienistä ja rappeutuneista taloista edes jotakuinkin siedettäviä tiloja lääninkanslialle, lääninkonttorille ja maanmittauskonttorille. (Koskimies, 1976) Maaherra Anders de Brucen puutarha (noin vuonna 1790) (Ripatti & Laitila (i.v.)) Maaherra Anders de Bruce istutti 1780-luvulla lääninhallituksen taakse kauniin puutarhan, josta osa on säilynyt nykyisenä Sibelius-puistona. 3
Kivinen residenssi Maaherran virkatalo tuhoutui Hämeenlinnan kaupungin tulipalossa vuonna 1831. Maaherra Stichaeus teki senaatille esityksen kivisen virkatalon rakentamisesta palaneen puisen tilalle. Kellarikerroksen länsipää rakentui suoraan vanhojen palossa säilyneiden holvikellareiden päälle. Arkkitehti C.L. Engelin suunnittelema empiretyylinen, kolmikerroksinen kivirakennus valmistui vuonna 1836. Arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelema empiretyylinen lääninhallitusrakennus on Hämeenlinnassa edustanut valtionhallintoa jo 170 vuoden ajan. Kuva: Hannu Pesonen Läänin maanmittauskonttorin tilojen osoittauduttua pieniksi ja kosteiksi, laajennettiin pihanpuoleista läntistä uloketta siipirakennukseksi. Siipirakennus valmistui vuonna 1846. Sitä jatkettiin 1800-luvun loppupuolella useasti samalla, kun päärakennuksen tiloissa tehtiin pienehköjä muutoksia. Museokuva Vuonna 1898 toteutettiin lääninarkkitehti Cawenin suunnitelmien mukaan laajennukset ja muutokset, joista merkittävin oli pääportaan uusiminen osittain rakennusrungosta esiin työntyväksi. Portaan suuri koko, pyöristetyt kulmat ja ikkunamuodot ilmentävät niin sanottua kertaustyyliä. Siipirakennuksen portaikkoa siirrettiin etelämmäksi 1900-luvun alussa. 1930 1940-lukujen vaihteessa rakennuksen länsipäätyyn tehtiin uusi, lasiovellinen sisäänkäynti. 4
Uusi virastorakennus 66-talo Tontilta purettiin ulkorakennukset uuden virastotalon tieltä 1960-luvulla. Lääninhallituksen uusi virastorakennus Birger Jaarlin kadulla valmistui vuonna 1966. Arkkitehdit Jonas Cedercreutz ja Helge Railo suunnittelivat lääninhallituksen uuden virastorakennuksen, ns. 66-talon. Vanhan kivirakennuksen peruskorjaus Kuva: Antti Koski Lääninhallituksen vanhan kivirakennuksen peruskorjaus aloitettiin 1980-luvun lopulla. Peruskorjauksessa pyrittiin palauttamaan rakennuksen torinpuoleinen osa empiretyyliseen asuunsa lähtökohtana alkuperäiset huonemuodot, holvit ja värit. Suurimmat muutokset tehtiin rakentamalla pääportaan yhteyteen hissi ja purkamalla siipirakennuksen porrashuone. Puretun porrashuoneen tilalle rakennettiin uusi ristiholvi, jolloin alkuperäinen maanmittaussali sai entisen kokonsa ja muotonsa. Siipirakennuksen pohjoispäähän avattiin uusi poistumistieporras ja rakennettiin yhdyskäytävä vanhan ja uuden virastorakennuksen välille. Kuva: Arno de la Chapelle Peruskorjauksessa vanhat puoliranskalaiset sisäovet ja ikkunat puisine ikkunapenkkeineen on pääosin säilytetty. Rakennuksen sähkö-, lämmitys- ja vesijohtoverkosto uusittiin kokonaisuudessaan, lukuun ottamatta vanhoja valurautapattereita. 5
Maalaukset on tehty vanhoja käsityö- ja toteuttamistapoja noudattaen. Entisöityihin huoneisiin on sijoitettu sekä arvokkaita vanhoja kalusteita ja kristallivalaisimia että modernia, arkkitehtien valitsemaa kalustoa. Uusissa huonekaluissa on kotimaisia ja ruotsalaisia sekä italialaisia malleja. Kuvat: Sari Mattila Eri tyyliset ja ikäiset kalusteet on koottu yhtenäisiksi ryhmiksi (esimerkiksi biedermeierkalusto, jugendkalusto, sorvattu kalusto). Osa antiikkikalusteista oli jo lääninhallituksen omia, osa hankittiin peruskorjauksen yhteydessä. Lisäksi rakennuksessa on lääninhallituksen omistamaa sekä Ateneumin sijoittamaa taidetta. Peruskorjauksen arkkitehtisuunnittelusta vastasi arkkitehtitoimisto (SAFA) Vilhelm Helander ja Juha Leiviskä. Peruskorjaus valmistui vuonna 1992. 6
Tilojen käyttö Lääninhallituksen empiretyylinen kivirakennus on sekä rakennus- että kulttuurihistoriallisesti yksi Hämeenlinnan arvokkaimmista taloista. Se kertoo Suomen historiasta. Esimerkiksi vuonna 1863 keisari Aleksanteri II allekirjoitti maaherran virkahuoneessa J.V.Snellmanin esityksestä käskykirjeen suomen kielen saattamisesta yhdenvertaiseksi ruotsin kielen kanssa. Kuva: Arno de la Chapelle Maaherrat perheineen asuivat kivirakennuksen yläkerrassa ja järjestivät tapaamisia virka-asunnossaan 1700-luvulta 1960- luvun lopulle saakka. Vain osa huoneista oli virastokäytössä. Vielä 1960-luvulla rakennuksen toisessa kerroksessa oli 14 huonetta, joista 6 oli maaherraparin yksityiskäytössä. Ne jakaantuivat talon kumpaankin päähän, keskellä olivat valtion kalustamat edustushuoneet. Makuuhuoneesta keittiöön päästäkseen oli kuljettava noin 45 metriä kiiltävää parkettia. Maaherran edustustilat sijaitsivat kivirakennuksessa vuoteen 1966 asti, jolloin ne siirtyivät uuteen virastotaloon, ns. 66-taloon. Peruskorjaus palautti edustustilat kivirakennuksen historiallisiin puitteisiin. Maaherra Von Hellens perheineen pienen salongin itäpäässä. (Hämeenlinnan historiallisen museon valokuva-arkisto) 7
Huoneet ennen tänään Virastohuoneissa oli 1800-luvulla niukka sisustus. Seinällä sai olla työnteossa tarvittava kartta, päivyri, paperikoukku ja hallitsijoiden kuvia. Virkamiesten tuli käyttää virkapukua Suomen itsenäistymiseen saakka. Keisarillisen Majesteetin Armollisen Johtosäännön (1894) mukaan lääninhallituksen virkamiesten tuli ehdottomasti olla virkahuoneissaan saapuvilla joko kello kymmenestä aamupäivästä kello kahteen iltapäivään tahi kello yhdestätoista aamupäivästä kello kolmeen iltapäivään, sen mukaan kuin paikallisolot vaativat ja kuvernööri tarkemmin määräsi. Museovirasto. Kuva kirjasta: Suomen keskushallinnon historia 1809 1996. Hämeen läänin maaherran virkapuku vuodelta 1831. 1970-luvulle asti vahtimestari oli ensimmäisenä vastassa asioimaan pyrkivää ja varmisti viranhaltijalta, ottaako hän vastaan asiakkaan. lääninhallituksen vahtimestarit vuonna 1910. (Lääninhallituksen valokuva-arkisto) 8
2. kerros Toisessa kerroksessa asui maaherra perheineen vuoteen 1966 asti. Sen jälkeen tiloja otettiin toimistokäyttöön rakentamalla kevyitä väliseiniä. 228 228 230 231 ha 217 me Hissiaula (HA) Huoneessa sijaitsee muistotaulu kieliasetuksen allekirjoittamisesta vuonna 1863 sekä Essi Renvallin pronssinen Naisen pää. Puupaneelikatto on todennäköisesti peräisin 1890-luvun peruskorjauksesta. 232 224 ss jh k (Takstooli 4/92) 2. Kerros Maaherran vastaanottohuone (224) Maaherran virka-asunnon eteisenä alkujaan toimineessa huoneessa on säilynyt jugend-tyylinen kaakeliuuni ja valurautaiset lämpöpatterit. Siniseen huoneeseen on sijoitettu Albert Edelfeltin, Anna Sahlstenin, Aarre Heinosen ja Ulla-Maija Vikmanin taidetta sekä harmaa sorvattu kalusto ja kustavilaissohva. Valaisimet on suunnitellut arkkitehti Juha Leiviskä. Keittiö (K) Paikalla oli alun perin palvelijan huone ja maaherran kabinetti, sittemmin vierashuone ja nykyisin keittiö. Kuva: Arno de la Chapelle 9
Jugend-huone (JH) Huone muuttui maaherran salista maaherran vastaanottohuoneeksi, siitä edelleen vierashuoneeksi ja on nykyisin osa maaherran edustustiloja. Roosanvärinen huone on kalustettu jugendtyylisin koivuhuonekaluin ja seinällä on Lyyli Visantin taideteos. Kuva: Arno de la Chapelle Sininen salonki (SS) Alun perin huone oli osa maaherran yksityisasuntoa. Nykyisin se on kokous- ja edustustilana. Kuva: Sari Mattila Siniseen salonkiin on sijoitettu biedermeierkalusto, rintakuva maaherra Sigurd Mattssonista sekä muotokuvat maaherroista Jorma Tuominen, Valdemar Sandelin ja Risto Tainio. Valaisin on böömiläistä kristallia 1900-luvun alkupuoliskolta. 10
Juhlasali (232) Sali on aina ollut juhlatila, onpa siellä tanssittukin. Modernin vivahteen keltaiseen huoneeseen antavat huonekalut ja Ulla-Maija Vikmanin tekstiilitaideteos. Maaherran työhuone (231) Huone on aiemmin ollut maaherran asunto- ja edustuskäytössä. Sinne on sijoitettu 1800-luvun taidetta (Hjalmar Munsterhjelm, Louis Valtat ja Juho Forssell). Huoneen kattokruunu on yksi rakennuksen vanhimmista, ja empiretyylinen koivukaappi talon vanhin kaappi. 1800-luvulta oleva biedermeierkalusto on hankittu lääninhallitukselle Eriksnäsin kartanosta Sipoosta. Ilves-koristeinen kirjoituspöytä sekä maaherran sihteerin huoneen Linna-aiheinen kirjakaappi ja kansliapäällikön neuvotteluhuoneen pöytä tuoleineen kuuluvat samaan kalustoon. Kuva: Sari Mattila Kuva: Sari Mattila 11
Maaherran eteishalli (ME) Halli on alkujaan toiminut ruokasalina. Nykyään tila toimii maaherran ja kansliapäällikön vieraiden odotustilana. Kirjoituspöytä vuodelta 1870 on ollut aiemmin senaatin käytössä. Muut huonekalut ovat loimukoivua ja teetetty maaherran salin kalustoksi vuonna 1930. Harmaaseen huoneeseen on sijoitettu Emma Gyldénin, Ilmari Ikosen ja Arvo Makkosen taidemaalauksia. Kuva: Arno de la Chapelle Kansliapäällikön ja johdon sihteerien huoneet Rakennuksen toisen kerroksen länsipääty on ensimmäisten rakennuspiirustusten mukaan tehty maaherraperheen yksityistiloiksi, joihin kuului mm. makuuhuone, lastenhuone, taloudenhoitajan huone ja keittiö. Maaherran sihteerin vihreään huoneeseen (230) on sijoitettu osa maaherran ja salin kalustoa; tupakkapöytä, tuoleja, kirjakaappi Linna ja laatikosto. Seinällä on Adolf von Beckerin taideteos. Kansliapäällikön harmaa huone ja sininen neuvotteluhuone (228) on samoin kalustettu salin ja maaherran kaluston tuoleilla ja pöydillä. Harmaan huoneen seinällä on Matti Annalan taideteos. Kuva: Arno de la Chapelle Kansliapäällikön sihteerin vaaleassa huoneessa (217) on kustavilaiskalustoa. Siipirakennukseen johtavalla käytävällä on Hämeen läänin 17 kansliapäällikön kuvat vuosilta 1846 1997. 12
Siipirakennus Lääninhallituksen vanhan päärakennuksen 2-kerroksinen siipirakennus valmistui vuonna 1846. Tiloissa toimi alun perin maanmittauskonttori, jonka entisessä kartta-arkistossa rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa on jylhä ristiholvikatto. Kuva: Arno de la Chapelle Kuva: Antti Koski Kuva: Sari Mattila Hämeen läänin maanmittauskonttorille tehtiin oma uudisrakennus vuonna 1910, minkä jälkeen siipirakennuksen tilat kunnostettiin lääninhallituksen käyttöön. 1. kerros Ensimmäisessä kerroksessa on aina ollut toimistohuoneita. Käytävän seinälle on sijoitettu Hämeen läänin 23 maaherran kuvat 1831 1997. Portaikkoon johtavalla ovella on Jussi Mäntysen pronssinen Ilves. 129 1. Kerros (Takstooli 4/92) 13
1800-luvun lopussa huoneissa työskentelivät muiden muassa: tarkastaja, lääninsihteeri, lääninkamreeri, lääninkonttoristi, kääntäjä, lääninkirjanpitäjä ja maanmittari. 1940-luvun virkanimikkeitä puolestaan olivat: notaari, lääninsihteeri, poliisitarkastaja, kamreeri, reviisori, rahastonhoitaja, arkistonhoitaja, verotuskonsultti, puhtaaksikirjoittaja ja pääkirjanpitäjä. Nykyisin tiloissa on lääninhallituksen virkamiesten työhuoneita vain tittelit ovat muuttuneet. Kuva: Arno de la Chapelle Anna Idestam toimi Hämeen lääninhallituksessa puhtaaksikirjoittajana 1905 1936. (Lääninhallituksen valokuva-arkisto) Kuva: Riitta Hohtela Koilliskulman ristiholvattu roosanvärinen huone (129) on ollut alun perin maanmittauskonttori - nykyisin se on Etelä-Suomen lääninhallituksen viestintäpäällikön työhuoneena. 14
Pohjakerros Rakennuspiirustuksissaan arkkitehti Engel varasi pohjakerroksen arkisto- ja kellaritiloja varten. Tällöin käytettiin hyväksi palaneen maaherrantalon kahta holvattua kellaria: vuonna 1783 valmistunut kellari toimii yhä viinikellarina (VK). Rakennuksessa 27.9.1837 pidetyn luovutuskatselmuksen katselmuspöytäkirjan mukaan torijulkisivun keskellä oleva sisäänkäynti aukesi holvattuun ja vaaleaksi rapattuun eteiseen, jossa oli kivilattia. Kuva: Sari Mattila Lääninhallituksen vanhin huone, viinikellari, on peräisin 1700-luvulta. Siitä oikealle oli pienempi vahtimestarin huone ja siitä itään suurempi huone, joka oli tarkoitettu vanhempien asiakirjojen säilytykseen. Huoneen ikkunat oli varustettu rautaluukuin ja lattia oli tehty öölantilaisesta laattakivestä. Perinnehuoneen öölantilaiset laattakivet ovat 1800-luvulta. Engel vk Kuva: Hannu Pesonen (Takstooli 4/92) Jaarli Pohjakerros 15
Myös pohjakerrokseen tehtiin muutoksia ja laajennuksia 1800- ja 1900 -luvuilla. Juuri ennen talvisotaa torifasadin länsipuolelle rakennettiin pohjakerroksen korkuinen uusi, pelkistetty sisäänkäynti sekä uusia arkisto- ja työtiloja. 1940-luvulla pohjakerroksessa sijaitsivat muun muassa kirjaamo, lähettämö, arkisto ja kaasusuojat. Nykyisin pohjakerroksessa on arkisto- ja kokoustiloja sekä perinnehuone, jossa on säilynyt laattakivilattia ja ikkunoiden rautaluukut. Perinnehuoneeseen taltioidaan lääninhallituksen historiasta kertovaa materiaalia. Kuva: Sari Mattila Kokoushuoneet Jaarli ja Engel Kuvat: Sari Mattila 16
17
Lähteet: 1. Painamattomat lähteet: Björkman, Sten & Heporauta Arne: Hämeenlinnan lääninhallituksen rakennus. Rakennushistoriallinen selvitys 1988. Heste Oy. (Moniste) Hämeenlinnan historiallisen museon valokuva-arkisto. Hämeenlinnan maakunta-arkisto: piirustus- ja karttakokoelma. Lääninhallituksen asiakirja- ja valokuva-arkistot. Kansallisarkisto, Helsinki: kartta- ja piirustuskokoelma, Rakennushallituksen piirustukset II. Koskimies, Y.S.: Esitelmä Hämeenlinna 200 vuotta läänin pääkaupunkina -juhlassa 11.4.1976. 2. Painetut lähteet Hämeen lääninhallitus. Vanhan virastotalon peruskorjaus. Takstooli 4/92 s.56-57. Keisarillisen Majesteetin Armollinen Johtosääntö Suomen Suurruhtinasmaan Kuvernöörille sekä Lääninhallituksien virkamiehille. Annettu Helsingissä 29 pnä joulukuuta 1894. Suomen Suuriruhtinasmaan Asetus-kokoelma. 1894 N:o 50. Koivisto Esko: Hämeen lääninhallituksen vanhan virastorakennuksen peruskorjaus. Hämeenlinna-Vanaja kotiseutujulkaisu XLII, 1992. Lääninhallinto 350 vuotta. Sisäasiainministeriön julkaisu. Valtion painatuskeskus 1985. Ripatti, Marja-Liisa ja Laitila, Inka-Maria: Hämeenlinna - Tavastehus. Kaupungin 350-vuotisjuhlanäyttelyn aineisto. Teoksessa Hämeenlinna Tavastehus. Arx Tavastica 8. Hämeenlinna-Seuran julkaisusarja. i.p., i.v. Suomen keskushallinnon historia 1809-1996. Hallintohistoriakomitea. Helsinki 1996. 18
Kuva: Hannu Pesonen Hallituskadulle avautuu lääninhallituksen takorautaportti 1800-luvulta. Hämeenlinnan OffsetKolmio 2004