KIRJALLINEN KYSYMYS 422/2008 vp Lasten ja nuorten kunnon parantaminen Eduskunnan puhemiehelle Suomalaisten lasten ja nuorten kunto ja terveys ovat kehittymässä huolestuttavaan suuntaan. Liian vähäisen liikunnansaannin ja vääränlaisten ravitsemustottumusten vuoksi yhä nuoremmat kärsivät ylipainosta, huonosta kunnosta sekä erilaisista elintasosairauksista. Koululiikunnan määrä Suomessa on tällä hetkellä kaksi tuntia viikossa, mikä on alle eurooppalaisen keskiarvon. Kun lapset ja nuoret viettävät vapaa-aikansakin entistä tiiviimmin television ääressä ja internetissä, jää liikunnansaanti monen kohdalla aivan liian vähäiseksi. Seuraukset ovat huolestuttavia. Armeijan aloittavien nuorten aikuisten fyysinen suorituskyky on heikentynyt viime vuosina huomattavasti, minkä lisäksi mielenterveysongelmat ja lihavuus ovat lisääntyneet. Viimeisten viidentoista vuoden aikana alokkaiden keskipaino on noussut yli kuudella kilolla. Liikunta-aktiivisuus ennen palvelukseen tuloa on runsaalla 67 prosentilla ollut riittämätöntä, ja yli 15 prosenttia ei ole harrastanut liikuntaa juuri lainkaan. Varusmiespalveluksen keskeyttäneiden määrä onkin melko korkea, kun alokkaiden kunto ei kestä raskaita harjoituksia. Kyseessä on merkittävä kansanterveydellinen ongelma, joka tulee vielä yhteiskunnalle todella kalliiksi, kun huonokuntoisista nuorista tulee huonokuntoisia aikuisia, jotka sairastavat paljon ja jaksavat heikosti työelämässä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä lasten ja nuorten elintapojen kohentamiseksi ja kunnon parantamiseksi? Helsingissä 22 päivänä toukokuuta 2008 Pirkko Ruohonen-Lerner /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lernerin /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 422/2008 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä lasten ja nuorten elintapojen kohentamiseksi ja kunnon parantamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kansainvälisten vertailujen aikuisväestöä koskevat tiedot liikunnan harrastuksesta mairittelevat suomalaisia. Lasten ja nuorten harrastusta koskevat tiedot eivät olekaan enää yhtä mairittelevia. Esimerkiksi 6 11-vuotiaita koskevassa viiden maan vertailussa jäädään Ruotsista selvästi. Täysin passiivisten osuus on suurempi kuin Hollannissa ja Isossa-Britanniassa. Ero Italiaan ei ole läheskään samaa luokkaa kuin aikuisten vertailussa. Hieman vanhempien eli 12 16-vuotiaiden ikäryhmissä havainnot ovat paljolti samansuuntaiset. Ero Ruotsiin on tässä ikäryhmässä vielä suurempi kuin nuoremmilla. Organisoitu seuratoiminta on säilyttänyt ja jopa vankistanut asemiaan nuorison liikuttajana. 3 18-vuotiaista suomalaisista 91 prosenttia ilmoittaa harrastavansa urheilua ja liikuntaa. Kymmenessä vuodessa kasvua on tapahtunut 15 prosenttia. Näistä 3 18-vuotiaista urheiluseurojen toimintaan osallistuu 43 prosenttia eli yhteensä 430 000 lasta ja nuorta. Seuratoimintaan osallistuvien osuus etenkin tyttöjen osalta on kasvanut viime vuosina. Urheileminen ja liikunnan harrastaminen on yleistynyt samanaikaisesti, kun lasten ja nuorten fyysisen kunnon on arvioitu huonontuneen. Lasten liikunta on muuttunut päivittäisestä kotipihalla leikkimisestä, pelaamisesta ja telmimisestä enemmän määrätyin ajoin tapahtuvaksi lajien harjoittelemiseksi. Arkiliikunnan vähentymisen seurauksena urheiluseuroilla on nykyisin entistä merkittävämpi rooli lasten liikuttamisessa. Vaikka lähes puolet kaikista suomalaisista lapsista ja nuorista on mukana urheiluseurojen toiminnassa, niin vain alle puolet kouluikäisistä pojista ja reilu kolmasosa tytöistä liikkuu terveytensä ja kehityksensä kannalta riittävästi. Liikunnasta saadut onnistumisen elämykset rakentavat lapselle positiivista minäkuvaa ja itsetuntoa. Liikunnan avulla voidaan edistää esimerkiksi lapsen ajattelun kehitystä, muistamista, käsitteiden oppimista ja rytmitajua. Siksi kasvavan lapsen ja nuoren kehitykselle olisi hyväksi liikkua vähintään tunti päivässä. Yhdysvalloissa ja Englannissa alan asiantuntijat ovat määrittäneet suositukset, joiden mukaan nuorten pitäisi harrastaa rasittavaa liikuntaa vähintään kolme kertaa viikossa. Vaikka liikunnan harrastajien määrä on kasvanut, ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa liikunnan harrastukselta myös vaaditaan enemmän, koska luonnollisen liikunnan määrä tai niin sanotun arkiliikunnan määrä on vähentynyt ja vähenee edelleen. Liikunnan harrastuksen lisääntymisestä huolimatta väestön painoindeksi on kohonnut ja ylipainoisten osuus väestöstä on jatkuvasti kasvanut. Näin on käynyt myös lasten ja nuorten ryhmissä. Lasten ja nuorten parissa työskentelevät tarvitsevat käytännön työnsä tueksi selkeitä suosituksia ja ohjeita liikunnan riittävästä määrästä ja laadusta. Vuonna 2005 julkaistiin opetusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön sekä Nuori Suomi ry:n yhteistyönä Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset, joka sisältää kansallisen lii- 2
Ministerin vastaus KK 422/2008 vp Pirkko Ruohonen-Lerner /ps kuntasuosituksen kouluikää nuoremmille lapsille. Vastaavanlaiset ensimmäiset lapsille ja nuorille laaditut fyysisen aktiivisuuden suositukset julkaistiin 31.1.2008 Helsingissä. Suositukset on laadittu opetusministeriön tuella Nuoren Suomen koolle kutsuman laajan asiantuntijaryhmän toimesta. Opetusministeriö tukee lasten ja nuorten liikuntaa usealla eri tavalla. Keskeisin tukimuoto on lajiliittojen tulosperusteinen avustaminen, jonka kautta laskennallisesti kanavoituu vuosittain noin 8,5 miljoonaa euroa lasten ja nuorten liikunnan tulosten perusteella. Olen tämän kuun alussa asettanut tulosperusteisen avustusjärjestelmän kehittämistyöryhmän, jonka tehtävänä on uudistaa lajiliittojen arviointikriteerit. Niiden perusteella on muun muassa tarkoitus kehittää liittojen toiminnan kehittämisen ohjausmekanismeja niin, että ne kannustavat liittoja kehittämään seurojen toimintamalleja, jotta mahdollisimman moni tyttö ja poika voi osallistua liiton seurojen toimintaan. Päästäkseen tähän tavoitteeseen liittojen tulee auttaa seurojaan monipuolistamaan tarjontaansa. Lisäksi niiden tulee vastata ohjaajien ja valmentajien osaamisesta sekä tarjota seuroille välineitä toiminnan kehittämiseen lapsikeskeiseksi. Toinen merkittävä tukimuoto on lasten ja nuorten liikuntaohjelma, jonka 3. vaihe käynnistettiin vuoden 2008 alussa. Sen avulla on tarkoitus tukea paikallista toimintaa niin koulupäivän aikana kuin myös välittömästi sen jälkeen. Lisäksi paikallisia seuroja kannustetaan kehittämään uusia toimintamuotoja liikuntaa harrastaville tai sitä haluaville nuorille. Ohjelman avulla tullaan lajiliittoja tukemaan tavoitteena kehittää lasten ja nuorten ohjaus- ja kilpailujärjestelmiä. Kolmas merkittävä tuen muoto on ollut liikuntapaikkarakentaminen ja erityisesti lähiliikuntapaikkahankkeiden tukeminen koulujen pihoihin. Opetusministeriö on luonut liikuntalain mukaisia edellytyksiä lasten ja nuorten liikunnalle ja tulee hallitusohjelman mukaisesti edelleen pitämään painopisteen heidän liikuntansa edistämisessä. Pelkät olosuhteet tai edellytykset eivät kuitenkaan riitä, ellemme me lasten vanhempina kannusta ja toimi mallina siinä, miten päivittäistä liikkumista tehdään. Helsingissä 16 päivänä kesäkuuta 2008 Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 422/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Pirkko Ruohonen-Lerner /saf: Vilka åtgärder avser regeringen vidta för att åstadkomma sunda levnadsvanor och höja konditionen bland barn och unga? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I internationella jämförelser om den vuxna befolkningens idrotts- och motionsintresse är uppgifterna smickrande för oss finländare. Däremot är uppgifterna om barns och ungdomars motionsvanor inte längre lika smickrande. När t.ex. 6 11 åringarna i fem länder jämförs sinsemellan går Sverige klart förbi oss. Andelen helt passiva är större än i Holland och Storbritannien. I fråga om Italien är skillnaden inte alls så stor som då de vuxna jämförs. I litet äldre åldersgrupper, dvs. 12 16 år, går observationerna till största delen i samma riktning. Skillnaden jämfört med Sverige är i denna åldersgrupp ännu större än i fråga om de yngre. Den organiserade föreningsverksamheten har bevarat och rentav befäst sin ställning när det gäller att fysiskt aktivera de unga. Av finländare i åldern 3 18 år meddelar 91 procent att de sysslar med idrott och motion. På tio år har det skett en ökning på 15 procent. Av dessa 3 18-åringar deltar 43 procent i idrottsföreningarnas verksamhet, dvs. sammanlagt 430 000 barn och ungdomar. Andelen unga som deltar i föreningsverksamhet har vuxit under de senaste åren, särskilt för flickornas del. Det har blivit allt vanligare att idrotta och motionera, samtidigt som den fysiska konditionen hos barn och unga tros ha blivit sämre. Tidigare rörde barn på sig dagligen genom att leka, spela och tumla om på hemgården. Nu handlar det mer om träning i olika grenar under bestämda tider. Till följd av den minskande vardagsmotionen har idrottsföreningarna nu en allt viktigare roll när det gäller att få barn att röra på sig. Även om närmare hälften av alla finländska barn och unga är med i idrottsföreningarnas verksamhet, är det endast mindre än hälften av pojkarna i skolåldern och en dryg tredjedel av flickorna som rör på sig tillräckligt med tanke på sin hälsa och utveckling. Barn som via idrotten får känna att de lyckats får en positiv självbild och en god självkänsla. Med idrottens hjälp är det möjligt att utveckla exempelvis tankeförmågan, minnet, inlärning av begrepp och rytmkänsla hos barnen. Med tanke på växande barns och ungas utveckling är det därför viktigt att de rör på sig minst en timme per dag. I Förenta staterna och England har experter utarbetat rekommendationer där det sägs att ungdomar borde ägna sig åt ansträngande motion minst tre gånger i veckan. Även om antalet personer som utövar idrott och motion har vuxit befinner vi oss ändå i en situation där kraven på idrottsintresset blir allt större, eftersom den mängd vi normalt rör på oss, den s.k. vardagsmotionen, har minskat och fortsätter att minska. Trots att befolkningen idrottar och motionerar allt mer har viktindexet stigit och andelen personer med övervikt kontinuerligt vuxit. Detsamma gäller också bland barn och unga. De som arbetar med barn och unga behöver i sitt praktiska arbete klara rekommendationer och anvisningar om total mängd och kvalitet när det gäller motion. År 2005 publicerades Motionsre- 4
Ministerns svar KK 422/2008 vp Pirkko Ruohonen-Lerner /ps kommendationer för förskoleverksamheten, som innehåller nationella motionsrekommendationer för barn under skolåldern. Rekommendationerna är resultatet av ett samarbete mellan undervisningsministeriet, social- och hälsovårdsministeriet samt Ung i Finland rf. De första motsvarande rekommendationerna om fysisk aktivitet för barn och unga publicerades 31.1.2008 i Helsingfors. Rekommendationerna har utarbetats av en omfattande expertgrupp sammankallad av Ung i Finland med stöd från undervisningsministeriet. Undervisningsministeriet stöder idrott och motion bland barn och unga på flera olika sätt. Den viktigaste stödformen är det resultatbaserade stödet till grenförbunden. På detta sätt kanaliseras årligen uppskattningsvis ca 8,5 miljoner euro utgående resultaten inom barn- och ungdomsidrotten. I början av den här månaden tillsatte jag en arbetsgrupp för att utveckla det resultatbaserade understödssystemet. Gruppens uppgift blir att reformera kriterierna för utvärdering av grenförbunden. Avsikten är att på basis av dem bl.a. utveckla styrmekanismer för utveckling av förbundens verksamhet så att de sporrar förbunden att utveckla verksamhetsmodeller för föreningarna så att så många flickor och pojkar som möjligt kan delta i föreningarnas verksamhet. För att uppnå detta mål bör förbunden hjälpa sina föreningar att bredda sitt utbud. De bör också svara för sina instruktörers och tränares kompetens samt erbjuda föreningarna instrument att utveckla verksamheten med större fokus på barnen. En annan viktig stödform är idrottsprogrammet för barn och unga. Programmets tredje fas startade i början av 2008. Avsikten är att med dess hjälp stödja lokal verksamhet såväl under som direkt efter skoldagen. De lokala föreningarna uppmuntras också att utveckla nya verksamhetsformer för ungdomar som sysslar med idrott eller motion eller är intresserade av att börja. Med hjälp av programmet kommer man att stödja grenförbunden med målet att utveckla instruktions- och tävlingssystemen för barn och unga. En tredje viktig stödform har varit att bygga idrottsanläggningar och särskilt att stödja projekt som gäller näridrottsplatser i skolmiljö. Undervisningsministeriet har skapat förutsättningar för idrott bland barn och unga i enlighet med idrottslagen och kommer enligt regeringsprogrammet att också i fortsättningen fokusera på idrottsfrämjande åtgärder för dem. De yttre förhållandena eller förutsättningarna är dock inte nog, om inte vi som föräldrar uppmuntrar barnen till och är ett föredöme i att röra på oss dagligen. Helsingfors den 16 juni 2008 Kultur- och idrottsminister Stefan Wallin 5