KIRJALLINEN KYSYMYS 63/2003 vp Vuosilomapalkan maksatus sairausloman aikana Eduskunnan puhemiehelle Itä-Suomen Kuntoutuspalvelu Oy:n palkkalistoilla oleva työntekijä, joka on pitkäaikaisella sairauslomalla, koki yllätyksen, kun työnantaja kieltäytyi maksamasta hänelle vuosilomapalkkoja vuosilta 2000 ja 2001, koska hän oli ensin sairauslomalla ja sairauslomapäivien täytyttyä määräaikaisella eläkkeellä. Tällä hetkellä työkyvyttömyyseläke on myönnetty vuoden 2003 loppuun. Työnantajan mukaan kyseisen henkilön olisi pitänyt katkaista sairausloma tai eläke, ennen kuin työnantaja olisi maksanut vuosilomapalkan. Työnantaja oli kehottanut myös ottamaan lopputilin, jolloin vuosilomapalkkakin olisi suoritettu. Kun eläkettä ei ole toistaiseksi myönnetty, henkilöllä ei ole mitään syytä pelkän vuosilomapalkan takia lähteä suorittamaan tällaista toimenpidettä, koska hän ei tiedä, tuleeko hän saamaan pysyvän eläkkeen vai ei. Vuodelta 2000 henkilöllä on sisällä vuosilomapalkkaa 37 päivää ja vuodelta 2001 12 päivää. Kun vuosilomalaki kuitenkin määrittää, missä ajassa lomapalkka vanhenee, kyse on pattitilanteesta. Jos työnantaja ei suostu maksamaan selkeästi työntekijälle kertynyttä vuosilomapalkkaa, aikaisemmat saatavat vanhenevat. Ainoaksi keinoksi näyttääkin jäävän asian riitauttaminen oikeusasteen ratkaistavaksi ennen vuoden 2003 loppua. Toisaalta syntynyt tilanne tuntuu täysin kohtuuttomalta: miten lainsäädäntö ei suoraan velvoita työnantajaa maksamaan työntekijälle kiistatta kertynyttä vuosilomapalkkaa, jos sairaus pitkittyy, niin kuin kyseisessä tapauksessa on käynyt? Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen esimerkin osoittamasta aukosta vuosilomalaissa, jonka mukaan henkilölle ei kuulu hänen ansaitsemaansa vuosilomapalkkaa sairauden pitkittyessä muutoin kuin silloin, jos hän ottaa lopputilin tai hakee oikeuksiaan vuosilomapalkkaan oikeuden kautta ja mitä hallitus aikoo tehdä, että kyseinen vuosilomalain virheellinen tulkinta korjataan asetuksen tai tarvittaessa lain muutoksella välittömästi? Helsingissä 7 päivänä toukokuuta 2003 Esa Lahtela /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 63/2003 vp: 2 Onko hallitus tietoinen esimerkin osoittamasta aukosta vuosilomalaissa, jonka mukaan henkilölle ei kuulu hänen ansaitsemaansa vuosilomapalkkaa sairauden pitkittyessä muutoin kuin silloin, jos hän ottaa lopputilin tai hakee oikeuksiaan vuosilomapalkkaan oikeuden kautta ja mitä hallitus aikoo tehdä, että kyseinen vuosilomalain virheellinen tulkinta korjataan asetuksen tai tarvittaessa lain muutoksella välittömästi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Esittämässänne tapauksessa kysymys koskee vuosiloman antamista ja vuosilomapalkkaa vuosina 2000 ja 2001 tilanteessa, jossa työntekijä on ollut ensin pitkään työkyvyttömänä sairauden johdosta ja sairauslomapäivien täytyttyä määräaikaisella eläkkeellä työntekijän työsuhteen ollessa kuitenkin voimassa. Työntekijän vuosilomaoikeus määräytyy ns. lomanmääräytymisvuoden perusteella ajalta 1.4. 31.3. Vuosilomalain 4 :n 1 momentin mukaan työnantaja antaa vuosiloman kesälomana 2.5. 30.9. välisenä aikana. Talvilomana annetaan yli 24 päivää ylittävä loma kesälomakauden ulkopuolella viimeistään ennen seuraavan lomakauden alkua eli 1.10. 1.5. välisenä aikana. Poikkeuksen edellä todetusta pääsäännöstä muodostaa kausiluonteinen työ sekä työnantajan ja työntekijän sopimukset laissa säädetyin rajoituksin. Työnantajan on määrättävä lomat pidettäviksi näinä ajanjaksoina vuosilomalain mukaisesti. Työnantajan on ilmoitettava työntekijälle vuosiloman ajasta, mikäli mahdollista, kuukautta ennen loman alkamista. Työntekijälle on ilmoitettava loman alkamisesta viimeistään kaksi viikkoa ennen loman alkamista, jos kuukauden ilmoitusaikaa ei ole mahdollista noudattaa. Työnantajan on vuosilomalain mukaan varattava työntekijälle tai tämän edustajalle tilaisuus esittää mielipiteensä loman ajankohdasta. Kuulemisesta huolimatta työnantajalla on oikeus määrätä loman ajankohta. Vuosilomalain 8 :n mukaan vuosilomapalkka on maksettava ennen loman tai loman osan alkamista. Työnantaja, joka laiminlyö työntekijän kuulemisen vuosiloman ajankohdasta tai vuosiloman antamisen sekä vuosilomapalkan maksamisen edellä todetun mukaisesti, syyllistyy vuosilomalain säännösten rikkomiseen. Kuulemisvelvoitteen laiminlyönti voi myös johtaa aiheutuneen vahingon korvaamisvelvollisuuteen. Työnantaja vastaa siitä, että vuosiloma annetaan lain mukaisesti ja loman ajalta maksetaan vuosilomapalkka myös pitkien sairauslomien aikana edellyttäen, että työntekijälle on kertynyt lomaoikeutta. Vuosilomalaissa on säännös siitä, miten vuosiloma annetaan esim. sairaustapauksissa. Vuosiloma voidaan siirtää annettavaksi myöhemmin, jos työntekijä sairastuu ennen vuosiloman tai sen osan alkamista. Vuosilomalain mukaan työntekijän on tällöin pyydettävä lomansa siirtämistä myöhäisempään ajankohtaan. Työntekijällä on nimenomainen velvollisuus pyytää loman siirtämistä ja saatettava työnantajansa tietoon oma työkyvyttömyytensä. Tarvittaessa työntekijän on myös esitettävä selvitys
Ministerin vastaus KK 63/2003 vp Esa Lahtela /sd työkyvyttömyydestään. Kesäloma on sairaudesta huolimatta pyrittävä antamaan lain mukaan 30.9. mennessä, ja jos tämä ei ole mahdollista, viimeistään vuoden loppuun mennessä. Vuosilomalaissa ei ole erityissäännöksiä vuosiloman antamisesta pitkän sairausloman aikana tai määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen aikana. Käytännössä ongelmana on se, että työnantajan on määrättävä vuosiloma tällöin samanaikaisesti sairausloman kanssa välttyäkseen vuosilomalain vastaiselta menettelyltä. Pitkien sairauslomien aikana tulevat tosiasiallisesti vastaan vuosiloman antamista koskevat takarajat. Työneuvosto on lausunnoissaan katsonut, että vuosiloma voidaan antaa irtisanomisaikana (TN 770 65) ja että vuosiloma voidaan antaa myös synnytysloman aikana (TN 1039 78). Työnantajalla on työneuvoston lausunnon (TN 1376 01) mukaan oikeus sijoittaa vuosiloma myös ajanjaksoon, jolloin työntekijä on pois työstä osa-aikaeläkkeellä. Jos henkilö on ansainnut vuosilomaa esimerkiksi 30 arkipäivää ja hän on vuoroin kaksi viikkoa työssä ja vuoroin kaksi viikkoa eläkkeellä, ei kahden viikon työssäolojakson aikana ehditä pitämään ansaittua vuosilomaa, vaan se voi jatkua myös sille ajanjaksolle, jona työntekijä on pois työstä osa-aikaeläkkeellä. Jos työnantaja ja työntekijä sopivat, voidaan kuitenkin 12 arkipäivää ylittävä loman osa antaa erikseen yhdessä tai useammassa erässä. Kysymyksessä kuvatussa tilanteessa tulevat noudatettaviksi yleisesti sovellettavat vuosilomalain 4 :n säännökset lomakaudesta ja 5 :n säännökset loman jakamisesta. Vuosilomalaki sisältää säännökset myös kuvatun kaltaista tilannetta varten. Lisäksi työneuvoston lausuntojen mukaisesti on vakiintunut säännösten tulkinta. Valtioneuvosto asetti 22 päivänä maaliskuuta 2001 komitean valmistelemaan vuosilomalain (272/1972) kokonaisuudistusta. Komitean tehtävänä on selvittää vuosilomalain uudistamistarpeet ja valmistella selvitystensä pohjalta vuosilomalain kokonaisuudistus. Työssään komitean tulee ottaa huomioon yhteiskunnassa, työelämässä sekä lainsäädännössä Suomessa ja Euroopan unionissa tapahtunut kehitys. Komitean tehtävänä ei ole puuttua vuosiloman pituuteen eikä vuosilomapalkan määräytymisen yleisiin perusteisiin. Komitean alkuperäistä määräaikaa on pidennetty, ja komitean toimikausi päättyy 31.10.2003. Komiteatyössä on tarkastelun kohteena myös esittämänne epäkohta siitä, miten toteuttaa työntekijän vuosilomaoikeus ja työnantajan velvollisuus antaa vuosiloma pitkien sairauslomien aikana. Yksistään lainsäädäntömuutokset eivät kuvatun kaltaista tilannetta ratkaise. Tällaisten tilanteiden oikeaa tulkintaa edistää työsuojeluviranomaisen yksittäistapauksissa antamat ohjeet ja neuvot sekä työntekijälle että työnantajalle. Helsingissä 5 päivänä kesäkuuta 2003 Työministeri Tarja Filatov 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 63/2003 rd: Är regeringen medveten om att det finns en lucka i semesterlagen som påvisas i exemplet, enligt vilken en person inte får sin intjänade semesterlön vid långvarig sjukdom, utom ifall han säger upp sig eller genom rättslig väg söker sin rätt till semesterlön och vad ämnar regeringen göra för att få denna felaktiga tolkning av semesterlagen omedelbart korrigerad genom förordning eller om det behövs, genom en ändring av lagen? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: I det fall ni tagit upp handlar det om givande av semester och semesterlön under 2000 och 2001 i en situation där arbetstagaren först en lång tid varit arbetsoförmögen på grund av sjukdom och när det maximala antalet semesterdagar blivit uppfyllt varit pensionerad för viss tid, dock så, att arbetstagarens anställningsförhållande har fortgått. Arbetstagarens semesterrätt bestäms på basis av det s.k. kvalifikationsåret 1.4 31.3. Enligt 4 1 mom. semesterlagen ger arbetsgivaren semester som sommarsemester under tiden 2.5 30.9. Den del av semestern som överstiger 24 dagar ges som vintersemester efter semesterperiodens utgång före ingången av följande års semesterperiod, dvs. under tiden 1.10 1.5. Undantag från den ovan nämnda huvudregeln utgör dock säsongartat arbete samt överenskommelser mellan arbetsgivaren och arbetstagaren med de begränsningar som anges i lagen. Arbetsgivaren skall bestämma att semestrar hålls under dessa i semesterlagen angivna perioder. Arbetsgivaren skall underrätta arbetstagaren om tiden för semestern, om möjligt en månad före semesterns början. Arbetstagaren skall i varje fall underrättas om när semestern börjar senast två veckor i förväg, om det inte är möjligt att följa anmälningstiden på en månad. Arbetsgivaren måste enligt semesterlagen ge arbetstagaren eller dennes företrädare tillfälle att uttala sig om tiden för semestern. Trots att arbetstagaren skall höras har arbetsgivaren rätt att bestämma tiden för semestern. Enligt 8 semesterlagen skall semesterlön betalas innan semestern eller en del av den börjar. En arbetsgivare som försummar att höra en arbetstagare om tiden för semestern eller att ge semester och betala semesterlön enligt vad som sagts ovan, gör sig skyldig till semesterlagsförseelse. Försummelsen att höra arbetstagaren kan också leda till ersättningsskyldighet för eventuell skada som uppstått. Arbetsgivaren svarar för att semester ges enligt lagen och att för semestertiden betalas semesterlön även under långa sjukledigheter, förutsatt att arbetstagaren har intjänad semesterrätt. I semesterlagen finns en bestämmelse om hur semester skall ges t.ex. i fall av sjukdom. Semester kan framskjutas till en senare tidpunkt, om arbetstagaren insjuknar innan semestern eller en del av den börjar. Enligt semesterlagen skall arbetstagaren i dessa fall anhålla om att semestern framskjuts till en senare tidpunkt. Arbetstagaren har en uttrycklig skyldighet att anhålla om framskjutning och att underrätta arbetsgivaren om sin 4
Ministerns svar KK 63/2003 vp Esa Lahtela /sd arbetsoförmåga. Vid behov skall arbetstagaren förete en utredning om sin arbetsoförmåga. Enligt lagen skall semestern oavsett arbetstagarens sjukdom försöka ges före 30.9 och, om detta inte är möjligt, senast före utgången av året. Semesterlagen har inga särskilda bestämmelser om givande av semester under en lång sjukledighet eller under invalidpension för viss tid. I praktiken är problemet det att arbetsgivaren i dessa fall för att undvika förfarande som strider mot semesterlagen måste bestämma semestern att infalla samtidigt med sjukledigheten. Under långa sjukledigheter kommer man de facto att överskrida de för givande av semester föreskrivna gränserna. Arbetsrådet har i sina utlåtanden ansett att semester kan ges under uppsägningstid (TN 770 65) och att semester också kan ges under förlossningsledighet (TN 1039 78). Arbetsgivaren har enligt arbetsrådets utlåtande (TN 1376 01) rätt att förlägga semestern också till en tidsperiod då arbetstagaren är frånvarande från arbetet på grund av deltidspension. Om en arbetstagare, som har t.ex. 30 dagar intjänad semester och som turvis är två veckor i arbete och två veckor på pension, hinner han eller hon inte under den två veckor långa arbetsperioden hålla den intjänade semestern, utan den kan fortsätta också under den period då arbetstagaren är på deltidspension och borta från arbetet. Om arbetsgivaren och arbetstagaren så överenskommer, kan den del av semestern som överstiger 12 dagar dock ges särskilt för sig en gång eller i flera repriser. På den situation som beskrivs i spörsmålet skall tillämpas de allmänna bestämmelserna om semesterperioden i 4 semesterlagen och om uppdelningen av semester i 5. Semesterlagen har bestämmelser som är tillämpliga också för det här beskrivna fallet. Dessutom finns det en etablerad tolkning av bestämmelserna i enlighet med arbetsrådets utlåtanden. Statsrådet tillsatte den 22 mars 2001 en kommitté för att bereda en totalrevidering av semesterlagen (272/1972). Kommittén har till uppgift att utreda behovet att revidera semesterlagen och på basis av sina utredningar bereda en totalreform av semesterlagen. Under sitt arbete skall kommittén beakta utvecklingen i samhället, arbetslivet och lagstiftningen både i Finland och inom Europeiska unionen. Till kommitténs uppdrag hör däremot inte vare sig längden på semester eller de allmänna grunderna för bestämning av semesterlön. Den ursprungliga tiden för kommittén har förlängts så, att mandattiden går ut 31.10.2003. Också det missförhållande ni tagit upp om hur arbetstagarens semesterrätt och arbetsgivarens skyldighet att ge semester under långa sjukledigheter skall kunna förverkligas kommer att bli föremål för granskning under kommittéarbetet. Enbart genom ändringar i lagstiftningen kan ovan beskrivna situationer inte lösas. Man kan främja en rätt tolkning av dylika situationer genom anvisningar och råd som arbetarskyddsmyndigheterna i enskilda fall ger både arbetstagare och arbetsgivare. Helsingfors den 5 juni 2003 Arbetsminister Tarja Filatov 5