KIRJALLINEN KYSYMYS 1185/2013 vp Raskausajan työkyvyttömyyden määrittäminen Eduskunnan puhemiehelle Raskausaikana työnteko vaikeutuu asteittain. Työkyvyn määrittäminen on hankalaa ja vaihtelee äitien välillä. Olen saanut yhteydenottoja esimerkkitapauksista, joissa on haettu sairauslomaa ja päivärahaa, kun ei raskauden takia enää kyetty tekemään fyysisesti raskasta työtä maatalouslomittajana. Suurinta osaa lomittajan työtehtävistä ei yksinkertaisesti ollut enää mahdollista tehdä ilman merkittävää riskiä. Kysyttäessä Kelalta oli ohjeistettu hakemaan sairauspäivärahaa. Kelan tulkinnan mukaan äidit ovat todettu työkykyisiksi, vaikka lääkäri oli viitannut, että direktiivin 92/85/ETY mukaisesti työnantajalla ei ole tarjota sellaista työtä, joka soveltuu raskaana olevalle. Raskaana olevia työntekijöitä koskevassa direktiivissä edellytetään nimenomaisesti, että työnantajat kiinnittävät työhön liittyviä riskejä arvioidessaan erityistä huomiota raskaana oleviin, äskettäin synnyttäneisiin ja imettäviin naisiin kohdistuviin riskeihin. Mikäli tiettyä riskiä ei voida välttää muilla keinoin, on tarpeen vaatiessa muutettava työolosuhteita tai työaikaa tai tarjottava muuta kuhunkin tapaukseen soveltuvaa työtä. Mikäli tämä ei ole mahdollista, työntekijälle olisi annettava vapautus työstä niin pitkäksi aikaa kuin se on tarpeen hänen tai hänen lapsensa terveyden ja turvallisuuden suojaamiseksi. Selvityksessä oli ilmennyt, että Suomessa laki ei noteeraa toistaiseksi kyseistä direktiiviä. Tapausten käsittelyssä eivät ole auttaneet b-lausunnot, ja perusteluna on muun muassa sanottu, että raskaus ei ole sairaus. Tämä lienee kaikille selvää, mutta tulisi myös huomioida raskauden aiheuttamat muut ongelmat ja niiden kumulatiiviset vaikutukset, kuten alaselän kipu. Myöskään erityisäitiysrahaa ei myönnetty, koska tulevan äidin katsottiin olevan työkyvytön, mikä oli oikea tulkinta, koska asia oli näin. Esimerkkitapauksen kohdalla kyseessä ovat lähes kolmen kuukauden tulot. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä odottavien äitien työkyvyn määrittämisen epäkohtien korjaamiseksi ja milloin hallitus tuo esityksen asiaa koskevan lainsäädännön korjaamiseksi? Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 2013 Mikko Savola /kesk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mikko Savolan /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1185/2013 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä odottavien äitien työkyvyn määrittämisen epäkohtien korjaamiseksi ja milloin hallitus tuo esityksen asiaa koskevan lainsäädännön korjaamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Suomen lainsäädäntö täyttää direktiivin 92/85/ETY vaatimukset. Työsopimuslain (55/2001) mukaan työnantajan on huolehdittava työturvallisuudesta työntekijän suojelemiseksi tapaturmilta ja terveydellisiltä vaaroilta niin kuin työturvallisuuslaissa (738/2002) säädetään. Sen mukaan työnantajan on työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työstä, työajoista, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä, jos niitä ei voida poistaa, arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Huomioon on esimerkiksi otettava mahdollinen lisääntymisterveydelle aiheutuva vaara. Jos työstä tai työolosuhteista saattaa aiheutua raskaana olevalle työntekijälle tai sikiölle erityistä vaaraa, eikä vaaratekijää ole mahdollista poistaa, työnantajan on pyrittävä siirtämään työntekijä raskauden ajaksi tälle sopiviin työtehtäviin. Sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaan raskaana olevalla henkilöllä on oikeus erityisäitiysrahaan, jos hänen työtehtäviinsä tai työoloihinsa liittyvä kemiallinen aine, säteily tai tarttuva tauti taikka muu vastaava seikka vaarantaa hänen tai sikiön terveyden. Siitä, milloin työtehtävien tai työpaikan olosuhteiden voidaan arvioida vaarantavan henkilön tai sikiön terveyden edellä mainituissa tilanteissa sekä mitä selvityksiä henkilön on esitettävä hakiessaan erityisäitiysrahaa, säädetään valtioneuvoston asetuksella. Työn fyysinen raskaus tai tapaturmariski ei ole asetuksessa säädetty erityisäitiysrahaan oikeuttava seikka. Erityisäitiysrahan maksamisen edellytyksenä on lisäksi, että hakija on työkykyinen, hänelle ei voida järjestää muuta työtä ja hän joutuu sen vuoksi olemaan poissa työstään. Erityisäitiysrahaa koskevaan hakemukseen on liitettävä lääkärin, sairaanhoitajan, kätilön tai terveydenhoitajan antama todistus raskaudesta sekä työpaikan työterveyshuoltoa toteuttavan lääkärin tai muun hakijan työolosuhteet tuntevan lääkärin lausunto hakijan tai sikiön terveydelle aiheutuvasta vaarasta sekä työnantajan selvitys siitä, että hakija on poissa työstä ja ettei häntä ole voitu siirtää muihin tehtäviin. Erityisäitiysvapaan osalta työsopimuslaissa viitataan sairausvakuutuslakiin. Sen mukaan työntekijällä on oikeus saada vapaaksi työstään aika, jolta hänelle maksetaan sairausvakuutuslaissa tarkoitettua erityisäitiysrahaa. Hakijalla on oikeus sairauspäivärahaan ajalta, jona hän on estynyt tekemästä työtään sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Työkyvyttömyydellä tarkoitetaan sellaista sairaudesta johtuvaa tilaa, jonka kestäessä henkilö on sairauden edelleen jatkuessa kykenemätön tekemään tavallista työtään tai työtä, joka on siihen läheisesti verrattavaa. Tämän todentamiseksi hakijan on esitettävä tarpeellinen ja luotettava selvitys sairaudestaan. Sen pohjalta arvioidaan, onko hakija sairausvakuutuslain mukaisesti työkyvytön 2
Ministerin vastaus KK 1185/2013 vp Mikko Savola /kesk tavalliseen työhönsä tai siihen läheisesti verrattavaan työhön. Ammatillinen näkökulma, eli esimerkiksi maatalouslomittajan työn vaatimukset, tulevat tässä yhteydessä huomioitaviksi. Kansaneläkelaitoksen ilmoituksen mukaan sairauspäivärahaa on maksettu vuonna 2012 raskauteen liittyvien sairauksien perusteella yhteensä 10 833 tapauksessa. Suurimpana sairausryhmänä on tilastoitu diagnoosi O47 eli synnytykseen liittymättömät supistukset, joita tapauksia oli yhteensä 6 456. Toiseksi suurin myöntävien jaksojen diagnoosiryhmä oli O26 eli raskauteen liittyvä tila, joka on diagnosoitu 1 725 tapauksessa. Vastaavasti raskauteen liittyvillä diagnooseilla on tilastoitu hylkääviä päätöksiä yhteensä 31 eli 0,31 % suhteessa myönteisiin päätöksiin. Työkyvyttömyyden määrittäminen raskausaikana ei vaikuttaisi säännökset ja tilastot huomioon ottaen erityisen ongelmalliselta. Sairausvakuutuslaissa ei ole raskausajan työkyvyttömyyttä koskien omaa erillistä säännöstä. Siten päivärahan hakijan työkykyä tulee arvioida yhdenmukaisin perustein sekä sairauspäivärahaa että erityisäitiysrahaa haettaessa. Tästä johtuen sellaisen johtopäätöksen ei pitäisi olla mahdollinen, että hakijan erityisäitiysrahaoikeus hylätään työkyvyttömyyteen vedoten ja toisaalta häntä samoilla selvityksillä pidetään työkykyisenä sairauspäivärahaoikeutta harkittaessa. Hakijan oikeusturva on varmistettu siten, että muutosta Kansaneläkelaitoksen päätökseen sairausvakuutuslain mukaisessa etuusasiassa voi hakea sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalta ja viimeksi mainitun päätökseen vakuutusoikeudelta. Sosiaali- ja terveysministeriö seuraa lainsäädännön toteutumista toimialallaan. Raskausajan työkyvyttömyyden määrittämiseen liittyen ei tarvetta lainmuutoksiin ole. Helsingissä 17 päivänä tammikuuta 2014 Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1185/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Mikko Savola /cent: Vad ämnar regeringen göra för att rätta till missförhållandena i fråga om fastställandet av gravida mödrars arbetsförhet och när ska regeringen ge ett förslag om korrigering av den aktuella lagstiftningen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Lagstiftningen i Finland uppfyller kraven i direktiv 92/85/EEG. Enligt arbetsavtalslagen (55/2001) ska arbetsgivaren sörja för arbetarskyddet i syfte att skydda arbetstagarna mot olycksfall och hälsorisker enligt vad som bestäms i arbetarskyddslagen (55/2001). Enligt den ska arbetsgivaren med beaktande av arbetets och verksamhetens art tillräckligt systematiskt reda ut och identifiera de olägenheter och risker som beror på arbetet, arbetstiderna, arbetslokalen, arbetsmiljön i övrigt och arbetsförhållandena samt, om olägenheterna och riskerna inte kan undanröjas, bedöma deras betydelse för arbetstagarnas säkerhet och hälsa. Till exempel ska eventuella risker för den reproduktiva hälsan beaktas. Om arbetet eller arbetsförhållandena kan orsaka särskild fara för en gravid arbetstagare eller för fostret, och om det inte går att avlägsna riskfaktorerna, ska arbetsgivaren sträva efter att flytta arbetstagaren till arbetsuppgifter som passar henne under graviditeten. Enligt sjukförsäkringslagen (1224/2004) har en gravid försäkrad rätt till särskild moderskapspenning om ett kemiskt ämne, strålning, en smittsam sjukdom eller någon annan motsvarande omständighet som hänför sig till hennes arbetsuppgifter eller arbetsförhållanden äventyrar hennes eller fostrets hälsa. Huruvida det kan bedömas att den försäkrades arbetsuppgifter eller förhållandena på arbetsplatsen äventyrar den försäkrades eller fostrets hälsa i ovan nämnda situationer samt vilka utredningar den försäkrade skall framlägga när hon ansöker om särskild moderskapspenning anges genom förordning av statsrådet. Fysiskt tungt arbete eller risk för olyckor är inte sådana omständigheter som enligt förordningen berättigar till särskild moderskapspenning. Förutsättningarna för utbetalning av särskild moderskapspenning är dessutom att den sökande är arbetsför, att det inte kan ordnas annat arbete för henne och att hon därför måste vara borta från arbetet. Till ansökan om särskild moderskapspenning ska fogas intyg över graviditeten av läkare, sjukskötare, barnmorska eller hälsovårdare, utlåtande om risker för den sökandes eller fostrets hälsa av den läkare som sköter företagshälsovården på arbetsplatsen eller av en annan läkare som känner till den sökandes arbetsförhållanden samt arbetsgivarens redogörelse för att den sökande är borta från arbetet och att hon inte kan placeras i andra uppgifter. I fråga om särskild moderskapsledighet hänvisas det i arbetsavtalslagen till sjukförsäkringslagen. Enligt den har en arbetstagare rätt att vara ledig från arbetet under den tid för vilken hon får särskild moderskapspenning som avses i sjukförsäkringslagen. Den sökande har rätt till sjukdagpenning för den tid när hon på grund av arbetsoförmåga som orsakas av sjukdom är förhindrad att arbeta. Med 4
Ministerns svar KK 1185/2013 vp Mikko Savola /kesk arbetsoförmåga avses ett tillstånd som beror på sjukdom under vilket en person på grund av att sjukdomen fortsätter är oförmögen att utföra sitt vanliga arbete eller annat nära jämförbart arbete. För att bestyrka detta ska den sökande lägga fram en nödvändig och tillförlitlig redogörelse för sjukdomen. Utifrån den bedöms det om den sökande enligt sjukförsäkringslagen är oförmögen att utföra sitt vanliga arbete eller ett nära jämförbart arbete. Yrkesaspekten, dvs. till exempel kraven i arbetet som lantbruksavbytare, beaktas i detta sammanhang. Enligt folkpensionsanstaltens anmälan betalades 2012 sjukdagpenning på grund av sjukdom i samband med graviditet i totalt 10 833 fall. Som största sjukdomsgrupp statistikfördes diagnosen O47, dvs. förvärkar och hotande förtidsbörd, med totalt 6 456 fall. Den näststörsta diagnosgruppen av beviljade perioden var O26, dvs. tillstånd sammanhängande med graviditet, som diagnostiserats i 1 725 fall. På motsvarande sätt statistikfördes totalt 31 avslag som gällde graviditetsrelaterade diagnoser, dvs. 0,31 % i förhållande till de positiva besluten. Att fastställa arbetsoförmågan under graviditet verkar med beaktande av bestämmelserna och statistiken inte vara speciellt problematiskt. Sjukförsäkringslagen innehåller inga egna fristående bestämmelser avseende arbetsoförmåga under graviditet. Sålunda ska en sökandes arbetsförmåga bedömas på enhetliga grunder såväl i fråga om sjukdagpenning som särskild moderskapspenning. Därför bör det inte vara möjligt att dra slutsatsen att en sökandes ansökan om särskild moderskapspenning avslås med hänvisning till arbetsoförmåga medan hon å andra sidan utifrån samma redogörelser anses arbetsför då rättten till sjukdagpenning övervägs. De sökandes rättsskydd säkerställs genom att ändring i Folkpensionsanstaltens beslut i ärenden som gäller förmåner enligt sjukförsäkringslagen får sökas hos besvärsnämnden för social trygghet och ändring i besvärsnämndens beslut hos försäkringsdomstolen. Social- och hälsovårdsministeriet följer hur lagstiftningen inom ministeriets ansvarsområde genomförs. När det gäller fastställande av arbetsoförmåga under graviditeten finns det inget behov av lagändringar. Helsingfors den 17 januari 2014 Social- och hälsovårdsminister Paula Risikko 5