25. vuosikerta 2/08. Englannin Derby. Piccolo. katastrofista keulaan! Vuoden Tulokkaat. Miten kausi meni?

25. vuosikerta 2/08 Englannin Derby Piccolo katastrofista keulaan! Vuoden Tulokkaat Miten kausi meni? 1

2

Päätoimittajalta Irma (Whitewish) soolokokeilee astetta hurjempana. Eipä varmaan tarvitse erikseen sanoa että myöhässä ollaan, joten en sano. Samalla kun odottelen jonkun ilmoittavan halukkuutensa päätoimittajan hommiin, niin yritän keräillä seuraavan numeron tekemiseen vähän enemmän inspiraatiota, jotta se olisi edes kohtuullisen ajoissa luettavissa. Jos jollain sattuu olemaan piirongin laatikossa juttuja, juttuaiheita tai vaikka runoja, niin niistä olisi iso apu. Kuvia mulle onkin lähetelty ihan kiitettävästi, niistä iso kiitos. Ja lisääkin saa ja pitää lähettää. Jos kuitenkin sitä lähetettyä kuvaa ei kuitenkaan ihan seuraavassa numerossa näy, niin eipä hätiä mitiä. Se tulee sitten seuraavassa tai sitä seuraavassa. Heti kun tilaa vaan järjestyy. Sellainen pieni toivomus olisi. Helpottaisi mun henkilökohtaista arkistointisysteemiä, jos kuvat olisi nimetty koiran ja kuvaajan nimellä. Ja jos vielä tapahtuman nimen saisi siihen nimeen ängettyä, esim: Whitewish_smvoittaja_mpynnonen.jpg tai jotain. Sitten ollaan vihdostaviimein päästy Irmankin kanssa käymään radalla hoitamassa soolokoe pois päiväjärjestyksestä. Meni aika myöhäiseksi johtuen kiimoista ja sitä seuranneesta valeraskaudesta, joka lähinnä ilmeni nesteen kiertymisenä kehoon. Nyt GREYHOUND RACING Greyhound - ja whippeturheilun erikoislehti GR-LEHTI ilmestyy neljä kertaa vuodessa; keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella GREYHOUND RACING LEHTI Ilmoitushinnat: 1/1s mv 205, 1/2s 135, 1/4s mv 85, 1/8 s mv 50 Päätoimittaja: Mikko Pynnönen, mikko.pynnonen@ elisanet.fi Ulkoasu: Marianne Korpela Kuvien käsittely: Jari Niiles Tässä lehdessä kirjoittavat: Mikko Pynnönen, Kari Kinnunen, Kimmo Alamartimo, Camilla Kaasinen, Sanne-Mari Laaksonen Painopaikka: Esa Print Oy Tampere, Ilmailunkatu 19, 33900 Tampere Puh. (03) 31400 900 GRL TOIMIHENKILÖT Puheenjohtaja: Kimmo Alamartimo, p. 040 5529204, kimmo.alamartimo@visualway.com Sihteeri: Elina Ginman, p. 040-5363 109, Käräjäpolku 13, 21600 Parainen elina.ginman@gmail.com (myös osoitteenmuutokset!) Rahastonhoitaja: Tiina Tammisto, p.02-6481 207, Kyläsaarentie 485, 28760 Pori Internet-yhteyshenkilö: Hannu Tunkkari, 050-329 8591, Kotkantie 12, 01800 Klaukkala KILPAILUKIRJAT Greyhound: Taru Lehtonen, p. 040-5865 566, 02-2166 597, Apilakatu 3, 20740 Turku ollaan sitten saatu kroppa rantakuntoon ja tätä kirjoittaessa odotellaan lähtöä siihen ryhmäkokeeseen. Saas nähdä, miten käy. Koira pärjää varmasti hienosti, lähinnä tarkoitan omaa suoritustani. Olenko ajoissa paikalla oikeassa lähdössä, karkaako koira käsistä ennen aikoja, muistako pistää koiralle oikean manttelin. Näitten kanssa on valvottu viikkoja. Ja sitten se vaikein kohta; Kun koirat on kopitettu juuri ennen vieheen lähtemistä liikkeelle, niin sanonko mä muille Onnea kaikille, Paras voittakoon tai hepskukkuu? Käyttäisin lausetta Onnea kaikille, tulette tarvitsemaan sitä, mutta ehkä on parasta pitäytyä vain kaksitavuisissa lauseissa. Ne on helpompi muistaa tai lukea kämmeneen kirjoitetusta luntista. Ehkä mä vaalin hämäläisiä perinteitä ja olen vaan hiljaa itsekseni. Rapatessa roiskuu, eli edelliseen numeroon sen verran korjausta, että GRL:n uusi edustaja eläinkilpailujen antidoping-toimikuntaan on Jari Niiles. Mikko Pynnönen Kivitie 1 C 04400 Järvenpää 040 5731 953 mikko.pynnonen@elisanet.fi TÄSSÄ NUMEROSSA: 4 Exide Whippet Sprintti Derby 5 Pannuslääkitys ja dopingtestaus 6 Tulokkaat 2008 miten kausi meni? Kuva: Jaakko Stenroos 17 Vanhat vaikuttajat Ballyregan Bob 18 Piccolo katastrofista keulaan 20 Englannin Derby LIITON MAKSUT JA TILI GRL:n jäsenmaksu: 34 /talous Uusien jäsenien liittymismaksu: 5 /talous Kilpailukirjamaksu: 8 Kilpailulisenssi vahinkoturvalla: 17 /koira Greyhound racing liiton tilinumero: Sampo 800012-1721579 Kannen kuva: Carnegie Girl, Piia Marttinen 22 Pentupalsta 3

Kuva: Jaakko Stenroos EXIDE Whip Sprintti 4

T E C H N O L O G I E S INDUSTRIAL ENERGY 10.5. alkuerät 11 koiraa lähti tavoittelemaan finaalipaikkaa, suurimpina suosikkeina viimevuoden voittaja Terminator ja edellisen kauden narttukomeetta Delaware. 1. alkuerässä starttasivat Färiline, Al Capone, Terminator, BB-Kleopatra ja Tuulihattu. Terminator tässä lähdössä aivan omaa luokkansa, muut finaalin menijät Al Capone ja BB-Kleopatra myös selviä tapauksia. Toiseen alkuerään pinkaisivat Ariel, Zephyros, Felonia, Delaware, Elegant ja El Diablo. Tämäkin lähtö oli melko selvä tapaus: Zephyros selvä ykkönen, finaaliin myös El Diablo ja Delaware. 18.5. finaalit Finn-Speeds Ry oli taas hienosti muistanut karsiutumisen kalkkia maisteneita Lucky Looser-finaalilla. Tällä kertaa selviteltiin voittajaa tyttöjen kesken. pet Jaakko Stenroos Derby Tulevia Derby-finalisteja...? Parhaan lähdön saivat Felonia ja Färiline mutta täydellisesti lähdössä nukkunut Ariel pusersi vauhdilla Färilisen ohi ja nousi jopa voittokamppailuun. Felonia piti kuitenkin pintansa ja vei lähdön nimiinsä. Tuulihattu neljäs, Elegant viides. EXIDE:n sponsoroimassa sähköisessä finaalissa olikin edustettuna molempia sukupuolia Suomen huipulta. Huikean lähdön saanut Terminator otti heti piikkipaikan eikä siitä enää luopunut. Viimevuoden mestari siis uusi tittelinsä. Zephyros kärsi taas heikosta lähdöstä mutta nousi kuitenkin hienosti toiseksi. Seuraavat kaksi sijaa nartuille, kolmantena maalissa Delaware ja neljäntenä BB-Kleopatra. Hyvin aloittanut El Diablo sai 1.kaarteessa kontaktia joka hidasti menoa sen verran että joutui tyytymään 5. sijaan. Al Capone maalissa kuudentena. Tulokset: EXIDE Sprintti Derby ae1 325m (W) L 1-8 1. Terminator 15.5kg (3) 0e 21.58 L2 2. Al Capone 15.8kg (2) 0e 21.98 L4 3. BB-Kleopatra 10.6kg (4) 0e 22.17 L4 Kuva: Jonna Tunkkari 4. Färiline 11.3kg (1) 0e 22.49 L6 5. Tuulihattu 10.6kg (6) 0e 22.56 L6 P. Spicegirl 00.0kg (5) 0e 00.00 L0 Kansas Kid-XL-Xandra om: Maria&Juha Jauhiainen kasv: Hitlines EXIDE Sprintti Derby ae2 325m (W) L 1-8 1. Zephyros 15.5kg (2) 0e 21.60 L2 2. El Diablo 12.9kg (6) 0e 21.77 L3 3. Delaware 13.9kg (4) 0e 21.83 L3 4. Ariel 13.9kg (1) 0e 22.02 L4 5. Felonia 13.1kg (3) 0e 22.07 L4 (K) 6. Elegant 11.1kg (5) 0e 22.70 L7 Zampano-Ultranza om: Maria &Juha Jauhiainen kasv: Homely Luck s Finn-Speeds Lucky Looser 325m (W) L 3-6 1. Felonia 13.2kg (6) 0e 22.16 L3 2. Ariel 13.5kg (1) 0e 22.32 L4 3. Färiline 11.3kg (2) 0e 22.60 L5 4. Tuulihattu 10.6kg (3) 0e 22.81 L6 5. Elegant 11.3kg (4) 0e 22.99 L7 Gryphon V.D. Spaarnemeute-Ballysnip Vom Rauhenmeer om: Jari Rossinen kasv: Ghan Buri Ghans EXIDE Sprintti Derby finaali 325m (W) L 1-4 1. Terminator 15.7kg (2) 65e 21.72 L1 2. Zephyros 15.7kg (1) 45e 22.15 L3 3. Delaware 13.7kg (4) 35e 22.21 L3 4. BB-Kleopatra 10.8kg (6) 25e 22.22 L3 5. El Diablo 13.1kg (3) 25e 22.32 L4 6. Al Capone 15.8kg (5) 25e 22.43 L4 Kansas Kid-XL-Xandra om: Maria&Juha Jauhiainen kasv: Hitlines Pannuslääkitys ja dopingtestaus Tärkeä tiedote kaikille kilpailuttajille joiden koiralla on pannuslääkitys. Koiralla on oltava eläinlääkärintodistus pannuslääkityksestä ja se on esitettävä toimistossa ennen ensimmäistä kilpailua. Kilpailukirjaan merkitään jos koiralla on pannuslääkitys. Näin vältytään sekaannuksilta dopingtestauksessa mahdollisissa positiivissa tapauksissa. Eli jos koirallasi on pannuslääkitys, niin hanki eläinlääkärintodistus tai tiedät jonkun kilpailuttajan jonka koiralla on, niin informoi häntä asiasta. Jos todistusta ei ole esitetty voidaan mahdollinen positiivinen dopingtesti tulkita doping rikkomukseksi. Tämä asia on tullut esille eläinurheilujen antidopingtoimikunnan kokouksessa ja esitetty muuttamaan aikaisempaa käytäntöämme, joten olemme pahoillamme, että tieto tästä tulee näin myöhään. GRL:n hallitus Kuva: Antti Ruotsalo 5

Kuva: Anu Lahdenpohja Tulokas-Karisman ensimmäinen mitali. Karisma 6

Tulokkaat 2008 Kokosi: Mikko Pynnönen Tänä vuonna radalle tupsahti 12 pentueellista tulokkaita. Tätä lukiessa todennäköisesti mia. Pyydettiin kuvailemaan pentuetta ja lopuksi jokerina Kasvattajilta kyseltiin pentueiden vanhemmista, syitä niiden liittämistä yhteen ja niitä mahdollisia jatkosuunnitel- kysyttiin mielipidettä muista tulokkaista. suurin osa on jo ehtinyt käydä vähintään Ja jo totutun kaavan mukaan pyydettiin esittelyyn yksi kasvatinomistaja, jolta esittelyn jälkeen kyseltiin pennun kokeilemassa radalla juoksemista, joku valintaan johtaneita syitä, koiran luonnetta ja tulokaskauteen valmistautumisesta. Lopuksi kyseltiin vielä, onko tietoa ja taitoa saatu kasvattajan lisäksi jostain ehkä jo voittanutkin jotain. muualtakin. 1. Chestnut Jet Watlala (2006/06) Dainhillz, Marjo Sartovuo Karisma (N), Ketshup Jet (U), Killer Bee (N), King Fisher (U), Kinky Kicks (N), Koh-i-nor (N), Kow Tow (N) Watlala kennelimme kantanartun jälkeläinen. Nopeutensa ja sukunsa takia käytetty jalostukseen. Tämä pentue oli Lalan viimeinen pentue. Urokseksi valitsin jälleen mielestäni mielenkiintoisen uroksen Chestnut Jetin. Joe on kilpauransa juossut suurimmaksi osaksi Irlannissa. Perustelut yhdistelmän käytölle oli värien sopiminen hyvin yhteen :) Aina suunnitelmia on yhdistelmästä, mutta niistä sitten jos ne toteutuu. Pennut olivat riehakkaita kakkapeppuja. Yksi tyttö lähti ihan kotikoiraksi. Muut pennut menivät enempi tai vähempi kisaaviin perheisiin. Osa on jo tässä vaiheessa kisaamassakin ja hienosti on mennyt. Muut tulokkaat vaikuttavat hyviltä. Marjo Sartovuo Karisman (Kumu) omistaja Mirja Piranta kertoo itsestään ja Karismasta. Greytouhu on ollut minulle henkisten hom- mien vastapainoksi mukava kesäkauden harrastus GRL:n (ensin SVUK) synnystä saakka. Otan uusia koiria harvakseen, jotta lauma pysyy mukaan otettavan pienenä. Jokaisen greyhoundini myös hoidan loppuun saakka, joten koiranpaikkaa on tarjolla aika harvoin. Karisma alias Kumu Kurvinen-Ponteva on seitsemäs sohvanvaltaajani, lempiväriäni fawn ja malliltaan (tarkoituksella valittu) täysin erilainen kuin kaksi edellistä ehtoisaa emäntääni, panssarivaunuani. Tykkään harrastaa narttujen kanssa. Tiesin etukäteen, että aikoinaan ihailemani Rynkyn (Machine Gun) komean pojan, Punkun (Ace Boon Coon), Watlala-tytär astutetaan fawnilla Chestnut Jetillä. Ei kuitenkaan ollut silloin ajankohtaista pentua varailla. Myöhemmin kesällä jouduin luopumaan silloisesta vanhimmasta greystäni (Rynkyn kilpakaverista), ja tuli paikka uudelle. Fawneja aina ensimmäiseksi sihtailen, ja kun ensi kerran Watlalan pentuja Tampereella katsastin, huomasin joukossa pikku- Rynkyn. Mutta asia jäi siihen. Syksyn korvalla sitten Lehtosen Tarun kanssa mittailtiin Turussa tyttöä, ja se oli selvää rakkautta. Fawn, jo pentuna rynkky-punkkumainen, tyttö oli tuleva meille. Lupus Kumu on toisaalta hyvin pidättyväinen, vetäytyy helposti vieraan tullessa silittelemään. Toisaalta taas luonne on kova, kun jostakin kiellän, yrittää välittömästi uudelleen. Oma tahto on voimakas, pitää puolensa, eikä hevillä luovuta. Minua ei haittaa pidättyväisyys, meitä inehmojankin on monenlaisia. Periksiantamattomuudesta suorastaan pidän, joku muu taas voisi pitää sitä hankalana ominaisuutena. Nautin myös siitä, ettei Kumu riehu radalla, vaan käyttää voimansa juoksuun. Ihan coolisti tyttö nukkuu autossa lähtövuoroaan odotellen, kuonokoppaa ei tarvita, Kumu ei hajota autoa. Jos on jälkipään lähtö, saan herättää urheilijan lämmittelyyn. Voisiko meillä enää paremmin & helpommin mennä, kysyn monesti itseltäni kun matkustaakin vielä reginarentomaisesti. Kesäkuun 30. syntynyt Kumu osoitti jo yksivuotiskaudellaan sen verran kypsyyttä ja kaarrejuoksutaitoa, että päätin kokeilla koejuoksuja. Koko setti vedettiinkin viime syksynä lävitse ensi yrittämällä ja tämä tulokaskausi voitiin aloittaa suoraan kisoista. Mitään erityistä ei tulokaskautta varten tehty, paljon vapaana juoksua meidän muun lauman kanssa metsässä ja pelloilla. Kumu juoksee mielellään myös itsekseen, kieli siniseksi, tovin huokaisu, uudelleen sama ralli Kuukauden sairasloman vaatinut tassuvamma helmikuun lopussa hiukka hidasti valmistautumistamme, ja yritimme tikkien poiston jälkeen kompensoida uimalla. Muutaman kerran otettiin vieheellä vetoja Otalammella ja hietapellolla, mutta enimmäkseen luomusti toimitaan. Kumun tulokaskautena yritän tutkailla tytön taipumuksia, en tähtää suuriin saavutuksiin, enkä odota suuria, kun koira on vielä keskentekoinen ja voimaa uupuu. Yritän imeä neuvoja Kumusta, on tutustumisen paikka erilaiseen greyhoundiin kuin meillä aikaisemmin on asustellut. GreyhoundWiki on loistava tietopankki. Aiheuttaa mukavaa kutinaa yrittää soveltaa asioita omaan koiraan, mikä toimii tälle yksilölle, mikä ei missään tapauksessa. Siispä, kokeilua, kokeilua, kokeilua. Ja saattaa tulla asiaa myös iskän omistajalle, Niemen Hannulle, vinkkimielessä. Dreammaker - Bardic Queen (2006/07) Fast Friends, Arto Kovanen Lepus (N), Lupus (U), Lynx (U) 2. Kuva: Sanna Paasivirta...jatkuu seuraavalla sivulla... 7

Kuva: Aarne Hatakka Spin of Billywing 3. Extra Dividend Pepperseepearl (2006/09) Nordic Greyhounds, Minna Turunen All of Aethonan (U), Arrow of Abraxan (N), Feather of Fawkes (N), Fire of Phoenix (U), Lil Bit of Pixre (N), Nature of Niffler (N), Spin of Billywing (N), Swing of Snidget (U), Wind of Veela (U) Pentueen isä ei kaipaa esittelyjä. Extra Dividend on jättänyt useita maamme kärkitason juoksijoita. mm Jaguarseejunior, Royal Vetman, Batseebone, Radiant Midwife, Crocoseecruiser ja monia muita. Pepperseepearl on mm Sprintti Derbyn 2., SM 3. Top Racen 2. Grand prixin voittaja (30.54/520m) Egu Open 2., Turku Classicin 2.. Muissa pienemmissä kisoissa pärjännyt myös ihan mukavasti. Kun isää pentueelle valittiin oli radoilla vasta Lazzarellan huippupentue. Tennesee Waltzin pentueesta oli itsellä kaksi kivan tuntuista joten valinta oli siltä osin helppo. Kahteen kertaan saman linjan kanssa kokeiltu ja hyvältä vaikuttava eli kokonaisuutena varma valinta. Pepperseepearlin käyttö siitokseen varmistui kun tyttö kolmivuotiskaudellaan näytti otteita joihin muut nartut eivät pystyneet. Meille ei siitokseen käyttöön riittänyt vain voitot, pitää olla vauhtiakin, paljon mielellään. Pennut ovat tällä hetkellä vuoden ja 9kk joten isompia siitokseen käyttö tai muita suunnitelmia ei ole. Aika näyttää ja pennut itse onko miettimiseen tuolta osin aihetta. Suku tosin on ihan ok joten siltä osin ei ole murheita. Näpsäkän tuntuinen 10 kaverin lauma josta yksi jätti reissun kesken heti synnytyksessä. Yhdeksän hurjan kanssa siis aloitettiin ja kooltaan olivat alkuun erittäin eri kokoisia. Pentuja oli jäänyt useammasta astutuksesta joten lähtöpainot olivat aika villit. Luovutusikäisenä kaverit olivat jo tosi tasaisia ja vilkkaita riepua ajavia riiviöitä. 4 narttua ja 5 urosta siis syntyi ja niistä 3+4 lensi pesästä heti 8 viikkoisina. Loput kaksi jäi kotiin. Mustia uroksia oli kaksi. Leppoinen iso jörri Nooa ja pieni ja pirun kiukkuinen Little. Tappelivat aina, mutta eivät voineet olla erilläänkään. Kolme nartuista oli fawneja. Kaksi näistä Sissi ja Roosa olivat aina kahdestaan kun taas Kia suhasi missä sattui aiheuttamassa yleistä hämmennystä rosvoamalla leluja ja puremalla häntiä. Elvis oli ainut fawn uros. Viihtyi yksin, lempilelu The Hiiri seuranaan. Rauhallinen, erittäin iso jätkä jolta meni hermot vain ja ainoastaan jos joku koski The Hiireen. Raitapaidat olivat oma jenginsä. Pojat Hyrrä ja Tikru tappelivat ja huolella ja Piper laski tahtia. Näitten ja mustien välillä oli usein jengitappeluita joita sai yökaudet olla viheltämässä poikki. Eniten tästä laumasta jäi mieleen värirasistisuus. Mustat nukkuivat keskenään, Brindlet keskenään ja fawnit keskenään jo parinpäivän ikäisestä asti. Eiväthän ne edes näe silloin mitään! Mistä ne tietää? Pentue on aloittanut kisaamisen erittäin hyvin. Radoilla on tällä hetkellä jo 5 koiraa Pentupäiviltä. Kia puuttuu kuvasta. 8 Kuva: Minna Turunen

kirjojen kanssa ja soolokokeita väsää kaksi kipaletta ja yksi on tulossa jo ryhmäkokeeseen. Yksi uroksista loukkaantui keväällä ja tulee radoille aikaisintaan syksyllä tai sitten vasta ensi keväänä. Jo juoksevista on jo nähtävissä että matka maistuu. Luokat pyörivät siellä 2-4 kieppeillä mikä on ton ikäisiltä tosi hyvin. Voittoja on jo kolmella pennulla ja sijoitus prosentti tällä hetkellä siellä 87% kieppeillä. Matka meinaa vaan kaikilta loppua kesken. 480m on aavistuksen liian lyhyt. Muut tulokkaat vaikuttavat hyviltä. Odotettavissa on tasaista vääntöä ja muutamat ovatkin jo tulosvaroitukset antaneet. Karisma vaikuttaa hyvältä ja Blue Eyed Bree taasen tikkaa semmoista vauhtia että siltä voi odottaa mitä vaan. Samasta pentueesta luulisin tulevan muutakin reipasta radoille. Myös Borna Pilotin pentue on mielenkiintoinen. 2007 syntyneet ovat vielä niin nuoria ettei niitä kannata isommin arvuutella. Ne sekoittavat pakkaa varmasti ensi vuonna. Minna Turunen Spin of billywigin eli Hyrrän, syksyllä kaksi vuotta täyttävä n. 30kg brintle uroksen omistaja Aarne Hatakka vastaili seuraavaa: Greyhoundien parissa olen puuhastellut aktiivisesti reilut 10v. Perheessä on eläimiä ollut ennenkin jo edesmennyt isäni oli aikoinaan ravivalmentaja, whippettejä ja näyttelylinjaisia englanninvinttikoiria meillä on ollut jo 70-luvulta lähtien. Perheeseen kuuluu vaimo ja 3-vuotias Serena tytär myös äitini on innokas apuvalmentaja ja on usein paikalla kun esim. otetaan vetoja. Se miten kuulin pennusta ja päädyin siihen, täytyy kiittää Hassisen Riittaa joka antoi vinkin. Olimme juuri joutuneet luopumaan vanhemmasta koirastamme vaikeiden loukkaantumisten takia joten koiran paikka oli auki. Tampereen kisoissa kesällä näin ensi kerran Hyrrän joka oli vajaa vuoden vanha ja juuri palautunut kasvattajalleen. Hoikassa kunnossa ja ei mitenkään erityisen hyvän näköinen edes mutta jotain koiran olemuksessa puhutteli ja sanoin kasvattajalle harkitsevani asiaa. No mentiin sitten katsomaan perheen voimin poikaa ja tuntui tulevan lasten kanssa myös hyvin juttuun. Vajaan viikon päästä kävin hakemassa koiran meille. Tietysti linjat mistä koira on miellyttivät myös. Hyrrä on ihmisiä kohtaan todella mukava ja avoin, greyhound parhaimmillaan. Työmoraali huippuluokkaa kaikki tehdään täysillä oikea treenarin unelma. Ilmeisesti on saanut aikaisemmassa kodissaan tottelevaisuus koulutusta koska tulee käskystä todella hyvin luokse, istuu käskystä ja myöskin toimii vahtikoirana pihassa. Syksyllä kun koira tuli meille vahvistettiin ajoviettiä sekä opetettiin lähtökopit myös radalla käytiin. Kuntopohjaa on tehty talvella 2-3koiran vapaana juoksuilla lumihangessa n. tunti kerrallaan. Keväällä maaliskuussa aloitettiin vetoharjoittelu matkaa ja määrää sopivasti lisäämällä. Treenaan molemmat koirani (Hugo ja Hyrrä) samalla tavalla, Hyrrälle tosin kaikkea vähemmän kun on vielä niin nuori. Koira tuntui poikkeuksellisen valmiilta yksilöltä jo keväällä ja koejuoksut menivätkin todella helposti läpi. Kisataan viikko kerrallaan koiraa kuunnellen ja kauden lopussa katsotaan miten meni. Neuvot ja opit (kasvattajan lisäksi) on tullut perintönä isältäni ja kokemuksen kautta! Chestnut Jet - High Spot Fast Friends, Arto Kovanen Bixbite (N), Black Obsidian (U), Black Pearl (N), Butterfly Jade (N), Fire Agate (U), Gastle Grey (U), Rhodonite (N), Tigger Eye (U) 5. Boogie Woogie(U), Flamenco(N), Foxtrot(N), Extra Dividend - Desiree (2006/10) Fireline Jouni, Toivoniemi Paso Doble(U), Quickstep(N) Kuva: Partalan perhealbumi 4. Extra Dividend, Eddie on yksi kovimpia kilpakoiria mitä Skandinaviaan on koskaan tuotu ja ainoa Klassikkovoittaja mitä Irlannista on Suomeen saatu. Se juoksi Irlannissa huipulla, parhaita vastaan ja selviytyi neljän arvokisan finaaliin. Se oli Laurels 2000 kisan kolmas, Cesarewitch 2001 kolmas ja voitti erittäin arvostetun klassikon St.Legerin 2000. Toin Mäen Eijan kanssa koiran Suomeen siitokseen -03 ja siitosuroksena Eddie onkin pärjännyt loistavasti, ollen viime vuosien parhaita siitosuroksia Suomessa. Desiree loukkaantui pentuna vakavasti ja oli pitkään epävarmaa voiko narttu koskaan kilpailla. Se onneksi kuntoutui ja vammastaan huolimatta kilpaili ja juoksikin hyviä aikoja. Desiree on pentueesta jonka emän Hayling Islandin hommasin Irlannista Michael Dunnelta äidilleni siitosnartuksi. Hayling Island valittiin etupäässä sen loistavan emälinjan ansiosta. Se astutettiin Irlannissa Top Honcholla ja tuotiin kantavana Suomeen. Syntyneet pennut pärjäsivät hyvin radalla ja etenkin nartut ovat menestyneet siitosnarttuina. Eddie on aiemmin astunut kaksi Desireen siskoa, Lazzarellan ja Tennessee Waltzin. Näistä pentueista on noussut koiria Suomen terävimmälle huipulle. Pentueissa on ollut Vuoden Koiraa, Vuoden Tulokasta, Vuoden Narttua, Vuoden Stayeriä, RE-koiraa, Klassikkovoittajia jne jne. Mm. sellaiset nimet kuin Royal Vetman, Radiant Midwife, Jaguarseejunior ja Batseebone muistetaan. Ei kahta ilman kolmatta ajattelin, joten tässä pääsyy Desireen sulhasvalintaan. Tarkoitus olisi jatkojalostaa, sillä tällainen loistava emälinja on kullanarvoinen. Desireen synnytys ei sujunut ongelmitta. Nämä viisi pentua syntyivät normaalisti, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Keisarinleikkaukseen jouduttiin turvautumaan, mutta valitettavasti neljä pentua menehtyi. Henkiin jääneet olivat erittäin terhakoita ja elinvoimaisia jässiköitä ja koska emällä riitti paljon maitoa, niiden kasvu ja kehitys eteni hyvin. Pennut menivät yhtä lukuunottamatta vanhoille harrastajille ja kaikista pennuista olen kuullut pelkkää positiivista raporttia. Aika näyttää tuleeko näistä samanlaisia pikakiitäjiä kuin sukulaisistaan. Lähempään esittelyyn valitsin Flamencon, lähinnä siksi koska se on sijoitusnarttuni tässä pentueessa. Partalan perhe on pitkään touhunnut lajin parissa. Heidän ensimmäiset greyhoundinsa olivat kennelini kasvatteja ja he saivat aikaan erinomaisia tuloksia näillä koirilla (esim. Fireline Samba, Fireline Tarde). Hyviä yhdistelmiä tulokkaissa on. Esim. Extra Dividend-Pepperseepearl on mielen- Flamenco kiintoinen, koska emä on Tennessee Waltzin tytär ja sen isä on Australiasta tuottamani siitosuros, RE-koira Credit King. Ehkä eniten seuraan Fast Friends-kennelin pentuetta, jossa isänä on aiemmin treenaamani koira Dreammaker. Valo oli upea kilpakoira ja jos pennut perivät isänsä viehevarmuuden ja voitontahdon niin hyvää tulee! Ainakin pentueen pojat ovat ulkonäkönsä puolesta tulleet isänsä sukuun. Saa nähdä... Jouni Toivoniemi Esa Partala, Flamencon treenari esittäytyy. Mustan greynartun, Flamencon, omistaa tyttäreni Raisa Partala. Minä toimin koiran treenarina. Koiraharrastuksen aloitin 1988. Väliin mahtuu vuosia etten harrastanut, kun koirat olivat jo eläkeikäisiä. 2004 aloitin sitten taas uudestaan, kun otin itselleni paluumuuttajan Ruotsista. En ollut aikeissa ottaa koiraa, mutta Jouni Toivoniemi pommitti minua tarmokkaasti. Lopulta suostuin ottamaan koiran koekäyttöön ja koekäytöllä koira on edelleenkin... Flamenco on tosi leikkisä, iloinen, hassu ja välillä melkoisen riehakas. Äänivarastosta löytyy örinää, pörinää, ulvontaa, haukahtelua ym. eri äänilajeissa. Vanha nahkakinnas on maailman paras leikkiväline, sitä nakellaan sinne tänne ja sitten pyöritään ympyrää takajalkojen varassa. Löytyy sitten toinenkin puoli koirasta. Maataan kuin laskulohi, eväkään ei värähdä.. Mennyt talvi oli tosi surkea treenauksen kannalta. Ei ollut pehmeää lunta kuin muutaman kerran, jolloin uskalsi päästää koiran irti irrottelemaan. Kovaa lunta, liukasta ja jäätä kyllä löytyi. Koejuoksut on onneksi saatu juostua ja muutamiin kilpastartteihin on jo ehditty ottamaan osaa. Vuosien varrella on tullut opittua tuntemaan ja lukemaan omia koiria ja sitä kautta sovittanut kullekin koiralle sopivat treeniohjelmat. Kaikki ovat yksilöitä ja se pitää ottaa huomioon. Lisäksi olen pitänyt korvani auki, aina jotain tarttuu haaviin. Ja maalaisjärjen käyttökään ei ole kiellettyä!!...jatkuu seuraavalla sivulla... 9

Kuva: Kari Kinnunen Adrenaline Rush (Turbo), Sugar Glider (Sora), Blue Eyed Bree (Bree), Carnegie Girl (Hopi). 7. Adrenaline Rush(U), Anna Lee(N), Blue Eyed Kansil O Kee - Countrywide Vin (2006/10) Beevale, Riikka Kivioja Bree(N), Carnegie Girl(N), Dullahan(U), Palisadoes(U), Peruvian Skies(U), Puff She Puff(N), Shamrokee(U), Sugar Glider(N), Tipper Toe(N) Yhdistelmän molemmat vanhemmat ovat syntyperäisiä irlantilaisia ja sieltä kilpauransa jälkeen Suomeen tuomiani. Isä Kansil O Kee, tutummin Loke, on Group1- eli korkeimman tason kilpakoira, jolla on takana 50. startin mittainen ura ilman loukkaantumisia. Vahva persoona, hieno laumakoira ja Iso. Emä Countrywide Vin, Gypsy, puolestaan on nopeuttaan reilussa kymmenessä startissa hieman vilauttanut ja siinä sivussa ranteensa säpälöinyt narttu. Gypsyllä on ennen tätä 2006 vuoden pentuetta kaksi muuta katrasta, joista jälkimmäisessä on oikeasti nopeita, joskin tosi epäonnekkaita koiria. Luonteeltaan Gypsy on herttainen hömelö ja sillä on ihan järjetön ajovietti. Itse asiassa Gypsy ja Loke on hankittu suht samaan aikaan ja hieman tuli jo silloin katsottua sitä, että ne sopisivat toisilleen. Sukulinjat toimivat yhteen paperilla, ja arki on osoittanut, että luonteetkin natsaavat yhteen. Etukäteen ajateltuna yhdistelmän onnistuessa vahvuuksina pidin erityisesti kestävyyttä sekä early pacea, joita tuli molemmilta puolilta sopivissa määrin. Jälkikäteen ajateltuna pennuissa todellakin näyttää olevan sitä kestävyyttä ja muutama on jo kevään treeneissä vilautellut omaavansa vähän earlyakin. Todella aikaista kuitenkin sen enempää asiaa arvailla. Aika näyttää millainen pentue on kokonaisuutena ja millaisia yksilöitä löytyy. Ajatuksia kyllä jatkosuunnitelmille on. Pentueesta kaksi narttua saisi olla muutaman koon isompia, muut ovat ihan greyn kokoisia. Urokset ei liian isoja. Erittäin sosiaalisia, osa vilkkaampia ja osa rauhallisempia perusluonteiltaan. Vietikkyys vaihtelee. Näin isossa ryhmässä vaihtelua jo näkyykin enemmän, joten muutama toistensa vastakohta löytyy, mutta ydinryhmä hyvin saman oloinen. Ihan mukavilta muut tulokkaat vaikut- 10 Kuva: Reija Kiiski tavat näin kesäkuussa. On siellä muutama kirkkaampikin tähti syttymässä. Turvallista kilpakautta kaikille! Riikka Kivioja Pentueen tulokaskoiraomistajan ominaisuudessa vastaili Carnegie Girl:n osaomistaja Piia Marttinen. Olen aika tuore koiraharrastaja ja greyharrastajana vielä tuoreempi. Ensimmäinen koira minulle tuli keväällä -05; kymppiryhmäläinen tietenkin eli irlanninsusikoira Wine. Sen kanssa ollaan hiukan aloiteltu harrastusta maastokisojen parissa ja sille sitten piti saada juoksukaveri. Toiseen irlik- seen ei mieliteoista huolimatta kuitenkaan opiskelijana vielä ollut varaa eikä tilaa, joten aloin tutustua greyhoundeihin ja sitten keväällä -06 Hopi muutti taloon enkä parempaa valintaa olisi voinut tehdä! Se sopi aivan loistavasti meidän porukkaan ja sen myötä innostus greyharrastajana vaan kasvaa. Tällä hetkellä perheeseeni kuuluu Hopin ja Winen lisäksi avomieheni (joku saattaa ehkä Pynnösen Mikon tunteakin) kaksi greytä ja afgaani. Niin ja Täpsä-hamsteri tietysti. Hopin pentueesta kuulin alun perin Lemmikkipalstojen kautta ja huomasin pian seuraavani Riikan sivuilta päivittäin pentujen kuvia ja kuulumisia. Nopeasti oli kuitenkin Carnegie Girl Kuva: Piia Marttinen

kaikki tytöt varattuja, mutta edelleen kävin seurailemassa miten pennut kehittyy. Sitten eräänä päivänä huomasin, että Hopi olisi uudestaan vapaana ja melkein saman tien soittelinkin Riikalle eikä mennyt kovin kauaa, kun Hopi muutti meille. Hopi on siis minulla sijoituksessa. Täytyy myöntää, että Hopiin päädyin ihan vaan fiilispohjalla siinä likassa oli vaan jotain. Yleensä Hopia tulee kuvailtua sanoilla yksinkertainen, mutta onnellinen tai kaikki valot päällä, mutta ei ketään kotona. Todella mukava ja helppo koira siis. Sille kaikki on kivaa, kun se ei turhaan rassaa päätään liiemmillä ajatuksilla. Kaikessa sen pitää aina saada olla mukana, vaikkei se yhtään tietäisikään mistä on kyse. Hopi on aika rohkea ja tiukka mimmi ja ilmaisee hyvinkin selvästi mielipiteensä, jos sitä ottaa jokin asia päähän. Ääntä siitä irtoaa myös kohtalaisen hyvin Talvi meni meillä hyvin rauhallisissa Hasty Henry - High Sky (2006/10) Greysport, Pekka Vuoriluoma Black King (U), Black Queen (N), Blue Queen (N), King Bee (U), Tiger Queen (N) merkeissä, kun Hopin vasemman etujalan yhdestä varpaasta meni nivelsiteet -07 loppuvuodesta eikä varvas ottanut ollenkaan parantuakseen. Lopulta päädyimme amputoimaan koko varpaan. Sen jälkeen pääsimmekin pian liikkumaan kunnolla ja pikkuhiljaa totuttamaan jäljelle jääneitä varpaita rasitukseen. Käytännössä siis ollaan liikuttu paljon erilaisissa maastoissa, erilaisilla alustoilla ja riittävää lepoa unohtamatta. Ratakoulutuksessa kaarteiden harjoitteluun on erityisesti panostettu, koska niissä varpaat joutuvat eniten rasitukselle. Juuri Hopin suhteen olen saanut oikeastaan ihan kaiken tarvitsemani tiedon kasvattajalta. Hopi on kuitenkin sijoituskoira, niin todella paljon olemmekin suunnitelleet ja pohdiskelleet asioita kasvattajan kanssa yhdessä. Lisäksi netistä on GreyWikiä tullut jonkin verran selailtua, mutta siihenkään en ole vielä ajanpuutteen vuoksi kovin tarkasti ehtinyt paneutua. Sitten joskus, kun on aikaa jne Mutta sitä odotellessa kätevimmin tarvitsemani tiedon saan ihan vaan pirauttamalla kasvikselle. Jos hän ei tiedä, niin onkii kyllä tiedon jostain. :) Mikon kanssa tietysti tulee myös koirista aika paljon kokemuksia vaihdettua. 6. 8. Fast Friends, Arto Kovanen Borna Pilot - High Five (2007/01) Free Spirit (N), Girl Power II (N), Mc Dreamy (U), Power Pilot (U) Ulladulla, Bunga Head ja Mollymook. Kuva: Reija Kiiski 9. Segundo - Joyful Hawk (2007/03) Run-Up, Reija & Jouni Kiiski Bunga Head (U), Mollymook (N) Ulladulla (N) Segundo oli Singletonin RE koira Australiasta. Christer Adolfsson toi sen Ruotsiin isolla rahalla Tough Hombren ja Long Tackin kanssa vuonna -99. Samana vuonna kävin Ipanan (The Other Taylor) kanssa Tough Hombren luona astutusreissulla ja tapasin myös Segundon. Greyhound-Datassa olevat Segundon kuvat ovat meikeläisen ottamia ko. reissulla. Segundosta jäi silloin mieleen pitkäselkäinen ja cool olemus. Segundohan vielä kilpaili Ruotsissa jonkin verran ja nousi ylipainosta huolimatta kovimpaan luokkaan sprintillä (sen RE Singletonista oli kuitenkin 640 metriltä). Joyful Hawk on edelleenkin Suomessa kovinta vauhtia pitänyt koira. Virallinen harjoitus Turussa 18.70/325m, siis alle RE:n. Group-1 Laurels ja Group-2 Ladies Braclet finalisti ja cityvoittaja Australiasta. Toiminut myös siitoksessa. Kaikki jälkeläiset edellisistä 3 pentueesta (18 pentua) ovat tulleet radalle ja näistä 15 on myös päässyt voittamisen makuun, 2 jopa Australiassa ja 3 Ruotsissa. Joyful Hawkin ensimmäinen pentue Carlisle Jackin kanssa tuotti erittäin kovaviettisiä koiria ja siksi Head Honchon pojan käyttäminen (vaikkei isän isä merkitsekään) tuntui hyvältä ajatukselta. Segundoa ei ruotsalaiset kovin paljon käyttäneet, mutta sen verran, että jälkeläisistä pystyy jotain sanomaan. Vahvoja (paljon startteja), nopeita ja useissa isoissa finaaleissa esiintyneitä koiria. Segundon emä, Tranquil Flame on myös siitosmatadorin Awesome Assassinin emä, joka on yhden Australian kaikkien aikojen parhaan nartun, Paua To Burnin, isä. Segundo- Joyful Hawk pennuissa ja Paua To Burnissa onkin hämmästyttävän paljon samanlaiset linjaukset. Segundohan kuoli jo vuonna 2005, mutta tiesimme, että siitä on jokunen satsi pakkasessa. Varsin mielenkiintoista, että pentujen synnyttyä, myös Ruotsissa heräsi taas kiinnostus Segundoa kohtaan. Nyt on sitten viimeisetkin siemenet käytetty. Ainakaan toistaiseksi ei pentueelle ole jatkosuunnitelmia. Pennut oli isoja jo syntyessään, vahvoja ja erittäin ihmisrakkaita ja kilttejä. Paljon on tulokkaissa hyviä yhdistelmiä. Toivottavasti tulee myös paljon hyviä kilpakumppaneita radoille, ettei tarvitse foorumeissa kisata. Jouni Kiiski...jatkuu seuraavalla sivulla... 11

Kuva: Aivi Elo Bunga Head 12 Kasvatin omistajana vastaili Bunga Headin, eli Pummin omistaja Aivi Elo Pummi on kennel Run-Upin kasvatteja yhdistelmästä Segundo - Joyful Hawk ja on syntynyt naistenpäivänä 8.3.2007. Pummin tunnistaa helposti greylle epätavallisesta värityksestä mikkihiirinaamiosta. Sillä on myös pennusta saakka ollut vasemmassa etujalassa karvaton rengas tassun ympärillä, josta aina kysytään onko se loukannut sen jossakin. Saas nähdä monessako rataeläinlääkärintarkastuksessa saamme sitä myös selittellä. Remmin toisesta päästä löytyy Aivi Elo ja harrastanut olen vinttikoiria lapsesta asti. Kotona oli 70 luvun alkupuolella afgaani jonka kanssa kisattiin (Derby voittaja 1974) ja sitä myöden tutustunut lajiin ja ollut mm. mukana jo silloin kun vinttiliittosta grey-ihmiset erosivat omaan liittoonsa SVUKiin. Itse olin jo lapsena kiinnostunut enemmän whippeteistä ja greystä, joten omaa koiraa hankkiessa rotuvalinta ei ollut vaikea. Päädyin keskustayksiössä asuessani ottamaan ensin kuitenkin whippetin. Vuosien 91-92 vaihteessa kotiini muutti ensimmäisen whippettini (Go-Gingi) ja toinen 1993 (Hitti-Narri). Narrin voi vanhemmat harrastajat muistaakin, sillä kun Narrista tuli ns. ylisuuri ajauduimme kisaamaan GRL:n puolelle, jossa sitten viimeinen kipinä greyhoundiin syttyi. Muistan vieläkin kun näin Toni Rämön kädessä Hyvinkäällä ensi kertaa koiran Plain Flying (Elvis) ja silloin päätin että seuraava koirani tulee olemaan sininen greyuros se oli kertakaikkisen upea ilmestys kuten viimeksi nähdessänikin. Siitä se ajatus siis lähti. Se miten päädyin Pummiin, oli sattumien summaa ja silkkaa tuuria. Olin siis ehdottomasti hakemassa sinistä urosta! Kun minulla kotona eläkepäiviään viettämään tullut Blue Eagle (Elviksen tytär) astutettiin, luonnollisesti varasin pennun siitä. Luonto olikin järjestänyt meidän kaikkien pettymykseksi niin, että Nanalle tuli vain yksi pentu joka oli kyllä sininen, mutta tyttö. Minä olin totaalisen pettynyt ja pentukuume oli kova, olinhan odottanut pentua jo astutushetkestä lähtien. Lehtosen Taru minulle vinkkasi, että Jojolle on myös tulossa pennut ja sattuipa vielä niin että nämä kaikki pennut (niin Nanan kuin Jojonkin ) syntyivät samana päivänä. Minä heti soittelemaan Reiskalle ja kysymään että montako pentua ja pääsenkö vielä urosjonoon. Tästäkin pentueesta tuli pieni, kaksi narttua ja yksi uros. Tähän urokseen oli minua ennen jo pari varausta ja myös nartut olivat varattuina. Eipä tilanne siinä kohtaa tuntunut edes mahdolliselta. Siinä muutamia viikkoja kului, minun metsästäessä pentua. Eräänä päivänä Reiska soitti ja kertoi, että minun onneni oli kääntynyt. Pummin ykkösvaraajan elämäntilanne muuttui niin, ettei pystynyt pentua siihen tilanteeseen ottamaan ja kakkosvaraaja oli ehtinyt tilaamaan koiran muualta. Näin olinkin yks kaks iloinen pennun omistaja. Riemuni oli katossa ja pienen taivuttelun jälkeen sain pennun kotiin vähän aiemmin, kuin mitä Reiska ja Jones yleensä luovuttavat! Pummi on mahdottoman hauska ja energinen pikkusälli jossa on 74 senttiin ahdettu n. 39 kg elämäniloa. Kantaa lenkillä mukanaan aina jotain. Oluttölkit on lempiharrastus tuhottoman isojen keppien lisäksi. Lenkiltä kun tullaan on melkeinpä aina iso keppi tai oikeammin halko tai puu mukana. Harmi että asutaan kerrostalossa eikä meillä ole puulämmitystä :o). Pummilla on vahva ajovietti ja uskonkin sen puolesta soolonsa saavan läpi, jos vaan aika riittää. Pummi on helppo treenattava ja antaa myös helposti hoitaa itseään. Nyt kun on anturan halkeamisen vuoksi on joutunut olemaan hihnassa yli viikon, niin alkaa voima jo pakkaantua ja on ajoittain aika hankala lenkitettävä. Jalkaa kun pitäisi vielä vähän varoa. Lapsiin Pummi ei oikein osaa suhtautua järkevästi. Reiskan ja Joneksen Lisse-tyttäreen suhtautuu aivan normaalisti, muita lapsia aristelee selkeästi. Itse kun asustan yksinäni ja siskon lapset ovat nyt käyneet niin vähän. Pummi osoittaa hellyyttä ja myös mustasukkaisuutta kirputtamalla. Kun olen puhelimessa multa melkein syödään sukat jalasta. Tuholistalta löytyy muutakin kuin sukkia ;o) Pummi ei selkeästi vieläkään tajua omaa kokoaan on omasta mielestään vielä pieni pentu. Kauteen valmistautuessa ollaan otettu tuossa lähipellolla vetoja joko vieheellä tai ihmiseltä ihmiselle ja myös ns. lelujuoksua. Pyörään Pummin ehdin tutustuttaa pari kolme kertaa ennen tätä nyt podettavaa anturan aukeamista. Otalammella ollaan käyty kerran kokeilemassa virlingiä. Muuten tehdään aika paljon remmilenkkejä 1-1,5 h reippaalla kävelyvauhdilla (kävelen hitaammat hölkkääjät kiinni). Koska Pummi on iso uros, opetellaan pikkuhiljaa ensin juoksemaan rata ympäri ja kauden tavoitteeksi onkin asetettu kilpailukirjojen saaminen (jos itsellä ei ala kisakuume liikaa keittää päätä). Ensi vuonna sitten vasta katsotaan mihin meidän rahkeet riittävät. Kasvattajan lisäksi muilta greyharrastajilta ja netistä ja siihen sekaan vähän maalaisjärkeä.

Taru Lehtonen on suureksi avuksi treenataan jonkin verran kimpassa ja hän uskaltaa sanoa mulle suoraan jos alan ylitreenaamaan. Entisenä whippetin omistajana kun sen vaara piilee, whippet tarvitsee/kestää niin paljon enemmän treeniä. Olenhan saanut jopa whippetin ylitreenattua, joten vahti on kyllä ihan paikallaan. Lisäksi itse olen aivan peukalo keskellä kämmentä haavereiden sattuessa, niin on tosi kätevää kun Taru asuu tuossa lähellä ja tulee tekemään siteen koiran tassuun tai häntään. 10. Frank s Pro Gold - Raven Heart Top Vision, Hannu Niemi Good As Gloria (N), Lively Mumble (U), Lovelace (U), Miss Viola (N), Mrs Astrakhan (N), Norma Jean (N) Franks Pro Gold (Larkhill Jo Newry Beo) Isä Franks Pro Gold on Irlannin tuonti, joka aloitti uransa Irlannissa kesällä 2004. Uran alku vaikutti lupaavalta. Se voitti mm. tulevan Irlannin Derby voittajan Like A Shot:n ja juoksi viisi kertaa peräkkäin Irlannin pääradoilla alle 29 sekunnin, neljästi Shelbourne Park:ssa ja vielä perään Cork:ssa. Kova tulos nuorelle koiralle. Loukkasi kuitenkin ranteensa, joka tietysti vaikutti juoksusuorituksiin. Ranne leikattiin Irlannissa ennen Suomeen tuloa. Greg oli selvästi keskenkuntoinen tullessaan Suomeen ja siitä alkoi sopeuttaminen ja kuntouttaminen. Hyvinhän kaveri pisteli ennen kuin ikävä loukkaantuminen päätti uran Tampereella 2005. Kinner saatiin kuntoon, mutta oli selvää, että tämä iso ja voimakas poika jää eläkkeelle ja juoksentelee ainoastaan kotitarhassa. Pikkuisen jäi hampaankoloon kun ura loppui kesken. Haukiputaalla Greg juoksi vielä keskenkuntoisena hienosti 480m 28.78 ja 28.85. Tampereella Greg oli ykköskaarteessa selkeässä johdossa ennen loukkaantumista ja varmasti olisi voittanut kovalla ajalla. Greg on loistavasta pentueesta. Sen siskot olivat Irlannin parhaita narttuja urallaan mm. Greysland Pixie voitti Irlannin Oaks:in ja valittiin Irlannissa Vuoden Nartuksi 2005, Guess Whos Comin juoksi RE:n ja National Recordin Cork:ssa 686m matkalla ja oli Guinness Open 670 finaalissa Dundalk: ssa toinen voittajan juostessa uuden RE:n, GWC alitti myös vanhan rataennätyksen. Graysland Flo oli mukana mm. Puppy Oaks: n finaalissa ja Cork Oaks:n finaalissa, juoksi mm. Shelbourne Park:ssa 480m 28.50. Veljensä Jo Beo oli mukana mm. Group 1 Coral Champion Stakes 2005 finaalissa Flo ja Pixie ovat aloittaneet siitosuransa lupaavasti Irlannissa. Greg:in isä Larkhill Jo ei kai esittelyjä suuremmin kaipaa, Irlannin paras irkku siitosuros. Emä Newry Beo on periyttänyt useita arvokisa- ja rataennätyskoiria Gregin elämä päättyi yllättäen ja aivan liian varhain helmikuussa 2008. Raven Heart (Haven Raider-Good As Gold) Anneli on suomalaisen kasvatustyön todellinen Helmi, mm. voittanut narttujen Kasvattajakilpailun 3 kertaa ja kerran kakkonen, 3 x Oaks finalisti, SM finalisti, 2 x SM b-finalisti, Egu Open finalisti, Turku Classic finalisti, GB finalisti ja kruununa uralle VUODEN VETERAANI 2005. Annelin parhaat ajat 280m 16.80 (juoksi matkan ensimmäisen kerran veteraanina), 480m 28.63, 495m 29.52, 520m 31.19, 785m 48.68. 70 starttia 21-21-12. Ura, joka herättää kunnioitusta. Kuva: Niemet Veljet Speed Machine (Pulla) ja Hugo Houdini (Hugo) olivat aikansa huippuja. Pulla voittanut Grand Prix:n, Kasvattajakilpailun, Egu Open:in, ollut SM finaalissa 2 kertaa, Turku Classic finaalissa, 60 starttia voittoprosentti 45. Vuoden Tulokas 2002 yms. Hugo on voittanut Ruotsin Derbyn ja Ruotsin Veteran Derbyn, juossut urallaan 100 starttia, juossut pelkästään Ruotsin huippuja vastaan ja voittanut starteistaan noin kolmanneksen, toimii myös siitoksessa, jälkeläisiä mm. Suomessa, kovia tuloksia tehneet Cream em Mate ja Money Talks. Muita arvokisa finalisteja Annelin pentueessa ovat olleet Nitric Tiger, Dragon Slayer ja Princess Bale. Annelin isä Haven Raider (Paavo) oli Aussi tuonti, joka juoksi hyvän kilpauran Suomessa ja emä Good As Gold (Olli) oli aikansa todellinen huippu, mm. SM 2, 2 x Oaks voittaja, Turku Classic finalistix2, Junior Derby 3. yms. Ollin sisarukset ovat menestyneet myös radoilla ja siitoksessa, Mount Isa ( mm. SM finalisti, Ruotsin Veteran Derby finalisti ) jättänyt mm. Isa s Starin Suomen Mestari 2004, Good Enough ANF-Sprint voittaja 2006, The Godfather Jurva Rinne Cup 2005. Bluff Point Pride oli arvokilpailu voittaja ja rataennätys koira ja on jättänyt Ruotsin kaikkien aikojen kovimman koiran (Green Meadown ohella) Cinnamonin, jolla on useita arvokilpailuvoittoja ja rataennätyksiä, sekä myös sellaiset kovat koirat kuin Ruotsin Derby voittajan My Priden, Golden Priden, Euroopan Puppy Derby finalisti Chairmanin yms Joten eiköhän siinä ollut syytä kerrakseen pennut Annelilla tehdä. Edellä tuli jo perusteltua vanhempien käyttö jalostukseen ja Gregin käyttöä Annelilla ollaan itselle perusteltu sillä, että se oli ominaisuuksiltaan juuri sen kaltainen joka mielestämme Annelille hyvin sopi. Anneli teki ensimmäisen kiimansa vasta kuusi ja puolivuotiaana, joten usko tiinehtyvyyteen ei ehkä ollut paras mahdollinen. Tästä syystä kalliit pakastehommat eivät Annelin kohdalla tulleet päällimmäisenä mieleen. Lähipiiriin jäi kaksi narttupentusta, joten varmasti tullaan jalostukseen käyttämään jos homma toimii radalla. Tällä hetkellä on vakaa usko, että toimivat hyvinkin. Erittäin aktiivisia ja ison kokoisia koiria kaikki. Vuosi 2007 on ainakin ennakkoon ehkä kaikkien aikojen kovin pentuvuosi, joten siitä ikäluokasta tullee todella paljon kovia kilpakumppaneita. Aika näyttä Hannu Niemi Norma Jeanin (Usva) omistaja Tanja Ikonen esittäytyy. 21-vuotias hyvinkääläinen. Pienestä pitäen olen touhunnut perheeni metsästyskoirien kanssa, mutta oikeastaan kunnolla koiraharrastukseni lähti käyntiin vuonna 2004, kun sain ensimmäisen oman koirani pk collie Nellan. Samana vuonna pääsin opiskelemaan kennelalaa, joka vetäisi minut aivan lopullisesti mukaan koiramaailmaan ja koulun kautta minulla oli koulutettavana pennusta 1,5 vuotiaaksi asti saksanpaimenkoira Jumbo, joka on tällä hetkellä valtiolla poliisikoirana. Opiskelujen jälkeen pennun ottaminen tuli taas ajankohtaiseksi ja niinpä meille muutti greyhound narttu Usva (Top Vision Norma Jean). Pentukuumeen iskiessä selailin läpi paljon eri greyhoundkasvattajien sivuja ja tutustuin tulossa oleviin yhdistelmiin ja jo syntyneisiin pentueisiin. Kuitenkin kennel Top Vision nousi muiden edelle, koska olin jo entuudestaan päässyt tutustumaan kolmeen heidän kasvattiinsa Päivi Mannisen kautta ja heillä olikin sopivasti vapaana kaksi luovutusikäistä narttupentua. Usva oli valloittanut sydämeni jo ihan kuvien perusteella ja onnekseni molemmat pennuista olivat todella mukavan ja reippaan oloisia, joten valinta kahden välillä...jatkuu seuraavalla sivulla... Pikku-Anneli & Viivi 13

tuli tehtyä ihan tunnepohjalta. Kertaakaan en ole valintaani katunut, sillä Usva on juuri sitä, mitä koiralta haluankin. Usva on aivan mahtava tapaus. Sopivan pippurinen ja oman tahdon omaava, muttei kuitenkaan mikään luupää. Ihmisten suhteen erittäin sosiaalinen, menee reippaasti uusienkin ihmisten luo (välillä ehkä vähän liiankin reippaasti..) Erittäin kiltti ja reipas tapaus, joka tarvitsee paljon aktiviteetteja, ettei ala hyppimään seinille. Muiden koirien kanssa hieman pomottava tapaus. Heti pennusta asti Usva on saanut liikkua paljon vapaana erilaisissa maastoissa. Sen takia peruskunnon rakentaminen on ollut helppoa ja liikuntaa on lisätty ja monipuolistettu pikku hiljaa iän sallimissa rajoissa. Ratatreenit aloitettiin nyt keväällä ja tähän mennessä Usva on juossut kolme kertaa ratavieheen perässä. Intoa pupun perään tuntuu riittävän ja tarkoituksena olisikin saada treenattua niin, että oltaisiin valmiita soolokokeeseen lähitulevaisuudessa. Kasvattajan lisäksi olen saanut todella paljon neuvoja ja apua Päiviltä. On ollut helppoa päästä sisään aivan uuteen lajiin, kun lähipiiristä löytyy kokenut harrastaja, joka jaksaa jakaa tietoaan ja taitoaan myös meille kokemattomillekin harrastajille. 11. Dainhillz, Marjo Sartovuo, Bindi (N) Frank s Pro Gold - Blue Eagle Pentueeseen syntyi vain yksi narttu pentu, Dainhillz Bindi. Isäksi valitsin Franks Pro Goldin sen suvun ja hyvien juoksu ominaisuuksien mukaa. Blue Eagle alkoi jo olemaan sen ikäinen että viimeisen astutuksen oli tapahduttava nyt. Siihen että käytin Blue Eaglea uudelleen vaikutti sen ensimmäinen pentue. Tietysti olisin toivonut että olisi tullut enemmän kuin yksi pentu, mutta välillä käy näin. Jos kysymys tarkoittaa sitä että aionko käyttää Bindiä jalostukseen niin kirvelevin mielin täytyy vastata että en. Syy on neidin purennassa. Muuten neiti on mitä enimmässä määrin mieleiseni. Oli jo pentuna. Luonnetta piisaa vaikka muille jakaa ja rohkeutta on eikä tyttö ihan pienimmästä päästäkään ole. Omistajilta olen kuullut että on oikein riiviö isolla R kirjaimella. Muut pentueet vaikuttavat jälleen mielenkiintoisilta. Marjo Sartovuo Bindin omistajat Terhi ja Markus Honkonen Ulvilasta. Bindi on meidän toinen Greyhound, lauman kolmas koira. Rotuun päädyttiin Intiasta 2004 tuomamme koiran jälkeen, tutkittuani intialaisia vinttikoirarotuja ja päädyttyäni tutkimaan kuvia Greyhoundeista. Rodun ulkoinen olemus ja luonnekuvaus tekivät vaikutuksen ja lopulta keväällä 2005 päätettiin käydä ihan vain katsomassa koiria Sartovuolla. Dada alias Dandelion muuttikin meille muutaman viikon kuluttua. Koiran varttuessa heräsi vasta varsinainen kiinnostus kilpailemiseen ja toisesta greyhoundistakin taidettiin tuolloin mainita. Talouteemme kuului jo myös kolme kissaa, mutta koiria tuntui puuttuvan tässä vaiheessa ainakin yksi, se kolmas. Tosin nyttemmin kissoja on enää kaksi yllättävän onnettomuuden myötä. Kasvattajan kanssa käytyjen keskusteluiden myötä meiltä tiedusteltiin pennun ottamista seuraavasta pentueesta. Mieli tahtoi ja järki pisti vastaan, mutta tunnepohjalta päätin, että otan sen sinisen nartun. Myös Terhi oli asiasta samaa mieltä. Samalla pohdin, ettei sellaista toivottavasti tulisi. Lopulta sain eräänä aamuna tekstiviestin, jossa Sartovuon Marjo kertoi yhden pennun syntyneen, sinisen nartun ja että se on sitten teidän. Välillä kaikki mahdollinen puhti ja energia tuntuvat latautuneen yhteen koiraan. Bindi Norma Jean Usva irrottelee! 14 Kuva: Tanja Ikonen

on sympaattinen ja röyhkeä, varustettuna hyvällä ajovietillä. Itsevarmuutta tältä neidiltä ei puutu yhtään, isännän komentelut, toisten koirien ärhentelyt tai mikään ei tunnu lannistavan. Neiti sananmukaisesti puskee aina vaan eteenpäin. Ainoa viite herkkänahkaisuuteen ovat ajoittaiset vekit. Bindin nimi tulee vatsan alla olevasta pyöreästä merkistä, tarkoittaen juuri sitä. Mitään taikatemppuja ei ole tehty tulokaskautta varten, vaan koira on kulkenut muiden mukana arjessa ja vapaana liikkumista on ollut niin paljon kuin mahdollista. Vieheeseen on haettu tuntumaa ensin tassuvieheellä ja käsivieheellä kotona ja sitten ratavieheen pärinää on käyty ihmettelemässä Porin Luotsinmäellä. Keväällä käväistiin myös Otalammen kuopalla ottamassa tuntumaa kaarteisiin ja koppeihin. Bindin kanssa liikkuminen ja aktivointi ovat ainakin vielä olleet helppoa, kun kaikki liikkuva saa koiran lähes hulluksi. Ilman kasvattajan tukea ja uskollista puhelimeen vastaamista tuskin oltaisiin tässä tilanteessa, kun tyhmimmätkin kysymykset on voinut esittää ja ihmetellä kasvattajan kanssa greyhoundien maailmaan liittyviä asioita. Opit harrastukseen ovat tulleet myös käytännön kautta ja kokeillen sekä harrastajaporukan kokemusta ammentaen. Tärkeintä on kuitenkin ollut omien koirien lukeminen ja tämän kautta oikeiden toimintatapojen löytäminen. Vaikka internet on antanut pimeisiin talviiltoihin oman lisänsä, niin kyllä harrastajien tapaaminen ja yhdessä maailman parantaminen on omaa varmuutta lisännyt rutkasti. Joskus on jopa huomannut olleensa jossain pohtimassaan asiassa oikeilla jäljillä. Bindi Kuva: Seppälän Koulukuvat, Porin palvelupiste 12. Jack The Hawk - Cypress Night (2007/05) Run-Up, Reija & Jouni Kiiski Cypress Jack (U) Cypress Jack Kuva: Reija Kiiski Jack The Hawk on erittäin hyvin menestynyt kilpakoira, voittanut mm. Sprintti Derbyn, Mastersin, TopRacen jne. Se on syntynyt Australiassa Joyful Hawkin ensimmäisessä pentueessa, jossa isänä oli Head Honchon menestynein jälkeläinen, Carlisle Jack. Cypress Night on myös australiantuonti, joka kilpaili Suomessa huipulla. Voitti mm. Junior Derbyn ja oli kolmena vuonna OAK- Sin palkintopallilla ja myös kolmena vuonna Turku Classic finaalissa. Sen ensimmäisessä pentueessa on vain kaksi pentua (isänä Hasty Henry), sitäkin kovempia, Hasty Night ja Blue Henry. Halusimme yhdistää kaksi todella kovaa ajavaa ja kovaluonteista koiraa. Lisäksi yhdistelmässä tulee mielenkiintoinen linjaus Star Titleen, aikansa maailman nopeimpaan koiraan. Sysin isä on Wentworth Parkin RE: täkin hallussapitänyt Word Title ja emä on suomalaisille tutun Dieselin Top Rolen sisko. Valitettavasti Jämän pallivarustus ei riitä, joten sikäli tämä yhdistelmä ei jatku. Jämä on siis pentueensa ainokainen. Se syntyi aika pienikokoisena ja elättelimme toiveita useammasta pennusta, jos loputkin olisivat pieniä. Eipä ollut kuin yksi valtavan kokoinen sininen narttu, joka jouduttiin sitten leikkaamaan, mutta valitettavasti liian myöhään. Jämäkin olisi menehtynyt ilman tehohoitoa alussa, mutta siitä se sitten alkoi kasvamaan. Sysi hoiti ja leikki ainokaisensa kanssa tosi hienosti ja edelleenkin äiti ja poika revittelevät pellolla yhdessä. Tätä kirjoitettaessa pieni Jämä painaa noin 33kg ja ratavieheen perässäkin on jo menty koko kierros. Jämän tulokaskausi tulee olemaan vasta ensi vuonna 2009. Jouni Kiiski 15