24. vuosikerta 1/07. Hampaiden hoito. Kilpakoiran. ruokinta. GRL:n GAALA Royal Vetman

Transkriptio

1 24. vuosikerta 1/07 Kilpakoiran ruokinta Hampaiden hoito GRL:n GAALA 2006 Royal Vetman ja muut Vuoden Koirat

2 Päätoimittajalta Kuva: REIJA KIISKI GREYHOUND RACING Greyhound - ja whippeturheilun erikoislehti GR-LEHTI ilmestyy neljä kertaa vuodessa; keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella GREYHOUND RACING LEHTI Ilmoitushinnat: 1/1s mv 205, 1/2s 135, 1/4s mv 85, 1/8 s mv 50 Päätoimittaja: Mikko Pynnönen Ulkoasu: Marianne Korpela Kuvien käsittely: Jari Niiles Tässä lehdessä kirjoittavat: Mikko Pynnönen, Mirja Piranta, Reija ja Jones Kiiski, Elina Kaila, Jouni Niemi, Lotta Vuorela, Pekka Heusala, Mats Holmberg Painopaikka: Esa Print Oy Tampere, Ilmailunkatu 19, Tampere Puh. (03) GRL TOIMIHENKILÖT Puheenjohtaja: Reijo Rantala, p , Varvikonkatu 1 B 15, Tampere Varapuheenjohtaja: Hannu Niemi, p Sihteeri: Elina Kaila, p , Käräjäpolku 13, Parainen kaila.elina@gmail.com (myös osoitteenmuutokset!) Rahastonhoitaja: Tiina Tammisto, p , Kyläsaarentie 485, Pori Internet-yhteyshenkilö: Hannu Tunkkari, p , Kotkantie 12, Klaukkala KILPAILUKIRJAT Greyhound: Taru Lehtonen, p , p , Apilakatu 3, Turku Whippet: Marja-Liisa Foxell, Malmimäenkaari 11 A, Espoo, p LIITON MAKSUT JA TILI GRL:n jäsenmaksu: 35 /talous Uusien jäsenien liittymismaksu: 5 /talous Kilpailukirja- ja kantakirjausmaksu: 10 Kilpailulisenssi vahinkoturvalla: 20 /koira Greyhound Racing Liiton tilinumero: Sampo Tämä numero on sitten levikiltään hieman isompi. Jouni Vetman Niemi innostui sponsoroimaan lehteä sen verran, että tämä löytyy muutaman sadan eläinlääkärin postilaatikosta. Jouni kirjoitti meille myös artikkelin hampaiden hoidosta. Hammaskiven muodostuminen taitaa olla se akilleen kantapää greyhoundeilla. Mekin saadaan pidettyä poskihampaat puhtaan valkoisina ihan vaan luiden voimalla, mutta kulma- ja etuhampaat tuppaavat kerätä tuota hammaskiveä. Niitä ollaan sitten harjailtu ja rapsuteltu. Hommasin oikein sähköhammasharjan, joilla pyöräyttää nuo etulegot nopeasti ja näppärästi. Osa koirista vaati ja vaatii edelleen hieman enemmän totuttelua ko. härvelliin, toiset taas eivät olleet moksiskaan operaatiosta. Tai sitten ne olivat vain shokissa. Joka tapauksessa, sen lisäksi että kaikki vähänkin tekniset laitteet ovat hienoja, näyttäisi tuolla kapistuksella tulevan nyös tuloksiakin. Nykyään lehdet tulevat sitten GRL:n saitille pdf-muodossa kaiken kansan hämmästeltäväksi. Missään nimessä ei edes suunnitella näiden korvaavan paperiversiota ja lehdet pistetäänkin tuonne pienellä viiveellä, kun kaikki ovat jo opetelleet lehtensä ulkoa. Seuraavassa lehdessä on ne pakolliset kauden tulokashaastattelut, valmistautukaa. Ja sitten jos joku on tuonut koiran tai useamman Suomen rajojen ulkopuolelta, ottakoon yhteyttä, niin tehdään juttua lehteen. GRL:n jäsenkerhot Etelän Greyhound Urheiljat EGU Sihteeri Päivi manninen, paivi.manninen@fi.fujitsu.com, p Luhtilaukkaajat LL Sihteeri Tiina Kuusela, tiina.kuusela@luhtilaukkaajat.net p Tampereen Seudun Greyhound Klubi TSGK Tässä numerossa: 4 Vuoden Koirat 14 Hampaiden hoito Puhtaat hampaat, raikas suu... Sihteeri Noora Kotiranta, noora.kotiranta@greysport.com, p Turun Greyhound Klubi TGK Sihteeri Anu Niemi, p , anu.niemi@netti.fi, Virpiniemen Greyhound Urheiljat VGU Sihteeri Tiina Kolivuori, tsavela@ gmail.com p Mikko Pynnönen Kivitie 1 C, Järvenpää p mikko.pynnonen@elisanet.fi 17 Elina Kaila - Vuoden harrastaja 18 Ponssen muistolle 21 Kilpakoiran ruokinta 24 Ruotsiin kilpailemaan 26 Gaala 2006 Kannen iso kuva: REIJA RANTANEN, Trick s Tot 29 Hallitus tiedottaa 30 Pentuja 3

3 Vuoden Koirat 2006 Tuli hyvää Suomesta Teksti: Mirja Piranta Kuvat: Anu Lahdenpohja 4 Kauden 2006 Vuoden greyhoundit tekevät kunniaa kotimaiselle kasvatustyölle. Kuudesta tittelillä palkitusta viisi syntyi Suomessa, vain Vuoden stayer on syntyisin Irlannista. Onnekkaat suomalaiset kennelit ja kasvattajat menneen kauden onnistumisilla mitaten: Parsonage s (Eija Mäki), Run-Up (Reija & Jouni Kiiski), Fireline (Jouni Toivoniemi), Dainhillz (Marjo Sartovuo). Parsonage s-kennelin 3-vuotiaille pentuesisaruksille, Vuoden koiralle ja Vuoden nartulle, ovat osuneet urheilijangeenit kohdalleen. Run-Upista tuli lahjakas Vuoden tulokas, Dainhillzista viisivuotiskaudellaan Vuoden sprintteri ja Firelinesta kuusivuotiskaudelleen Vuoden veteraani. Jokainen koira on yksilö. Joku juoksee loistavasti lahjoillaan ja pitää itse itsensä kisakunnossa, joku toinen vaatii täsmällistä treenausta. Yleensä koiran ensimmäinen kilpailukausi on kokeilua - mitä teen koirani kanssa, mitä koirani tarvitsee. Kasvattaja on tärkein neuvoja, hän tuntee omat yhdistelmänsä ja kasvattamiensa koirien ominaisuudet. Kysy, kysy ja kysy! Greyn omistajan tärkein tehtävä on opetella lukemaan koiraansa, ja sitä kautta oivaltaa mitä juuri minun koirani tarvitsee kilpailuissa onnistuakseen. Lajimme kasvupohja löytyy pienharrastajista, joilla on 1-4 greyhoundia lemmikkeinä. Kaudella 2006 juuri pienharrastajien suomalaissyntyiset koirat juoksivat itsensä Vuoden koiriksi. Silloin on sekä geenien että treenin osuttava kohdalleen, kun ei pysty ottamaan suuresta laumasta radalle sitä lahjakkaampaa. Meillä Suomessa greyhoundurheilua harrastetaan. Mutta me myös osaamme. Tuli totisesti hyvää Suomesta! Baanalle! Vuoden Koira Royal Vetman Vuoden Koira Royal Vetman Pidennettiin palautumisaikoja Royal Vetman Eetu (Extra Divident Lazzarella), s , sininen uros, omistaja & treenari Sari Koskinen, kasvattaja Parsonage s; Eija Mäki. L3-K1-P1. Koppitoive: sisä. Kauden 2006 startit: 16, Eetu oli kaksivuotiaana Vuoden tulokas, nyt 3-vuotiaana Vuoden koira. Jokaisen omistajan ja treenarin unelmien täyttymys. Toki Sari osasi menestystä odottaa koiran tulokasvuoden jälkeen. Totta kai Vuoden koira -titteli siinteli jossain ajatuksissa... mutta yllätyksenä se tuli. Varsinkin kun Eetu ei päässyt kauden viimeiseen starttiin. Tiukka kisa tittelistä käytiin, ja ehdin olla varma ettei Eetu sitä saa. Greyurheilu sisältää suuria tunteita, sekä iloisia että surullisia. Itkin viimeisissä kilpailuissa katkerasti, miten näin voi käydä, ettei Eetu voikaan juosta. Onneksi kuitenkin Eetun pisteet riittivät ilman sitä starttia. Jo hyvin nuorena kykynsä näyttäneen Eetun treenaus ja muu kauteen valmistautuminen tapahtui viime vuonna pitkälti samaan tapaan kuin edellisvuonna. Koirat juoksivat päivittäin vapaana, laajalla golfkentällä. Nyt kirittäjänä toimi Ponssen lisäksi Peppi, joka nuoruudestaan huolimatta veteli kentällä tosissaan. Kävelin noin tunnin lenkin ja koirat juoksivat itsekseen. Alueella pomppii myös paljon rusakoita..., Sari vihjaa. Mäkivetoja Eetulle otettiin maaliskuussa muutama viikossa ja suoria sitten huhtikuussa. Eetu treenaa edelleen itse itseään ja juoksi viime talvena ihan tarpeeksi. Välillä pelkäsin, että liikaakin, ja pidimme tarkoituksella välillä lepopäiviä. Lepo on treenauksessa vähintään yhtä tärkeää kuin juokseminen. Ylikuntoinen koira ei saa lisättyä tehoja itseensä, vaan päinvastoin suoritustaso laskee, Sari muistuttaa. Hyvällä mielellä Koiralla tulee treenauksessa olla aina hyvä mieli, minun pitää nähdä Eetun nauttivan hommasta. En ole koskaan tehnyt koirillani mitään treeniä väkisin, vaan treeni perustuu aina koiran omaan haluun. Sari kertoo Eetun lihaksiston kehittyneen täysin valmiiksi vasta kolmivuotiaana, ja sen myötä myös koiran kestävyys lisääntyi. Palautumisaikoja Sari pidensi edellisestä kesästä, kun hän oli oppinut Eetun herkkyyden. Eetu osaa hyvin kertoa miten voi, ja sen mukaan edettiin. Yhtään harjoitusvetoa ei juostu radalla viime kaudella, valmis ratakoira ei niitä tarvitse. Sari on sekoittanut nappula- ja lihakoulukunnan greyn ruokinnassa, ja Eetun ruokinta on pysynyt aika lailla samana kuin aiemminkin. Treenikaudella pääasiassa nappuloita ja pikkuhiljaa myös raakaa lihaa. Iltaruuan pohjana on aina nappuloita, johon lisään lihaa. Kilpailukaudella Eetun aamuruokana oli Puhti-niminen pakastettu koiran täysravinto, joka sisältää viljaa, lihaa ja vihanneksia. Liian lihan syöttäminen ei Eetulla toimi, koska koiran elimistö happamoituu silloin liikaa, ja se johtaa vatsakramppeihin. Kramppeja oli muutama viime vuonna-

4 Royal Vetman (5) heittää voittoturbolle. GR-seiska paljastaa! Bingo! GR-seiskan urkkimien tietojen mukaan Eetu kuuluu olevan lähes äänenkäytön ammattilainen. Äänenavausta & aariaa lähtee oitis, kun emännän ulkoiluvaatteet kahahtavat. Säestyksenkin poika hallitsee. Kyllä, kyllä. Kun Sari soittaa pianoa, Eetu säestää sitä soittoa ammattitaidolla. kin, yksi paha juuri SM-viikolla, Sari kertoo. Ruuan tilavuusseikkoja ei ole tarvinnut Eetulla koskaan miettiä. Poika on siitä tosi harvinainen grey, että se syö vain itselleen sopivaksi katsomansa määrän ja JÄTTÄÄ loput kuppiin! Kaikki irti Eetun parhaaksi vahvuudeksi osoittautui menneellä kaudella takasuoran kiriveto. Sari kertoi GP:n aikaan koiran menevän kisoissa niin jumiin, että viikolla tarvitaan availua. Eetu tosiaan on koira, joka ottaa itsestään kaiken niin irti, että on ihan muusia kisan jälkeen. Palautusjuomat väkisin kurkusta alas on ensiapu tilanteeseen. Sen jälkeen riittävän pitkä palautus kävelemällä, ja vielä seuraavana päivänä kevyt palautuslenkki vapaana. Vasta sitten lepopäivä. Käytän apuna myös homeopatiaa, se auttaa koiran lihaksistoa toipumaan nopeammin. Eetu kävi viime kaudella melkein joka kisan jälkeen osteopaatti Leena Piiralla, joka osasi aukaista Eetun. Leena on todellinen ihme! Hän osaa heti katsoa koirasta mistä kiikastaa, ja pienillä liikkeillä laukaisee lihasjännitykset. Eetu vaipuu eräänlaiseen transsiin hoidon aikana, se rentoutuu niin täydellisesti. Poika vastaa loistavasti hoitoon, eli se vaikuttaa. Leenan mielestä Eetun mittasuhteet ovat ihanteelliset. Siinä ei ole mitään liikaa, eikä liian vähän, kaikki osat sopivat toisiinsa. Leenalta saan myös ohjeet, mitä itse voin tehdä, ja hän opastaa minua homeopatiassa. Menestyäkseen Eetu tarvitsee säännöllistä lihashuoltoa ja riittävästi lepoa. Sarilla on vankka kokemus sekä greyn treenaamisessa että kilpailuttamisessa. Pystyykö Sari näkemään Eetusta kisapäivänä, onko poika voittokannassa tänään? Eetusta on kyllä vaikea etukäteen sanoa miten se menestyy. Se käyttäytyy radalla aina samalla tavalla. Kun viikolla kaikki on sujunut hyvin, ja odotin hyvää tulostakin, mutta Eetun kanssa vasta ensimmäisen kaarteen jälkeen osasin olla viisaampi, se kun on niin surkea lähtijä. Eetun kilpailupaino vaihteli viime kaudella 32,3 33,8 kilon haarukassa. Eetun koko on minusta ihanteellinen. Se ei ole mikään body builder, mutta lihaksissa on voimaa ja se pystyy käyttämään koko kroppaansa niskasta häntään täysillä, Sari luonnehtii urheilijatähteään. Eläinlääkäri tärkeä Eetu on juossut kaikkia matkoja, parhaiten keskimatkaa. Turku Classicin finaaliin Eetu juoksi lähtövoitolla ja ykkösluokan ajalla. Jalkavaiva kuitenkin esti pojan finaaliin osallistumisen. Se viimeinen kilpailu oli traaginen. Itse en ollut huomannut mitään poikkeavaa eikä Eetu ontunut, eikä Piiran Leenakaan ollut huomannut mitään. Sitten eläinlääkärin tarkastuksessa Niemen Jouni toteaa Eetun oikeassa etujalassa ranteen alapuolella paksun kohdan: Siinä on jännetulehdus! Koira ei juokse Turku Classicin finaalissa. Sain tietenkin kohtauksen, mutta Jouni onneksi pysyi järkkymättömänä. Ja onneksi hän huomasi vamman, koska Eetu olisi maratonmatkalla rikkonut jalkansa. Jounin ansiosta selvittiin levolla ja jalka on taas kunnossa. Tässä taas nähdään mitä varten eläinlääkärintarkastus on niin tärkeä, eivätkä siinä selitykset auta! Eetu täyttää ensi kesänä neljä. Sari arvelee tähden vielä ensi kesänäkin pystyvän juoksemaan huipulla, mikäli koira vaan ehjänä säilyy. Tosin vastus tuntuu kasvavan kaiken aikaa ja uusia nuoria koiria tulee pilvin pimein. Siinä saa vanha hernenenä pistää parastaan, jos meinaa mukana pysyä. Joka viikonloppu ei Eetua varmaankaan voi juoksuttaa, välillä täytyy pitää lepotaukoja, Sari miettii. Keskimatkaa ja stayeriä Eetu juoksee, ei siitä ole sprintteriksi kopissa kuhninnan takia. Eetun luonteen Sari arvelee radalla kaikkien tuntevan. Se meinaa liiveistään lähteä, lähestyy sitä mikä koira tahansa. Eetu on hankala koira radalla siinä mielessä. Muuten se ei riehu eikä hauku, vaan juttelen Eetulle kannustuksia ennen lähtöä ja luon siihen itsevarmuutta. Kotona Eetu viihtyy aika omissa oloissaan, ei tuppaa seuraan, tulee kun haluaa. Porukan pomo se on ilman muuta, sitä ei kyseenalaista kukaan, paitsi että minä olen Eetun Pomo. Se on äärimmäisen herkkä, reagoi herkästi kaikkeen ja on varsinainen hernenenä. Hänen Kuninkaalliselle Korkeudelleen ei mikä tahansa sovi. Kynsienleikkuusta käydään Sarin mukaan jokaviikkoinen taistelu, sillä Eetu on varma, että siihen kuolee. Eetu ei siis ole erityisen sosiaalinen tapaus, mutta jollakin tapaa se tietää arvonsa. Kiitoksen aika Kauden arvokkaimman tittelin ansainneen Eetun kauteen osui muutama huippujakso. Ensimmäinen niistä kesäkuussa. Silloin Eetu pisteli lähes rataennätysaikoja. Loppukaudesta oli toinen hyvä jakso. Kaiken kaikkiaan aivan huikea kausi, Sari huokailee. Kun sain varmistuksen, että Eetusta tuli vuoden koira, voin vain nöyränä kiittää, että sain kokea tämän ilon toisen kerran. Liittomme ensimmäisenä Vuoden koirana nimittäin palkittiin vuonna 1985 Sarin omistama ja treenaama Ripa. Ripan kasvatti Leena Siuro (nyk. Säger). Eetun menestyksestä ikionnellisena Sari haluaa myös välittää kiitoksia. Isot kiitokset vanhemmilleni ja perheelleni suuresta avusta ja uhrautuvuudesta minun ja Eetun puolesta. Haluan myös kiittää Niemen Jounia asiantuntija-avusta, sekä sponsorina että ystävänä. Kiitokset myös Piiran Leenalle, joka oli aina valmis auttamaan, kun tuli suuri hätä... Huippukoiria tavataan kaavailla myös isäkoiriksi, mutta Eetusta ei valitettavasti ole, kun on herralla vain yksi palli. Odottelemme ensi kesää nyt maaseudun rauhassa Jokioisilla. Golfkenttää ei ole, mutta peltoja ja aukeita sekä metsiä riittää juostavaksi. Niin, ja lihan suhteen olemme omavaraisia, kun navetasta löytyy 130 päätä lihanautoja. Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille! Terveyttä ja hyviä kisoja! Ensi kesänä nähdään taas ja silloin mukana on meiltä myös pirpanainen narttu Peppi....jatkuu seuraavalla sivulla... 5

5 6 Vuoden Narttu Radiant Midwife Luomusti ja rennosti Radiant Midwife Nekku (Extra Dividend - Lazzarella), s , sinivalkoinen narttu, omistajat & treenarit Henrika & Tuomas Taimiaho, kasvattaja Parsonage s; Eija Mäki. L3-K1-P1, koppitoive: sisä. Kauden 2006 startit: 17, Toissa vuonna, kaksivuotiskaudellaan, Nekku Vuoden koira listalla 11. ja nartuissa kolmas. Kolmivuotias serkkutyttö Pepperseepearl silloin narttujen ykkönen. Vuosi kehitystä Nekulle, pongahdus narttujen kärkeen ja VK-listalla neljänneksi. Tähtäsittekö tietoisesti Nekun saavuttamaan tavoitteeseen? Uskoitteko Nekun tekevän sen minkä teki? Henrika alias Hennu valottaa: Meillä ei ole Nekulle mitään tiukkaa treeniohjelmaa, toimimme enimmäkseen intuition mukaan, luomusti ja rennosti. Joskus keväällä taisimme Tuomaksen kanssa puoliksi leikillämme puhua Vuoden narttu -tittelistä. Nekun lahjakkuus oli kyllä kaksivuotiskauden jälkeen tiedossa, niin tiesimme tytön tähän pystyvän, jos vain kaikki menee hyvin ja koira pysyy ehjänä. Kausi oli kyllä jännittävä loppuun saakka. Kun Nekulle sopii parhaiten niin sanottu luomutreeni, Hennu ja Tuomas järjestivät juuri sitä tytölle. Vuodenvaihteen jälkeen He alkoivat tehdä tunnin mittaisia all inclusive -metsälenkkejä, joiden aikana tytöt (neljä kuonoa) juoksivat halujensa mukaan lumisia traktoriteitä pitkin mäkisessä maastossa. Lenkkeihin sisältyi tasaisella paahtamisen lisäksi ylä- ja alamäkijuoksua sekä hankimöyrintää pellolla. Heillä tehtiin lenkkejä vaihtelevasti 3-5 kertaa viikossa, muina päivinä Nekku sai juosta kotipihalla sen verran kuin halusi. Vapaanajuoksu on Nekun lempipuuhaa, siksi treenaus painottuu siihen. Kirmailun lisäksi Nekku tarvitsee rajattomasti lähihoitoa eli syliä ja rapsutuksia. Talvi vapaana ja villinä hangilla. Milloin Baanalle! GR-seiska paljastaa! Nekku on niitä tyttöjä, joihin kilot tarttuvat herkästi. Hyvä ruoka ja herkut maistuvat urheilijalle turhan hyvin, joten Nekku kaipaa tehokasta psyykkausta pitääkseen kisakurvinsa kohdallaan. Mutta GR-seiskan saamien tietojen mukaan Nekku tekee parhaansa sabotoidakseen dieettiään, viime kaudella tyttö opetteli varastamaan ruokaa perin haasteellisista paikoista. Hyss! Neiti Sininen kiipeilee tiskipöydällä... salaa isäntäväeltä tietty. Vuoden narttu Radiant Midwife siirryitte vetoharjoituksiin ja paljonko vedettiin? Emme ole tähän mennessä harrastaneet kovin systemaattisia vetoharjoituksia. Nekku on luomusti spurttaillut sen minkä tahtoo. Tosin tarhamme on senmallinen, että siinä on kätevä ottaa noin 40 metrin pikapyyhällyksiä. Hennulla kyllä välillä on huono omatunto tästä luomumeiningistä, mutta Nekulla se tuntuu toimivan, Tuomas paljastaa. Paukut kisoihin Oletteko huomanneet jotakin, mikä ei ollenkaan toimi Nekulla, ja on parasta unohtaa saman tien? Otatteko ratavetoja Nekulle kilpailukaudella? Periaatteessa Nekulle käy kaikki, kunhan se saa itse päättää määristä ja tahdista. Verenmaku suussa äheltävä, tiukkapipoinen ja pilkuntarkka treenari saisi tämän koiran kanssa harmaita hiuksia. Ratavetoja emme kilpailukaudella yleensä ota, Nekun paukut säästetään kisastartteihin. Nekulle ominaista näyttää olevan huima loppuveto keskimatkoilla. Ilmeisesti Nekun luontainen ominaisuus. Kiinnitittekö tietoisesti huomiota tytön stayerominaisuuksien vahvistamiseen? Kestävyys on Nekulla geeneissä, eli stayerominaisuuksia emme ole tietoisesti pyrkineet vahvistamaan. Mutta runsasluminen talvi ja ahkera hankijuoksu eivät ainakaan heikentäneet näitä Nekun luontaisia ominaisuuksia, Hennu toteaa. Nekku paransi ennätystään kaudella 2006 lähes sekunnin 495 metrillä ja 785 metrillä. Melkoinen kehitys kaksivuotiskaudelta. Muutto Vihtiin parempiin treenioloihin ehkä osaltaan vaikutti tulostason paranemiseen. Täällä Nekun on helppo toteuttaa itseään. Toisaalta, tuntuu että vasta nyt kolmivuotiskaudella Nekku oli valmis kilpakoira niin fyysisesti kuin henkisestikin. Piikkipaikalta varmaan voittoon. Eväspuoli Millaisilla eväillä luomu-urheilijatyttö kulkee? Tarvitseeko Nekku jotakin erityistä? Nekku syö nappulaa (Frank s Racer), jauhettua kalkkunaa ja piimää. Lisänä satunnaiset herkut, kuten naudan rustoluut. Ruokavalio pysyy samana läpi vuoden, mutta lepo- ja treenikaudella Nekku saa sapuskaa enemmän. Lisäksi Neiti Sininen syö kaiken ruuan minkä vain suinkin saa varastettua, esimerkiksi lakritsaa ja salmiakkia. Lisäravinteita Nekku ei nähtävästi kaipaa, eikä tarvitse... Nekun kisapaino vaihteli menneellä kaudella haarukassa 28 29,3 kiloa. Hennun ja Tuomaksen mukaan urheilijatytön superoptimipaino olisi 28,5 kiloa. Kiima ei ole kovin paljoa Nekun menestystä häirinnyt. Toistaiseksi se on tullut säännöllisesti kerran vuodessa ja aina maaliskuussa. Valeraskaus kyllä iskee päälle voimalla, ja Nekku myös tuottaa maitoa. Tämä haittaa kisaamista noin heinäkuun puolenvälin hujakoille, minkä jälkeen koira alkaa taas kulkea omalla tasollaan, Hennu kertoo. Alkukesästä on siis aina Nekun kanssa turha haaveilla menestyksestä, varsinkin kun kesäkuussa Nekun on käytännössä pakko pitää kisataukoa valeraskausoireidensa vuoksi. Huippukunnon paluu heinäkuussa kauden tärkeisiin kilpailuihin kuitenkin kompensoi upeasti Nekun alkukesän kisojen takkuilun. Huippukuntopiikki myös riitti koko lopuksi kaudeksi. Laulava lapanen Jokaisen urheilijan takana piilee kotiluonne. Mikä on leimallisin piirre Nekun luonteessa? Onko pyrkyä pomoksi? Nekku on hilpeä ja ilkikurinen, mutta ennen kaikkea kiltti ja lempeä. Lempinimi Laulava Lapanen kertoo tytöstä paljon. Siis ihana mussukka, jolla ei ole mitään intressejä johtajaksi. Nekku pyrkii elämässään rauhaan ja harmoniaan. Urheilurintamalla Nekku piti muutaman kerran isäntäväkeään ankarassa hermopaineessa. Esimerkiksi GP-karsintavoitto huippuajalla, epäonnistuminen finaalissa. OAKSkisassa vähän aiemmin kävi samoin. Mitä mahtoi liikkua silloin treenareiden mielissä? Sitten Turku Classic, ja taas karsintavoitto parhaalla ajalla Miltä tuntui lähtökopin takana finaalipäivänä? Pieleen menneiden OAKS- ja GP-finaalien jälkeen ketutti kuin pientä oravaa, jonka käpy on jäässä, Hennu toteaa. Hennu oli täysin vakuuttunut, että hän tuottaa Nekulle finaaleissa epäonnea, niinpä Turku Classic -finaaliin vaihdettiin kopittajaksi kylmähermoisempi Tuomas. Tuomas muistaa miettineensä ennen veräjän aukeamista, ettei kolmatta epäonnistumista kerta kaikkiaan voi Nekulle tulla... Eikä tullut, Nekun kausi päättyi kuninkuusmatkalla juostun kilpailun voittoon. Nyt on Nekulla nelivuotiskausi edessä, millaisia suunnitelmia mielissä? Mitä matkoja? Miten usein? Nekulla myös olisi rahkeita äitikoiraksi, onko kenties jo hauvavauvojen aika? Luulemme, että samaan malliin ja tahtiin jatketaan. Nekku aikoo edelleen olla kovassa iskussa, nuorempia ei päästetä helpolla. Mutta äitiys saa vielä odottaa ainakin yhden kauden yli.

6 Vuoden Tulokas Silvereye Jätti näytti Silvereye Oki (Icetrick - Joyful Hawk), s , fawn uros, omistaja & treenari: Camilla Kaasinen, kasvattaja Run-Up; Reija & Jouni Kiiski. L1-K1-P7, koppitoive: keski. Kauden 2006 startit: 17, Yksi startti Ruotsissa: voitto. Vuoden Tulokas Silvereye Okin ura alkoi lupaavasti jo ensimmäisessä ryhmäkoejuoksussa syksyllä Voitto 325 metrillä aikaan Varsinaisella debyyttikaudellaan poika johti aivan kauden lopulle Vuoden koira tilastoa, kunnes kolmevuotias Royal Vetman pinnisti kaksivuotiaan ohitse. Ihan tipalla kaksoistitteli. Okin saavutukset tulokaskaudella yllättivät Camillan. Kukapa olisi uskonut, että 40-kiloisen, jätiksi kutsutun koiran tuloksista löytyy kauden lopussa Serti Sprintti derbyn, Egu Openin ja Top Racen toinen sija. Masterssin ja Suomen Mestaruuskisan kolmas sija, Junnuderbyn neljäs sija ja Tulokasmalja-voitto. Lisäksi kautta jatkettiin lahden toisella puolella ja tuloksena upea voitto päivän nopeimmalla ajalla. Vuoden koira tittelikin hävittiin harmittavasti vain 2,25 pisteellä... Kauden alussa tavoitteet olivat rehellisesti sanottuna saada Okille kilpailukirja, ja kenties pari starttia. Tiesin kyllä syksyn 2005 harjoitusten perusteella, että vauhtia pojasta pitäisi löytyä. Camilla kuitenkin pohdiskeli, että kausi 2006 vasta katseltaisiin Okin kanssa sivusta muiden touhuja. Takana kyllä ehjä treenikausi, mutta koiran kunto oli Camillalle arvoitus. Lisäksi Oki on whippettien kanssa kilpailleen Camillan ensimmäinen greyhound, joten senkin takia mietitytti pojan kypsyys ja kunto. Poika kuitenkin näytti Camillalle, että on aika aloittaa tositoimet. Oki juoksi noin kauden puoliväliin pelkkiä voittoja ja kakkossijoja. Luonnollisesti Camillaa alkoi kutitella se menestys. Niin, tavoite oli saada ne kilpailukirjat ja katsoa mihin pojan rahkeet riittää. Tarkoitus oli kilpailla sijoituslähdöissä, mutta kävi toisin. Oki oli kehittynyt talven aikana niin henkisesti kuin muiltakin osin. Kun oivalsin millainen kultakimpale käsissäni on, alkoivat muutkin kuin sijoituslähdöt kiinnostaa. SM-kisojen jälkeen ajatus Vuoden tulokas -tittelistä alkoi käydä mielessäni. Onneksi Oki selvisi kauden ilman suurempia kolhuja. Pienempiä saimme Masters-finaalissa, kun takajalan kintereestä lähti nahat ja Tulokasmaljaan osallistuminen oli epävarmaa. Toinen haaveri sattui Junnuderbyn finaalissa toisen koiran törmättyä Okiin kakkoskaarteessa kahdesti. Koira näytti sen jälkeen olevan kunnossa, mutta Turku Classicissa meno oli tosi vaisua. Päätettiin lopettaa kausi siihen, kunnes Jones (Jouni Kiiski) sai minut ympäripuhuttua vielä sille Ruotsin-reissulle. Joneksen kanssa lähdettiin yhdessä matkaan, Jones ja Tsägä (Jack The Hawk) ja minä ja Oki. Pojat tulivat hienosti toimeen keskenään, pärinöitä ei matkan aikana kuulunut. Mennessä Oki nukkui lattialla patjallaan ja Tsägä minun kanssa. Onhan se upeeta käydä Ruotsissa voittamassa hurrit. Artun kanssahan me kisattiin kuusi starttia Ruotsissa ja aina voitto, Oki jatkoi hienosti tätä perinnettä. Ja se voittoaika päivän nopein ja ainoa 19 sekunnin alitus. Jääjuoksua Okin pohjakunto luonnollisesti karttui lumilla. Viime talvena poika juoksi pellolla vapaana aina kun vain keli salli. Vauhtia ylläpitivät enimmäkseen Camillan omat wipukat, Arttu ja Vippe. Toisinaan juoksuseuraan liittyivät myös Camillan vanhempien kaksi wiputyttöstä, joista Alfasta on kehittymässä taitava Okin juoksuttaja. Olen talvisin käynyt myös vanhempieni saaressa sijaitsevalla mökillä. Silloin koirien kanssa tulee oltua ulkona jäällä paljon, ja ne saavat juosta ihan oman mielensä mukaan. Näin jatkettiin jonnekin maalis-huhtikuun vaihteeseen. Oikein huonoilla keleillä koirat kävivät välillä irrottelemassa yksitellen maneesissa, Camilla kertoo. Lumien sulettua Camilla alkoi rajoittaa vapaana juoksemista. Tilalle tulivat vedot ihmiseltä toiselle. Pellolla juostiin kuitenkin yhä vapaana, mutta hieman enemmän kontrolloidusti. Pääpiirteittäin samoin olen toiminut myös wipujen kanssa. Kun Oki on ensimmäinen greyni, jostain se oli minun aloitettava ja katsottava mikä Okille sopii. Koirat kuitenkin ovat aina yksilöitä, mikä sopii toiselle, ei ollenkaan toimi toisella, Camilla muistuttaa. Grey rankaisee treenaria virheistä helpommin kuin whippet. Suurin ero Okin ja wipujen välillä on jaksaminen. Whippet Oki Turussa. painelee pellolla tunnin, ja on sen näköinen kuin voisi vielä jatkaa touhuamista. Oki paahtaa hetken ja makaa sen jälkeen mieluiten jossain vesilammikossa, jos sellaisen löytää. Vedettyään tovin henkeä Oki sitten taas jatkaa, ja sama kuvio toistuu monta kertaa, kun taas wiput paahtaa tauoitta. Camilla kilpailutti ennen Okia huippuwhippet Duracelia, alias Arttua. Kun hän miettii eroja poikien treenaamisessa, niin suurimpana erona hän pitää vetojen pituutta. Osittain siihen tosin vaikuttaa se, että Artun kanssa kävin ottamassa vetoja pururadalla, jolloin oli mahdollista ottaa pidempiä vetoja, Camilla miettii. Kun elämäntilanteeni muuttui Artun kilpa-ajoista, on treenipaikatkin osin muuttuneet, ja näin ollen Okille on otettu yleisesti hieman lyhyempiä vetoja. Lisäksi whippetille on helpompi löytää harjoittelupaikkoja kuin greylle. Toki whippettienkin kanssa on otettava huomioon turvallisuusseikat, mutta greyn kanssa se vielä korostuu. Periaatteessa Camilla on mielestään harjoitellut Artun ja Okin kanssa aika samalla kaavalla, ottaen huomioon kuitenkin poikien fysiikan ja luonteiden erot. Koordinaatio toimii Okin koko on kiinnostanut ja puhuttanut, muita enemmän kuin Camillaa itseään. Okista tuli sen kokoinen kuin se on ja sillä selvä. Osalla ihmisistä tuntuu yleisesti olevan sellainen kuvitelma, ettei näin iso koira voi kulkea lujaa. No, Oki on näyttänyt kulkevansa ihan kohtalaisesti, paremmin kuin moni pienempi, Camilla muistuttaa. Hän on edelleen sitä mieltä, että whippettien kanssa vapaana juoksenteleminen on auttanut Okin koordinaation kehittymisessä. Ketterästi Oki Camillan mukaan pienempien juoksukavereidensa kanssa paineleekin. Koira on myös kilpaillut kaikilla radoillamme, mutta Camilla huomasi, ettei pikku-oki oikein Tampereella päässyt oikeuksiinsa. Silti pojan aikataso sielläkin oli ykkösluokkaa, parhaimmillaan 28.64, En tiedä tekevätkö muut treenarit pienempien kilpureittensa kanssa jotain toisin. Itse en ole mielestäni joutunut Okin koon takia tekemään mitään toisin. Jälleen korostan sitä, että jokainen koira on yksilö, ja jokainen koira kehittyy eri tahtia niin fyysisesti kuin henkisesti. Ei ole mitään normia siitä, millainen esimerkiksi whippetin tai greyn pitää olla tietynikäisenä. Camilla mainitsi Viikon koira jutun teon aikaan tulokasmaljan Okin unelmastartiksi. Myös Sprintti Derby juoksut vaikuttivat häneen. Junior Derbyn karsinnassa Oki veti huippuajan, ja odotukset varmasti sinulla korkealla. Tulokasmalja ja Sprintti Derby olivat loistavia juoksuja. Mahtavalta tuntui myös voittaa Ruotsissa kauden lopussa, ja vieläpä 320 metrin matkalla. Lähdössä Oki viimeinen, splitissä kolmas ja maalissa ensimmäinen päivän nopeimmalla ajalla. Ehkäpä yksi Okin parhaita juoksuja, ja tosi raskaalla radalla. Junnuderbyn alkuerän perusteella odotukset olivat tietenkin korkealla, eihän GR-seiska paljastaa! GR-seiskan saamien vihjeiden mukaan Oki haukkuu huvittavasti ääneti. Naapurisovun nimissä Camillan koirilta on haukkuminen kielletty sisällä. Välkky Oki on ratkaissut pulman, poika tulee noin 20 sentin päähän sinusta, seisoo edessäsi silmiin tapittaen. Sitten poika alkaa tampata etujaloillaan maahan, ja samalla tulee se haukku, jota ei pysty kuulemaan. Ruoka-aika myös tietää vipinää muuten niin rauhalliseen arkeen. Kun kupit otetaan esiin, Oki herää horteestaan, nappaa suuhun lelunsa, painelee ympäri asuntoa kunnes ruoka on maassa. Sillä toimella Oki helpottaa Camillan työtä, emännän ei itse tarvitse rullata mattoja kasaan siivousta varten...jatkuu seuraavalla sivulla... 7

7 8 kukaan todennäköisesti kilpaile, ja ajattele että kiva jos koira tulee viimeiseksi. No, finaalissa kävi niin kuin kävi, kaksi töytäisyä kakkoskaarteessa. Kolareista selvittyään Oki ei enää kärkeä kiinni saanut, mutta tätähän tämä harrastus on, Camilla tuumaa. Väsymystä? Oki näytti ensin selvinneen Juunnuderby kolareista ilman jumeja, mutta toisin kävi. Viikon kuluttua, Turku Classicin alkuerissä, koira juoksi ponnettomasti ja vaivaisen oloisesti. Treenarina opin kantapään kautta uutta koirastani ja sen lukemisesta. Todennäköisesti jatkossa keskitymme hieman lyhyempiin matkoihin, Camilla miettii. Nuori Oki juoksi pitkän kauden, ja huipulla. On luonnollista, että jonkinmoinen väsymys iskee, kun koiran huippukuntopiikki voi kestää vain tietyn ajan. Joidenkin ammattilaistreenareiden mukaan kaksi kolme kuukautta kerrallaan, minkä jälkeen tulisi pitää lepojakso ja sitten taas tosi toimiin. Oki piti muutaman viikon lepotauon ennen Ruotsin-starttiaan, ja taas kulki. Oletko ruoka-asioissa nappula- vai lihalinjalla? Entä mitä lisäravinteita Oki ehdottomasti tarvitsee? Meillä koirat saavat nappulaa sekä lisäksi lihaa, kalaa ja maitotaloustuotteita. Näiden määrät vaihtelevat treenin ja koiran yksilöllisten tarpeiden mukaan. Toisinaan kokkailen jotain itse, mutta vähemmän. Lisäravinteistä käytössä on Vetsearchin tuotteita. Royal Vetman harjoitteli Vuoden tulokas tittelillä Vuoden koira titteliä varten, ja otti sen 3-vuotiaana. Oki täyttää ensi vuonna kolme, mitä mahtaa Camilla tuumia? Ensi vuoden tavoitteet riippuvat paljon siitä miten talven treenit sujuvat ja selvitäänkö ilman loukkaantumisia. Jokainen kilpailuviettinen ihminen varmasti asettelee tavoitteita, minä ainakin, mutta pidettäköön ne vielä salassa. Katsotaan sitten mitä ensi kausi tuo tullessaan. Se kuitenkin on varmaa, että kilpailu on kovaa. Radoilla on paljon hyviä nuoria koiria sekä konkareita, ja lisäksi vielä ensi kesänä kilpailemisen aloittavat uudet tähdet. Millainen sitten mahtaa olla nuori urheilijatähti siviilissä? Kotikoirana Oki on aika helppo. Ei hötkyile turhia, ottaa elämän rauhallisesti. Olenkin aina sanonut, että Okin elämän peruspilarit ovat ruoka, juokseminen ja nukkuminen. Nuorempana poika teki tuhoja hieman yli lain salliman, mutta nyt niillekin on jo opittu nauramaan. Toisaalta kyllä Okissa on luonnetta, mutta enimmäkseen se on sellainen iso mussukka, joka ei ymmärrä kokoaan... Yksi Okin lempinimistä onkin äitin pikkuponi. Vuoden Sprintteri Starmie Lämmittelyt minuuttipeliä Starmie Mikki (Beyond The Stars - Chop- Suey), s , brindle uros, omistaja Waltteri Haurunen, treenarit Susanna & Mikko Haurunen, kasvattaja Dainhillz; Marjo Sartovuo. L1-K2-P7, koppitoive: ulko. Kauden 2006 startit: 12, Vuoden Sprintteri Starmie Mikki juoksi huiman kauden avoimessa luokassa viisivuotiskaudellaan. Ennätyskin syntyi 325 metrillä aikaan Kauden alkaessa Mikki juoksi luokissa 3 ja 4, ja alkaen pojan suoritukset pelkkää kakkos- ja ykkösluokkaa. Kauden kolme viimeisintä kisaa ykköstä putkeen. Kun Mikki tuli virallisesti veteraaniksi vasta elokuun alussa, tähtäsittekö tietoisesti Vuoden sprintteriksi nopean pojan kanssa? Mitä mietitte kauden alkaessa iästä? Kyllä se sprintterititteli vähän tavoitteena oli, ja siksi jätettiin keskimatkat juoksematta, Susanna kertoo. Ikä ei Mikkiä tuntunut painavan. Ja tietenkin veteraanien SM-kisoihin pääsy ja osallistuminen jäi meillä yhdestä päivästä kiinni. Mutta ensi kaudella sitten. Miten Mikin kauteen 2006 valmistautuminen sujui? Mitä tehtiin ja milloin aloitettiin mitäkin? Millainen valmistautuminen sopii nimenomaan Mikille? Valmistautuminen aloitettiin meillä tammi-helmikuussa. Mikillä on kyllä koko lepokauden pohjat kunnossa, joten siitä oli hyvä jatkaa. Ei tarvinnut alusta aloittaa. Paljon vapaana liikkumista metsässä ja pelloilla toisten koirien kanssa ja pari - kolme kertaa viikossa pitkiä remmilenkkejä. Mikki on tosi helppo treenattava, se tuntuu nauttivan metsässä liikkumisesta, ei pahemmin pysähdy edes omille tarpeilleen kun taas on jo sata lasissa. Mikki nauttii ollessaan metsän nopein eläin. Kun päätitte keskittyä kesken kautta veteraani-iän saavuttaneen koiran kanssa vain sprinttimatkoille, muutitteko jotenkin Mikin treeniä keskimatkoille tähtäämiseen verrattuna? Lyhyelle panostettiin, mutta treeni ei muuttunut mitenkään. Niin, äiti ja iskä tosiaan treenaavat Mikkiä, mutta yhdeksänvuotias Waltteri kyllä on aina kiitettävästi metsälenkeillä mukana. Lihashuoltoa lisää Mikki syö sekä nappulaa että lihaa. Ennen kaikkea liha on Mikille tärkeä ja poika saa parasta. Erittäin hyvälaatuista naudanlihaa sekä lisäravinteita, rautaa, magnesiumia, kalciumia. Palautteita käytämme myös, Susanna selvittää. Iän myötä kilpagreyn palautumiseen tulee kiinnittää nuoruusvuosia enemmän huomiota. Mutta Mikillä ei Susannan mukaan vielä ilmennyt ihmeempää eroa, eikä palautumisajan lisäämisen tarvetta nuoruusvuosiin verrattuna. Mutta lämmittelyt ovat Mikille äärimmäisen tarkkoja. Ne ovat minuuttipeliä. Koko ajan saa lämmittelyn aikana seurata Mikkiä, esimerkiksi että missä asennossa kieli on suun ulkopuolella. Tämä on Mikin ja mun ihan oma juttu, ja toimii, Susanna paljastaa. Lihashuoltoa Mikille myös lisättiin hieman viime kaudella. Kun mietitään Mikin parasta vahvuutta Vuoden spritteri tittelin tuoneella kaudella, Susanna listaa näin: Kokemus oli varmaan iso vahvuus, ja loppukiriäkin rupesi löytymään. Daddy s Flash -sprintin voitto oli tosi upea suoritus Mikiltä. Helteisen leiriviikon jälkeen tuli kuin tulikin se voitto, johon oltiin tähdätty sillä viikolla. Mikin omistajan, pikku-waltterin, riemulla ei tietenkään ollut rajoja, kun oma koira Daddy s Flash sprintin voitti. Sitten kun vielä kauden lopuksi Mikki palkittiin Starmie (6) taistelee voittoon Virpiniemessä. GR-seiska paljastaa! Sinun silmiesi tähden GR-seiskalle on selvinnyt, että Mikki taitaa mainiosti silmäpelin. Mielettömät mulkoilut sun muut vipinät kertovat vaikka mistä. Kun oikein oppii pojan silmiä lukemaan, pystyy loistavasti tulkitsemaan kuonoa. Salat julki julkeasti, silmistä. Vuoden sprintteri tittelillä, oli Waltterilla aihetta paukuttaa henkseleitään. Erityisen arvokkaaksi Mikin tittelin tekee yli 43 pisteen kaula sprinttilistan kakkoseen. Kyllä henkselit muuten lujaa paukkuivatkin ja hyvältä pojasta tuntui, Susannaäiti iloitsee. Leiriviikkoa jo kovasti odottava Waltteri itse huikkaa: Hei, ja kesällä nähdään! Taistellut elämästään Mikki juoksi niin sanotusti tauluun kaikki kisansa kaudella Eli ei yhtään hutia, kaikki sijoitukset kolmen joukossa avoimessa luokassa veteraanivuonna. Siihen ei moni kuono pysty. Mitä Haurusilla mietitään tulevasta kaudesta? Nähdäänkö Mikki vielä radalla? Kuusivuotiskausi ja veteraanina kauden alusta alkaen. Mikin ehdoilla mennään, joten jos innostusta löytyy niin ilman muuta Mikki vielä kilpailee. Emmekä oikein usko, että into Mikiltä mihinkään olisi kadonnut. Susanna luonnehtii Mikkiä erittäin hienoksi koiraksi, ja palaa toviksi nuoruusaikoihin. Mikki on taistellut elämästään nuorena, kuten omistajansa Waltterikin, síksi sen suoritukset tuntuvat erityisen hienoilta. Vaikeuksien kautta voittoon! Kotioloissa Mikki on tosi helppo, mutta sohvalle ei kyllä muita koiria pääse. Mikki on meillä koirien pomo. Tammikuussa 2004 Mikki juoksi metsässä isoon, männystä pudonneeseen, terävään oksaan. Oksa meni vasemmasta lavasta sisään noin 15 sentin syvyyteen. Eläinlääkäri leikkasi lihaksesta keihäänkärkimäisen 5 x 10 -senttisen puunpalan. Siinä vaurioitui lihassyitä ja niitä ommeltiin säie säikeeltä yhteen. Loppujen lopuksi Mikki piti viedä Helsingin yliopistolliseen eläinsairaalaan, missä poikaa hoidettiin kriittisessä tilassa muutama päivä. Kahden kuukauden päästä vasta Mikin kanssa voitiin aloittaa pitkät remmilenkit ja huhtikuussa poika pääsi pellolle juoksemaan. Pojan kuntopuoli jäi sinä vuonna heikoksi, ja kauan piti myös tehdä työtä surkastuneen lihaksen kehittämiseksi ennalleen. (GR-lehdessä 3/04 lisää Mikin tapaturmasta) Vamma vasemmalla puolella hidastaa Mikin ykköskaarteen juoksua, ja juuri se tapaturmapuoli vaatii enemmän lihashuoltoa. Mikkiä on käytetty Leena Piiralla ja kotona käy tarvittaessa hieroja. Itse hierotaan myös. Oli alkuun outoa, kun terve oikea etupuoli oli niin erikokoinen, Susanna muistelee. Kilpailupaikalla Mikki on rauhallinen, ei mikään viehehullu. Meille Mikki on ollut tosi hyvä terapeutti niin kuin koko harrastuskin. ISO KIITOS kuuluu myös kaikille kilpakavereille ja kilpailuttajille. Mikki on kaikin puolin äärimmäisen ilmeikäs koira sekä kaveri, perheenjäsen. Mikki on sellainen tosi hyvä tyyppi.

8 Vuoden Veteraani Fortunate Son Lisälepoa kisakaudella Fortunate Son Nalle (Shogun Supreme - Hayling Island), s , musta uros, omistajat & treenarit Piritta & Lasse Kukkonen, kasvattaja Fireline; Jouni Toivoniemi. L2-K3-P6, koppitoive: sisä. Kauden 2006 startit: 11, Nalle kilpaili viisivuotiskaudellaan 2005 vain neljä kertaa ja keskimatkoilla. Veteraani-iän koira saavutti elokuussa. Kuusivuotiskaudellaan Nalle juoksi vain lyhyttä ja teki ennätyksensä 280 metrillä veteraanien SM-alkuerässä. Nallen omistajat, Piritta ja Lasse Kukkonen asuvat nykyisin Chicagossa. Lasse pelaa siellä jääkiekkoa ja Piritta hoitaa kotiäitinä loppuvuodesta syntynyttä prinsessaa. Nalle on tarvinnut sekä hoito- että treenipaikan muualta, apua ovat antaneet oululainen Satu Tomperi sekä Hannu ja Anu Niemi Laitilasta. Piritta kertailee Nallen viisivuotiskautta näin: Nallen edellinen kesä oli rikkonainen monen pienen loukkaantumisen takia. Vielä syksyllä 2005 oli epäselvää, pystyykö Nalle enää juoksemaan kilpaa. Kauden lopussa koira loukkaantui metsälenkillä ja vasemman etutassun uloin varvas vääntyi kokonaan paikaltaan. Lääkäri oli ennen röntgenkuvaa varma, että varvas on poikki. Onneksi vain nivelsiteet repesivät. Loukkaantumisen takia Piritta ja Lasse päättivät pitää kauden jälkeen Nallella melkein koko talven kestäneen lepoajan. He uskoivat ja luottivat siihen, että nuorempana rakennettu kova peruskunto kantaa veteraanitalven yli, samalla halusimme varmistaa että koira on parantunut kaikista pienistä vaivoistaan ennen veteraanikautta. Käytännössä se tarkoitti vain yhtä pitkää lenkkiä viikossa vapaana, muuten vain remmikävelyjä kahdesta neljään kertaa 15 minuuttia päivä. Kerran viikossa tehtiin vauhtikestävyyttä pyörälenkillä enintään 20 minuuttia ja vauhti sellaista, että Nalle meni nopeaa ravia, Piritta kertoo. Nallen viikoittainen pitkä lenkki vapaana kesti minuuttia, ja lenkkiä tehtiin aina siihen saakka, kunnes maa toukokuun alkuun päästyä suli Oulussa. Sitten Nallelle alettiin ottaa muutamia vetoja ja samalla vähennettiin irti juoksuttamista. Vetoja Nallelle otettiin kerran viikossa 1-2 kertaa metrin matkaa. Tuolla ohjelmalla jatkettiin Nallen kanssa noin kuukauden ajan, sitten vedot ja vapaana juoksutus lopetettiin ja siirryttiin ottamaan radalla pelkästään lähtöharjoituksia. Selän kanssa tarkkana Nallella oli nuorempana ongelmia selän ylirasituksen kanssa, joten siltä pohjalta koiraa pyrittiin säästämään, Piritta toteaa. Kiitokset treenausvinkeistä täytyy antaa Nallen toiselle treenarille, Niemen Hannulle, ja myös Tomperin Sadulle, joka Wionan (Swedish Bride) kanssa teki talvella kovat pohjat Nallelle. Niillä eväillä Nalle seuraavana kesänä juoksi omat keskimatkan ennätyksensä. Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että Nallelle toimi treenaus, jossa kisojen välillä vain ylläpidetään terävyyttä. Ainoat kovat harjoitukset tehdään keväällä pyörälenkeillä. Näitä tehtiin nuorempana pari kertaa viikossa ja veteraanina vain kerta viikossa. Kilpailukaudella huomattavin ero nuorempiin greyhoundeihin oli Nallella siinä, että pojan levon määrää lisättiin kisakaudella entisestään. Nallen kisaviikon ohjelma meni käytännössä niin, että maanantaista keskiviikkoon vain lyhyitä remmikävelyjä 15 minuuttia muutaman kerran päivässä. Keskiviikkoiltana 2 x metrin veto ja torstaista lauantaihin samat remmikävelyt. Meillä ei ollut tavoitteena juosta tasaista kautta, vaan saada koira huippukuntoon SM-kisoihin, sillä alkujaan Nallen piti päättää komea uransa kotikisoihin, Piritta paljastaa. Nallen yllätyksellisen menestyksen jälkeen Piritta ja Lasse päättivät kuitenkin jatkaa Nallen kautta ja katsoa miten ikämies jaksaa. Nallen huippukunnon toivottiin löytyvän niin, ettei radalla käydä missään nimessä ainakaan liikaa. Luotettiin Nallen kokemukseen ja tosi kovaan kisa- ja ajoviettiin. Mutta Nalle on aika kova kisajännittäjä ja aina pitkässä kilpailuputkessa ollessa jossain vaiheessa meni ylirasituksen puolelle. Tätä välttääksemme ennen SM-kisoja kisattiin vain kotiradalla ja treenattiin omien koirien kanssa. Uskon, ettei levon merkitystä kunnollisen treenauksen jälkeen voi liikaa korostaa. Itse ainakin tein parina edellisenä kesänä sen virheen, että kisakaudella tehtiin liikaa harjoitusta. Kilpailupaikalla stressaava Nalle on yritetty tuoda aivan viime hetkellä radan viereen ja suoraan esittelyyn. Lämmittelyt piti aina yrittää hoitaa hieman kauempana. Muuten Nalle oli loistava kilpailija, jonka suurin vahvuus oli juoksupää. Nalle jäi tosi harvoin ruuhkiin. Hieman hidas kiihtyjä, joka löysi aina tarvittaessa ohituspaikan, Piritta luonnehtii. Vuoden Veteraani Fortunate Son Palautui nopeasti Nalle kulki nappula-liha yhdistelmällä. Nappulana käytettiin Frank s Racer ruokaa ja lihana nauta-sika sekoitelmaa. Aamulla pelkästään nappulaa ja illalla myös lihaa. Lihan määrään vaikutti Nallella päivän rasitus, ja se vaihteli välillä grammaan. Lisäravinteina käytimme Betaceliä, B-,C-,E- ja D-vitamiinia sekä rauta- ja kalsiumlisää. Kisapäivän aamuna syötiin vähän nappulaa, Reco2-lisäravinnetta, Betaceliä ja kananmuna. Parisen tuntia ennen starttia vielä vettä, kananmuna ja Betacel. Lisäravinteista Nallelle oli tärkein Betacel tai jokin muu elektrolyyttiyhdistelmä. Muuten poika oli kisan jälkeen tosi tukossa. Piritta kertoo Nallen olleen aina nuorekas grey. Se on edelleen meidän lauman leikkisin poika ja jaksaa temmeltää pentujen kanssa vaikka koko päivän, sen vuoksi Nallen kanssa piti veteraanina vain huolehtia tarvittavasta levosta. Irti päästessään Nalle nimittäin juoksee itsensä loppuun. Toki kisojen jälkeen palautteluun pitää kiinnittää kuusivuotiaan koiran kanssa erityishuomiota, eli heti kisan jälkeen nestettä ja elektrolyytit sisään, rauhallista kävelyä noin kymmenen minuuttia ja sitten parisen tuntia kisan jälkeen minuutin kävely remmissä, ja pari pientä hölkkäystä sinne sekaan. Nalle myös palautui suhteellisen mukavasti. Varsinkin alkukaudella poika oli aina jo maanantaisin virtaa täynnä. Liekö ollut vaikutusta sillä, että koira oli tottunut kisaamaan keskimatkalla? Kun kisoja alkoi tulla eteen monena viikonloppuna, ja lisäksi pitkät matkustusrasitukset, jouduimme vähän tarkkailemaan Nallen kokonaisrasitusta ja jättämään lähtöharjoitukset pois. Nalle juoksi kuusivuotiskaudellaan 11 starttia, jotkut greyt eivät kykene ollenkaan juoksemaan siinä iässä, tai omistaja ei anna edes mahdollisuutta. Nallen uralla alkaisi jo seitsenvuotiskausi, vieläköhän poika lähtee ovaalille? Nalle nähdään varmaan vielä radalla nuorten, aloittelevien koirien, juoksukaverina harjoituksissa, mutta eiköhän kisat jätetä nuoremmille, Piritta pohtii. Haluan kyllä kannustaa veteraanien omistajia, että mahdollisimman moni terveen veteraaniikäisen greyn omistaja toisi koiransa radalle. Saataisiin hyviä, täysiä lähtöjä kokeneilla kilpailijoilla, joilla on vielä paljon annettavaa ja nautittavaa kisoissa. Korvienväli tärkeimmäksi Puolivälissä viime kautta Nallen remminpäässä alettiin nähdä kilpaluissa Niemen Hannu. Piritta lähettääkin Anulle ja Hannulle isot kiitokset, kun he mahdollistivat Nallen kilpailemisen loppukesällä. Kiitokset saa myös Tomperin Satu isosta avustaan Nallen hoidossa. Miten Hannu sitten toimi loppukauden Nallen kanssa, että kisakunto säilyi? Tärkeintä meille muuton jälkeen oli huolehtia Nallen korvien välistä. Ei ollut tuttua laumaa ympärillä, joten se oli jonkinasteinen stressin syy, Hannu kertoo. Silti, vaikka Nalle oli ollut jo aikaisemminkin meillä hoidossa. Toinen stressaava juttu olivat nartut. Nalle varmaan luuli siirtyneensä jollekin Studmasterille, olihan poika sentään Suomen Mestari, jolla tietenkin mielestään oli jo valmiiksi useita narttuja juuri häntä varten. Nallen loppukesän elämänmuutokseen mahtui mukaan vielä pieni loukkaantuminenkin, joka hankaloitti loppukauden kisailua. Tärkeintä oli kuitenkin yrittää säilyttää rutiinit, ja varsinkin kilpailuun valmistavat rutiinit samanlaisina kuin ne olivat Nallella kotonakin olleet, Hannu selvittää....jatkuu seuraavalla sivulla... Fortunate Son (2) pinnistää kohti SM-voittoa. GR-seiska paljastaa! Supernuorekas Nalle on GR-seiskan onkimien tietojen mukaan siviilissä Kukkosen perheen hymypoika. Kuono hymyilee kaikille vieraille koko hammasrivillään pitäen samalla muut koirat kurissa. Herra on aika päällikkö kotona ja kuuluu olevan tosi lätkässä erääseen brindleen neitoon. Paljastettakoon: Wionaan! 9

9 Painon seuraaminen on tärkeää kisakaudella. Siitä näkee, onko ruuan määrä oikea suhteessa rasitukseen. Nallelle on lyhyellä matkalla ihanteellinen kisapaino 34 34,5 kiloa. Pitkät kilpailuputket näkyvät Nallella stressinä, ja sitten alkaa yleensä paino pudota, ellei ruokamäärää lisätä, Piritta toteaa. Myös muutto etelään stressasi Nallea, mutta siitä selvittiin hienosti. Toki Nallen hoito vaati uudelta isäntäperheeltä paljon lisää työtä ja tarkkailua. Vuoden Stayer Funky Fire Funky Fire vie stayervoiton Tampereella. 10 Vuoden Stayer Funky Fire Vihdoin Turku Classiciin! Funky Fire Lilli (Jamella Prince - Limelight Guest), s , musta narttu, omistaja Arctic Circle Team, treenari Jouni Jone Toivoniemi, kasvattaja Eleanor Riley, Irlanti. L4-K1-P2, koppitoive: ulko. Kauden 2006 startit: 9, Lilli tuli Suomeen valmiina kilpakoirana kesällä Ensimmäisellä Suomen kisakaudellaan tyttö pinkaisi uusiksi Turun 785 metrin rataennätyksen. RE-juoksun jälkeisessä kilpailussa, Virpiniemessä syyskuun alussa, Lilli johti lähtöään kymmenellä metrillä, kunnes kakkoskaarteessa revähti vasemman etujalan triceps-lihas. Nartun taistelijan luonnetta osoittaa se, että koira silti juoksi koko stayermatkan kiinniottoon asti, kivusta valittaen. Lillin kausi kuitenkin päättyi siihen, treenari Jone kertoo. Nelivuotiskaudellaan 2005 Lilli juoksi jälleen keskimatkaa ja pitkää, mutta Jone huomasi revähdyksen vaikeuttavan tytön kaarrejuoksua. Kaarteet menivät huomattavasti hitaammin kuin ennen loukkaantumista. Lopulta fysioterapian ja kisaamisen kautta Lillin jalka alkoi taas toimia ja koira tuli huippukuntoon. OAKS-alkuerävoitto 520 metrillä tuli nopeimmalla ajalla ja finaalissa Lilli juoksi kolmanneksi. Seuraavana meillä oli vuorossa SM Lillille sopivalla 560 metrillä, mutta alkueräviikolla se aloitti kiiman! Ohi meni Lilliltä myös jo toisena vuonna peräkkäin stayerien klassikko, Turku Classic, Jone harmittelee. Sitten Lilli ryhtyi äitikoiraksi ja pennut syntyivät lokakuussa. Mitkä olivat tavoitteet pentujen jälkeen kaudelle 2006 stayertyyppiselle, viisivuotiskauttaan aloittavalle nartulle? Lilli palautui pennutuksesta tosi hyvin. Itse asiassa koko imetyksen ajan se oli hyvässä lihassa, ei laihtunut kuten useimmat emät ja turkkikin kiilsi. Vieroituksen jälkeen maito hävisi nisistä nopeaa tahtia, ja aloin taas liikuttaa koiraa. Kisakauden tavoitteena oli mennä kisa kerrallaan, ja katsoa Lillille sopivia lähtöjä. Ainoa kilpailu johon tähdättiin, oli tietenkin Turku Classic. Sayermatkat helppoja Jone ilmoitti Lilliä pitkin kautta stayerille, mutta seuraa ei löytynyt lähdöksi asti kuin neljä kertaa. Miltä tuntui stayernartun treenarista? Olitko sitä mieltä, että Lilli olisi vielä viisivuotiskaudellaan pystynyt juoksemaan nuorempia vastaan stayervoitoista? Ei se kivalta tuntunut. Haluankin tässä yhteydessä esittää kisoja järjestäville kerhoille toiveen, että myös stayerkisoja tarjottaisiin, ettei tämä luokka ihan pois näivety. Johonkin stayerlähtöön voisi vaikka panostaa pikkuisen isommat palkintorahat kuin sijoituslähtöön, niin saataisiin uusiakin koiria kokeilemaan pitkää matkaa muulloinkin kuin Turku Classicissa, Jone ehdottaa. Vuonna 2004 stayerlähtöjä juostiin meillä 16, toissa vuonna 10 ja viime vuonna vain neljä. Jone myös ehdottaa Turku Classicin sääntöihin palautettavaksi sieltä poistetun lauseen: Etusijalla kuluvalla kaudella GR-seiska paljastaa! Irlantilaissyntyisestä Lillistä GR-seiska on urkkinut vihreän saaren tapahtumia. Tyttö asui kennelissä samassa karsinassa ison, 38-kiloisen, uroksen kanssa. Tuota mukavaa järjestelyä piti kuitenkin muuttaa. Miksi? No, koska Lilli kiersi uroksen niin tassunsa ympäri, että valloitti yhteiseksi tarkoitetun laverin yön ajaksi kokonaan itselleen. Lilli lepäsi Saaban kuningattaren tapaan nautiskellen laverilla, ja iso poika joutui nukkumaan kovalla kivilattialla! Tahdonvoima melkoinen neidillä stayermatkalla suorituksen tehneet. Tuon lauseen vuoksi Classicista haaveilleet juoksuttivat koirallaan jossakin vaiheessa kautta ainakin yhden startin pitkällä matkalla. Ihan varmuuden vuoksi, ja siten stayerlähtöjä kertyi kauden mittaan enemmän. Stayermatkat ovat aina olleet Lillille helppoja, sen kestävyys on niihin niin omaa luokkaansa. Siksi en epäröinyt hetkeäkään, etteikö se vielä voisi pitkillä matkoilla kisata. Lillihän ottikin 680 metrillä komeita voittoja, taakse jäi tosi kovia koiria. Kiimaväli Lillillä on noin yhdeksän kuukautta. Kauteen 2006 valmistauduttaessa kiima tuli loppukeväästä. Se vaikutti alkukauteen. Leirin aikaan koira ei vielä kulkenut, mutta elokuussa tuli kolme voittoa putkeen, muun muassa Turun 560 metrillä kauden toiseksi nopein aika jäi tilastoihin. Valeraskaus ei vaikuta Lilliin henkisesti, mutta keho kerää nestettä ja vie aikansa ennen kuin se poistuu, ja koira alkaa taas olla normaalinopeuksissaan. Palautuu hyvin Miten Jone sitten treenasi synnyttänyttä Lilliä viisivuotiskaudelle? Pitikö kiinnittää erityishuomiota ikään? Entä näkyikö ikä palautumisessa? Lilliä treenattiin ihan entiseen malliin. Koska talvella ei päästy vähäisen lumen vuoksi hangessa kovaa treenaamaan, niin alkukesästä käytiin kovempi suotreenijakso. Sitten vaan viriteltiin koiraa kisoja varten; vetoharjoitukset suoralla, kävely- ja juoksulenkkien, vapaana juoksemisen ja pyörälenkkien oikeanlainen Lillille sopiva yhdistely. Lilli on aina palautunut tosi hyvin, jopa helteellä, joten siinä ei ole ongelmaa. Millaisella ruualla Lilli parhaiten pärjää? Mitä lisäravinteita tyttö tarvitsi ja tarvitsee? Lilli syö hyvää kuivamuonaa (Nutro s Choice) ja lihaa. Vetsearchin lisäravinteita käytetään tietysti, ne ovat mielestäni välttämättömiä. Tärkeimpinä E-vitamiini, Feramo ja elektrolyytit. Lilli kilpaili viime kaudella hivenen painavampana kuin aikaisempina vuosina. Merkitseekö se mielestäsi jotakin? Mitä pidät Lillin optimikisapainona? Itse asiassa Lilli on juossut jo kaksi edellistä kautta painavampana kuin tänne tullessaan vuonna 2004, mutta se johtuu lähinnä kasvaneesta lihasmassasta. Mitään vaikutusta tuolla ei ole ollut, Lilli on juossut huippuaikoja painavampana kuin kaudella Optimikisapaino on nykyään noin 24,5 kiloa. Äidinvaistot heräsivät? Lillin voittohuippu osui elokuun alusta syyskuun alkuun. Ihan kauden lopulla Lilli vähän väsähti. Ikäkö kenties vai mikä vaikutti? En tiedä mistä lievä hiipuminen johtui, voihan se olla ettei 785 metriä enää kulkenutkaan lähes viisivuotiaalta niin kuin nuorempana. On kuin kohtalon ivaa, kun rataennätyskoira pääsee lopultakin pääkilpailuunsa, se onkin jo liian vanha, Jone huokaa. Selittelyt ovat turhia, mutta huonoa tuuria oli myös se, että Classic-finaalia edeltävänä yönä meillä Desiree synnytti. Lilli valvoi koko yön, vikisi ja ravasi ympäri kämppää kuunnellen pennutushuoneesta kantautuvia ääniä. Varmaankin muistaen omat pentunsa. Se ei sitten tietenkään finaalipäivänä ollut henkisestikään ihan iskussa juoksemaan. Kohtapuoliin alkava kausi 2007 on Lillin kuusivuotiskausi. Jone arvelee, että Lilliä nähdään vielä radalla, mutta tuskin veteraaneissa sprinttimatkalla. Vaikka Lilli on nuorempana pistellyt Turun 325 metriä jopa aikaan, niin ei se niihin nopeuksiin enää pysty. Keskimatkat sopivat Lillille, ja niiltä sillä on kovia aikoja. Paitsi 480 metrillä, jolla se on kilpaillut vain kerran ja tuli vielä häirityksikin Lilli on ollut siitä harvinainen tapaus, että se on mennyt lujaa sprintistä stayeriin. Lillin ensimmäiset pennut aloittavat tositoimet ensi kaudella. Onko sinulla Lillin kanssa suunnitelmia toistamiseen äitikoiraksi? On toki. Seuraavasta kiimasta Lilli siemennetään ja pentujen isä on legendaarisen Brett Leen huippunopea poika Crash. Se on Irlannissa jo toiminut erittäin hyvin Lillin sukuisten narttujen kanssa. Lilli on erittäin tunnollinen ja hyvä emä ja hoitaa pentunsa erinomaisesti. Tämä on tosi tärkeää pentujen henkisen kehityksen kannalta. Jone luonnehtii Lilliä koirana yleensä tähän tapaan: Erittäin mukava, iloinen ja energinen pakkaus. Tosi symppis! Toisaalta sillä on pienestä koostaan huolimatta mahtava itsetunto, ja se kyllä ottaa paikkansa koiralaumassa, vaikka ei aggressiivinen koskaan olekaan. Ehkä tämä näkyy myös radalla valtavana sisuna ja voitontahtona. Lilli ei jätä hommaa kesken, vaikka jalka revähtäisi kesken kaiken. Kyky jaksaa juosta pitkää matkaa lujaa on Lillillä geneettinen. Lillin isä, Jamella Prince, oli parhaimmillaan päälle 500 metrin kisoissa, ja sen voittoisat jälkeläiset ovat keskimäärin yli 500 metrin koiria. Lillin emä juoksi matkoja 480 metristä stayeriin, mutta pääasiassa yli Jack The Hawk 500 metrin kisoja. Lilli on Suomessa profiloitunut lähinnä stayeriksi, mutta uskon että ilman loukkaantumista, kiimoja ja valeraskauksia se olisi pärjännyt isoissa kisoissa myös keskimatkoilla.

10 Vuoden Whippetit 2006 Kuva: Taru Lehtonen Vuoden whippet Elvis Syntynyt 9-01 (Xamboy-Chandhara s Xinti) kasvattaja Sökövintin Omistaja & Treenari Hanni Masalin Startit yhteensä 39, Kausi , Millä tavalla valmistauduitte kauteen 2006? Normaali lenkkeilyllä, vähän enemmän -siis nyt paljon- pellolla ja metsässä vapaana juoksua. Sopivasti lepoa väliin. Ja kauden kisakauden paljon veneilyä ja saariston kallioilla juoksentelua. Tasapaino varmaan parani jos siinä nyt mitään vikaa oli ollut ennenkään. Poikkesivatko valmistelut aikaisemmista vuosista? Ei oikeastaan muuten, mutta nyt oli vauhdikas Santra (Daddy s Pride Sandra Lee s. 3/2005) aika hyvänä sparraajana. Niin ja tänä vuonnahan Elvis joutui ensikertaa elämässään miehen treenattavaksi, että olisiko sillä voinut olla jotain vaikutusta?! Minkälaisilla tavoitteilla lähditte kauteen 2006? Samanlaisilla kuin aiemminkin eli ei suuren suuria odotuksia. Mutta koska Elvis on ihan mukavasti pärjännyt aiemminkin tällä laiskahkolla treenityylillä niin tietenkin odotettiin jonkinmoista menestystä. Tosin tiedossa oli, että nuorempia on koko ajan tulossa. Menikö kausi suunnitelmien mukaan? Siinä mielessä ei, että en uskonut, että kisaavia whippettejä ja sitä myötä myös kisoja olisi ollut näin vähän. Enemmän olisin halunnut kilpailuttaa koiraa. Tässä kohtaa täytyy vielä kiittää Elon Aivia joka viitsi Elviksen viedä n. puoleen vähistä kisoista, koska itse en olisi päässyt edes näihin muutamiin kaikkiin. Ketkä olivat pahimmat kilpakumppanit tällä kaudella? Vanha tuttu Barrichello tietenkin. Kauden huippuhetket? Kyllä kaikki voitot tuntuivat tosi hienoilta varsinkin, kun näkee ja tietää, että koira nauttii satakymmenen prosenttisesti. Terveisiä kilpakumppaneille? Kiitos kovista koitoksista ja reilusta kilpailuhengestä. Valitettavasti nyt näyttää siltä, ettei Elvis enää ensi kesänä todennäköisesti juokse kisoissa, johtuen viimesyksyisestä loukkaantumisesta yhteenotossa Chevrolet Suburbanin kanssa (koiralla sata lasissa- auto paikoillaan). Mutta katsotaan nyt, miten veteraani vielä jaksaa Kysymykset Barrichellon ja Elegantin omistajille: 1. Koira on jo veteraani-ikäinen, miten kauteen valmistelu on eronnut verrattuna aikaisempiin vuosiin? 2. Miten koiraa treenataan talvella ns. peruskuntokaudella? Millaista harjoittelua vanhemman kilpurin kanssa tehdään kisakaudella? Eroaako harjoituksista ja kilpailuista palautuminen verrattuna aikaisempaan kun koira oli nuorempi? 3. Miten koiraa ruokitaan, eroaako kilpailukauden ruokinta jotenkin muun kauden ruokinnasta? nappulaa vai itsetekoista? Lisäravinteet ja vitamiinit onko niitä käytössä? 4. Miten kausi sujui, hienoimmat hetket ja pettymykset, pahimmat vastustajat? 5. Moni on nähnyt koiran radalla ja kisapaikalla, mutta millainen koira on kotona ja vapaa-ajalla, onko jotain erikoisia tapoja jne? 6. Perheessä on myös nuori kilpuri kasvamassa, miten yhteiselo perheen koirien kanssa sujuu? 7. Suunnitelmat ensi kauden varalle, vieläkö koiraa nähdään radoilla vai jatkaako uusi sukupolvi? Vuoden Whippet Elvis Vuoden sprintteri Barrichello Syntynyt 8-01 ( Xamboy-XL-Xena) Kasvattaja Antikainen Ari, Kuopio Omistaja & treenari Kari Tuomola Startit yhteensä 47, Kausi , En itse oikein pidä koiraa vielä veteraanina, tämän johdosta treenissä ei olekaan juuri muutoksia tapahtunut. Mielestäni niin kauan kuin pallo ja kepin heittoleikit sekä omatoiminen spurttailu innostaa saa myös juosta radalla. 2. Peruskuntokaudella pääsiassa leikinomaista harjoittelua ja paljon vapaana metsässä juoksua kelien mukaan. Kisakaudella otetaan joitakin spurttiharjoituksia. Mikäli kisojen välillä on pitempi tauko otetaan harjoituslähtö radalla. Palautumisessa en ole huomannut eroa aikaisempaan. 3. Barrichellon eli kotoisasti Vilin ruokailun pohjana on nappulat. Talvella ja kesällä vaihdetaan vain merkkiä, kisakaudella nappulana Frank s racer. Lisäksi koirat saavat vuoroin jauhelihaa, raejuustoa,kalaa, kananmunaa sekä linnun jauhelihaa. Lisäravinteitä tai vitamiinejä ei ole käytetty. 4. Viime kausi oli hieman laimea ennätysten suhteen. Mieleeni jäi että kaikki Vilin kolme voittoa olivat äärimmäisen tiukkoja; kaksi voittoa samalla ajalla toiseksi tulleeseen ja yksi voitoista tuli sadasosan turvin. Ainoalla 480 metrin matkalla tuli harmittava kaatuminen, mistä koira onneksi selvisi pienillä kolhuilla. Pahin vastustaja kaudella oli ilman muuta Elvis. Koirat ovat kohdanneet 29 kertaa ja tällä hetkellä voitot ovat Elvikselle Loppukaudesta tulokas Alfred oli kova vastustaja. 5. Vili on rauhallinen ja hellyydenkipeä kotivipukka, joka ei juurikaan omaa mitään erikoisia tapoja. Toistaiseksi lauman johtaja, aika näyttää miten jatkossa lauman arvojärjestys muotoutuu. 6. Nuori whippet-pentunen koettelee kovasti vanhoja nipistelemällä poskista. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin ja toisinaan on jopa rauhallisia hetkiä yhdessä. Metsälenkeillä pentu saa hyvää kyytiä kun yrittää pysyä Vilin perässä. 7. Tarkoitus olisi kilpailla Vilin kanssa ensi kaudella vielä ihan täysillä, toivottavasti muutkin kanssakilpailijat tulevat ns. veteraani-ikäisten wipujensa kanssa radalle. Vuonna 2008 voidaan sitten Vilin kanssa hellittää kisatahtia ja astua radalle uuden koirani Big Siverin (Patu) kanssa. Vuoden narttu - Elegant Vuoden whippetnartun nimi on Sökövintin Elegant, eli Tikru. Tikrun vanhemmat ovat i: Oochigea s Xamboy ja e: Chandhara s Xinti, jotka juoksu-urallaan olivat Suomen menestyksekkäimpiä Whippettejä. Tikru syntyi syyskuussa 2001 Sökövintin kennelissä, joka oli silloin Vuokko Kääriäisen nimissä. Tikrun kilpailupaino nopeimmassa kunnossa on vain 10,8 kg, joka ei tosin estä juoksemista isompienkaan joukossa. Tikrun kevyen olemuksen takia koppitoiveena on ulkokoppi, jottei se jäisi isompien kilpakavereidensa jalkoihin niiden suunnatessa sisäreunaan, kopista päästyään. Yhtään rataonnettomuutta Tikrulle ei ole sattunut, vaikka kisa-startteja Tikrulle on kertynyt uransa aikana jo 103 kpl. Näistä starteista viimekauden osuus on 25 kpl:tta. Startteja kertyy paljon, koska Tikru juoksee molempien liittojen kilpailuissa. Titteleitä Tikrulle ei vielä ole kertynyt, jollei mukaan lasketa GRL:n vuoden narttu-, TSGK:n ahkerin whippet- ja TSGK:n vuoden narttutitteleitä. Sijoituksista hienoin on varmaankin vuonna 2003 juostu SVKL:n SM kisojen 6. sija, joka on yleensä vauhdikkaampien urosten kanssa vaikea saavuttaa. Tikrun omistaa Jari Rossinen Tampereelta, joka kohottaa myös omaa kuntoansa, treenamalla Tikrua ja sen laumakavereita....jatkuu seuraavalla sivulla... 11

11 Kuva: Antti Ruotsalo 1. Tikru tosiaan on jo veteraani-ikäinen, mutta silti veteraani-iässä paransi vielä omaa ennätystään 280m:llä. Tikrun vanhempi puolisisko SV Delila (7v.) on myös parannellut ennätyksiään vielä veteraani-iässä, joten valmistautuminen kauteen ei ole poikennut aiemmista vuosista juuri millään tavalla. 2. Talvella Whippetit treenaavat mäessä ylä- / alamäkivetoja, metsässä ja hangessa vapaana juoksua ja jäällä suoravetoja, näitä harjoituksia tehdään silloin kun kelit sallivat. Keväällä jätetään ylä-/alamäkivedot pois. Näiden lisäksi tehdään normaalit remmilenkit keskimäärin 5km päivässä. Kisakaudella ei paljoakaan harjoitella, johtuen kohtuullisen suuresta starttimäärästä, mutta jotain pientä voidaan kisojenkin välissä tehdä, kuten esim. vedetään pari 100m:n irroitteluvetoa tai käydään uimassa tms. Palautuminen kilpailuista ja harjoituksista on varmaankin hidastunut nuoruusvuosista jonkin verran ja sen huomaa parhaiten siitä ettei koiran lihaksisto rentoudu yhtä nopeasti kuten ennen. Tämä aiheuttaa sen, että joudumme panostamaan hierontaan ja venyttelyyn entistä enemmän. 3. Tikru syö pääsääntöisesti kuivamuonaa ja lihaa. Treenikaudella syödään hiukan raskaampaa ruokaa kuin kisakaudella. Silloin tällöin syödään myös itse rakenneltuja puuroja. Lisäravinteista käytössä on E-vitamiini, merilevä ja erilaiset öljyt. 4. Kausi 2006 sujui kohtuullisesti. Paras hetki oli juhannuskisoissa, kun Tikru paransi omaa 280 m:n ennätystään. Hienoin toinen sija, tuli Tampereen kisoissa, kun Tikru ja Vili (Speed on Baricello) taistelivat voitosta, Tikrun tullessa toiseksi samalla ajalla Vilin kanssa. Tosin myöhemmin selvisi, että Vili oli edellisen kuukauden ottanut aurinkoa ja näin hieman pehmeässä kunnossa. Pettymyksenä voisi sanoa 350 m:n ajat, joka voi Vuoden Sprintteri Barrichello Vuoden Narttu Elegant osittain johtua treenaajan hölmöydestä lisätä koiran lihasmassaa edellisen talven aikana. Pahimpia vastustajia Tikrulla ei olekkaan, vaan kaikkia vastaan saa pistää kaikkensa peliin jos jonkun meinaa voittaa. Narttuja saisi tulla juoksemaan myös GRL:n kilpailuihin, jotta saataisiin enemmän titteleiden tavoittelijoita ja ehkä jopa tasaväkisempiä kilpailuja, koska urokset kuitenkin ovat pääsääntöisesti nopeampia. 5. Tikru on kotioloissa hyvin rauhallinen, mutta syttyy erittäin nopeasti nähtyään jotain jahdattavaa. Tikru on kaikista talouden koirista tiukkapipoisin nukkumispaikan, ruoan tai luiden suhteen. Itse se kyllä on oikeutettu mielestään menemään nukkumaan toisten päälle tai viemään luun toisen suusta, mutta ei suvaitse samoja temppuja muilta. Erikoisin tapa jonka moni on varmaan radallakin nähnyt, on pissaaminen ja kävely etujaloilla yhtä aikaa. 6. Uuden tulokkaan kanssa yhteiselo sujuu mainiosti, kunhan nuorukainen oppii kunnioittamaan em. Tikrun tapoja. Delilasta, on nuorimmainen saanut hyvän painikaverin ja näin vanhimmainenkin on nuortunut muutamalla vuodella ja on siis ensikaudella vielä hyvässä juoksuvireessä. 7. Tikru tullaan näkemään radalla näillä näkymin vielä monena tulevana kautena. Whippettien kanssa harrastusta voidaan jatkaa hyvinkin kahdeksan vuoden ikäiseksi, toisin kuten monen suuremman vinttikoirarodun kanssa. Uusi sukupolvi harjoittelee ensi vuonna ja aloittaa varsinaisen juoksuuransa vasta vuonna Kysymykset Camilla Kaasinen

12 Koirien hampaiden hoidosta Hampaiden hoito on hyvää terveydenhuoltoa. Tulokset myös näkyvät hyvin: hampaat loistavat valkoisena ja hengitys ei haise pahalle. Tämä hoito on jatkuvaa työtä koirien omistajille. Käytännössä tämä työ tarkoittaa hampaiden harjaamista ja tukihoitojen käyttöä. 14 Aloita ajoissa! Pennun suuta on syytä tutkia usein ja harjaaminenkin on aloitettava varhain, jotta siitä muodostuisi tapa. Siis molemmille: omistajalle ja koiralle. Liiallista harjaamista on kuitenkin vältettävä, sillä eihän ikeniä ole tarkoitus vaurioittaa. Plakin muodostus on jatkuvaa, joten sen poiston vuoksi harjaamista tehdään. Harjaaminen on ulotettava aivan takahampaisiin saakka, sillä siellä sitä parhaiten bakteerit muhivat. Ulkopintojen harjaaminen on tärkeämpää kuin sisäpintojen, onneksi näin. Aloittelevana eläinlääkärinä tarjosin sakemannin omistajalle koiransa hampaiden harjaukseen sormiharjaa. Omistaja tuhahti, ettei moisia tarvita. Ehkäpä ei suurilla koirilla, mutta pienten koirien suut ovat osoittautuneet varsinaisiksi pommeiksi. Ja sitten greyt, etenkin vanhat greyhoundit ovat luku sinänsä. Sitä hajun määrää on vaikea kuvailla, mutta eipä siinä paljon pusuja sankarilta kaivata. Sitä sormiharjaakaan ei tarvita, vaan tavallinen lasten harjakin toimii. Tärkeintä on toiminta! Ennen kuin on liian myöhäistä Onpahan niitä muitakin syitä kuin pelkästään hajuhaitat hampaiden huoltoon. On kyse elämästä: bakteerien siirtyminen verenkiertoon aiheuttaa ongelmia niin sydämessä, maksassa kuin munuaisissa. Näihin elimiin kertyessään bakteerit voivat muodostaa paiseita, jotka puhjetessaan aiheuttavat yleisen myrkytystilan tai vaikeuttavat muuten elimen toimintaa. Hampaat ovat varsin hyvä peili eläimen yleiskunnosta. Totta kai ne vaikuttavat syöntikykyyn, ja sitä kautta myös vastustuskykyyn. Kipeä suu voi myös hiljentää menoa tasaisesti. Koira ei olekaan enää niin iloinen kuin aikaisemmin. Tätä voi olla vaikea huomata ennen kuin on sitten tehty se suuri hammasremontti. Mutta hampaita ei enää sitten olekaan alkuperäistä lukumäärää jäljellä. Terveystarkastus rokotusten yhteydessä Koiran vuosittaiseen huoltoon kuuluvat rokotukset, mutta samassa yhteydessä eläinlääkäri suorittaa aina myös terveydentilan tarkastuksen. Hampaat on katsottava huolella. Jos hammaskiveä on jo muodostunut, niin silloin suositellaan tämän poistoa rauhoituksessa. Nykyisin hammaskivi poistetaan yleensä ultraäänilaitteella, joka nopeuttaa työtä huomattavasti. Lisäksi hampaat kiillotetaan, jolloin plakin kiinnittyminen estyy hetkeksi. Mutta sitten tulee paluu arkeen, viimeistään nyt on aloitettava hampaiden harjaus. Mikään muu konsti ei poista plakkia niin tehokkaasti. Hammashuollon tukihoidot Koirien ruuanvalmistajat ovat kehittäneet erityisiä ruokavalioita hammaskiven ehkäisyyn. Nämä kuivamuonat ovat yleensä suurempikokoisia ja niiden kuiturakenteen tehtävänä on poistaa plakkia. Pienet koirat on huomioitu, sillä niille on omat pienemmät nappulat. Suuhygienian hoitoon on käytössä myös entsyymivalmisteita, joiden tehtävänä on pehmentää plakkia ja hammaskiveä. Näin harjaaminenkin on tehokkaampaa. Nämä entsyymeitä on joko purutableteissa, puruluissa tai pastoissa. Näitä entsyymivalmisteita ei käytetä harjaamisen yhteydessä, mutta on olemassa myös lihan- tai maksanmakuisia hammastahnoja. Hyvä maku motivoi kohdetta! Yhtenä uutuutena on merilevävalmiste, jota annostellaan pieni määrä päivittäin koiran ruokaan. Omistajakokemusten perusteella voin todeta, että tuote toimii. Maksaa nimittäin sen verran paljon tämä vihreä ihmeaine, ettei sitä uutta purkkia aiheetta osteta. Ja vihreästä väristä ei päästä eroon synteettisten puruluiden osalta, sillä kasvispohjaiset puruluut ovat Lännessä kovassa suosiossa. Synteettisten luiden muotoilullakin on pyritty parantamaan niiden kykyä poistaa plakkia. Äskettäisellä Irlannin käynnillä pääsin vierailemaan Borna-kennelissä, missä näin hyvän konstin hampaiden hoitoon. Naudan reisiluu oli kiinnitettynä aidan tolppaan koirien pään korkeudelle. Luu pysyy tällöin puhtaana ja koira joutuu kääntämään päätään yrittäessään saada otetta luusta. Olin kyllä vaikuttunut konstin toimivuudesta: siitosnarttujen hampaat olivat kuin 1-vuotiaalla. Huhtikuussa 2007 Suomessa aloitetaan uusi aikakausi pieneläinten terveydenhuollon kampanjoinnissa. Huhtikuu on nimittäin jatkossa se kuukausi vuodesta, jolloin pidetään meteliä lemmikkien hampaista. Jouni Niemi

13 Veriarvot Greyhound vs. muut Greyhoundit: RBC = Punaiset verisolut: x /µL Hgb = Hemoglobiini g/l PCV / HTC = Hematokriitti, Punaisten verisolujen prosenttiosuus koko veren tilavuudesta: % Muut rodut: RBC: x /µL Hgb: g/l PCV: % WBC = Valkoiset verisolut Greyhoundit: x109/l Muut rodut: x109/l Verihiutaleet. Greyhound: x109/l Muut koirat: x109/l T.P. = Tot. proteiini & Globuliini Greyhound TP: g/l Muut koirat TP: g/l Greyhound Globuliini: g/l Muut koirat Globuliini: g/l Kuva: Jakke Lehtonen Kreatiini Greyhound: <165 umol/l Muut koirat: umol/l T4 = Tyroksiini (kilpirauhanen) Greyhound: 5-37 nmol/l Muut koirat: nmol/l 15

14 Vuoden Harrastaja 2006 Elina Kaila Raadin valintaan vaikuttaneet kriterit: Vuoden harrastaja on aktiivinen niin kerho kuin liittotasolla ja tekee tärkeää taustatyötä molemmilla tahoilla. Halusimme tänä vuonna palkita henkilön, joka ei aina ole niin näkyvä ja suuren yleisön tuntema, vaan tekee arvokasta taustatyötä pyyteettömästi lajimme hyväksi. Pyydettäessä on apu löytynyt ja luvatut asiat hoituvat aina ajallaan. Valinnassa vaikutti suuresti myös se, että henkilö on aina ystävällinen ja ehdottomasti lajimme hyväkäytöksisimpiä harrastajia niin muita kilpakumppaneita kuin toimihenkilöitäkin kohtaan. 1. Miltä Vuoden harrastaja 2006 palkinnon saaminen tuntui? Palkinnon saaminen oli valtava yllätys- en todellakaan ajatellut sen osuvan minun kohdalle!tunne oli tietenkin hieno ja erityisen hienoksi sen tekee se, etten koe tehneeni mitään suurta ja mullistavaa, vaan ihan tavallisia juttuja kerhon ja liiton toiminnan hyväksi. Hienoa, että sitäkin osataan arvostaa! 2. Miten olette aikoinaan aloittaneet harrastuksen? Se taisi olla vuonna 2001, kun olimme Matsin kanssa kioskilla ja Mats pelasi veikkauksen kautta hevosia. Siinä sitten huomasimme, että Suomessa voi pelata koiriakin ja Mats päätti silloin pelata myös koiria. Lisäksi sinä viikonloppuna sattui olemaan sopivasti kilpailut Turussa, joten suuntasimme katsomaan kilpailuja Metsämäkeen. Emme tienneet silloin juuri mitään greyhoundeista saatika juoksutoiminnasta, sillä hankinnassa oli aluperin jackrusselinterrieri, joita ystäväni kasvattaa. Tutustuttamme koiriin Metsämäessä ihastuimme niiden luonteeseen ja siihen,että koiran mukana tulee myös mielenkiintoinen ja jännittävä harrastus. Niin sitten päädyimme russelin sijaan greyhoundiin eikä ole tarvinnut katua! 3. Mikä greyhound racingissa on mielestäsi parasta? Ehdoton ykkönen on se, että saimme noin ihanan koiran kuin Salama. Tietenkin sen muutamat voitot radallakin ovat tuntuneet hienolta, erityisesti kun Salama ei ole kovin paljon radalla juossut ja loukkaantuminen ja kiimat on hiukan sotkeneet sen kisaamista mutta ehdottomasti silti parasta on koira itsessään. Harrastuksen kautta on myös tutustunut moniin mukaviin ihmisiin ja kivaan toimintaan harrastuksen ympärillä. 4. Entäpä harrastuksen huonot puolet? Ensimmäisenä tulee mieleen Salaman loukkaantuminen. Meillä kun kyseessä on ensimmäinen koira, niin emme osanneet ehkä huomata heti ajoissa lihasjumia selässä, joka todennäköisesti oli alkuperäinen syy Salaman vaivoihin. Nyt on jo viisaampi ja osaa lukeakin koiraa paljon paremmin - toivotaan siis, ettei samoja virheitä tule enää toistettua. 5. Mikä saa Sinut toimimaan aktiivina niin liiton kuin kerhonkin toiminnassa - silloinkin kun oma koira on ollut harrastuksesta sivussa? Tämä harrastus vie mukanaan ja itse ainakin ajettelen sen niin, että jos haluaa olla mukana, niin silloin täytyy myös tehdä erilaisia juttuja yhteisen hyvän eteen vaikka oma koira välillä olisikin sivussa. Meillä kun on ollut tälläinen hiljaisempi tahti koirien hankinnan suhteen ja kilpakoiria ei ole useampaa, niin toiminnassa olemme silti mukana, vaikka koira ei jokaisissa kilpailuissa juoksisikaan. Ennen asuimme lähellä Metsämäkeä, joten matka kisapaikalle ei ainakaan ollut mikään syy jättää toimihenkilöhommia väliin! 6. Mitä parannettavaa näet suomalaisessa Greyhound Racingissa? Liito- ja kerhotasolla tiedottamista tulisi tehostaa avoin tiedotus on ehdottomasti tärkeää! Toimihenkilöiden aktiivisuus voisi tietysti aina olla parempi mutta se tuntuu olevan sellainen ikuisuusongelma. 7. Miten luulet tulevan perheenlisäyksen vaikuttavan teidän harrastukseen? Harrastamme tietenkin lapsen ehdoilla, mutta en usko sen vaikuttavan kovinkaan paljon lapsi mukaan vaan mukavan harrastuksen pariin! 8. Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmat? Toinen koira on ainakin suunnitelmissa. Siirsimme pennun hankintaa tulevaan kesään/syksyyn lapsen tulon takia. Katsotaan ensin, että vauvan kanssa sujuu hyvin, eikä ole mitään allergioita sun muita ja sen jälkeen uusi juoksija onkin tervetullut Salaman kaveriksi. 9. Kun nyt pääset mukaan valitsemaan vuoden 2007 harrastajaa, millaisia asioita arvostat tulevan palkinnon saajassa? Arvostan ahkeria puurtajia, joille on tärkeää yhteisen hyvän eteen tekeminen. Käytöstavat ja kunnioittava ja ystävällinen asenne muita kanssaharrastajia kohtaan on tietenkin myös tärkeää. Arvostan myös koirien hyvää kohtelua onneksi epäasialliseen kohteluun ei Suomessa törmääkään. Tämän enempää en aijo paljastaa, että jotain jää myös arvoitukseksi! Lotta Vuorela Kuka? Nimi: Elina Kaila Ikä: 28-vuotta Kerho ja toiminta: Turun Greyhound Klubi, hallituksen jäsen. GRL, hallituksen sihteeri Perhe: Kihlattu Mats Ginman. Perheenlisäystä odotetaan syntyväksi keväällä 2007 Koira: Fennelseeflash, Salama, musta narttu,synt Credit King Tennesee Waltz. Kasvattaja Anu Raappana 17

15 Ponssen muistolle Yksi suuri on meiltä poissa. Ponsse, alias Duke Nukem. Sinussa kaikki oli niin suurta ja elämää pursuavaa. Valloitit sydämeni ensinäkemältä. Teit kaiken täysillä, rakastit, juoksit, olit perheenjäsen. Olit komea poika ja samalla äidin pikkumussukka. Toit meille niin paljon iloa sekä olemuksellasi että kilpakumppanina. Jotenkin sinussa oli kaikkea niin paljon, melkein liikaa; kokoa, näköä, rakkautta, iloisuutta, voimaa. Sanotaan, että jos saa liikaa, joutuu myös luopumaan. Sinulle se oli dramaattisen totta. Jouduit myös liikaa kärsimään, kun kroppasi ei voimaasi kestänyt. Muistan sinut ikuisesti, rakas Ponsse. Isoa mustaa kaivaten Sari, Harri, Nina, Suvi, Säde Eetu ja Peppi Kun on aika armahtaa 18 Duke Nukem, kotinimeltään Ponsse juoksi viime kesänä Masters-finaaliin. Sari Koskisen omistamalta koiralta hajosi silloin varvas samasta jalasta, josta oli jo jouduttu poistamaan yksi varvas. Miten suuren ja voimakkaan koiran jalka kestäisi kahden ehjän varpaan varassa? Ponsse oli jo pienenä niin voimakas, että monta kertaa mietin, miten koira kestää oman voimansa, Sari muistelee ikävissään. Jalat eivät sitten yksikertaisesti kestäneet Kyyneleiltä ei voi välttyä, kun Sari muistelee ihanaksi koiraksi luonnehtimaansa Ponssea. Nyt vasta pystyin muistotekstinkin laittamaan. Nytkin tosi vaikea kirjoittaa, kun muistot taas tulvahtivat mieleen. Ponssea oli huolellisesti kuntoutettu viimekeväisen varpaanpoiston yhteydessä koko kevät ja kesä, ja elokuussa meni seuraava varvas. Osteopaatti Leena Piirakin oli todennut Sarille tuon toisen varpaan hajottua, ettei Ponssen keho todellakaan kestä koiran valtavaa voimaa. Asiaa pohdittiin myös eläinlääkärin kanssa. Sari joutui tekemään vaikean ratkaisun. Ponsse ei enää pysynyt pystyssä asioita tehdessään ja se katsoi minua kuin apua pyytääkseen. Omistajan kauheimpiin velvollisuuksiin kuuluu lopetuttaa koira silloin, kun sillä ei enää ole paranemismahdollisuuksia ja pelkkä oleminenkin on sille jatkuvasti kivuliasta. Ponsse ei olisi sillä parantunut, että Sari olisi antanut sen jollekulle muulle. Eikä Sari missään tapauksessa rakasta koiraa ja perheenjäsentä muille olisi antanutkaan. Ponsse oli maailman kiltein koira, joka ei edes unissaan olisi purrut ketään, vieläkin surullinen Sari sanoo. Hätä voimakkaan uroksen silmissä, kun ei pissalla pysy pystyssä, kun joka askeleella sattuu Sari ymmärsi, oli aika armahtaa ystävä. Mirja Piranta

16 20 Kuva: REIJA KIISKI

17 Kilpakoiran ruokinnan perusteiden lyhyt oppimäärä Pekka Heusala, Mats Holmberg Koiran ruokintaan liittyy yleisesti ottaen paljon uskomuksia ja tottumuksia. Kuitenkin ruokinnasta on runsaasti tieteellisiä tutkimuksia ja tieto kaikkien saatavilla eläinlääketieteen kirjallisuudesta sekä yliopistotason dokumentoiduista ja alan arvostetuissa lehdissä julkaisuista tutkimuksista. Ruokinta jakautuu joko kotiruokintaan, teolliseen ruokintaan tai yleisimmin näiden molempien kombinaatioon. Keskitymme seuraavassa teollisen ruokinnan erityispiirteisiin. Ruuanvalmistusta toteutetaan pääsääntöisesti yhdellä tapaa joka on perinteinen extruder-menetelmä, josta teollisen kuivaruuan valmistus on alkanut 50-luvun loppupuolelta alkaen. Prosessissa: Valmistuaineet jauhetaan yhteen Kuumennetaan n.120 C-asteessa Kuivataan n.150 C-asteessa lopputuloksena saadaan ns. nappuloita 50-luvulla ei ollut riittävästi tietoa ravintoaineiden tarpeista eikä valmiista tuotteesta. Tarve oli vain saada isoja volyymejä nopeasti ja edullisesti. Tänä päivänä tiedetään koiran ravintoainetarpeesta ja ruuansulatuskavavan toiminnasta paljonkin. Tiedetään miten lämpötila kohtelee valmistusaineita. Sama menetelmä on edelleen kuitenkin käytössä koska, ilmeisesti taloudellinen intressi on suurempi kuin halu tehdä koiralle sopivinta ruokaa. Ekstruder-menetelmällä valmistettu koiranruoka on parhaimmillaan hyvin sulavaa ja käyttökelpoista ruokaa sekin koiralle, mutta uudet rehuteknologian sovellukset tekevät tuloaan myös koiramaailmaan. Uudet rehuteknologiset valmistusmenetelmät mahdollistavat eri raaka-aineiden prosessoinnin erikseen. Hiilihydraattiraaka-aine kypsennetään sille optimaalisessa lämmössä, liha keitetään ja kuivataan, tuore eläinrasva hierretään raaka-aineiden pintaan kylmänä ja lopuksi vitamiinit ja mineraalit lisätään yhdessä rasvan kanssa. Valmistusmenetelmästä riippumatta, Koiran ruokinnassa tulisi ottaa huomioon seuraavia seikkoja: Koiran ruuansulatuskanavan toiminta Koiran ravitsemukselliset tarpeet Ruuan korkea hyväksikäyttö(sulavuus) Ruuan valmistusprosessi Raaka-aineiden laatu Energiapitoisuus Annosvolyymi Maistuvuus Ruuan merkitys on ylläpitää elimistön lämpötilaa, ylläpitää elintoimintoja ja näillä on keskeinen asema koiran elämässä. Mitä koira tarvitsee ruoastaan? Vettä Energiaa [rasva,proteiini,hiilihydraatti] Vitamiineja, mineraaleja, hivenaineita Ongelmia ruokinnassa Koira ei hyväksy ruokaansa, nirsous, vaihtelu ruokinnassa Koira reagoi ruokaan => allergia (immunologinen reaktio) => herkistyminen (ei-immunologinen) => reaktio ruoan valmistustapaan kansankielellä ruoka ei sovi Urheilukoiralla ruuan energiapitoisuuden riittämättömyys ja vitamiinien sekä kivennäisten väärät määrät. Koiran ruuansulatuskanava RS-kanavan pituus: 4-5 x ruumiin pituus (kissa 3x, sika 14x, nauta 20x) RS-kanavan paino/elopainoon: koira 2.7% (jättirodut) - 7% minirodut, kissat %, ihminen 11%. lyhyessä ajassa ei voi sulattaa suuria määriä ravintoaineita keskimääräinen viipymäaika on noin 23 h ( h ) (kissalla h, ihminen 30h-5 pv) Koiralla ei siis ruuansulatuskanava ole suhteessa pidempi isojen ja pienien rotujen välillä vaan isoilla roduilla ruuansulatuskanava on suhteellisesti lyhyempi verrattuna elopainoon. Kilpa- ja työkoiran dieetin ravitsemukselliset tavoitteet: Taloudellinen, maittava ja hyvin sulava dieetti, joka ylläpitää koiran elopainon oikealla tasolla ja mahdollistaa optimaalisen suorituksen. Sisältää oikeassa suhteessa hiilihydraatteja, proteiinia, rasvaa ja kuitua niin, että maksimoidaan dieetin energia-pitoisuus ja toisaalta minimoidaan ruuansulatuskanavan sisältö ja määrä, mutta pyritään kuitenkin säilyttämään tehokas ruuansulatustoiminta. Ehkäisee fyysisen stressin syntyä, tukee palautumista kilpailutilanteesta ja rasitusvammoista, ylläpitää koiran vastustuskykyä fyysisen rasituksen aiheuttamissa stressitilanteissa. Säilyttää optimaalisen nestetasapainon erilaisissa ympäristö ja kilpailuolosuhteissa. Liikunnan vaikutus ruuansulatuskanavan toimintaan Psyykkinen että fyysinen stressi hidastavat mahalaukun tyhjentymistä. Liikunnan vaikutuksesta koirien mahalaukun tyhjentyminen nestemäisestä ravinnosta hidastuu ja mahalaukun peristaltiikka pysähtyy. Liikunnan aikana nautitun nesteen hiilihydraattipitoisuus ja osmolariteetti vaikuttavat selkeästi ruuansulatuskanavasta tapahtuvaan nettoimeytymiseen. Rasituksesta johtuva lämpeneminen...jatkuu seuraavalla sivulla... 21

18 22 ja kuivuminen hidastavat osaltaan mahalaukun tyhjentymistä. Liikunnan aikana verenkierto suoliston alueella heikkenee. Säännöllinen liikunta lisää ruuan kulkunopeutta ruuansulatuskanavan läpi. Työ- ja kilpakoiran ruokintatekniikka Aamulla, kolme tuntia ennen liikuntasuoritusta nesteytys vedellä (esim. kourallinen nappuloita mausteeksi) Nesteytys heti liikuntasuorituksen jälkeen Ruokinta pari tuntia rasituksen jälkeen, jolloin suurin osa ruuansulatuksesta tapahtuu lepoaikana Koiraa ei saa liikuttaa välittömästi ruokinnan jälkeen Parhaimmassa iskussa koira on tuntia ruokinnan jälkeen kovaan pitkäkestoiseen rasitukseen joutuva koira vaatii h Ruokinnan ja liikuntasuorituksen välillä on oltava vähintäänkin 6-8 tuntia (maha tyhjä) Ruokinta ennen rasitusta lisää koiran elopainoa, nostaa veren laktaattipitoisuuden 2.5 -kertaiseksi ja saattaa rajoittaa hengitystilavuutta Ruuansulatus lisää myös lämmön muodostusta ja veden tarvetta Lämpötilan vaikutus energian tarpeeseen Ilman lämpötilan noustessa yli +20 oc: een tai laskiessa sen alle koiran ylläpitoenergian tarve lisääntyy. Helteellä energiaa tarvitaan elimistön jäähdyttämiseen. Kesähelteellä (26-30 oc) 1 oc:een lämpötilan nousu lisää 30 kg koiran energian tarvetta noin 0.5 MJ (120 kcal), mikä vastaa ruokalusikallista kasviöljyä (17 g tai 20 ml). Helteellä syömättömyys ongelma -> rasvalisäys ruokaan Rasva parantaa maittavuutta Lisää energiapitoisuutta ja pienentää annoskokoa Minimoi ruuansulatuksesta muodostuvan lämmöntuotannon Auttaa nestetasapainon ylläpitämisessä, koska rasvojen energia-aineenvaihdunnasta vapautuu energian lisäksi vettä Rasvat - koiran tärkein energianlähde pitkäkestoisessa rasituksessa Rasvat tärkein energianlähde (70-90 % energiasta) Koira käyttää kaksi kertaa tehokkaammin rasvoja energiantuotantoon kuin ihminen. Koiran lihasoluissa, sekä greyhoundilla että muilla roduilla, on erittäin suuri oksidatiivinen aktiivisuus. Koiran rasva- ja glykogeenivarastot ovat suuremmat kuin vähemmän aerobisilla lajeilla. Niiden suuruuteen vaikuttavat harjoittelu ja ruokinta. Sopeutuminen runsaasti rasvaa sisältävään ruokintaan kestää kk Rasvojen osuus ruokinnassa Ohessa tutkimuksia: Toll et al. 1992: Greyhoundien nopeus parempi keskinkertaisesti rasvaa (31 % ME: sta) sisältävällä ruokinnalla, verrattuna runsaasti rasvaa sisältävään ruokintaan (75 % ME:sta). Hill et al. 1996: Greyhoundien nopeus parempi paljon rasvaa (38 % ME:sta) sisältävällä ruokinnalla, verrattuna keskinkertaisesti rasvaa sisältävään ruokintaan (28 % ME:sta). Hill et al. 2000: Greyt juoksivat nopeammin jos ruuan rasvapitoisuus lisääntyi 25 %:sta 32 %:iin ME ja ruuan valkuaispitoisuus lisääntyi 21:stä 25 % ME % ME:sta rasvoista, 25% ME:sta valkuaisesta Työkoiran ruuan rasvapitoisuus Ylläpito, minimi 10 % ka Koirien ensisijainen energianlähde! Rasvojen tehtäviin kuuluvat lisäksi rasvaliukoisten vitamiinien saannin, imeytymisen ja kuljetuksen turvaaminen, hormonien esiasteena toimiminen, solukalvojen rakenteen ja toiminnan sekä aivojen toiminnan ylläpito. sprintti (grey) % ka % ME:sta 5-8 km % ka km % ka 50 % ME:sta keskipitkä % ka kestävyys % ka Työ- ja kilpakoiran proteiinin tarve Raskas liikunta lisää proteiinin tarvetta varsinkin harjoituskauden alussa tai kun tehdään suuria määrän tai tehon lisäyksiä Aminohappoja tarvitaan lihas- ja punasolujen rakennusaineiksi entsyymien ja hormonien synteesiin energiantuotantoon (haaraketjuiset ah:t) Lihasten glykogeenivarastojen loppuminen (vaatii yli 1½ h suorituksen) lisää aminohappojen käyttöä energiantuotantoon (ylläpitää veren glukoositasapainon) Proteiinin tarve Ylläpito % ka 20 % ME:sta (kilpailukauden ulkopuolella) Greyhoundit % ka 25 % ME:sta 5-8 km % ka 30 % ME:sta km % ka 30 % ME:sta keskipitkä % ka 35 % ME:sta kestävyys % ka % ME:sta Proteiini ja suorituskyky Työ- ja kilpakoirilla suositellaan, että % energiasta proteiinista (noin 30% ka) Edullinen vaikutus suorituskykyyn: punosolujen lukumäärään hematokriittiin plasman volyymiin maksimaaliseen hapenottokykyyn ehkäisee lihasvaurioiden syntyä ehkäisee anemian syntyä Työ- ja kilpakoiran ruuan proteiinin laatu Työ- ja kilpakoiran ruokinnassa pitää käyttää hyvälaatuisia eläin- tai kasviperäisiä valkuaisraaka-aineita. Heikkolaatuinen proteiini aiheuttaa helposti urheilukoiralle ruuansulatushäiriöitä, koska liikunta nopeuttaa ruokasulan kulkua, jolloin heikkolaatuisen valkuaisen sulatus saattaa siirtyä osittain paksusuoleen ripuli Pelkästään kasviperäisiä valkuaisraakaaineita sisältävä ruoka altistaa työkoiran helpommin ja nopeammin rasituksesta ja stressistä johtuvaan anemiaan kuin runsaasti eläinperäisiä valkuaisraaka-aineita sisältävä ruoka. Ruokinta vaihtelee harjoituskauden mukaan Olipa koira sitten sprintteri tai pitkän matkan juoksija, sen valmennusohjelmaan tulisi kuulua riittävästi säännöllistä peruskuntoharjoittelua, jota seuraa kilpailuun valmistava kausi (nopeus, voima, vauhtikestävyys) ja koiran kunnon huipentaminen kilpailukaudella. Kilpailukauden päätyttyä koiran huippukunto ajetaan alas valmennusta asteittain keventämällä. Ennen uutta peruskuntokautta pidetään lyhyt lepokausi. Koiran ruokinnan tulee seurata valmennuskausien muutoksia. Hiilihydraatit työ- ja kilpakoirienruokinnassa Pitkäkestoista työtä tekevien koirien dieettiin suositellaan sisältyvän vähintään % hiilihydraatteja (20 % ME:sta) Ylläpitävät suoliston normaalia toimintaa ja ehkäisevät ripulia Greyhoundeille suositellaan dieettiä, jossa on % hiilihydraatteja (40-45 % ME:sta) Suorituksessa energia tuotetaan pääasiassa hiilihydraatteista (glykogeeni ja glukoosi). Ei hiilihydraatteja koiralle ennen pitkäkestoista aerobista rasitusta, mikä ei varsinaisesti liity greyhoundeihin! Lyhytketjuisten sokerien (glukoosi,m altodekstriinit) syöttö ennen kilpailuja johtaa hyperinsulinemiaan, jolloin veren glukoosipitoisuus laskee ja koira kuluttaa lihasten glykogeenivarastoja tuhlaillen pitkäkestoisen rasituksen aikana. Hypoglykemia yhdessä insuliinin vaikutusten kanssa heikentävät rasvahappojen ja glyserolin mobilisointia kudosvarastoista eli estää rasvojen käytön energiaksi. Koira uupuu ennenaikaisesti ja sen suorituskyky laskee Koiraa ei ruokita nopeasti hyväksikäytettävillä sokereilla ennen pitkäkestoisia kilpailuja!!! Palauttavia hiilihydraatteja nopeasti (½ h kuluessa) vasta rasituksen jälkeen Kivennäisten tarve - kalsium Tärkeimmät: kalsium, fosfori, magnesium vahva ja terve luusto urheilukoiran perusedellytys Kalsiumin puutos alkuvaiheessa: ontumiset, jäykkyys ja nivelongelmat, minkä vuoksi koira on haluton liikkumaan. Krooninen kalsiumin puutos: mm. hapaiden irtoamisia ja rasitusmurtumia, jotka tyypillisimmin ilmaantuvat välikämmenen luihin (metakarpaalit). Ca puutos tyypillisesti lihaan perustuvalla ruokinnalla, jossa kivennäisaineiden saantia ei ole korjattu vastaamaan koiran tarvetta. Paljon rasvaa sisältävä ruokinta: kalsiumia ja magnesiumia saatetaan menettää normaalia enemmän saippuoitumisilmiön vuoksi ulosteisiin. Ruokinnan suunnittelussa on otettava huomioon ruuan rasvapitoisuuden suhde kalsium- ja magnesiumpitoisuuteen Kivennäisten tarve - magnesium Kalsium ja magnesium osallistuvat hermoimpulssien kuljettamiseen lihaksille. Magnesiumin krooninen puutos saattaa urheilukoirilla näkyä: kestävyysominaisuuksien ja vastustuskyvyn heikkenemisenä alentuneena lämmönsäätelykykynä (kylmä/kuuma) työskentelyhaluttomuutena lihasheikkoutena ja -kramppeina sekä nivelsiteiden löystymisenä Fosfori ja magnesium osallistuvat lisäksi solun energiantuotantoon. NaCl eli suolan käyttö Koiran ravinnon mukana saaman natriumkloridin (suolan) määrä ei saa nousta liian suureksi, koska koira hikoilee minimaalisesti vain tassunpohjistaan eikä me-

19 netä vastaavia määriä suoloja hikeen kuin esim. ihmiset tai hevoset. Liiallinen suolamäärä johtaa koiralla runsaaseen juomiseen ja virtsaamiseen. Kuumassa tai erittäin kylmässä ilmastossa tämä saattaa johtaa koiran kuivumiseen ja tajuttomuuteen. Ihmisille tai hevosille suunnitellut elektrolyyttivalmisteet voivat aiheuttaa koiralle ripulia, ja ne sisältävät vääriä elektrolyyttejä vääriä määriä koiran tarpeisiin nähden. Koiran ravinnon mukana saaman natriumkloridin (suolan) määrä ei saa nousta liian suureksi, koska koira hikoilee minimaalisesti vain tassunpohjistaan eikä menetä vastaavia määriä suoloja hikeen kuin esim. ihmiset tai hevoset. Liiallinen suolamäärä johtaa koiralla runsaaseen juomiseen ja virtsaamiseen. Kuumassa tai erittäin kylmässä ilmastossa tämä saattaa johtaa koiran kuivumiseen ja tajuttomuuteen. Ihmisille tai hevosille suunnitellut elektrolyyttivalmisteet voivat aiheuttaa koiralle ripulia, ja ne sisältävät vääriä elektrolyyttejä vääriä määriä koiran tarpeisiin nähden. E-vitamiini Antioksidantti tärkein vapaiden radikaalien tuhoaja E-vitamiini ja seleeni ovat välttämättömiä solukalvojen normaalille toiminnalle Ehkäisee lihasvaurioiden syntyä Estää rasvahappojen hapettumisen eli härskiintymisen hapettumalla itse Parantaa eläintuotteiden laatua ja säilyvyyttä E-vitamiinia on runsaasti maidossa, viljoissa ja kananmunissa. Puutosoireita: lihasrappeumaa lihaksissa, sydämessä ja maksassa, hedelmällisyyshäiriöt, anemiaa, myopatia. E-vitamiinin puutos E-vitamiinin puutos altistaa solut hapettumisvaurioille E-vitamiini puutos heikentää suorituskykyä erityisesti kestävyyslajeissa riippumatta siitä on eläin treenattu vai ei Kestävyysharjoittelu tai äärimmäisen raskas kilpailusuoritus yhdistettynä voimakkaaseen biologiseen stressiin ja runsaasti rasvaa sisältävään ruokintaan alentavat lihasten E-vitamiinipitoisuutta Optimaalisen ruokinnan ja riittävän E-vitamiinin saannin avulla voidaankin ennaltaehkäistä monia patologisia häiriötiloja (kudostulehdus, kilpailusta johtuva anemia ja stressiripuli), jotka johtavat suorituskyvyn heikkenemiseen. E-vitamiinin käyttö työ- ja kilpakoirilla oksidatiivisen stressin ennaltaehkäisyssä UMES suosittaa: 400 IU E-vitamiinia / kg koiranruokaa Tyypillisesti mg E-vitamiinia / kg kuivaruokaa Äärimmäisen raskaisiin kisoihin tai työkauteen valmistauduttaessa tilapäisesti: E-vitamiinin lisäys asteittain vrk ennen suoritusta 100 mg:sta -> mg:aan/pv (esim. valjakko- ja metsästyskoirat) Sprinttikilpailujen (esim. vinttikoirakilpailut) yhteydessä käytännön suositus: 100 mg / 30 kg koiralle / pv 400 mg/30 kg koiralle kilpailupäivän aamuna E-vitamiinin tilapäiseen yliannostukseen ei liity koiralla kliinisiä oireita, ja koirat sietävät hyvin dieetin korkeitakin E-vitamiinitasoja. B-vitamiinit Lähes kaikkien B-vitamiinien tarve lisääntyy 2-3 -kertaiseksi urheilukoirilla B-vitamiinin tehtäviä elimistössä mm.: toimivana osana energia-aineenvaihduntaan liittyvissä entsyymeissä. kudosten kasvu ja korjaus sekä punasolujen synteesi. Punasolut kuljettavat happea lihaksiin, minkä vuoksi B12-vitamiinin riittävään saantiin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota (päivittäinen saantisuositus on 40 mg elopainokiloa kohti). Kilpakoirilla on käytetty vesiliukoisia (B ja C) vitamiineja tilapäisesti kertaisina annostasoina minimitarpeeseen nähden hyvin tuloksin. Koira sietää hyvin korkeitakin B-vitamiinitasoja ilman haittavaikutuksia. Ylimäärä eritetään munuaisten kautta virtsaan. Tyypillisiä yhteisiä B-vitamiinin puutosoireita ovat: hermosto-oireet kouristukset iho-oireet, mitkä ilmenevät ihottumana, karvan lähtönä ja limakalvovaurioina Riittävä B-vitamiinin saanti ehkäisee myös urheilukoirille tyypillisen anemian syntyä ja stimuloi ruokahalua. Käytä B-vitamiinivalmisteita, joissa on kaikkia B-vitamiineja oikeassa suhteessa. B-vitamiinit ovat keskenään kiinteässä vuorovaikutuksessa. Vesi Riittävä veden saanti on koiran suorituskyvyn kannalta yhtä tärkeä asia kuin riittävä energian saanti! Välttämätön solun sisällä aineenvaihdunnan ja kemiallisissa reaktioissa Sitoo lämpöä, jota muodostuu aineenvaihdunnan ja liikunnan seurauksena Kuljettaa lämpöä ja aineenvaihdunnan loppu- ja/tai hajoamistuotteita pois solusta Urheilevan koiran vedentarve 1-2 l/vrk, jopa 5 l/vrk kovassa rasituksessa Miksi urheilevan koiran veden tarve lisääntyy? Merkittävä määrä vettä haihtuu koiran hengitysilman mukana rasituksen aikana (lämmönsäätely) Runsaasti rasvaa ja/tai proteiinia sisältävät dieetit lisäävät koiran veden tarvetta Urheilukoirilla yleisen stressiripulin seurauksena koira menettää nestettä Nesteytys Tarjoa koiralle vettä mahdollisimman usein pieninä annoksina (½-1 l/krt) Ennen rasitusta (3 h), rasituksen aikana, välittömästi rasituksen jälkeen ja parin tunnin välein palautumisvaiheessa. Kylmät nesteet imeytyvät nopeammin kuin lämpimät (jäähdyttävä vaikutus) Opeta koira juomaan Koiran vedensaantia voidaan lisästä tarjoamalla ruoka liemimäisenä tai maustamalla vesi esim. tonnikalalla. Lievän nestehukan ja ripulin hoitoon voi käyttää kaupallisia elektrolyyttiliuoksia (esim. Canikur) Vakava nestehukka vaatii eläinlääkärin apua Ruuan annosvolyymi ja energiapitoisuus Purduen yliopistossa (USA) julkaistun tutkimuksen mukaan myös ruuan annosvolyymilla on merkitystä mahalaukun venymiseen ja siitä mahdollisesti seuraavaan mahalaukun kiertymän osalta. Tällöin ruokintaa suunnitellessa ja teollista ruokaa valittaessa olisi hyvä ottaa huomioon myös ruuan riittävä energiapitoisuus joka mahdollistaa kohtuulliset annoskoon, sekä ruuan turpoamisominaisuudet, jolloin ruuan olisi hyvä olla mahdollisimman vähän turpoavaa. Vaikka koiraa ei voi verrata ihmiseen ruuansulatuskanavan toiminnan eikä ravitsemuksellisien tarpeiden osalta tulisi koiraa kuitenkin ruokinnan osalta tarkkailla aina yksilönä ja yksilölliset tarpeet tulisi ottaa huomioon myös ruokintaa suunniteltaessa ja toteutettaessa. Lähteet: Riitta Kempen, MMM, luentoaineistot sekä pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Tuomas Kärkkäisen julkaisut. 23

20 Ruotsiin kisaamaan Vaikka Svenska Spelet hylkäsikin greyhound racingin viime kaudella, niin laji ei todellakaan naapurissa kuollut siihen. Palkintosummat luonnollisesti putosivat ja sen myötä myös osallistujamäärät. Hasty Henry voittoruusukkeineen European Sprint alkuerän jälkeen Landskronassa Kuva Peter Nilsson Monet kritisoivat Svenska Speletin kanssa tehtyä sopimusta ja asioiden hoitoa, ehkä syystäkin. Monet myös jättivät lisenssinsä maksamatta ja erosivat kerhoistaan, juuri kun perinteistä talkoohenkeä olisi taas tarvittu. Onneksi maasta löytyy myös niitä joiden ansiosta asioita tapahtuu. Syksyllä SHCF. llä (Ruotsin GRL) oli oma vedonlyöntiyhtiö ja ensimmäiset pelilähdöt Ruotsissakin ehdittiin juosta ennen talvea. Toivottavasti homma lähtee uuteen nousuun, sillä hauskempaahan hurreja on käydä niistämässä, jos siitä vielä maksetaankin hyvin! 24 Yleistä Ruotsissa on nykyään 11 rataa, joista kolme on ns. pääratoja; Åkers kanal Tukholman lähellä, Borås, Göteborgin lähellä ja Landskrona aivan etelässä. Pikkuradoille pääsee suomalaisetkin kisaamaan uskoakseni aina, kun taas pääradoille ei startin saaminen ole itsestään selvää. Toivottavasti uuden vedonlyöntiyhtiön vaatimukset pelilähtöjen koirille pysyvät järkevimpinä kuin Svenska Speletin aikaan. Ainakin viime syksynä Jack The Hawk pääsi ensimmäisenä suomalaiskoirana mukaan pelilähtöön. Toki Tsägällä oli jo takanaan useampia Ruotsin startteja. Svenksa Speletin aikaan pelilähtöjen täyttäminen lähenteli välillä suorastaan typeryyttä. Sikäli ei ihme, että homma kaatui. Esimerkkinä voisin kertoa kun ilmoitimme Quite Capablen Ruotsin St. Legerin alkueriin syksyllä Eipä päässyt kun ei ollut luokitusta. Turku Classicin voitto edellisellä viikolla ei riittänyt, piti olla vähintään virallinen trial juostuna. Oki (6) on lähdön suosikki, Heja Finland! Siispä alkuerät juostiin mieluummin vajaina. Tästä sisuuntuneena tutkin Ruotsin kilpailukalenteria ja huomasin seuraavan isomman stayer-kisan Boråsissa myöhemmin syksyllä. St Legerin välieräpäivänä juostiin maaottelu ja Lucy oli mukana juoksemassa stayer-matkalla sitä vaadittua trialia. Lucy täräytti ykkösluokan ajan, jolla olisi menty St.Legerin finaaliinkin ja itse asiassa aika olisi riittänyt finaalinkin voittoon. Nyt oli virallinen luokitus ja eikun ilmoittautuminen vetämään Boråsin högst klassade stayer-kisaan. Lähtölistat ilmestyivät, eikä Lucy ollut mukana. Sen sijaan mukana oli esimerkiksi yksi 6-luokan koira. Tuon jälkeen tulikin pieni tauko edes yrittää Ruotsiin kisaamaan, ei väkisin Ṅykyään kisatoiminta näyttäisi järkevöityneen ja swedut hyväksyvät Suomen luokituksen rankig-listoja rakennellessaan. Viime syksynä esim. Silvereye oli ensimmäisessä Ruotsin kisassaan Åkerissa lyhyen matkan ranking-listan ykkönen, eikä rankkaus pahasti mennyt pieleen, koska Oki voitti lähtönsä päivän nopeimmalla ajalla. Kuriositeettina mainittakoon, että Brett Leen jälkeläinen jäi Okille 20 koiranmittaa! Tsägä vieraili Åkerissa viime vuonna kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla päivän kovimmassa 550m:n lähdössä. Oikeissa lähdöissä Tsägäkin juoksi, sillä taakse jäivät mm. tuoreet Ruotsin mestarit, Yang ja Poppie. Ilmoittautuminen Ilmoittautuminen Ruotsin kisoihin hoituu näppärimmin netin kautta shcf.se tai sitten faxilla tai postitse. Yleensä ilmoittautumisaika päättyy edellisviikon torstaina klo 16:00. Ranking-lista tulee nettiin ennen viikonloppua ja lähtölistat yleensä tiistaina. Paperit ja matka Koiralla pitää tietenkin olla kilpailulisenssi sekä rokotukset kunnossa. EU-passi, johon on merkitty läpäisty rabies vastaainetesti. Käytäntö on helpottunut niistä ajoista, kun piti anoa tuontilupa Ruotsin maatalousministeriöstä sekä hommata kunnaneläinlääkärin terveystodistus ja rokotusyhteenveto. Nivaska papereita, joita ei kukaan koskaan tullissa tarkistanut, no sentään kahdesti ne on tsekattu lukuisten kisareissujen aikana. Matkustamiseen on mielestäni paras vaihtoehto joko Seawind Turusta Tukholmaan tai Finnlinkin rahtilaiva Naantalista Kapellskäriin. Seawindillä hintaan sisältyy 4 henkilöä ja auto. Iltalaiva, jolla kannattaa mennä jos on menossa Tukholman kisoihin, maksaa 166 euroa Seawindillä. Finnlinkin hinta on 100 euroa yhdeltä hengeltä. Seawindillä otetaan koirista 10 euroa suuntaansa tai sitten ei. Finnlinkillä koirat joutuvat olemaan koko matkan ajan autossa, mutta reissu kestää alle 8 tuntia. Finnlinkillä hintaan sisältyy kaksi lämmintä rekkamiesten seisovan pöydän sapuskaa. Varsinkin Seawind on sesongin aikaan todella suosittu, joten matka on hyvä varata ajoissa. Toki koiran kanssa pääsee myös Vikingilla ja Siljalla, mutta edellä mainitut paatit ovat paljon rauhallisempia matkustaa. Kisapaikalla Eläinlääkärintarkastus alkaa pari tuntia ennen kisoja, sitä ennen käydään ilmoittautumassa toimistoon, ellei sitä tullut