24. vuosikerta 2/07. Greyhound Racingia. Quo vadis, Englannin ja Walthamstown malliin GRL?

Transkriptio

1 24. vuosikerta 2/07 Greyhound Racingia Englannin ja Walthamstown malliin Quo vadis, GRL? Tulokkaat

2 Päätoimittajalta GREYHOUND RACING Greyhound - ja whippeturheilun erikoislehti GR-LEHTI ilmestyy neljä kertaa vuodessa; keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella GREYHOUND RACING LEHTI Ilmoitushinnat: 1/1s mv 205, 1/2s 135, 1/4s mv 85, 1/8 s mv 50 Päätoimittaja: Mikko Pynnönen Ulkoasu: Marianne Korpela Kuvien käsittely: Jari Niiles Tässä lehdessä kirjoittavat: Mikko Pynnönen, Kari Kinnunen, Ilkka Virta Painopaikka: Esa Print Oy Tampere, Ilmailunkatu 19, Tampere Puh. (03) GRL TOIMIHENKILÖT Puheenjohtaja: Reijo Rantala, p , Varvikonkatu 1 B 15, Tampere Varapuheenjohtaja: Asmo Porma, p Sihteeri: Elina Kaila, p , Käräjäpolku 13, Parainen kaila.elina@gmail.com (myös osoitteenmuutokset!) Rahastonhoitaja: Tiina Tammisto, p , Kyläsaarentie 485, Pori Internet-yhteyshenkilö: Hannu Tunkkari, , Kotkantie 12, Klaukkala KILPAILUKIRJAT Greyhound: Taru Lehtonen, p , , Apilakatu 3, Turku Whippet: Marja-Liisa Foxell, Malmimäenkaari 11 A, Espoo, , LIITON MAKSUT JA TILI GRL:n jäsenmaksu: 35 /talous Uusien jäsenien liittymismaksu: 5 /talous Kilpailukirjamaksu: 10 Kilpailulisenssi vahinkoturvalla: 20 /koira Greyhound racing liiton tilinumero: Sampo Tässä lehdessä on jälleen tulokkaat esittelyssä, niin kuin aina kevätnumerossa on ollut tapana, mutta kun te vihdoin saatte tämän lehden käteenne hypisteltäväksi, niin kausi on jo pitkällä ja osa tulokkaista on jo tullut. Pitäisiköhän siirtää tulokkaiden esittelyt ensi vuonna ykkösnumeroon? Toisaalta taas, ykkösnumeron kokoonpanokin pitäisi miettiä uudestaan ja haastattelut tehdä jo ennen vuodenvaihdetta jolloin osa pennuista on vielä tosi nuoria ja Päätöksiä, päätöksiä. Mitäs mieltä te olisitte? Tulokaspentueita on tälle kaudelle kolmetoista kappaletta, joista on taas vähän haastateltu kasvattajia ja kasvattien omistajia. Tuula Purssila ei kiireiltään ehtinyt vastailemaan, mutta lupasi että hänen koiristaan saadaan lukea myöhemmin. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin ihan jokaista tulokasta ei tulla näkemään radoilla, mutta toivottavasti kuitenkin mahdollisimman moni käy edes kokeilemassa. Tässä numerossa haetaan vastausta kysymykseen Quo vadis, GRL?, eli suomeksi: Minne menet, GRL? Artikkelissa analysoidaan GRL:ää vähän useammasta näkökulmasta. Mun piti vaan kysellä hallitukselta kuulumisia, niin Kimmo Alamartimo pisti vastaten ehdotuksella tuon tyylisestä jutusta. Siitä se sitten lähti. Monia tahoja tuli haastateltua, mutta monia tahoja jäi kyllä haastattelemattakin. Hallituksen tiedottaminen saa kyseisessä jutussa ehkä jopa odotettuakin huomiota. Mulla on nyt sellainen kutina, jotta tiedottamiseen olisi tulossa lähiaikoina parannuksia. Artikkelissa esitetään muutama muukin idea GRL:n toiminnan parantamiseksi. Katsotaan, poikivatko ne jotain tulevaisuudessa. Tänään olin katsomassa Hyvinkäällä Espoon Eläinsairaala EGU-Open-finaaleja. Ilma oli turistille lämmin ja hyvin aurinkorikas. Greyhoundit omistajineen eivät ehkä nauttineet lämpimästä ilmasta ihan samalla tavalla, sillä he olivat miehittäneet lähimetsän viileät varjot oikein porukalla. Mukava turinointi ihmisten kanssa keskeytyi hetkeksi12 minuutin välein, kun tanner tömisi greyhoundien jalkojen alla. Veikkailtiin lähtöjen voittajia ja analysoitiin, mikseivät veikkaukset osuneetkaan kohdalleen. Osallistuin kiinniottoonkin, jossa samat turinat jatkuivat, mutta aitiopaikalta. Oli sen verran mukava päivä mukavassa porukassa, ettei oikeastaan edes tuntunut siltä, että olisi osallistunut työntekoon. Kiinniotossa tarvitaan aina vapaaehtoisia, ja osallistumaan voikin houkutella ihan uusia harrastajia; työ on leppoisaa ja samalla saa tutustua muihin lajin harrastajiin oli lätkän mm-kisat, 2006 meni euroviisut hyvin ja nyt 2007 Toni Rämön kasvatti Droopys Deco voitti Irlannissa, Traleen radalla vaatimattomat Samainen koira hallitsi hetken Limericin rataennätystä, kun se St.Legerin alkuerissä täräytti kelloon 29,50 (503m). Droopys Decon velipoika, Plan Jack Tässä numerossa: 4 Vuoden 2007 tulokkaat Whitewish,omistajat Mikko Pynnönen ja Pekka Vuoriluoma. on nähty suomalaisilla radoilla alkukaudesta. Muuten, sitten kun joku on tuonut koiran tai useamman Suomen rajojen ulkopuolelta, ottakoon yhteyttä, niin tehdään juttua lehteen. Mikko Pynnönen Kivitie 1 C, Järvenpää p mikko.pynnonen@elisanet.fi 18 Quo vadis, GRL? 23 Vanhat vaikuttajat Sandman 24 Greyhound Racingia Walthamstowssa 17 Kantakirjattuja greyhoundeja 26 Pentuja Kannen kuvat: REIJA RANTANEN. Iso kuva: Silvereye 3

3 Kuva: SANNA PAASIVIRTA Mikko Pynnönen Kauden 2007 tulokkaat Tulokkaat valmistautuvat tulevalle kaudelle kolmentoista pentueen voimin. Tässä jutussa esitellään kesäkuu huhtikuu 2006 välillä syntyneet pentueet. Stainless Steve 4 Tulokaspentueiden kasvattajat vastailivat kiperääkin kiperämpiin kysymyksiin. Pyydettiin esittelemään pentueen vanhemmat ja perustelemaan niiden yhdistelyä. Jatkosuunnitelmia tiedusteltiin ja kuvailemaan pentuetta. Jopa kovimmat kilpakumppanitkin pyydettiin nimeämään. Lisäksi pyydettiin vanhaan, hyväksi havaittuun tapaan kasvattajaa nimeämään yksi tulokaspennun omistaja, joille esitettiin toiset kiperät kysymykset. Pyydettiin esittelemään itsensä. Kyseltiin mistä kuuli pentueesta ja miksi juuri se pentu otettiin. Lisäksi piti selvittää koiran luonnetta, miten tulokaskauteen on valmistauduttu ja onko tietoa saatu muualtakin kuin kasvattajalta. Pisteenä iin päälle pyydettiin nimeämään ne kovimmilta vaikuttavat vastustajat. Ja ne varsinaiset kysymykset: 1. Esittele yhdistelmän vanhemmat lyhyesti. 2. Perustele yhdistelmän käyttö. 3. Onko jatkosuunnitelmia yhdistelmästä? 4. Kuvaile pentuetta 5. Kovimmat kilpakumppanit tulokaskaudelle Ja sitten, jos lähetätte seuraavat kysymykset yhdelle pennun omistajalle: 1. Kerro itsestäsi ja greyhoundtaustastasi 2. Miten kuulit pentueesta ja miksi päädyit ko. pentuun 3. Millainen koira on luonteeltaan 4. Miten tulokaskauteen on valmistauduttu 5. Mistä neuvot ja opit (kasvattajan lisäksi) 6. Mitkä vaikuttavat kovimmilta vastustajilta tulokkaista Snowy Joey - Borna Pebbles (2005/06) Anne ja Markus Laios Happy Feet (U), Hot n Nasty (N), Shotgun Willie(U), Stainless Steve (U) 1. Snowy Joey on oma Irlannista tuotu siitosuroksemme. Se kilpaili Irlannissa korkeimmalla tasolla ja voitti urallaan lukuisia muita huippukoiria mm. Borna Pilotin (Ladbrokes 600- voittaja, Suomessakin kuuluisa siitosuros, Snowy kohtasi sen urallaan kerran ja voitti), Mobhi Gamblen (Irlannin Vuoden koira 2.), Mustang Megan (Irlannin Vuoden narttu, Snowy kohtasi kaksi kertaa-voitti molemmilla kerroilla) jne... Snowyn kilpaura katkesi ikävästi kinner-murtumaan tuona samana keväänä jolloin se oli jo voittanut Lifford Champion Stakesin ja juossut Gold Cup finaalissa. Sen ikä oli tuolloin 2,5-v. ja huippukilpaura vasta alussa. Snowyn entinen omistaja yritti kuntouttaa sitä seuraavat 8 kuukautta takaisin kilpailukuntoon ja mm. Snowyn toinen lapa jouduttiin leikkaamaan vielä seuraavana syksynä. Paluu radalle ei kuitenkaan enää ollut mahdollista, sillä sprinttimatkoilla sen vauhdista oli poissa reilusti yli 0,5 sekuntia (Snowylla on yksi jalka jota ei ole joko leikattu tai siitä ei puutu yhtään varvasta tms.). Jotain koiran tasosta Suomeen verrattuna kertoo kuitenkin se, että nyt omaksi ilokseen juostessaan täällä Suomessa se on silti kellottanut mm. Tampereen sprintillä 16,83 (trial) ja mm. veteraanien SM-alkuerässä haukiputaalla 16,99, kilpaillen tasapäisesti parhaiden veteraanikoirien kanssa voitosta. Koirana Snowy on voimakkain koira mitä olen missään tavannut sekä päästään, että fyysisesti. Se on sellainen koira, että kun sen ottaa taluttimeen niin taluttaja saa 5cm lisää pituutta 20 kg lisää elopainoa. Borna Pebbles hankittiin Irlannista Ruairi Dwanilta Suomeen siitosnatuksi. Kiitos, että Pebbles (ja Droopys Maple) tänne saa- tiin, kuuluu Rämön Tonille ja hänen luomilleen suhteille. Pebbles oli hyvä open-tason kilpakoira Irlannissa. Sen sukutaulu on hyvin mielenkiintoinen, sillä sen isä Dew Reward oli Irlannin Vuoden Koira, mutta kaiketi hedelmällisyysongelmien vuoksi ei omaa valtavaa määrää jälkeläisiä. Lisäksi Pebblesin emän puolen suku ei edusta varsinaisesti kaikkein suosituimpia ja käytetyimpiä linjoja Irlannissa ja maailmalla. Silti esim. Pebblesin emän puolen velipuoli In Question on jättänyt siitoksessa mm. Derby-voittaja Allen Giftin. Pebblesillä itsellään on jo Englannissa Open-tasolla voittanut jälkeläinen Borna Fella. Nyt jo edesmennyt Pebbles oli todella miellyttävä ja hyvän itsetunnon omaava koira. Se on narttu jonka jalostusarvosta Suomeen meillä oli vahva kutina alusta asti... tuleva kesä näyttää jo oliko kutinassa mitään perää... Yhdistelmä on Phantom Flash -linjaus kahden super-koiran Spiral Nikita ja Dew Reward kautta. Käsitykseni mukaan Pebbles oli kyllä vahva kilpakoira, mutta Snowy Joey n kautta tarkoituksena saada linjaan lisää kovuutta ja tappamisen meininkiä. Pebbles itse juoksi hyvin kaikkia matkoja, mutta Snowyn kautta saatava early pace lisää ainakin teoriassa linjaan ominaisuutta joka auttaa jälkeläisiä voittamaan kovia lähtöjä. Yhdistelmästä syntyi yksi narttu Hot n Nasty. Tähän koiraan meillä on jalostusoikeus. Ne merkit mitä pentueesta on toistaiseksi nähty ovat todella lupaavia. Jos lupaukset realisoituvat myös kilpailuissa on Pebblesin linjan jatko Hot n Nastyn kautta enemmän kuin todennäköistä. Pentue on hyvin tasapinoisen oloinen, jossa 4 urosta ja yksi narttu. Yksi uroksista vammautui keisarin-leikkauksessa eläinlääkärin tekemän virheen takia ja ei pysty koskaan kilpailemaan. Muu joukko on ollut äärimmäisen helppo opettaa vieheeseen jne. ajovietti on 110%. Kaikki koirat pentueesta

4 Kuvat: MARI PORMA ovat vahvarakenteisia ja omaavat erinomaisen itsetunnon. Ainakin pari yksilöä jo näyttänyt todella kovia lupauksia. Pahimmista kilpakumppaneista tulokaskaudelle on mahdoton sanoa tässä vaiheessa. Tietysti kaikki viime kauden huiput ovat pääosin huippuja myös tulevalla kaudella ja joitakin uusia huippuja syttyy uusista tulokkaista. - Markus Laios Tulokaskoiranomisjan ominaisuudessa kysymyksiin vastaili Stainless Steve:n (Kalle) omistaja Riitta Hassinen. Ensimmäinen grey Cetus (Jami) tuli taloon 1991, parin salukin jälkeen. Eräänä päivänä Hesarissa oli kaksi ilmoitusta greynpennuista. Toisessa myytiin näyttelykoiranarttua ja toisessa ratajuoksijauroksia. Uros haluttiin ja kysymys olikin, että mitä ihmeen ratajuoksijoita? Onneksi Messarissa tuli hamstrattua kaikkea mahdollista ja joukkoon oli eksynyt Vinttikoiraurheilulehti. Kuvia tuli katsottua tarkemmin ja WOW. Sellainen piti saada! Jami oli vuoden EGU koira Nykyisin asun Keravalla kolmen nuoren grey:n kanssa. Laumaan kuuluu uros (Aaron) ja narttu (Ulpukka) yhdistelmästä Roanokee- Droopys Maple ja Stainless Steve, eli Kalle. Ilmoituksen Kallesta näin GRL:n pentupalstalla. Kallehan oli silloin jo noin 12kk Kiinnostui koirasta tietysti hyvien vanhempien takia. Tässä oli myös koira, joka oli kasvanut vapaana, kerrostaloasumisen sijaan. Markus toi Kallen käymään ja olin myyty. Kalle on hyvin komea vankka punabrindle ja käyttäytyy erittäin kiltisti. Hihnassa sitä ei edes juuri huomaa taluttavansa. Muut koirat ohitettaan ilman riekkumisia ja pörinöitä. Kalle on luonteeltaan todella ihmisystävällinen ja iloinen koira. Luonne on myös samalla kova. Kalle asettui automaattisesti lauman johtajaksi tullessaan. Suuttuessaan se on armoton, mutta kiivastus menee myös nopeasti ohi ja no hard feelings. Pari kuukautta nuorempien Aaron ja Ulpukan hillumiseen sisällä Kalle suhtautuu välinpitämättömästi. Alussa Kalle ulvonoi työpäivien aikana, mutta sitruunapannalla tilanne rauhoittui nopeasti. Pannasta päästiin eroon kuukaudessa. Pahojaan Kalle ei ole tehnyt ja muutoinkin sopeutuminen uuteen kotiin meni helposti. Alkutalvella Kallea vaivasi pitkään varpaan sijoiltaan meno, mutta muutoin on pysytty terveenä. Kuntoa on haettu vapaana juoksemalla ja käsivieheen perässä on otettu vetoja. Kallen vapaana pito ei ole täysin mutkatonta, sillä se lähtee pitkällekin tutustumaan näkökenttään ilmestyviin muihin koiriin. Ja pellollahan sitä näkyvyyttä riittää. Myös hieronta on kuulunut ohjelmaan. Mieltä lämmittää syksyllä 14 kk ikäisenä juostu Tampereella lyhyellä matkalla. Siitä on hyvä ponnistaa eteenpäin. Kasvattajan lisäksi tietoa olen hakenut nettia ja GRL:n/EGU:n lehtiä lukemalla. Erityinen kiitos Niemen Hannulle, joka on jaksanut neuvoa ja ohjata erilaisissa pulmatilanteissa. Kaikki uudet tulokkaat vaikuttavat todella kovilta vastustajila ja niitähän on paljon!. Toivottavasti mahdollisimman monia nähdään radalla. Kovasti uteliaisuutta herättää tietysti ensimmäinen Brett Lee -veri eli Eijas Choise ja She Did It. 2. Speed Messiah - Southern Comfort (2005/06) Rabbit Rush Mari & Asmo Porma Baccarat (N), Black Domino (U), Crazy Pineapple (N), Deuces Wild (U), Let It Ride (N), Roulette (N), Skeetshooter (U), Strip Poker (N) Yhdistelmän vanhempina on isänä Speed Messiah (Top Role-Peek-A-Boo), hitaasti kiihtyvä, mutta hurjan voitontahtoinen uros, jolla saavutuksina mm. Turku Classic:in voitto (ollut 3 kertaa finaalissa), 2 * SM-finalisti, juoksee hyvin matkaa kuin matkaa, mutta parhaimmilllaan stayermatkoilla. Emänä yhdistelmässä on Southern Comfort (Mustang Yank-The Other Finn),joka on ollut tasaisen hyvä narttu. Saavutuksina mm. OAKS:in 2 sija, Mepco -tuontikoirakilpailun voitto, SM B-finaalin voitto. Yhdistelmä tehtiin vanhempien ominaisuuksien sekä radalla (voitontahto, nopeus) sekä kotona (mukavia, lunkeja kavereita) perusteella. Myös fyysisest ominaisuudet (rakenne & terveys) olivat ratkaisevina tekijöinä. Toiveena se, että nämä ominaisuudet periytyisivät myös pennuille. Jos pentue tulee menestymään, niin alustavia keskusteluja on käyty myös jatkosuunnitelmista. Yhtään narttua emme itsellemme kuitenkaan ole jättäneet. Pieninä pentusina olivat uskomattoman kilttejä. Pentuhuoneeksi oli valittu huone, joka piti remontoida. Ajattelin pääseväni helpommalla, kun pistän pennut aloittamaan materiaalien repimisen ja irroittelun. Toisin kuitenkin kävi. Mokomat nassikat eivät irroittaneet kuin pienen palan tapettia (n. 10 * 15 cm) seinästä ja siinä se sitten olikin... Aikaisempiin pentueisiimme verrattuna tämä pentue oli myös ÄÄNEKÄS. Hieman vanhempana tehdyt harjoitukset sekä kotioloissa, että radalla ovat lupailleet hyvää tästä pentueesta. Tuleva kesä 2007 tulee näyttämään, josko nämä lupaukset myös lunastetaan. Vaikea sanoa mitkä ovat kovimmat kilpakumppanit tulokaskaudelle, kovin on monta hyvää pentuetta syntynyt tässä ikäpolvessa. Sanonpa siis diplomaattisesti, että aika näyttää ne kovimmat kilpakumppanit ;) -Mari Porma Soilalla ja Antilla on pentueesta narttu nimeltään Let It Ride elikäs Freya. Tampereelta Soila Jääskeläinen ja Antti Leppänen, päivää! Greyhound Racing imaisi meidät kerralla mukaan, kun menimme lehti-ilmoituksen perusteella turisteina Kauppiin katsomaan kisoja vuonna Seuraavana kesänä saimmekin jo oman pennun kotiin ja nyt puuhastelemme TSGK:ssa. Vinttikoirataustaa kummallakaan ei ollut, Soila harrasti aikaisemmin agilitya ja tokoa. Harrastus on tuonut paljon muutoksia elämäämme: isomman auton, -asunnon ja uusia tuttuja. Nähtäväksi jää, kasvaako porukkamme yhdellä koiralla lähitulevaisuudessa. Hyvärisen Riikka tutustutti muutamaan kasvattajaan, ja päädyimme valitsemaan Southern Comfort-Speed Messiah -yhdistelmästä pennun mm. sopivan ajoituksen vuoksi. Sekin seikka vaikutti, että kasvattajien luokse oli kohtuullinen matka, että pääsimme useasti pentuamme katsomaan ennen luovutusta. Aloittelevina harrastajina...jatkuu seuraavalla sivulla... 5

5 käytännön seikat ratkaisivat. Freya on kotioloissa rauhallinen ja kiltti, mutta ulkona meno päällä. Ajoviettiä ei tarvinnut herätellä, vaan kaikki on mennyt omalla painollaan. Olimme myös yllättyneitä, miten oppivainen ja helposti koulutettava pentumme oli, vaikka kyseessä ei ollutkaan erityisen miellyttämishaluinen rotu. Tulokaskauteen on valmistauduttu juoksuttamalla mahdollisimman paljon vapaana erilaisissa maastoissa peruskunnon kohentamiseksi ja tietenkin vetoja. Olemme kuitenkin pyrkineet maltillisuuteen vetojen määrän kanssa, jotta koiran into olisi maksimaalinen. Kasvattajat ovat olleet suurena apuna, ja tämän lisäksi olemme keränneet tietoa Internetistä ja tietenkin kuunnelleet kokeneempien harrastajien kokemuksia ja neuvoja. Toivottavasti mahdollisimman moni tulee radalle alkavalla kaudella. Jaetaan ne palkinnot vasta kesällä ;) 3. Live Wire (N), Ride On (N), Rocker (N), Snowy Joey Desiree (2005/07) Aspenlake Markku Niemelä Squealer (U) 6 Snowy Joey on legendaarisen siitosuroksen Staplers Jon poika. Snowy Joey on voittanut aikoinaan Irlannissa mm. Lifford Stakesin vuonna 2003 ennen loukkaantumistaan. Koirasta on esittely Greyhound Racing lehdessä 3/2004 (Markus kertoo ko. koirasta myös Snowy Joey - Borna Pebbles yhdistelmän yhteydessä). Desiree on kohtutuonti Irlannista, Toivoniemet toivat maahan Desireen emän Hayling Islandin astutettuna huippusiitosuros Top Honcholla. Hayling Islandin emä on kuuluisan Phantom Flashin sisko, eli odotukset olivat korkealla. Desiree loukkaantui kuitenkin heti alle puolivuotiaana pentuna polvilumpion irrotessa yläpäästään törmäyksen seurauksena. Polvilumpio kiinnitettiin paikoilleen vaijerija teräspiikki-rakennelmilla, jotka poistettiin myöhemmässä leikkauksessa. Tästä aiheutui pitkäksi aikaa vaikeuksia kaarrejuoksuun ja lopullisesti koira saatiin juoksemaan kunnolla vasta 4-vuotiaana Laioksen Markuksen taidoilla. Yhdistelmän käyttö oli suunniteltu jo ennen kuin Markus sai Snowy Joeyn Suomeen, sillä Top Honcho yhdistettynä Stapler Jo linjaan oli toiminut Irlannissa loistavasti. Yhdistelmässä tuli myös Daleys Goldin linjasiitos ja sekä linjausta sisaruksista Phantom Flash Westmead Chloe. Pentue tehtiin yhteispentueena, ensimmäiset 8 viikkoa pennut olivat meillä, jonka jälkeen pennut siirtyivät Markuksen kenneliin kehittymään ja odottamaan uusia omistajia. Yhdistelmän uusimisesta oli puhetta Markuksen kanssa mikäli pentue vaikuttaisi hyvältä radalla, mutta aika alkaa vain käydä vähiin sillä Desiree täyttää toukokuussa jo kahdeksan vuotta. Pentueen ainoa uros ja yksi nartuista ovat vahvarakenteisia ja lihaksikkaita koiria, molemmat juoksivat jo syksyllä erittäin lupaavia aikoja. Kaksi muuta narttua taasen ovat kevytrakenteisempia koiria, näistä toinen meille palautunut narttu alkoi jo syksyllä lähestymään ajallisesti muita sisaruksia. Pentueen toinen uros kuoli 4 kk ikäisenä. Tulokaskauden kovimpia kilpakumppaneita on vaikea nimetä ennakkoon, sillä taas on tulossa niin paljon hienoja yhdistelmiä saman aikaan radalle. Parastahan olisi jos olisi paljon tasaisia koiria ja jännittäviä kilpailuja. -Markku Niemelä Ride Onin eli Pepin omistajan puheenvuoro: Olen Saarisen Sari (ent. Koskinen), asun maatilalla Jokioisilla ja ammattini on emäntä. Meillä on emolehmiä sekä nuorta lihakarjaa sekä tietenkin ihania vasikoita ja kaksi sonnia. Menin naimisiin maaliskuun lopulla ja perheeseeni kuuluu mieheni Harri, tytöt Nina, Suvi ja Säde sekä Harrin pojat Teemu ja Sami. Koiria meillä on neljä; Royal Vetman eli Eetu, Ride On eli Peppi sekä kaksi monteria Musti ja Jeppe. Olen vanha greyhoundharrastaja, ensimmäinen grey meille tuli vuonna 1979 Race Track s Chatalina. Jo sitä ennen olimme vinttikoiraharrastuksessa mukana, kun meillä oli kaksi afgaania. Kuulin pentueesta Laioksen Markukselta, pentua minulle hankkimassa olivat Jounit Niemi ja Toivoniemi. Niinpä minusta tuli narttupennun onnellinen omistaja. Emälinja on sama kuin Eetulla ja sekin teki yhdistelmän mielenkiintoiseksi. Tässä tapauksessa siis pentu päätyi minuun. Peppi on maailmankaikkeuden energisin koira. Sen pitää olla koko ajan tekemässä jotain; kantaa tavaroita suussa, tuhota niitä, pelata palloa itsekseen, juosta hullunympyröitä pellolla ja jahdata vasikoita. Sitten kun se nukkuu, se todella rentoutuu; makaa selällään jalat taivasta kohti. Sillä on myös omintakeisia asentoja, se makaa maassa takajalat suoraan taaksepäin, istuu mielellään ja sen on pakko kieriä maassa, kun se on juossut. Niskajumppana sillä on lehmän jalka, jota se kantaa välillä suussaan monta kilometriä. Peppi on valtavan leikkisä koira, mutta myös mahdottoman juuriskapäinen. Jos se jotain tahtoo, se myös tekee sen. Kerran se näki kissan pihalla, kissa pääsi puuhun ja Peppi hyppäsi maasta suoraan puun alla olleen auton katolle! Sillä on ihan valtava metsästysvietti ja se pääsee valjaistaan irti kahdessa sekunnissa jos tahtoo. Radalla se oli viime syksynä todella vaikea pidettävä, kun se meinasi kokoajan lähteä lentoon ja kiljui samalla. Muuten Peppi on luonteeltaan kiltti ja tulee kaikkien kanssa toimeen, on utelias ja makaa mielellään jalkojen päällä sängyssä. Eetun kanssa se kisailee pellolla. Tulokaskauteen Peppi on valmistautunut yhdessä Eetun kanssa; paljon vapaana juosten. Harjoituksiin mennään ja jos juoksu sujuu hyvin, aloitetaan kirjan hakeminen soolojuoksulla. Neuvot ja opit ovat tulleet tässä matkan varrella, opeteltavaa on taas nartun kanssa kisaaminen, minulla kun on ollut pitkä liuta vain uroksia ennen Peppiä. Tärkeintä on oppia lukemaan koiraa ja reagoida sen mukaan. Kovia uusia vastustajia on varmasti paljon, en lähde niitä erittelemään. Tärkeintä tänä kesänä on oppia juoksemaan eri matkoilla ja eri radoilla ja saada kokemusta sekä ennen kaikkea pysyä terveenä...jatkuu seuraavalla sivulla...

6 4. Valorous Wizard (U), Veracious Witch (N) 5. Hondo Black Lazzarella (2005/07) Parsonage s Eija Mäki Venga lienee jo vanha tuttu ja Hondo Black irlantilainen siitosuros. Se miksi yhdistelmä tehtiin, Toivoniemen Jounilla sormensa jälleen pelissä. Kertoi nähneensä Hondon Dunnella, joten ei muuta kuin luuri käteen ja kysymään koeputkea Suomeen. Yhdistelmälle ei ole jatkosuunnitelmia tällä hetkellä. Syntyi vain yksi narttu ja yksi uros. Narttu Helmi vaikuttaa kotonani ja uros Pax Satakunnassa. Toivottavasti saan houkuteltua Paxin joskus Turun treeneihin. Kovimmat kilpakumppanit tulokaskaudelle Niitä on paljon... -Eija Mäki, lyhyesti ja ytimekkäästi Hasty Henry - Cypress Night (2005/07) Run-Up, Reija&Jouni Kiiski Blue Henry (U), Hasty Night (N) Hasty Henry, Henry on todella kovan luokan Australiantuonti. Henryllä on 99 starttia, , voittoja kolmesta maasta ja 19 eri radalta! Henry tuotiin Suomeen pääasiassa siitokseen uran ollessa jo ehtoopuolella, siitä huolimatta poika teki Haukiputaan uuden RE:n, voitti mm. Sprintti Derbyn suveree- 8

7 nisti ja oli kauden 2005 Vuoden Sprintteri. Emä Cypress Night, Sysi on myös Australian tuliainen. Se tuli Suomeen kymmenkuisena ja kilpaili Suomessa huipulla. Voitti mm. Junior Derbyn 2002, oli kolme kertaa OAKS finaalissa palkintopallilla sekä kolme kertaa Turku Classic finaalissa. Emä, Charlie s Aunt on Top Rolen sisko. Sysi on aivan mahtava narttu, periksi antamaton ja elämäniloinen. Odotamme innokkaina seuraavaa pentuetta Jack The Hawkin kanssa. Henry oli juuri tullut Suomeen, joten tällaisen huipun, joka on vielä oma, käyttäminen oli itsestään selvää. Pentuehan oli Henryn ensimmäinen. Molempien, Henryn ja Sysin takaa tulee mukavasti Temleetä ja yhdistelmään sopii hyvin eräs lausahdus aussijalostuksen menestyksen avaimista: Plenty of Temlee is good....but more is better!!! Sysi muistetaan edelleen hurjasta ajovietistään. Ei ollut kerran tai kaksi kun sitä revittiin, kuonokopasta huolimatta, irti vieheestä. Samanlainen viehevarmuus tulee Henryn puolelta, joten kyllä lähtee! Jätimme itselle uroksen Blue Henryn Fonzien. Valitettavasti sen toinen kives jäi laskeutumatta, joten Fonzien jatkokäyttö on varsin epätodennäköistä. Toivottavasti radalla kuitenkin kulkee siihen malliin, että sisko, Hasty Night Milia jatkaa kilpauran jälkeen siitosnarttuna. Milian aloituskautta hidastaa juuri ennen kautta alkanut kiima. Pentue oli oikein helppoja ja kilttejä pentuja, joille vanhempien vaikka läpi betoniseinän ajovietti näyttäisi periytyneen. Radalle pitäisi ensi kaudella tulla tosi paljon uusia kilpureita. Toivotaan että mahdollisimman moni tulee ja että ne kovimmat vastukset löytyisi omista kasvateista. Aika mahdotonta nimetä ketään, kun kelloa vastaan on juossut vain jokunen. Kasvatinomistajana esittäytyy Milian Hasty Nigth perhe Olemme Tanja Kuutti ja Esa Ceder Anjalankoskelta. Perheeseemme kuuluu kaksi tyttöä, Heini 15 v ja Jenni 12 v. Koiramme ovat Spotted Harrier Sere, kohta 3-v ja Milia Hasty Night. Lisäksi pihallamme kirmaa kaksi 4-vuotiasta islanninhevosta ja koska olemme kahden kerroksen väkeä, yläkerrassa pomppii kaksi kania, ikäherra Ukko 7-v. ja teinipoika Artturi. Joten se niistä vapaa-ajan ongelmista... Greyhound racing on meille melko uusi harrastus, koska koirat ovat ensimmäiset greymme, emmekä ole vielä päässeet kunnolla kilpailemaan. Pentueesta saimme tietää netin välityksellä, seurattuamme ahkerasti Run-Up:n sivuja, koska ensimmäinen koirammekin on kyseisestä kennelistä. Otimme pennun, koska halusimme Serelle kaverin ja yksi sattui olemaan vapaana. Milianin luonteesta voi sanoa vain lyhyesti ja ytimekkäästi; omalaatuinen pöllö, seura on tehnyt kaltaisekseen. Peruskuntoa ylläpitämällä ja vetojakin ottamalla. Koirat ovat aika paljon vapaana myös pihalla. Eipä niitä neuvoja juuri ole kasvattajan lisäksi muualta tullut, mitä nyt netistä ja lehdistä luettu. Emme ole sen suuremmin miettineet pahimpia vastustajia tulokkaista, tärkeintä olisi saada koejuoksut kunnialla läpi. Tietenkin olisi kiva olla velipoikaa nopeampi. KT: Tanja, Esa ja Hasty Nigth Milia. 6. Frank s Pro Gold- Bardic Queen (2005/07) Top Vision Hannu Niemi Abaqer (U), Blue Dog (U), Butterfly Queen (N), Frank s Pro Gold Jr (U), Gutsy Queen (N), He-Man (U), Unforgiven Queen (N) Isä Franks Pro Gold on Irlannin tuonti, joka aloitti uransa Irlannissa kesällä Uran alku vaikutti lupaavalta voitti mm. tulevan Irlannin Derby voittajan Like A Shot:n ja juoksi viisi kertaa peräkkäin Irlannin pääradoilla alle 29 sekunnin, neljästi Shelbourne Park:ssa ja vielä perään Cork:ssa.Kova tulos nuorelle koiralle. Loukkasi kuitenkin ranteensa, joka tietysti vaikutti juoksu suorituk- siin. Greg menikin tauolle jo elokuussa ja ranne leikattiin. Kuuden kuukauden tauon jälkeen vähän reeniä ja pari starttia, jotka sujuivat ihan asiallisesti ja näytti siltä, että ranne kestäisi. Tässä välissä suomalaiset kaappasivat koiran Suomeen.. Greg oli selvästi kesken kuntoinen tullessaan Suomeen ja siitä alkoi sopeuttaminen ja kuntouttaminen. Hyvinhän kaveri pisteli ennen kuin ikävä loukkaantuminen päätti uran Tampereella Kinner saatiin kuntoon, mutta oli selvää, että tämä iso ja voimakas poika jää eläkkeelle ja juoksentelee ainoastaan kotitarhassa. Pikkuisen jäi hampaankoloon kun ura loppui kesken. Haukiputaalla Greg juoksi vielä...jatkuu seuraavalla sivulla... 9

8 10 keskenkuntoisena hienosti 480m ja Tampereella Greg oli ykköskaarteessa selkeässä johdossa ennen loukkaantumista ja varmasti olisi voittanut kovalla ajalla. Greg on loistavasta pentueesta. Sen siskot olivat Irlannin parhaita narttuja urallaan mm. Greysland Pixie voitti Irlannin Oaks:in ja valittiin Irlannissa Vuoden Nartuksi 2005, Guess Whos Comin juoksi RE:n ja National Recordin Cork:ssa 686m matkalla ja oli Guinness Open 670 Finaalissa Dundalk: ssa toinen voittajan juostessa uuden RE:n, GWC alitti myös vanhan rataennätyksen. Graysland Flo oli mukana mm. Puppy Oaks:n finaalissa ja Cork Oaks:n finaalissa, juoksi mm. Shelbourne Park:ssa 480m Veljensä Jo Beo oli mukana mm. Group 1 Coral Champion Stakes 2005 finaalissa Greg:in isä Larkhill Jo ei kai esittelyjä suuremmin kaipaa, Irlannin paras irkku siitosuros. Emä Newry Beo periyttänyt useita arvokisa- ja rataennätyskoiria. Emä Bardic Queen on myöskin Irlannin tuonti. Zelda loukkasi (kinnermurtuma) itsensä jo noin vuoden ikäisenä. Pentuesisarukset juosseet paljon ja voittaneet mm. Ansbacher Waterford:ssa 480m 28.78, Barnane Best uransa alussa ennen loukkaantumista 480m 29.24, 29.27, 29.28, Ciara Choise Open Race voittaja, Thackary Open Race voittoja Irlannista ja Englannista Zeldan isä Toms The Best, ainoa koira joka on voittanut sekä Irlannin että Englannin Derbyn, loistava myöskin siitoksessa. Emä Ask Katie on ollut hyvä siitosnarttu. Loistavat suvut, jotka ovat toimineet hyvin myös yhdessä. Gregin hyvä maksiminopeus yhdistettynä Zeldan oletettuun kestävyyteen, siinä se mitä tällä on haettu. Toms The Best on tunnetusti periyttänyt hyvin kestäviä koiria kuten Zeldan sisaruksetkin ovat vaikuttaneet kestäviltä, silti onhan Toms The Best: llä myös sprintti RE jälkeläisiä. Greg myöskin juoksi hyvin lyhyttä matkaa ja on meidän mittapuun mukaan myöskin hyvä lähtijä, mutta parhaana ominaisuutena pidän sen maksiminopeutta. Jatkosuunnitelmia on ehdottomasti. Itsellemme jätimme nartun pentueesta joka ainakin tässä vaiheessa vaikuttaa todella lupaavalta, hyvärunkoinen 30 kiloinen narttu. Jos juoksu toimii radalla ja nopeuttakin on, niin varmasti Larkhill Jo Toms The Best isälinjat tullaan yhdistämään esim. johonkin Top Hohchon tai miksei Brett Leen poikaan Pennut ovat olleet koko ajan tosi eläväisiä ja aktiivisia ja tuntuu ajovietti olevan kohdallaan. Toivottavasti kaikki pääsee radalla myös näyttämään kykynsä, välttyisivät loukkaantumisilta, juoksisivat hyvän pitkän uran ja näin ollen tuottaisivat omistajilleen myös radalla onnistumisen upeita fiiliksiä. Kovia kilpakumppaneita on varmasti paljon. Tietysti kaikki jotka radalle tulevat. Tulokastittelistä tulee varmasti kova ja tiukka taistelu ja kovia luita siinä taistelussa tulevat varmasti olemaan esim. Plan Jack, Royal Butcher, Hidden Might ja esim. Salama Racing:in kovat kasvatit Onnea matkaan kaikille. -Hannu Niemi Butterfly Queenin (Sohvi) omistajat Päivi Soisalo ja Lotta Vuorela vastailivat vuoronperään kysymyksiin. Sohvi asustelee Päivin luona. Päivi: Sohvi on ensimmäinen taloutemme greyhound. Koirataustaa tosin löytyy jo pitkältä ajalta, sillä olen kasvattanut tätini kanssa pitkäkarvaisia kääpiömäyräkoiria 38: n pentueen verran kennelnimellä Aavistuksen. Tällä hetkellä talouteen kuuluu Sohvin lisäksi viisi pitkäkarvaista kääpiötyttöä ja yksi mummoikäinen karkeakarvainen kaniinimäyräkoira sekä kissa Ansa. Tammisaaressa olevaa vanhaa taloamme asustaa lisäkseni siippani Jani ja talon alakerran huoneistoa tätini Maisu. Greyhoundeista innostuin alunperin Lotan kautta, kun kävimme katsomassa kisoja ja muutaman kerran Lotan ja Lassen greypojat ovat olleet meillä hoidossakin. Kun rotu ja harrastus vaikuttivat mielenkiintoisilta, niin lähdin mukaan Lotan ehdotukseen kimppakoirasta. Lotan Mauri mäyräkoirahan on alunperin ollut sijoitusuroksena minulta, eli yhteistyötaustaa koirahommissa löytyy jo aiemmilta vuosilta. Greyhyn päädyin, kun muutenkin olin jo jonkin aikaa harkinnut jotain isompaa rotua tuohon mäyräkoirien rinnalle ja grey tuntui sopivalta monessakin suhteessa. Kun harrastaa mäyräkoirien kanssa mm. näyttelyitä aktiivisesti tuntui tälläinen ns. Ei-näyttelyrotu sopivan tuohon rinnalle paremmin. Kahden näyttelyrodun kanssa näyttelyt muodostuvat usein turhan kiireisiksi, kun pitäisi ehtiä kahden rodun kehään samaan aikaan! Ja juoksutoiminta vaikuttaa muutenkin mielenkiintoiselta mukavaa vastapainoa näyttelyille ja muille mäyräkoirapuuhille. Kimppakoiran omistamisen etuna on lisäksi ehdottomasti se, että uutena harrastajana saa tukea ja vinkkejä kokeneemmilta ja pääsee hurjan hyvin sisään uuteen harrastukseen ja ennenkaikkea koiran treenaamiseen. Innolla siis aloitamme uuden harrastuksen lupaavan tytön kanssa! Lotta: Minua ei varmaan enää tarvitse kovin tarkasti esitellä :) Niin moneen otteeseen eri jutuissa on tämä täti esitelty. Päivi: Lotalla oli suurin vaikutus siihen, että juuri Sohvi meille tuli. Lotta sai minut vakuuteltua siitä, että tuo tyttö kannattaisi ostaa ja ehdotti Sohvia kimppakoiraksi! Totta kai näin koiria kasvattavana hyväsukuinen narttu kiinnostaa aina. Ympäripuhumisen teki varmaan helpommaksi myös se, että Sohvin värikin on lisäksi mieluinen. Lotta: Päätös Sohvin hankinnasta tehtiin aika nopeasti. Kuulin Niemen Hannulta 5kk ikäisestä nartusta, joka oli palautunut Hannulle. Muistin koiran edelliseltä kesältä, kun osa pentueen pennuista oli 10vkon ikäisinä Hyvinkään radalla tutustumassa suureen maailmaan vahvanoloiset ja reippaat pentuset olivat jääneet jo silloin mieleen. Olimme tuolloin 2006 tammikuussa lähdössä Lassen kanssa kuukaudeksi Australiaan ja veimme ennen lähtöä pojat Laitilaan hoitoon Anun ja Hannun luo ja silloin näimme Sohvinkin ihan livenä. Vahvalihaksinen, upea raaminen, iloinen tyttöpentu lumosi minut täysin ja siinä päätin, että tuo koira on ostettava, ennen kuin muut ehtii ensin. Huhujen mukaan kiinnostuneita olisi ollut muitakin! Pennun sukukaan kun ei ole huonoimmasta päästä. Ostohalukkuuteen vaikutti suuresti se, että Sohvi oli viettänyt ensimmäiset kuukaudet pentuesisaruksensa kanssa juosten päivät pitkät tarhassa ja syöden napansa täyteen kyseessä ei siis ollut mikään niukasti liikuntaa saanut rimppakinttu! Eli pentuajan pohjat olivat kunnossa, joka on ehdottoman tärkeää tulevalle juoksukoiralle. Aikaa siis tuon tytön ostopäätökselle oli vain vajaa vuorokausi. Suurin pohdinnan aihe oli se, että kuka lähtisi kimppaan omistamaan koiran. Meillä kun ei ollut koiranpaikkaa auki ja taloudessamme urosten ja narttujen keskinäinen elämä voi muodostua turhan stressaavaksi, joten päätin, että tytön olisi parempi asua jossain muualla. Mieleeni tuli heti ystäväni Päivi ja puolen tunnin puhelun ja yön yli miettimisen jälkeen päätimme, että Sohvi muuttaa Päivin luo Tammisaareen. Päivi: Greyksi Sohvi on kovinkin vilkas ja touhukas tyttö ainakin kun vertaa noihin Lotan ja Lassen poikiin. Tuhoja tyttö on tehnyt aika tehokkaasti ja Sohvin mieluisimmaksi paikaksi onkin tullut talomme alaeteinen, josta tyttö pääsee näppärästi pihalle puuhailemaan. Pentuaikana Sohvilla oli lisäksi mahdottoman paksu turkki, joten alaeteisessä taisi olla riittävän viileää tytölle makailla. Nyt tosin Sohvin oma tarha leikkimökkeineen on valmis käyttöönotettavaksi. Sohvi on sosiaalinen - sekä koirille että ihmisille - ja sillä on uskomattoman pitkä pinna, erityisesti kun seuraa sen puuhailua mäyrispentujen kanssa. Se ei koskaan ole ärähtänyt laumamme muille koirille saatikka ihmisille. Toisaalta se on yllättävänkin tottelevainen ja miellyttämisenhaluinen ja perustottelevaisuus on ollut helppoa sille opettaa. Tietynlaista kovuuttakin tytössä on; vieheeseen Sohvi kuumenee todella paljon ja se oppikin nopeasti viehehommat. Kovuus näkyy kotioloissa ehkä eniten silloin, jos se on löytänyt jonkin mieluisen tavaran vaikka autonharjan niin siitä ei luovuta sitten enää millään! Lotta; Päivi varmaan tietää luonteesta eniten. Sen mitä Sohvi on meillä ja meidän mukana välillä ollut, niin tyttö on reipas ja iloinen siinä mielessä tyypillinen grey! Päivi&Lotta: Pentuaikana Sohvi on saanut vapaata liikuntaa ja kunnon ruokaa mahdollisimman paljon. Käytännössä Sohvi vietti tuon pentu ja nuoruusajan ulkona lähes koko päivän 3000:n neliön aidatulla pihalla. Talvellakin Sohvi viihtyi ulkona todella pitkiä aikoja kovemmillakin pakkasilla. Se juoksee yksinkin, mutta paras pohjakunnon luoja ovat olleet mäyräkoirat, jotka ovat juoksuttaneet Sohvia säännöllisesti ympäri pihamaata. Mäyräkoirille se on ykköshuvia jahdata edellä kiihdyttelevää Sohvia ja juostahan se haluaakin ja pyytää mäyräkoiria jahtileikkiin aina kun mahdollisuus tulee. Sinänsä hassua, että vaikka Sohvi ei ole meillä ollut ihan pikkupennusta, niin koskaan se ei ole erehtynyt jahtaamaan mäyräkoiria. Ja parempi niin, onhan tuota kokoeroakin aika lailla. Erityisesti laumamme nuorimmat mäyrispennut ovat Sohvin suuria ihailijoita ja jopa nukkuvat pihalla sen kyljessä! Keväällä olemme sitten lisäksi käyneet noin neljä kertaa viikossa rantalenkeillä. Lähellämme ovat Lappohjan isot hiekkarannat ja juoksuttaminen siellä onnistuu mainiosti. Viime syksynä aloitetut koppiharjoitukset saivat jatkoa Otalammella ja vedot aloitettiin tuossa huhtikuun alussa. Vetoja olemme käyneet ottamassa kaksi - kolme kertaa viikossa. Lähinnä noin 100m:n vetoja aina muutama

9 kerrallaan. Kunhan radalle päästään, niin siinä vaiheessa sitten nähdään millaisessa kunnossa tyttö on ja miten harjoittelua jatketaan. Ensimmäinen kausi kun on usein kokeilua ja tunnustelua siitä, millainen koira meillä oikein on käsissämme. Päivi: Lotta ja Lasse ovat luonnollisesti ne, joilta kysyn ensimmäisenä neuvoa. Ja onhan se tietenkin velvollisuutenikin, kun kyseessä on yhteinen koira. Mielenkiinnolla luen myös GR -lehden juttuja siitä, miten muut koiriaan treenaavat, ruokkivat tai huoltavat. Tosin jutuissa toivoisi olevan huomattavasti tarkempaa tietoa (esim. matkat, määrät jne.) vaikkapa harjoittelusta, jolloin me uudetkin saisimme tarkemman kuvan siitä, mitä jollakin asialla tarkoitetaan. Sehän ei asiaa kovinkaan hyvin valaise, kun usein vain todetaan, että koiralle on vetoja otettu ennen kilpailukautta! Lotta: Kasvattajaan luotamme tässä asiassa vahvasti ja aina olemme neuvoja saaneetkin, kun olemme niitä tarvinneet. Lisäksi mielipiteiden vaihto lähimpien treenarituttujen kanssa on aina hedelmällistä - koirat kun saattavat kulkea niin monenlaisen treenin tuloksena. Omalle koiralle sopivimmat tavat vain täytyy poimia ja uskaltaa niitä kokeilla. Tietenkin luotamme tähän yhdistelmään niin kovasti, että omat pentusisarukset ovat kauden kovimmat vastukset! Mielenkiinoista pentueita on toki syntynyt muitakin ja tietysti toivomme, että mahdollisimman moni tulee radoille, että saadaan tiukka ja urheilullinen tulokaskilpailu käyntiin tälle kaudelle! 7. Mr Moose - Funky Fire (2005/10) Fireline Jouni Toivoniemi Cherokee (U), Cheyenne (N), Chippewa (N), Choctaw (U), Comance (U), Mascelero (U), Mohican (U), Navajo (N), Shawnee (N) Mr Moose on lyhyesti ja ytimekkäästi Suomen paras kilpakoira kautta aikojen. Se oli Vuoden Tulokas ja Vuoden Greyhound 01. Voittoihin kuuluvat mm. Sprintti Derby-01, EGU Open-01, Junior Derby-01 ja SM-02. Lisäksi koira juoksi ällistyttävät 10 rataennätystä! Mm. seuraavat RE:t ovat edelleen voimassa: 280m-16.33, 480m-27.99, 495m , 520m-30.47, 560m Mossen isä Mr Pickwick oli aikoinaan Irlannin nopein koira ja voitti mm. 3 klassikkoa. Emä Ullid Citrate on Irlannin parhaita siitosnarttuja kautta aikojen. Sen kuuluisia jälkeläisiä ovat mm. Late Late Show, Valentia Citrate, Spiral Citrate, Property Rebel ja Frosty Rose (Digital in emä). Funky Fire sta on esittely lehden edellisessä numerossa. Koiramme juoksi Irlannissa Open Race-voittoja (eka suomalaisomistuksessa ollut voittaja Irlannissa) ja tuotiin Suomeen keväällä 04. Ensimmäisenä kesänä se voitti stayer-kisoja ja juoksi 785m:n RE:n Lilli voitti mm. EGU Stayer Openin-04 ja Queen Trophyn-05, oli Oaks ja Turku Classic Lilli on Vuoden Stayer-06. Lillin isä Jamella Prince oli huippujuoksija ja on nyt huipulla siitoksessa. Emä Limelight Guest voitti Open Race-kisoja matkoilla 480m 686m. Funky Fire hankittiin alunperin tulevaa siitosnartun uraa ajatellen ja kun tuli aika tehdä ensimmäinen pentue, niin Mr Moose sopi urokseksi erittäin hyvin. Ei yksistään loistavan kilpauransa vuoksi, vaan hyvän, puhtaasti irlantilaisen sukutaulunsa takia. Halusin Lillille vierassukuisen irlantilaisen uroksen, koska Lilli on suvultaan ¾ australialainen. Mossen huikea nopeus on asia, jota arvostan uroksessa. Molemmat vanhemmat ovat lisäksi menneet lujaa kaikkia matkoja, sprintistä stayeriin, joten ne sopivat siksikin hyvin yhteen. Kyllä on jatkosuunnitelmia. Pentueessa on yksi sijoitusnarttu joka jatkaa sukua tulevaisuudessa, mikäli kaikki menee niin kuin pitää. Pentuja meni laajalle alueelle: 2 Oulun seudulle, 1 Seinäjoen tuntumaan, 1 Poriin, 1 Tampereelle ja 4 Turun seudulle. Omistajat ovat olleet pentuihinsa tosi tyytyväisiä. Yhteistä pennuille lienee vilkkaus, energisyys ja itsepäisyys. Pentutreenien mukaan viehekin kiinnostaa, joten kaikki hyvin tässä vaiheessa. Pentueen tulokaskaudella on kisaamassa paljon pentuja mielenkiintoisista yhdistelmistä, joten hyviä kamppailuja varmasti nähdään. On todella vaikeaa nimetä mitään tiettyä pentuetta, hyviä kilpakoiria voi tulla periaatteessa mistä tahansa. Niin no, on eräs pentue johon tullaan vertailuja tekemään, ao. pentueen kasvattajan kanssa Eka kausi inkkareilla tulee menemään varmaan aika pitkälti kisaamisen opettelussa ja vanhempia, kovia kilpakoiria vastaan on vaikea pärjätä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä... -Jouni Toivoniemi Shawneen eli kotoisemmin Keijun omista Aarre kertoo: Olen Aarre Laakso, pinttynyt pohojalaasisäntä. Asutamme vaimoni Sarin kanssa maatilaa Seinäjoen etelä-osassa, entisessä Peräseinäjoen kunnassa. Laumaamme kuuluu tällä haavaa kaksi greytä, kääpiöpinseri ja tilapäisesti pari siperianhuskyä, sekä parvi viestikyyhkyjä. Koiraharrastuksemme alkoi vuonna -90 kahdella afgaanilla, ja jatkui myöhemmin parilla whippetillä. Vinttikoiraliiton puolella kisasimme menestyksellä maastoissa ja vähän radallakin. Vaikka näyttelyihinkin on joskus raahauduttu, arvotamme käyttökoirat korkeammalle. Vipukoiden helppohoitoisuus ja vauhti viehättivät. Ja vauhdinnälän yhä kasvaessa päätimme hankkia tämän koiramaailman ferrarin. Ensimmäinen grey Saltseesolo saapui kotiin toimituksella syksyllä Tuli ja hurmasi meidät hymyllään, vihreällä olemuksellaan (vasta-tatuoitu) ja ihanan sielukkaalla luonteellaan. Jack The Hawk...jatkuu seuraavalla sivulla Kuva: SARI SATOKUNNAS

10 12 Kuva: SARI SATOKUNNAS Toissa syksyn viimeisissä kisoissa Jone tiedusteli, joko olisi aika toiselle juoksijalle. Emmimme asiaa, mutta kun laumassa tapahtui luonnollista poistumaa vipu-mummon uuvuttua, olimme ajatukselle kypsiä. Halusimme toisenkin greynartun. Lillin pentueen kaikki neljä tyttöä olivat silloin jo varattuja, mutta hieman myöhemmin varaustilanne muuttui, joten me saimme keijukaisemme. Juuri tähän pentueeseen oli helppo päätyä, kun muisteli ensimmäistä kautta, jolloin lajiin tutustuimme radan kupeesta kummastellen, kuinka vinkiää Mosse sen kiersi. Ja tuli maaliin aina toisena - heti vieheen jälkeen. Myöhemmin radoille lennähtänyt Lilli vakuutti pitkillä matkoilla, joten ei sekään mikään kinnasvärkki ole. Keiju valkovoittoisena, mustilla isoilla laikuilla toi väritykseltään maajussin mieleen ensin rotulehmän, etenkin kun se työnsi päänsä aidan raosta. Siinä se seistä törrötti kuin friisiläinen karjaportissaan odottamassa työpäivän päätteeksi kotiutuvaa isäntäänsä. Pentuajan yksi herttainen tapa oli keijulaulu, jota penikka hyräili ennen nukahtamistaan. Ja hereillä olo ajat painittiin silloin vielä saman kaliiperisen kääkän kanssa. Keijun painisarja on vaihtunut ja -otteet muuttuneet, mutta vääntö saman kaverin kanssa jatkuu yhä. Vieläpä tasaväkisenä. Vesikauhua ei Keiju pode, vaan uintikausi neva-altaalla päättyi vasta itsenäisyyspäivänä. Ja talviturkki on viskattu pois jo pääsiäisenä - avannossa. Itsesuojeluvaisto tuntuu uupuvan, mutta nirhaumia suuremmilta haavereilta on onnekkaasti vältytty. Joten luonteeltaan, kun tätä nuorimmaista vertaa viehättävän herkkään esikoiseen, niin nämähän ovat kuin kaksi marjaa: Soolo suloinen mansikka ja Keiju kirpeä karpalo. Tulokaskauteen lähdetään tutuin eväin; sananmukaisesti pystymettästä. Ratoja vieroksuvan sijaintimme vuoksi treenaus keskittyy siis metsälenkkeihin. Rataharjoittelu, koppilähdön hiominen ynnä muu jäänee koelähtöihin ja varsinaisiin kisoihin. Tosin radalla on kerran piipahdettu pentutreenien merkeissä, jolloin tutustuttiin käsivieheeseen. Sittemmin on kasattu oma vetovehje, ja nyt on sopiva vetosuora haussa. Näillä konstein luontevimmalta tuntuu tähdätä pidemmille matkoille. Ja tätä tietenkin tukee myös emän stayer-ura. Juoksuoppia on kerätty vuosien varrella tiedonjyvä sieltä, toinen täältä. On käytetty myös tätä junttijärkeä. Tietoa voi nykyään ammentaa lähes rajattomasti lehdistä ja netistä, mutta teoriatiedolla on taipumus unohtua. Lopultakin työ tekijäänsä neuvoo, eli parhaiten mieleen jää ne opit, jotka käytäntö ja oma kantapää ovat opettaneet. Kun homma kuitenkin on harrastusluonteista, ei kaikkea tarvitse tietääkään. Ensi kauden tulokaslista on hämärän peitossa. Viime suven kisat jäivät väliin loukkaantumisen vuoksi, ja sen myötä lajin seuranta tilapäisesti hiipui. Kuitenkin viime kausina menestys on jakaantunut yhä useammille yksilöille, ja olettaen tämän hyvän kehityssuunnan jatkuvan, niin varteenotettavia vastustajia tulevat olemaan kaikki kilpailukirjan lunastaneet. Toivomme tietenkin, että inkkarit veisivät mahdollisimman monta päänahkaa. 8. Hasty Henry - Joyful Hawk (2005/10) Run-Up Reija&Jouni Kiiski All I Know (N), All The Way (N), Bittersweet (N), In The Wild (N), The Good Son (U), The Real Deal (U), The Right Time (U), Too Much Fun (N) Kts. Henryn osuus Hasty Henry Cypress Night yhdistelmästä. JoJo Joyful Hawk on yksi parhaita australiantuontinarttuja koko Euroopassa. Group-1 finalisti ja cityvoittaja. Mainittakoon että tämän vuoden Easter Egg voittaja ($ AUD) Sydneyn Wentworth Parkissa, kohukoira Slater, juoksi täsmälleen saman ajan 30.09/520m, kuin mihin JoJokin on pystynyt! JoJo on edelleen Suomen nopein koira, juostuaan kahden pentueen jälkeen lähes veteraani-iässä, virallisen harjoituksen alle RE:n Turussa. JoJo on osoittanut myös periyttävänsä nopeuttaan. Ensimmäisestä pentueesta Carlisle Jackin kanssa, Jack The Hawk (mm. Sprintti Derby, Top Race, Masters) ja toisesta Icetrickin kanssa, Vuoden Tulokas Silvereye. Lisäksi kovaa vauhtia ovat pitäneet mm. Hawk Annikka, Rock Dove, Brown Goshawk ja Australiassa Our Baby Hawk ja Joyful Jack. Kaikki JoJon kilpailuikäiset jälkeläiset ovat tulleet radalle ja näyttäisi että myös tämä pentue Henryn kanssa tekee samoin. JoJo piti astuttaa Henryllä jo 2005 vuoden alussa, mutta Henryn paperit eivät olleet kunnossa ja matka Suomeen siirtyi kuukaudella. Henryn loistavan kauden jälkeen, olimme entistä vakuuttuneempia Henryn käyttämisestä. Myös tässä yhdistelmässä Temlee linjaus on melko vahva. Astuta paras parhaalla ja toivo parasta. Toivottavasti Gibson The Good Son perii isänsä manttelin ja pääsee siitoshommiin. Ellei narttujen omistajat itse tee pentuja, niin tästä yhdistelmästä narttuliisaus saattaa tulla eteen. Aivan järjettömän ahneita pentuja. Kilpailuvietti ruokakupin tyhjentämisessä oli alusta asti aivan hurjaa. Välillä näytti että tynnyrivatsat räjähtää, kun joka kerta ruoka syötiin loppuun heti. Pentueella on ollut paljon havereita ja tosi huonoa tuuria. Siitä huolimatta kasvattitapaamisiin ja treeneihin on osallistuttu aktiivisesti ja pennut ajavoi-

11 Kuva: HANNU TUNKKARI vat mainiosti. Kaikki ovat tulossa innokkaina radalle. Kuva: REIJA KIISKI Pomon The Right Time perhe esittäytyy Olemme Tanja Ahonen ja Aki Rantala Taipalsaaren Leväsen kylästä. Meidän ensimmäinen greyhound Morris Rock Dove (Icetrick - Joyful Hawk) tuli taloon vuonna 2004 ja viime kaudella aloiteltiin kisahommia muutaman startin verran. Morris on ollut sellainen sydämenvaltaaja ja näyttänyt varmasti kaikki greyn parhaat puolet niin toisen koiran ottaminen oli oikeastaan jo hyvissä ajoin selvä asia. Pentueesta luimme kennel Run-upín sivuilta, Morris on myös sieltä joten nettisivuja tulee seurattua ihan säännöllisesti ja katseltua pentuesuunnitelmia. Alunperin olimme varauslistalla jo edelliseen pentueeseen jossa isänä oli myös Hasty Henry mutta siitä ei kuitenkaan tullut kuin yksi uros joten odottelu jatkui kunnes sitten Henryn ja Joyful Hawkin pentueesta tuli riittävästi poikia että meillekin riitti. Henryn poika oli toivelistalla joten olimme valmiita odottelemaankin kun ei heti tärpännyt. Pomo, The Right Time, jäi loppujenlopuksi meille, kahdesta vaihtoehdosta toinen oli tulossa meille ja toinen jäi kenneliin. Kävimme katsomassa ipanoita ja olimme sitä mieltä että oikeastaan kumpi tahansa jäljellä olevista käy. Vaihtoehtona olleessa Gibsonissa (The Good Son) viehätti ehkä väri vielä enemmän mutta joku vaisto sanoi kyllä että Pomo on meidän poika. Jos olisi ollut mahdollisuus valita niin värin perusteella valinta olisi todennäköisesti tehty. Pomo on erittäin vilkas ja iloinen kaikkien kaveri, jatkuvasti touhottamassa ja tutkimassa paikkoja. On myös syönyt ja maistellut kämpästä melkein kaiken, nyt puolentoista vuoden iässä ehkä hieman rauhoittunut. On myös erittäin kovapäinen ja haluaisi olla lauman ylin, siinä kuitenkaan onnistumatta (Morris pitää jöötä). Ulkona mennään aina sata lasissa, ei tarvitse kuin laskea hihnasta irti niin sitten mennään! On ollut huonoa tuuria pikkuepelin kanssa, n. 9kk iässä etujalan varvas osui juostessa johonkin oksantynkään ja antura repsotti kahdessa osassa. Samalla katkesi yksi jänne ja jalkaa jouduttiin kuntouttamaan muutama kuukausi. Alkuun oltiin epävarmoja tuleeko pojasta juoksijaa ollenkaan, lenkillä Pomo kulki kolmella jalalla pitkään eikä oikein lupaavalta näyttänyt. Varvasta kuntouttaessa meni tosiaan keskikesästä melkein loppuvuoteen, pelkkää remmilenkkiä vaan. Kävimme Espoon eläinsairaalassa näyttämässä jalkaa ja lupa juoksemiseen tuli. Tosin kaikki syksyn pentutreenit ym. jäi väliin kokonaan eli ehkä hieman jälkijunassa ollaan. Varpaan tultua juoksukuntoon on tulokaskauden koitoksiin valmistauduttu ihan perusasioilla, vapaana liikkumista ja remmilenkkiä sekä ravitsevaa ruokaa sopivan monipuolisesti. Sen verran aloittelijoita ollaan vielä että ei ole vielä ehtinyt oikein mitään ässiä kertyä hihaan treenien suhteen. Kasvattajan lisäksi netistä on joihinkin pienempiin asioihin etsitty neuvoja ja luettu palstoilta muiden kokemuksia. Niin vähän aikaa ollaan harrastettu lajia että isommissa asioissa on kyllä soitettu kasvattajille suoraan, heillä on niin pitkä kokemus näistä hommista. Me emme rehellisesti sanottuna ole ennakkoon edes tutustuneet mistä kaikista yhdistelmistä koiria on radalle tulossa. Katsellaan muutama kisaviikonloppu ensin ja aletaan sitten seuraamaan tarkemmin kenellä kulkee. Ainakin ensialkuun vertaillaan vauhtia omiin sisaruksiin ja katsotaan miten hommat lähtee rullaamaan. Meille on jo eräänlainen voitto että yleensäkin päästään Pomonkin kanssa ratahommiin mukaan. Haluamme myös toivottaa kaikille onnea tasapuolisesti alkavan kauden koitoksiin, nopeimmat koirat voittakoon! :) KT: Tanja, The Rigth Time Pomo ja Aki....jatkuu seuraavalla sivulla... 13

12 Never Say Never - Droopys Maple 9.Roanokee (2005/10) Salama-Racing Markus Laios & Pia Saxbäck Amierable (N), Black Cherry (N), Crazy Joker (U), Fabulous Dozen (N), Hot Peppers (N), Jackpot Smile (N), Jokers Wild (N), Mr Cashman (U), Never Say Never (U), Super Ball (N), Wild Lucky (N), Yokon Gold (U) 14 Roanokee oli aikanaan suuren luokan kohutuonti Australiasta Irlantiin. Se voitti urallaan mm. yhden Aussien kaikkein suurimmista kilpailuista Melbourne Cup n. Tämä tausta takasi sille suuren kysynnän Irlannin siitosuros-markkinoilla ja se nousikin yhdeksi menestyneimmistä siitosuroksista Irlannissa ja Englannissa. Sen jälkeläisissä on valtava määrä eritasoisia arvokisa-voittajia näissä mm. Mustang Mega, joka valittiin vuonna 2003 Irlannin Vuoden Nartuksi, Irlannin super-sprintteri Paolo Coelho jne. Roanokee ta on pidetty hyvää early pace a perittävän koirana. Droopys Maple hankittiin alunperin Rämön Tonin kanssa kimppakoirana Droopys-kennelistä. Maple oli osoittanut lupaavaksi kilpakoirana schoolingissa. Se kuitenkin mursi kintereensä heti ensimmäisessä startissaan Shelbourne Parkissa. Dunphyt säästivät Maplea siitosnatuksi loukkaantumisen jälkeen. Toni Rämö teki paljon yhteistyötä Dunphyen kanssa ja sitä kautta hänelle aukesi mahdollisuus ostaa Maple. Olimme Tonin kanssa paljon yhteydessä ja päätimme hankkia nartun kimpassa, sillä tämä koira ei ollut sääli-tonnin koira. Myöhemmin halusimme koiran Suomeen ja Saxbäckin Pia osti Tonin puolikkaan Maplesta. Maple on sukutaulunsa seksikkyyden suhteen likipitäen täyden kympin koira. Sen emä Droopys Kate on jättänyt todella kovan luokan kilpakoiria, joista mm. Maplen velipuoli Droopys Robinho juoksi juuri pari kuukautta sitten rataennätyksen Irlannissa Liffordissa. Maplen emän emä Droopys Fergie on puolestaan siitosnattuna jo legenda onhan sen jälkeläisissä mm. sellaisia nimiä kuten Droopys Vieri ja Woods. Maplen isä Droopys Rhys voitti aikanaan Englannin Derbyn ja oli alkuun suosittu koira siitoksessa ja on jättänytkin joitain ihan hyviä jälkeläisiä. Se on kuitenkin sittemmin myyty Ruotsiin siitokseen. Roanokeen valinta isäksi pohjautui sen maineeseen yhtenä kovimmista early pace n periyttäjistä Irlannissa. Halusimme saada kyseistä ominaisuutta Mapleen ja nyt nimenomaan halusimme käyttää Maplen Irkku-Jenkki-linjaan vielä Aussiverta. Sen vuoksi valitsimme nimenomaan Roanokeen emmekä toista vahvaa vaihtoehtoa Larkhill Jo ta. Pentueeseen tuli 8 narttua, joten jatkoa tällä linjalle on luultavasti ainakin jossain päin luvassa. On selvää, että meilläkin suunnitelmia on kunhan ensin näyttävät kynsiään radalla. 12 pentua (4+8). Pentueessa on erilaisia tyyppejä ja värejä paljon. Itsepäisiä seikkailijoita, jotka tuntuvat olevan aivan mielettömiä juoksemaan. Osa näistä pennuista on näyttänyt heti alkuun jo erittäin lupaavilta osa on oppinut perusasioita hieman hitaammin. Minun veikkaukseni on, että ainakin joitakin näistä tullaan näkemään vuoden parin sisällä aivan kärkipään starteissa. Markus Laios Kasvatinomistajana vastaili Jackpot Smilen (Aada) omistaja Janniina Ruokolainen. Olen siis Janniina Ruokolainen (15v) ja asun Helsingissä. Greyhound taustaa minulla ei ole. Aada on ensimmäinen Greyni. Aikaisemmin perheelläni on ollut Rottweilereita ja nyt rotu vaihtui kun halusin oman koiran. Rottweiler olisi ollut liian vaikea ekaksi omaksi koiraksi. Ensin löysin rodun Hesarista ja sitten pentueen netistä. Selailin Greyhound nettisivuja ja sieltä löytyi Droopys Maple-Roanokee yhdistelmästä vapaita pentuja. Juuri Aadan valitsin sen värin perusteella, koska vapaana oli kaksi mustaa ja yksi brindle niin päädyin brindleen. Yksi syy siihen varmaan oli se, että aikaisemmat koirat (Rottweilerit), ovat olleet mustia niin halusi vähän erivärisen koiran välillä. Aada on hyvin sopeutuvainen neiti. Se on kaikille kiltti ja ystävällinen. Ja kaiken liikkuvan perään pitäisi päästä juoksemaan. Kotona Aada on valloittanut sohvan ja makaa siinä jalat kohti kattoa. Ollaanhan tulokaskauteen vähäisen valmistauduttu. Aadalle ollaan otettu muutamia vetoja Otalammella, syötetty hevosen lihaa, lenkkeilty ja otettu rennosti. Neuvoja on saatu kasvattajan lisäksi Aarne Hatakalta, kiitoksia vain, hyviä vinkkejä on tullut. Paha kysymys mitkä vaikuttavat kovimmilta vastustajilta tulokkaista, ei aavistustakaan. Jos jotakin pitää vastata, niin varmaan Aadan omat sisarukset ja Hugo. Ainoat jotka tiedän ;). 10. Premier County - Never Sorry (2005/11) Salama-Racing Markus Laios & Pia Saxbäck Lady Legend (N), Levitation Lad (U), Loyal Lover (U), Luke Locust (U), Premier Joy (U), Spitfire (U), Tiger Moth (U) Premier County oli kovatasoinen kilpakoira Irlannissa. Sen suurimpia saavutuksia kilpakoirana olivat Newbridgen rataennätys 550 jaardin matkalla ja Irlannin Derbyn lohdutusfinaalin voitto. Noillakaan saavutuksilla sen menestys siitosurosmarkkinoilla ei olisi luultavasti ollut kovinkaan kummoinen, ellei se olisi sattunut asustamaan Seamus Grahamin kennelissä. Siellä se pääsi astumaan tukun kovatasoisia narttuja ja pääsi näyttämään pystyvänsä myös periyttämään. Luultavasti Grahamien usko Premier Countyyn siitosuroksena on perustunut sen huikeaan sukutauluun ja varsinkin emän puolen jenkkivaikutteiseen Wise-emälinjaan. Premier Countyn ensimmäisistä astutuksista syntyi Irlannin ennätyskoira jota on tituleerattu kovimpana koirana Irlannissa viimeiseen 50 vuoteen, Premier Fantasy. Tästäkään huolimatta Premier Countysta ei ole supertähteä siitoksessa tullut. Tähän suurimpana syynä lienee, että se ei ole koskaan päässyt astutusmäärissä lähellekään käytetyimpien urosten lukuja. Siitosmarkkinat toimivat seksikkyy-

13 den ehdoilla ja Countyn poika Fantasy on käsitykseni mukaan kysynnältään aivan eri tasolla kuin sen periyttänyt isänsä. Joka tapauksessa erittäin upea uros ja kyvykäs jättämään todella nopeita jälkeläisiä. Never Sorry hankittiin Saxbäckin Pian kanssa Irlannista aluksi kilpailemaan Suomessa ja myöhemmin jalostuskäyttöön. Hali oli startannut Irlannissa yhden kilpailustartin, jonka se voitti Harolds Cross ssa kohtuullisen hyvällä ajalla (17,96/325 jaardia) nuorelle koiralle. Etsimme Irlannista kovan early pace n omaavaa narttua tulevaisuuden jalostuskäyttöä varten. Saimme mahdollisuuden ostaa Halin Ruthilta juuri sen sprintti-ominaisuuksien tähden, sillä Ruth asui Dublinin seudulla, eikä Dublinissa juuri järjestetty lyhyen matkan kilpailuja. Suomessa Hali olikin yksi ylivoimaisimmista sprinttikoirista mitä täällä on nähty, tehden mm. 10 startin pituisen voittoputken. Hali on todella mielenkiintoista Irlanitilaista early pacejalostusta parhaimmillaan: isänä Staplers Jo, emän isänä Boyne Walk ja vielä Halin emä Always Sorry. Always Sorry sijoittui Irlannin Puppy Derbyssa toiseksi. Se johti finaalia selvästi vielä takasuoralla vaikka vastassa oli tuleva Derby-voittaja (Irlannin Derby) Cool Performance, joka nimenomaan voitti sen Ison Derbyn musertavalla startillaan. Halin emä on jättänyt Larkhill Jo lle Englannin Sprintti Derbyssa National Sprintissa toiseksi sijoittuneen All You Need n. Hali edustaa vahvaa Pauls Turn-emälinjaa, joka on jättänyt mm. ym. Irlannin ennätys -koiran Premier Fantasyn. Hali edustaa samaa emälinjaa kuin Irlannin ennätys -koira Premier Fantasy. Saimme kunnian olla muutamien omistajien ja Irlannin liiton edustajien kanssa Shelbourne Parkin radan keskellä todistamassa Premier Fantasyn musertavaa ennätysjuoksua Easter Cup - finaalissa ja ensimmäisenä koiraa saavutuksesta onnittelemassa. Premier Fantasy oli kiihdytyksessä täysin ylivoimainen muihin Irlannin huippuihin nähden, mutta lisäksi piti saman vauhdin maaliin asti. Esim. loppukirispesialisti Awesome Impact ei kyennyt edes lähestymään maaliviivoilla sitä, vaikka juoksikin elämänsä startin. Uskomaton koira. Pitihän sitä koittaa kun sattui olemaan narttu samoista linjoista kuin Fantasyn emä. Lisäksi Premier County oli kestävä keskimatkan koira, jolla kuitenkin oli early pace a ja maksiminopeutta eli ei liian erityyppinen kuin Hali, mutta kuitenkin tuo linjaan lisää kestävyyttä. Jatkosuunnitelmia yhdistelmälle on varmasti, jos kaikki menee vähänkään niin kuin on odotettu. 6 urosta ja 1 narttu. Todella helppoja ja mukavia koiria kaikki. Ajovietit kohdallaan. Oikeastaan alusta asti tämän pentueen kohdalla on tuntunut, että kaikki on loksahtanut kohdalleen. Kaikki yksilöt ovat vahvoja ja tasapainoisia. Ovat nopean oloisia - toivottavasti nopeutta löytyy sitten myös radalla ihan oikeasti. - Markus Laios Kasvatinomistajan ominaisuudessa vastaili Rolle Saarelainen, jolle meni Premier Joy (viralliset omistajat P.Perunka & B.Saarelainen) Nimi on Rolle Saarelainen ja greyhound juuret on jostain 70-luvulta jolloin sukulaiset sotkeutuivat harrastukseen. Itse liityin 12 vuotiaana -vanhemmilta salassa- paikalliseen kerhoon ja varasin pennun pari vuotta myöhemmin Sägerin Leenalta joka oli käyttämässä serkkuni koiraa (Grand Marnier) omalle silloiselle huippunartulleen (Black Diamant). Tästä yhdistelmästä syntynyt pieni musta uros ylitti sitten kaikki omat ja muiden odotukset olemalla mm. vuoden koira -89. Seuraava oikein kunnolla oma koira oli vasta -96 jolloin syntynyt Top Vision Run Riot joka kuitenkin loukkaantui nuorena, eikä sitä juoksutettu kuin muutaman kerran enemmän tai vähemmän koemielessä. Kävi ilmeiseksi että korjattu vamma haittasi selvästi ratajuoksua, eikä haluttu kilpailuttaa koiraa joka ei ole 100 % kunnossa. Erehdyin pari vuotta sitten käymään Tampereella kasvattajakisoissa, jonka jälkeen Markus (Laios) soitti ja tarjosi pentua. En ollut ajatellutkaan vielä koiran ottamista, joten uskaltauduimme Päivin kanssa käymään Markuksen ja Annen luona katsomassa miltä grey:n pennut nykyään näyttävät. Samalla käynnillä tuli puheeksi että Halia (Never Sorry) oltiin astuttamassa Irlantilaisella Premier County:lla ja päätimme samantien, jostain ihmeellisestä syystä että siinähän se seuraava koira onkin?!? Yllätys oli itsellekin aikamoinen. Ylitsepääsememättömänä vaikuttimena taisi olla Halin vähintäänkin valloittava luonne. Etujalat tuskin maata kosketti kun koira säntäili pitkin pihaa. Olin myyty. Alun perin varaus koski mustaa urosta, mutta ajan saatossa aloimme miettimään että mustia greytä on ollut jo seitsemän, joten voisi olla aika vaihtaa väriä. Ajatus fawnista alkoi kiehtomaan, jos sellainen vain syntyisi. Kasvattajat eivät tienneet mielen muutoksesta mitään. Samana yönä kun pentue syntyi näin unta valkomustasta uroksesta ruohoisella kukkulalla, joten asia oli omassa mielessä harvinaisen selvä. Varsinkin kuin fawneista ei ollut tietoakaan. Kävimme katsomassa pentuja ensimmäistä kertaa jo viikon ikäisinä ja siellähän se valkomusta marsu oli. Järkytys oli vain suuri kuin kuulimme että Saxbäckin Pia oli myös tykästynyt samaiseen koiraan, vaikka Pialla oli valkomusta sisko jo takataskussa ;-) Emme uskaltaneet edes ajatella mitä tekisimme jos joutuisimme vaihtamaan Lupsun toiseen pentuun. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut. Kiitos ymmärtäväisten kasvattajien. Viikon ikäisenä meille riitti se että pentu syö hyvin. Ajan myötä koira osoittautui kuitenkin aikamoiseksi persoonaksi. Siinä on yhdistetty kiltteys, tempperamenttisuus ja periksi antamattomuus. Koira on tietyllä tavalla itsenäinen ja syrjään vetäytyvä, mutta toisaalta myös erittäin sosiaalinen erityisesti ihmisten kanssa. Pikkuhitlerin elkeitä alkoi näkymään jo muutaman viikon iässä ja nykyään tuntuu siltä ettei Lupsu jaksa jatkuvasti laumaelämää jota on tarjolla vanhempieni luona Porvoossa. Vanhempien koirien pomottaminen ja ainainen hömpöttäminen ottaa sen verran voimille että se saa viettää ison osan ajasta kotona Hollolassa jotta saisi tarpeeksi lepoa. Koira juoksee todella paljon itsenäisesti. Se on tähän saakka meidän ainoa grey jota ei varmasti tarvitsisi treenata sanan varsinaisessa merkityksessä ollenkaan. Kaikenlaiset ajatukset mm. pyörälenkeistä peruskunnon hankkimista varten on siksi ollut parempi unohtaa kokonaan. Olen aina uskonut ns. koiran koulutukseen. Ratagreykin osaa sitä mitä sille opettaa. Jos koira ei ymmärrä vieheen päälle on se opetuksen puutetta. Jos se pelkää koppeja on syy siinä ettei koiraa ole totutettu niihin oikein. Olemme siksi systemaattisesti näyttäneet pennulle aina asian kerralla, kuten miten vanhat koirat ajaa käsiviehettä, miltä näyttää ja kuulostaa kisoissa jne. Tietynlainen positiivinen ote koiran kanssa on aina ollut oma kantava periaatteeni greyhoundien kanssa, silloin koira myös itse suhtautuu avoimesti uusiin tilanteisiin ja esim. radalle oppiminen on todella helppoa. Asiat pitää vain opettaa oikeassa ja koiran kannalta loogisessa järjestyksessä muuten mennään helposti metsään. Radoille tuloon on valmistauduttu myös käymällä säännöllisesti viimeisen puolen vuoden aikana Markuksen käsittelyssä, sillä nuorena sattuneet pari haaveria olivat selvästi vaikuttaneet koiran liikkumiseen. Neuvot ja opit kasvattajan lisäksi tuli yksinkertaisesti seuraamalla muita, lukemalla ja oppimalla kantapään kautta. Täytyy sanoa etten ole seurannut Suomalaisia kilpailuja vuosiin kunnolla joten en osaa nimetä ketään erityistä kovaa vastustajaa. Yleensä kovia on ne jotka ovat edellisenä vuonna olleet hyviä ja varsinkin nyt kolme ja neljä vuotta täyttäneet. Nuoria uusia staroja tulee joka vuosi ja usko että myös ko. pentueessa tulee olemaan useita erittäinkin hyvin menestyviä. Cold Wind - Beyonda Star Willow Rapids Tuula Purssila Cold Feet (U), Coldest Cold (U) Borna Pilot - My Girl Fast Friends Arto Kovanen Aces High (N), Best Landing (N), Laelaps (N), Pilot s Girl (N) My Girl on Saaran ja Arton oma kasvatti, joka kuitenkaan ei kiimojen ja takajalan loukkaantumisen takia paljon radalla ehtinyt käydä. Mutta My Girl:n veljiltä kuten Dreammaker:ltä, Hold On:lta ja New Ruler: ltä onkin sitten näyttöä kisoista senkin edestä. Ja ennen kaikkea, koko sisarusparvi on myös mitä parhain luonteeltaan. Borna Pilot on sitten taas hyvin menestynyt uros irlantilaisilta radoilta, joka on näyttänyt kyntensä jalostuksessa useamman kerran. Luonteeltaan Borna Pilot on myös hyvin miellyttävä. On jopa sanottu, että ko. koira olisi hieman liian pehmeä irlantilaiseen kilpailumaailmaan. Jatkosuunnitelmien varalle on nartuista yksi jätetty itselle ja pelattiin sen verran varman päälle, että varmistettiin vielä yhdellä sijoitusnartulla. Pentue jo neljäs sukupolvi linjauksessa ja tarkoitus on tästä jatkaa, mikäli tytöt vain radoilla pärjäävät. Toistaiseksi pentue on näyttänyt lupaavalta. Pentue on pieni mutta hyvin tasainen neljän nartun pentue. Urosta vähän toivottiin, mutta kun ei tullut niin ei tullut. Pennut ovat tosi helppoja ja mukavaluonteisia. Sisällä leppoisia ja rauhallisia, mutta ulos päästessä heittävät toisen vaihteen päälle ja ovat todella aktiivisia ja energisiä. Kovimmat kilpakumppanit? Hm.. ei niitä vielä tässä vaiheessa voi nimetä. Katsotaan miten käy. -Saara Palviainen 15

14 Kuva: HANNU TUNKKARI 13. Jack The Hawk - Quite Capable (2006/04) Run-Up Reija&Jouni Kiiski Baby Animal (N), Easybeat(N), Midnight Oil (N), Purple Heart(N), Redgum (N), Rose Tattoo (N), Sunny Boy (U), Wild Cherrie (N) 16 Jack The Hawk Tsägä on loistava sukuinen ykkösluokan menijä. Epäonni 2006 SM-kisojen alkuerässä vei siltä vuoden koira tittelin. Sprintti Derby, Top Race, Veterinary Duplo sekä Masters oli kuitenkin Tsägän heiniä. Syksyllä 2006 Tukholmassa jäi taakse myös Ruotsin mestarit. Tsägän aika ylsi miltei koko kauden kärkikymmenikköön. Tsägän isä, Carlisle Jack on siitoslegenda Head Honchon paras jälkeläinen. Quite Capable Lucy on mm Vuoden Stayer, 2003 Turku Classic voittaja (Cypress Night oli toinen). Yhteensä 39 starttia, Ihastuttava luonteinen vankkarakenteinen narttu, jonka isä Hotshot on niittänyt mainetta hyvien siitosnarttujen periyttäjänä. Esimerkiksi viime vuoden Melbourne Cupin (Australian suurin kisa) finaalissa oli 5 koiraa joiden emän isä oli Hotshot. Nämä ottivat kisassa myös kolmoisvoiton. Yhdistelmässä tulee 4. polvesta taaksepäin mielenkiintoisia linjauksia koviin australialaisiin siitostähtiin, mm. Head Honchon isään Walkabout Sidiin. Tsägän ja Lucyn yhdistäminen oli jotenkin itsestäänselvyys. Ne täydentävät toisiaan niin rakenteellisesti kuin luonteeltaankin. Kotiin jäi narttu, Wild Cherrie Fifi, joka nyt vajaan vuoden vanhana vaikuttaa tosi hyvältä. Jo talvella, 8-9 -kuisena se jätti osan kilpakoiristamme taakseen vapaana juostessaan. Se on perinyt emänsä kestävyyden ja isän nopeuden. Jos kehitys vielä jatkuu, niin jatkosuunnitelmia on taatusti. Yksi kovaviettisimpiä pentueita mitä olemme kasvattaneet. Joka ikinen pentu ajoi raivokkaasti heti ensimmäisissä pentuviehetreeneissä. Lähes koko pentue meni aivan uusille innokkaille harrastajille, jotka ovatkin innostuneet kovasti rodusta ja racingistä. Tämän pentueen tulokaskausi lienee vasta vuosi Silloin katraalla onkin ikää kaksi vuotta, joten kovimmat vastukset löytynevät pentueen sisältä. Poudan Baby Animal perhe Olemme Helena Kalervo ja Jukka Pasonen Nummelasta. Perheeseemme kuuluvat lapset Laura, Petra ja Jarno sekä greyt Näpsä (Lazylord`s Second Sight) 8 v, Viima (RU Too Much Fun) 1 v ja Pouta (RU Baby Animal) 11 kk. Ensimmäinen greyhound meille tuli 1993, sitä ennenkin olimme olleet mukana kerho- ja ratajuoksutoiminnassa vuodesta -86 alkaen, jolloin liityimme Luhtareihin. Egun ensiaskelilla Reiska (Reija Kiiski) värväsi meidät riveihin Rytkön leirikeskuksessa v-92. Pentueesta kuulimme Reiskalta ja Jonesilta, olimmehan juuri saaneet heiltä Viiman, nuorilla koirilla on vain 0,5 v ikäeroa. Valinta on aina vaikeaa, pennut olivat niin mukavantuntuisia kaikki, joten se tehtiin lähinnä sukupuolen ja värin perusteella. Päädyimme kahteen mustavalkoiseen narttupentuun, josta kasvattajat pitivät toisen itsellään. Poudalla on hyvin avara ja ennakkoluuloton koiransydän: kaikki vastaantulevat ihmiset ja koirat pitäisi päästä moikkaamaan. Se on sopivan rohkea ja omaa hyvän ajovietin, jänikset ovat jo saaneet melkoista kyytiä. Kotona se on kiltti, mitä nyt joskus pitää jöötä Viimalle. Löysät hiekkakasat ovat sen intohimo, niitä se kaivaa hullun lailla ja saa sitten perään hepulit. Tulokaskauteen on valmistauduttu juoksuttamalla Poutaa säännöllisesti vapaana. Pienenä pentuna mahdollisimman erilaisissa maastoissa jotta koordinaatiokykyä tulisi. Nyt kun vauhti on jo kasvanut, juoksutamme sitä lentokentällä ja talvella jäällä. Kesällä myös uitimme koiria, tosin se oli vähän hankalaa, kun Viima aina yritti hukuttaa Poutaa! Olemme myös osallistuneet kasvattajan järjestämiin oivallisiin viehetreeneihin (kiitos) ja itsekin vetäneet lenkeillä leikinomaisesti sukkaviehettä. Neuvoja ja oppeja olemme vuosien varrella kysyneet ja saaneet kiitettävästi vanhoilta konkareilta ja vähän olemme omaa kaupunkilaisjärkeäkin käyttäneet. Ratajuoksutouhun olemme myös aloittaneet vaikeamman kautta, aluksi meillä oli venakoita, niiden ratajuoksijaksi kouliminen oli tosi vaikeaa ellei mahdotonta. Siten ensimmäisen greymme, Vispin (JK Flat Chat), kilpailuttaminen tuntui helpolta. Pouta saa aloittaa kilpailemisen tänä vuonna vasta kesäkuun lopussa, joten sen varsinainen tulokaskausi jäänee seuraavaan vuoteen. Tavoitteena on nyt lähinnä saada sille kilpakirja. Lupaavia nuoria koiria on varmasti paljon tulossa, toivottavasti mahdollisimman moni tulisi radalle, että saataisiin tasaisia ja siten jännittäviä lähtöjä. Kuva: REIJA KIISKI

15 Kantakirjattuja greyhoundeja FIRELINE U S 1514 Cherokee BD Kaija Niemi ja Jouni Toivoniemi U S 1515 Choctaw BK Ville-Valtteri Talsta U S 1516 Comanche WBK Tea ja Matti Kanste ja Lauri Raappana U S 1517 Mascelero BK Mikko Dahlström ja Riikka Ojutkangas U S 1518 Mohican BK Arto Valonen ja Terttu Broman N S 1519 Cheyenne BK Hugo Filppa N S 1520 Chippewa BK Eeva Lehtinen N S 1521 Navajo BD Timo ja Tuulia Sinisalo N S 1522 Shawnee WBK Aarne Laakso PARSONAKES U S 1523 Valorous Wizard N S 1524 Veracious Witch SUN-POWER S U S 1529 Trombi BEW Pia Saxbäck BE Eija Mäki BE Eija Mäki RUN-UP U S 1534 Sunny Boy WBE Sini Myllyviita N S 1535 Baby Animal WBK Helena Kalervo N S 1536 Easybeat WBD Marjaana Sandell-Lietzen N S 1537 Midnight Oil BK Meira Jokela N S 1538 Purple Heart WBD Tiina Seikkula N S 1539 Redgum BD Asta Härmä N S 1540 Rose Tattoo WBE Mikko Hovi N S 1541 Wild Cherrie WBK Reija ja Jouni Kiiski N T 1577 Sugar Glider N T 1578 Tipper Toe BE Henriikka Leppäkorpi BE Kasvattaja ja Heini Björn FIRELINE U T 1579 Boogie Woogie BEBD Nelli Hokkanen U T 1580 Paso Doble BD Susanna Haurunen N T 1581 Flamenco BK Raisa Partala N T 1582 Foxtrot BK Patrik Keskilä N T 1583 Quickstep BK Jussi ja Aleta Loukola TU0NNIT N S 1512 Blue Oyster BE Anu Raappana, Juha Mikkonen ja Kennel Rabbit Rush U S 1513 Kansil O Kee F Riikka Kivioja U S 1525 Micks Top Lad BE Michael Casey ja Jouni Toivoniemi U S 1526 Eijas Choice BK Eija Mäki ja Aarne Hatakka N S 1527 Fearsome Fire BE Arctic Circle Team N S 1528 Wily Willow WBD Tuula Purssila N S 1530 Cream em Mate BD Minna Knuutti N S 1531 Superb Yum Yum BK Elias Laios N S 1532 Money Talks BEBR Anu Niemi ja Nina Reponen-Niemi U S 1533 Hey Henry Hey BD Satu-Vilma Härmä N S 1549 Haynees Hope BE Heini Björn FAST FRIENDS N S 1542 Aces High BK Liisa Tikka N S 1543 Best Landing BD Tuula Purssila N S 1544 Laelaps BE Reetta Hyvärinen ja Peter Westerlund N S 1545 Pilot s Girl BD Arto Kovanen ja Sari Palviainen FAST FRIENDS U S 1546 Lupus WBEBD Arto Kovanen ja Sari Palviainen U S 1547 Lynx BEBD Arto Kovanen ja Sari Palviainen N S 1548 Lepus BE Arto Kovanen ja Sari Palviainen MINNA TURUNEN U S 1550 Arrow of Abraxan F Linda Räihä ja Jari Uggelberg U S 1551 Feather of Fawkes BD Taina Vaarala U S 1552 Lil Bit of Pixie BK Minna ja Mona Turunen U S 1553 Nature of Niffler BK Emila Kokko ja Samuli Hiltunen U S 1554 Spin of Billywing BD Sade Laakso N S 1555 All of Aethonan F Nelli Hokkanen ja Petri Auramo N S 1556 Fire of Phoenix BD Anneli Simonen ja Minna Turunen N S 1557 Swing of Snidget F Jussi ja Aleta Loukola N S 1558 Wind of Veela F Asko ja Ida Alajärvi DAINHILLZ U T 1559 Ketshup Jet BD Ilkka Virta U T 1560 King Fisher F Enja Åstrand-Haahtikivi ja Arto Haahtikivi N T 1561 Karisma F Mirja Piranta N T 1562 Killer Bee BD Seppo Harju N T 1563 Kinky Kicks F N T 1564 Koh-i-nor BD Outi Puruskainen N T 1565 Kow Tow BD Tanja Ahmaoja WILLOW RAPIDS U T 1566 Cold Feet BD Sari Palviainen U T 1567 Coldest Cold BD Hanna Kostiainen RIIKKA KIVIOJA U T 1568 AdrenalineRush BE Eveliina Salin ja Mika Ellfolk U T 1569 Dullahan BE Four Wheels Syndicate c/o R. Kivioja U T 1570 Palisadoes WBE Katri Ilves U T 1571 Peruvian Skies BE Laura Lundström U T 1572 Shamrokee BE Kari Kinnunen N T 1573 Anna Lee WBE Riikka Kivioja N T 1574 Blue Eyed Bree WBE Teija Lehtoranta ja Kai Vavuli N T 1575 Carnegie Girl BE Kasvattaja ja Piia Marttinen N T 1576 Puff She Puff BE Mira Harju Kuva: MARKKU NIEMELÄ 17

16 Kuva: SAMULI HILTUNEN Quo Vadis, Mikko Pynnönen Mitkä ovat GRL:n vahvuudet, mitkä taas heikkoudet? Entäpä tulevaisuuden haasteet ja mahdollisuudet? Mitä ollaan saatu ja mitä toivotaan saatavan? Entäpä sitten uusien harrastajien mielikuvat? 18 Kimmo Alamartimo, GRL:n hallituksen jäsen ja koulutusvastaava Nimeni on Kimmo Alamartimo, asustelen Oulussa ja kotirata on n. 20km päässä sijaitseva Virpiniemi. Harrastusikää on kertynyt nyt seitsemisen vuotta, siihen mahtuu aktiivista kilpailemista, kilpailunjohtajana toimimista, hallitustyötä kerhossa ja liitossa sekä päätuomarointia. Paitsi tietenkin oman koiran kanssa kilpaileminen, minua on aina myös kiehtonut olla mukana vaikuttamassa lajin ja harrastuksen kehittämiseen järjestötoiminnan kautta. Jos kilpailuissa saisi valita mitä haluaa tehdä, niin mieluiten olisin varmaankin kuuluttaja - eräänsorttinen puhetyöläinen kun olen. GRL:n vahvuus on intohimoinen jäsenistö. Greyhound racing nostattaa suuria tunteita niin radalla kuin sen ulkopuolella. Vaikka joskus saatamme olla joistain asioista napit vastakkain, niin kaikesta huolimatta pidän vahvuutenamme sitä, kuinka jäsenistömme antaa lajille kaikkensa ja on todella omistautunut greyhound racingille. Toisilla meistä intohimot liittyvät kasvattamiseen, toisilla kilpailemiseen ja toisilla ihan johonkin muuhun. Kaikkia meitä kuitenkin yhdistää tietynlainen suhtautuminen harrastukseemme elämäntapana ja se on suunnaton voimavara, jos vain onnistumme joskus kanavoimaan sen tehokkaammin lajin kehittämiseen. Monen muun harrastuksen parissa tällaisesta voidaan vain unelmoida.

17 -Mihin ollaan menossa, mistä GRL?ollaan tulossa? Toisena vahvuutenamme koen lajimme positiivisen mielikuvan suuren yleisön keskuudessa. Emme ole onneksi joutuneet kärsimään pahoin maailmalla greyhound racingiin liittyvien lieveilmiöiden imagokolhuista, sillä aihettakaan siihen ei täällä ole. Lisäksi kilpailutoimintamme ammattimaisuus - vaikka harrastajavoimin toimimmekin - sekä kilpailuttajien suhtautuminen lajiin nimenomaan kilpaurheiluna tekee lähes poikkeuksetta vaikutuksen ihmisiin. Olen nähnyt useita kertoja kuulijan silmien kiiluvan ihastuksesta, kun hänelle esitellään greyhound racingiä ensimmäistä kertaa sekä valotetaan koirien treenaamisen ja kilpailuttamisen saloja. Vallitseva positiivinen mielikuva houkuttelee lajimme pariin koko ajan lisää uusia harrastajia, ja se on ilman muuta vahvuus. GRL:n heikkoudet taas ovat ne, että vaikka Greyhound racing väki on liitossa ja kerhotasolla näin pieneksi lajiksi kohtalaisen hyvin organisoitunut, mutta ongelmana on resurssien kapeus - oli sitten kyse toimihenkiöistä tai rahoituksesta. Pienuutemme asettaa meille kovia haasteita, sillä pyrkimyksenämme on GRL:n toiminta-ajatuksen mukaisesti edistää kilpailutoimintaa ja se vaatii viemään tietyt prosessit läpi ammattimaisesti - harrastajavoimin. Tilanne ei ole uusi, vaan se on itse asiassa ollut sama niin pitkään kuin itse olen mukana ollut. Lajimme orgaaninen kasvu on vain valitettavasti niin hidasta, ettei mitään suuria muutoksiakaan ole odotettavissa. Meidän on jatkossakin tehtävä parhaamme niillä paukuilla, jotka meillä on käytettävissä tehden jatkuvasti pieniä parannuksia, yksi asia kerrallaan. Parhaiten resurssien määrään voidaan vaikuttaa kerhotasolla ottamalla uusia ihmisiä avoimesti mukaan ja antamalla kaikille kannustusta omasta panoksestaan. Pakkopullaa touhusta ei saa kuitenkaan tehdä kenellekään, joten kaikkien, ihan kaikkien, on myös hyväksyttävä se, että osa ihmisistä ei halua olla mukana yhteisissä talkoissa ja muissa ponnisteluissa. Uskon, että lajissamme löytyy tilaa kaikenlaisille ihmisille ja suvaitsevaisuudella pystymme pitämään harrastajat pitkään mukana. Jos koko ajan tulee pikkuhiljaa lisää uusia harrastajia, ja vanhemmat harrastajat säilyvät aktiivisina toimihenkilötehtävissä loppuunpalamatta, niin pikkuhiljaa asiat helpottuvat. Ei haittaa, vaikka otetaan pieniä askelia, jos vain suunta on koko ajan oikea. Tärkeitä asioita GRL:n tehtävälistalla seuraavaksi on varmasti useitakin. Alkanut kilpailukausi tulee viedä kunnialla läpi ja se vaatii paljon työtä niin liitossa kuin kerhoissakin. Hieman pidemmällä aikajänteellä katsoen mielestäni tärkein asia olisi saada liiton rahoitus tasapainotettua tavalla, joka mahdollistaisi suunnitelmallisen kehittämisen. Meidän tulobudjetin rakennehan muuttui rajusti pari kautta taaksepäin Veikkausyhteistyön päätyttyä ja edellinen hallitus teki kovasti töitä sopeuttaakseen kuluja käytettävissä olevan rahamäärän mukaisesti. Nyt kulut on karsittu minimiin ja etenemme käytännössä nollabudjetilla, mutta se ei voi jatkua kovin pitkään. Jossain vaiheessa joudumme tekemään korvaavia kalustohankintoja kiertävän tekniikan osalta ja siinä vaiheessa olisi hyvä olla rahaa valmiiksi säästössä. Nykytilanteeseen ei siis saa jäädä makaamaan ja tyytyä tähän, vaan meidän tulee yhdessä miettiä millä tavoin saamme hankittua lisää rahoituslähteitä. Kyseessä on meidän kaikkien yhteinen huoli, sillä vain taloudellisesti vahva liitto mahdollistaa lajin kehittämisen valtakunnallisella tasolla. Liiton talous kytkeytyy myös kerhojen toimintaan ja sen vuoksi haluankin rohkaista koko jäsenistöä kantamaan kortensa kekoon oman kerhonsa varainhankinnassa. Pienistä puroista syntyy iso virta. Toinen keskeinen kehitettävä asia on tiedottaminen, jossa liitto ei ole aina onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Tosin silloinkin kun jossain onnistutaan, niin parantamisen varaa varmasti on. Koska kyseessä on harrastus, jossa asioita tehdään vapaa-ajalla, niin tässäkin asiassa törmätään resurssien kapeuteen - toimihenkilöiden vähyyteen ja rahan puutteeseen. Sinänsä mitään ihmelääkettä tiedottamisen kehittämiseen en osaa nimetä, mutta senkään suhteen ei siis saa jäädä paikoilleen. Lohdutuksena voin kuitenkin sanoa, että tiedottamisen haasteiden kanssa kamppaillaan eri järjestöissä ja yhdistyksessä tässä maassa kaiken aikaa - tilanne ei ole siinä mielessä meillä sen kummempi kuin muuallakaan. Toivon, että kilpailukaudesta tulee kokonaisuudessaan onnistunut ja se tarjoaa jälleen runsaasti mieleenpainuvia elämyksiä ja jännitettävää kaikille jäsenillemme. Toivottavasti nähdään mahdollisimman monien vanhojen sekä uusien tuttujen kanssa kesän koitoksissa! Lotta Vuorela, EGUn hallituksen jäsenenä , varapuheenjohtajana Seurannut greyhound racingia 1990-luvun puolesta välistä, kolme greytä, joista ensimmäinen koira Good Enough vuonna Aktiivinen koiraharrastaja; mukana aktiivisesti myös agilityn ja mäyräkoirien parissa. Perhe; Aviomies Lasse ja tuleva vauva (las- kettuaika 24.4) Kotipaikka; Hausjärvi GRL:n vahvuus on ehdottomasti sen autonomisuus suomalaisessa greyhound racingissä; säännöt ja toiminta on voitu itse määritellä ilman ulkopuolisen liiton (esim. kennelliitto) alaisuutta ja määräysvaltaa. Moni asia - kuten vaikkapa dopingtestaus - on voitu kehittää itsenäisesti ja lajin omat tarpeet huomioonottaen. Vaikka nykypäivänä eri koiraurheilulajien - tai vaikkapa koirarotujen - välinen yhteistyö on tietynlainen vahvuus, niin silti näen GRL:n vahvuutena sen, että liiton toiminta on keskittynyt vain kahteen rotuun ja niille suunnatun juoksutoiminnan kehittämiseen. Nykyään tuntuu, että moni koirayhdistys on kovin riitaista, jolloin on tietynlainen onni, ettei omia etujaan ole ajamassa useiden eri rotujen harrastajia, jotka luonnollisesti katsovat asioita usein vain omalta kannaltaan. GRL:n vahvuutena näen myös sen, että liiton arvot ovat vahvasti sidoksissa urheilullisiin tekijöihin ja ns. käyttökoirien toiminnan kehittämiseen. GRL:n asema ei ole kaikista vahvin, kun katsotaan suomalaista koiraurheilua yleisesti. Lajin näkyvyys ja liiton toiminta jää usein piiloon ns. suurelta yleisöltä. Toiminnan tasolla GRL kärsii samoista ongelmista kuin moni muukin vapaaehtoisuuteen perustuva yhdistystoiminta; aktiivisten toimijoiden puutteesta ja taloudellisten resurssien rajallisuudesta. Toimikunta/työryhmäpohjainen toimiminen ei tunnu ottavat tuulta GRL:ssa, joka varmasti omalta osaltaan tehostaisi monien asioiden hoitoa ja kehittämistä ja vähentäisi yksittäisten henkilöiden työtaakkaa ja vastuuta. Hallitustyöskentelyyn on vaikea aina löytää ihmisiä, jotka kykenisivät katsomaan toiminnan kehittämistä puhtaasti yleisen edun kannalta unohtaen omat tai omien koiriensa edut. Yksittäisenä heikkoutena näkisin tiedottamisen, joka tuntuu olevan ikuisuusongelma. Nettipäivittäminen voisi olla tehokkaampaa ja foorumin ja lehden käyttöä hallituksen tiedottamisessa voisi hyödyntää vielä enemmän. Haasteena on lajin aseman vahvistaminen ja näkyvyyden lisääminen. Taloudellisen tilanteen parantaminen on varmasti suurimpia haasteita. Mahdollisuuksiahan on rajattomasti, sillä lajissa on jo olemassa kaikki kiinnostavat elementit, joiden avulla toimintaa voidaan kehittää. Katojärjestönä luonnollisesti GRL hoitaa lajin yleiseen toimintaan kuuluvia asioita ja luo puitteet koko lajin olemassaololle....jatkuu seuraavalla sivulla... 19

18 20 Kerhon toiminnassa suurin tuki liitolta tulee kilpailutoiminnan pyörittämiseen. Veloituksessa esim. maalikameralaitteisto, tulospalvelu ja tietokanta ovat kerhon käytettävissä ympäri kilpailukauden ja sen ulkopuolellakin. Liiton asemaa voidaan hyödyntää erilaisissa tapahtumissa ja kerhon oman pr-työn tekemisessä. Esim. liiton hienoa omaa lehteä on aina saanut jakoon pyydettäessä, kun kerholla on ollut tapahtumia. EGUn tulevaisuuden suurimpia haasteita ja tavoitteita on oman radan saaminen kerhon toiminta-alueelle. Tämän projektin toteutumiseen kerho tarvitsee myös liiton tukea ja apua tuleehan radasta luonnollisesti myös yksi GRL:n nimen alla olevasta virallisesta radasta. GRL:n taholta voisi olla tarjolla enemmän koulutukseen liittyvää materiaalia(esim. toimihenkilökoulutuksiin, uuden harrastajan opas, jonkinlaista pr-materiaalia jne), joita kerhot voisivat hyödyntää omassa toiminnassaan. Materiaalinhan ei tarvitse olla ilmainen kerhoille - sekin on palvelua, jos tarvittavaa materiaalia olisi valmiina ja tilattavissa. Hyvin tehty tyylikäs ja vauhdikas lajiesittely DVD tulisi enemmän kuin tarpeeseen. Mukavaa kesäfiilistä ja kisakautta koko greyhound racingin parissa toimivalle porukalle! Rune Österberg, TGK:n hallituksen varapuheenjohtaja, Metsämäen kilpailujen rataselostaja Mielestäni GRL:n vahvuudet ovat samalla osittain heikkouksia, sillä pienessä toimijamäärässä pystytään sopimaan asioita helpommin ja ihmiset tuntevat toisensa vuosien takaa ja näin ollen ei hierarkia tai valta - kysymykset ole niin paljon päätösten esteenä. Toisaalta pieni ydinjoukko ei jaksa tai pysty toimimaan ja päättämään objektiivisesti asioista astumatta jonkun varpaille ja ei uskalleta tehdä eteenpäin vieviä päätöksiä. Haasteina luonnollisesti päällimmäisenä on harrastajamäärän ja sitä kautta lajin tunnettuuden ja kilpailupotentiaalin kasvattaminen. Iso haaste, mutta samalla hiekkalaatikolla GRL on leikkinyt samojen kavereiden kanssa jo 20 vuotta sen enempää haluamattakaan kasvaa. Toinen suuri haaste on paljonkin puhuttu vedonlyönti, josta jotkut tahot enteilivät suurta pelastajaa ja tietä autuuteen. Historia viime vuosilta todisti toisin, eikä sen puolin ulkomainen tai kotimainen vedonvälittäminen tuo itsestään apua, vaan vaatii kokonaisvaltaista imagokehitystä ja asennemuutosta. Ottamalla esimerkiksi ravien huiman palkintotason kasvun ja harrastajamäärän räjähdysmäisen nousun viime vuosina, myös GRL:n mahdollisuuksien rajana voisi teoriassa toimia vain taivas. GRL antaa kerhoille mahdollisuuden kilpailujen järjestämiseen toimimalla kattojärjestönä ja antamalla laitteistoa, esim. maalikameran käyttöön. Lisäksi kaikki dopingnäyttenotosta ja käsittelystä aiheutuneet kulut maksaa GRL. Toivoisin kerholle rahallista tukea kilpailujen järjestämiseen ja yleistä apua mainontaan ja lajin eteenpäin viemiseen. Finn-Speeds Whippet Racing Team Finn-Speeds Whippet Racing Team koostuu kolmesta whippetharrastajasta: Jari Rossisesta (alias Olli) sekä Juha ja Maria Jauhiaisesta. Teamin koirista nartut Delila, Elegant ja Felonia ovat Ollin omistuksessa ja urokset Metallica, Terminator, Zephyros ja El Diablo ovat puolestaan Marian ja Juhan. Nartuista Delila jää tämän vuoden lopussa eläkkeelle ja Felonia aloittaa ensi vuonna kilpailu-uransa. Urokset ovat kaikki kilpailuikäisiä, ikäskaala 1,5-6,5 vuotta. Whippettien kanssa touhuamisesta Ollilla on vajaan kymmenen vuoden kokemus. Juoksuharrastus alkoi kuitenkin jo ennen whipettejä, jolloin kuvioissa oli faaraokoiria. Marian ja Juhan kokemus on noin viisi vuotta. Touhuamisella tarkoitetaan kilpailuttamista molempien liittojen puolella ja opiskelua koirien huippukuntoon treenaamista. Ja sitä opiskelua riittää, kaikki koirat kun ovat yksilöitä. Yksi tapa treenata ei välttämättä toimikaan toisen kanssa niin hyvin. GRL:n vahvuutena on kilpailupäivät, jotka ovat rennompia, mikä johtuu suuresti lähtöjen aikataulutuksesta ja muusta järjestelmällisyydestä. Rentoutta lisää myös se, että kaiken korkuiset whippetit sekä kivespuuteiset ovat GRL:n puolella saman arvoisia. Lisäksi ratojen turvallisuuteen kiinnitetään kiitettävästi huomiota. Vahvuus on sekin, että joskus voi saada osallistumismaksunsa takaisin, jos koira pärjää hyvin. Vahvuudeksi voisi myös lukea sen, että sponsoreja hankkimalla voidaan kehitellä helposti erilaisia kilpailuja. Whippettien osalta GRL:n heikkouksiin voisi laskea pienen koiramäärän. Yksi vaikuttava tekijä vähäiseen koiramäärään voi olla whippettien kohtalaisen matala arvostus greyhoundeihin verrattuna, joka näkyy/on näkynyt mm. kisojen juoksujärjestyksessä ja palkinnoissa. Jälkimmäiseen tosin whippettoimikunta aikoo panostaa ensi kaudelle aiempaa enemmän, nyt kun on tiedossa ettei sponsoreita hankita liiton toimesta vaan whippettoimikunnan on tehtävä se itse. Yksi heikkous on myös se, ettei voida juosta yhtä lähtöä enempää/kilpailupäivä, koska suuri osa menestyvistä whippeteistä pystyy juoksemaan jopa kolme starttia/ päivä. Ja jotkut viimeisessä juoksussa jopa vielä parantavat aikaansa. Heikkoudeksi systeemi yksi lähtö/päivä muodostuu silloin, kun toisen liiton puolella sattuu olemaan alkuerien, välierien tai finaaleiden kanssa yhtä aikaa jokin arvokilpailu, joka vetää whippetit toisen liiton kisoihin. Whippettien osalta alkanut kausi näyttää tulevaisuuden osalta hyvältä, sillä useita uusia harrastajia näyttää löytäneen myös GRL:n kilpailut. Mahdollisuudet whippetracingin kehittämiseen ovat hyvät, mutta toki se vaatii kärsivällisyyttä ja kekseliäisyyttä, että saadaan whippetmäärät lisääntymään myös GRL:n puolella. Whippetharrastajat ovat saaneet GRL: ltä mahdollisuuden kilpailuttaa koiriansa kahden liiton kilpailuissa ja etenkin toisen liiton puolella ylikorkeaksi mitatut sekä kivespuutteiset saavat osallistua samoihin arvokilpailuihin kun ns. mittoihin menevät. Lisäksi nopeusluokitus toimii mielestämme paremmin, kuin SVKL:n pisteluokitus; se kertoo enemmän koiran vauhdista. GRL:ltä toivoisin whippettien arvostuksen lisäämistä. Lisäksi toivoisimme pienten narttukoirien sekä pienten urosten puolesta - että voitaisiin kehittää jonkinlaiset painoluokat ainakin osaan kilpailuista. Tämä toive siksi, ettei kevyiden koirien koppitoiveena tarvitsisi turvallisuussyistä pitää ulkokoppia. Lisäksi toivoisimme sääntöihin muutosta whippettien osalta siten, että voitaisiin juosta esim. kaksi starttia/päivä, tai vaikka alkuerät lauantaina ja finaalit sunnuntaina. Tällaisilla muutoksilla uskoisimme saavamme lisää whippetharrastajia GRL:n kilpailuihin. Mielipiteemme eivät varmastikaan ole kaikkien whippetharrastajien mielipiteiden kanssa yhdenmukaisia, vaan omia ajatuksiamme whippetharrastuksesta GRL:n puolella. Toivomme, että whippetit löytävät tiensä myös GRL:n kisoihin, jotta saataisiin lisää hyviä ja monipuolisia lähtöjä. Turussa äitienpäivänä juostu Friskies Sprintti Derbyn ae. antoi jo hieman viitteitä siihen suuntaan, että whippetmäärät olisivat kenties kasvussa. Mirja Piranta, pitkäaikainen harrastaja Mirja Piranta: Elämäntapa & työ; kirjoittaminen, teatterin tekeminen, opettaminen. Ensimmäinen grey tuli taloon GRL:n (ent. SVUK) syntyvuonna 1984 nivelreumapotilasta liikuttamaan. Greyt ovat auttaneet / motivoineet minut jaloilleni, ja taanneet palautuneen liikuntakyvyn säilymisen. Greyhound rules! Tarkennettuna greynarttu, uros on muiden juttu. GRL kattojärjestönä takaa ylivertaisen ammattitaidon järjestää ja toteuttaa mahdollisimman turvalliset kilpailut. Aikataulut pitävät. Liitto on myös panostanut kilpailuihin liittyvään tekniikkaan sekä tulospalveluun. Nykyinen tietokanta luksusta, kun vertaan miten olivat asiat vuonna 1984, jolloin Suomi-sarjalla tunnusteltiin uuden urheiluliiton perustamista. GRL:n suurin heikkous on sen syntymästä saakka ollut tiedon kulun puute jäsenistön suuntaan. Harrastajat eivät tiedä, mitä jäsenistöä koskevaa milloinkin on päätetty. Esimerkiksi kaudella 2006 hallitus oli muutellut Vuoden koira pisteytyksiä siitä etu- tai jälkikäteen jäsenistölle kertomatta. Tiedottajan ainainen puute on GRL:n vahvin heikkous. Tiedotukseksi ei riitä, että jossakin vain näkyy tiedottajana jokin nimi Tiedon kulun puute ruokkii passiivisuutta. Kun ei tiedä mitään liiton linjauksista, tulevaisuudensuunnitelmista, visioista, mikään ei motivoi toimimaan. Sikiää kansaa mitä tässä sitten toimiin tuppautumaan, me vaan juostaan. Kardinaalivirhe oli peilin sijasta sulkea foorumit ja siten tappaa keskustelu. GRL: n sivuille eksyvä toteaa tulleensa seisoville, kuolleille sivuille. Ne eivät innosta lajin pariin. Innostavilla sivuilla tapahtuu vähintään kerran viikossa, mieluiten päivittäin. Nyt keskustelu on pirstaloitunut useille yksityisille sivuille, mikä ruokkii yhteishengen sijasta kuppikuntaisuutta. GRL:n perushaaste on sisäistää suomalainen grey- ja whippeturheilu Suomessa. Toiminta on näillä raukoilla rajoilla harrastusta ja koirat kavereita. Ns. Irlannin mallit tai vastaavat eivät meille sovellu. Suurimmat tulevaisuuden haasteet ovat tiedottamisen aloittaminen jäsenistön suuntaan, ulospäin sitä on joskus jonkin verran harrastettu. (Mm. itse rivijäsenen aktiivisuudella laitoin

19 säännöllisesti infoa lehteen liki joka kilpailusta ennakkoon ja jälkeenpäin vuosina ) Mahdollisuudet löytyvät kentän vahvistamisesta sisältäpäin. Ideaali siinä, että jokainen pystyisi kulkemaan rinta kaarella, terveesti ylpeänä joukkoon kuulumisesta. Minä tavallisena rivijäsenenä en tunne kuuluvani joukkoon, kun tietoa ei heru. Avoin tiedonkulku viestii jäsenistöstä välittämisestä, ja kannustaa osallistumaan. Pääkaupunkiseudulta puuttuu yhä rata, mutta voimavarat uuden radan puuhaamiseen syntyvät vasta siitä, kun GRL motivoi pienen ja hajanaisen harrastajakentän huomisen visioidensa taakse. Ei pääse mihinkään, ellei tiedä mihin on menossa. Harrastajana olen saanut GRL:ltä varoituksen ja mahdollisuuden kilpailuttaa greyhoundia hiekkaradalla. Eivät ole varpaat napsuneet hajalle kovissa epätasaisissa mättäissä, kuten nurmiradoilla aikoinaan kävi. Meidän ilmastossamme nurmi ei kerta kaikkiaan toimi, ja juuri se kokemus siivitti historian ahkerat uutta liittoa perustamaan. Visio oli silloin kristallinkirkas. Toivon GRL:lta, jota edustaa hallitus, jäsenten kuulemista ja jäsenille vastaamista. Jos joku kysyy jotakin, se viestii hänen kiinnostuksestaan. Toivon GRL:n reagoivan, nyt ei tapahdu niin. Kilpailusääntöjä esim. on päivitetty marraskuussa ja niitä kysytty esille kahdesti kolmen viikon välein kevättalvella. Hallitus ei ole reagoinut, eikä päivityksiä tullut näkyviin vielä 6.4. mennessä. Itse odotan hallitukselta vastausta 11 vuotta sitten kilpailunjohtajan neuvosta lähettämääni kirjalliseen kysymykseeni siitä, voiko toinen kilpailuttaja määrätä laittamaan 3-koppiin arvotun koejuoksijan koppiin 4, kun tuo toinen halusi laittaa 4-koppiin arvotun koejuoksijansa kolmoseen. Lähtökopin takana ei kauaa kerinnyt vänkäämään, joten hävisin. Kannattaa kokeilla laittaa GRL kuntoon sisältäpäin. Sieltä löytyy myös tuloskunto. Jokainen ymmärtää lajimme kasvupohjan olevan pienharrastajissa. Heitä tulee motivoida ja arvostaa, jotta he koiran otettuaan tulevat radoille ja jäävät harrastuksen pariin. Suuret harrastajat ja suuret kasvattajat pysyvät mukana, mutta eivät voi loputtomiin kasvattaa koiramääräänsä. Heidän kauttaan laji ei pysty laajenemaan. GRL:n historian aikana on koettu liian monia sellaisia vuosia, että koko kilpailukausi on pyörinyt pelkästään kuuden huippukoiran ympärillä. Kärjistetysti ilmaistu, mutta totta. Sellainen ei motivoi keskinkertaisen greyn omistajaa nettomaksajaksi. Jäsenistö arvoonsa me-hengessä! Pienharrastajien esiin nosto, kannustus ja arvostus! Ellei jäsenkenttä koe olevansa osa GRL: oa, on turha takertua suoraan lillukanvarsiin. Turha kolmen viiden ihmisen on uusia ratoja suunnitella. Peleistä en virka mitään. Paitsi että ensin toiminta sisältäpäin kuntoon, ja jos joskus pelit tulevat, mukaan toimintaan mahdollisuus estää koiransa laittaminen vetolähtöihin. Ammattilaisten veikkausliiga erikseen, harrastajille mahdollisuus harrastaa oman motivaationsa tasolla löysällä pipolla julkisesti riepottelematta. Ylipäänsä iloista rentoutta toimintaan. Oivalsin tämän viime kesänä Tampereella, kun kuulin runsaan yleisön joukosta repliikin: Lähetään vetään, tää on niin tiukkapiposta! Leena Säger, pitkäaikainen harrastaja Olen Leena Säger (ent.siuro) ja asun Tampereen Teiskossa Kämmenniemessä mieheni Raimon ja koirani Nirvanan kanssa. Olen harrastanut Vinttikoiraurheilua vuodesta 1979 asti. Alkuun en tiennyt Greystä yhtään mitään, kun tuttu mies toi meille mustan narttupennun nimeltä Black-Diamant. Lähdin kauppiin katsomaan kisoja ja siitä se iski vimma harrastamaan ratajuoksua. Siitä asti on minulla vinttikoira ollut. Olen kasvattanut kolme pentuetta Black-Diamant ja Immits Pennys Fire GRL:n vahvuudet ovat hyvä kattojärjestö ja hyvä ja värikäs lehti joka on mukana kotimaan koiraurheilussa ja myöskin Ulkomaan uutisissa. Heikkouksia taas on se, ettei laji ole tarpeeksi vetovoimainen uusille harrastajille. Tiedon kulku ei oikein pelaa rivi-ihmisille varsinkaan jos ei ole nettiä. Hallituksen päätöksistä pitäisi saada enemmän tietoja. Haasteita taas on saada laji laajenemaan edellyttäisi useampia juoksuratoja, koska pitkät välimatkat Turku Oulu ovat vaikeita harrastajille. Kerhojen tukeminen olisi tärkeätä, koska kerhot ovat lähempänä harrastajia. Harrastajana olen saanut GRL:ltä hyviä hetkiä harrastuksen parissa ja hyviä ystäviä ympäri suomea. Toivoisin enemmän perhekeskeisyyttä ja enemmän ohjausta ja huomioon ottamista uusille harrastajille. Palkintosummien noustessa voittajakoirille se aiheuttaa lajin muuttumista ammattimaiseen suuntaan, joka pienellä koiramäärällä vie pohjaa harrastamiselta. Toivoisin että palkintosummia jaettaisiin tasaisemmin kaikille koirille, jolloin se tukisi harrastajamaista toimintaa. Samalla se tukisi uusien harrastajien kiinnostusta vinttikoiraurheiluun. Samuli Hiltunen ja Emilia Kokko, uudet harrastajat Olemme Samuli Hiltunen ja Emilia Kokko, 27-vuotiaat koiraharrastajat Haukiputaalta. Perheeseemme kuuluu kaksi labradorinnoutajaa ja uutena tulokkaana greypentu Nature of Niffler (Extra Dividend Pepperseepearl), kotoisammin Nooa. Olemme olleet jo pidemmän aikaa kiinnostuneita greyhoundeista rotuna ja ajatelleet ottavamme greyn sitten joskus. Viime kesän alussa koirakuume nousi valtavaksi ja aloimme hankkia greyhoundeista lisää tietoa. Viimeinen naula arkkuun oli Virpiniemen SM-kisat, joissa olimme katselemassa upeita koiria. Tutustuimme radan reunalla Kimmo Alamartimoon ja Anu Raappanaan, jotka opastivat meitä syvemmälle lajin saloihin ja onnistuneesti lisäsivät kuumettamme tutustuttamalla meidät omiin koiriinsa. Tästä ei enää mennytkään montaa viikkoa kun varaus myöhemmin syksyllä syntyvään pentuun oli jo tehty. Pennun varaamisen jälkeen lajiin perehdyttämisessä on ollut valtavan suurena apuna Nooan kasvattaja Minna Turunen, joka on ahkerasti vastaillut maan ja taivaan väliltä oleviin kysymyksiimme lajista ja rodusta. Emme tienneet kovinkaan paljon GRL: sta ennen liittymistämme siihen, ainoastaan sen että GRL on greyhoundurheilun kattojärjestö, johon kuuluu jäsenkerhoja. Harrastuksen edetessä tietoakin karttuu lisää. Konkreettisin GRL:ta saamamme asia näin harrastuksemme alkumetreillä on ehdottomasti jäsenlehti, joka tarjoaa paljon mielenkiintoista asiaa uudelle harrastajalle. Lehdessä olevista esittelyistä oppii myös tunnistamaan lajissa mukana olevia ihmisiä ja koiria. Toivomme saavamme GRL:ta uusinta tietoa lajiin liittyen sekä vinttikoiraurheilun edistämistä Suomessa. Hyvää tulevaa kesää kaikille ja onnea tulevalle kisakaudelle! Jussi Niemensivu, uusi harrastaja Olen Jussi Niemensivu Parkanosta. Minun lisäksi meidän talouteen kuuluu avopuolisoni Niina Mansikkaviita sekä kaksi Whippettiä Milo (Täysikuun syysyö) sekä Cola ( Noble Nelly s one Charleston). Olemme harrastaneet koirien kanssa nyt kohta puolitoista vuotta. Kilpailemaan emme vielä ole päässeet Whippettien kanssa, mutta ehkä tänä kesänä jos kirjat juostaan niin päästään sitäkin sitten kokeilemaan. Ensi syksynä olisi mahdollisesti tulossa myös Greypentu jota nyt jo kovasti odotellaan! Luultavasti ensimmäisen kerran tuli kuultua greyhound racingistä joskus vuosia sitten kun veikkaus oli vielä mukana. Silloin tuli kokeiltua veikkaamista tietämättä mitään lähtöjen koirista. Ehkä sieltä myös tuli alku innostus myös lajiin. Tai jos todella aletaan miettimään koska tapahtui ensimmäinen kilahtaminen niin se oli kun brittipop bändi Blurin musiikkivideossa, olisiko ollut Parklife, vilahti muutaman kerran kisalähtöjä,se sytytti! Todellinen tutustuminen GRL:n tapahtui kun meidän ensimmäinen Whippet osoittautui pallipuoliseksi ja ylikorkeaksi. Silloin tuli huomattua että GRL:n puolella kisaaminen myös onnistuisi ilman että tapahtuisi mitään karsintaa. Innostuminen on kasvanut kun on tutustunut netin kautta keskustelufoorumeihin ja kasvattajien sivuihin. Ensimmäinen mielikuva GRL:stä taisi olla juuri se että voidaan GRL:n alaisuudessa kisailla meidän vipukoilla, sekä se että siellä kisaa nämä Greyhoundit. Toisen liiton alaisuudessa Greyhoundeja ei taida niinkään kilpailla. Muuta mielikuvaa ei vielä ole ehtinyt syntyä. Ensimmäinen lehtikin tuli meille nyt vuoden alussa. Tällä hetkellä ainoat asiat mitä GRL:ltä ollaan saatu, ovat se ensimmäinen lehti ja tämä kunnia päästä lehteen! Odotetaan innolla mitä kaikkea muuta se voi antaa! GRL:ltä toivoisin Veikkauksen tai muun tahon saamista mukaan kasvattamaan lajin suosiota. Itselleni en niinkään mitään. Ei pysty vielä sanomaan näin parin kuukauden mukana olon jälkeen mutta palaillaan asiaan vuoden parin päästä! Sanotaan nyt vaikka että kannustavaa ilmapiiriä ja uusia jäseniä mukaan! Hyvää kevättä ja onnea kaikille Greyhoundeille ja Whippeteille tulevan kesän kilpailuihin! 21

20 Sand Man Jos 70-luku oli Monalee Championin kulta-aikaa, niin 80-luku kuului jenkkituonnille nimeltä Sand Man. Valkomusta uros näki päivänvalon elokuussa 1973, ja hänen kasvattajanaan oli yksi Yhdysvaltojen menestyneimpiä kasvattajia: Wayne Strong. Suomennos Kari Kinnunen Kuvat greyhound-data.com Väri: valkomusta Sukupuoli: Uros Paino: 29 kg ~ 64 lbs Syntynyt: Elokuu 1973 Vanhemmat: Friend Westy & Miss Gorgeous Ollessaan schoolingissa Strong huomasi että Sand Manillä oli erinomainen kiihtyvyys ja hän johti useimmiten pentuesiskoksiaan kolmanteen kaarteeseen. Tarína kertoo, että alkuillan schoolingissa Sand Man johti trialia, kunnes vieheenvetäjä hukkasi vieheen näkyvistään. Sand Man kaatui ja loukkasi olkapäänsä. On kuitenkin silkkaa spekulointia, kuinka paljon vamma lopulta haittasi hänen juoksu-uraansa. Lopulta hän kilpaili Yuma-radalla Arizonassa, ja Pueblon radalla Coloradossa Wegert kennelin alaisuudessa. Hänen treenarinsa oli Joe Slovick. Sand Man voitti luokka 1:sen Yumassa ja luokka A:n Pueblossa. Kummassakin tapauksessa matka oli 550 jaardia, jossa hänen täytyi ottaa kaulaa heti alusta voittaakseen. Pueblossa hän juoksi 31.59, kun JJ Eckertin rataennätys oli Mielenkiintoista oli, että Sand Man oli urokseksi melko pieni. Kisapaino liikkui kilon välillä. Useimmat Sand Manin siskoksista menestyivät paremmin radalla. Parhaimpana heistä oli Highway Robber, valkomusta koira joka juoksi 550 ja 660 jaardia. Highway Robber voitti 52 kisaa, ja yli dollaria palkintorahoja. Hänen voittoihinsa kuului mm. ratamestaruus Orlandossa ja Wonderlandissa, sekä voitot Fall Maturitysta ja Wonderland Inauguralista. Hän tuli myös kakkoseksi St.Petersburg Derbyssä. Highway Robber äänestettiin All-American teamiin - johon kuului kahdeksan parasta treenissä olevaa greyhoundia - vuonna Robberista tuli erinomainen siitosuros. Hänen jälkeläisiään olivat mm. Hail To Chef (voitti Flagler Internationalin), Beau Boogie (voitti World Sprint Classicin) ja Milo Tate (rataennätys 550 jaardilta St.Petersburgissa). SUVUSTA Sand Manin muita pentuesiskoksia: Cincinnati Red (JW Rocket One Memorial) Miss Friend (Fawn Warrior Marathon, All American, ja erinomaisen Dixie s Pixien emä) Radar Look (stakes voittaja, Amerikan huippukoiriin kuuluvan Meter Maidin emän emä) Prairie Dog Fruit Float (Pohjois-amerikan mestari Frontier TJ DJ:n emän emä) Pentueen isä oli koira nimeltä Friend Westy, ja Wayne Strongin itsensä sanomana ei tosiaankaan nopeimpia koiria mitä hän oli treenannut. Hän kyllä voitti pari hyvää finaalia, mm. Raynham Derbyn Australian tuonti Tell You Why oli todellinen huippukoira. Tell You Why oli Sand Manin emän Miss Gorgeousin isä. Tell You Why voitti Harold s Park Classicin Australiassa, ja hänestä tuli ehkäpä tärkein uros yhdysvaltojen greyhound-historiassa. Hänet valittiin vuoden urokseksi 1967 ja Sand Manin emä Miss Corgeous oli ehkäpä paras narttu mitä Tell You Why jätti jälkeensä - joidenkin mielestä. Hän kuului 1970 All American Teamiin, ja kun hänet myytiin jalostukseen dollarilla hänestä tuli ainoa narttu joka on jättänyt jälkeensä kolme eri koiraa, jotka pääsivät All American Teamiin. SAND MANIN SIITOSURA IRLANNISSA: Vuonna 1977, Limerickiläinen siitosurosten pitäjä Peter Frankilin etsi jenkkituontia itselleen. Hän pyysi Dan Greeneä katsomaan itselleen sopivia. Monia eri uroksia tarjottiin, mutta kun Franklin kuuli Sand Manin pentueesta, hän iski silmänsä Sand Maniin. Sand Maniä ei ajateltu käyttää siitokseen, itseasiassa häntä oltiin lopettamassa juoksu-uran päätteeksi. Koiran onneksi, Peter Franklin päätti hankkia Sand Manin itselleen. Hän antoi vaihdossa Faithful Judyn (Harold Cross-voittaja ajalla 29,60). Samana päivänä kun Sand Man lähti karanteeni-kennelistä Peter Franklin astutti Eileens Flamen hänellä. Eileens Flamen hän oli hankkinut itselleen kokonaisella 100 dollarilla... Niiden mielestä, jotka eivät olleet tietoisia Sand Manin taustoista ja suvusta, Peter Franklin oli pahasti hukannut näkemyksensä. Hänellä oli nyt jenkkituonti-uros (jenkkituonneilla oli muutenkin aika mitätön maine Irlannissa 1978) joka oli korkeintaan kolmanneksi tai neljänneksi paras pentueesta. Vuotta myöhemmin, Sand Manillä oli ollut ainoastaan 22 astutusta, joihin kuului monia Franklinin omia narttuja. Sand Man itse oli jo kuusivuotias. Vaan sitten kun nämä pennut tulivat radalle, alkoi tapahtua! Ensimmäisessä pentueessa oli mm. Midland Oaks-finalisti White Sand. Toiseen pentueeseen kuului Man Of Ice (Irish TV Trophy-finalisti) ja käyttökelpoinen Nimble Twinkle. Mutta eräs näistä 22 ensimmäisestä pentueesta oli sellainen, joka viimeistään nosti Sand Manin huipulle. Tämä pentue oli John Daltonin kasvattama. (Jos John Dalton käytti jotain urosta, se kertoi uroksen olevan huippuluokkaa...). Emänä oli koira nimeltä Maythorn Pride. Pentueeseen kuului In Flight (Englannin Derby-finalisti), siitosuros Sand Black, nartut Strange Legend (Irish Oaks-voittaja), Miss Hilary, Kasco Lady, Slight Chill, Bleak Weather ja Miss Peel. Siitä lähtien Sand Manin potentiaali tunnettiin. Hänet myytiin punnalla vuonna 1979 John Fitzpatrickille Portaloiseen. Sand Man oli ahkera astuja, joka hoiteli jopa viisi narttua viikossa siitosuransa alussa, ja hänen viriiliteettinsä kesti aina vuoteen 1987 kun hän oli 14-vuotias. Sand Man kuoli vuonna Historia on osoittanut, että Sand Man toi lujuutta Irlannin nopeisiin emälinjoihin. Sand Manin yhdistelmä narttujen kanssa, joiden isänä oli Linda s Champion, oli menestyneimpiä yhdistelmiä 1980-luvulla. Sand Man jätti koiria, jotka olivat hyviä eri matkoilla. Hän jätti sprintti-mestareita, kuin myös Euroopan historian parhaimman marathon-matkan juoksijan, Scurlogue Champin. Yhteenvetona, valtaosa hänen parhaista jälkeläisistään juoksivat 550 jaardin ylittäviä matkoja. Sand Man on luonut omat ainutkertaisen osansa Irlannin greyhoundin jalostuksessa, ja hänen vaikutuksensa on nähtävissä sukupolvien päässä. SAND MANIN JÄLKELÄISIÄ: Whisper Wishes (English Derby) Sandy Sally (English Oaks) Flashy Sir (English Laurels) Grand Prix (Slaneyside Gold) Rapid Mover (Scurry Gold Cup) Mobile Bank (Eng. Cesarewitch) Scurlogue Champ (Eng. Cesarewitch) Lodge Prince (rataennätys 480m Wimbledonissa/550 Shelbournessa) Sand Style (Silver Salver) Minnies Matador (Golden Jacket) Track Man (rataennätys 555 Catfordissa) Crohane Lucy (Flying Four) Dipmac (Irish Derby) Strange Legend (Irish Oaks) Game Ball (Irish Produce Stakes) Sand Blinder (Irish Grand National) Half Awake (Gold Collar) Black Whirl (Gold Collar) Role of Fame (Eng. Cesarewitch) Kerogue Nell (Irish TV Trophy) Glenivy (Irish TV Trophy) Easy and Slow (English St.Leger) Hot Sauce Yankee (Circuit) Lähdeaineisto In The Blood 23