Pysyviä orgäänisiä yhdisteitä sisä ltä vien jä tteiden kä sittelyväätimukset - EU:n POP-äsetuksen jä tteitä koskevien mä ä rä ysten soveltämisohje

Eevaleena Häkkinen, Tuuli Myllymaa Suomen ympäristökeskus Kulutuksen ja tuotannon keskus Pysyviä orgäänisiä yhdisteitä sisä ltä vien jä tteiden kä sittelyväätimukset - EU:n POP-äsetuksen jä tteitä koskevien mä ä rä ysten soveltämisohje Luonnos 30.11.2015 1

Sisällys Lukijalle... 4 Lyhenteet... 5 1 Johdanto... 7 2 Milloin jätteestä tulee POP-jätettä?... 8 2.1 Tulevaisuudessa todennäköisesti POP-yhdisteiksi luokiteltavat aineet... 9 3 Mitkä jätteet voivat sisältää POP-yhdisteitä?... 11 4 Miten POP-jätteet tulee käsitellä?... 13 4.1 Polttaminen... 14 4.2 Fysikaalis-kemiallinen käsittely... 15 4.3 Materiaalikierrätys - vain eräille metalliteollisuuden jätteille... 16 4.4 Esikäsittely ja varastointi... 16 4.5 Sallitut poikkeukset hävittämis- ja käsittelyvaatimuksiin... 17 4.5.1 Mitä POP-jätteitä voidaan poikkeustapauksessa sijoittaa vaarallisten jätteiden kaatopaikalle tai maanalaiseen sijoituspaikkaan?... 18 5 Milloin POP-jäte on myös vaarallista jätettä?... 19 5.1 Bromattuja palonsuoja-aineita sisältävien muovien luokittelu... 19 5.2 Mitä vaikutuksia on POP-jätteen luokittelulla vaaralliseksi tai vaarattomaksi jätteeksi?... 21 6 POP-yhdisteitä sisältävän jätteen vienti ja tuonti... 23 6.1 POP-jätteiden siirtojen luvanvaraisuus... 23 6.2 POP-yhdisteitä sisältävien jätteiden siirrot loppukäsiteltäväksi... 23 6.3 POP-yhdisteitä sisältävien jätteiden vienti ja tuonti hyödynnettäväksi... 24 6.4 Jätteiden siirrot esikäsiteltäväksi... 24 7 Sähkö- ja elektroniikkaromua ja romuajoneuvoja koskevat POP-lainsäädännön soveltamisohjeet... 26 7.1 Yleistä bromatuista palonsuoja-aineista... 26 7.2 POP-palonsuoja-aineiden käytölle asetetut kiellot ja rajoitukset... 26 7.3 Bromattuja palonsuoja-aineita sisältävät muovit romuajoneuvoissa... 27 7.3.1 POP-yhdisteiksi luokiteltujen palonsuoja-aineiden käyttö ajoneuvoissa... 27 7.3.2 Romuajoneuvojen esikäsittelyvaatimukset ja kierrätystavoitteet... 28 7.3.3 Romuajoneuvojen käsittelyn nykykäytäntö Suomessa... 28 7.4 Bromattuja palonsuoja-aineita sisältävät muovit sähkö- ja elektroniikkalaitteissa... 29 7.4.1 POP-yhdisteiksi luokiteltujen palonsuoja-aineiden käyttö sähkö- ja elektroniikkalaitteissa... 29 7.4.2 Sähkö- ja elektroniikkaromun haitallisten aineiden poistovaatimukset ja kierrätystavoitteet... 30 7.4.3 Sähkö- ja elektroniikkaromun käsittelystandardit... 30 7.4.4 Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden käsittelyn nykykäytäntö Suomessa... 32 7.5 Ajoneuvoista ja SE-laitteista irrotettujen osien käyttö varaosina... 33 8 Palonsuoja-aineita sisältävien muovien erottelu ja käsittely... 35 8.1 Bromia sisältävän muovin erotteluun soveltuvia tekniikoita... 35 8.2 Bromipitoisten muovijätteiden käsittelyvaihtoehdot... 36 8.3 Vaihtoehto 1: Bromattuja palonsuoja-aineita sisältävien muovien manuaalinen erottelu ennen käsittelyä... 38 2

8.3.1 Mihin sähkö- ja elektroniikkalaitteiden osiin muovien manuaalinen erottelu tulisi kohdentaa? 39 8.3.2 Mihin romuajoneuvojen osiin muovien manuaalinen erottelu tulisi kohdentaa?... 40 8.4 Vaihtoehto 2: Bromattuja palonsuoja-aineita sisältävien muovien erottelu murskeesta ja käsittely POP-jätteenä erillisenä jakeena... 40 8.5 Vaihtoehto 3: Murskeen tai paloittelujätteen käsittely POP-jätteenä, jos bromattuja palonsuojaaineita ei kyetä erottelemaan muusta jätteestä... 41 8.6 Mitä ympäristönäkökohtia bromattuja palonsuoja-aineita sisältävän muovin murskauksessa ja syntyvien jakeiden käsittelyssä tulisi huomioida?... 41 8.7 Yhteenveto POP-asetuksen vaatimusten soveltamisesta POP-yhdisteitä sisältävien romuajoneuvojen ja sähkö- ja elektroniikkaromun käsittelyyn... 43 Viitteet:... 46 Liite 1: EU:n POP-asetuksen ja siihen tehtyjen muutosten julkaisutiedot... 50 Liite 2: Tietoja POP-yhdisteiden sallituista käyttökohteista, käytön lopetuksesta sekä tuotteista ja materiaaleista, jotka saattavat sisältää POP-yhdisteitä... 51 Liite 3: Jätejakeet, joiden varastoimiseen pysyvästi syvälle kallioperään, suolakaivoksiin tai vaarallisten jätteiden kaatopaikalle voidaan poikkeustapauksessa myöntää lupa... 56 Liite 4: EU:n POP-asetukseen sisältyvien POP-yhdisteiden kemikaalilainsäädännön mukaiset luokitukset ja sovellettavat vaarallisen jätteen pitoisuusrajat... 58 3

Lukijalle Pysyviä orgaanisia yhdisteitä ja niitä sisältävien jätteiden jätehuoltoa säännellään EU:n asetuksella (EY) N:o 850/2004. Asetusta on sen voimaantulon jälkeen muutettu useita kertoja, viimeisin muutos annettiin marraskuussa 2015 ja tulee voimaan 4.12.2015. Lainsäädännön muutoksen myötä jätehuoltovaiheessa kierrosta on poistettava ja pysyvästi hävitettävä tuotteita, joihin ei aiemmin ole liittynyt POPlainsäädännön velvoitteita. Esimerkiksi POP-asetuksessa rajoitettuja bromattuja palonsuoja-aineita on löydettävissä etenkin tuotteista, jotka päätyvät yhdyskuntien jätehuollon piiriin. Tämän oppaan tarkoituksena on antaa ohjeet POP-asetuksen soveltamisesta jätteisiin eli siitä, milloin jäte on luokiteltava POP-jätteeksi, mitä vaatimuksia asetuksessa säädetään POP-jätteiden käsittelylle ja mitkä ovat POP-jätteiksi luokiteltujen romuajoneuvojen ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromun mahdolliset käsittelyvaihtoehdot. Opas on tarkoitettu kuntien ja valtionhallinnon ympäristölupa- ja valvontaviranomaisille, yrityksille, joiden toiminnassa voi syntyä POP-jätteitä, jätehuoltoalan yrityksille, sekä jätteen käsittelyn suunnittelua tekeville konsulteille. Opas on valmisteltu Suomen ympäristökeskuksessa ympäristöministeriön rahoituksella. Oppaan valmistelussa on käytetty taustamateriaalina Suomen ympäristökeskuksessa aiemmin tehtyjä selvityksiä POP-yhdisteistä ja POP-jätteistä. 4

Lyhenteet Pysyviä orgaanisia yhdisteitä sisältävien jätteiden käsittelyvaatimukset ABS BAT BDE BREF BRF CENELEC CFC CRT DDT EFTA ELV HBB PBDE PC HBCDD HCBD HCH HIPS LCD NIR OES PBDD/F PBDE PCB PCDD/F PFOS Akryylinitriilibutadieenistyreeni Paras käyttökelpoinen tekniikka (Best Available Technology) Bromidifenyylieetteri Parhaan käyttökelpoisen tekniikan vertailuasiakirja Bromatut palonsuoja-aineet (Brominated Flame Retardants) Sähkö- ja elektroniikkalaitteisiin liittyvää standardointia tekevä eurooppalainen standardointielin Kloorifluorihiilivedyt Katodisädeputki Diklooridifenyylitrikloorietaani Euroopan vapaakauppajärjestö, johon kuuluvat nykyisin Norja, Islanti, Sveitsi ja Liechtenstein Romuajoneuvo (End-of-Life Vehicle) Heksabromibifenyyli Polybromidifenyylieetterit Polykarbonaatti Heksabromisyklododekaani Heksaklooributadieeni Heksakloorisykloheksaani Iskunkestävä polystyreeni Nestekidenäyttö Lähi-infrapuna-analyysi Kipinäherätteinen optinen emissiospektrometri Polybromatut dibentsodioksiinit ja furaanit Polybromidifenyylieetterit Polyklooratut bifenyylit Polyklooratut dibentsodioksiinit ja furaanit Pentafluorioktaanisulfonihappo 5

PCN POP POP-asetus PS PUR Polyklooratut naftaleenit Pysyvä orgaaninen yhdiste (Persistent Organic Pollutant) Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 850/2004 Polystyreeni Polyuretaani REACH-asetus Kemikaalien rekisteröintiä, arviointia lupamenettelyä ja rajoituksia koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 RoHS-direktiivi SCCP SE-laite SER TBBPA WEEELABEX XRF XRT Vaarallisten aineiden rajoittamista sähkö- ja elektroniikkalaitteissa koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/65/EU Lyhytketjuiset klooratut parafiinit Sähkö- ja elektroniikkalaite Sähkö- ja elektroniikkaromu tetrabromibisfenoli-a Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajayhteisöjen eurooppalainen järjestö Röntgentransmissio Röntgenfluoresenssianalyysi 6

1 Johdanto Pysyvät orgaaniset yhdisteet (persistent organic pollutants, POP) ovat myrkyllisiä, hitaasti hajoavia kemiallisia yhdisteitä, jotka kertyvät eliöihin ravintoketjussa ja kulkeutuvat kauas päästöpaikastaan ilman, veden tai muuttavien eläinlajien välityksellä. Tällaisten kemikaalien on arvioitu voivan aiheuttaa merkittäviä ympäristö- ja terveyshaittoja kaukana päästölähteestä. Siksi niiden käyttöä on rajoitettu kansainvälisissä sopimuksissa, kuten YK:n alaisella Tukholman yleissopimuksella. Euroopan yhteisössä Tukholman sopimuksen rajoitteet on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 850/2004 pysyvistä orgaanisista yhdisteistä (ns. EU:n POP-asetus). POP-asetuksen ja sen muutosten julkaisutiedot aikatauluineen löytyvät liitteestä 1. POP-asetus on sellaisenaan voimassa olevaa lainsäädäntöä kaikissa EU:n jäsenmaissa, myös Suomessa. EU:n POP-asetus sisältää tällä hetkellä 24 pysyvää orgaanista yhdistettä tai yhdisteryhmää (taulukko 1). Asetuksessa säädetään näitä yhdisteitä sisältävien jätteiden jätehuoltoa koskevista velvoitteista, jotka riippuvat jätteen sisältämien POP-yhdisteiden pitoisuudesta. Asetuksessa annetaan pitoisuusrajat eri yhdisteille. Viimeisimmät muutokset asetuksen jätehuoltosäännöksiin säädetään komission asetuksessa 1342/2014, jolla listalle lisättiin neljä uutta yhdistettä. Asetuksen viimeisimmät lisäykset ovat merkittäviä jätehuollon kannalta sen vuoksi, että näitä yhdisteitä esiintyy myös tavallisissa yhdyskuntajätehuoltoon päätyvissä kulutushyödykkeissä. Aiemmin asetus koski käytännössä lähinnä erilaisten teollisuuskemikaalien ja torjunta-aineiden jätehuoltoa. Taulukko 1. EU:n POP-asetuksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 850/2004) soveltamisalaan kuuluvat pysyvät orgaaniset yhdisteet sekä ajankohta, josta alkaen kuhunkin yhdisteeseen on täytynyt soveltaa asetuksen jätteitä koskevia määräyksiä Yhdiste Polyklooratut dibentsodioksiinit ja furaanit PCB Aldriini Dieldriini Endriini DDT Heptakloori Klordaani Mireksi Toksafeeni Klordekoni Heksakloorisykloheksaanit (ml. lindaani) Heksaklooribentseeni Heksabromibifenyyli (HBB) Pentaklooribentseeni Tetra-, penta-, heksa- ja heptabromidifenyylieetterit (- BDE) Pentafluorioktaanisulfonihappo (PFOS) ja sen suolat Lyhytketjuiset klooratut parafiinit (SCCP) Polyklooratut naftaleenit Heksaklooributadieeni Endosulfaani 7 Ajankohta, josta alkaen yhdisteeseen on sovellettu POP-asetuksen jätteitä koskevia määräyksiä 20.5.2004 (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 850/2004) Ajankohta, josta alkaen yhdistettä jätteessä koskevat jätepitoisuusrajat tulivat voimaan (asetuksen liitteet IV ja V) 26.8.2010 (Komission asetus 756/2010) 26.8.2010 (Komission asetus 756/2010) 18.6.2015 18.6.2015 (Komission asetus 1342/2014) (Komission asetus 1342/2014)

2 Milloin jätteestä tulee POP-jätettä? Mikäli jäte sisältää pysyviä orgaanisia yhdisteitä, niiden pitoisuus ratkaisee, miten niitä pitää tai saa käsitellä jätehuollossa. EU säätää POP-asetuksessa jätteille sallituista käsittelymenetelmistä riippuen siitä, ylittyvätkö vai alittuvatko asetuksessa määritellyt pitoisuusrajat. Jätteille on asetettu kaksi pitoisuusrajaa. Listalla mainittuja yhdisteitä yli alemman pitoisuusrajan (ks. taulukko 2 tai asetuksen liite IV), sisältävä jäte on käsiteltävä POP-jätteenä. Ylemmän pitoisuusrajan ylittyminen tuo mukanaan lisärajoituksia (kuva 1). Käsittelyyn liittyvät velvoitteet ja rajoitukset kuvataan tarkemmin luvussa 4. Kuva 1: POP-asetuksen ylemmän ja alemman pitoisuusrajan merkitys POP-jätteen käsittelylle. Käsittelymenetelmät (VNa jätteistä 179/2012, liitteet 1 ja 2): R1 = Käyttö pääasiassa polttoaineena tai muutoin energian tuottamiseksi R4 =Metallien ja metalliyhdisteiden kierrätys tai talteenotto D9= Fysikaalis-kemiallinen käsittely jossa syntyy yhdisteitä tai seoksia, jotka loppukäsitellään jollakin toimista D 1 D 12, kuten haihduttamalla, kuivaamalla tai pasuttamalla D10 = Polttaminen maalla POP-asetus sisältää tällä hetkellä kaikkiaan 24 pysyvää orgaanista yhdistettä tai yhdisteryhmää. Komission asetuksella 1342/2014 POP-asetukseen lisättiin joulukuussa 2014 neljä uutta yhdistettä tai yhdisteryhmää pitoisuusrajoineen, sekä kahdelle asetukseen jo aiemmin sisällytetylle yhdisteelle pitoisuusrajat jätteissä (taulukko 2). 8

Taulukko 2. Kaikkien EU:n POP-asetukseen (850/2004) sisällytettyjen yhdisteiden jätteitä koskevat pitoisuusrajat. Vihreällä värillä on merkitty komission asetuksella 1342/2014 liitteeseen IV lisätyt kokonaan uudet POP-yhdisteet sekä yhdisteet, joille lisättiin alemmat ja ylemmät pitoisuusrajat. Pysyvä orgaaninen yhdiste Alempi pitoisuusraja (POPasetuksen liite IV) Ylempi pitoisuusraja (POPasetuksen liite V) PCB 50 mg/kg 50 mg/kg PCDD ja PCDF 15 g TEQ/kg 5000 g TEQ/kg Aldriini 50 mg/kg 5000 mg/kg Dieldriini 50 mg/kg 5000 mg/kg Endriini 50 mg/kg 5000 mg/kg DDT 50 mg/kg 5000 mg/kg Heptakloori 50 mg/kg 5000 mg/kg Klordaani 50 mg/kg 5000 mg/kg Mireksi 50 mg/kg 5000 mg/kg Toksafeeni 50 mg/kg 5000 mg/kg Klordekoni 50 mg/kg 5000 mg/kg Heksakloorisykloheksaanit (ml. 50 mg/kg 5000 mg/kg lindaani) Heksaklooribentseeni 50 mg/kg 5000 mg/kg Heksabromibifenyyli (HBB) 50 mg/kg 5000 mg/kg Pentaklooribentseeni 50 mg/kg 5000 mg/kg Yhdisteet, joille lisättiin pitoisuusrajat komission asetuksessa 1342/2014 Tetra-, penta-, heksa- ja heptabromidifenyylieetteri (-BDE), pitoisuuksien summa 1 000 mg/kg 10 000 mg/kg Pentafluorioktaanisulfonihappo 50 mg/kg 50 mg/kg (PFOS) ja sen johdannaiset Komission asetuksessa 1342/2014 lisätyt uudet yhdisteet Endosulfaani 50 mg/kg 5 000 mg/kg Heksaklooributadieeni 100 mg/kg 1 000 mg/kg Polyklooratut naftaleenit 10 mg/kg 1 000 mg/kg Lyhytketjuiset klooratut parafiinit (SCCP) (alkaanit C10-C13) 10 000 mg/kg 10 000 mg/kg 2.1 Tulevaisuudessa todennäköisesti POP-yhdisteiksi luokiteltavat aineet YK:n alaista pysyviä orgaanisia yhdisteitä (POP) koskevaa Tukholman sopimusta täydennetään jatkuvasti uusilla kemikaaleilla osapuolien tekemien lisäysehdotusten seurauksena. Tukholman sopimuksen tieteellinen komitea arvioi täyttävätkö ehdotetut yhdisteet pysyvien orgaanisten yhdisteiden kriteerit (eli ovat myrkyllisiä, hitaasti hajoavia, kertyvät eliöihin ravintoketjussa ja kulkeutuvat kauas päästölähteistä ilman, veden tai muuttavien eläinlajien välityksellä). Jos tieteellinen komitea katsoo, että POP-yhdisteen kriteerit täyttyvät ja sen kaukokulkeutumisesta voi aiheutua merkittävää ympäristö- tai terveyshaittaa, sopimusosapuolina olevien maiden välisissä neuvotteluissa (ns. osapuolikokous) sovitaan yhdisteen käytön rajoitukset ja mahdolliset poikkeukset. Kun uusi POP-yhdiste on lisätty Tukholman sopimukseen, osapuolimaiden on sisällytettävä se omaan kansalliseen lainsäädäntöönsä vuoden sisällä siitä, kun Tukholman sopimuksen sihteeristö on tallettanut osapuolikokouksen päätöksen YK:n sopimustietokantaan. EU:n jäsenmaissa Tukholman sopimuksen muutokset saatetaan voimaan lisäämällä uudet yhdisteet EU:n POP-asetukseen. 9

Taulukko 3. EU:n POP-asetukseen (850/2004) seuraavaksi todennäköisesti lisättävät POP-yhdisteet, niiden käyttökohteet ja tilannearvio. POP-asetukseen todennäköisesti lisättävä yhdiste Heksabromisyklododekaani (HBCDD) Dekabromidifenyylieetteri (deka-bde) Käyttö Käytetään palonsuoja-aineena etenkin XPS- ja EPS-muovissa, joista valmistetaan mm. rakennus-teollisuuden vaahtoeristelevyjä. Käytetty jonkin verran myös mm. pakkausmateriaaleissa, ajoneuvojen osissa ja tekstiileissä, sekä sähkö- ja elektroniikkalaitteiden HIPSmuovista valmistetuissa osissa. Käyttö EU:ssa kiellettiin REACH-asetuksessa (1907/2006) elokuusta 2015 alkaen. Teollisuus sai kuitenkin määräaikaisen luvan jatkaa käyttöä rakennusten EPSeristeiden palosuojaukseen. Käytetty erityisesti ABS- ja HIPS-muovista valmistetuissa kovamuoviosissa. Käyttö sähkö- ja elektroniikkalaitteissa sallittua vuoteen 2006 saakka, ja vuosina 2006-2008 sitä sai käyttää SE-laitteissa polymeerisiin käyttötarkoituksiin. Vuodesta 2008 lähtien deka- BDE:n pitoisuus SE-laitteiden palonsuojatuissa osissa ei ole saanut ylittää 0,1 paino-%. Käyttöä ajoneuvoissa ei ole toistaiseksi rajoitettu. Tilannearvio Hyväksyttiin Tukholman sopimukseen keväällä 2013. HBCDD:n lisäys POPasetuksen jäteliitteisiin IV ja V on hyväksytty alustavasti jätealan teknisessä adaptaatiokomiteassa syyskuussa 2015. Lopullinen säädös annettaneen alkuvuodesta 2016 ja se tulee voimaan 6 kk päätöksen julkaisun jälkeen kesällä 2016. Sekä alemmaksi että ylemmäksi POP-jätteen pitoisuusrajaksi tulee 1000 mg/kg. Komissio on tehnyt ehdotuksen myös HBCDD:n lisäämisestä POP-asetuksen liitteeseen I, jossa säädetään aineen ja sisältävien valmisteiden ja tavaroiden tuotannosta ja markkinoille saattamisesta. Ehdotuksen mukaan markkinoille saatettavissa aineissa, valmisteissa, tavaroissa tai tavaran osissa saisi olla enintään 100 mg/kg HBCDD:tä. Pitoisuusrajaa ei sovelleta rakennuksissa käytettävään paisutettuun polystyreeniin, mikäli sen valmistukseen ja markkinoille saattamiseen on saatu REACHasetuksen mukainen poikkeuslupa. Muutoin kierrätysmateriaalista valmistetuille valmisteille ja tavaroille ei ole tulossa poikkeusta pitoisuusrajaan. Liitteen I muutos tulee todennäköisesti voimaan keväällä 2016. Tukholman sopimuksen tieteellinen komitea päätti lokakuussa 2014 esittää aineen lisäämistä Tukholman sopimukseen kieltoliitteeseen A. Lisäysajankohta on todennäköisesti aikaisintaan Tukholman sopimuksen osapuolikokous vuonna 2017. Tällöin aine voisi tulla lisätyksi EU:n POPasetukseen aikaisintaan v. 2018. 10

3 Mitkä jätteet voivat sisältää POP-yhdisteitä? POP-asetukseen viimeksi lisättyjä uusia yhdisteitä on käytetty monenlaisissa tuotteissa, esimerkiksi ajoneuvoissa, sähkö- ja elektroniikkalaitteissa, tekstiileissä, rakennustuotteissa, hydrauliikkanesteissä, maaleissa, teollisuuskemikaaleissa ja kasvinsuojeluaineina. Taulukossa 4 esitetään tarkemmin tuotteita ja materiaaleja, jotka voivat sisältää POP-rajoitusten piiriin kuuluvia yhdisteitä, sekä luetellaan yhdisteiden edelleen sallitut käyttökohteet. Liitteessä 2 on yhteenveto kaikista POP-yhdisteistä ja niiden käyttökohteista. Taulukko 4: POP-asetuksen uusien yhdisteiden käyttökohteita, sekä tuotteita ja materiaaleja, jotka voivat sisältää näitä yhdisteitä (Häkkinen, 2012). Tetra-, penta-, heksa- ja heptabromidifenyylieetteri (BDE) Tuotteita ja materiaaleja, jotka voivat sisältää BDEyhdisteitä BDE-yhdisteiden edelleen sallitut käytöt Palonsuoja-aine, mm: - Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden muovikuoret - Piirikortit - Kylmälaitteiden eristeet - Romuajoneuvojen kovat muoviosat, kuten puskurit ja kojelaudat - Polyuretaanivaahdosta valmistetut ajoneuvojen penkkien ja huonekalujen pehmusteet, patjat - Rakennusten äänieristyslevyt - Rakennusten puuta matkivat materiaalit - Kierrätysmuoveista valmistetut tuotteet (tahaton kontaminaatio) POP-asetuksen liitteen I mukaan tetra-, penta-, heksa- tai hepta-bde:tä ainesosanaan sisältävän tavaran käyttö on sallittua, jos se on ollut käytössä jo ennen 25.8.2010. Pentafluorioktaanisulfonihappo (PFOS) ja sen suolat Markkinoille saatettava aine, valmiste, tavara tai tavaran palonsuojattu osa saa sisältää tetra-, penta-, heksa-tai hepta-bde:tä enintään 0,001 paino-%. Poikkeuksen muodostavat kierrätysmateriaalista tai uudelleenkäyttöä varten valmistellusta jätteestä saadusta materiaalista valmistettujen tavaroiden tai valmisteiden tuotanto, markkinoille saattaminen ja käyttö. Ne ovat sallittuja, jos tavara tai valmiste sisältää em. BDE-yhdisteitä alle 0,1 paino-%. Tuotteita ja materiaaleja, jotka voivat sisältää PFOSyhdisteitä PFOS-yhdisteiden edelleen sallitut käytöt Sammutusvaahdot Pintakäsitellyt tekstiilit ja nahka (mm. vaatteet, huonekalut, matot, ajoneuvojen sisäverhoilut) Paperi ja pakkaukset (pintakäsittely) Röntgenfilmit Valokuvaustuotteet (filmit, paperit, painolaattojen valokuvauspinnoitteet) Kromaus- ja pintakäsittelyn kylvyt Ilmailun hydrauliikkanesteet Lattiavahat ja puhdistusaineet Maalit ja lakat POP-asetuksen liitteen I mukaan PFOS-yhdisteitä ainesosanaan sisältävän tavaran käyttö on sallittua, jos se on ollut käytössä jo ennen 25.8.2010. Poikkeuksen muodostavat sammutusvaahdot, joiden käyttö tuli lopettaa kokonaan vuonna 2011. Markkinoille saatettava aine tai valmiste saa sisältää PFOS-yhdisteitä enintään 0,001 paino-%. Puolivalmisteet ja tavarat tai niiden osat saavat sisältää alle 0,1 paino-% näitä yhdisteitä. Prosenttiosuus lasketaan PFOS-yhdisteitä sisältävien rakenteeltaan tai mikrorakenteeltaan erillisten osien massasta. Tekstiilit ja muut pinnoitetut materiaalit saavat sisältää PFOS-yhdisteitä alle 1 µg/m 2. Lisäksi PFOS-yhdisteitä saa edelleen käyttää fotoresisteissä tai fotolitografiaprosesseissa käytettävissä heijastuksenestopinnoitteissa, filmien, 11

paperien ja painolaattojen valokuvauspinnoitteissa, sumunestoaineena kromi(vi) kovakromauksessa suljetuissa järjestelmissä, sekä ilmailun hydraulinesteissä. Valvottujen sähkökemiallisten pinnoitusjärjestelmien kostutusaineissa käyttö oli lopetettava viimeistään 26.8.2015. Endosulfaani Tuotteita ja materiaaleja, jotka voivat sisältää endosulfaania Endosulfaanin edelleen sallitut käytöt Torjunta-aine POP-asetuksen liitteen I mukaan endosulfaania ainesosanaan sisältävän tavaran markkinoille saattaminen ja käyttö on sallittua, jos se on ollut käytössä jo ennen 11.7.2012. Endosulfaania ainesosanaan sisältäviä tavaroita ei kuitenkaan ole tiettävästi Suomessa käytössä. Käyttö torjunta-aineena kiellettiin Suomessa 2001, on kuitenkin käytetty joillakin tiloilla poikkeusluvalla vielä vuosina 2003-2005. Heksaklooributadieeni (HCBD) Tuotteita ja materiaaleja, jotka voivat sisältää HCBD:tä HCBD:n edelleen sallitut käytöt Lämmönsiirtonesteet Muuntajanesteet Hydrauliikkanesteet Liuotin (kumi ja muut polymeerit) Kloorattujen hiilivetyjen valmistuksen sivutuote Torjunta-aine POP-asetuksen liitteen I mukaan HCBD:tä ainesosanaan sisältävän tavaran markkinoille saattaminen ja käyttö on sallittua, jos se on ollut käytössä jo ennen 11.7.2012. HCBD:tä ei ole kuitenkaan valmistettu 1990-luvun jälkeen, joten sitä ei todennäköisesti löydy enää markkinoilla olevista tuotteista. Polyklooratut naftaleenit (PCN) Tuotteita ja materiaaleja, jotka voivat sisältää PCNyhdisteitä Puunsuoja-aine Lisäaine maaleissa ja moottoriöljyissä Kaapelien eristeet Kondensaattorit Syntyy tahattomasti polttoprosesseissa PCN-yhdisteiden edelleen sallitut käytöt Lyhytketjuiset klooriparafiinit (SCCP) POP-asetuksen liitteen I mukaan polykloorattuja naftaleeneja ainesosanaan sisältävän tavaran markkinoille saattaminen ja käyttö on sallittua, jos se on ollut käytössä jo ennen 11.7.2012. Tuotteita ja materiaaleja, jotka voivat sisältää SCCPyhdisteitä SCCP-yhdisteiden edelleen sallitut käytöt Palonsuoja-aine kumissa (esim. hihnakuljettimet) Kumi, muovi, tekstiilit, kengät Tiivisteet ja saumausaineet Maalit, liimat Metallin työstönesteet Voiteluöljyt Laavalamput POP-asetuksen liitteen I mukaan SCCP:tä alle 1 paino-% sisältävien aineiden ja valmisteiden tuotanto, markkinoille saattaminen ja käyttö on sallittua. SCCP:tä sisältävien tavaroiden tuotanto, markkinoille saattaminen ja käyttö ovat sallittuja, jos SCCP:n pitoisuus on alle 0,15 paino-%. Kaivosteollisuuden hihnakuljettimien ja patotiivisteiden käyttöä saa kuitenkin jatkaa, jos ne ovat olleet käytössä ennen 5.12.2015. Muiden SCCP:tä yli 0,15 paino-% sisältävien tavaroiden käyttö saa jatkua, jos ne ovat olleet käytössä jo ennen 11.7.2012. 12

4 Miten POP-jätteet tulee käsitellä? Jätteiden käsittelystä säädetään EU:n POP-asetuksen 7 artiklassa ja liitteessä V. Jäte 1, joka sisältää POP-yhdisteitä yli säädetyn alemman pitoisuusrajan, on loppukäsiteltävä tai hyödynnettävä siten, että jätteen sisältämät yhdisteet hävitetään tai muunnetaan palautumattomasti sellaiseen muotoon, jolla ei ole pysyvien orgaanisten yhdisteiden ominaisuuksia. POP-jätteitä koskevat pitoisuusrajat löytyvät luvun 2 taulukosta 2. Asetuksessa kielletään sellaiset hyödyntämis- ja loppukäsittelymenetelmät, jotka voivat johtaa POPaineiden hyödyntämiseen, kierrätykseen, talteenottoon ja uudelleenkäyttöön. Asetuksen liitteessä V määritellään sallitut hyödyntämis- ja loppukäsittelymenetelmät alemman pitoisuusrajan ylittäville jätteille. Niitä ovat: fysikaalis-kemiallinen käsittely (loppukäsittelymenetelmä D9) 2 (ks. luku 4.2) poltto ilman energian talteenottoa (loppukäsittelymenetelmä D10) (ks. luku 4.1) poltto hyödyntäen jäte energiana (hyödyntämismenetelmä R1) (ks. luku 4.1) metallin talteenotto ja kierrätys (hyödyntämismenetelmä R4); sallittu vain tietyille metallipitoisille jätteille ja tietyillä menetelmillä (ks. luku 4.3) Asetuksessa ei erikseen määritellä hävittämiseen tai palautumattomasti muuntamiseen liittyviä käsitteitä. Baselin sopimuksen POP-jätteiden jätehuoltoa koskevassa ohjeessa (Basel Convention, 2015a) esitetään ympäristönsuojelullisesti hyväksyttävän käsittelymenetelmän hajotustehokkuuden (destruction efficiency) vertailuarvoksi 99,999 %. Hajotustehokkuudella tarkoitetaan sitä prosenttiosuutta POPyhdisteistä, joka hävitetään tai muunnetaan palautumattomasti toiseen muotoon kyseisen käsittelytekniikan avulla. Sen laskennassa huomioidaan syntyvät POP-päästöt ilmaan, veteen ja nestemäisiin jätteisiin sekä kiinteisiin jätteisiin. On syytä huomata, että myös PCB-jätteet voidaan käsitellä ainoastaan edellä mainituin käsittelyvaihtoehdoin. Näin siis siitä huolimatta, että PCB-jätteen käsittelyä koskevassa valtioneuvoston päätöksessä 711/1998 PCB:n ja PCB-laitteiden käytöstä poistamisesta sekä PCB-jätteen käsittelystä määritellään yhdeksi PCB-jätteen sallituksi käsittelymenetelmäksi biologinen käsittely (D8). Koska tätä menetelmää ei ole kuitenkaan sallittu EU:n POP-asetuksessa POP-jätteiden käsittelylle, ei sen käyttö ole enää sallittua PCB-jätteen käsittelyyn. VNp:ssä 711/1998 asetetaan puolestaan rajoitteita PCB-jätteen polttoon (ks. luku 4.1). Rajoitteet perustuvat EU:n PCB-direktiiviin 96/59/EY. Pysyvistä orgaanisista yhdisteistä koostuva, niitä sisältävä tai niiden saastuttama jäte on asetuksen mukaan loppukäsiteltävä tai hyödynnettävä viipymättä jollakin edellä mainituista menetelmistä. Jätteen tuottajan ja haltijan on asetuksen mukaan pyrittävä mahdollisuuksien mukaan estämään jätteen saastuminen POP-yhdisteillä. Siten koko POP-jätteen käsittelyketju olisi järjestettävä niin, ettei käsittelyssä syntyvä muu jäte pääse missään vaiheessa saastumaan pysyvillä orgaanisilla yhdisteillä. Jos mikään edellä luetelluista käsittelymenetelmistä ei ole ympäristön kannalta paras vaihtoehto POPjätteen käsittelylle, viranomainen voi tietyissä poikkeustapauksissa myöntää luvan jätteen sijoittamiseen vaarallisen jätteen kaatopaikalle tai syvälle maaperään kuten suolakaivokseen. Jos POP-yhdisteen pitoisuus ylittää myös asetuksessa säädetyn ylemmän pitoisuusrajan, voidaan jätettä sijoittaa poikkeusmenettelyllä vain syvälle maaperään. Poikkeusmenettelyn soveltamista on käsitelty tarkemmin luvussa 4.5. 1 Jätteen määritelmä POP-asetuksessa on käytännössä EU:n jätedirektiivin (2008/98/EY) ja jätelain (646/2011) määritelmää laajempi. Vaikka POP-asetuksen jätteen määritelmässä viitataan suoraan jätedirektiivin jätteen määritelmään, on jätedirektiivissä osa jätteistä erikseen rajattu direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. POPasetuksesta vastaava ulosrajaus kuitenkin puuttuu. Siksi POP-asetuksen jätteen määritelmän piiriin kuuluvat myös mm. vanhentuneet tai myyntikiellossa olevat ilotulitteet, jotka sisältävät POP-yhdisteitä, kuten heksaklooribentseeniä, vaikka räjähteet on rajattu EU:n jätedirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle. 2 Loppukäsittelymenetelmät luetellaan jätedirektiivin (2008/98/EY) liitteessä I ja hyödyntämismenetelmät liitteessä II. Suomessa luettelot ovat jäteasetuksen (179/2012) liitteinä 1 ja 2. 13

POP-jätteen mahdolliset käsittelyvaihtoehdot esitetään kaaviona kuvassa 2. Kuva 2: EU:n POP-asetuksessa määritellyt POP-yhdisteitä sisältävän jätteen käsittelyvaihtoehdot 4.1 Polttaminen POP-jätettä polttavan polttolaitoksen on täytettävä EU:n teollisuuspäästödirektiivissä 2010/75/EU jätteenpoltolle asetetut vaatimukset. Nämä vaatimukset on Suomessa pantu täytäntöön valtioneuvoston asetuksella jätteen polttamisesta (151/2013). POP-yhdisteet ovat halogenoituja orgaanisia yhdisteitä, eli niissä on fluoria, klooria tai bromia. Mikäli halogenoituja orgaanisia yhdisteitä sisältävä jäte on luokiteltu vaaralliseksi jätteeksi ja yhdisteen pitoisuus jätteessä ylittää 1 % (kloorina ilmaistuna), on jätteen poltossa käytettävän uunin saavutettava jätteenpolttoa koskevan valtioneuvoston asetuksen mukaan 1 100 o C lämpötila vähintään kahden sekunnin ajaksi. Jos halogenoitujen orgaanisten yhdisteiden pitoisuus vaarallisessa jätteessä on pienempi kuin 1 %, tai näitä yhdisteitä sisältävä jäte on luokiteltu vaarattomaksi jätteeksi, on polton lämpötilavaatimus 850 o C. POP-jätteiden luokittelua vaaralliseksi jätteeksi on käsitelty luvussa 5. PCB-jätteen poltto luokitellaan aina loppukäsittelyksi, vaikka poltossa käytännössä otettaisiinkin energiaa talteen. Syynä on se, että valtioneuvoston päätöksessä 711/1998 PCB:n ja PCB-laitteiden käytöstä poistamisesta sekä PCB-jätteen käsittelystä, jossa määritellään PCB-jätteen käsittelylle sallitut käsittelymenetelmät, ei sallita PCB-jätteen hyödyntämistä polttamalla energiaksi (hyödyntämismenetelmä R1). Kielto perustuu EU:n PCB-direktiiviin (96/59/EY). 14

Baselin sopimuksen POP-jätteitä koskevissa ohjeissa (Basel Convention, 2015a) tarkastellaan, minkä tyyppisten polttoprosessien tiedetään soveltuvan POP-yhdisteiden tuhoamiseen vaaditulla hajotustehokkuudella: Vaarallisen jätteen polttolaitokset sopivat kaikkien POP-yhdisteiden polttoon. Rinnakkaispoltto sementtiuuneissa, joissa lämpötila nousee 1400-1500 o C, soveltuvat lähes kaikkien POP-yhdisteiden hävittämiseen. PFOS-yhdisteiden ja HBB:n tuhoutumisesta sementtiuuneissa ei toistaiseksi ole riittävästi tutkimustietoa. POP-jätteiden käsittelystä korkeatasoisissa yhdyskuntajätteen polttolaitoksissa (850 o C), jotka täyttävät EU:n jätteenpolttoa koskevat normit, ei tutkimustietoa ole toistaiseksi riittävästi muun kuin polystyreenin sisältämän heksabromisyklododekaanin (tuleva POP-yhdiste) hävittämisestä. HBCDD:n todettiin tuhoutuvan 900-1000 o C lämpötilassa yli 99,999 % hajotustehokkuudella, kun HBCDD:tä 6 000-21 000 mg/kg sisältävää EPS- ja XPS-muovia oli yhdyskuntajätteen polttolaitoksen syötteessä 1-2 % käsiteltävän jätteen kokonaismäärästä (Mark ym., 2015). Metallien tuotannon tiettyjen termisten prosessien on todettu soveltuvan dioksiini- ja furaanipitoisten jätteiden sekä bromidifenyylieetterien (BDE) hävittämiseen. Muiden POPyhdisteiden osalta tutkimustietoa ei ole riittävästi. Plasmakaaren on todettu soveltuvan nestemäisten PCB-jätteiden ja torjunta-aineiden käsittelyyn. Plasmasulatukseen perustuva hajottaminen (Plasma Melting Decomposition Method) soveltuu kiinteille PCB-jätteille. Lisätietoa polttoprosessien soveltuvuutta koskevista tutkimuksista löytyy Baselin sopimuksen POPjätteitä koskevasta yleisohjeesta (Basel Convention 2015a). 4.2 Fysikaalis-kemiallinen käsittely POP-jätteiden fysikaalis-kemialliseen käsittelyyn on kehitetty useita erilaisia menetelmiä. Kukin menetelmä soveltuu yleensä vain osalle POP-yhdisteistä. Menetelmien soveltuvuutta voivat rajoittaa myös POP-yhdisteen pitoisuus jätteessä ja jätteen muu koostumus, kuten jätteen olomuoto, raekoko, materiaalin epähomogeenisuus tai muu vastaava ominaisuus. Menetelmien käyttö vaatii usein myös jätteen esikäsittelyä. (Basel Convention 2015a). Esimerkkejä POP-jätteillle soveltuvista fysikaalis-kemiallisista menetelmistä ovat mm.: Alkalimetallipelkistys (Alkali Metal Reduction) soveltuu PCB-öljyjen sekä torjunta-aineista klordaanin ja heksaklooribentseenin käsittelyyn. Menetelmässä jätteen sisältämä kloori reagoi alkalimetallin kanssa muodostaen suoloja ja halogenoimatonta jätettä. Yleisimmin pelkistimenä käytetään metallista natriumia. Menetelmällä voidaan päästä yli 99,999 % hajotustehokkuuteen. Emäskatalysoitu hajottaminen (Base Catalyzed Decomposition) soveltuu selvitysten mukaan ainakin PCB:n, dioksiinien, furaanien, DDT:n, HCB:n, heptakloorin, klordaanin ja HCHyhdisteiden käsittelyyn. Menetelmässä jäte reagoi erittäin reaktiivisen atomaarisen vedyn kanssa. Menetelmän hajotustehokkuuden on raportoitu olevan yli 99,99 %. Katalyyttisessä vedyn avulla tapahtuvassa kloorinpoistossa (Catalytic Dehydrogenation) vety reagoi 180-260 o C:n lämpötilassa ja normaalipaineessa kloorattujen halogeeniyhdisteiden kloorin kanssa muodostaen suolahappoa ja halogenoimatonta jätettä. Soveltuu PCB-jätteiden sekä dioksiinien ja furaanien käsittelyyn. Hajotustehokkuudeksi on raportoitu yli 99,98 %. Yli- ja alikriittisen veden avulla tapahtuvassa hapetuksessa (Supercritical / Subcritical Water Oxidation) jätteet käsitellään vedessä olevan hapettimen avulla joko veden kriittisen lämpötilan ja paineen ylä- tai alapuolella olevissa olosuhteissa. Klooratut hiilivedyt hapettuvat hiilimonoksidiksi, vedeksi ja epäorgaanisiksi hapoiksi tai suoloiksi. Menetelmän on arvioitu soveltuvan kaikille POPyhdisteille. Sitä voidaan käyttää nestemäisen POP-jätteen, öljyjen ja liuotinten sekä alle 200 µm halkaisijaltaan olevien kiinteiden jätepartikkeleiden käsittelyyn. Jätteen sisältämän orgaanisen materiaalin osuuden on oltava alle 20 %. Hajotustehokkuudeksi on raportoitu yli 99,99 %. 15

Kaasufaasin kemiallisessa pelkistyksessä (Gas Phase Chemical Reduction) vety reagoi yli 850 o C lämpötilassa ja matalassa paineessa kloorattujen orgaanisten yhdisteiden kanssa tuottaen metaania, vetykloridia ja pieniä määriä pienimolekyylisiä hiilivetyjä kuten bentseeniä ja etyleeniä. Menetelmä soveltuu DDT:n, heksaklooribentseenin ja PCB:n sekä dioksiinien ja furaanien käsittelyyn. Hajotustehokkuudeksi näille on raportoitu yli 99,9999 %. Sen oletetaan soveltuvan myös kaikkien muiden POP-yhdisteiden käsittelyyn, mm. nestemäisille ja öljyisille jätteille, maaaineksille, sedimenteille, lietteille sekä muuntajille. Varmaa tutkimustietoa ei ole toistaiseksi kuitenkaan käytettävissä kaikkien POP-yhdisteiden osalta. Lisätietoa edellä kuvatuista menetelmistä löytyy Baselin sopimuksen POP-jätteitä koskevasta yleisohjeesta (Basel Convention 2015a). 4.3 Materiaalikierrätys - vain eräille metalliteollisuuden jätteille POP-jätteiden materiaalikierrätys on sallittu vain tietyille metalliteollisuuden metallipitoisille jätteille. Muita POP-jätteitä ei saa kierrättää sellaisenaan lainkaan (asetuksen liite V). Metalliyhdisteiden talteenotto ja kierrätys sallitaan vain: raudan- ja teräksenvalmistusprosessien jätteille (esimerkiksi savukaasujen käsittelyssä syntyvät pölyt ja lietteet, valssihilseet ja terästehtaiden sinkkiä sisältävät savukaasujen suodatinpölyt), kuparisulattamoiden kaasunpuhdistusjärjestelmistä tuleville pölyille ja muille sen tapaisille jätteille, ja värimetallituotannon lyijyä sisältäville suotojäämille. Edellä mainittuja jätteitä saa kierrättää ainoastaan prosesseissa, joissa otetaan talteen rautaa ja rautaseoksia (masuuni, kuilu-uuni ja arina-/martin-uuni) sekä värimetalleja (Waelzin kiertouuniprosessi sekä sulapelkistysprosessit, joissa käytetään vaaka- tai pystyuuneja). Laitteistojen on täytettävä vähintään teollisuuspäästödirektiivissä (2010/75/EU) jätteenpoltolle asetetut dioksiini- ja furaaniyhdisteiden päästöraja-arvoja koskevat vaatimukset (Suomessa pantu täytäntöön valtioneuvoston asetuksella jätteen polttamisesta 151/2013). 4.4 Esikäsittely ja varastointi POP-asetus sallii POP-jätteiden esikäsittelyn ennen jätteen hävittämistä tai muuntamista palautumattomasti toiseen muotoon. Esikäsittely voi olla tarpeen jätteen käsittelymenetelmän optimaalisen toimivuuden varmistamiseksi. Esikäsittelyssä erotellut POP-yhdisteet on käsiteltävä POPasetuksen vaatimusten mukaisesti. Esikäsittely voi olla esimerkiksi jätteen mekaanista erottelua, paloittelua, sekoittamista, veden poistamista jätteestä tai laitteiston purkamista osiin. Jätteestä voidaan myös erotella haitta-aineita esimerkiksi adsorption tai absorption avulla, desorptiolla, membraanisuodatuksella tai liuotinpesulla. (Basel Convention 2015a). Jätettä ei kuitenkaan saa laimentaa tai sekoittaa muihin jätteisiin ainoastaan pitoisuuden alentamiseksi alle POP-pitoisuusrajan. Jos vain osa jätteestä sisältää pysyviä orgaanisia yhdisteitä tai on niiden saastuttama, kyseinen osa olisi POP-asetuksen liitteen V mukaan erotettava esikäsittelyssä muusta jätteestä ja sen jälkeen käsiteltävä asetuksen vaatimusten mukaisesti. Esikäsittelyprosessi on järjestettävä siten, että estetään mahdollisuuksien mukaan muun jätteen saastuminen POP-yhdisteillä. Erottelussa syntyvän jätejakeen, joka ei sisällä POP-yhdisteitä yli POP-asetuksen alemman pitoisuusrajan, saa käsitellä myös muilla ympäristönsuojelullisesti hyväksyttävillä menetelmillä kuin hävittämällä tai muuntamalla POP-yhdiste palautumattomasti toiseen muotoon. POP-asetuksen mukaan POP-jäte voidaan pakata uudelleen ja varastoida tilapäisesti ennen esi- tai lopullista käsittelyä. 16

Lisätietoa esikäsittelymenetelmistä löytyy Baselin sopimuksen POP-jätteitä koskevasta yleisohjeesta (Basel Convention 2015a). POP-jätteen laitos- tai ammattimainen esikäsittely tarvitsee ympäristöluvan. Myös jätteen varastointi edellyttää yleensä ympäristölupaa, lukuun ottamatta väliaikaista varastointia sen syntypaikalla. Lupaviranomainen on toiminnan laadusta riippuen joko aluehallintovirasto tai kunnan ympäristönsuojeluviranomainen (ks. luku 5.1). 4.5 Sallitut poikkeukset hävittämis- ja käsittelyvaatimuksiin POP-yhdisteitä sisältävä jäte voidaan loppukäsitellä tai hyödyntää myös muulla ympäristön kannalta turvallisella tavalla kuin hävittämällä tai muuntamalla POP-yhdiste palautumattomasti toiseen muotoon, mikäli: jäte sisältää POP-yhdisteitä ainoastaan pieniä määriä, tai jätteen käsittely asetuksessa säädetyllä tavalla ei ole ympäristön kannalta paras vaihtoehto. Mikäli POP-yhdisteiden pitoisuus jätteessä on alhaisempi kuin alempi pitoisuusraja, jäte voidaan käsitellä myös sellaisilla menetelmillä, joissa jätteen sisältämät POP-yhdisteet eivät muunnu palautumattomasti tai tuhoudu lopullisesti. Tällainen jäte ei ole jätelainsäädännössä tarkoitettua POP-jätettä. Jätettä ei kuitenkaan saa laimentaa pitoisuusrajan alittamiseksi. Kaikkien POP-yhdisteiden alemmat ja ylemmät pitoisuusrajat on esitetty taulukossa 2 (luku 2). Toimivaltainen viranomainen voi myös poikkeustapauksessa sallia, että jäte, joka sisältää POPyhdisteitä yli alemman pitoisuusrajan, varastoidaan pysyvästi syvälle turvalliseen kallioperään, suolakaivoksiin tai vaarallisten jätteiden kaatopaikalle. Menettely on sallittu vain tietyille POP-jätteille (ks. luku 4.5.1). Jos pysyvän orgaanisen yhdisteen pitoisuus jätteessä ylittää myös asetuksessa määritellyn ylemmän pitoisuusrajan, ei jätteen sijoittamiseen vaarallisen jätteen kaatopaikalle voida myöntää lupaa. Sen sijaan sijoittaminen syvälle kallioperään tai suolakaivokseen voidaan sallia ylemmän POP-pitoisuusrajan ylittyessä. Toimivaltainen lupaviranomainen POP-jätteen sijoittamisessa kaatopaikalle tai maanalaiseen sijoituspaikkaan on aluehallintovirasto (ympäristönsuojelulaki 527/2014, 220 ). Vaarallisen jätteen kaatopaikalle tai syvälle maaperään sijoittamista koskevaa poikkeusta voidaan soveltaa, mikäli voidaan osoittaa, että: POP-yhdisteitä ei ole mahdollista poistaa jätteestä, ja POP-yhdisteiden tuhoaminen tai palautumaton muuntaminen ei ole ympäristön kannalta paras käsittelytapa. Taloudellista tarkastelua ei voida käyttää poikkeuspäätöksen perusteena, vaan päätöksen on perustuttava ainoastaan ympäristönsuojelullisiin näkökohtiin (asetuksen 7 artiklan 4(b)-kohta). Jätteen sijoittamisessa vaarallisen jätteen kaatopaikalle on POP-asetuksen lisäksi noudatettava EU:n kaatopaikkadirektiivin (1999/31/EY) vaatimuksia, jotka Suomessa on saatettu voimaan valtioneuvoston asetuksella kaatopaikoista (331/2013). Kaatopaikka-asetus mm. kieltää jätteen sijoittamisen vaarallisten jätteiden kaatopaikalle, mikäli jätteen sisältämän orgaanisen hiilen kokonaispitoisuus on yli 6 % (tai hehkutushäviö yli 10 %). Lisäksi kaatopaikka-asetuksessa asetetaan raja-arvot jätteen sisältämien metallien sekä kloridin, fluoridin ja sulfaatin liukoisuudelle. Kaatopaikan lupaviranomainen (aluehallintovirasto) voi tietyin edellytyksin lieventää näitä raja-arvoja. Jätteet, jotka eivät täytä kaatopaikka-asetuksessa annettuja vaarallisen jätteen kaatopaikan kelpoisuusvaatimuksia tai jotka sisältävät pysyviä orgaanisia yhdisteitä yli ylemmän POP-pitoisuusrajan, voidaan sijoittaa poikkeusmenettelyllä syvälle kallioperään (esimerkiksi kaivokseen). Maanalaiselle sijoituspaikalle, johon loppusijoitetaan POP-jätettä, on tehtävä kaatopaikkadirektiivin mukainen turvallisuusarviointi (VNa kaatopaikoista, 33 ). 17

POP-jätteiden sijoittamista kaatopaikalle tai syvälle kallioperään koskevat aluehallintoviraston poikkeuspäätökset perusteluineen on annettava tiedoksi komissiolle ja muille EU:n jäsenmaille. Aluehallintoviraston tulee toimittaa tekemänsä päätökset ja niitä koskevat perustelut Suomen ympäristökeskukselle (VNa kaatopaikoista, 50 ). SYKE toimittaa päätökset perusteluineen edelleen komissiolle ja muille jäsenmaille. 4.5.1 Mitä POP-jätteitä voidaan poikkeustapauksessa sijoittaa vaarallisten jätteiden kaatopaikalle tai maanalaiseen sijoituspaikkaan? POP-jätteen sijoittaminen vaarallisen jätteen kaatopaikalle tai syvälle kallioperään poikkeusmenettelyllä koskee ainoastaan asetuksen liitteessä V lueteltuja jätteitä. Poikkeusmenettelyä voidaan soveltaa mm. eräiden rakentamisen jätteiden, jätteenpolton ja rinnakkaispolton tuhkien ja kuonien, eräiden metalliteollisuuden kuonien ja kaasunpuhdistusjätteiden sekä metallurgisissa prosesseissa syntyvien vuorausten ja tulenkestävien aineiden loppusijoittamiseen. Täydellinen luettelo jätenimikkeistä on esitetty tämän oppaan liitteessä 3. Poikkeusmenettely koskee vain vaarallisten jätteiden nimikkeitä. POP-yhdisteitä sisältävät jätteet eivät kuitenkaan aina ole vaarallisia jätteitä, vaikka yhdisteen pitoisuus ylittäisikin asetuksen alemman pitoisuusrajan. Joidenkin POP-yhdisteiden vaarallisen jätteen pitoisuusraja on korkeampi kuin alempi POP-pitoisuusraja. Jos POP-jätettä ei luokitella vaaralliseksi jätteeksi, sitä ei asetuksen mukaan voida sijoittaa poikkeusmenettelyllä kaatopaikalle tai maanalaiseen sijoituspaikkaan. POP-jätteiden luokittelua vaaralliseksi jätteeksi on käsitelty luvussa 5. On syytä huomata, että poikkeusmenettelyä ei voida soveltaa PCB-jätteeseen, vaikka PCB:tä sisältävä rakennus- ja purkujäte (jätenimike 17 09 02*) on mainittu asetuksen liitteen V jäteluokissa. Valtioneuvoston päätöksessä 711/1998 PCB:n ja PCB-laitteistojen käytöstä poistamisesta ja PCBjätteen käsittelystä ei sallita PCB-jätteen sijoittamista kaatopaikalle tai maanalaiseen sijoituspaikkaan. Myöskään PFOS- ja SCCP-yhdisteitä sisältävien jätteiden sijoittamiseen vaarallisen jätteen kaatopaikalle ei käytännössä voida myöntää poikkeuslupaa. Näille yhdisteille alemmat ja ylemmät pitoisuusrajat on määritelty asetuksessa samoiksi, jolloin alemman pitoisuusrajan ylittyessä myös ylempi pitoisuusraja väistämättä ylittyy. PFOS- ja SCCP-jätteitä voitaisiin kuitenkin sijoittaa poikkeusmenettelyllä syvälle kallioperään. 18

5 Milloin POP-jäte on myös vaarallista jätettä? Jätteen luokittelu vaaralliseksi tai vaarattomaksi jätteeksi perustuu jätedirektiiviin (2008/98/EU) ja EU:n jäteluetteloon (komission päätös 2014/955/EU). Jäte on jätedirektiivin mukaan vaarallista jätettä, jos sillä on yksi tai useampi jätedirektiivin liitteessä III lueteltu vaaraominaisuus (liite III on annettu komission asetuksella (EU) n:o 1357/2014). Jätedirektiivin liitteessä III on myös tarkentavia kriteerejä, kuten vaarallisten aineiden pitoisuusrajat, joita jäteluokittelussa sovelletaan. Määritelmää on täydennetty EU:n jäteluettelolla, jossa luetellaan ne jätteet, jotka katsotaan EU:ssa vaarallisiksi jätteiksi. Komission asetus jätteiden vaaraominaisuuksien kriteereistä on sellaisenaan sovellettavaa lainsäädäntöä myös Suomessa. EU:n jäteluetteloon pohjautuva luettelo yleisimmistä jätteistä sekä vaarallisista jätteistä on jäteasetuksen (179/2012, muutettu 86/2015) liitteenä 4. Jäteasetuksen liitteessä 4 säädetään myös, milloin POP-yhdisteitä sisältävä jäte on vaarallista jätettä. Sen mukaan suurimmalle osalle POP-yhdisteistä sovelletaan vaarallisen jätteen pitoisuusrajana POPasetuksen liitteen IV pitoisuusrajaa (alempi POP-pitoisuusraja). Poikkeuksen tästä säännöstä muodostavat: tetra-, penta-, heksa- ja heptabromidifenyylieetterit PFOS ja sen johdannaiset endosulfaani heksaklooributadieeni polyklooratut naftaleenit SCCP Niiden luokittelussa vaaralliseksi jätteeksi sovelletaan jätedirektiivin liitteessä III säädettyjä yleisiä jäteluokittelun pitoisuusrajoja. Tämän oppaan liitteessä 4 esitetään sovellettavat vaarallisen jätteen pitoisuusrajat kaikille EU:n POPasetuksen yhdisteille. On syytä huomata, että POP-jäte voi olla vaarallista jätettä myös muiden sisältämiensä vaarallisten aineiden vuoksi, vaikka POP-yhdisteen pitoisuus jätteessä alittaisikin vaarallisen aineen pitoisuusrajan. Vaarallisen jätteen pitoisuuksien lisäksi jätteen luokittelun kannalta on keskeistä, onko kyseinen jäte luokiteltu EU:n jäteluettelossa vaaralliseksi vai vaarattomaksi. Jäteluettelossa on kolmenlaisia nimikkeitä: jätteet, jotka on aina luokiteltu vaarallisiksi (luettelossa tähdellä merkityt nimikkeet) jätteet, jotka on aina luokiteltu vaarattomiksi jätteet, joille löytyy sekä vaarattoman että vaarallisen jätteen nimike (ns. rinnakkaisnimikkeet) Jos jäte kuuluu sellaiseen jätenimikkeeseen, joka on luokiteltu aina vaaralliseksi jätteeksi tai aina vaarattomaksi jätteeksi, ei jätteen luokittelemisesta tarvitse tehdä erillistä arviota. Jos taas jäte on luokiteltu ns. rinnakkaisnimikkeeseen, eli samalle jätteelle löytyy sekä vaarattoman jätteen että vaarallisen jätteen nimike, on jätteen luokittelu tehtävä tapauskohtaisesti jätedirektiivin liitteessä III esitettyjen kriteerien (kuten vaarallisten aineiden pitoisuusrajojen) mukaisesti. (Häkkinen, 2015) Voimassa olevassa jäteluettelossa on useita nimikkeitä, jotka koskevat myös POP-jätteitä, mutta jotka luokitellaan aina vaarattomaksi jätteeksi. Tällaisia ovat esimerkiksi useat PFOS-yhdisteitä tai bromattuja palonsuoja-aineita mahdollisesti sisältävät jätejakeet, kuten yhdyskunnista peräisin olevat tekstiilit, vaatteet, nahkajätteet, huonekalut, patjat ja muovit, jätteiden mekaanisessa käsittelyssä (kuten lajittelussa, murskauksessa, paalauksessa ja pelletoinnissa) syntyvät muovi- ja tekstiilijätejakeet, yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden liete sekä valokuvausfilmien ja paperin jätteet. 5.1 Bromattuja palonsuoja-aineita sisältävien muovien luokittelu Sähkö- ja elektroniikkaromusta ja romuajoneuvoista voi löytyä monia eri bromattuja palonsuoja-aineita, joista vain muutama on POP-yhdisteitä. Muovien palonsuojaukseen on voitu käyttää esimerkiksi polybromidifenyylieettereitä (PBDE), bis(tribromifenoksi)etaania (BTBPE), polybromibifenyyliä (PBB tai HBB), 1,1'-(etaani-1,2-diyl)bis[pentabromobentseeniä] (EBP), tetrabromibisfenoli-a:ta (TBBPA) ja heksabromisyklododekaania (HBCDD) (Weil ja Levchik 2009, Ministry of Ecology, Sustainable 19

Development and Energy, French Republic, 2012). Bromattujen palonsuoja-aineiden kanssa käytetään myös usein lisäaineita, jotka parantavat palonsuoja-aineiden vaikutusta. Halogenoitujen palonsuojaaineiden kanssa yleisesti käytetty tehoaine on antimoni (esim. antimonitrioksidi, Sb 2 O 3 ). Esimerkiksi okta-bde:tä on käytetty aina yhdessä antimonioksidin kanssa (Stockholm Convention 2006, Retkin 2012). Palonsuojaus on voitu tehdä myös kokonaan halogeenittomilla fosfaatti- tai typpipohjaisilla palonsuoja-aineilla. Palonsuoja-aineiden vaaralliset ominaisuudet vaihtelevat yhdistekohtaisesti. Taulukossa 5 tarkastellaan eräiden ajoneuvoissa ja sähkö- ja elektroniikkalaitteissa käytettyjen bromattujen palonsuoja-aineiden luokittelua vaaralliseksi aineeksi sekä vastaavia vaarallisen jätteen pitoisuusrajoja. Käytännössä muoviosien määrittely vaarallisiksi jätteiksi niiden sisältämien palonsuoja-aineiden pitoisuuksien perusteella edellyttäisi yksittäisten osien analysoimista laboratoriossa, ellei saatavilla ole tuotekohtaisia tietoja valmistajalta. Lainsäädännössä ei ole yleistä muovin bromipitoisuuteen perustuvaa pitoisuusrajaa, jonka ylittävällä pitoisuudella palonsuojattu muovi katsottaisiin vaaralliseksi jätteeksi. Taulukko 5: Eräiden bromattujen palonsuoja-aineiden ja niiden kanssa käytettävien tehoaineiden kemikaalilainsäädännön mukaiset luokitukset ja niille sovellettavat vaarallisen jätteen pitoisuusrajat. Yhdellä yhdisteellä voi olla useita kemikaalien luokittelua koskevan CLP-asetuksen (1272/2008) mukaisia vaaraluokituksia. Taulukkoon on merkitty jokaista yksittäisen yhdisteen saamaa CLP-asetuksen mukaista vaaraluokitusta vastaava komission asetuksessa 1357/2014 säädetty vaarallisen jätteen pitoisuusraja. Jäteluokituksessa sovellettava vaarallisen jätteen pitoisuusraja on näistä yhdisteen vaaraluokitusten mukaisista pitoisuusrajoista alhaisin (merkitty taulukkoon lihavoituna). Bromattu palonsuoja-aine tai tehoaine CLP-asetuksen mukainen luokitus Sovellettava vaarallisen jätteen luokittelun pitoisuusraja (komission asetus 1357/2014) onko aine POP-yhdiste Pentabromidifenyylieetteri (sis. tetra- ja penta-bde) Lact.(H362) STOT RE 2 (H373) Aquatic Acute 1 (H400) Aquatic Chronic 1 (H410) (-) (10 %) (25 %) 0,25 % (2 500 mg/kg) *) kyllä Oktabromidifenyylieetteri (sis. heksa- ja hepta-bde) Dekabromidifenyylieetteri heksabromisyklododekaani (HBCDD) tetrabromibisfenoli-a (TBBPA) Repr 1B (H360) 0,3 % (3 000 mg/kg) kyllä Ei harmonisoitua luokitusta Teollisuuden REACHrekisteröinnissä tekemiä luokituksia **) mm.: Acute Tox 4 (H302) Acute Tox. 4 (312) Skin Irrit. 2 (H315) Eye Irrit 2 (H319) Muta 2 (H341) STOT RE 2 (H373) STOT SE 3 (H319) Aquatic Chronic 4 (H413) Repr. 2 (H361) Lact. (H362) Aquatic Acute 1 (H400) Aquatic Chronic 1 (H410) - (25 %) (55 %) (20 %) (20 %) 1 % (10 000 mg/ kg) (10 %) (20 %) (25 %) *) 3 % (30 000 mg/kg) (-) (25 %) ei 0,25 % (2 500 mg/kg) *) ehdotettu lisättäväksi Tukholman sopimukseen, päätös mahdollisesti vuonna 2017 kyllä, ehdotus lisäämisestä POP-asetukseen annettu, tulee voimaan vuonna 2016 Bis(tribromifenoksi)etaani (TBPE) Ei luokiteltu - ei 1,1'-(etaani-1,2- Ei luokiteltu kiinteässä - ei diyl)bis[pentabromobentseeni] (EBP) muodossa antimonitrioksidi Carc. 2 1 % (10 000 mg/kg) ei (palonsuojauksen tehoaine) Muut antimoniyhdisteet (paitsi tetroksidi, pentoksidi, trisulfidi, pentasulfidi) Acute Tox. 4 (H302) Acute Tox. 4 (H322) Aquatic Chronic 2 (H411) (25 %) (22,5 %) 2,5 % (25 000 mg/kg) *) *) Kansallinen jätteen ympäristövaarallisuuden pitoisuusraja (Häkkinen 2015) **) European Chemicals Agency (ECHA), C&L Inventory Database. Viitattu 6.10.2015 ei 20