POLIISIN TILASTA JA TULEVAISUUDESTA Poliisiylijohtaja Mikko Paatero 3.6.2015
TÄMÄ KIRJOITUS JA SEN KANNANOTOT PERUSTUVAT SIIHEN MITÄ OLEN KOHDANNUT RUNSAAN 43 VIRKAVUODEN AIKANA PÄÄLLIKKÖTEHTÄVISSÄ PAIKALLISPOLIISISSA, LÄÄNINJOHDOSSA JA POLIISIYLIJOHTAJANA. Pääosin tarkastelukulma on poliisiylijohdon aikana koetussa. Pohjaa tuovat monet nk. kenttäkäynnit. Viimeisimmän kierroksen kaikkiin poliisilaitoksiin, Keskusrikospoliisin ja Poliisiammattikorkeakouluun tein keväällä 2015. Monet matkan varrella käydyt keskustelut, kommentit ja evästykset päätyivät mukaan myös näille sivuille. Hallitusohjelma Aivan aluksi haluan arvioida tuoreeltaan hallitusohjelman vaikutuksia poliisin toimintaan. Hallitusohjelmatekstien ja liitteiden pohjalta voidaan arvioida, että tilanne ei näytä kovin hyvältä. Teksteissä on kuitenkin paljon positiivisia lauseita. Sisäisen turvallisuuden toimintakyky turvataan koko maassa ja sen perusta muodostuu poliisin operatiivisesta toimintakyvystä koko maassa. Uudentyyppiset uhkakuvat edellyttävät sisäisen turvallisuuden resurssien tarkistamista ja kohdentamista vastaamaan muuttunutta tilannetta. Hallitus selvittää tietoverkkorikollisuuden torjuntaan tarvittavat resurssit 2015 loppuun mennessä. Luodaan yhteinen tilannekuva. Sisäisen turvallisuuden selonteko laaditaan 2016 toukokuun loppuun mennessä, jossa muun muassa arvioidaan poliisin tehtävät ja toiminnan tavoitteet. Harmaata taloutta torjutaan tehokkaasti. Nuo kaikki ovat hyviä kirjauksia, mutta niistä on vielä pitkä ja kivinen tie siihen, että ne toteutetaan tarvittavin resurssipäätöksin. Seuraava vaihe on kehysriihi syyskuun alussa. Hämäävää on myös, mitä tarkoitetaan sisäisellä turvallisuudella. Uskallan arvioida, että tilanne poliisin vastuiden ja uhkakuvien kannalta heikkenee ja että resurssit eivät seuraa tätä kehitystä. Silloin esiin nousee uusia kysymyksiä. Mitä tehtäviä poliisilta poistetaan siten, että vastaavaa rahamäärää ei poisteta? Mitä mahdollisia uusia tuloja poliisille voidaan osoittaa varsinaisen kehyksen ulkopuolelta? Miten ratkaistaan ICT-kustannukset ja toimitilakustannukset tulevaisuudessa? Uuden sisäministerin tehtävä on paljon vaikeampi kuin edellisten, jotta ihmisten turvallisuus säilytetään vähintään nykyisellä tasolla - mikä minusta on ehdoton minimivaatimus. Tärkeää on myös, että vuoden 2016 kehystä katsotaan vähän eri silmin. Mahdolliset selvitykset ja tarkistukset voivat vaikuttaa poliisin toimintaan aikaisintaan vasta 2017 ja varmaankin pääosin senkin jälkeen. POLIISIN NYKYTILASTA Yleisiä huomioita Poliisi on yhä luotettava turvallisuuden ammattilainen. Poliisiin luottaa 92 prosenttia suomalaisista ja 86 prosenttia uskoo, että pystymme kantamaan vastuumme yleisen järjestyksen ja turvallisuuden takaamisesta Suomessa. Poliisilla on hyvä ja ammattitaitoinen henkilöstö ja se pyrkii tekemään aina työnsä tunnollisesti. Vuosittain poliisille annetaan miljoona hälytystehtävää ja ilmoitetaan yli 800 000 rikosta. Lupia myönnetään lähes 1,4 miljoonaa. Ammattiylpeydestä ja halusta tehdä hyvää työtä on seurannut perustellusti myös turhautumista, 2 POLIISIN TILASTA JA TULEVAISUUDESTA
Turvallisuuden tunne on usein tärkeämpi kuin itse turvallisuus kun ei ole voinut tehdä kaikkea sitä mitä haluaisi tehdä ihmisten hyväksi. Poliisilta jää vuosittain hoitamatta arviolta 100 000 tehtävää. Niiden joukossa on kiireettömiä hälytystehtäviä ja pieniä omaisuusrikoksia. Pimeänä poliisin tietoon tulleista rikoksista selviää vain joka kymmenes. Turvallisuusympäristön ymmärtämisessä tarvitsemme koko yhteiskunnan tukea. Poliisi kuulee jo nyt ihmisiä ja keskustelee heidän kanssaan. Enemmänkin voisi. Tehtävien kasautuessa tästä läsnäolosta, tai ammatillisemmin ilmaistuna, yleisvalvonnasta joudutaan tinkimään. Se on valitettava suuntaus, koska poliisi on olemassa juuri ihmisiä ja heidän tarpeitaan varten. Poliisia rasittaa tällä hetkellä liian epämääräinen keskustelu kokonaisturvallisuudesta. Turvallisuudesta puhutaan paljon, mutta vähemmän siitä mitä käsite pitää sisällään. Ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden välimaastossa harmaa alue lisääntyy ja aiheuttaa uusia haasteita siitä kuka tekee ja mitä. Uhkana on, että käsitteen epämääräisyyden takia myös vastuusuhteet hämärtyvät. Kollektiivista vastuuta näissä asioissa ei voi olla. Kovan turvallisuuden ytimessä ovat normaaliaikoina poliisi ja rajavartiolaitos ja niille virka-apua antava puolustusvoimat. Jos näiden kahden edellytykset huononevat, kukaan ei voi sitä aukkoa korvata. Poikkeusoloissa vastuut luonnollisesti muuttuvat, mutta vastuuviranomaisten suorituskyky myös turvattava myös nk. harmaassa vaiheessa. Poliisi ei kuitenkaan eristäydy siiloihin, vaikka jossain toisinaan niin väitetäänkin. Teemme yhä enemmän yhteistyötä sidosryhmien kanssa ja kaipaamme lisää kumppanuuksia. Tarvitsemme apua poliisin vastuulla olevien asioiden hoitamiseen ja annamme apua muille, jotta he onnistuisivat omissa tehtävissään. Tämä korostaa vaatimusta siitä, että poliisin on kyettävä yhteistyöhön yhä paremmin, niin organisaationa kuin yksittäisenä virkamiehenäkin. Turvallisuuden tunne on usein tärkeämpää kuin itse turvallisuus. Tunne on aina subjektiivinen kokemus ja se voi olla myös illuusio tai kuvitelma. Kun tunne on riittävän vahva, niin siitä tulee todellisuutta. Poliisin olisi pystyttävä vaikuttamaan nimenomaan näihin tunteisiin, koska niistä tulee monesti raadollisempia kuin itse todellisuudesta. Turvallisuus ja erityisesti kova turvallisuus on suoraan yhteydessä ihmisten arvoihin, etuihin ja mahdollisuuksiin toimia. Turvallisuuden vallitessa yhteiskunta voi päättää omista valinnoistaan ilman että sen täytyy pelätä sisäisiä tai ulkoisia uhkia. Tämä koskee niin yksityisiä ihmisiä kuin yritysmaailmaakin. Suomessa meillä on vielä hyvä mahdollisuus estää turvallisuusuhkia ennalta. Monessa muussa maassa tilanne on paljon vaikeampi. Jossain uhkia hillitään ja minimoidaan, jossain ollaan jo nostamassa käsiä pystyyn ja vain suojaudutaan. Ennalta estävyydestä ei täällä meillä saa missään olosuhteissa tinkiä. Poliisin toiminta muuttuu yhä läpinäkyvämmäksi. Viranomaiset ovat jatkuvan keskustelun, reaaliaikaisen arvioinnin ja avoimen arvostelun kohteena. Kansalaiset ovat hyvin perillä perusoikeuksistaan ja poliisin toimivaltuuksista. Poliisin on osallistuttava tähän keskusteluun kaikilla foorumeilla ja meillä on siihen hyvät edellytykset. Sosiaalisessa mediassa poliisilla on jo lähes puoli miljoonaa seuraajaa. Satunnainen keskustelu ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan johdonmukaisuutta, reaaliaikaisuutta sekä aktiivisuutta muun muassa virheiden ja väärinymmärrysten korjaamisessa. Poliisilla on selkeä tarve muodostaa toimintamalleja, joissa korostuu asianomaisten oma valvonta, ilmoituskynnyksen madaltaminen ja jatkuva läsnäolo verkossa. Poliisi on aktiivisesti mukana kybermaailmassa ja työtä on 4 POLIISIN TILASTA JA TULEVAISUUDESTA POLIISIN TILASTA JA TULEVAISUUDESTA 5
jatkettava. Samalla on ymmärrettävä, että siellä luottamus ja turvallisuus ovat fyysistäkin maailmaa korostetummin erottamaton kokonaisuus. Poliisi on pysynyt toistaiseksi kohtuullisesti mukana ihmisten arjessa. Kun uhat muuttuvat, niin myös toimintatapojen on muututtava. Voimavaroja on suunnattava yhä enemmän kehittyvien turvallisuusuhkien tunnistamiseen ja ratkaisemiseen. Samalla on kehitettävä toimintamalleja. Poliisi on hyvin kehittänyt tietojohtoista poliisitoimintaa. Seurannassa on kerätty valtava määrä tietoa, jota käytetään työpanoksen suuntaamisessa. Seuraavaksi on kehitettävä analyysia siitä, mitä luvut tarkoittavat ja mitä niiden pohjalta olisi tehtävä. Muutoksia on ennakoitava entistä paremmin. Toisaalta tulevaisuutta on helpompi ennustaa, jos sen suunnittelee itse. Tämän lisäksi poliisin on varauduttava myös ennakoimattomiin kriiseihin ja uhkiin, joita emme kenties vielä edes näe. Tietojohtoisen toiminnan vastinparina on jossakin määrin yksityisyyden suoja. Mitä enemmän suojaamme yksityisyyttä, sitä vähemmän tiedämme yhteiskunnasta. Äärimmäisissä tapauksissa tietokatkot vaarantavat ihmishenkiä. Samalla kun uskomme yhä enemmän valvontaan, menetämme mahdollisuuksia toimia tehokkaasti. Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että uteliasta ja älykästä poliisia ei enää tarvita. Silloin kovan luokan ammattilaisten näkemykset sysättäisiin taka-alalle ja tilannekuvaan jäisi mahdollisesti korjaamattomia puutteita. Ensisijainen valvonnan muoto on toiminnan ohjaus. Kannustankin poliisia käyttämään kaikkia sellaisia pakkokeinoja jotka toiminnan tueksi on säädetty ja kirjaamaan kaikki oleelliset tiedot käytössä oleviin rekistereihin. Vain siten turvaamme edellytykset tietojohtoiselle poliisitoiminnalle. Yksi yhtenäinen poliisi Suomessa on vähän poliiseja. Heistä on huolehdittava nykyistä paremmin ja luotava edellytykset vahvalle yhteishengelle Tätä tavoitetta on heikentänyt jatkuvien hallintouudistusten ketju, joiden merkityksestä ja toteuttamisesta on vallinnut varsin erilaisia käsityksiä, kärkeviäkin. Poliisihallinto ei ole onnistunut kanavoimaan tätä erilaisten käsitysten keskustelua hallinnon sisällä riittävästi ja siksi osa siitä on käyty julkisuudessa. Avoimessa ja luottamuksellisessa keskustelussa on selkeästi ollut puutteita. Maailmaan mahtuu nurinaa ja se lienee joskus perusteltukin paineiden purkamistapa, mutta kyllä meidän olisi pitänyt pystyä kanavoimaan se enemmän sisäiseksi keskusteluksi. Varmasti puutteita on myös johdossa. Johtamiskulttuuri on muuttunut asiajohtamisesta henkilöjohtamisen suuntaan, ja se ei ole aina onnistunut. Johtamiseen on kuitenkin kiinnitetty huomiota. Myös henkilöstön olisi laitettava itseään peliin tämän keskustelukulttuurin parantamisessa eli alaisena olemisen näkökulmasta. Poliisin perinne ja kulttuurinen pohja on haastava. Kihlakunnissa nimismiehet olivat itsenäisiä ja heillä oli laajat toimivaltuudet. Siitä on pitkä matka ajatteluun, jossa toimitaan osana yhtä yhtenäistä poliisia. Nykyisinkin poliisissa lähes kaikki ovat jonkin tason johtajia, jos ei hallinnon sisällä niin suhteessa kansalaisiin. Tämä peruslähtöasetelma on pystyttävä entistä paremmin ottamaan huomioon. Tällä hetkellä päällikkökunta on yhtenäisempi kuin koskaan ja siihen on hyvä rakentaa yhteisiä pelisääntöjä siitä, miten saada myös henkilöstö mukaan yhteiseen 6 POLIISIN TILASTA JA TULEVAISUUDESTA POLIISIN TILASTA JA TULEVAISUUDESTA 7
Suomalainen poliisikoulutus on kansainvälisesti arvioituna erinomaista näkymään. Kaikesta kärjekkäästäkin keskustelusta huolimatta olen ylpeä poliisin henkilöstöstä. Työt on tehty hyvin ja tilanteeseen nähden yllättävänkin motivoidusti. Poliisilaitoksissa ja valtakunnallisissa yksiköissä on huokunut tekemisen meininki ja yllättävänkin hyvä yleisilmapiiri. Minusta tästä on hyvä jonkun jatkaa ja kuunnella herkällä korvalla mitä eri puolilla ajatellaan. Osaaminen Poliisitoiminnan perustana on yksi sen keskeisistä arvoista: osaaminen ja ammattitaito. Avainasemassa on yksilö ja hänen osaamisensa saaminen koko organisaation käyttöön suunnitelmallisesti ja systemaattisesti. Poliisin koulutukseen on ollut toistaiseksi hyvin hakijoita, mutta näen tarpeen tehostaa rekrytointia. Jos rekrytoinnissa ei onnistuta, voidaan joutua tilanteeseen jossa pääsyvaatimuksia on alennettava, jolla voisi olla selkeän negatiivisia vaikutuksia. Poliisi tarvitsee riveihinsä ihmisiä erilaisista etnisistä ryhmistä. Tällä hetkellä heitä on vain muutamia. Tämä on selkeä ongelma. Suomalainen poliisikoulutus on kansainvälisesti arvioituna erinomaista. Peruskoulutuksen nostaminen ammattikorkeakoulutasoiseksi oli erinomainen päätös ja nosti sisällöltään koulutuksen tasoa ja myös sen arvostusta. Lupahallinnon peruskoulutus saatiin alkuun. Täydennyskoulutus on laajaa, monipuolista ja haluttua, myös kansainvälisesti. Sen on seurattava yhä enemmän toimintaympäristön muutoksia. Seuraavaksi saamme oman koulutusohjelman ylimmälle johdolle. Tarvetta on myös koulutukselle ajankohtaisista asioita niin hallinnossa työskenteleville kuin sinne muista tehtävistä palaaville. Tähän kohderyhmään kuuluvat myös ne henkilöt, jotka ovat olleet pitkään kansainvälisissä tehtävissä. Painottaisin yleisestikin vielä nykyistä enemmän psykologisien taitojen ja kansainvälisten asioiden painoarvoa. Poliiseilla on hyvät valmiudet ryhtyä työhön valmistuttuaan. Työmotivaatio on erinomaista ja vieläkin näkee jonkinasteisen kutsumusammatin piirteitä. Myös jo muiden ammattien koulutuksen saaneiden osuus on ollut kasvussa ja sen hyödyntämiseen tulisi jatkossa panostaa entistä enemmän. Me tarvitsemme lisää osaamista hallinnon ulkopuolelta. Myös virkarakenteita on arvioitava. Poliisi on oman koulutuksensa asiantuntija ja osaaja, jonka pitäisi pystyä keskittymään poliisitoiminnan ydintehtäviin. Muita asiantuntijoita tarvitaan muihin tehtäviin. Poliisiosaamista on valunut jo nyt liikaa moneen suuntaan, vartijoiksi ja lupahallintoon. Poliisikoulutuksen saaneita ei ole tarvetta kouluttaa eri toimialojen erityisosaajiksi, jos sen alan ihmisiä on saatavissa muualta. Pääministeri Sipilä kuulutti jossakin vaiheessa kokeilukulttuurin puolesta. Tätä ajatustapaa tarvittaisiin myös poliisiin. Tarvitsemme uskallusta kokeilla asioita ennakkoluulottomasti ja kykyä arvioida kokemuksia objektiivisesti. Näin hyvät ideat saadaan nopeasti liikkeelle ja ehkä ei ihan niin hyvät nopeammin pysäytettyä. Poliisin osalta on puhuttu paljon keskinäisestä riitelystä. Joitakin ylilyöntejä onkin tapahtunut, mutta täytyy muistaa että kaikki kehittyminen ja oppiminen tarvitsee jännitteitä, jopa ristiriitaisuuksia sekä avointa ja rehellistä sisäistä keskustelua. Terve rakentava itsekritiikki on myös hyve, jota voisi harjoittaa enemmän. 8 POLIISIN TILASTA JA TULEVAISUUDESTA POLIISIN TILASTA JA TULEVAISUUDESTA 9
Prosessit kestävät sietämättömän kauan ja nakertavat poliisin luottamusta Epäiltyjen rekisteri Epäiltyjen rekisteri ja sen ympärillä vellonut keskustelu on ollut kummallista ja kohtuutonta poliisia kohtaan. Olen jokseenkin varma, että jos tämän rekisterin nimi olisi ollut poliisin analyysirekisteri eikä epäiltyjen rekisteri, niin keskustelu olisi ollut erilaista. Kohtuuttomaksi tämän keskustelun tekee se, että kyse on salaisesta rekisteristä. Mediassa ja joiden virkamiestenkin lausunnoissa rekisteristä keskustellaan julkisesti, vaikka nämä tahot tietävät, että poliisi ei tähän keskusteluun voi osallistua. On myös hyvä muistaa, mistä on kyse. Rekisterissä on siis analyysitietoja, joita ei voi sellaisenaan käyttää mihinkään. Sen perusteella voidaan arvioida, onko syytä käynnistää jokin prosessi vai ei. Rekisteri ei siis vahingoita ketään, mutta vahinko aiheutui tässäkin salaisten operatiivisten tietojen tahallisen vuotamisen kautta. Hämmästyttää myös se, että jotkut mediat katsoivat oikeudekseen julkaista nimiä tietäen varmasti, ettei kukaan viranomainen voi niitä salassapidon takia kumota. Surullista journalismia, johon minusta julkisen sanan neuvoston olisi tullut puuttua oma-aloitteisesti. En tässäkään lausu mitään esitutkinnan sisällöstä, mutta totean kuitenkin että syyttäjälaitoksessa on oikeuskäsittelyn jälkeen itsetutkiskelun paikka: missä menevät esitutkinnan ja laillisuusvalvonnan rajat. Pitäisi myös ymmärtää, että syyttäjä ei ole poliisin valvontaelin ja syyteharkintaviranomainen. Tässäkin asiassa oikeuteen saattaminen on kestänyt aivan liian kauan. Esitutkinnan olisi luullut olevan varsin yksinkertaista resurssien käytön ja syyteharkinnan suhteen, mutta edelleen jotain jonkun päässä mietitään. Kolme henkilöä on saanut syytteen lokakuussa 2014, joten silloin esitutkinta on päättynyt. On kohtuutonta, että heidän on odotettava puolustusmahdollisuutta vuosi syyteharkinnasta, joka on salainen siihen saakka kun se oikeudessa esitetään. Prosessit kestävät sietämättömän kauan ja nakertavat poliisin luottamusta. Uskallan myös lausua käsitykseni siitä, että kokonaiskuva asiasta tulee oleellisesti muuttumaan kun asiaa päästään käsittelemään tasapuolisesti oikeudessa. Poliisihallitus tekee hallinnollisen selvityksen, jossa kaikki noin 50 000 ensimerkintää käydään läpi. Tähän meidät velvoittaa jo eduskunnan vaatimus selvittää asia ja kertoa tulokset eduskunnalle tämän vuoden loppuun mennessä. Selvitys vie valitettavasti aikaa alkusyksyyn. Seuraan mielenkiinnolla eläkkeeltä, mitä sen jälkeen keskustellaan ja missä hengessä. Ajankohtaisia rikostapauksia ns. Aarnio-case Helsingin huumepoliisin päällikköön kohdistuneet rikosepäilyt ovat varjostaneet hallintoa. Sen arvioinnissa on palattava huumepoliiseja koskeneisiin aiempiin epäilyihin, joissa tuomiot annettiin 2010. Silloin asiallisesti katsoen lähes kaikki syytteet hylättiin. Tapauksesta on jäänyt joillekin henkilöille vielä tähän päivään saakka jotain hampaankoloon. En ole koskaan ymmärtänyt sitä intoa ja suunnatonta energian tuhlaamista siihen, olivatko Keskusrikospoliisin ja Helsingin poliisilaitoksen suhteet kunnossa vai eivät. Mitä ilmeisimmin jossain suhteessa eivät ole olleet, mutta nyt ovat ja yhteistyötä tehdään kaikilla rintamilla hyvin tuloksin. Tämä on tärkeää. Sitä vain ihmettelen, että tässä tilanteessa jotkut vieläkin osoittavat katkeruuttaan muun muassa vuotamalla salassa pidettäviä tietoja julkisuuteen. Ymmärrän sen, että kaunaa voi kantaa, mutta täytyykö se purkaa vaarantamalla koko poliisin maineen ja luottamuksen. Sitä ei voi hyväksyä. En halua tässä yhteydessä ottaa kantaa itse juttujen sisältöön. Syytteitä lienee 30, joista osa vielä kokonaan kertomatta. Silti on sanottava, että olen hämmästynyt ja surullinen tilanteesta. Suomessa on kuitenkin syyttömyysolettama siihen saakka, kun lainvoimainen oikeuden päätös on annettu. Sitä ei muuksi muuta esitutkinta, yhden henkilön syyteharkinta tai median tarve tuomita. Ei kukaan varmaankaan kuitenkaan niin sinisilmäinen ole, etteikö jotain lainvastaista olisi tehty. Mutta annetaan järjestelmän toimia siten kuin se on säädetty. Yhteen asiaan haluan kuitenkin puuttua ja se on jutun kesto. Aarnio on ollut syksyllä kaksi vuotta tutkintavankeudessa. Tämä vastaa käytännössä sitä, että tuomion olisi oltava yli neljä vuotta ehdotonta vankeutta. Tällä haluan vain sanoa sen, että prosessi on jo nyt kestänyt oikeusvaltion periaatteiden pohjalta aivan liian kauan nimenomaan esitutkintavaiheessa. En halua lausua syyttäjän johtamasta tutkinnasta tässä mitään muuta kuin sen, että se lähti liikkeelle väärällä prosessilla. Syyttäjä sopi tutkintajärjestelyistä suoraan Keskusrikospoliisin kanssa, vaikka se valta on vain poliisin ylijohdolla. Väitän, että joitain nyt ilmenneitä ongelmia olisi voitu ehkäistä jos prosessi olisi hoidettu sovitulla ja säädetyllä tavalla. Tutkinnan pitkä kesto ei voi olla vaikuttamatta poliisia koskevaan yleiseen keskusteluun ja sen myötä luottamukseen. Yhteiskunnan velvollisuus on hoitaa tämäntapaiset jutut nopeasti oikeuden käsittelyyn. Tähän minulle eivät kelpaa mitkään puolustelut rajallisista resursseista tai asian vaikeudesta. Tähän palaan vielä toisessa yhteydessä. 10 POLIISIN TILASTA JA TULEVAISUUDESTA POLIISIN TILASTA JA TULEVAISUUDESTA 11
Kansainvälinen yhteistyö Poliisin kansainvälinen yhteistyö on kehittynyt hyvin. Se onkin kaiken menestymisen edellytys Suomen kaltaisessa pienessä maassa. Suomalainen poliisi on arvostettu yhteistyökumppani kansainvälisissä yhteyksissä ja sitä kautta me voimme myös vaikuttaa kansainvälisiin asioihin. Kansainvälinen yhteistyö on koko ajan kasvanut ja pienen maan menestymismahdollisuudet ovat suurelta osin nykyisin kiinni tästä yhteistyöstä. Sisäministeriöllä on oma tärkeä sopimusoikeudellinen ja strateginen roolinsa ja poliisiyksiköillä konkreettinen poliisitoiminnan tarve. Poliisihallituksella on ollut ja tulee jatkossakin olemaan yhä tärkeämpi rooli operatiivisen toiminnan mahdollisuuksien luojana. Tässä suhteessa toiminta on mielestäni selkeästi viime vuosina kehittynyt. Pohjoismainen yhteistyö on sinänsä luontevaa ja sujuvaa, mutta sen suhteen on vielä paljon kehittämismahdollisuuksia erityisesti strategisella tasolla, yhteisten tavoitteiden asettamisessa, hankinnoissa ja yhteisen tilannekuvan laajentamisessa. Vastakkainasettelua ei ole olemassa, mutta näyttää siltä että jokaisessa maassa yhteiseen valmisteluun ja systemaattiseen kokonaisvaltaiseen yhteistyöhön ei ole riittävästi aikaa. Baltian maiden kanssa on yhteistyö kehittynyt koko ajan voimakkaasti. Viro on luonnollinen yhteistyötaho, jonka kanssa kehittäminen on helppoa. Viron kanssa Suomi tekee vuosittain konkreettisen ja korkealaatuisen yhteistyöpöytäkirjan. Menettely on selvästi edellä esimerkiksi pohjoismaisia käytäntöjä. Olen itse tehnyt Viro-yhteistyötä yli 20 vuoden aikana ja nähnyt sen kehittymisen läheltä. Liettua on ollut viime vuosina yhä tärkeämpi kumppani Suomelle, koska maasta tulee yllättävänkin paljon rikoksentekijöitä. Myös Liettuan kanssa on edetty konkreettisella tasolla ja näkemykset yhteistyöstä ovat hyvin yhteneväiset. Latviankin kanssa yhteistoiminta lisääntyy, mutta poliisin näkökulmasta rikostorjunnallisia tarpeita on muita Baltian maita vähemmän. Venäjä on haastava yhteistyökumppani, koska siellä on paljon toimijoita. Yhteistyö myös Venäjän suhteen on hyvin kehittynyt, mutta se on aivan eri tasolla kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa, ihan luonnollisistakin syistä. Viime aikoina poliittisesta tilanteesta johtuen yhteistyö on jossakin määrin heikentynyt, mutta sitä tehdään operatiivisella tasolla ja se nähdään erittäin tärkeänä molemmin puolin rajaa. On myös muistettava, että uhat Venäjän rajan kautta Suomeen tulevasta rikollisuudesta voivat kasvaa voimakkaasti tulevaisuudessa ja siksi konkreettisen yhteistyön tarve on todella suuri. Europol on yhä tärkeämmäksi ja monipuolisemmaksi kehittyvä organisaatio, jonka kanssa yhteistyö on monipuolista ja joustavaa. Suomalaiset poliisit ovat siinä tiiviisti mukana ja heitä myös arvostetaan kumppaneina. Lähes kaikissa suurissa kansainvälisissä operaatioissa Europolin rooli on tullut yhä tärkeämmäksi. Myös Interpolin toiminnassa Suomi on ollut erittäin aktiivinen. Interpolin rooli kasvaa, koska se on maailmanlaajuinen organisaatio. Toisaalta eri puolilla maailmaa ongelmat ja haasteet ovat hyvin erilaiset ja siksi sen merkitys ei varmastikaan koskaan tule olemaan kovin suuri. Interpolin on kuitenkin voimakkaasti kehitettävä toimintaansa ja esimerkiksi Singaporeen perustettu kyberkeskus on saatava nopeasti täyteen toimintakuntoon. Uskon, että uuden viime syksyllä valitun pääsihteerin toimesta kehittäminen tulee olemaan voimakasta. Suomella on monia muitakin kumppaneita, mutta edellä mainittujen kanssa yhteistyön kehittyminen on ollut selkeästi nähtävissä viime vuosina. Tärkeää on myös se, että me itse arvioimme ja teemme selkeät valinnat sen suhteen, mitä me haluamme kansainväliseltä yhteistyöltä. 12 POLIISIN TILASTA JA TULEVAISUUDESTA POLIISIN TILASTA JA TULEVAISUUDESTA 13
Tehtävät eivät poliisilta lopu, niiden luonne vain muuttuu POLIISIN TULEVAISUUDESTA Toiminnalliset uhat Poliisi on tehnyt voimavaroihin nähden erinomaista työtä, ja tulokset säilyvät hyvällä tasoilla tänäkin vuonna. Poliisin tietoon tulleiden rikosten määrä on joidenkin rikoslajien osalta vähentynyt ja vähenee varmaankin edelleen. Tilalle kuitenkin tulee uusia kasvavia ilmiöitä, kuten järjestäytynyt rikollisuus, terrorismiuhka ja kyberrikollisuus, joka on lisääntynyt lähes räjähdysmäisesti. Tehtävät eivät siis poliisilta lopu. Niiden luonne vain muuttuu. On vaarallista tuudittautua siihen uskoon, että terroritekoja, jengitaisteluita, väkivaltaisia mielenosoituksia, törkeää yritysvakoilua tai tietoverkkoihin kohdistuvia iskuja ei tapahtuisi Suomessa. Tekijä voi olla terroristi, kouluampujia ihannoiva matkija, itsetuhoinen henkilö tai aggressiivinen psykopaatti, johon rangaistuksen pelko ei vaikuta mitenkään. Tätä emme voi etukäteen tietää. Vapaassa yhteiskunnassa ihminen voi suunnitella tekonsa huolella ja huomaamatta. Kouluampumisista on opittu se, että nk. yksinäiset sudet vihjaavat aikeistaan verkossa. Verkkotiedustelun merkitys kasvaa ja nimenomaan ennalta estävässä mielessä. Yhteiskunnan on pyrittävä paljastamaan uhat ennalta. Esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa niiden toteutumisesta on maksettu kova hinta. Kybermaailmassa poliisilla on kaksi näkökulmaa: omien järjestelmien suojaaminen sekä rikosten torjunta ja selvittäminen. Kyberrikosten torjunta edellyttää riittäviä valtuutuksia. Sotilaat tarvitsevat omaan verkkotiedustelulainsäädäntönsä ja Suojelupoliisi ja Keskusrikospoliisi omat rikosoikeudelliset verkkotiedustelun mahdollistavat instrumentit. Ne on rajattava tarkkaan siten, että yksityisyyden suoja ei kärsi liikaa. Kyse on tietenkin poliittisista valinnoista yksityisyyden suojan ja ihmisten turvallisuuden välillä. Kolmanneksi uhkakuvaksi nostan ihmisten syrjäytymisen. Tarkoitan tällä yhtä hyvin etnistä alkuperää olevia kuin syntyperäisiä suomalaisia. Syrjäytyminen on sisäisen kovan turvallisuuden suurin uhka. Se tarjoaa syyn ajautua rikolliseen toimintaan tilanteessa, jossa millään ei ole enää mitään väliä, kun turhautuminen yhteiskunnan toimenpiteisiin ylittää siedettävyyden rajan. Yhteiskunnan on panostettava näihin ihmisiin. Yksi keino on kotouttaminen ja tänne tulleista huolehtiminen siten, että heillä olisi todelliset mahdollisuuden integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. Uhat synnyttävät pelkoa ja pelon ilmapiiri kasvaa, jos koetaan että poliisi ei kykene turvamaan ihmisten fyysistä koskemattomuutta. Tätä ei sovi unohtaa, kun puhutaan poliisin voimavaroista. 14 POLIISIN TILASTA JA TULEVAISUUDESTA POLIISIN TILASTA JA TULEVAISUUDESTA 15
Suomessa on 3000 poliisia vähemmän muihin pohjoismaihin verrattuna suhteessa asukaslukuun Voimavarat Poliisin toimintamäärärahat ovat tänä vuonna 735 miljoonaa euroa (sis. lisätalousarvion). Lisäksi poliisilla on muita tuloja, lähinnä lupatuottoja. Kokonaiskehys kaikkineen on 838 miljoonaa euroa. Tällä voidaan työllistää noin 7300 poliisin henkilötyövuotta ja muuta henkilöstöä noin 2419 henkilötyövuotta. Näissä luvuissa ei ole mukana Suojelupoliisin henkilöstöä, joka poistuu poliisin budjetista 1.1.2016. Näillä voimavaroilla nykyiset toiminnalliset tulokset voidaan turvata myös jatkossa. Toimintaprosesseja kehittämällä tuloksia voidaan jopa hieman parantaa. Tämä tarkoittaisi kuitenkin sitä, että ihmiset ovat edelleen eriarvoisessa asemassa. Toimintavalmius kiireellisissä tehtävissä vaihtelee merkittävästi eri puolilla Suomea. Sen lisäksi jää hoitamatta kiireettömiä tehtäviä tai aika hoitaa ne jotenkin muuten. Pieniä, lähinnä omaisuusrikoksia, ei selvitetä vaikka tekijäkin olisi tiedossa. Tämä on häpeäksi niin poliisille kuin koko oikeusvaltiolle. Monia muitakin tehtäviä jää hoitamatta. Tämä kokonaiskuva siis säilyy, jos nykyinen resurssitaso säilyy. Kustannukset kuitenkin kasvavat poliisista riippumatta. Luotettavien selvitysten perusteella poliisin rahoituskehyksestä puuttuu lähes 70 miljoonaa euroa vuoteen 2019 mennessä. Kansanedustaja Kari Tolvasen johtama parlamentaarinen työryhmä esitti yksimielisesti, että poliisin kehysleikkauksista seuraaville vuosille, noin 30 miljoonasta eurosta, luovuttaisiin. Lisäksi esitetään, että harmaan talouden torjuntaan kohdennetaan jatkossakin lisärahoitusta 6,4 miljoonaa euroa. Jos näin meneteltäisiinkin, niin nykyiseen resurssitasoon verrattuna kehyksestä puuttuu edelleen noin 30 miljoonaa euroa. Se tarvitsee löytää tavalla tai toisella, mikäli poliisin toiminta halutaan säilyttää edes nykyisellä tasolla. Ja sekin on siis mielestäni riittämätön kansalaisten turvallisuuden kannalta. Lisäksi tarvitaan lupaus siitä, että jos lisämenoja tulee, ne korvataan erikseen. Lisäkuluja aiheuttavat ainakin kyberturvallisuuden ja terrorismintorjunnan tehostaminen. Näitä kumpaakaan ei voida hoitaa vain sotilaiden ja Suojelupoliisin voimavaroja tarkastelemalla, vaikka sekin on tärkeää. Jos jotain vakavaa tapahtuu, niin ensisijainen toimija on aina poliisi. On myös hyvä huomata, että kun Rajavartiolaitos keskittää resurssisyistä toimintaansa voimakkaasti Kaakkois-Suomeen se lisää painetta poliisissa muualla Suomessa. Jos päättäjät Suomessa haluavat poliisilta parempaa turvaa, niin siitä on myös oltava valmiita maksamaan. Kaikki muut pohjoismaat ovat lisänneet tai lisäävät poliisien määrää huomattavasti. Vaikka Suomi on ainakin toistaiseksi rauhallisempi maa ja tehtäväkenttää ei voida täysin verrata keskenään, niin suhteessa näihin - saatikka sitten muihin maihin - lisäystarve olisi ainakin 3000 poliisia. Poliisi 2020 -raportissa vuonna 2009 poliisien määrää esitettiin lisättäväksi noin 800:lla. Oma arviomme tuolloin oli varsin osuva ja olimme pohjoismaisittain aikaamme edellä. Suomessa poliittiset päättäjät, kaikista muista pohjoismaista poiketen, ovat kuitenkin päätyneet erilaiseen ratkaisuun. Minun mielestäni tilannetta ei ole hahmotettu ja ymmärretty. Jos Suomeen nyt - vaikkapa terroriteon seurauksena - haluttaisiin nopeasti lisää poliiseja, niin se ei olisi mahdollista. Päätöksen jälkeen ensimmäiset uudet poliisit valmistautuisivat neljän vuoden päästä. Tosin opiskeluaikana he ovat suuren osan kokonaisajasta kentällä poliisivaltuuksin. Vuosi 2015 on poliisien määrän kannalta parempi kuin edellinen 16 POLIISIN TILASTA JA TULEVAISUUDESTA POLIISIN TILASTA JA TULEVAISUUDESTA 17
Tulevaisuudessa on syytä pohtia turvallisuusministeriön perustamista ja siksi poliisilla on jonkinlainen hengähdysaika kehittää myös omia toimintoja hallintouudistuksen jälkeen. Hyvä niin. Oma arvioni on, että lisäkustannuspaine ensi vuodelle ei ole vielä kovin suuri. Tämä edellyttää, että suunnitteluista kehysleikkauksista kaikilta osin luovutaan ja myös harmaan talouden lisärahat säilyvät vähintään entisen suuruisina. Paine kasvaa seuraavina vuosina. Ensi vuosi on poikkeava myös siksi, että silloin poliiseja eläköityy selkeästi enemmän kuin valmistuu. Tämä tarkoittaa osaltaan myös sitä, että työttömien poliisien ongelma on silloin kokonaan takanapäin. Varmastikin jotkut muualle töihin joutuneet palaavat takaisin poliisikoulutuksen vaatimiin tehtäviin. Taloudellisesti vaikeina aikoina on helppo sanoa, että mikään hallinnonala ei voi saada lisää rahaa. Tämä, jos joku niin esittäisi, olisi edesvastuutonta ajattelua, ainakin minusta. Yhteiskunnan perustehtävä on oltava ihmisten suojaaminen rikolliselta toiminnalta. Väittäisin edelleen, että jos tämä asia ei ole kohtuullisessa kunnossa, muillakaan perusoikeuksilla ja turvalla ei ole mahdollisuutta menestyä. Yleiseen turvallisuuteen liittyy myös kansalaisten eriarvoistumisen lisääntyminen. Jos poliisin ei koeta selviävän tehtävistään, niin ihmiset varautuvat uhkiin omalla kustannuksellaan. Ja siihen kaikki eivät kykene. Olen toki sitä mieltä, että ihmisten omaa suojautumistasoa on huomattavasti lisättävä ja se on tehtävissä johonkin pisteeseen saakka hyvin vähäisin kustannuksinkin. Jossain vaiheessa rajat tulevat kuitenkin vastaan. Minun arvioni mukaan raja tulee vastaan ainakin silloin, jos poliisin nykytasoa ei kyetä ylläpitämään. Organisaatio Poliisissa on tehty kolme isoa hallintorakenneuudistusta lyhyessä ajassa. Hallinto- ja tukitehtävissä henkilöstöä on vähennetty. Näissä tehtävissä työskentelee enää hieman yli viisi prosenttia koko henkilöstöstä. Poliisien osalta miehistön määrä on säilynyt ennallaan. Johtoa ja alipäällystöä on vähennetty. Poliisissa ei tarvita uusia isoja hallinnon uudistuksia. Yksittäiset muutokset ovat edelleen perusteltuja. Niistä merkittävin on varmaankin metropoli-poliisin perustaminen. Poliisilaitosten johto-organisaatiota on edelleen kehitettävä. Niissä tarvitaan yksi apulaispoliisipäällikkö johtamaan operatiivista toimintaa sekä esikuntapäällikkö vastaamaan hallinnosta. Myös sektorien lukumäärää voidaan vähentää. Poliisihallituksen organisaatiota on myös syytä kehittää. Yksikkömäärä on oikea, mutta vastuualueiden määrää voidaan edelleen vähentää. Kansainvälisten asioiden koordinaatio on järjestettävä uudelleen koko hallinnon osalta. Poliisihallituksen tehtävät ovat pääsääntöisesti oikeita, mutta sen ylijohtotehtävissä oleva henkilöstö ei pysty enää palvelemaan riittävästi alaisia yksiköitä. Poliisin ylijohdon henkilöstömäärän alasajo viidenneksellä oli selkeästi väärä ratkaisu, eikä se perustunut mihinkään analyyttiseen arvioon tehtävistä. Päätös oli poliittinen. Missään muussa vastaavassa organisaatiossa Suomessa tai muissa maissa ei ole näin pientä valtakunnallista johto-organisaatiota suhteessa alaisten henkilöiden määrään. Vertailukohdaksi kotimaassa käyvät puolustusvoimat, tulli ja rajavartiolaitos, ulkomailla melkeinpä mikä tahansa poliisiorganisaatio. Sisäministeriön sisällä poistaisin osastojaon kokonaan itsenäisenä toimintona. Tämä koskee myös poliisiosastoa, jota ei erillisenä tarvita. Se on, kuten lainsäädäntökin sanoo, osa ministeriötä joka puolestaan on osa valtioneuvostoa ja sitä kautta ministeriön työjärjestyksellä järjestetään asiat. Poliisihallituksen perustamisen jälkeen 1.1.2010 poliisiosastolla ei ole ollut enää omaa roolia, vaan se on osana ministeriötä. Siellä ei siis tietenkään ole myöskään esimiesasemaa lainkaan suhteessa esimerkiksi Poliisihallitukseen. On erinomainen asia, että strategien ja tulosohjauksellinen asema on selvästi sisäministeriössä ja operatiivinen kokonaisvastuu Poliisihallituksessa. Tätä ohjausta tulisi terävöittää ja vaatia enemmän alaiselta hallinnolta. Poliisihallituksella ja sen alaisilla 11 poliisilaitoksella ja kahdella valtakunnallisella yksiköllä, Keskusrikospoliisilla ja Poliisiammattikorkeakoululla, on vastuu jalkauttaa poliittiset ja ministeriöstä tulevat ohjaukset. Kokonaisvastuu on Poliisihallituksella ja niin tulee ollakin. Poliisipäälliköiden nimitysvallan siirtäminen sisäministeriöön ja virkojen muuttaminen määräaikaisiksi viideksi vuodeksi oli myös virhe. Tämä antaa mahdollisuuden kaikenlaiselle vatuloinnille. Tapahtuuko näin, jää nähtäväksi mutta vaaran lähde on avattu. Poliisiylijohtaja tekee tuloksensa poliisipäälliköiden kautta, mutta ei voi heitä kuitenkaan valita. Välimuotona olisi voinut olla menettely, jossa nimittäminen tehtäisiin poliisiylijohtajan esittelystä. Nyt poliisiylijohtaja antaa vain lausunnon. Ja sehän ei ole paljon mitään. On myös todettava, että muutos on yleisen nimittämispolitiikan linjan vastainen kehitys. Suojelupoliisi erkaantuu todellisuudessa poliisiorganisaatiosta 1.1.2016. Minusta ajankohta on väärä, mutta sen kanssa pystytään elämään. Suojelupoliisin tehtävät valtuudet, valvonta ja hallinnollinen asema olisi ollut järkevää käsitellä kokonaisuutena. Perustelut erillisen hallinnollisen aseman muuttamiseen olivat varsin köykäiset. Itse suojelupoliisia tulisi kehittää tiedustelupalvelun suuntaan. Kun se päätös on tehty, on hallinnollinenkin asema mietittävä uudestaan. Nyt päätetty siirto kasvattaa kustannuksia ja heikentää yhteisyötä tavalla tai toisella muun poliisin kanssa. Sisäministeriön hallinnonalaan pitäisi keskittää rikostorjuntaan liittyvät asiat. Tullin rikostorjuntaosan olisi oltava sen ohjauksessa ja sitä kautta koko rikostorjunnan operatiivinen koordinointi tulisi olla poliisilla. Samalla olisi mietittävä, pitäisikö ulkomaalaisasiat sijoittaa johonkin muuhun ministeriöön. Kriisit alkavat erittäin harvoin sodalla. Kehitys kulkee koko ajan siihen suuntaan, että kovan sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden väliin jää yhä suurempi harmaa alue. Näissä tilanteissa toimivaltaiset viranomaiset ovat poliisi ja rajavartiolaitos ja puolustusvoimien suorituskyky on täysimääräisesti käytössä vasta poikkeusoloissa. Kun näin on, ja kehityksen suunta tuskin ihan heti muuttuu, olisi tulevaisuudessa syytä pohtia Turvallisuusministeriön perustamista. Siinä sekä ulkoinen että kova sisäinen turvallisuus olisivat saman katon alla tarvittaessa kahden ministerin mallilla. Turvallisuuskomitealle on annettava selkeämpi koordinaatiotehtävä kokonaisturvallisuuden nimissä. Se kuitenkin edellyttää, että sen puheenjohtajuus olisi valtioneuvoston kanslian valtiosihteerillä ja siviileiden panostusta sen työssä lisätään. Tämä ei ole epäluottamuslause nykyiselle puheenjohtajalle, vaan se olisi silloin mahdollisuus käsitellä kokonaisturvallisuuden näkökulmaa paremmin ja ulospäin sen kuva olisi objektiivisempi. Kokonaiskehitys vie väistämättä kovan turvallisuuden kokonaisuuden hallinnan suuntaan ja siksi yhteinen kovan turvallisuuden turvallisuusselonteko on välttämätön. Sen sisällä olisi käsiteltävä puolustusvoimien tarpeiden lisäksi poliisin ja rajavartiolaitoksen tulevaisuus sekä resurssitarpeet. Sen myötä myös ulko-ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokoonpano ja tehtävät olisi tarkasteltava uudelleen. 18 POLIISIN TILASTA JA TULEVAISUUDESTA POLIISIN TILASTA JA TULEVAISUUDESTA 19
Olemme ehkä vieneet julkisen vallan ja yksityisen toiminnan välisen rajan liian pitkälle Vaihtoehtoja Peräänkuulutin aiemmin poliisille lisää voimavaroja. Jos ja kun merkittäviä lisäpanostuksia ei ole vastuullista mahdollisten 60-70 miljoonan euron tasokorotusten jälkeen odottaa, on tarkkaan mietittävä muita sellaisia ratkaisuja, jotka vähentäisivät poliisien määrän lisäystarvetta. Keskustelu poliisin auttamisesta yksityisen turva-alan ja vapaaehtoisten toimesta on alkanut tai alkamassa. Jotkut ovat nähneet asetelmassa vastakkainasettelua. Näin ei saisi olla, koska kaikki ajavat samaa asiaa, turvallisuutta, jonka kokonaisuutta johtaa ja valvoo poliisi. Olemme ehkä vieneet julkisen vallan ja yksityisen toiminnan välisen rajan liian pitkälle. Rikostorjunta ja turvallisuus ovat vastakin yksi valtion ydintehtävistä, mutta tueksi tarvitaan tiiviimmin myös muita. Tämän pohdinta aiheuttaa välttämättömästi perustuslain 124 pykälän mahdollisen tarkistamisen. Tällaisia pöydällä olevia ajatuksia ovat muun muassa erityisperusteilla päihtyneiden vartiointi, puistojen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvonta ja eräät kuljetustehtävät. Tärkeintä on selvittää nämä asiat perustuslain sallimissa rajoissa. Paras ratkaisu tietysti olisi, että poliisi voisi näitä paremmin hoitaa mutta vaihtoehdot on selvitettävä. Vapaaehtoisen poliisin rekrytointi lähinnä lähipoliisin avuksi harvaalueilla on asia joka kaikissa tapauksissa olisi toteutettava. Se on miinusta kaikesta resurssikeskustelusta riippumaton kansalaisten mahdollisuus auttaa poliisia silminä ja korvina. Tarkoitan käytännössä sitä, että vapaaehtoiset voisivat partioida kahden hengen partioina lähinnä sellaisissa taajamissa, jossa poliisia näkyy harvoin. Nämä henkilöt pitäisi myös helposti tunnistaa, esimerkiksi liiveistä. Perustehtävä olisi havainnoida ja raportoida siitä poliisia, ei siis puuttua rikostutkintaan tai häiriötapahtumiin. En hae mitään lisätoimivaltuuksia aseistuksesta puhumattakaan. Tämä asia voitaisiin hoitaa täydennyspoliisilainsäädännön yhteydessä, jolloin siihen rekrytoivat saisivat jotain mielekästä tehtävää normaalinakin aikana halunsa mukaan, esimerkiksi muutamia tunteja viikossa. Pitäisin tärkeänä, että asialle annettaisiin poliittinen siunaus, vaikka se ei itse asiassa vaatisi edes lainsäädännön muutostakaan. Täydennyspoliisia tarvitaan joka tapauksessa poikkeusoloja varten ja tässä olisi mahdollisuus heidän motivaationsa ylläpitämisessä. Samalla poliisi saisi kokonaistilannekuvaansa erinomaisen lisän. Epävirallisia tämänkaltaisia rinkejähän on jo syntynyt spontaanisti ja kokemukset ovat lupaavia. LOPUKSI Kun tulin poliisiylijohtajaksi, tein tietoisen valinnan että olen julkisuudessa ja median käytössä kun media sitä haluaa. Kännykkänumeroni on ollut varsin laajasti toimittajien käytössä, enkä ole kokenut siitä olevan haittaa. Soittoja on tullut aika ajoin iltaisin ja viikonloppuisin, muttei koskaan yöllä. Olen kokenut valitsemani linjan lähtökohtaisesti hyväksi erityisesti sen takia, että media ja sosiaalinen media ovat entistä enemmän kiinni tapahtumissa reaaliaikaisesti. Ymmärrän median tarpeen saada kommentteja myös nopeasti. Joskus jälkeenpäin ajateltuna joku lausuntoni olisi varmasti voinut olla muotoilultaan erilainen, mutta itse koen, että niiden määrä on kuitenkin pieni kokonaisuutta ajatellen. Itse olen yrittänyt arvioida sitä, onko jokin mediassa todettu virhe sellainen johon pitäisi reagoida. Tässä lähtökohtana on ollut sen arviointi, miten tavalliset ihmiset jutun lukevat tai katsovat. Sen takia en ole vastineita juurikaan lähetellyt. Saatan käsitellä näitä asioita omassa blogissani ja joskus twitterissä. Toimittajien juttujen suhteen olisi luonnollisesti paljonkin sanottavaa, mutta en puutu siihen nyt - ehkä joskus myöhemmin. Yleisesti ottaen kirjoittelu on ollut asiallista, ja kun vielä ottaa huomioon median näkökulman, varsin kohtuullista. Ylilyöntejä on tapahtunut mutta, niin tapahtuu poliisissakin. Eettisten periaatteiden rajoja on kolisteltu ja ylitettykin, mutta tässä median kilpailutilanteessa sekin on tiettyyn pisteeseen saakka ymmärrettävää. Tätä median on kuitenkin tarkasteltava itse: ovatko sen itsensä asettamat eettiset ohjeet ajan tasalla. Ulkoisen kuvan parantamiseksi julkisen sanan neuvoston työtäkin tulisi kehittää. Itse näkisin, että oma-aloitteista puuttumista tulisi lisätä. Vaihtaisin puheenjohtajaksikin jonkun muun kuin toimittajan tai toimittajataustaisen henkilön. Lähdesuoja on noussut Aarniotapauksen yhteydessä jälleen esiin. Itse en puhuisi niinkään lähdesuojasta, yleensä vaan median vastuusta sen jälkeen kun se on saanut salassa pidettäviä tietoja. Tässä suhteessa joitain ylilyöntejä on mielestäni tapahtunut. En avaa niitä enempää tässä yhteydessä. Se on erillisen keskustelun paikka. Tässä kirjoituksessa ovat melkein viimeiset sanani virassa. Vastaavia ei ole poliisissa juuri tehty, mutta katsoin sen kuitenkin lähes velvollisuudekseni. Vaikeampi tämän kirjoittaminen oli kuin luulin, mutta vastaan luonnollisesti kaikista kannanotoista itse ja vain itse. Uskallan kaikesta koetusta huolimatta sanoa, että uusi poliisiylijohtaja voi aloittaa tehtävänsä kohtuullisen hyvästä lähtötilanteesta. Kenttä tekee hyvää työtä, vaikka oireileekin työmäärän kanssa. Yhteistyö eri tahoihin on kunnossa. Vaikka näkemyserojakin on, niin ne eivät ainakaan minun osalta ole koskaan vaikuttaneet henkilösuhteisiin. Vireillä olevat rikosjutut saadaan aikanaan päätökseen ja tilanne senkin suhteen rauhoittuu. Suurin tehtävä on jälleen poliitikkojen vakuuttelu siitä, että resurssit on turvattava ainakin nykyisen toiminnallisen tason säilyttämiseen, ja siinä ei valitettavasti riitä vain leikkauksista luopuminen. Helsingissä 3.6.2015 Mikko Paatero poliisiylijohtaja 20 POLIISIN TILASTA JA TULEVAISUUDESTA POLIISIN TILASTA JA TULEVAISUUDESTA 21
poliisi.fi/loremipsum YKSIKKÖ Yksikkö ruotsinkielellä Yksikkö englanninkielellä Alayksikkö Alayksikkö ruotsinkielellä Alayksikkö englanninkielellä Katuosoite 00 FI-00000 Kaupunki, FINLAND