KIRJALLINEN KYSYMYS 510/2013 vp peruspankkipalve- Verkkopankkitunnukset luun Eduskunnan puhemiehelle Luottolaitoslain mukaan kuluttajalla on oikeus saada peruspankkipalvelua. Pankki voi kieltäytyä tilin avaamisesta vain painavalla perusteella. Laki määrittelee peruspankkipalveluksi tavanomaisen talletustilin, tarvittavat tilinkäyttövälineet ja mahdollisuuden laskujen maksamiseen tililtä. Kansalaisilta tulee kuitenkin jatkuvasti viestejä, joissa pankki on kieltäytynyt avaamasta tiliä ja antamasta verkkopankkitunnuksia maksuhäiriöihin vedoten. Viimeksi tällainen tapaus oli esillä Kuningaskuluttaja-ohjelmassa 11.4.2013, jossa ohjelman katsoja olisi halunnut saada rahaasiansa kuntoon ja oli yrittänyt hankkia verkkopankkitunnuksia. Pankki oli kuitenkin kieltäytynyt myöntämästä tunnuksia, koska hänellä oli luottotiedoissaan maksuhäiriömerkintä. Kuluttajat tarvitsevat pankkitunnuksia nykyään yhä enemmän, kun pankit ovat ohjanneet kuluttajia hoitamaan pankkiasiansa verkossa. Kuluttajalle verkkopankki on kaikista edullisin tapa maksaa laskuja. Lisäksi useampi toimija on siirtynyt e-laskuihin, jotka lähetetään suoraan verkkopankkiin. Kuluttaja tarvitsee tänä päivänä verkkopankkitunnuksia myös viranomaisten kanssa asioimiseen ja tunnistautumiseen useisiin muihin verkkopalveluihin. Verkkopankkitunnukset ovat tällä hetkellä ainoa luotettava ja laajasti käytössä oleva tunnistautumiskeino. Tämän vuoksi on erittäin perusteltua, että verkkopankkitunnusten pitää kuulua peruspankkipalveluihin. Tähän asiaan ilmaisi kantansa valtiovarainministeriö kirjallisessa kysymyksessäni (KK 334/2012 vp), jossa valtiovarainministeriön käsityksen mukaan lakia tulisi tulkita siitä lähtökohdasta, että pankkitilin käyttöön liittyvät verkkopankkioikeudet ovat nykyisin keskeinen osa peruspankkipalvelua, jonka tarjoamisesta pankki ei saisi kieltäytyä ilman perusteltua syytä. Ministeriön käsityksen mukaan pelkästään asiakkaan maksuhäiriömerkintä ei ole laissa tarkoitettu perusteltu syy kieltäytyä tarjoamasta peruspankkipalvelua. Eläminen ilman verkkopankkitunnuksia on tänä päivänä kansalaisia eriarvoistava ja kovasti elämää hankaloittava. Tulevaisuuden Suomea rakennetaan yhä vahvemmin verkkopalvelujen varaan, joten kaikilla kansalaisilla tulee olla oikeus verkkopalveluihin. Yhtenä uutena palveluna on sähköisen reseptin omien tietojen katselu, johon kirjaudutaan verkkopankkitunnuksilla. Käytäntö on osoittanut, että pankit eivät tule vapaaehtoisesti myöntämään kaikille kansalaisille verkkopankkitunnuksia, joten lainsäädäntöä tulee muuttaa siten, että verkkopankkitunnukset ovat kaikkien perusoikeus. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus tuoda lainmuutosesityksen, jossa lailla turvataan kaikille kansalaisille verkkopankkitunnukset? Versio 2.0
Helsingissä 6 päivänä kesäkuuta 2013 Raimo Piirainen /sd 2
Ministerin vastaus KK 510/2013 vp Raimo Piirainen /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Piiraisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 510/2013 vp: Aikooko hallitus tuoda lainmuutosesityksen, jossa lailla turvataan kaikille kansalaisille verkkopankkitunnukset? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Luottolaitoslain 134 :n mukaan kansalaisilla on oikeus peruspankkipalveluihin ja niihin liittyviin tilinkäyttövälineisiin, joihin nykyisin liittyvät myös verkkopankkipalvelut. Pankit voivat kieltäytyä palvelun tarjoamisesta vain painavista syistä. Pelkkää maksuhäiriötä ei katsota tällaiseksi syyksi. Finanssialan keskusliitto on suosittanut pankeille, että ne eivät automaattisesti kiellä verkkopankkitunnuksia asiakkailta, joilla on yksi maksuhäiriömerkintä, jos myöntämiselle ei ole muita painavampia esteitä. Yksittäisiä hankalia rajanvetotapauksia on esiintynyt, ja niitä kuluttajat voivat viedä Kuluttajaviraston, Finanssivalvonnan ja Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINE:n tutkittaviksi. Komissio on 8.5.2013 antanut direktiiviehdotuksen maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä (KOM(2013)266 final). Ehdotuksessa esitetään kaikille EU-alueella asuville kuluttajille oikeutta verkkopankkipalvelut sisältävään perusmaksutiliin, jos rahanpesusääntelyyn liittyvä asiakastunnistus- ja muut vaatimukset täyttyvät. Jos direktiivi tulee voimaan ehdotetussa muodossa, suomalaisten pankkien mahdollisuudet kieltäytyä perusmaksutilipalvelujen tarjoamisesta sisältäen verkkopankkipalvelut kaventuvat. Nykyistä luottolaitoslakia ei tulkita siten, että jokaisella pankilla olisi velvollisuus tarjota verkkopankkitunnuksia ulkoiseen tunnistamiseen eli muuhun kuin pankkien omien palvelujen käyttämiseen. Verkkopankkitunnuksien käyttämistä asiakastunnistukseen perusmaksupalvelujen ulkopuolella esimerkiksi veroilmoituksiin tai autojen rekisteröinti-ilmoituksiin ei ole perusmaksupalveluihin kuuluva palvelumuoto direktiiviehdotuksessakaan. Sähköiseen tunnistamiseen on pankkitunnisteiden lisäksi kuluttajien käytettävissä Suomessa Väestörekisterikeskuksen laatuvarmenteet ja teleoperaattoreiden (DNA, Elisa ja TeliaSonera) mobiilivarmenteet. Pankkitunnuksille on siten tarjolla kilpailevia vaihtoehtoja. Kansallisten tunnisteiden ongelma on maantieteellinen rajoittuneisuus globaalissa verkkoympäristössä. Muun muassa tämän vuoksi komissio antoi ehdotuksen asetukseksi sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla (KOM(2012) 238 lopullinen). Sähköisten tunnistamispalvelujen väärinkäytöt ja henkilöllisyysvarkaudet ovat lisääntyneet, mikä edellyttää turvaratkaisujen ja tunnistamismenetelmien kehittämistä. Tämä tulee edellyttämään sääntelyn ja viranomaispalvelujen sekä kansainvälisten standardien kehittämistä. Sähköisen tunnistamisen sekä perusmaksupalvelujen saatavuuden ja toiminnan parantamiseksi on vireillä kansainvälisiä sääntelyhankkeita. Suomessa on myös selvennetty voimassa olevan lainsäädännön tulkintaa ja tiedotettu siitä, mikä on parantanut tunnistamispalvelujen saatavuutta. Valtioneuvosto seuraa tilannetta ja erityisesti 3
Ministerin vastaus kansainvälisen sääntelyn kehittymistä sekä täsmentää tarvittaessa kotimaista lainsäädäntöä. Helsingissä 26 päivänä kesäkuuta 2013 Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori 4
Ministerns svar KK 510/2013 vp Raimo Piirainen /sd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 510/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Raimo Piirainen /sd: Ämnar regeringen lägga fram ett förslag till lagändring med syfte att i lag tillförsäkra samtliga medborgare rätt till nätbankskoder? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 134 i kreditinstitutslagen har medborgare rätt till grundläggande banktjänster och med dem samhörande kontobaserade betalningsinstrument, till vilka också nätbankstjänster nuförtiden räknas. En bank kan vägra att tillhandahålla en tjänst endast av vägande skäl. Enbart en betalningsstörning räknas inte i sig som ett sådant skäl. Finansbranschens Centralförbund har rekommenderat att bankerna inte automatiskt ska vägra att bevilja kunder med endast en betalningsanmärkning nätbankskoder om det inte finns andra mer vägande hinder för ett beviljande. Det har förekommit enskilda svåra gränsfall och dessa kan konsumenterna föra till Konsumentverket, Finansinspektionen och Försäkrings- och finansrådgivningen för utredning. Kommissionen lade den 8 maj 2013 fram ett förslag till direktiv om jämförbarhet för avgifter som avser betalkonto, byte av betalkonto och tillgång till betalkonto med grundläggande funktioner (COM(2013) 266 final). I förslaget föreslås det att alla konsumenter bosatta inom EU-området ska ha rätt till ett grundläggande betalkonto som innehåller nätbankstjänst om kraven på kundidentifiering och andra krav i anslutning till regleringen av penningtvätt uppfylls. Om direktivet träder i kraft i den form som föreslås blir det svårare för de finska bankerna att vägra att tillhandahålla grundläggande betalkontotjänster som innehåller nätbankstjänster. Den nuvarande kreditinstitutslagen ska inte tolkas så att samtliga banker ska vara skyldiga att tillhandahålla bankkoder för extern identifiering, det vill säga för något annat ändamål än användning av bankernas egna tjänster. Att använda bankkoder för kundidentifiering utanför de grundläggande betaltjänsterna, till exempel för skattedeklarationer eller registreringsanmälan för bilar, hör inte heller i direktivförslaget till de grundläggande betaltjänsterna. Utöver bankkoder kan konsumenter i Finland för elektronisk identifiering använda sig av Befolkningsregistercentralens kvalificerade certifikat och teleoperatörernas (DNA, Elisa och Telia- Sonera) mobilcertifikat. Det finns därmed konkurrerande alternativ till bankkoder. Problemet med nationella koder är att de är geografiskt begränsade i en global nätomgivning. Bland annat av den här orsaken lade kommissionen fram ett förslag till förordning om elektronisk identifiering och betrodda tjänster för elektroniska transaktioner på den inre marknaden (COM(2012)238 final). Missbruk av elektroniska identifieringstjänster samt identitetsstölder har ökat, vilket kräver utveckling av säkerhetslösningar och identifieringsmetoder. Detta kommer att kräva att lagstiftningen, myndighetstjänsterna och de internationella standarderna utvecklas. Flera internationella regleringsprojekt för att förbättra den elektroniska identifieringen och tillgången till grundläggande betaltjänster och få dem att fungera bättre är under förberedning. I Finland har man också skapat klarhet i tolkning- 5
Ministerns svar en av gällande lagstiftning och informerat om lagstiftningen, något som har förbättrat tillgången till identifieringstjänster. Statsrådet följer läget och i synnerhet utvecklingen av internationell reglering och preciserar vid behov den nationella lagstiftningen. Helsingfors den 26 juni 2013 Näringsminister Jan Vapaavuori 6