KIRJALLINEN KYSYMYS 1066/2006 vp Niskarevähdyksen tunnistaminen Eduskunnan puhemiehelle Liikenne- ja muissa tapaturmissa henkilö voi saada niskarevähdyksen. Joissakin tapauksissa revähdys aiheuttaa aivojen ja niskan alueen pehmytkudos- tai hermovaurioista johtuvia vakavia oireita. Valtakunnallisesti tällä hetkellä tällaisten oireiden ja vaurioiden tunnistaminen, tutkiminen ja diagnosointi sekä hoitoonohjaus on erittäin puutteellista ja sattumanvaraista. Potilaan kertomiin monimuotoisiin oirekuvauksiin ei uskota. Tällöin jää helposti toteamatta aivovaurio, selkäytimen venähdys ja todella yleinen autonomisen hermoston toimintahäiriö. Olisi ensisijaisen tärkeää, että henkilö pääsisi asianmukaiseen hoitoon ensimmäisten kuukausien sisällä tapaturmasta. Tärkeitä tutkimusmenetelmiä ovat taivutusröntgen, MRI ja funktionaalinen MRI. Joissakin tapauksissa taivutusröntgenkuvan ottaminen on "vain" unohtunut ja virhe korjataan vuosien päästä. Magneettikuvaukseen saatetaan päästä vasta useiden kuukausien tai jopa vuosien päästä. Osa kudos- ja hermostomuutoksista näkyy vain kuukauden sisällä onnettomuudesta. Esimerkkejä on siitä, että vakuutusyhtiöt yrittävät pitkittää vammautuneen MRI-kuvaukseen pääsyä, jotta kudosvauriot ehtisivät korjaantua mahdollisimman paljon. Vaikka whiplash-potilaalta ei löydy löydöksiä millään kuvantamismenetelmällä, hänellä voi olla todella invalidisoivia ja työkykyä sekä elämää rajoittavia hermosto-oireita. Asiantuntijoiden mukaan nykyiset tutkimusja kuvantamismenetelmät ovat karkeita menetelmiä hermojen venyttämisestä johtuvan hermovaurion tai mikrotason aivovaurion kuvaamiseen. Aivovaurio huomataan monesti vasta vuosien päästä. Tämä johtuu siitä, ettei hoitohenkilökunta osaa diagnosoida oireita oikein. Vammautunut saattaa onnettomuuden jälkeen vakuuttaa, ettei hänellä ole mitään hätää. Tähän vaikuttaa osaltaan se, ettei oireita tunnisteta eikä potilas itsekään tiedosta, tunnista tai ymmärrä oireitaan. Tiedostamattomuus oireista voi vammautuneella johtua aivovauriosta. Monelle niskarevähdyspotilaalle ei myönnetä edellä mainituista syistä kuntoutustukea eikä tarpeen vaatiessa eläkettä. Yllä olevien syiden takia vakuutusyhtiöt ilmoittavat usein muutaman kuukauden päästä lopettavansa korvaukset. Niiden mielestä oireet eivät johdu enää tapaturman aiheuttamasta vammasta. Ongelmallista on myös se, ettei vammautunut tiedä, miten vakuutusyhtiön kanssa toimitaan ja mitkä ovat hänen oikeutensa vaikeuksien ilmaantuessa. Sen sijaan, että potilas voisi käyttää aikansa itsensä hoitamiseen ja kuntouttamiseen, hänen pitää taistella hoitoonpääsystä ja hoidon korvauksista hoitavan tahon tai vakuutusyhtiön kanssa sekä taloudellisesta toimeentulostaan Kelan tai vakuutusyhtiön kanssa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen niskarevähdyspotilaiden (whiplash) diagnosoinnin, hoidon ja vakuutusturvan puutteellisuudesta ja Versio 2.0
onko hallituksen mielestä syytä perustaa asiantuntijaryhmä, joka antaa ohjeet kyseisille tahoille? Helsingissä 16 päivänä tammikuuta 2007 Pehr Löv /r Tapani Tölli /kesk 2
Ministerin vastaus KK 1066/2006 vp Pehr Löv /r ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pehr Lövin /r ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1066/2006 vp: Onko hallitus tietoinen niskanrevähdyspotilaiden (whiplash) diagnosoinnin, hoidon ja vakuutusturvan puutteellisuudesta ja onko hallituksen mielestä syytä perustaa asiantuntijatyöryhmä, joka antaa ohjeet kyseisille tahoille? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Tapaturma- ja liikennevakuutusyhtiöiden on lain mukaan korvattava työtapaturman tai liikennevahingon aiheuttama vamma tai sairaus. Korvausta ei voida lain mukaan maksaa sellaisista vammoista, sairauksista tai oireista, joiden syy-yhteyttä työtapaturmaan tai liikennevahinkoon ei voida lääketieteessä hyväksytyin tutkimusmenetelmin osoittaa. Korvausta maksetaan tarpeellisista tutkimuksista. Tapaturmavakuutusjärjestelmä ja liikennevakuutusjärjestelmä ovat vuoden 2005 alusta lähtien olleet vastuussa tapaturma- ja liikennevahinkopotilaan tutkimus- ja hoitokustannuksista myös silloin, kun potilasta tutkitaan ja hoidetaan julkisessa terveydenhuollossa. Tapaturma- ja liikennevahinkopotilaan tutkimusten ja hoidon järjestäminen kuuluu kuitenkin edelleen kunnille ja julkiselle terveydenhuoltojärjestelmälle. Niiden on järjestettävä kaikki tapaturma- ja liikennevahinkopotilaan vammojen edellyttämät tutkimukset. Tapaturma- ja liikennevahinkopotilaan vammojen selvittämiseksi tarpeellisista tutkimuksista ja hoidosta päättää aina potilasta hoitava lääkäri. Vakuutusyhtiö voi tutkimusten nopeuttamiseksi tarvittaessa ohjata potilaan hoitavan lääkärin tarpeelliseksi katsomiin tutkimuksiin myös yksityiselle sektorille. Hoitava lääkäri ratkaisee tutkimusten ja hoidon sisällön noudattamalla yleistä asianomaisen lääketieteen erikoisalan käytäntöä ja käyvän hoidon suosituksia, mikäli niitä on tehty. Lievempiä niskan venähdyksiä ja retkahdusvammoja voidaan hoitaa avohoidossa. Jollei tarvittavia tutkimuksia voida tehdä avohoidossa, hoitava lääkäri voi lähettää potilaan sairaalaan erikoisalan tutkimuksiin. Vaikeimmat pään ja kaularangan alueen tapaturmista aiheutuneet kaularankavammat hoidetaan sairaaloissa. Niskan revähdysvammoja (niskan retkahdus, whiplash-vamma) on tutkittu runsaasti sekä Suomessa että muualla maailmassa. Käsitykset oireiden taustasta ja niiden hoidosta ja kuntoutuksesta ovat osin ristiriitaisia. Niskan retkahdusvammojen esiintyvyydessä, toteamisessa ja hoidossa on myös suuria eroja eri Euroopan maiden välillä. Useimmiten vammat korjaantuvat muutamassa viikossa, mutta joskus oireet voivat jatkua jopa vuosia. Kroonistuneiden tapausten lukumäärissä on huomattavia eroja eri maiden välillä. Niskan retkahdusten osalta noudatetaan Suomessa vakiintunutta tutkimus- ja hoitokäytäntöä, joka perustuu julkaistuihin lääketieteellisiin tutkimuksiin. Varsinaista käyvän hoidon suositusta ei Suomessa ole vielä annettu. Hyvänä ohjeena voidaan käyttää päivitettävää kansainvälisesti arvostettua kanadalaista hoitosuositusta vuodelta 2004 (Canadian whiplash study). Kysymyksessä mainittua funktionaalista MRItutkimusta tekevät ja määräävät Suomessa vain muutamat lääkärit. Menetelmästä ei toistaiseksi 3
Ministerin vastaus ole riittävää kokemusta ja tutkimustietoa sen ottamiseksi niskan venähdysten ja revähdysten käyväksi tutkimusmenetelmäksi. Sen vuoksi menetelmää ei pidetä tällä hetkellä niskan retkahdusvammoissa tarpeellisena tutkimuksena. Vaikka niskan retkahdusten diagnostisointiin liittyy vaativia tekijöitä, niitä ei tämänhetkisen tiedon mukaan ole tarvetta asettaa erityisasemaan muiden vammojen ja sairauksien tutkimukseen nähden. Perusteita myöskään erityisen asiaa selvittävän asiantuntijaryhmän perustamiseen ei tällä hetkellä ole. Tutkimus- ja hoitomenetemien kehittäminen kuuluu ensisijassa yliopistojen lääketieteellisille tiedekunnille ja tutkimussairaaloille. Menetelmien kehittämisestä raportoidaan lääketieteen alan julkaisuissa ja aikanaan myös lääketieteen opetuksessa ja täydennyskoulutuksessa. Terveydenhuollon toimintayksiköissä noudatettavan yhtenäisen tutkimuskäytännön varmistaminen on keskeisesti terveydenhuollon henkilökunnan riittävään kouluttamiseen liittyvä kysymys. Helsingissä 7 päivänä helmikuuta 2007 Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen 4
Ministerns svar KK 1066/2006 vp Pehr Löv /r ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1066/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Pehr Löv /sv m.fl.: Är regeringen medveten om bristerna i fråga om diagnostiseringen och vården av samt försäkringsskyddet för patienter som lider av pisksnärtsskador (whiplash) och anser regeringen det vara befogat att tillsätta en expertarbetsgrupp för att meddela anvisningar för instanserna i fråga? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Olycksfalls- och trafikförsäkringsbolagen skall enligt lag ersätta en skada eller sjukdom som orsakas av ett olycksfall i arbetet eller en trafikskada. Enligt lag går det inte att betala ersättning för sådana skador, sjukdomar eller symptom där det med medicinskt godkända undersökningsmetoder inte kan påvisas ett orsakssamband med ett olycksfall i arbetet eller en trafikskada. Ersättning betalas för behövliga undersökningar. Olycksfallsförsäkringssystemet och trafikförsäkringssystemet har sedan ingången av 2005 varit ansvariga för undersöknings- och vårdkostnaderna för olycksfalls- och trafikskadepatienter, även när de undersöks och vårdas inom den offentliga hälso- och sjukvården. Det ankommer dock fortfarande på kommunerna och det offentliga hälso- och sjukvårdssystemet att se till att olycksfalls- och trafikskadepatienter tillhandahålls de undersöknings- och vårdtjänster som de behöver. De skall tillhandahålla alla de tjänster som behövs för undersökning av de skador som olycksfalls- och trafikskadepatienterna har. Den behandlande läkaren beslutar alltid om behövliga undersökningar för att utreda de skador som olycksfalls- och trafikskadepatienterna har och om behövlig vård. För att patienten snabbare skall kunna genomgå de undersökningar som enligt den behandlande läkaren är behövliga kan försäkringsbolaget även hänvisa patienten till den privata sektorn. Den behandlande läkaren fattar beslut om undersökningarna och vårdens innehåll utifrån den praxis som gäller inom det medicinska specialområdet och eventuella rekommendationer för god medicinsk praxis. Lindrigare fall av försträckningar i nacken och pisksnärtsskador kan behandlas inom öppenvården. Om behövliga undersökningar inte kan göras inom öppenvården kan den behandlande läkaren sända patienten till den specialiserade sjukvården för undersökningar. De allvarligaste skadorna på ryggradens halsdel som har orsakats av trauma mot huvudet och nackpartiet behandlas på sjukhus. Pisksnärtsskador i nacken (försträckningar, whiplashskador) har i omfattande utsträckning undersökts både i Finland och på annat håll i världen. Uppfattningarna om orsakerna till symptomen och behandlingen och rehabiliteringen av dem är till en del motstridiga. Det finns också stora skillnader i förekomsten, diagnostiseringen och behandlingen av pisksnärtsskador mellan de olika länderna i Europa. I merparten av fallen återhämtar sig patienten inom några veckor, i vissa fall kan dock patienterna ha symptom till och med i flera år. Det finns stora skillnader mellan olika länder i fråga om antalet fall som har blivit kroniska. I Finland följs i fråga om försträckningar i nacken beprövad undersöknings- och vårdpraxis som baserar sig på publicerade medicinska forsk- 5
Ministerns svar ningar. I Finland har det inte ännu i egentlig mening tagits fram någon rekommendation för god medicinsk praxis. De vårdrekommendationer som har tagits fram i Kanada (Canadian whiplash study) 2004, och som skall uppdateras, har fått internationellt erkännande och kan användas som goda anvisningar. Funktionell MRI-undersökning, som omnämns i spörsmålet, görs och ordineras endast av några läkare i Finland. Det saknas fortfarande tillräckliga erfarenheter och forskningsresultat om metoden för att den skall kunna användas som undersökningsmetod vid försträckningar och pisksnärtsskador i nacken. Metoden anses därför för närvarande inte vara behövlig vid undersökningen av pisksnärtsskador i nacken. Trots att diagnostiseringen av pisksnärtsskador är krävande kan den utifrån de aktuella kunskaperna inte försättas i en särskild ställning i förhållande till undersökningen av övriga skador och sjukdomar. Det är inte heller för närvarande befogat att tillsätta en särskild expertarbetsgrupp för att utreda ärendet. Det är i första hand de medicinska fakulteterna vid universiteten och undersökningssjukhusen som har hand om utvecklingen av undersöknings- och behandlingsmetoderna. Om utvecklingen av metoderna rapporteras i medicinska publikationer och i sinom tid även inom den medicinska undervisningen och den kompletterande utbildningen. Säkerställandet av att verksamhetsenheterna för hälso- och sjukvården följer en enhetlig undersökningspraxis är en fråga som i väsentlig grad hör samman med tillräcklig utbildning för hälso- och sjukvårdspersonalen. Helsingfors den 7 februari 2007 Social- och hälsovårdsminister Tuula Haatainen 6