SDP:n PUOLUETOIMIKUNNAN JA JÄRJESTÖJEN ESITYKSET XXIX PUOLUEKOKOUKSELLE 1.-4.6.1972

SDP:n PUOLUETOIMIKUNNAN JA JÄRJESTÖJEN ESITYKSET XXIX PUOLUEKOKOUKSELLE 1.-4.6.1972

Hämeenlinna 1972 - Kirjapaino Jaarli

SISÄLLYSLUETTELO I Kansainvälisten asiain valiokunta sivu 1. Taloudellinen yhdentyminen 15 Tuomo Saarisen (Porin Kutomatyöväen Sos.-dem. Yhdistys), Matti Ahteen (Oulun Työväenyhdistys) ja Pentti Väänäsen (Turun Sos.-dem. Ursin-Seura) esitys 2. Suomen suhde Euroopan talousyhteisöön (EEC) ja ympäristön suojelu 17 Suur-Helsingin Sosialistiseura ry:n esitys 3. SDP:n kanta EEC:hen ja idänkauppaan 18 Opiskelijoiden Sos.-dem. Yhdistys ry:n, Tampereen Sosialidemokraattinen Opiskelijayhdistys TASY ry:n ja Oulun Opiskelijain Sosialidemokraattinen Yhdistys ry:n esitys 4. Suomen ulkomaankauppapolitiikka 19 Turun Akateeminen Sosialidemokraattinen Yhdistys ry:n esitys 5. Suhteet rotusyrjintää harjoittaviin maihin 22 Turun Akateeminen Sosialidemokraattinen Yhdistys ry:n esitys 6. Suhtautuminen Saksan Demokraattiseen Tasavaltaan 24 Opiskelijain Sosialidemokraattinen Yhdistys ry:n, Tampereen Sosialidemokraattinen Opiskelijayhdistys TASY ry:n, Oulun Opiskelijoiden Sosialidemokraattinen Yhdistys ry:n ja Turun Akateeminen Sosialidemokraattinen Yhdistys ry:n esitys 7. SDP:n rauhanpoliittiseksi ohjelmaksi 25 Alppilan Sosialistiseura ry:n esitys 8. Puolustuslaitoksen tehtävien uudelleenmäärittely 28 Espoon Sosialistiseura ry:n esitys 9. Asevelvollisuusarmeijan muuttaminen palkka-armeijaksi 29 Karjaan Sos.-dem. Nuoret ry:n esitys 10. Asevelvollisuusajan lyhentäminen 29 Espoon Sosialistiseura ry:n esitys 11. Siirtotyöläisten aseman parantaminen 30 Kangasalan kk:n Ty:n esitys II Laki- ja hallintoasiain valiokunta 12. Sosialidemokraattisen puolueen oikeusturvapoliittinen ohjelma. 31 Puoluetoimikunnan esitys 13. Perustuslakiuudistusta koskeva kannanotto 50 Puoluetoimikunnan esitys (liitteenä) 14. Puoluevaalimenetteiyyn siirtyminen ja puolueiden välisten vaaliliittojen kieltäminen yleisissä vaaleissa 50 Suomen Ruotsalaisen Työväenliiton esitys 15. Vaalijärjestelmän muuttaminen 53 Kruununhaan Sos.-dem. Yhdistys ry:n esitys

16. Tasa-arvoon ja julkisuuteen puolueiden ja yksityisten ehdokkaiden vaalirahoituksessa 54 Espoon Sosialidemokraattinen Keskusteluseura ry:n esitys 17. Henkilökohtainen vaalimainonta valtiollisissa vaaleissa kiellettävä 56 Karjaan Sos.-dem. Nuoret ry:n esitys 18. Vaalimainontaa koskeva lainsäädäntö 56 Turun Sos.-dem. Ursin-Seura ry:n esitys 19. Kansanvaltaisten periaatteiden noudattamisen turvaaminen puoluetoiminnassa 58 Espoon Sosialidemokraattinen Keskusteluseura ry:n esitys 20. Presidentin vaalitavan muuttaminen 60 Seinäjoen Työväenyhdistys ry:n esitys Piiritoimikunnan lausunto 21. Presidentin vaali kansanäänestyksellä 60 Ylä-Kolarin Sosialistit ry:n johtokunnan esitys 22. Vallan keskittyminen 61 Espoon Sosialidemokraattinen Keskusteluseura ry:n esitys 23. Tasa-arvon toteuttaminen lainsäädännöllä 63 Espoon Sosialidemokraattinen Keskusteluseura ry:n esitys 24. Valtionhallinnon kansanvaltaistaminen 64 Suur-Helsingin Sosialistiseura ry:n esitys 25. Valtiojohtoisten yritysten ja vastaavien laitosten toiminta 66 Nurmijärven seudun sos.-dem. puolueyhdistysten Kunnallisjärjestö ry:n esitys 26. Valtionyhtiöiden johdon asettaminen virkamiesasemaan 67 Suur-Helsingin Sosialistiseura ry:n esitys 27. Valtion edustajat raha- ja luottolaitosten johtokuntiin 68 Kontulan Sosialidemokraatit ry:n esitys 28. Työntekijäin edustus valtiojohtoisten yritysten ja vastaavien laitosten hallintoelimissä 69 Nurmijärven seudun sos.-dem. puolueyhdistysten Kunnallisjärjestö ry: n esitys 29. Yritysdemokratian toteuttaminen valtion omistamissa ja valtiojohtoisissa yrityksissä 70 Karjaan Sos.-dem. Nuoret ry:n esitys 30. Valtion omistamien ja valtiojohtoisten yhtiöiden eroaminen Suomen Työnantajain Keskusliitosta (STK) 70 Karjaan Sos.-dem. Nuoret ry:n esitys 31. Valtiojohtoisten yritysten erottava STK:sta 71 Nurmijärven seudun sos.-dem. puolueyhdistysten Kunnallisjärjestö ry:n esitys III Yhdyskuntasuunnittelu- ja luonnonhoitovaliokunta 32. Sosialidemokraattisen aluepolitiikan päämäärät 73 Puoluetoimikunnan esitys 33. Matkailupolitiikan suuntaviivat 80 Puoluetoimikunnan esitys (Puolueneuvostolle) 34. SDP:n yhdyskuntasuunnittelun ohjelma 80 Puoluetoimikunnan esitys (Puolueneuvostolle)

35. Aluepoliittisen tutkimuslaitoksen perustaminen 81 Tuomo Saarisen (Porin Kutomatyöväen Sos.-dem. Yhdistys), Matti Ahteen (Oulun Työväenyhdistys) ja Pentti Väänäsen (Turun Sos.-dem. Ursin-Seura) esitys 36. Huomiota kehitysaluepolitiikkaan ja kehitysaluepoliittisen neuvottelukunnan valintaan 82 Vaasan läänin Sosialidemokraattinen Piiri ry:n piiritoimikunnan esitys 37. Suunnittelutoimikunta ja sen alueellinen järjestely 82 Oulun Viran- ja Toimenhaltijain Sos.-dem. Kilta ry:n esitys 38. Kehitysalueiden ongelmien poistaminen 84 Lestijärven Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry:n esitys 39. VR:n liikennepolitiikka 85 Porin Sos.-dem. Rautatieläiset ry:n esitys 40. Ympäristönsuojelun kustannusten rahoitus 86 Suur-Helsingin Sosialistiseura ry:n esitys 41. Asuntotuotantotavoitteiden toteuttaminen 88 Porin Sos.-dem. Rautatieläiset ry:n esitys 42. Vanhojen asuntojen kunnostamisen tukeminen 89 Suur-Helsingin Sosialistiseura ry:n esitys 43. Omakotitalon rakentamista varten myönnettävän lainaajan muuttaminen 91 Summan Työväenyhdistys ry:n esitys 44. Nuorten työläisten tasa-arvon toteuttaminen 91 Ulf Sundqvistin (Södra Sibbo Soc.-dem. Förening), Matti Ahteen (Oulun Työväenyhdistys), Tuomo Saarisen (Porin Kutomatyöväen Sos.-dem. Yhdistys), Erkki Liikasen (Mikkelin Viran- ja Toimenhaltijain Sos.-dem. Yhdistys), Folke Sundmanin (Helsingfors Soc.-dem. Ungdomsklubb) ja Pentti Väänäsen (Turun Sos.-dem. Ursin-Seura) esitys IV Talouspoliittinen valiokunta 45. Rahoitus- ja tulopoliittinen ohjelma 93 Puoluetoimikunnan esitys 46. Vakuutusalan kehittämisohjelma 107 Puoluetoimikunnan esitys 47. SDP:n työvoimapoliittinen ohjelma 109 Puoluetoimikunnan esitys 48. SDP:n kuluttajapoliittinen ohjelma 117 Puoluetoimikunnan esitys 49. Kannanotto pienen ja keskisuuren yrittäjätoiminnan toimintaedellytysten parantamiseksi 125 Puoluetoimikunnan esitys (Puolueneuvostolle) 50. Talouspolitiikka 125 Suomen Ruotsalaisen Työväenliiton esitys 51. Maatalouspoliittinen tavoiteohjelma 135 Espoon Sosialistiseura ry:n esitys 52. Pääomien ohjauksessa käytännön toimenpiteisiin 136 Mäntän Työväenyhdistys ry:n esitys

53. Tulo- ynnä muiden erojen tasoittaminen 138 Utin seudun Sos.-dem. Yhdistys ry:n esitys 54. Ansioerojen kaventaminen 141 Lappeenrannan Työväenyhdistys ry:n esitys 55. SDP:n työehtosopimuspoliittinen periaate 142 Opiskelijain Sos.-dem. Yhdistys ry:n, Oulun Opiskelijain Sosialidemokraattinen Yhdistys ry:n ja Tampereen Sosialidemokraattinen Opiskelijayhdistys TASY ry:n esitys 56. Kaikki tulot julkisiksi 143 Kontulan Sosialidemokraatit ry:n esitys 57. Rakennusliikkeiden konkurssit ja niistä johtuvat toimenpiteet 144 Riihimäen Työväenyhdistys ry:n esitys 58. Siivoustyöntekijäin työehtojen parantaminen 146 Suur-Helsingin Sosialistiseura ry:n esitys 59. Liikepankkien ja vakuutuslaitosten yhteiskunnallistaminen 147 Karjaan Sos.-dem. Nuoret ry:n esitys V Sosiaalipoliittinen valiokunta 60. Sosiaalihuollon suuntaviivat 149 Puoluetoimikunnan esitys 61. Työsuhdepoliittinen ohjelma 158 Puoluetoimikunnan esitys 62. Perhepolitiikan suuntaviivat 169 Puoluetoimikunnan esitys (Puolueneuvostolle) 63. Lastenhuollon tavoiteohjelman laatiminen 170 Suur-Helsingin Sosialistiseura ry:n esitys 64. Äitiys- ja lastensuojelutyön tehostaminen 171 Seinäjoen Rautatieläisten Sos.-dem. Yhdistys ry:n esitys 65. Lasten ja nuorten henkilöiden hammashoito 172 Tampereen Sosialidemokraattinen Klubi ry:n esitys 66. Minimitoimeentuloturva 173 Mutalan Sos.-dem. Yhdistys ry:n esitys 67. Huoltoapulain 29 :n muuttaminen 174 Kontulan Sosialidemokraatit ry:n esitys VI Eläkepoliittinen valiokunta 68. Eläkepoliittinen ohjelma 177 Puoluetoimikunnan esitys 69. Eläketuloerojen tasoittaminen 193 Rahkolan Sosialidemokraattinen Yhdistys ry:n esitys 70. Vähimmäiseläke ja eläkkeille katto 194 Seinäjoen Työväenyhdistys ry:n esitys Piiritoimikunnan lausunto 71. Eläkeiän tarkistaminen nykyistä alhaisemmaksi 195 Seinäjoen Työväenyhdistys ry:n esitys Piiritoimikunnan lausunto

72. Eläketulon minimi ja rintamamieseläkelaki 195 Haukiputaan Sosialidemokraatit ry:n esitys 73. Muusikkojen eläkekysymys 196 Porin Sos.-dem. Rautatieläiset ry:n esitys 74. TEL-vakuutusmaksujen haittavaikutus 197 Messukylän Työväenyhdistys ry:n esitys 75. Alaikäisille orvoille suoritettujen eläkkeiden verotus 197 Haukiputaan Sosialidemokraatit ry:n esitys 76. Ansiotyössä käyvien äitien aseman parantaminen 198 Turun Ammattiyhdistysväen Sos.-dem. Yhdistys ry:n esitys 77. Aloite eläkepoliittiseen ohjelmaan 199 Crichton-Vulcanin Sos.-dem. Yhdistys ry:n esitys 78. Työsuhde-eläkkeiden määräytymisperusteiden yhdenmukaistaminen 200 Kangasalan kk:n Ty:n esitys VII Kulttuuri- ja koulupoliittinen valiokunta 79. Valtion ja kirkon suhteet 201 Puoluetoimikunnan esitys 80. Viestintäpoliittinen ohjelma 204 Puoluetoimikunnan esitys 81. Koulutuspoliittinen ohjelma 219 Puoluetoimikunnan esitys 82. Tiedepolitiikan suuntaviivat 257 Puoluetoimikunnan esitys 83. Taidepolitiikan suuntaviivat 266 Puoluetoimikunnan esitys 84. Vapaa-aikapolitiikan suuntaviivat 283 Puoluetoimikunnan esitys 85. Työväentalomuseo 293 Riihimäen Työväenyhdistys ry:n esitys 86. Kirkkopoliittinen ohjelma 295 Sakari Knuuttilan ja Pekka Lampisen esitys 87. Muutos SDP:n kulttuuripoliittisen ohjelman uskonnonopetusta koskevaan kohtaan 298 Sakari Knuuttilan ja Pekka Lampisen esitys 88. Ehdotus tutkimuksen suorittamisesta työajan lyhentämisen erilaisista mahdollisuuksista 299 Maunulan Sosialidemokraatit ry:n esitys 89. Korkeakouluopiskelumahdollisuuksien täydellinen avaaminen ylioppilastutkintoa suorittamattomille 301 Tampereen Sosialidemokraattinen Opiskelijayhdistys TASY ry:n esitys 90. Korkeakouluihinpääsymahdollisuuksien laajentaminen 302 Opiskelijain Sos.-dem. Yhdistys ry:n esitys 91. Ammattikoulujen asema ja korkeakoulut 302 Oulun Viran- ja Toimenhaltijain sos.-dem. Kilta ry:n esitys 92. Koulutuksen suunnittelu 303 Porin Sos.-dem. Toveriseura ry:n esitys

93. Taiteilijoiden stipendien ja apurahojen jakoperusteet 303 Kontulan Sosialidemokraatit ry:n esitys 94. Opiskelijoiden aseman saattaminen oikeudenmukaisemmaksi 304 Turun Valtionvirkailijoiden Sos.-dem. Yhdistys ry:n esitys 95. Radio ja televisio yleisen mielipiteen muokkaajina 305 Helsingfors Svenska Arbetarförening rf:n esitys 96. Mainostoiminta 307 Helsingfors Svenska Arbetarförening rf:n esitys VIII Verotus- ja kunnallispoliittinen valiokunta 97. Sosialidemokraattisen puolueen kunnallispoliittinen ohjelma 309 Puoluetoimikunnan esitys 98. Veropolitiikan suuntaviivat 323 Puoluetoimikunnan esitys 99. Kunnallispoliittisen ohjelman täydentäminen 332 Kangasalan kk:n Työväenyhdistys ry:n esitys 100. Ehdotus Sosialidemokraattisen Puolueen kunnallispoliittiseksi ohjelmaksi 334 Mankkaan Sos.-dem. Yhdistys ry:n esitys 101. Kuntien etuosto-oikeus rakennusmaahan 335 Seinäjoen Työväenyhdistys ry:n esitys Piiritoimikunnan lausunto 102. Maan ansiottoman arvonnousun verolle saattaminen 336 Seinäjoen Työväenyhdistys ry:n esitys Piiritoimikunnan lausunto 103. Jako- ja manttaalikuntien lopettaminen 336 Haukiputaan Sosialidemokraatit ry:n esitys 104. Kunnallisen liikenteen tekeminen maksuttomaksi 337 Turun Akateeminen Sosialidemokraattinen Yhdistys ry:n esitys 105. Aatteellisia yhdistyksiä koskeva verotus 338 Riihimäen Työväenyhdistys ry:n esitys 106. Fyysiseen henkilöön kohdistuvan verotuksen oikaiseminen 339 Seinäjoen Työväenyhdistys ry:n esitys Piiritoimikunnan lausunto 107. Verotuslain 60 :n korjaaminen 340 Haukiputaan Sosialidemokraatit ry:n esitys 108. Verolain 61 :n korjaaminen 341 Haukiputaan Sosialidemokraatit ry:n esitys 109. Asuntoedun verotuksen poistaminen 343 Seinäjoen Työväenyhdistys ry:n esitys Piiritoimikunnan lausunto IX Järjestöasiain valiokunta 110. Järjestötoiminnan kehittämistoimikunnan nimeäminen 345 Puoluetoimikunnan esitys 111. Muutos periaateohjelmaan 346 Jyväskylän Työväenyhdistys ry:n esitys

112. Sos.-dem. presidenttiehdokas 1974 349 Satakunnan Sosialidemokraattinen Piiri ry:n piiritoimikunnan esitys 113. SDP:n erillisohjelmien toteuttaminen 350 Vallilan Sos.-dem Työväenyhdistys ry:n esitys 114. Ohjekirjanen SDP:n tavoitteista 352 Palosaaren Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry:n esitys 115. Puoluekokouspäätösten toteuttamisen valvonta 352 Kontulan Sosialidemokraatit ry:n esitys 116. Puolueen järjestörakenteen uudistus 353 Kontulan Sosialidemokraatit ry:n esitys 117. Tutkimuksen suorittaminen äänestysaktiivisuudesta 353 Herttoniemen Sosialidemokraattinen Yhdistys ry:n esitys 118. Kansanedustajien eduskuntatyöstä toimintaselostus myöskin puolueen piirikokouksille 354 Lielahden Sos.-dem. Toveriseura ry:n esitys 119. Sosialidemokraattiset kansanedustajat ja eduskunnan istunnot 355 Palosaaren Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry:n esitys 120. SDP tukemaan urheilun valtakunnallista eheyttämistä 355 Urheiluväen Sos.-dem. Yhdistys ry:n esitys 121. Työväen urheiluliikkeen yhtenäisyyden palauttaminen 357 Haukiputaan Sosialidemokraatit ry:n esitys 122. Työväen urheilutoiminnan yhdistäminen 358 Kontulan Sosialidemokraatit ry:n esitys 123. Urheilutoiminnan yhtenäistäminen 358 Jyväskylän Työväenyhdistys ry:n esitys Piiritoimikunnan lausunto Piiritoimikunnan päätös 124. TUK lakkautettava 360 Espoon Sosialistiseura ry:n esitys 125. Poisto puolueen liikuntapoliittisesta ohjelmasta 360 Suur-Helsingin Sosialistiseura ry:n esitys 126. Työväenliikkeen sivistysjärjestöjen yhdistäminen 360 Suur-Helsingin Sosialistiseura ry:n esitys 127. Uuden osuuskauppapoliittisen ohjelman valmistaminen 362 Tampereen Sos.-dem. Toveriseura ry:n esitys 128. E-osuuskauppaliike ja kansanvalta 365 Valkeakosken Sos.-dem. Kunnallisjärjestö ry:n esitys 129. Virkamiesten ja toimihenkilöiden asioita käsittelevän yhteistyöryhmän perustaminen 367 Oulun Viran- ja Toimenhaltijain Sos.-dem. Kilta ry:n esitys 130. Vasemmiston yhteistyö 368 Tuomo Saarisen (Porin Kutomatyöväen Sos.-dem. Yhdistys), Matti Ahteen (Oulun Työväenyhdistys) ja Pentti Väänäsen (Turun Sos.-dem. Ursin-Seura) esitys 131. Työväenpuolueiden yhteinen toimintaohjelma 370 Alppilan Sosialistiseura ry:n esitys 132. Vasemmistopuolueiden yhteistyö 370 Karjaan Sos.-dem. Nuoret ry:n esitys

133. SDP ja Suomen Rauhanpuolustajat 371 Opiskelijoiden Sos.-dem. Yhdistys ry:n, Tampereen Sosialidemokraattinen Opiskelijayhdistys TASY ry:n, Turun Akateeminen Sosialidemokraattinen Yhdistys ry:n ja Oulun Opiskelijoiden Sosialidemokraattinen Yhdistys ry:n esitys 134. SDP ja Suomen Rauhanpuolustajat 372 Alppilan Sosialistiseura ry:n esitys 135. SDP:n jäsenet pois porvarillisista eliittijärjestöistä 372 Tampereen Sosialidemokraattinen Opiskelijayhdistys TASY ry:n esitys 136. Tasa-arvon vastaisista arvonimistä ja ritariristeistä luovuttava 374 Espoon Sosialidemokraattinen Keskusteluseura ry:n esitys X Sääntövaliokunta 137. Sääntötoimikunta 377 Puoluetoimikunnan esitys 138. Muutokset puolueen sääntöihin 378 Puoluetoimikunnan esitys 139. Muutokset piirijärjestön sääntöihin 382 Puoluetoimikunnan esitys 140. Puolueen sääntöjen 9 :n muuttaminen 384 Jyväskylän Työväenyhdistys ry:n esitys 141. Jäsenmaksuista vapauttaminen 385 Laukaan kk:n Työväenyhdistys ry:n esitys Piiritoimikunnan lausunto 142. Puolueen sääntöjen 10 :n muuttaminen 386 Tampereen Sosialidemokraattinen Klubi ry:n esitys 143. Puolueen sääntöjen 14 :n 1 momentin muuttaminen 387 Herttoniemen Sosialidemokraattinen Yhdistys ry:n esitys 144. Puolueen sääntöjen 14 :n 2 momentin muuttaminen 388 Kontulan Sosialidemokraatit ry:n esitys 145. Puolueen sääntöjen 15 :n 1 momentin muuttaminen 389 Kontulan Sosialidemokraatit ry:n esitys 146. Puolueen sääntöjen 29 :n muuttaminen 390 Kontulan Sosialidemokraatit ry:n esitys 147. Puolueen sääntöjen 39 :n muuttaminen 391 Kuopion Sos.-dem. Keskusteluseura ry:n esitys 148. Puolueen sääntöjen 38, 39 ja 40 :n muuttaminen 391 Harjamäen Sos.-dem. Yhdistys ry:n esitys 149. Nuorten Kotkain Keskusliiton asema puoluejärjestönä 392 Terho Lehdon (Iso-Heikkilän alueen Sos.-dem. Yhdistys), Erkki Hännisen (Koivulan Sos.-dem. Yhdistys), Ilpo Rossin (Alppilan Sosialistiseura), Judith Sundmanin (Helsingfors Svenska Arbetarförening), Tenho Hovin (Helsingin Sosialistiseura), Ossi Ronkaisen (Joensuun Työväenyhdistys),

Antero Turkan (Oulun Sos.-dem. Työväenyhdistys], Rauni K. Virtasen (Viialan Työväenyhdistys), Maria Virtasen (Tikkurilan Työväenyhdistys), Pertti Paasion (Turun Kerttulin Sos.-dem. Yhdistys), Oiva Rakkolaisen (Vantaan Sos.-dem. Yhdistys), Onni Tuomenojan (Valkeakosken Työväenyhdistys), Veli Heikkilän (Ylöjärven Pohjoinen Työväenyhdistys), Tenho Tuomaisen (Kontulan Sosialidemokraatit) ja Veijo Krögerin (Simonkylän Sos.-dem. Kilta) esitys 150. Nuorten Kotkain Keskusliiton liittäminen puolueorganisaatioon 393 Palosaaren Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry:n esitys 151. Lisäys puolueorganisaatioon 393 Varkauden Työväenyhdistyksen esitys 152. Puolueäänestyksen tulos sitovaksi ehdokasasettelussa 394 Suur-Helsingin Sosialistiseura ry:n esitys 153. Listoilleasettelu ja henkiiömainonta valtiollisissa vaaleissa 396 Perniön Nurkkilan Työväenyhdistys Runko ry:n esitys 154. Piirin ja kunnallisjärjestön sekä puolueosaston sääntöjen osittainen muuttaminen 397 Kymen läänin Sosialidemokraattinen Piiri ry:n esitys 155. Piirisihteerin valintatapa 398 Alppilan Sosialistiseura ry:n esitys 156. Puolueosaston sääntöjen muuttaminen 399 Valtion Viran- ja Toimenhaltijain Helsingin Sos.-dem. Yhdistys ry: n esitys 157. Sääntöjenmuutosesitys 399 Mankkaan Sos.-dem. Yhdistys ry:n esitys 158. Puolueosaston sääntöjen 13 ja 14 :n muuttaminen 400 Hyvinkään Sos.-dem. Kerho ry:n esitys 159. Puolueosaston sääntöjen 13 ja 14 :n muuttaminen 401 Salpausselän Sos.-dem. Yhdistys ry:n, Mukkulan Sos.-dem. Yhdistys ry:n, Rautatieläisten Sos.-dem. Yhdistys ry:n ja Lahden Ammatillinen Sos.-dem. Yhdistys ry:n esitys 160. Tarkistus kunnallispoliittiseen ohjesääntöön 402 Etelä-Vantaan Sosialidemokraatit ry:n esitys 161. Demokratian toteutuminen kunnallisjärjestöissä 403 Tampereen Sosialidemokraattinen Opiskelijayhdistys TASY ry: n esitys 162. Kunnallispoliittisen ohjesäännön tarkistaminen 403 SNK-Orimattila ry:n esitys 163. Puoluekuria koskevat sääntöjen määräykset 404 Espoon Sosialidemokraattinen Keskusteluseura ry:n esitys 164. Lisäysehdotus SDP:n sääntöjen 21 :ään 406 Nummenmäen Sos.-dem. Yhdistys ry:n esitys 165. Sääntömuutosehdotuksia 407 Turun Teknillisten laitosten työntekijäin Sos.-dem. Yhdistys ry:n esitys

XI Talousasiain valiokunta 166. Puolueen jäsenmaksut 409 Puoluetoimikunnan esitys 167. Ylimääräiset puoluekokousverot 410 Karhulan Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry:n esitys Piiritoimikunnan lausunto 167. Puolueen osuus jäsenmaksuista 412 Vasa Svenska Socialdemokrater rf:n esitys 169. Toimitsijan palkkaaminen Kristillisten Sosialidemokraattien Liitolle 412 Helsingin Kristillisten Sosialidemokraattien Yhdistys ry:n esitys 170. Nuorisotoiminnan tukeminen 413 Varkauden Työväenyhdistys ry:n esitys 171. Työväentalokiinteistöjen käytön tehostaminen 414 Kotkan Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry:n esitys 172. Työväentalojen kokoustilojen kunnostaminen 415 Lappeenrannan Työväenyhdistys ry:n esitys 173. Lehtiyhtiöiden rakenteen muuttaminen 416 Porin Sos.-dem. Toveriseura ry:n esitys 174. T-lehdistön kokonaisuudistus 417 Suur-Helsingin Sosialistiseura ry:n esitys 175. Työväenlehdistön tukeminen 419 Varkauden Työväenyhdistys ry:n esitys 176. T-lehti ja sos.-dem. luottamustoimenhaltija 420 Uudenmaan Sos.-dem. Piiritoimikunnan esitys 177. Puoluelehden ilmaisjakelu vapaajäsenille 421 Etelä-Vantaan Sosialidemokraatit ry:n esitys 178. Työväen rahalaitostoiminnan keskittäminen 421 Kontulan Sosialidemokraatit ry:n esitys

Tässä kirjassa olevat ohjelmat, suuntaviivat ja kannanotot ovat puoluetoimikunnan esityksiä puoluekokoukselle. Ne on valmistettu puoluetoimikunnan asettamissa työryhmissä ja useimpia on käsitelty laajasti jo valmisteluvaiheessa puolueen perusjärjestöissä. Esitykset perustuvat laajaan ja huolelliseen tutkimusja valmistelutyöhön. Esityksissä on mukana myös sosialidemokratian ideologian mukaisia periaatteellisia käsityksiä, mutta erillisohjelmat eivät silti ole periaateohjelmaan rinnastettavissa, vaan lähinnä selvityksiä ja kehittämisen suuntaviivoja yhteiskunnan eri aloja varten. Yhdessä Turun puoluekokouksessa hyväksytyn vastaavan aineiston kanssa nämä esitykset muodostavat kokonaiskäsityksen tämän päivän yhteiskunnasta ja sen kehittämistarpeesta. Esitykset antavat tietoja, asettavat tavoitteita ja esittävät ratkaisuvaihtoehtoja ja voivat siten olla apuvälineinä puolueen käytännön politiikassa. Ajallisesti ja yksityiskohtiensa osalta esitykset eivät voi olla täysin sitovia, vaan enemmän on kiinnitettävä huomiota niiden luonteeseen yleisinä toimintaohjeina. Näitä ohjelmia tulee voida kyllin usein tarkistaa kehityksen mukanaan tuomien muutosten vaatimalla tavalla. Esitykset on tarkoitettu noudatettavaksi sitä mukaa, kuin se käytännössä osoittautuu mahdolliseksi pyrittäessä tavoitetietoiseen ja yhtenäiseen sosialidemokraattiseen politiikkaan. Tässä kirjassa ovat mukana myös perusjärjestöjen ja yksityisten jäsenten esitykset puoluekokoukselle. Puoluetoimikunta on osaltaan käsitellyt näitä esityksiä ja antanut niistä oman lausuntonsa. Useat näistä esityksistä käsittelevät samoja asioita kuin puoluetoimikunnan esitykset, joten niitä voidaan käsitellä samassa yhteydessä. Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen Puoluetoimikunta 14

I KANSAINVÄLISTEN ASIAIN VALIOKUNTA 1 TALOUDELLINEN YHDENTYMINEN Tuomo Saarisen (Porin Kutomatyöväen Sos.-dem. Yhdistys, Matti Ahteen (Oulun Työväenyhdistys) ja Pentti Väänäsen (Turun Sos.-dem. Ursin-Seura) esitys Kapitalismin laajentumistarpeista syntynyt taloudellinen yhdentymiskehitys Euroopassa on nyt edennyt vaiheeseen, jossa Suomikin jälleen joutuu tekemään aktiivisen ratkaisun EFTA:ssa luodun vapaakauppa-alueen hajotessa. EEC:n kanssa solmittavan vapaakauppasopimuksen kannattajat ovat yksipuolisesti esittäneet, ettei Suomella ole muita vaihtoehtoja kuin suuntautuminen EEC:hen. Pidämme tätä virheellisenä lähtökohtana, ja mielestämme olisi päinvastoin korostettava, että kysymys on valintatilanteesta. Kokemukset EFTA-kaudelta nykyisine, kiistatta ulkomaankauppaamme liittyvine taloudellisine ongelmineen antavat aiheen arvostella sitä politiikkaa, joka johtaisi maamme nykyistä syvem- 15

pään riippuvuuteen länsieurooppalaisesta yhdentymisjärjestelmästä. Ulkomaankauppa ja integraatioratkaisut vaikuttavat välittömästi luokkataisteluun Suomessa. Pääomapiirit, erityisesti vientipääoma, ovat voineet integraatiokehityksessä vahvistaa asemaansa työväenluokan kustannuksella. Viennin kilpailuedellytysten turvaamiseen vedoten on porvaristo voinut toteuttaa sellaista talouspolitiikkaa, joka johtaa pääomatulojen osuuden kasvuun koko kansantulossa palkkatyöläisten lukumäärän lisääntymisestä huolimatta. Elinkustannusten välittömään nousuun johtava arvonlisäverotus ovat uusimmat vaatimukset pääomaa suosivan talouspolitiikan toteuttamisessa. On selvää, että jo yksin teollisuustuotteiden vapaakauppaa tarkoittava kaupallinen järjestely oleellisesti lisäisi sekä sopimusperäisiä että tosiasiallisia rajoituksia talouspolitiikan keinovalikoimaan työväenluokan vahingoksi. Yksinomaan länsikaupasta johtuva rakenteellinen maksutaseongelma tulisi varmasti pahenemaan eikä länteen avoin talous anna sen hoitamiseen muita mahdollisuuksia kuin työväestön kulutuskykyä rajoittavan talouspolitiikan ja sen vaihtoehtona devalvaation. Suomen elinkeinoelämän rakenteeseen integraatio vaikuttaa myös sikäli haitallisesti, että se suosii länsivientiin suuntautunutta pääomavaltaista puunjalostus- ja raskasta metalliteollisuutta saattaen samalla vaikeuksiin länsituonnin kanssa kilpailevat työvaltaiset teollisuuden alat. Tällä kehityksellä oli jo EFTA-kaudella kielteinen vaikutus työllisyyteen. Myös työvoiman maastamuutto on oleellisesti seurausta integraatioasemastamme. Suomen kaltainen Länsi-Euroopan kasvukeskuksiin nähden syrjäinen ja puoliteollistunut maa on integraatiokehityksen jatkuessa vaarassa menettää omaehtoiset kasvumahdollisuutensa ja joutua kehitysalueille tyypilliseen satelliittiasemaan suhteessa kapitalismin keskuksiin. Näin myös aluepolitiikan toteuttamismahdollisuudet kotimaassa jäisivät nykyistäkin vähäisemmiksi. Yhdentymiseen liittyvät avoimet pääomamarkkinat edesauttaisivat raakaainelähteittemme ja tuotannollisen toimintamme mahdollisuuksia joutua ulkomaiseen omistukseen samalla kun nekin osaltaan pakottaisivat pääomamyönteiseen talouspolitiikkaan pääomakadon estämiseksi. Emme hyväksy vapaakauppasopimusta EEC:n kanssa, vaan katsomme, että työväenliike voi parhaiten toimia työväenluokan aseman parantamiseksi olosuhteissa, joissa nykyistä paremmin voidaan läntisen integraation haittavaikutuksia eliminoida. EEC-vapaakaupan torjuminen edellyttää luonnollisesti erilaisten vaihtoehtoisten toimenpiteitten suorittamista. Ensiksi on kuitenkin syytä huomauttaa, ettei EEC-vapaakaupan torjuminen merkitse länsikaupan katkaisemista tai sen suoranaista vähenemistä. Joka tapauksessa on edellytettävä ulkomaankaupan voimakasta kehittämistä muiden maiden, erityisesti pohjoismaiden ja Itä-Euroopan maiden kanssa sekä yhteistoimintaa Itä-Euroopan maiden talou- 16

deiiisen yhteistyöjärjestön SEV:in kanssa. Sosialististen maiden kanssa käytävään kauppaan ja yhteistyöhön ei sisälly lainkaan niitä haittoja, joita on läntisessä integraatiossa, vaan SEV-maiden kaupan edullisuus käy ilmi sen luonteesta mm. suhdannevapaana, maksutasetta rasittamattomana ja rakenteellisesti tasapainoisena kauppana. SEV-maiden kanssa tulisi erillisten kahdenvälisten järjestelyjen ohella pyrkiä sopimukseen ainakin seuraavista yhteistyömuodoista: a) Suomen liittymisestä jäseneksi SEV-maiden pankkeihin ja SEV:n eräisiin erityiskomiteoihin b) myös muiden SEV-maiden kuin Neuvostoliiton tullidiskriminaation lopetamisesta. Sisäpoliittisina toimenpiteinä on edellytettävä mm. ulkomaankaupan yhteiskunnallistamista ja teollisuuden ohjaamista yksityiskohtaiseen kaupalliseen ja teknologiseen yhteistyöhön SEVmaiden yritysten kanssa. Edelliseen viitaten ehdotamme, että puoluekokous vastustaa maamme sitomista EEC: hen suunnitteilla olevan vapaakauppasopimuksen kaltaisilla toimenpiteillä, että puolue toimii aktiivisesti ulkomaankaupan lisäämiseksi SEV:n maiden kanssa, että puolue toimii aktiivisesti solidaarisen ulkomaankauppapolitiikan puolesta kehitysmaiden suhteen, ja että pohjoismaista taloudellista yhteistyötä kehitetään etenkin, mikäli pohjoismaat jäävät EEC:n ulkopuolelle. Puoluetoimikunnan lausunto: Puoluetoimikunta viittaa esitykseensä puoluekokouksen ulkopoliittiseksi kannanotoksi. 2 SUOMEN SUHDE EUROOPAN TALOUSYHTEISÖÖN (EEC) JA YMPÄRISTÖNSUOJELU Suur-Helsingin Sosialistiseura ry:n esitys Taloudelliseen yhdentymiseen liittyy erityisesti Euroopan talousyhteisön eli EEC:n taholla voimakas pyrkimys päästä keskitetysti hallitsemaan sekä varsinaisten jäsenmaiden että talousyhteisöön tavalla tai toisella vapaakauppajärjestelyin sidottujen maiden luonnonvaroja ja niiden käyttöä. Liittyminen Euroopan talousyhteisöön tai vapaakauppasopimuksen tekeminen sen kanssa merkitsee pienelle maalle sitä, että luonnonvarojen käyttöä koskeva päätöksenteko yhä enemmän siirtyy Euroopan talousyhteisön päättäville elimille. Esimerkiksi Suomen osalta olisi seurauksena, että metsävarojemme käytöstä, hoidosta ja suojelusta päättämi- 2 17

nen ei enää olisi omissa käsissämme, mikä saattaisi johtaa Suomen muuttumiseen puuraaka-aineen tuottajaksi. Vapaakauppasopimus avaisi ylikansallisille suuryhtiöille entistä suuremmat mahdollisuudet tunkeutua Suomen elinkeinoelämään ja määrätä mm. teollisuuden ympäristönsuojelutoimenpiteiden suunnasta. Vapaakauppasopimus estäisi tehokkaasti kaikki toimenpiteet, joilla yritettäisiin puuttua talousyhteisömaista peräisin olevien, ympäristölle haitallisten tarvikkeiden maahantuontiin ja kauppaan. Mikä tahansa sopimusjärjestely Euroopan talousyhteisön kanssa aiheuttaisi painetta Suomen lainsäädännön muuttamiseen talousyhteisöinään jäsenmaiden lainsäädännön kaltaiseksi. Norjan liittyminen Euroopan talousyhteisöön johtaisi siihen, että yksi niistä Pohjoismaista (Norja, Ruotsi, Suomi), joissa on voimassa ns. jokamiehen oikeus, tulisi täysin avoimeksi Euroopan talousyhteisöön kuuluvien Keski-Euroopan maiden kansalaisille. Koska liikkuminen maasta toiseen on Pohjoismaissa käytännöllisesti katsoen esteetöntä muidenkin maiden kuin pohjoismaiden kansalaisille, tulisivat Euroopan talousyhteisön jäsenmaiden kansalaiset Norjan liittyessä talousyhteisöön osallisiksi Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa voimassaolevasta jokamiehen oikeudesta luonnossa liikkumiseen, oleskeluun ja tilapäiseen leiriytymiseen. Tämä saattaisi jopa tehdä jokamiehen oikeuden vaaranalaiseksi. Suur-Helsingin Sosialistiseura esittää, että puoluekokous päättäisi velvoittaa puoluetoimikunnan sekä puolueen eduskuntaryhmän ja hallitusryhmän ottamaan edellämainitut näkökohdat huomioon käsiteltäessä Suomen suhdetta Euroopan talousyhteisöön ja sen jäseninä oleviin Pohjoismaihin. Puoluetoimikunnan lausunto: Puoluetoimikunta viittaa esitykseensä puoluekokouksen ulkopoliittiseksi kannanotoksi. 3 SDP:N KANTA EEC:HEN JA IDÄNKAUPPAAN Opiskelijoiden Sos.-dem. Yhdistys ry:n, Tampereen Sosialidemokraattinen Opiskelijayhdistys TASY ry:n ja Oulun Opiskelijain Sosialidemokraattinen Yhdistys ry:n esitys Kapitalistinen integraatio on voimistunut viime aikoina Länsi-Euroopassa. Samalla kun kapitalistinen integraatio aiheuttaa rakenteellista eriarvoisuutta kapitalististen maiden välillä ja sisällä se muodostaa kasvavia esteitä näiden epäkohtien poistamiselle. Pääomat kasautuvat johtaviin teollisuusmaihin ja niissä harvojen yritysten käsiin. Monopolisoitumistendenssien vaikutuksesta ns. monikansallisten yritysten koko on kasvanut huomattavasti mikä on merkinnyt työväenluokalle poliittisten vaikutusmahdollisuuksien pienenemistä sekä taloudellista turvattomuutta. 18

Tullisuojan poistaminen Suomen kaltaisen puoliksi teollistuneen maan teollisuudelta aiheuttaisi maallemme vakavia sopeutumisvaikeuksia niin teollisuuden rakenteen kuin kauppataseen tasapainonkin suhteen. Sen vastapainoksi, että Suomi voisi viedä tullitta suhteellisen harvoja, etupäässä paperiteollisuuden tuotteitaan EEC-maihin, nämä maat pystyisivät tuomaan Suomeen satoja tuotteita, jotka olisivat halpoja suuren yrityskoon ja laajojen sarjojen ansiosta. Tämä puolestaan asettaisi varsinkin työvoimavaltaisen kotimarkkinateollisuuden ylivoimaisen kilpailutilanteen eteen, josta seurauksena olisi yrityskuolemia ja työttömyyttä. Tästä selvänä esimerkkinä on EFTA-kauden suuret työttömyysluvut, joiden todellista suuruutta on pienentänyt työvoiman joukkomuutto Ruotsiin. Yhdentyminen läntisen talousyhteisön kanssa muodostaisi myös suuren uhan puolueettomuuspolitiikallemme. Taloudelliset sopimukset tuovat mukanaan aina myös poliittista sitoutumista varsinkin jos sopimuskumppanina on useiden NATO-maiden muodostama talousliitto. Lisäksi EEC:n kanssa solmittu vapaakauppasopimus merkitsisi sosialististen maiden kanssa käydyn kaupan suhteellisen vähenemisen jatkumista, joka sai alkunsa jo EFTA-tullien aikana. Kauppa sosialististen maiden kanssa on sen sijaan edullista maamme kauppataseen tasapainottamiselle sekä talouselämän suhdanneherkkyyden vähentämiselle. Ehdotamme, että työväenluokan etujen vuoksi SDP ottaisi kielteisen kannan EEC:n kanssa mahdollisesti sovittavaan vapaakauppasopimukseen ja pyrkisi kaikin käytettävissä olevin keinoin estämään tämän suunnitteilla olevan, Suomelle vahingollisen sopimuksen solmimisen. Sen sijaan SDP:n tulisi voimakkaasti ajaa Neuvostoliiton ja muiden sosialististen maiden kanssa käytävän kaupan kehittämistä. Puoluetoimikunnan lausunto: Puoluetoimikunta viittaa esitykseensä puoluekokouksen ulkopoliittiseksi kannanotoksi. 4 SUOMEN ULKOMAANKAUPPAPOLITIIKKA Idänkauppa Turun Akateeminen Sosialidemokraattinen Yhdistys ry:n esitys Suomen kauppa SEV-maiden kanssa on viimeisen kymmenen vuoden aikana osoittanut lievää suhteellisen osuuden laskua, vaikka kaupan volyymi onkin koko ajan noussut. Tämä suhteellisen osuu- 19

den lasku on koitunut kokonaan EEC- ja EFTA-maiden hyväksi. Näihin taloudellisiin liittoutumiin kuulumattomien maiden kanssa käytävä kauppa on melko vähäistä ja pysynyt suhteelliselta osuudelta ennallaan. Idänkaupan olennainen piirre on sen bilaterisuus. Tästä johtuen kauppa ei aiheuta maksutasevaikeuksia, ja sen takia myös maksutaseen hoitamisesta johtuvat poliittiset toimet, jotka raskaimmin koskettavat työväenluokkaa, eivät aiheudu idänkaupasta. Idänkauppaa käydään monivuotisen suunnitelman puitteissa, mikä takaa Suomen teollisuudelle tietyn perustuotannon jatkuvuuden ja siten myös osalle työväestöä työn jatkumisen. Pitkällä tähtäimellä tapahtuvan kaupan osuuden kasvattaminen parantaisi siis työväestön aseman turvallisuutta. SEV-maiden talouden suunnitelmallisuudesta johtuen suhdanteet eivät vaikuta haitallisesti yhteiskunnalliseen kehitykseen. Koska Suomen bruttokansantuotteesta noin kolmannes muodostuu ulkomaankaupasta, jonka suurin osa suuntautuu EEC- ja EFTA-maihin, on selvää, että näin myös kauppakumppanien suhdannevaihtelut heijastuvat Suomeen. Pitkällä tähtäimellä suunnitellun kaupan osuuden kasvattaminen vähentäisi taloutemme suhdanneherkkyyttä. Vientimarkkinoiden laajentamismahdollisuudet SEV-maihin ovat resurssimme huomioon ottaen lähes rajattomat. Jos vientimme suuntautumista näihin maihin lisättäisiin, toisi tämä bilateraalisuudesta ja suunnitelmallisuudesta johtuen kasvavaa turvallisuutta ja tasaista kehitystä talouselämäämme, mikä olisi ennen kaikkea työväenluokan etujen mukaista, koska taloudellisista heilahteluista kärsii ennen kaikkea se yhteiskuntaluokka, jonka asema on marginaalisin. Tuontimahdollisuuksia voitaisiin myös huomattavasti laajentaa SEV-maista, ennen kaikkea investointitavaroiden ja elintarvikkeiden kohdalla. Erityisesti investointitavaroiden tuonti SEV-maista olisi edullista, koska niiden tuonti nykyisessä laajuudessa EECja EFTA-maista, etenkin Länsi-Saksasta, rasittaa huomattavasti maksutasettamme. Toisaalta investointitavaroiden tuonti on välttämätöntä teollisuuden laajentamiseksi. Länsikauppa Länsikaupassa Suomea sitovat varsin voimakkaasti GATTn ja EFTAn säännökset, jotka perustuvat vapaan kilpailun ja kaupan ihanteelle. Näiden nojalla on länsikauppamme multilateraalista, joka puolestaan suunnitelmallisuuden puutteesta johtuen aiheuttaa maksutasevaikeuksia. GATTn ja EFTAn säädökset rajoittavat myös huomattavasti itsenäisen tullipolitiikan harjoittamista, jota maamme suurelta osalta heikosti kehittynyt teollisuus tarvitsisi. Suomi on liiaksi sitoutunut muutamiin voimakkaisiin kauppamaihin, jotka puolestaan tarvitsevat hyvin vähäisessä määrin 20

suomalaista kauppaa. Tästä seuraa, että Suomen teollisuus on suhteellisen turvattomassa asemassa, jos sen vientimahdollisuudet yhteen suuntaan äkkiä katkaistaisiin. Tuotannon laantumisen aiheuttamat haitat saisi työväenluokka ensimmäisenä kokea. Vapaasta kaupankäynnistä saatava hyöty rationaalisimmin harjoitetun tuotannon muodossa on selviö, mutta tärkeämpää onkin tietää, kenelle näin saatava hyöty koituu! Suomen EFTA-kauden aikaiset kokemukset osoittavat selvästi, että valtiovallalla ei ole riittäviä talouspoliittisia aseita jakaa saatavaa hyötyä tasaisesti. Aina ei ole edes ollut poliittista tahtoa, mikä näkyy esimerkiksi maatalouspolitiikan kehnossa hoidossa. Asetettavat tavoitteet Suomen työväenluokan kannalta on edullista suunnata kauppaa entistä enemmän SEV-maihin vieden sinne sellaisia tavaroita, joiden menekki länsimaiden suhdanneherkillä markkinoilla on epäsäännöllistä, ja tuoden sellaisia tavaroita, joiden kohdalla länsituonti johtaa pahimpiin maksutaseongelmiin ja jotka ovat niin korkealaatuisia, että pystyvät hyvin kilpailemaan länsituonnin kanssa. Tällaisia ovat ennen kaikkea investointitavarat ja elintarvikkeet. Maksutaseongelmien ratkaiseminen tapahtuu parhaiten lisäämällä voimakkaasti bilateraalisen kaupan osuutta kokonaiskauppavaihdossamme. Yleensä tämä edellyttää myös nykyistä laajempaa taloudellista suunnittelua! Länsimaihin, laajenevaan EEC:hen ja hajoavaan EFTAan suuntautuvan kaupan kokonaistaloudellinen hyöty on tarkasti laskettava, ja löydettävä ne edellytykset, joiden vallitessa mahdollinen hyöty voidaan jakaa tasaisesti sekä alueellisesti että yhteiskuntaluokittain. Tämä edellyttää valtiovallan talouspoliittisten aseiden määrän ja tehokkuuden lisäämistä niin, että työllisyys-, tulonjako-, kehitysalue- ja maksutasepolitiikka voidaan hoitaa työväenluokan etujen mukaisesti. Tällöin kokonaistaloudellisen suunnittelun on tultava myös tiukasti yksityisiä pääomapiirejä sitovaksi. Ilman tällaisten edellytysten toteuttamista ei SDP voi hyväksyä tullisopimusta EECn kanssa, koska silloin Suomi joutuisi valmistautumattomana vastaanottamaan EEC:n voimakkaan ja kilpailukykyisen tuonnin ja kokonaistaloudellisen hyödyn menemisen pelkästään kapitalisteille. Työväenluokan kannalta on kuitenkin valtion talouspoliittisten aseiden voimistaminen tärkeämpää kuin mikään sopimus EECn kanssa. Jos nämä kaksi tavoitetta ovat ristiriidassa, on SDPn tuettava valtion talouspolitiikan tehostamista ja samalla siis vastustettava minkäänlaisen sopimuksen solmimista EEC:n kanssa. Asetetut edellytykset sulkevat kokonaan pois mahdollisuudet pääoman ja työvoiman liikkumisen täydelliseen vapauttamiseen. Edellä esitetyn perusteella SDP katsoo, 21

että tullisopimus tai muut kaupalliset erityisjärjestelyt EECn kanssa voidaan hyväksyä ainoastaan siinä tapauksessa, että valtiovallalle taataan ehdottomat mahdollisuudet harjoittaa tehokasta työväenluokan etujen mukaista talouspolitiikkaa; että pääomien liikkumista Suomeen ja Suomesta on nykyistä tiukemmin valvottava, ja estettävä ulkomaisen pääoman soluttautuminen Suomen talouselämään; ja että idänkaupan osuutta on Suomen kauppavaihdossa voimakkaasti lisättävä, koska sillä on huomattava talouselämäämme tasapainottava ja suunnitelmallisuutta edellyttävä vaikutus, mikä puolestaan turvaa mahdollisuudet työväenluokan elinehtojen parantamiselle. Puoluetoimikunnan lausunto: Puoluetoimikunta viittaa esitykseensä puoluekokouksen ulkopoliittiseksi kannanotoksi. 5 SUHTEET ROTUSYRJINTÄÄ HARJOITTAVIIN MAIHIN Turun Akateeminen Sosialidemokraattinen Yhdistys ry:n esitys Rodulliseen eriarvoisuuteen perustuvaa luokkasortopolitiikkaa harjoitetaan yhä eteläisessä Afrikassa: Etelä-Afrikan Tasavallassa, Rhodesiassa sekä Portugalin siirtomaissa Mosambikissa, Angolassa ja Portugalin Guineassa, joista viimeksimainittu sijaitsee erillään Länsi-Afrikassa. Tämä politiikka perustuu 1800-luvun siirtomaa-ajatteluun, ja on täydellisesti ristiriidassa nykyisin yleisesti hyväksytyn periaatteen kanssa, että kansallinen itsemääräämisoikeus tulee kuulua kaikille maailman kansoille. Rotusortopolitiikka on saanut maailman yleisen mielipiteen käytännöllisesti katsoen yksimielisen tuomion. Tämän tuomion seurausta ovat Yhdistyneiden Kansakuntien Turvallisuusneuvoston päätöslauselmat vv. 1963 ja 1964 Etelä-Afrikan Tasavallan asesaarrosta sekä Ison-Britannian hallituksen v. 1965 julistama Rhodesian kauppasaarto. Näiden toimenpiteiden tarkoituksena on ollut painostaa ko. maiden hallituksia myönnytyksiin afrikkalaisen väestön oikeuksien lisäämiseksi. Mainitut kansainväliset sanktiot ovat kuitenkin jääneet tehottomiksi, mikä johtuu pääasiallisesti ulkovaltojen välinpitämättömyydestä sekä haluttomuudesta luopua taloudellisista eduista, jotka ainakaan kehittyneille teollisuusvalloille eivät ole millään 22

tavoin elintärkeitä. Vaikka kauppasaarto aiheuttikin Rhodesian ulkomaankaupassa vähennyksen, niin että maan ulkomaankauppa vasta tällä hetkellä on saavuttamassa entisen tasonsa, aiheutui siitä esim. maan teollisuustuotannolle vain lyhyt taantuma. Etelä- Afrikan Tasavalta on koko 1960-luvun ajan kiihtyvässä tahdissa lisännyt sotilaallista varustautumistaan niin, että siitä on tullut koko ko. aluetta dominoiva valta. Eteläisessä Afrikassa on 1960-luvulla noussut esiin laajaa kannatusta nauttivia afrikkalaisia poliittisia järjestöjä. On ilmeistä, että ainoastaan nämä kansalliset joukkojärjestöt voivat kumota maittensa rasistisen järjestelmän. Kuitenkin nämä joukkoliikkeet tarvitsevat myös ulkopuolista tukea. Koska rasistista järjestelmää pidetään yllä kansainvälisen kapitaismin ja imperialismin avulla, on läntisessä maailmassa nimenomaan työväenliikkeen tunnettava tämän tuen antaminen velvollisuudekseen. Suomen ulkoasiainhallinnollisissa suhteissa eteläiseen Afrikkaan tulee kyllä ilmi viileähkö suhtautuminen harjoitettuun politiikkaan: Etelä-Afrikan Tasavallan kanssa diplomaattisia suhteita hoidetaan asiainhoitajatasolla (lähetystö) eikä suurlähettilästasolla. Toisaalta on Suomella ko. maassa suhteellisen vahva kaupallinen edustus peräisin ajalta, jolloin tämä lähes yksinään edusti itsenäistä valtiota Afrikassa. Suomi käy myös kauppaa kaikkien sikäläisten hallituksien kanssa. Edellä esitetyn nojalla ehdotamme, että Suomen Sosialidemokraattinen Puolue pyrkisi siihen, että Suomen hallitus joko yksinään toimien tai yhteistoiminnassa muiden hallitusten, erityisesti muiden Pohjoismaiden hallitusten kanssa lopettaa kauppasuhteet Etelä-Afrikan Tasavaltaan, Rhodesiaan ja Portugalin siirtomaihin. Suomen edustajien on myös erityisesti YK:n yhteydessä pyrittävä aikaansaamaan pitävä kansainvälinen kauppasaarto eteläistä Afrikkaa vastaan. Tähän tulee Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen pyrkiä myös Sosialistisen Internationaalin yhteydessä. Suomen hallituksen on myös ryhdyttävä toimenpiteisiin ulkoasiainhallinnon edustuksen näkyväksi supistamiseksi Etelä-Afrikan Tasavallassa siten, että ainakin diplomaattiset suhteet katkaistaan. Myös kansainvälisissä yhteyksissä Suomen on pyrittävä edistämään Etelä-Afrikan Tasavallan diplomaattista eristämistä. Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen on pyrittävä suuntaamaan Suomen hallituksen taloudellinen ja humanitaarinen tuki eteläisen Afrikan kansallisille vapautusjärjestöille. Puoluetoimikunnan lausunto: Puoluetoimikunta viittaa esitykseensä puoluekokouksen ulkopoliittiseksi kannanotoksi. 23

6 SUHTAUTUMINEN SAKSAN DEMOKRAATTISEEN TASAVALTAAN Opiskelijoiden Sos.-dem. Yhdistys ry:n, Tampereen Sosialidemokraattinen Opiskelijayhdistys TASY ry:n, Oulun Opiskelijoiden Sosialidemokraattinen Yhdistys ry:n ja Turun Akateeminen Sosialidemokraattinen Yhdistys ry:n esitys Saksojen kysymys on erittäin oleellinen Euroopan turvallisuuden kannalta. Suomen kantana on ollut, että jaettuja valtioita ei tunnusteta. Vuonna 1971 kanta muuttui ja Suomi ryhtyi valmistelemaan virallisten suhteiden solmimista molempiin Saksoihin. On lähdettävä siitä, että on olemassa kaksi Saksan valtiota, Saksan liittotasavalta ja Saksan demokraattinen tasavalta. Saksan demokraattinen tasavalta, DDR on itsenäinen ja suvereeninen valtio, joka olemassaolonsa aikana on pyrkinyt hyviin ja luottamuksellisiin suhteisiin kaikkien valtioiden kanssa. On luonnollista että Suomi Euroopan turvallisuutta edistävän polueettomuuspolitiikkansa mukaan solmii diplomaattiset suhteet DDR:ään. DDR:lle on suotava mahdollisuus toimia täysivaltaisena jäsenenä kansainvälisissä järjestöissä, kuten Yhdistyneissä Kansakunnissa ja kaikissa sen alaisissa elimissä ja järjestöissä. Suomen syyskuussa 1971 jättämän aloitteen pohjalta eivät neuvottelut ole päässeet käyntiin. Pääsyynä tähän on ollut Saksan liittotasavallan välttelevä kanta. Niinpä Suomen hallituksen olisi tutkittava mahdollisuuksia neuvotteluvalmiin osapuolen, Saksan demokraattisen tasavallan tunnustamiseksi liittotasavallan kannasta riippumatta. Ehdotamme, että Suomen Sosialidemokraattinen Puolue toimisi siten, että Suomi solmisi diplomaattiset suhteet Saksan demokraattiseen tasavaltaan että Saksan demokraattinen tasavalta hyväksytään Yhdistyneiden kansakuntien ja sen alajärjestöjen täysivaltaiseksi jäseneksi. 24 Puoluetoimikunnan lausunto: Puoluetoimikunta viittaa esitykseensä puoluekokouksen ulkopoliittiseksi kannanotoksi.

7 SDP:N RAUHANPOLIiTTISEKSI OHJELMAKSI Alppilan Sosialistiseura ry:n esitys Suomen Sosialidemokraattinen Puolue on esittänyt käsityksensä kansainvälisestä politiikasta ja rauhanpolitiikasta sekä yhteistyön lisäämisestä kansojen välillä paitsi periaateohjelmassaan myös puoluekokouksessa 1969 hyväksytyissä kannanotoissa ulkopolitiikkaan, kehitysmaa- ja YK-politiikkaan sekä turvallisuusja puolustuspolitiikkaan. Rauhanpolitiikan tarkoituksena ei ole pelkästään ylläpitää negatiivista rauhantilaa, jossa valtioiden välisiä aseellisia selkkauksia ei esiinny. Tavoitteena on pitkällä tähtäimellä positiivinen rauhantila, jossa vallitsee kansojen välinen tasa-arvo, yhteistyö ja luottamus, ja jossa ei esiinny riistoa ja sortoa kansallisella eikä kansainvälisellä tasolla. Rauhanpolitiikka pyrkii viime kädessä yksilön ei valtion turvallisuuden suojelemiseen. Yksilön turvallisuutta voidaan uhata ja kaventaa sekä valtion sisä- että ulkopuolelta. Valtioiden väliset, ääritapauksessa sotaan johtavat selkkaukset uhkaavat aina yksilön turvallisuutta. Aseellista taistelua yksilön turvallisuuden puolustusmekanismina ei siksi saa korostaa. Rauhanpolitiikka laajassa mielessä sekä negatiivisen että positiivisen rauhantilan säilyttäminen takaa parhaiten yksilön turvallisuuden. Sosialidemokraattinen Puolue näkee tehtäväkseen työskentelyn taloudellisten, sosiaalisten ja poliittisten vastakohtaisuuksien tasoittamiseksi eri maiden välillä päämääränään valtioiden välinen täydellinen tasa-arvoisuus. Turvallisuus ja rauha eivät ole taattuja maailmassa, jossa kansainvälisellä tasolla työn ja pääoman välillä vallitsee sovittamaton ristiriita ja jossa teollistuneet kapitalistiset maat estävät kehitysmaita saamasta niille oikeudenmukaisesti kuuluvaa osuutta maailman varallisuudesta. Vahvistaakseen positiivista rauhantilaa SDP tukee kehitysmaissa niitä voimia, joiden tavoitteena on kansanvaltainen yhteiskuntajärjestelmä, sosialismi. Kansainvälisessä politiikassa SDP tukee sellaisia kaupallisia sopimusjärjestelyjä, jotka muuttavat kehitysmaille edullisemmaksi näiden ja teollistuneiden maiden kaupan suuntaa ja rakennetta. SDP edellyttää, että Suomi omassa talouspolitiikassaan pyrkii kehitysmaiden vientiä rajoittavien tullien ja kulutusverojen poistamiseen. Euroopan maiden välisissä suhteissa Suomi tukee sellaisia järjestelyjä, jotka sen ohella että ne lieventävät jännitystä ja vähentävät aseellisen selkkauksen uhkaa edistävät yleiseurooppalaista yhteistyötä ja positiivista rauhantilaa yleensäkin. Sen vuoksi Suomi toimii aktiivisesti Euroopan yhteistyö- ja turvallisuuskonferenssin hyväksi, jossa voidaan luoda mahdollisuuksia laajan, tehokkaan ja oikeudenmukaisen eurooppalaisen yhteistyöjärjestelmän syntymiselle. SDP:n käsityksen mukaan Suomen 25

suhtautumisen Euroopan taloudelliseen yhdentymiseen tulee samoin määräytyä edellä mainittujen perusteiden mukaan. Aseellisten selkkausten välttäminen Euroopassa on Suomen kannalta turvallisuuden pääedellytys. Tähän tavoitteeseen tähtää myös Suomen puolueettomuuspolitiikka. Se pyrkii sellaisten rauhanjärjestelyjen aikaansaamiseen, jotka vähentävät asevarustelun tarvetta. Varmemmin kuin asevarustelujen lisääminen Suomessa takaa SDP:n käsityksen mukaan suomalaisten turvallisuutta yleiseurooppalainen rauhantila. Jos taas tämä rauhantila rikkoutuu, ei suomalaisten turvallisuutta lisää se, että Suomi nykyistä enemmän on käyttänyt varoja sotavarusteluun. Sotatarvikkeiden vienti ei ole sopusoinnussa Suomen rauhanpoliittisen tehtävän vuoksi. Sen vuoksi se olisi lopetettava kokonaan. Neuvostoliiton kanssa solmittu yya-sopimus on Suomen aktiivisen ja rauhantahtoisen puolueettomuuspolitiikan perusta. Sopimus ilmaisee Suomen ja Neuvostoliiton turvallisuusetujen samansuuntaisuuden ja luo puitteet Suomen aktiivisille ponnisteluille puolueettomuusasemasta käsin rauhanomaisen kehityksen hyväksi. Suhtautuminen Suomen omaan puolustuslaitokseen on johdettava rauhantahtoisesta, yya-sopimukseen perustuvasta puolueettomuuspolitiikasta. Yya-sopimuksen ydin on Suomen ja Neuvostoliiton yhteistyö- ja luottamussuhde eikä Suomen sotilaallinen voima. Sopimuksen puitteissa pysyen ja niin kauan kuin suurvallat ylläpitävät turvallisuuttaan aseellisin voimin, ei Suomella tosin ole mahdollisuutta kokonaan luopua omasta sotalaitoksesta, mutta jo Pariisin rauhansopimus asettaa Suomen sotalaitokselle tietyt rajat. Liioin ei yya-sopimusta ole oikein tulkita siten, että se pakottaisi Suomen nostamaan nykyistä sotavarustelun astettaan. Päinvastoin: jos Suomi supistaisi omaa sotilaskoneistoaan, sillä olisi myönteinen vaikutus rauhantilan säilymiseen Pohjois-Euroopassa yya-sopimuksen hengen mukaisesti. Rauhanpolitiikan harjoittaminen edellyttää SDP:n mielestä, että Suomi aseellisen puolustuksen suunnittelussa suuntautuu pois nykyisestä massa-armeija-ajattelusta kohti puolueettomuuden valvontaan tehokkaasti ja joustavasti soveltuvaa sotalaitosta. Samanaikaisesti on edellytettävä, että puolustussuunnittelun painopistettä siirretään siviilisektorille ja ryhdytään valmistelemaan siviilivastarintajärjestelyjä. Sitä aseellista voimaa, jonka Suomi vastaisuudessa tulee ylläpitämään, tarvitaan paitsi puolueettomuuden valvontaan, kansainvälisiin tehtäviin YK:n piirissä. Tällaisiin tehtäviin soveltuu parhaiten hyvin koulutettu ja tehokkaasti varustettu hyvin ammattitaitoinen asevoima. Asevoiman suuruus pitäisi ensisijaisesti mitoittaa niiden tarpeiden mukaan, jotka syntyvät kansainvälisen rauhantilan turvaamiseksi. Asevelvollisuusaikaa voidaan yleisesti lyhentää ja porrastaa sekä koulutusta eriyttää. 26

Yleisen asevelvollisuuden ja siihen perustuvan laajan armeijan olemassaolo on omiaan ylläpitämään kansalaisissa käsityksiä siitä, että ristiriitojen ensisijainen ratkaisukeino on väkivallan käyttö. Rauhanpolitiikka pyrkii tällaisten asenteiden poistamiseen. Kun nykyinen varsin itsenäinen puolustuslaitos tehokkaasti siirtää myös koulutuksessaan henkilökuntaansa ja varusmiehiin tämänsuuntaisia asenteita, on puolustuslaitos jo tämänkin vuoksi pyrittävä saamaan nykyistä tehokkaammin parlamentaariseen valvontaan, Samalla hankitaan takeita siitä, ettei puolustuslaitos kriisin aikana itsenäisesti ja ilman poliittisten elinten päätöksiä pääse laajentamaan mahdollista asevoiman käyttöä yli sen, mikä kansalaisten edun kannalta on tarkoituksenmukaista. SDP edellyttää, että valtiosääntöuudistuksen yhteydessä puolustuslaitos siirretään puolustusministerin välittömään alaisuuteen ja sitä kautta parlamentaariseen valvontaan. Jo sitä ennen on esittelyjärjestystä muuttamalla puolustusministeri saatettava poliittiseen vastuuseen tasavallan presidentin tekemistä puolustuslaitosta koskevista ratkaisuista. Puolustuslaitoksen tehtävään puolueettomuusvalvonnan hoitajana ei pidä yhdistää laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustamista. Jos näin tehdään kuten nykyisin on laita luodaan yhteiskuntaan epävarmuustekijä, ja on pelättävissä, että kansanvaltaisesi päätettyjen uudistusten toimeenpanoa tai työväenluokan lakko- ja kokoontumisvapauden käyttöä tullaan ehkäisemään puolustuslaitoksen avulla. Tämä ei ole sopusoinnussa niiden pyrkimysten kanssa, joiden tavoitteena on positiivinen rauhantila. SDP vaatii lainsäädäntöä muutettavaksi siten, että säännökset puolustuslaitoksen valtionsisäisestä tehtävästä poistetaan. Puolueettomuuden valvontaa asevoimin on täydennettävä koko maan kattavalla siviilivastarintajärjestelmällä. Vaikka siviilivastarinnalla kansallisena puolustusjärjestelmänä ei kyetä estämään miehitystä, voidaan sillä estää vastustajaa saavuttamasta poliittisia, taloudellisia tai sotilaallisia tavoitteitaan, vähentää miehityksestä koituvia etuja ja lisätä siitä aiheutuvia kustannuksia. SDP korostaa, että siviilivastarinta ei edusta negatiivista uhkaa, eikä ylläpidä harhaisia käsityksiä naapurimaista tai kansainvälisten suhteiden luonteesta taikka kansainvälisten ristiriitojen ratkaisutavoista. Siviilivastarintajärjestelmä kykenee ennakolta ehkäisemään ristiriitoja ja rakentamaan aseellista puolustusta paremmin yhteistyöhön perustuvan positiivisen rauhan edellytyksiä. Sen vaatimat ihmisuhrit ja aineelliset vahingot ovat molemmin puolin vähäisemmät kuin tuhoavassa joukkosodassa. SDP edellyttää, että ryhdytään pikaisesti seuraaviin konkreettisiin rauhanpoliittisiin toimiin: valtioneuvosto asettaa työryhmän suunnittelemaan siviilivastarintajärjestelyjä, asevelvollisuusaikaa yleisesti lyhennetään, 27