N:o 1/2011. Liedon. Eränkävijöiden Lehti

N:o 1/2011 Liedon Eränkävijöiden Lehti

Lippukunnanjohtaja Katri Kaaja 050 4946187 katri.kaaja@elisanet.fi Sudenpentuvastaava Eveliina Ylitalo 040 865 5860 evvve@luukku.com Apulaislippukunnanjohtaja Antti Nummela 040 824 4018 antti.nummela@gmail.com Seikkailijavastaava Laura Heinonen 050 917 6643 heinonenlaura@hotmail.com Sihteeri Elina Lähteenmäki 050 344 1572 elina.a.lahteenmaki@gmail.com Tarpojavastaava Kaisa Johto 050 336 9336 kaanjo@utu.fi Vaeltajavastaava Tuomas Peltola 040 5631212 tupe90@wippies.fi Samoajavastaava Markus Laakso 050 3625601 markus.laakso1@gmail.com Liedon seurakunnan partiosta vastaava nuorisotyönohjaaja Rauno Räty 050 5744382 rauno.raty@evl.fi Samoajavastaava Santeri Vuorinen 050 5144 327 santeri_vuorinen@hotmail.com 2

Muutoksen tuulia Tammikuun puolivälissä pidetty Liedon Eränkävijöiden vuosikokous poiki tänä vuonna erityisen paljon henkilövaihdoksia. Viidestä ikäkausivastaavan pestistä neljä sai uuden tekijän, ja hallituksen kaikki neljä jäsentä vaihtuivat vanhojen konkarien tehdessä tilaa nuoremmille. Ainoastaan sudenpentuvastaavan ja apulaislippukunnanjohtajan tehtävissä toimivat edelleen samat henkilöt kuin ennen vuosikokousta. On siis selvää, että lippukuntamme historiassa on alkamassa uusi luku. Ulkopuolisen silmissä kaikkein näkyvin muutos lienee lippukunnanjohtajan vaihdos. Kaisa Johto vetäytyi tehtävästä toimittuaan siinä kauemmin kuin yksikään edeltäjistään, lippukuntamme perustajaa Seppo Mikkosta lukuun ottamatta, ja viime käden vastuu lippukuntamme toiminnasta siirtyi minulle, 19-vuotiaalle solubiologian opiskelijalle. Kukaan muu Liedon Eräkävijöiden historiassa ei ole ryhtynyt tehtävään yhtä nuorena, eikä naispuolisia lippukunnanjohtajiakaan ole tungokseen asti ollut, Kaisa kun oli lajissaan ensimmäinen. En siis välttämättä ole ihan sitä mihin lippukunnassamme on totuttu, mutta aion tehdä parhaani yltääkseni samalle tasolle kuin edeltäjäni. Aivan valtaviin haasteisiin ei uusi pestini minua syökse, sillä yleisesti ottaen lietolaisella partiotoiminnalla menee oikein hyvin. Lippukuntamme on jäsenmäärältään Lounais- Suomen suurin, eikä johtajapulaa ole ollenkaan samassa mittakaavassa kuin monilla muilla paikkakunnilla. Liedon seurakunta ja Liedon Liesa ry tukevat toimintaamme avokätisesti ja ja tarjoavat hienot toimitilat, muun muassa Halssin ja Liesan majan. Haasteitakin kuitenkin on: suuren kunnan alueella seitsemällä eri kololla toimiminen mutkistaa tiedonvälitystä, ja Liesan maja tiskikoneineen ja sisävessoineen tuntuu välillä syövän lietolaisten partiolaisten erähenkeä ja halua mennä oikeasti metsään. Erähengen väheneminen onkin yksi niistä epäkohdista, joiden toivoisin toimikaudellani kääntyvän parempaan suuntaan. Ennen kaikkea toivon kuitenkin, että jokainen lippukuntamme jäsen kokisi partion yhtä antoisaksi ja monipuoliseksi harrastukseksi kuin se itselleni on aina ollut. Toivotan koko lippukunnalle iloista partiokevättä ja onnea kaikille uudessa pestissä aloittaneille! Katri Kaaja 3

Uudet merkkihenkilöt esittäytyvät Tammikuun puolivälissä kokoontunut lippukunnan vuosikokous valitse Liedon Eränkävijöihin uudet toimihenkilöt. Uudet merkkihenkilöt esittäytyvät alla vastaamalla tarpojien vuoden 2011 ensimmäisessä KITT-illassa laatimiin kysymyksiin. Kysymykset kuuluivat seuraavasti: 1. Kuka olet ja mitä teet lippukunnassamme? 2. Onko sinulla elämää partion ulkopuolella ja jos on, mitä teet silloin? 3. Mitä parannuksia sinä pyrit tekemään lippukunnassamme pestikaudellasi? 4. Lempivärisi? 1. Katri Kaaja, lippukunnanjohtaja. 2. Toistaiseksi vielä on. Valmistaudun lääkiksen pääsykokeisiin ja hengailen myös ei-partiolaisten ihmisten kanssa. 3. Haluaisin lisätä lippukunnan tapahtumien erähenkisyyttä. 4. vihreä vaellus laavu sininen Liesan maja Italianpata rinkka meri Munamies Valitse seuraavista vaihtoehdoista mieluisampi: Vaellus/Leiri Kamiinateltta/Laavu Ruskea/Sininen Liesanmaja/Halssi Hernekeitto/Italianpata Rinkka/Matkalaukku Meri/Järvi Munamies/Harjakainen 4

1. Antti Nummela, lpkja eli apulaislippukunnanjohtaja. 2. Suunnistelen, opiskelen ja kesään asti koitan lisäksi koluta ahkerasti Ranskan Alppien rinteitä sekä suksin että jalan. 3. Ei tullut vaalilupauksia tehtyä eli niitä en voi rikkoa. Hmm... sanotaan nyt vaikka, että koitetaan sisäänajaa lpkj:n ja lpkja:n uutta työnjakoa, joka tuossa viime vuonna määriteltiin. 4. Punainen, muttei pinkki. Vaellus Laavu Ruskea Halssi Italianpata Rinkka Meri Munamies/Harjakainen - Mitä/keitä nämä on? 1. Sudenpentuvastaava Eveliina Ylitalo 2. Partion ulkopuolista elämää on aika niukasti, jos en ole partion parissa, minut löytää töistä tai jumppasalilta. 3. Aion kehittää neuvostoja (johtajien kuukausittaisia kokouksia) toimivammiksi, lisätä yhteistyötä akeloiden kesken sekä parantaa lippukuntahenkeä. 4. Pinkki! Vaellus Laavu Ruskea Halssi (siellä on sauna) Hernekeitto Rinkka Meri Munamies! 1. Seikkailijavastaava Laura Heinonen 2. Työkseni teen hyllytyshommia ja partion lisäksi harrastan ratsastusta. 3. Haluaisin aktivoida lippukuntamme sammot käymään enemmän neuvostoissa ja luoda heihin tietynlaista sampo-henkeä. Lisäksi tavoitteena on saada informaatio kulkemaan sekä sammoille että seikkailijoille hyvissä ajoin. 4. On aika vaikea valita kun on niin paljon hienoja värejä, mutta jos yksi pitää valita niin sanon musta. Vaellus Laavu Ruskea Liesanmaja Italianpata Rinkka Meri Harjakainen 5

1. Tarpojavastaava Kaisa Johto 2. Partion ulkopuolella vietän aikani alakoulussa opettaen, reissaten ja reissuista haaveillen sekä liikkuen. 3. Tänä vuonna aion parhaani mukaan yrittää kehitellä tarpojille omaa ohjelmaa viikoittaisten kokousten ulkopuolelle. Kuulun lisäksi lippukunnan hallitukseen, jossa yritämme yhdessä muiden hallituslaisten kanssa huolehtia siitä, että lippukunnassamme kaikki voivat hyvin ja jatkuvaa kehitystä tapahtuu. 4. Metsän vihreä Vaellus Laavu Ruskea Liesanmajalta metsä ja Halssista meri Hernekeitto Rinkka Meri Munamies 1. Markus Mato Laakso, samoajavastaava. 2. Partion ulkopuolinen aika menee opiskelussa ja kavereiden kanssa hengailussa. Muhun saattaa törmätä joskus myös Liedon S-marketissa. Uutena tavoitteenani on juosta puolimaraton ensi kesänä eli täytyy muistaa myös lenkkeillä! 3. Pyrin kehittämään samoajatoimintaa järjestemällä enemmän ja parempaa ohjelmaa yhdessä toisen samoajavastaavamme eli Saten kanssa. Erityisesti pyrin lisäämään erä- ja extremehenkistä toimintaa. 4. Erälegioonan punainen Vaellus Laavu Ruskea Liesanmaja Italianpata Rinkka Meri Munamies 1. Santeri Vuorinen, samoajavastaava 2. Jos armeijaa joku kehtaa sanoa elämäksi niin on :D 3. Samoajille ihan omaa ohjelmaa, joka olisi vielä partiomaista 4. Kulta on kauniin väristä ^^ Leiri Laavu Ruskea Halssi Italianpata Rinkka Järvi HARJAKAINEN 6

1. Tuomas Peltola, vaeltajavastaava 2. Kyllä, käyn silloin tällöin urheilemassa 3. Pyrin laskemaan johtajien tapahtumien osallistumiskynnystä ja yleisesti toteuttamaan uusia ideoita 4. Tummanpunainen > Vaellus > Laavu > Ruskea > Liesanmaja > Hernekeitto > Matkalaukku > Järvi > Harjakainen 1. Sihteeri, Elina Lähteenmäki 2. Ei, mutta usein on partiota elämän ulkopuolella. :) Siviilissä toimin paitsi partiolaisena myös opettajana ja elelen maajussin vaimona ja pienen pojan äitinä. 3. Tavoitteena on saada talletettua yhä paremmin muistiin se hieno partiotyö, jota lippukunnassamme tehdään. Lisäksi yritän tuoda partion graafista ilmettä pikkuhiljaa lippukunnan arkeen ja viestintään. 4. Keltainen. vaellus laavu ruskea maja italianpata rinkka meri Munamies Koulutusvastaava eli KoVa ja kisavastaava eli KiVa sekä yhteysmies seurakuntaan Rauno Räty 1.Rauno Rane Räty. Seurakunnan partiotyöntekijä, KiVa sekä KoVa 2. Enin aika menee perheen kanssa ja joskus pitää tavata pohjoisen kavereita 3. Parantaa omaa toimintaa. 4. Punainen on kiva Vaellus Laavu Ruskea Liesanmaja Hernekeitto Rinkka Järvi Munamies/Harjakainen: Hä? 7

Alttivaara Villasukat? Ja minähän en villasukkia käytä, ajattelin heittäessäni 20 euroa maksaneet partiovarusteen sukat kasaan, joka sisälsi jo kaksi makuupussia, kaksi alustaa, kenkiä ja lämpimiä vaatteita. Jatkoin lukemista: Majan lattia on kylmä. En uskonut. Olisi pitänyt. Oli perjantai 26.11 ja Alttivaara-viikonloppu alkaisi samana päivänä klo 18 PTP:n majalla. Pari tuntia myöhemmin majalla alkoi nopeiden alkujärjestelyjen jälkeen lyhyt rastikierros, jonka kohokohtana itse herra Alttivaara tarjosi mysteerintäytteisessä ilmapiirissä kupposet yrttijuomaa, jonka reseptiä kukaan ei tiennyt. Ihmiset tutustuivat toisiinsa ja saunan lattiaa peittävää jääkerrosta ihmeteltiin. 8 Itse saavuin tunnin myöhässä majalle johtavalle polulle. Lunta oli turkulaisen arvion mukaan kohtalaisesti. Polulla oli pimeää, mutta näki edetä, kiitos valaisevan lumen. Ensin vastaan tuli pimeä sauna, jonka takana oli maja, jonka ikkunasta näkyi valoa. Itse maja oli mukavan partiomainen: keskellä oli lämmin takka ja taaempana oli pöytäryhmiä. Ei sähköä, ei vesijohtoja, ei wlania. Lattia oli kylmä. Illalla ohjelmassa oli erilaisten keksittyjen lippukuntien esittelyä järjestäjien näytelmän välissä. Sen jälkeen syötiin ja julistettiin murha-peli. Ideana oli murhata lapussa kerrotulla tavalla toisessa lapussa kerrottu henkilö. Tapa saattoi olla vaikka suklaan tarjoaminen. Vaikeaksi pelin teki se, että murhan piti tapahtua henkilöiden ollessa yksin. Jo kuolleet eivät voineet todistaa murhaa. Peli aiheutti viikonlopun aikana monia epäilyksiä ja rikoksia. Saunat saatiin saunottua ja illan aikana löytyi myös kenties maailman koukuttavin peli. Aamulla heräsin majan parvella. Itse heräämistä lukuunottamatta aamu oli mielekäs, vaikka maja olikin yön aikana ehtinyt viilentyä. Lipunnosto, check. Aamupala, check. Alttiprojektien esittelyt, check. Tämän jälkeen alettiin valmistautumaan viikonlopun päätapahtumaan, koko yön kestävään lipunryöstöön. Lähdin Markuksen kanssa autolla viemään puita alueita jakaval-

le tielle. Homma alkoi menemään kovasti pieleen lopputuloksena auton juuttuminen hankeen ja 400m peruutus hangessa, jossa ei pitäisi etuvedolla alaa. Kahden tunnin jälkeen puut saatiin keskialueelle ja päätettiin, että halkoja ei takaisin tuoda. Lipunryöstössä iso alue oli jaettu kolmen ryhmän kesken, joiden jokaisen tulisi hakea ruokansa muiden alueilta. Alueilla oli perinteisen lipunryöstön tapaan lippuja, jotka tulisi ryöstää ja voittaja päätettäisiin hallussa olevien lippujen määrän mukaan. Kellot oli kielletty. Ryhmät pystyttivät laavut, jossa nukkuisivat yön ja alkoivat miettiä taistelusuunnitelmiaan. Kaiken valmistuttua noin iltakahdeksalta annettiin merkki aloittaa aamuun kestävä ryöstely radiopuhelinten kautta. Alku oli tiivistä vääntöä, kun jokaista alkoi vaivata pikku nälkä. Ryhmä 3 lähti hyökkäämään jokaisella neljällä jäsenellään, mutta kunnon ruokaa ei saatu. Eteneminen oli näkymätöntä, kiitos hämärän maiseman. Lumessa näkyi jälkiä, joita saattoi seurata piilotetuille aarteille, kunhan varoi ansalankoja. Taktiikka lakkasi pian toimimasta, kun jälkiä tuli koko ajan lisää. Pelin jatkuttua jonkin aikaa ihmiset alkoivat mennä nukkumaan; energia ei yksinkertaisesti riittänyt koko ajan juoksenteluun. Loppujen lopuksi ryhmät päättivät yhdessä julistaa rauhan aamuun asti. Sunnuntaina poltimme loput puut kolmosten nuotiossa ja lähdimme tyytyväisinä takaisin majalle. Päivän aikana ehdittiin käymään saunassa ja suunnittelemaan Alttivaaran tulevaisuuden tapahtumat. Monia visioita oli latotansseista erinäisiin kuokkimismatkoihin. Kotiin päästyään luultavasti itse kukin rupesi nukkumaan todella toiminnallisen yön jälkeen. Tuomas Peltola 9

Vaeltajiston lumimajoiteretki Jos otettaisiin joukko varsin kokenemattomia lumimajoitteiden tekijöitä, ja sijoitettaisiin heidät sivistyksen ulottumattomiin lämpötilan ollessa huomattavasti veden jäätymispisteen alapuolella, eivät odotukset tilanteen nautittavuudesta olisi kovin korkeat. Näin ainakin 15. 16.1. vaeltajaporukan kesken kerättyjen kokemusten perusteella. Lumimajoiteretki oli ollut suunnitteilla jo pitkään, useamman kuukauden ajan. Viime hetkillä retki oli kuitenkin vaarassa joutua lykkäyksen uhriksi, sillä (pioneerimajoiterakentajien alkuperäisiin rakennussuunnitelmiin)silloinen maassa ollut lumi olisi ollut sopimatonta. Ulkopuolisten tahojen ja naamakirjan vuorovaikutuksen ansiosta retki päädyttiin kuitenkin järjestämään. Odotuksia ja vastoinkäymisiä Alun perin tarkoitus oli toteuttaa lumimajoiteretki, mutta lopulta erään toisen vaeltajatapahtuman jälkimainingeissa päädyttiin järjestelemään lumimajoitevertailun tekemistä. Ehdottomiksi varusteiksi luettiin objektiivisen vertailun mahdollistamiseksi ainakin yksi lämpömittari lumimajoitetta kohti ja mikäli mahdollista, mittarit olisivat jälkitarkastelun helpottamiseksi olleet digitaalisia ja äärilämpötilat tallettavia. Etenkin vertailun suorittamisen kannalta lauantaipäivä osoittautui äärimmäisen vahingolliseksi, sillä jostain kummallisesta syystä lämpömittarit olivat tippuneet pois varustelistalta. Tämä huoli kuitenkin unohtui sillä vaeltajajoukkomme saapuessa seurakuntatalolle aikeenaan ottaa mukaan lumikengät, muutamia lisävarusteita ja ottaa hyötykäyttöön peräkärry, jonka piti olla seurakuntatalon pihalla. Tämä tieto osoittautui kuitenkin vääräksi, minkä takia retkellelähtö viivästyi ja tavarat piti lopulta ahtaa kahteen käytettävissä olevaan autoon. Pakastimien rakennus Perillä Oripäässä, ympäristön tarkastelun jälkeen, iltahämärän alkaessa laskeutua, tämä vaeltajajoukko eksyi vastoin alkuperäistä suunnitelmaa lämpöä huokuvaan keittiöön. Pitkähkön palaverointitovin kuluttua joukko siirtyi ulkosalle, jossa lämpötila oli likimain 20 C. Vihdoin pimeän laskeuduttua päästiin käsiksi retken varsinaiseen päämäärään, eli lumi- 10

majoitteiden rakentamiseen. Tavoitteena oli rakentaa kaksi erityyppistä lumimajoitetta. Perinteisempi näistä kahdesta oli lumiluola, eli lumesta kasattu kasa, joka myöhemmin koverretaan ontoksi. Huomattavasti vieraampi lumimajoite, vaikkakin lähes kaikkien tuntema, oli iglu, joka oli tarkoitus rakentaa lainassa olevalla ICEBOX -merkkisellä iglumuotilla. Rakentamisprosessin alkaessa lumiluolajoukkue tiesi suurimmilta osin tehtävänsä ja alkoi kasata lunta. Igluporukka sitä vastoin joutui taistelemaan arviolta tunnin käyttöohjeiden kanssa johtuen ympäristön valaistuksen riittämättömyydestä ja ohjeiden suhteellisesta monimutkaisuudesta johtuen. Lumiluola oli jo huomattavan pitkällä, iglun alkaessa vasta rakentua ja se vaikutti valmistuvan huomattavan paljon aikaisemmin, sillä iglun kasaaminen paakkuisesta lumesta osaamattomalla joukolla, on verrattain hidasta puuhaa. Iglun ensimmäiseen puoleen kerrokseen (n. 40 cm korkea, halkaisija 2,1 metriä) kului arviolta kaksi tuntia. Rakennusvauhti kiihtyi hiljalleen, mutta tästä huolimatta iglua saatiin rakennettua vain puolitoista kerrosta viiden tunnin aikana. Samassa ajassa molemmat lumiluolat oli saatu valmiiksi. Hiilidioksidia ja kondenssivettä Lumimajoitteessa yöpyminen on mahdollisesti paras keino kokeilla sen toimivuutta oikeasti. Kuuden hengen virallisesta joukosta viisi henkilöä aikoi yöpyä lumimajoitteessa, joten koska käytössä oli kaksi majoitetta, luonnollisin tapa jakautua oli muodostaa kolmen- ja kahden hengen ryhmät. Nukkumisjärjestelyiden jälkeen aikomuksena oli nukkua, mutta ainakaan tässä kolmen hengen ryhmässä ei muutamaan tuntiin nukuttu. Lopulta ryhmä nukahti vain herätäkseen jonkin ajan päästä joko kylmään tai ulkoisiin häiriötekijöihin. Hetken pohdintojen jälkeen allekirjoittanut jäi yksin majoitteeseen ja muutaman kymmenen minuutin jälkeen päätti itsekin jättää majoitteen. Allekirjoittaneelle tarkka tapahtumien kulku on hämärän peitossa, mutta varmuudella voidaan sanoa, että molemmat majoitteet tyhjenivät asukkaista ennen kello neljää aamulla. Virheitä suunnittelussa? Täten molemmat lumimajoitteet epäonnistuivat varsinaisessa tarkoituksessaan, sillä hyvän lumimajoitteen pitäisi mahdollistaa siedettävä nukkumislämpötila vaikka ulkona olisikin runsaasti pakkasta. Mikäli iglumuotin käyttöohjeisiin olisi tutustuttu tarkemmin, tai ainakin rakennusjoukkojen välinen kommunikaatio ollut tiiviimpää, olisi ollut melko selvää, että lumimajoitteen oviaukon yläreunan tulisi olla reilusti nukkumistason alapuolella, jotta liiallinen ilman vaihtuminen kyettäisiin estämään. On tosin vaikea jälkikäteen arvioida olisiko sekään auttanut, koska kyseisissä majoitteissa ilmareikiä oli luultavasti enemmän kuin tarpeeksi. Huomattava havainto on myös sisäilman runsas kosteus, jota riitti aina tiivistymiseen asti. Tämä merkittävä kondensaatio teki sisäilmasta verrattain tunkkaista. Ainakin periaatteessa ilmiö olisi heikentynyt, jos lämpötila olisi korkeampi, sillä silloin kosteutta olisi mahtunut samaan ilmamäärään enemmän, eikä sitä tiivisty niin paljon. Tuulensuojana nämä lumiluolat toimivat kuitenkin, vaikka kunnollisella tuulella niitä ei päästykään kokeilemaan. Kokeilun osittainen epäonnistuminen kuitattiin aamulla huumorilla. Vaeltajaporukka kävi vielä ulkoilmahenkisesti aamusaunassa, pakkasi tavarat, ikuisti majoitteet ja lähti kulkemaan kohti Lietoa noin 21 tuntia tapahtuman alkuhetken jälkeen. Arttu Punkkinen 11

Altin leikkikurssi Altin leikkikurssi oli nimensä mukaisesti tapahtuma jossa opeteltiin uusia sekä kerrattiin jo ennestään tuttuja leikkejä. Tapahtuma sijoittui Halssiin 21-22.1 LEK:in rautaisella johdolla. Klo. 18.30 kaikki Altin innokkaat leikkijät olivat kokoontuneet Halssiin, tai niin ainakin luultiin, nimittäin samaan aikaan Julia Kairasta sai puhelun jossa ilmoitettiin että Jussin kyydissä olijat (Eli Jukka, Vili, Jaakko, Jussi ja Santtu SAPO:sta) olivat ojassa ja heiltä menisi hetki, kunnes Jussin pää olisi saatu paikattua ja auto ojasta. He pyysivät että varattaisiin hyvät huoneet. Näin Leikkikurssi alkoi suuressa jännityksessä onnettomuuden uhreja odotellen. Kun nämä pojat viimein saapuivat (40 min myöhässä) selvisikin, että tämä oja olikin ollut Sauvonkebab paikka, josta pojat olivat pilailumielessä soittaneet Julialle (Tosin käytiin siinä vielä kaupassakin ja harhailtiin Halssin metsissä). Kun tämä hassunhauska jäynä oli koettu ja myöhästelijät saapuneet paikalle, voitiin viimein aloittaa tämä kauan odotettu leikkikurssi. Leikkikurssi alkoi muutamalla hauskalla tutustumisleikillä, joissa opittiin muutamia uusia ja kerrattiin vanhojen tuttujen nimiä. Lounas seurasi heti perään (ei kyllä ollut nälkä sen maukkaan maukkaan kebabin jälkeen). Tätä seurasi majoittautuminen kovin äänin ja vauhdilla. Kun olimme viimein valinneet pienen pienet kolomme jonne ahtautuisimme yöllä nukkumaan menimme ulos jossa me leikimme mitä mainioimpia ulkoleikkejä, minkä jälkeen jokainen leikkikurssilainen sai itse tehdä ruokansa (Itse tosin rakkaan ystäväni Vilin kanssa menimme uuteen rakennukseen minne olimme ahtautuneet jäynäilemään. Teimme niin hienoja jäyniä että niiden vaikutukset koettiin vielä seuraavalla leirilläkin. Maittavan iltapalan jälkeen alettiin raahautua majoitusrakennukseen hetkeksi kunnes oli taas aika mennä takaisin päärakennukseen, jossa leikit- 12

tiin vielä muutamia iltaleikkejä. Näiden hassun hauskojen leikkien jälkeen oli aika siirtyä yön ajan kestävään vapauteen johon sisältyi mm. saunomista, nukkumista ja tietenkin mahtavan leffan katsomista akvaarion mainiolta screeniltä. Aamu alkoi visvaisissa tunnelmissa, kun (Kaisan lähettämänä) Jaakko saapui herättämään kaikkia hakkaamalla kahta kattilan kantta toisiinsa. Tuskaisen herätyksen jälkeen oli aika siirtyä aamupalalle. Maittavan ja mitä ravitsevimman aamupalan jälkeen siirryimme kohti ulkotiloja, jossa oli vuorossa raatopalloa (Jaoin komeat nuoret urokset eli Jukka, Jussi, Santtu ja Vili vastaan Mika, Pasi ja ne muut. On kai sanomattakin selvää että komeat nuoret urokset veivät pelin 60-0. Luku ei ole liioiteltu. Hieman rankkojen ulkoleikkien jälkeen siirryimme majoituksen kautta kohti akvaarion mainioita tiloja (Minne oli mystisesti yön aikana ilmestynyt kasa patjoja) missä leikimme pitkään ja hartaasti mitä seurasi pieni tauko. Tämän jälkeen jatkoimme akvaarion hassun hauskoissa tiloissa, kun pitkien ja rankkojen leikkien jälkeen aloimme siivoamaan ja pakkaamaan oli aika kulunut hyvinkin nopeasti jaosalle meistä koitti lähtö. Kun Jussi, Jaakko ja Vili lähtivät me muut jatkoimme leikkejä ja pelejä päärakennuksen suojissa (Jussi ja Jaakko kaikessa viisaudessaan unohtivat Vilin Halssiin ja kun Vili heille soitti nämä Vatupassit olivat jo kerinneet Sauvon keskustan kohdalle). Me muut siis jatkoimme (pöytäfutiksen) koko leirin kestänyttä hakkausta kovin äänin sekä ehdottomasti leikkimistä maukkaan välipalan voimin. Kun Pelit oli pelattu, leikit leikitty oli aika sanoa hyvästit ja palata takaisin arkeen mahtavan viikonlopun jälkeen. Juho Hänninen 13

14

Nuoska Sudenpentujen talvileiri 1 leireiltiin 28.1-30.1 Halssissa. Johtajat ja ensimmäiset sudenpennut saapuivat seurakuntatalolle 17.30 ja bussi kohti Halssia lähti kuudelta. Matka kului nopeasti jutellessa kavereiden kanssa. Oikea kauppakin löytyi, joten ruokatarvikkeet saatiin mukaan. Perjantai-ilta. 19.00 Halssia lähestyttäessä huomattiin, että kenelläkään ei ollut avainta mukana. Hetken miettimisen jälkeen Sepi lähti tuomaan avainta Liedosta ja sudarit alkoivat laskea pulkalla mäkeä ja leikkimässä myyrät ja mäyrät -leikkiä. 20.00 Avaimen saavuttua alkoi majoittuminen huoneisiin ja valmistautuminen leirin aloittamiseen kunnolla. Ohjelma alkoi nimi-/leirimerkin teolla, joka oli lumihiutaleen muotoinen. Kun kaikki olivat saaneet leirimerkin kiinnitettyä huiviinsa, oli iltapalan aika. 22.00 NUKKUMAAN! Lauantaipäivä. 8.00 Viimeisimmätkin leiriläiset nousivat ylös ja valmistuivat lipunnostoon. 8.20 Lipunnosto ja Ranen aamun sana. 8.30 Aamupala 9.00 Leiri jaettiin kahtia. Toiset valmistivat erilaisia sytykkeitä ja toinen puoli lähti rantaan aiheenaan heikot jäät, jossa harjoiteltiin ainakin jäänaskalien käyttöä. Puolessavälissä vaihdettiin paikkoja. 11.30 Lounas 12.30 Lähdettiin taas ulos ja harjoiteltiin nuotion kokoamista ja sytyttämistä. Vanhimmat saivat myös testata kirveen käyttöä. Nuotiot saatiin syttymään ja halukkaat saivat paistaa makkaraa. 14.30 Lyhyen vapaa ajan jälkeen leiriläiset lähtivät pulkkamäkeen. 17.00 Pulkkamäestä saavuttua oli sopivasti aikaa suunnitella näytelmiä iltaohjelmaan, kunnes lähdettiin taas syömään. 18.00 Sauna kaikille halukkaille ja vapaa aikaa muille. 20.00 Kaikkien palattua saunasta sudenpennut ehtivät vielä harjoitella näytelmiään ennen iltapalaa 20.30 Suuri odotettu iltaohjelma alkoi laululla Sandy. Iltaohjelma sisälsi lauluja, näytelmiä, sketsejä ja leikkejä, joista Maa, Mars, Jupiter sai suuren suosion. 22.00 Hyvää yötä! Sunnuntai! 8.30 Herätys!! Ahkerimmat pakkasivat jo tavaroitaan kotiin lähtöä varten. 8.50 Lipunnosto ja aamupala. 9.20 Loput tavarat pakattiin ja siirryttiin vielä ulos leikkimään. 10.30 Bussi saapui, mutta vielä ei ole aika lähteä. Vielä syötiinn lihapiirakoita ja laskettiin lippu. 11.15 Bussi lähti ja leiri läheni loppua. Kotimatkalla jaettiin löytötavarat ja odotettiin kotiin pääsyä. 12.00 Saavuttiin seurikselle, jossa suuri joukko vanhempia olikin jo vastassa ja leiri oli ohi. Pasi Mäkelä 15

Medialähettiläät ja partion uusi imago Suomen partiolaisten imago on tällä hetkellä huono. Tämä näkyy muun muassa partiolaisten jäsenmäärässä, joka on ollut jo hetken aikaa laskussa. Partion rantautuessa Suomeen 1910 oli siitä kasvava Suomen suurin nuorisojärjestö. Partio oli harrastus, johon lähes tulkoon kaikki pojat kuuluivat. Viime vuosina partio on ollut murroksen partaalla. Ohjelmauudistus oli keino saada enemmän nuoria juuri pysymään partiossa. Uudessa ohjelmauudistuksessa on yritetty panostaa tarpoja, samoaja -ja vaeltajaohjelmaan eli ikävuosiin 12-22. Ohjelmauudistus on ollut hyvä, se on luonut enemmän pysyvyyttä ja sitoutuvuutta partioon vielä sudenpentu vuosien jälkeen. 16 Suomen partiolaiset on nyt saanut ihmiset pysymään partiossa, enää tarvitsisi saada ihmisiä lisää eli imagon parannus. Tähän otettiin malli brittipartiolaisilta ja niin ikään kouluttaa young spoke people:ita eli medialähettiläitä. Tämä kirjoituksen yksi motiiveista onkin infota medialähettiläisyydestä, kun ei tieto tule virallisesti keskusjärjestö taikka piirin tasolta on sen tultava näin median kautta. Medialähetti on vielä hyvin tuntematon ilmiö partiossa, vaikka se on jo ollut yli vuoden toiminassa. Siis mikä ihmeen medialähettiläs?, on hyvin yleinen kysymys ihan partion sisältä. Tässä varmasti piileekin yksi Suomen partiolaisten epäkohdista. Kommunikaatio ei toimi laisinkaan SP:n sisällä. Medialähettiläidenkin kohdalla kyse on koko Suomen partiojärjestöä koskevasta toimista, silti yllättävän harva on tietoinen mitä se on. Medialähettiläitä on tällä hetkellä koulutettuna yli neljäkymmentä eri piireistä. Medialähettilään päätehtävä on olla välikäsi partion ja median välillä. YSPt koulutetaan siten, että he osaavat myös kommunikoida kaikkien eri medioitten välillä, televisiohaastattelusta aikakauslehtien toimittajien haastatteluihin. Medialähettiläs koulutus on järjestetty nyt kaksi kertaa. 2010 tammikuussa Kiljavalla ja 2011 tammikuussa Kiljavalla. Medialähettiläille on jo ollut monia erilaisia hommia median kans-

sa: Useita lehtijuttuja, radiohaastatteluita ja muun muassa televisio-ohjelmissa vierailua. Mutta medialähettilään toiminta ei ulotu vain median pariin.- esimerkkiksi Kilkkeellä medialähettilät viihdyttivät ja opastivat kutsuvieraita. Sama pätee myös piiritason leireillä ja kisoissa. Medialähettiläät olivat myös mukana vuoden 2010 marraskuussa järjestyssä jäsenkokouksessa. Medialähettiläiden tehtävä siellä oli koskivat lähinnä tiedotukseen ja viestintään liittyviä toimenkuvia, mutta mukana oli myös muun muassa vaalitentin juontamista. Haastatteluissa on tarkoituksena kiinnittää toimittajan huomio ennen muuta partio nmielekkyyteen ja miten erilainen ja monipuolinen harrastus on kyseessä. Useinmiten toimittajat tuppaavat tarraantumaan vain siihen, että partiossa tehdään solmuja, autetaan mummo tien yli ja myydään keksejä ovelta ovelle. Mistä moinen kuva on tullut ei-partiolaisille? Varmasti elokuvista ja medialta. Todellisuudessa partio on ihan muuta. Toki solmut, auttaminen ja varainkeruu saattaa olla osa partiota, mutta se ei olla kuitenkaa se pääjuttu. Partion pääasia on kuitenkin sen monipuolisuus, elämyksellisyys, nykyaikaisuus sekä merkittävyys. Suomen partiolaiset on kehittänyt vuosien 2009-2010 aikana partion brändiohjelmaa, jonka tavoitteena on tuoda esille juuri näitä partion piirteitä, painottaen sitä, että partio on ainutlaatuinen nuorisojärjestö. Medialähettilään tehtävä on kertoa tästä toimittajalle ja painottaa sitä huimasti. Se on toissijaista mitä me teemme, tärkeämpää on viihtyminen ja hauskuus. Artikkeli jossa on tunteita mukana on paljon kiinnostavampi kuin sellainen, jossa on vain tekstiä. Vielä ei ole saatu tilastollisista faktaa siitä, että työstä median parissa olisi ollut jo jotain apua. Muutos tapahtuu hitaasti myös partiossa. Tavoitteena on pikku hiljaa muuttaa ihmisten mieltymyksiä partiosta, ettei se ole niin solmumaista. Koko ajan mennään parempaa suuntaan, vaikkakin tekemistä on vielä hurjasti partion imagon kohentamiseksi. Tärkein muutostyö partion hyväksi tapahtuu kuitenkin omassa arkipäiväisessä elämässä. Kaverin kysyessä sinulta missä vietit viikonloppusi, sinä vastaat että ilman muuta partion parissa. Jos itse partiolainen suhtautuu positiivisesti omaan harrastukseensa niin silloin se myös säteilee ei-partiolaisille, että tämän on pakko olla huippu juttu! Jussi Vainionpää 17

Ison P:n Retkivinkki 18 Kylmä talvi on vielä tuoreessa muistissa ja tämänkertainen retkivinkki ammentaakin talven kylmyydestä - mutta siitä voidaan toki ammentaa opetusta myös kaikkeen retkeilyyn: avainsanat ovat partiomainen kekseliäisyys ja järkeily. Ilves-vartio lähti eräänä alkutalven iltana kohti Marttilan korven eräreitistöä. Kukaan meistä ei tuntenut aluetta emmekä tienneet millaista yösijaa olisi tarjolla. Mittari näytti -18 astetta ja meillä kaikilla oli mukana näihin olosuhteisiin aivan riittämättömät makuupussit. Omanikin tuli juuri täyttäneeksi 25 vuotta eikä vanua ole enää jäljellä nimeksikään. Jos löytäisimme leiripaikan, jossa pääsee aivan tulen äärelle, ei olisi hätää. Suuntana oli Lotikon laavu, reitistön itäisin piste, korkean kallion päällä, vaellusmatkaa muutama kilometri. Perille saavuttiin illan pimeydessä ja todettiin tilanne: Ei mitään mahdollisuutta päästä tulen ääreen. Kiintolaavukin on, mutta sehän ei yksinään lämmitä ja nuotio on kaukana siitä. Hyötysuhde niistä on siis nolla. Nuotion äärelle vinolle kalliolle ei saa viriteltyä sen paremmin mukana olevaa kangaslaavua kuin makuualustaakaan. Pahalta näytti. Illan mittaan pakkanen vielä kiristyi. No hätä ei ole koskaan kauhean suuri, kun asialla ovat partiolaiset, jotka voivat yhden strategian pettäessä kehittää uuden. Aina on olemassa suunnitelma B ja sitten C ja aakkosiahan riittää. Lisäksi kun takataskussa on edes hippu eräkokemusta ja -tietoa, voi sen pohjalta aina luoda uusia jippoja. Kun tuli yö ja oli aika vetäytyä yöpuulle, tehtiin seuraavaa: Mukana ollut Vihe-retkilaavu pystytettiin kiintolaavun sisälle. Naruilla se saatiin siististi laavun sisänurkista roikkumaan ja seinien ulkopuolelle jäi vielä puoli metriä eristävää ilmatilaa, johon saatiin rinkat suojaan. Kangaslaavussa oli juuri sopivasti tilaa vaeltavalle joukolle. Laavun ovi suljettiin huolella ja mukana ollut maavaate laitettiin sulkemaan koko kiintolaavun oviaukko. Mutta vieläkin oli kylmä. Paikalta löytyi nuotion peittämiseen tarkoitettu peltilevy. Se asetettiin keskelle sisintä laavua ja nukkumapaikat sen ympärille neliöön. Sitten otettiin hanskat kädessä nuotiosta illan mittaan tulikuumiksi lämmenneitä isoja kiviä ja niistä koottiin kiuas keskelle laavua levyn päälle (peltilevyn puuttuessa olisi alle asetettu viileämpiä kiviä pohjaksi!). Jotkut kivistä suorastaan hehkuivat punaisina varattuaan koko illan ajan lämpöä itseensä. Ja katso: mitä tapahtui? Laavussa nousi lämpötila hetkessä niin korkeaksi, että siellä istuttiin mukavasti paitahihasillaan kunnes oli aika mennä nukkumaan. Lämpöä kesti usean tunnin ajan, puoli viiteen aamulla. Sitten alkoi tulla vähän vilu. Aamun lähestyessä virkuin ja viluisin meistä meni virittelemään uudelleen tulen ja nopeasti lämmitti vielä joitakin nuotion reunakiviä ja nosti ne kiukaaseen ja niin saivat kaikki vielä herätä joltisessakin lämmössä. Tähän erämiehen ongel-

manratkaisuun siivitti se yksinkertainen tieto, että kivet varaavat itseensä lämpöä ja säilyttävät sen pitkään: Entisajan linnatkin säilyttivät kesän lämpöä pitkälle talveen ja erämiehet saattoivat kaivaa maahan havujen alle nuotion kiviä ja käydä niiden päälle nukkumaan. Lisäksi tunsimme sen tosiseikan, että pienikin ilmavirta vie vähäisen lämmön mennessään. Siksi oli tärkeää saada aikaan pieni suljettu tila, jossa ollaan lähellä lämmönlähdettä ja toisiamme. Kivaa oli ja jotain uutta tuli havaittua, opittua ja kokeiltua. Ja sehän se yksi eränkäynnin helmiä onkin! Rohkaisen kaikkia kaikenlaisten retki- ja eräjippojen kokeiluun. Siitä ne kokemukset, taidot ja viisaus karttuvat. Partiolainen ei näet seiso missään tilanteessa tumput suorina ja hoo-moilasena vaan ratkaisee asiat ja ylittää esteet. Iso-P, retkeilyn ääni Loukinaisista 19

Haukat Haukat lauma aloitti toimintansa 2009. Tällä hetkellä meitä on 14: Ronja V, Pinja, Veera, Otto, Aaro, Helena, Rasmus, Aino, Emil, Aleksi K, Aleksi L, Ida, Elias, Ronja L. Yhdessä olemme suorittaneet; Ensiapu-, Kädentaidot-, Liikunta-, Partioperinnemerkin. Olemme harjoitelleet nuotion sytyttämistä, suunnistaneet. Viime keväänä kävimme tutustumassa toiseen laumaan asemalla. Siellä huovutimme. Ulkona olemme leikkineet paljon, ehkä eniten kirkonrottaa. Olemme tutustuneet radioamatööri toimintaan ja kaikki pääsivät puhumaan ihka oikeaan radioon. Harjoittelimme Niger-teltan pystytystä ja jäiltä selviytymistä. Nyt keväällä aiomme suorittaa toimittajamerkin. Olemme jo tehneet galluppeja. Haukat ovat ahkerasti osallistuneet leireihin ja kisoihin. Olemme myös myyneet paljon joulukalentereita. Laumallamme on myös oma lippu, jota ei ole kyllä paljon näkynyt. Akeloina; Valtteri ja Kirsi 20