Metamorfooseja Terje Tønnesen Kari-Pekka Toivonen TORSTAINA 1.4.2015 KLO 19 MADETOJAN SALI
Ohjelma Keskiviikkona 1.4.2015 klo 19 Metamorfooseja Terje Tønnesen, viulisti-johtaja Kari-Pekka Toivonen, lukija Dmitri Šostakovitš (1906 1975): Kamarisinfonia, op. 110a, (ork. Rudolf Barshai) Largo Allegro molto Allegretto Largo Largo Johann Sebastian Bach (1685 1750): Viulukonsertto nro 2 E-duuri, BWV 1042 Allegro Adagio Allegro assai väliaika 20 min. Richard Strauss (1865 1949): Metamorfooseja, op. 142 Konsertin aikana kuvaaminen ja nauhoittaminen kielletty Konsertti päättyy n. klo 20.45
Dmitri Šostakovitš: Kamarisinfonia op. 110a (ork. Rudolf Barshai) Dmitri Šostakovitš (1906 1975) aloitti jousikvartettojensa sarjan pian neljännen sinfonian jäätyä esittämättä vuonna 1936. Ensimmäistä kvartettoa (1938) edelsi dramaturgialtaan klassishenkinen viides sinfonia (1937), jota tervehdittiin uutena päänavauksena niin idässä kuin lännessäkin. Jousikvartetot edustavat Šostakovitšin tuotannossa intiimisti tilittävää linjaa sinfonioiden julkiseen julistukseen nähden. Molemmissa sävellyslajeissa oli kysymys sisäisen ja ulkoisen maailman ristiriidasta. Kvartettojen henkilökohtaiseen tunnustuksellisuuteen sekoittuvat ulkomaailman aggressiiviset väliintulot, jotka kuuluvat erityisen selvästi kahdeksannesta jousikvartetosta, joka on Šostakovitšin suosituin, suoraviivaisin ja elämäkerrallisin kamariteos. Kahdeksas jousikvartetto syntyi Dresdenissä vuonna 1960 säveltäjän työstäessä musiikkia elokuvaan Viisi päivää, viisi yötä, joka palautti mieleen sodan muistot. Elokuvan aiheena oli länsiliittoutuneiden massapommituksissa tuhotut Dresdenin taideaarteet, joita neuvostojoukot tarinassa yrittävät pelastaa saksalaisten vastarintamiesten kanssa. Jousikvarteton Šostakovitš omisti Fasismin ja sodan uhreille. Šostakovitšilta ei varmaan puuttunut myötätuntoa fasismin uhreille, mutta omistuksessa on neuvostoliturgian sivumaku, jota on paranneltu liittämällä listaan myös Stalinin vainojen ja vankileirien uhrit, ja niiden perään kaikki sorretut kautta aikojen. Kiistely siitä, kuvaavatko neljännen osan jousien äkäiset akordit hyökkääviä pommikoneita vai Stalinin kätyreitä ovelle kolkuttamassa, on yrittänyt tehdä musiikista historiallisen todistelun välinettä. Šostakovitš valotti teoksen taustaa kirjeessään ystävälleen Isaak Glikmanille: Vaikka kuinka yritin täyttää elokuvamusiikista tehdyt suunnitelmat, niin en pystynyt. Sen sijaan sävelsin kvarteton, jota kukaan ei tarvitse ja joka on aatteellisesti kelvoton. Olen pohtinut, että jos joskus kuolen, niin tuskinpa kukaan säveltää teosta, joka on omistettu muistolleni. Sen vuoksi päätin itse säveltää sellaisen. Kanteen olisikin voinut kirjoittaa: Omistettu tämän kvarteton säveltäjän muistolle. Kvarteton pääteeman muodostavat sävelet D-Es-C-H, siis nimikirjaimeni D. S. Kvartetossa on lainattu sävellysteni aiheita sekä vallankumouslaulua Raskaan orjuuden riuduttama. Olen käyttänyt teemoja ensimmäisestä sinfoniasta, kahdeksannesta sinfoniasta, triosta, sellokonsertosta ja Lady Macbethista. Viittauksia on Wagneriin (surumarssi Jumalten tuhosta) ja Tšaikovskiin (kuudennen sinfonian ensimmäisen osan sivuteema).
Niin, unohdin mainita kymmenennen sinfoniani. Eipä hassumpi sillisalaatti. Tämän kvarteton pseudotraagisuus on niin valtava, että sitä säveltäessäni vuodatin kyyneleitä yhtä paljon kuin puolen tusinan oluttuopillisen juomisesta tulee kusta. Kvarteton viisi osaa esitetään ilman taukoa, attacca. Hitaiden ääriosien väliin tasapainottuvan kokonaisuuden rakenne on symmetrinen ja kerronnallinen. Lainaukset varhaisemmista teoksista luovat musiikkiin kerrostumia eri elämänvaiheista, joita edustavat ensimmäisen sinfonian nuoruuden toiveet ja epätoivo, sota-ajan pianotrion kiihkeä juutalaisteema, ensimmäisen sellokonserton itsetutkiskelu, sekä Katerinan riipaiseva aaria sensuurin kynsiin jääneestä oopperasta Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth. Johdantomaisessa ensiosassa (Largo) esitellään myös säveltäjän musiikillinen signatuuri D-Es-C-H-teema. Teoksen yksi juonne on säveltäjän kohtalo, asema ja tehtävä erilaisissa historian tilanteissa. Musiikki havahtuu avausosan raskaista mietteistä, kun väkivaltainen ja vimmastunut scherzo (Allegro molto) käynnistää säälimättömän ajojahtinsa. Saatanallinen temmellys tiivistyy epätoivoisessa juutalaisaiheessa. Hyökkäys laantuu raivonsa tuhlattuaan, ja sen jäljiltä aloittava Allegretto on maltillisempi, mutta myös leikkaavan ivallinen keveine valssirytmeineen. Kertauksessa teema varoo askeliaan, vetäytyen herkästi pianissimoon ja rusentuen lopulta seuraavan osan (Largo) aloittavien massiivisten akordien alle. Jyhkeät unisonomuodostelmat ja tylynä putoilevat soinnut keskeytyvät Šostakovitšin lainatessa vanhaa vallankumouslaulua. Eleginen tunnelma valmistautuu jo sellon tunteelliseen Katerina Ismailova -sitaattiin, joka läpäisee mollisävyisen masennuksen hauraana valonsäteenä. Järkkymättömät jousiakordit palaavat vielä, mutta nyt tuhovoimansa menettäneinä. Viimeinen osa (Largo) kertailee yhä enemmän kuoreensa sulkeutuen D-Es-C-H-aihetta. Voipumus ja jonkinlainen nääntynyt resignaatio huokuu yhä hiljenevistä sävelistä. Kapellimestari Rudolf Barshai laati pian teoksen ensiesityksen jälkeen kahdeksannesta jousikvartetosta kamariorkesterisovituksen, joka sai säveltäjältä myönteisen vastaanoton. Šostakovitš ehdotti itse teoksen otsikoksi kamarisinfoniaa ja vahvisti samalla kamarimusiikkiinsa sisältyvät sinfoniset piirteet. Jo ennen kuin kamarisinfonia op. 110a kohosi nykyiseen suureen suosioonsa, Barshai laati orkesteriversiot myös kolmannesta ja kymmenennestä jousikvartetoista.
Johann Sebastian Bach: Viulukonsertto E-duuri BWV 1042 Johann Sebastian Bachilta (1685 1750) on säilynyt kolme autenttista viulukonserttoa: E-duuri, a-molli, sekä kaksoiskonsertto d-molli. Kaikissa sovelletaan kolmiosaista italialaista mallia, jota Bach oli tutkinut Weimarissa. E-duuri-konsertto on ulkoisesti perinteisin, mutta yksityiskohdissaan se osoittaa harkintaa ja halukkuutta yllättäviinkin ratkaisuihin. Viulukonsertossa E-duuri BWV 1042 ääriosat ovat duurissa ja hidas osa mollissa. Ensiosan (Allegro) aloittava orkesteriele, kolme määrätietoista iskua ja tauko ennen varsinaista teemaa, on peritty Vivaldilta, jonka lasketaan käyttäneen vastaavaa tehokeinoa 25 kertaa viulukonsertoissaan. Välitaitteen mollitunnelma, sooloviulun toistuvat murtosoinnut ja oivaltavat muunnelmat pääteemasta syventävät ilmaisua odottamattomalla tavalla. Päätaite palaa kertauksessa sitäkin vapauttavampana. Hidas osa (Adagio) käynnistyy a-molli-konserton tavoin toistuvalla bassoäänen repliikillä, joka hillityssä murheessaan tuo mieleen Bachin passiomusiikin jalostuneen surun. Viulistin yhden sävelen crescendolla aloittama soolo jatkaa tunnelmaa punnitusti koristellen, mutta erkanee välitaitteessa tummasta orkesteritaustasta herkkään ja toiveikkaaseen lauluun. Finaali (Allegro assai) perustuu jälleen tanssillisiin malleihin ja rondomuotoon, jonka Bach tällä kertaa tulkitsee hyvin säännönmukaisesti: orkesterin viisi välisoittoa toistuvat täysin identtisinä. Ne tarjoavat kuitenkin oivan ponnahduslaudan virtuoosiselle sooloosalle, jonka svengiä lisää orkesterin notkea kontrapunkti.
Richard Strauss: Metamorfooseja 23 soolojouselle Richard Straussin (1865 1949) unelma sivistyneestä saksalaisesta kansallisvaltiosta alkaen tuhoutui toisessa maailmansodassa ja Strauss kirjoitti jo vuonna 1944, propaganda- ja kulttuuriministeri Joseph Göbbelsin suljettua maan kaikki oopperatalot: Elämäni on raunioina. Olisi ollut parasta, jos Olympoksen nerot olisivat kutsuneet minut pois Danaen ensi-illan jälkeen. Liittoutuneiden helmikuussa 1945 toimeenpanema Dresdenin massiivinen pommitus jauhoi germaanisen kulttuurin kauneimmat muistomerkit sepeliksi: Olen epätoivoinen. Goethehaus, maailman suurenmoisin pyhättö, on tuhottu! Rakas Dresdenini Weimar München, kaikki mennyttä! Maaliskuussa listaan saattoi lisätä vielä Wienin oopperatalon, minkä jälkeen Straussin elämäntyön päänäyttämöistä ei ollut enää mitään jäljellä. Maalis-huhtikuun aikana vuonna 1945 Strauss puki surunsa säveliksi ja kirjoitti Metamorfoosit, tutkielman kahdellekymmenellekolmelle soolojouselle, jykevän neliosaiseksi läpisävelletyn elegian sodan runtelemalle kulttuurille. Maanpakoon joutuneet modernistit olivat syyttäneet Straussia sinisilmäisyydestä, mutta Metamorfoosit ei ole kirjoitettu valituslauluksi raunioille, vaan Goethelta perityn humanistisen perinnön hukkaamiselle. Kun tänä vuonna juhlitaan Straussin syntymän 150-vuotismuistoa, hän nousee esiin myös eurooppalaisen kulttuurin synkimpien hetkien perunkirjoittajana. Metamorfoosien otsikko on vertauskuvallinen ja joidenkin tutkijoiden mukaan kirjallista alkuperää, Goetheltä peräisin. Uudellensyntymisen idea oli Straussilla myös konkreettisesti mielessään hänen laatiessaan kapellimestari Karl Böhmille sodan jälkeen toteutettavaa oopperataiteen elvytyssuunnitelmaa. Toinen ilmeinen taustahahmo Metamorfooseille oli Beethoven, jonka Eroica-sinfonian surumarssin aiheet poimuilevat verhottuna teoksen juonteissa noustakseen tunnistettavasti esiin aivan kappaleen lopussa. Metamorfoosien taiturillisesti jaettu jousitekstuuri ei pyri niinkään järisyttäviin kontrapunktisiin tehoihin kuin välittämään vaikutelman rikkaudesta ja runsaudesta, sodan hävittämän hyvinvoinnin ylellisestä muistikuvasta. Strauss on pyrkinyt teoksessaan klassiseen kirkkauteen, antiikin tragedioita muistuttavaan kaunopuheisuuteen, mutta tunnustuksellisena romantikkona hän kietoo surunsa myös koristeelliseen aistillisuuteen. 23 soolojousen edellyttämä ankara tekniikka pitää kuitenkin emotionaalisen paatoksen kurissa ja itsesäälin loitolla. Antti Häyrynen
(c) Pål Solbakk Terje Tønnesen, viulisti-johtaja Terje Tønnesen kuuluu Norjan johtaviin viulisteihin. Hänellä on tärkeä rooli pohjoismaisessa musiikkielämässä Norjalaisen kamariorkesterin (1977 ) ja Ruotsissa toimivan Camerata Nordican (1996 ) taiteellisena johtajana. Hän on myös Oslon filharmonisen orkesterin ensimmäinen konserttimestari (1983 ) ja oslolaisen Winter Night -fesivaalin taiteellinen johtaja. Hän vastasi pitkään ruotsalaisen Barockt på Öland -festivaalin taiteellisista asioista. Läpi vuosien Tønnesenillä on ollut kansainvälinen ura sekä solistina että kamarimuusikkona. Hän on esittänyt ja levyttänyt lukuisia hänelle sävellettyjä teoksia. Hän ylittää mielellään musiikillisia rajoja esiintymällä jazz-, rock- ja folk-muusikoiden kanssa. Tønnesen on säveltänyt musiikkia lukuisiin teatteriproduktioihin. Taiteilijana Tønnesenin tavoitteena on yhdistää tietoa ja tradition kehittymistä, mutta samalla kyseenalaistaa niitä luodakseen tuoreita tulkintoja.
Kari-Pekka Toivonen Kari-Pekka Toivonen on näyttelijä ja monipuolinen teatterintekijä. Hän on näytellyt mm. Helsingin kaupunginteatterissa ja Ryhmäteatterissa. Viime vuodesta lähtien hän on ollut Oulun kaupunginteatterin taiteellinen johtaja. Ouluun hän tuli Turusta Linnateatterin taiteellisen johtajan tehtävistä. Hän on näytellyt lukuisissa televisiosarjoissa ja elokuvissa, joista mainittakoon muun muassa Nousukausi (2003), Rock n Roll Never Dies (2007), Sooloilua (2007) ja Varasto (2011). Lisäksi Toivonen on toiminut ohjaajana ja on ohjannut myös musiikkiproduktioita Saaristo-oopperalle: Meedio 2011 ja Tahitilla tuulee 2014. Hän on esiintynyt kertojana orkestereiden kanssa: Eläinten karnevaali (Avanti! 2007 2008), Japanilainen vieras (Avanti! 2009), Babar (Kuopion kaupunginorkesteri 2011 ja Pori Sinfonietta 2012).
Oulun Energia turvaa edulliset ja varmat energiapalvelut alueensa ihmisille ja yrityksille. Oulun Energia hankkii, myy ja jakaa sähköä ja lämpöä sekä tuottaa niihin liittyviä palveluja asiakkaidensa käyttöön. Paikallisesti tuotetun energian hyöty palautuu moninkertaisesti pohjoissuomalaisten arkeen. Tästä toiminnasta rakentuu pohjoista voimaa. Oulun OP on yksi Suomen suurimpia osuuspankkeja ja kuuluu suomalaiseen OP-Pohjola-ryhmään. Se palvelee pankki- ja vakuutusasiakkaitaan 17 konttorissa ja kahdessa palvelupisteessä 11 kunnan alueella. Voimakkaasti kehittyvän pankin palveluksessa on lähes 300 pankki- ja vakuutusalan asiantuntijaa. Kaleva on Pohjois-Suomen suurin ja Suomen neljänneksi suurin seitsenpäiväinen sanomalehti. Kaleva tuo sisältöä elämään kertoo tärkeimmät uutiset ja kiinnostavimmat jutut sekä tarjoaa hyödyllisimmät palvelut. Kaleva palvelee monipuolisesti ja laadukkaasti lukija- ja ilmoitusasiakkaita. Kaleva.fi on Suomen suosituimpia verkkolehtiä ja kertoo tuoreimmat uutiset 24/7.
Oulu Sinfonia Oulu Sinfonia on Pohjois-Suomen ainoa ja EU-alueen pohjoisin sinfoniaorkesteri. Se aloitti toimintansa vuonna 1937 ja 1954 sai oikeuden käyttää kaupunginorkesterin nimeä. Orkesteri kunnallistettiin vuonna 1961. Nykyisen nimensä orkesteri otti käyttöön vuonna 2005. Tunnettuja kapellimestareita ja orkesterin kehittäjiä ovat viime vuosikymmeninä olleet Urpo Pesonen, Paavo Rautio, Onni Kelo, Rauno Rännäli, Ari Angervo, Peeter Lilje, Arvo Volmer ja Dmitri Slobodeniouk. Orkesterin päävierailija vuosina 1997 1999 oli John Storgårds ja vuosina 2005 2009 Jaakko Kuusisto. 2010 2013 taiteellisena johtajana toimi Anna-Maria Helsing. Johannes Gustavsson on ollut syksystä 2013 lähtien Oulu Sinfonian ylikapellimestari. Orkesteri on tehnyt useita levytyksiä, mm. Leevi Madetojan koko orkesterituotannon ja Okon Fuoko -balettipantomiimin kokonaislevytyksen. Näiden jälkeen on ilmestynyt Mozartin aarioiden ja alkusoittojen levy, solistina Helena Juntunen. Orkesteri on levyttänyt nimikkosäveltäjänä vuosina 1997 2009 olleen Olli Kortekankaan oopperan Messenius ja Lucia. Keväällä 2013 ilmestyi Kimmo Hakolan ja Toshio Hosokawan kitarakonsertot sisältävä levy, solistina Timo Korhonen, kapellimestarina Santtu-Matias Rouvali. Kävijätutkimus Oulu Sinfonia ja muut orkesterit Suomessa tekevät kävijätutkimuksen konserttivieraistaan. Käy vastaamassa ja kertomassa konserttikokemuksestasi osoitteessa vastaa.innolink.fi/sso/oulu. Vastaajien kesken arvotaan lippupalkintoja Oulu Sinfonian konsertteihin. Vastausaikaa on 30.4.2015 saakka. Oulu Sinfonian löydät myös Facebookista
Oulu Sinfonia I viulu Lasse Joamets, I konserttimestari Anita Virkkala, konserttimestari * Maarit Karppelin, äj Nadya Pugacheva, väj * Romuald Gwardak Johanna Korhonen Tiina Kortelainen Oksana Kumpulainen Antti Laitinen Virva Pietilä Ismo Sirén II viulu Austra Steke, äj Sari Suihkonen, väj Laura Kangas * Sari Karppinen Marjukka Lahes Liina Räikkönen * Jari Suomalainen Toni Tuovinen Iida Zelenski * Alttoviulu Johanna Tuikka, äj Susanna Nietula, väj Andrus Järvi Anna-Maija Rousselle Emiliano Travasino Jari Välimäki Sello Arto Alikoski, soolosellisti Riina Salminen, soolosellisti Juhana Ritakorpi, väj Sakari Kivinen * Janne Varis Harri Österman Kontrabasso Pontus Grans, äj Anne Seppänen, väj Juha Nääppä Harri Sarkkinen * tilapäinen kiinnitys
Tulevia konsertteja Torstai 9.4. klo 18 Madetojan sali TUTTI JUTTU Jari Välimäki, kapellimestari Oulun musiikkiluokkien 6.-luokkalaiset Liput 10 13 Sunnuntai 12.4. klo 14 Madetojan salin lava KAMARIKONSERTTI 4 Oulu Sinfonian muusikoita Beethoven Schubert Vapaa pääsy Camilla Nylund Keskiviikko 15.4. klo 19 Madetojan sali LAVALLA CAMILLA NYLUND Johannes Gustavsson, kapellimestari Camilla Nylund, sopraano Sibelius Stenhammar Liput 8 24 Liput: OULU10, Torikatu 10, avoinna ma pe 8 16 Ylikiimingin yhteispalvelupiste, Harjutie 18 Avoinna: ma pe klo 8.30 16 Haukiputaan yhteispalvelupiste, Jokelantie 1 L 1 Avoinna: ma pe klo 8.00 15.45 Kiimingin asiointipiste, Lempiniementie 2 Avoinna: ma pe klo 8.30 16 Yli-Iin palvelupiste, Halametsä 1 Avoinna: ma pe klo 8.30 11 ja 11.30 16 Oulunsalon yhteispalvelupiste, Karhuojantie 2 Avoinna: ma pe klo 8.30 16 (Ilman palvelumaksua) Lippupalvelu, 0600 10 800 (1,96 /min + pvm). Palvelumaksu alk. 1,50 /lippu. www.lippupalvelu.fi Avoinna ma la klo 8 21, su klo 8 18. Suoramyyntipaikat Oulussa: Stockmannin palvelupiste, Prismat Raksila, Limingantulli ja Zeppelin, R-Kioskit Pateniemi ja Ratakatu, Musiikki- Kullas (palvelumaksu alk. 1,50 /lippu). Varatut liput noudettavissa myös kaikista R-kioskeista. Liput konserttipaikalta tuntia ennen konsertin alkua, palvelumaksu 3 /lippu. www.oulusinfonia.fi Oulun Konttori, Painatuskeskus