Avec Jontte. Johannes Gustavsson John Storgårds TORSTAINA KLO 19

Transkriptio

1 Avec Jontte Johannes Gustavsson John Storgårds TORSTAINA KLO 19 Madetojan sali

2 Ohjelma Torstaina klo 19 AVEC JONTTE Johannes Gustavsson, kapellimestari John Storgårds, viulu Kimmo Hakola (1958 ): Viulukonsertto Maestoso Amoroso Furioso e giocoso väliaika 20 min. Dmitri Šostakovitš ( ): Sinfonia nro 5 d-molli op. 47 Moderato Allegretto Largo Allegro non troppo Konsertti päättyy n. klo Jälkikaiku kahvila Preludissa konsertin jälkeen, vieraana Kimmo Hakola.

3 Kimmo Hakola: Viulukonsertto (2012) Kimmo Hakolan (s. 1958) läpimurto tapahtui 1980-luvun nuoren ja modernistisen säveltäjäaallon harjalla, mutta vuosituhannen vaiheesta alkaen hänen musiikkinsa on avautunut yhä useampaan suuntaan. Tyypillistä Hakolalle on musiikin poeettinen lataus sekä kokonaishahmotuksen suurpiirteisyys, joka on antanut säveltäjälle mahdollisuuden viimeisissä teoksissaan seikkailla vapaasti äänien ja ilmiöiden maailmassa. Vuonna 1996 valmistunut massiivinen ja moniaineksinen pianokonsertto oli Hakolan konsertoiva päänavaus. Sitä ovat seuranneet konsertot klarinetille (2001), oboelle (2005), huilulle (2007), kitaralle, sähköharpulle (2008) ja vuonna 2012 viululle. Tuon jakson aikana Hakola on debytoinut myös oopperasäveltäjänä ja näyttämöllisen dramaturgian vaikutus kuuluu usein myös soitinsolistien ja orkesterien välisissä mittelöissä. Viulukonsertto oli Kölnin WDR-orkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin yhteistilaus ja varta vasten räätälöity viulutaiteilija ja kapellimestari John Storgårdsille. Konsertoissaan Hakola on usein hyödyntänyt perinteistä kolmiosaista rakennelmaa, mutta samalla myös leikitellyt vanhalla kaavalla. Viulukonserton osien otsikot Maestoso ( Majesteetillisesti ), Amoroso ( Rakastuneesti ) ja Furioso e giocoso ( Raivoisasti ja iloisesti ) kertovat, että viulusolistin on näyteltävä omassa oopperassaan kaikkia rooleja. Konsertossa kuvastuvat myös Hakolan viuluun liittyneet nuoruuden haaveet: David Oistrahin ylivertainen viulunsoitto, Bachin ja Ysaÿen sooloteosten kontrapunkti ja hurja harmonia. Niistä on ollut lyhyt matka John Storgårdsin ekspressiiviseen taituruuteen, joka on ollut monien suomalaisten modernien viuluteosten takana 1980-luvun lopulta lähtien. Viulukonserton lähtökohtana voisi pitää tapaa, jolla solisti taitonsa ja persoonansa voimalla pystyy hallitsemaan tekstuuria. Solistin rooli on avausosassa (Maestoso) hyvin itsenäinen, Hakolan kuvaamana kuin kotka, joka liikkuu maiseman yllä. Orkesteri on passiivisemmassa osassa hyökyen tummia aaltoja ja pitkiä pedaaliääniä, joiden päälle sooloviulu kasaa yhä hurjempia taidonnäytteitä. Orkesterin jyhkeistä sointupylväistä kasvaa kuitenkin osan Maestosotunnelma, josta voidaan poiketa hehkeään romanttisuuteen ja riipivään demoniaan. Toinen osa (Amoroso) on esitysmerkintänsä mukaisesti intiimimpi. Sooloviulu on kokoonpanon rakastunein osa, mutta myös orkesteri on mukana lemmekkäässä tunnelmassa helisten ja välkehtien kaikissa sateenkaaren väreissä. Viulun kujerteleva virtuoosisuus vetää puoleensa kumppaneita orkesterin puhaltajista, eikä kenelläkään ole kiire minnekään. Osan lopulla musiikin mystinen vire tihentyy, orkesteri helähtelee taivaallisesti ja viulusoolo kipuaa korkeuksiin eteeriseksi seireenikutsuksi.

4 Finaali (Furioso e giocoso) on ehkä tutuinta, mutta myös moniselitteisintä Hakolaa. Esitysmerkintään kätketyssä ristiriidassa paljastuu teoksen postmoderni ironia, vaikka orkesteri ja solisti heittäytyvät alussa vimmaisesti impulssiensa vietäväksi. Päätösosa täyttää kaikki konserton näyttävyyteen liittyvät kriteerit, mutta samalla päistikkaisia rytmejä ja lyhytjänteisiä syöksyilyjä on mahdoton ottaa täysin vakavasti. Hektinen pyristely kevenee osan puolivälissä, mutta soolokadenssista päästään takaisin entisille raiteille. Finaalin iloisempi puoli kumpuaa folkloristisista vaikutelmista, jotka on poimittu enemmänkin kirpputorilta kuin alan sävelkokoelmista. Dmitri Šostakovitš: Sinfonia nro 5 d-molli op. 47 Dmitri Šostakovitš ( ) joutui kovan paikan eteen luettuaan vuonna 1936 Pravdasta arvostelun oopperastaan Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth. Ooppera oli pitkään ollut menestys, mutta kaksi päivää sen jälkeen, kun Stalin oli nähnyt teoksen, ääni kellossa muuttui. Kakofoniaa musiikin sijaan julisti nimetön kritiikki pääargumentteinaan riitasointuisuus, primitiivisyys, karkeus ja vasemmistoradikaalinen sekavuus. Šostakovitšin valmisteilla ollut neljäs sinfonia jäi liki kolmeksikymmeneksi vuodeksi odottamaan vuoroaan. Sen tilalle Šostakovitš sävelsi vuonna 1937 neuvostotaiteilijan luovaksi ja käytännölliseksi vastaukseksi oikeutettuun kritiikkiin luonnehtimansa viidennen sinfoniansa op. 47. Se palautti Šostakovitšin maineen niin säveltäjäyhteisössä kuin puoluekoneistossa ja itse asiassa varmisti hänen asemansa maan johtavana säveltäjänä. Teos sai myönteisen vastaanoton myös länsimaiden konservatiiviseksi muuttuneessa kulttuuri-ilmastossa. Keskellä Stalinin ankarimpia puhdistuksia Šostakovitšilla oli saamansa kritiikin jälkeen syytä pelätä henkensä puolesta, vaikka säveltäjiä ei poistettavien listoille päätynytkään. Viides sinfonia reagoi ulkoiseen paineeseen, mutta muutos neljännen sinfonian Mahler-vaikutteista ei ollut niin jyrkkä kuin on joskus ajateltu. Myös viidennessä sinfoniassa banaali kohtaa ylevän ja ulkoinen brutaalius sisäisen haavoittuvuuden. Säveltäjän viralliset kommentit uudesta sinfoniasta yhdistivät klassistisen sinfonianäkemyksen ja ns. sosialistisen realismin periaatteet: Sinfoniani teema on ihmisen kehitys. Näin ihminen kaikkine kokemuksineen on keskipisteenä teokselle, jonka muoto on lyyrinen alusta loppuun. Finaalissa aikaisempien osien traagisesti latautuneet impulssit ratkaistaan optimistisesti ja elämänmyönteisesti. Sosialistisen realismin periaatteita ei koskaan virallisesti määritelty. Ylevät aiheet, onnelliset loput ja ymmärrettävä sävelkieli olivat myös kansallisromanttisen sinfonian määreitä, jotka tässä yhteydessä

5 saivat vain punaisen värin. Šostakovitš hakeutui viidennessä sinfoniassaan tietoisesti Tšaikovskilta periytyvään lyyriseen muotoon sekä Beethovenin Kohtalo -sinfonian vaikeuksista voittoon kohoavaan draamaan. Realismi puolestaan mahdollisti karun ja kolhivan kuvan todellisuudesta, jonka aikalaiset tunnistivat viidennestä sinfoniasta monin tavoin luvulta lähtien Šostakovitšin viides sinfonia on mielletty yhä enemmän kätketyn oppositiohengen ilmaukseksi. Teoksen ensiosan runnovan huipennuksen, scherzon ronskin groteskiuden ja hitaan osan vereslihaisen tragedian jälkeen päätösosan voitonmarssi ei ole ollut kaikkien mielestä uskottava luvun politisoitu estetiikka ei yltänyt tällaiseen hienosäätöön, ja viime kädessä jokainen kuulija voi arvailla, kuka finaalissa voittaa kenet. Heti sinfonian alussa (Moderato) vilahtavat konfliktin ainekset, mutta sinfoninen kehittely lähtee liikkeelle slaavilaiseen melankoliaan, voipuneeseen ja alistuneeseenkin tunteeseen virittyneenä. Prosessi kuumenee uudelleen ja kärjistyy julmaan marssiin, joka vaskien pauhussa yltyy kiehuvaan raivoon. Pudotusta tyhjyyteen seuraa huilun ja käyrätorven kuulas duetto, jonka jälkeen osa päättyy mietiskelevään, ratkaisemattomaan koodaan. Scherzon (Allegretto) karkea tanssipoljento ei tavoittele laatukuvaa riemuitsevista kansanjoukoista. Kontrabassojen primitiivinen jyske luo pohjan koomisille käänteille, jotka runnovat pirullisina ja byrokraattisina, mutta joista ei löydy Mahlerin scherzojen neuroottisuutta. Osan kontrapunkti on tehokasta, karun soitinnuksen tehdessä teräviä viiltoja arkielämään. Säästeliäs instrumentaatio tiivistää hitaan osan (Largo) sulkeutunutta surumielisyyttä. Sisäistynyt ote muistuttaa Tšaikovskin esimerkistä, mutta pako yksityiseen sfääriin ei tuo rauhaa Šostakovitšillekaan. Syvämietteinen ajatus polveilee ilman tavanmukaista temaattista ohjausta, purkautuakseen pianon ja lyömäsoitinten tehostamassa epätoivoisessa huipentumassa. Osan loppu yrittää toipua iskusta, mutta valoa alkaa häämöttää vasta celestan viimeisissä sävelissä. Finaali (Allegro non troppo) käynnistyy ryskeellä, joka tuntuu karkottavan ongelmat volyymillään. Osan rakenne on rapsodinen ja impulsiivinen liike rauhoittuu jousitremoloiden säestämässä seesteisessä melodiassa. Aivan lopputahdeilla alun aggressiivinen voima saadaan taltutettua jykeväksi voitontahdoksi. Hidas tempo voi korostaa lopun luonnetta virallisen voiton parodiana tai pakotettuna juhlintana, päätöstahtien nopea tempo voi tuntua myös traagiselta. Antti Häyrynen

6 Johannes Gustavsson, kapellimestari Ruotsalainen kapellimestari Johannes Gustavsson (s. 1975) opiskeli alttoviulunsoittoa ja suoritti orkesterinjohdon diplomin Norjan musiikkikorkeakoulussa. Lisäksi hän on osallistunut Simon Streatfeildin ja Jorma Panulan kapellimestarikursseille. Gustavsson voitti Ruotsin kapellimestaripalkinnon vuonna 2003 ja sai tuomaristolta kiitosta musikaalisesta energisyydestään ja kyvystä välittää tavoitteensa orkesterin muusikoille. Vuonna 2004 hän saavutti Sir Georg Solti -kapellimestarikilpailussa Frankfurtissa toisen sijan ja 2008 ensimmäisenä Herbert Blomstedt -kapellimestaripalkinnon Ruotsin kuninkaalliselta musiikkiakatemialta. Lokakuussa 2008 yleisöpalkinnon kansainvälisessä Arturo Toscanini -kapellimestarikilpailussa saanut Gustavsson on opintojensa jälkeen vieraillut säännöllisesti useiden ruotsalaisten, norjalaisten ja suomalaisten sinfonia- ja kamariorkestereiden kapellimestarina. Oopperaa hän on johtanut mm. Göteborgissa, Karlstadissa ja Uumajassa. Tammikuusta 2009 alkaen Gustavsson on ollut yksi neljästä Keski- Pohjanmaan kamariorkesterin pääkapellimestarista. Hän aloitti Västerås Sinfoniettan päävierailijana yhdessä Roy Goodmanin kanssa elokuussa Gustavsson on levyttänyt saksalaiselle CPO-levymerkille Anders Eliassonin teoksia yhdessä Ruotsin radio-orkesterin ja -kuoron, viulisti Ulf Wallinin ja pianisti Roland Pöntisen kanssa. Hän on myös kantaesittänyt lukuisia pohjoismaisten säveltäjien teoksia. Johannes Gustavsson on ollut Oulu Sinfonian ylikapellimestari syksystä 2013 lähtien.

7 John Storgårds, viulu John Storgårds (s.1963) on opiskellut Sibelius-Akatemiassa ja ulkomailla orkesterinjohtoa, sävellystä ja viulunsoittoa. Viulunsoiton opettajina hänellä ovat olleet mm. Esther Raitio, Jouko Ignatius ja Chaim Taub. Sibelius-Akatemian kapellimestaridiplomin Storgårds suoritti keväällä 1997 erinomaisin arvosanoin. Storgårds aloitti muusikon uransa viulistina. Hän toimi konserttimestarina monessa orkesterissa, joista mainittakoon Kamarijouset, Avanti!, Wegelius kammarorkester ja Ruotsin radion sinfoniaorkesteri. Näistä tehtävistä hän luontevasti siirtyi nopeaan tahtiin kapellimestariksi. Vuosina Storgårds johti Yliopppilaskunnan Soittajia, mikä oli hänen ensimmäinen vakituinen kapellimestarikiinnityksensä. Tätä seurasi yhä jatkuva kiinnitys Lapin kamariorkesterin taiteelliseksi johtajaksi vuonna Helsingin kaupunginorkesterin kapellimestarina hän on vieraillut vuodesta 1994 lähtien. Vuosina hän oli HKO:n päävierailija, ja syksyllä 2008 hän aloitti kautensa orkesterin 12. ylikapellimestarina. Myös Avanti!- kamariorkesteria hän johtaa edelleen usein. Tammikuussa 2012 Storgårds sai kolmannen oman orkesterin, kun hän aloitti työnsä myös BBC Philharmonic Orchestran päävierailijana. Vakituisesti Storgårds on johtanut myös Oulun kaupunginorkesteria ( ), Tapiola Sinfoniettaa ( ) ja Tampere Filharmoniaa ( ja ). Nykyisin hän vierailee vähintään kerran kaudessa myös BBC Symphony Orchestran, Scottish Chamber Orchestran ja Tanskan radio-orkesterin kapellimestarina. Kaudella hänen vierailuohjelmaansa kuuluivat edellä mainittujen lisäksi mm. The Cleveland Orchestra, The City of Birmingham Symphony Orchestra, National Symphony Orchestra Washingtonissa, Cincinnati Symphony Orchestra ja Wienin Tonkünstler-orkesteri. Heinäkuussa 2011 Storgårds debytoi suurella menestyksellä Boston Symphony Orchestran johtajana Tanglewoodin festivaalilla. Storgårds esiintyy ja levyttää myös viulistina ahkerasti. Yli kymmenellä konserttolevyllään hän on eniten levyttänyt suomalainen viulusolisti. Tärkeimmistä levytyksistä mainittakoon Schumannin, Melartinin, Nordgrenin, Saariahon ja Peteris Vasksin (Cannes Classical Vuoden levy -pääpalkinto 2004) viulukonsertot. Myös kamarimusiikkia hän soittaa aikataulujen salliessa hyvin mielellään sekä Suomessa että ulkomailla.

8 Oulun Energia turvaa edulliset ja varmat energiapalvelut alueensa ihmisille ja yrityksille. Oulun Energia hankkii, myy ja jakaa sähköä ja lämpöä sekä tuottaa niihin liittyviä palveluja asiakkaidensa käyttöön. Paikallisesti tuotetun energian hyöty palautuu moninkertaisesti pohjoissuomalaisten arkeen. Tästä toiminnasta rakentuu pohjoista voimaa. Oulun OP on yksi Suomen suurimpia osuuspankkeja ja kuuluu suomalaiseen OP-Pohjola-ryhmään. Se palvelee pankki- ja vakuutusasiakkaitaan 17 konttorissa ja kahdessa palvelupisteessä 11 kunnan alueella. Voimakkaasti kehittyvän pankin palveluksessa on lähes 300 pankki- ja vakuutusalan asiantuntijaa. Kaleva on Pohjois-Suomen suurin ja Suomen neljänneksi suurin seitsenpäiväinen sanomalehti. Kaleva tuo sisältöä elämään kertoo tärkeimmät uutiset ja kiinnostavimmat jutut sekä tarjoaa hyödyllisimmät palvelut. Kaleva palvelee monipuolisesti ja laadukkaasti lukija- ja ilmoitusasiakkaita. Kaleva.fi on Suomen suosituimpia verkkolehtiä ja kertoo tuoreimmat uutiset 24/7.

9

10 Oulu Sinfonia Oulu Sinfonia on Pohjois-Suomen ainoa ja EU-alueen pohjoisin sinfoniaorkesteri. Se aloitti toimintansa vuonna 1937 ja 1954 sai oikeuden käyttää kaupunginorkesterin nimeä. Orkesteri kunnallistettiin vuonna Nykyisen nimensä orkesteri otti käyttöön vuonna Tunnettuja kapellimestareita ja orkesterin kehittäjiä ovat viime vuosikymmeninä olleet Urpo Pesonen, Paavo Rautio, Onni Kelo, Rauno Rännäli, Ari Angervo, Peeter Lilje, Arvo Volmer ja Dmitri Slobodeniouk. Orkesterin päävierailija vuosina oli John Storgårds ja vuosina Jaakko Kuusisto taiteellisena johtajana toimi Anna-Maria Helsing. Johannes Gustavsson on ollut syksystä 2013 lähtien Oulu Sinfonian ylikapellimestari. Orkesteri on tehnyt useita levytyksiä, mm. Leevi Madetojan koko orkesterituotannon ja Okon Fuoko -balettipantomiimin kokonaislevytyksen. Näiden jälkeen on ilmestynyt Mozartin aarioiden ja alkusoittojen levy, solistina Helena Juntunen. Orkesteri on levyttänyt nimikkosäveltäjänä vuosina olleen Olli Kortekankaan oopperan Messenius ja Lucia. Keväällä 2013 ilmestyi Kimmo Hakolan ja Toshio Hosokawan kitarakonsertot sisältävä levy, solistina Timo Korhonen, kapellimestarina Santtu-Matias Rouvali. Kävijätutkimus Oulu Sinfonia ja muut orkesterit Suomessa tekevät kävijätutkimuksen konserttivieraistaan. Käy vastaamassa ja kertomassa konserttikokemuksestasi osoitteessa vastaa.innolink.fi/sso/oulu. Vastaajien kesken arvotaan lippupalkintoja Oulu Sinfonian konsertteihin. Vastausaikaa on saakka. Oulu Sinfonian löydät myös Facebookista

11 Oulu Sinfonia I viulu Lasse Joamets, I konserttimestari Anita Virkkala, konserttimestari * Maarit Karppelin, äj Nadya Pugacheva, väj * Romuald Gwardak Johanna Korhonen Tiina Kortelainen Oksana Kumpulainen Antti Laitinen Virva Pietilä Ismo Sirén II viulu Austra Steke, äj Sari Suihkonen, väj Laura Kangas * Sari Karppinen Marjukka Lahes Liina Räikkönen * Jari Suomalainen Toni Tuovinen Iida Zelenski * Alttoviulu Johanna Tuikka, äj Susanna Nietula, väj Andrus Järvi Anna-Maija Rousselle Emiliano Travasino Jari Välimäki Sello Arto Alikoski, soolosellisti Riina Salminen, soolosellisti Juhana Ritakorpi, väj Sakari Kivinen * Janne Varis Harri Österman Kontrabasso Anne Seppänen, äj * Terhi Lassila, väj * Juha Nääppä Harri Sarkkinen Huilu Albert Stupak, äj Emma Tessier, väj Jenni Pekkola Oboe Matti Kettunen, äj Sara Tilander, väj * Ilkka Hirvonen Klarinetti Markku Korhonen, äj Nora Niskanen, väj Kenneth Sjöwall Fagotti Ladislau Acs, äj Ann-Louise Wägar, väj Jari Laakso Käyrätorvi Tuomas Setälä, äj Pasi Salminen, väj Leo Palosaari Jukka Yletyinen Trumpetti Sakari Suoninen, äj Jukka-Pekka Peltoniemi, väj Jarmo Väärä Pasuuna Erkki Hirsimäki, äj Jukka Myllys, väj Jorma Teeri Tuuba Gustavo Subida, äj Patarummut Tuija-Maija Nurminen, äj * Lyömäsoittimet Marcus Ström, äj * tilapäinen kiinnitys

12 Tulevia konsertteja Keskiviikko 1.4. klo 19 Madetojan sali METAMORFOOSEJA Terje Tønnesen, viulisti-johtaja Kari-Pekka Toivonen, lukija Šostakovitš Bach Strauss Liput 8 24 Torstai 9.4. klo 18 Madetojan sali TUTTI JUTTU Jari Välimäki, kapellimestari Oulun musiikkiluokkien 6.-luokkalaiset Liput Sunnuntai klo 14 Madetojan salin lava KAMARIKONSERTTI 4 Oulu Sinfonian muusikoita Beethoven Schubert Vapaa pääsy Liput: OULU10, Torikatu 10, avoinna ma pe 8 16 Ylikiimingin yhteispalvelupiste, Harjutie 18 Avoinna: ma pe klo Haukiputaan yhteispalvelupiste, Jokelantie 1 L 1 Avoinna: ma pe klo Kiimingin asiointipiste, Lempiniementie 2 Avoinna: ma pe klo Yli-Iin palvelupiste, Halametsä 1 Avoinna: ma pe klo ja Oulunsalon yhteispalvelupiste, Karhuojantie 2 Avoinna: ma pe klo (Ilman palvelumaksua) Lippupalvelu, (1,96 /min + pvm). Palvelumaksu alk. 1,50 /lippu. Avoinna ma la klo 8 21, su klo Suoramyyntipaikat Oulussa: Stockmannin palvelupiste, Prismat Raksila, Limingantulli ja Zeppelin, R-Kioskit Pateniemi ja Ratakatu, Musiikki-Kullas (palvelumaksu alk. 1,50 /lippu). Varatut liput noudettavissa myös kaikista R-kioskeista. Liput konserttipaikalta tuntia ennen konsertin alkua, palvelumaksu 3 /lippu. Oulun Konttori, Painatuskeskus