6.12. Musiikkitalo klo 15.00

Transkriptio

1 6.12. Musiikkitalo klo ITSENÄISYYSPÄIVÄN JUHLAKONSERTTI Jukka-Pekka Saraste, kapellimestari Kari Kriikku, klarinetti Magnus Lindberg: Konsertto klarinetille ja orkesterille 25 min VÄLIAIKA 20 min Jean Sibelius: Aallottaret op. 73, sävelruno orkesterille (Sostenuto assai) 10 min Leevi Madetoja: Sinfonia nro 3 A-duuri op min I Andantino Allegretto II Adagio III Allegro non troppo IV Pesante, tempo moderato Allegretto Väliaika noin klo Konsertti päättyy noin klo Suora lähetys Yle Radio 1:ssä, Yle Teemalla (jälkimmäinen puolisko) ja internetissä (yle.fi/klassinen). 1

2 MAGNUS LINDBERG (s. 1958): KLARINETTIKONSERTTO Magnus Lindbergin klarinettikonsertto on ansainnut sijansa itsenäisyyspäivän juhlavassa konserttiohjelmassa. Se on Yleisradion tilausteos jonka RSO kantaesitti 75-vuotisjuhlassaan , ja kymmenessä vuodessa siitä on tullut varsinainen moderni klassikko. Se lienee eniten esitetty suomalainen soitinkonsertto heti Sibeliuksen viulukonserton jälkeen. RSO:n intendentti Tuula Sarotie Konsertoivuus, soittimellinen kisailu ja peli ovat alusta alkaen kuuluneet Magnus Lindbergin musiikkiin, mutta konsertoksi nimettyjä teoksia on syntynyt vasta 1990-luvulta lähtien. Konsertot ovat samalla aktualisoineet Lindbergin suhdetta perinteeseen jo siksi, että ne ovat hänen tuotantonsa ainoita teoksia, joilla on perinteiseen lajityyppiin viittaava otsikko. Konsertoivuus kiehtoi myös Claude Debussytä, joka ei koskaan säveltänyt yhtään konserttoa, mutta sovelsi ihannettaan Pariisin konservatorion kilpailuun säveltämässään klarinettirapsodiassa. Debussyn klarinettirapsodia antoi motiivisen sysäyksen Lindbergin klarinettikonsertolle (2002), jonka alun leijaileva tunnelma vastaa Debussyn unelmoivaa hitautta (Réveusement lent). Toinen määräävä lähtökohta oli solisti, klarinettitaiteilija Kari Kriikku, joka on toiminut monien Lindbergin sävellysten takapiruna. Monia Lindbergin teoksia olisi vaikea kuvitella ilman Kriikun taiturillista ja mehevästi viittailevaa klarinetinsoittoa. Klarinettikonserton syntyyn liittyi vuorovaikutteisia vaiheita, kun Lindberg toi kesällä 2002 veneellään Kriikun kokeiltavaksi tuoreita jaksoja teoksista. Yhteistyössä klarinetista kehittyi soolosoitin, joka luo oman kielensä säveltäjän ja soittajan välissä. Meri, kesä ja Debussy tuntuvat kuuluvan teoksen tunnelmaan. Klarinettisoolo liittyy konsertossa monenlaisiin orkesteritekstuureihin, hienostuneesti kamarimusiikillisiin ja massiivisen täyteläisiin. Myös jatkuvasti kehitellyt, silti tunnistettavat sävelaiheet kasvavat suoraan soinnista ja harmoniasta. Musiikkia eivät liikuttele kuitenkaan teemat, vaan alussa esitellyt kahdeksan ydinkarakteria. Ne muistuttavat näytelmän henkilöhahmoja, jotka käyttäytyvät teoksen kuluessa eri tavoin. Konserton layout on viisivaiheinen, mutta yhteen soitettu. Alun pastoraalisista klarinettikutsuista teos tähtää dynaamiseen kehittelyyn, jatkuvaan liikkeeseen, jonka kautta intensiteetti nousee tasaisesti. Myös hitaampia toista ja kolmatta taitetta luonnehtii aktiivinen väreily, joka provosoi sekä musiikillista draamaa että pehmeiden ja särmikkäiden sointimaailmojen yhteentörmäyksiä. 2

3 Neljäs osa kulminoituu klarinetin kadenssiin, josta loppusuora aukeaa valtavalla vedolla ja kiihkeydellä. Materiaalin ja karakterien metamorfoosi tekee musiikista elävää virtaa, joka kurottaa huipentumissa päihdyttäviin korkeuksiin. Teoksen tasaantuessa lopussa kaikki läsnä olevat löytävät itsensä uudelta tasolta. JEAN SIBELIUS ( ): AALLOTTARET OP. 73 Ensimmäisen maailmansodan alla Jean Sibelius oli kiinnostunut kansainvälisistä tuulista ja etenkin Debussyn teokset näyttävät herättäneen vastakaikua. USA:n Norfolkin musiikkijuhlien tilaaman kolmiosaisen orkesterisarjan finaalista kiteytyi keväällä 1914 itsenäinen sävelruno. Vauhdilla valmistunut teos sai kantaesityksensä otsikolla Rondo der Wellen USA:ssa, jonne Sibelius matkasi alkukesästä Kaiser Wilhelm -valtamerihöyryllä. Oikea keisari Wilhelm II käynnisti pari kuukautta myöhemmin Saksan sotatoimet ja katkaisi Sibeliuksen lupaavasti edenneen kansainvälistymisen. Uudistetun sävelrunon nimeksi tuli Aallottaret, englanniksi Oceanides. Antiikin uskomusten mukaan litteää maailmaa kiertää Okeanos-valtameri. Meren jumalalla Okeanoksella oli n tytärtä, okeanideja, joihin ei liity kirjallisia seikkailuja. Ilmeistä on, että Sibelius haki universaalia aihetta Kalevalan ulkopuolelta, mutta kytki teoksen ohjelman sijasta veden elementtiin. Rondo-muoto näkyy Aallottarissa vuorottelevina sävelaiheiden ryhminä. Sibelius ei profiloi selkeitä teemoja, vaan kylvää ornamenttisia pikku motiiveja, joista alussa erottuu puupuhaltimien liverteinen leikki veden pinnalla. Jousisto toimii teoksessa syvyysulottuvuuden luojana ja nousevan ja laskevan aaltoliikkeen lähteenä. Kaihoisampi, Debussyn La merin mieleen tuova kutsuaihe tuo teokseen pidemmän perspektiivin ja jännitteen, josta kasvaa lopussa murskaava hyöky, Olin Downesin crashing wave. Viimeisissä soinnuissaan Aallottaret tuntuu yhä mittaavan vesimassan valtavuutta. 3

4 LEEVI MADETOJA ( ): SINFONIA NRO 3 A-DUURI OP. 55 Leevi Madetoja vieraili monta kertaa Ranskassa ja vuonna 1925 hän suunnitteli asuvansa siellä puolisonsa L. Onervan kanssa pari vuotta. Avioparin oleskelu Houillesin pikkukaupungissa päättyi rahojen loppuessa jo puolessa vuodessa. Kolmas sinfonia sai alkunsa Ranskassa ja Madetoja työsti sen valmiiksi huhtikuussa 1926 pitämäänsä sävellyskonserttiin. Vastaanotto oli myönteinen, mutta kuulijat tuntuivat odottaneen jatkoa Pohjalaiset-oopperan kansallishengelle. Kolmannen sinfonian ranskalaiset juuret kuuluvat teoksen rakenteen rajauksissa, soitinnuksen läpikuultavuudessa ja kyvyssä siirtyä sujuvasti tunnelmasta toiseen. Sisäistyneissä piirteissään kolmas sinfonia on silti tunnistettavasti suomalaiskansallinen ja finaalin voi mieltää vastareaktioksi kansallisromantiikan pateettisuudelle. Teoksen avauksella (Andantino) on hieman kujeileva sävy. Pääjaksossa (Allegretto) eri aiheet on sidottu taitavasti yhteen, mutta hienostuneimman vaikutuksen tekee leikkisien aiheiden välistä välähtävä vaaran tai surun varjo. Hidas osa (Adagio) on kasvanut maisemakuvasta filosofiseksi pohdiskeluksi. Kaanonina liikkuva kansanlauluaihe virittää raskaspoljentoisen taustan, jota vasten vaihtelevat tunnetilat piirtyvät. Pasuunoiden kolmesti esittämä kysymys on ehkä enemmän toteamus siitä, kuinka maallinen vaellus etenee pyristelystämme huolimatta. Vaskien sforzatot Scherzon (Allegro non troppo) alussa kertovat miehekkäästä päättäväisyydestä, joka antaa ryhtiä scherzoaiheiden kisailulle. Madetojalle ominainen varjo häilähtää kolmannessa, puupuhaltimien kromaattisesti laulavassa teemassa. Finaali alkaa käyrätorvien juhlallisella aiheella (Pesante, tempo moderato), jonka majesteetillisuus sulaa lähes ilkikurisesti käynnistyvään Allegretto-jaksoon. Päätaitteen tasajakoisen rytmin sisään kirjoitettu valssi on syystä kuuluisa, Erkki Salmenhaaran luonnehtima varisevien lehtien tanssi. Johdantoaiheen palatessa päätöksestä näyttäisi tulevan dramaattinen yhteenotto, mutta musiikki antautuu lopussa valssieleille. Antti Häyrynen JUKKA-PEKKA SARASTE Jukka-Pekka Saraste on toiminut vuodesta 2010 Kölnin WDRsinfoniaorkesterin ylikapellimestarina. Vuosina hän toimi myös Oslon filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja hänet nimettiin kautensa päättyessä orkesterin ensimmäiseksi kunniakapellimestariksi. Saraste on Suomalaisen Kamariorkesterin taiteellinen neuvonantaja ja Tammisaaren kesäkonserttien taiteellinen johtaja. Hän on vastikään toiminut myös Sinfonia Lahden taiteellisena neuvonantajana. 4

5 Saraste toimi Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina , minkä jälkeen hänet nimitettiin orkesterin kunniakapellimestariksi. Kauden aikana ohjelmassa oli mm. useita vierailuja Euroopassa, kaksi matkaa Kaukoitään ja debyytti Yhdysvalloissa. BBC:n sinfoniaorkesterin päävierailijana Saraste oli ja Toronton sinfoniaorkesterin musiikillisena johtajana Hän on työskennellyt myös Skotlantilaisen kamariorkesterin taiteellisena johtajana. Viime vuosina Saraste on johtanut mm. Lontoon, Münchenin ja Rotterdamin filharmonikkoja, Lontoon Philharmonia-orkesteria, Amsterdamin Concertgebouw-orkesteria, Dresdenin valtionorkesteria ja suurimpia yhdysvaltalaisorkestereita. Tällä kaudella hän esiintyy WDR-sinfoniaorkesterin kanssa Pariisissa, Wienissä, Stuttgartissa ja Baltian kiertueella. Maaliskuussa 2014 Saraste esittää Oslon filharmonikkojen kanssa Mahlerin 6. sinfonian Musiikkitalossa. Sarasteelle on myönnetty säveltaiteen valtionpalkinto, Pro Finlandia -palkinto sekä Sibelius-mitali. Saraste on kutsuttu Torontossa sijaitsevan Yorkin yliopiston sekä Sibelius-Akatemian kunniatohtoriksi. KARI KRIIKKU Solistina ja kamarimuusikkona uraa luonut Kriikku on tehnyt kiinteästi yhteistyötä säveltäjien kanssa ja kantaesittänyt useita teoksia. Keväällä 2014 Kriikku kantaesittää Unsuk Chinin hänelle säveltämän konserton Göteborgin orkesterin ja Kent Naganon kanssa. Kaija Saariahon D OM LE VRAI SENS -teosta Kriikku on esittänyt mm. RSO:n, BBC:n sinfoniaorkesterin, Ruotsin radion sinfoniaorkesterin, Porton kansallisorkesterin, Ranskan radion filharmonikkojen sekä Wienin radion sinfoniaorkesterin kanssa. Menestyksekkäistä konserttoja Kriikulle ovat säveltäneet myös mm. Magnus Lindberg, Kimmo Hakola ja Jukka Tiensuu. Lindbergin klarinettikonserton levytys Ondinelle oli ehdolla vuoden 2006 Gramophone-palkinnon saajaksi ja RSO:n ja Sakari Oramon kanssa tehty levytys Saariahon teoksesta voitti BBC Music Magazinen äänilevypalkinnon Tällä kaudella Kriikku esiintyy ympäri maailmaa. Ohjelmaan kuuluu Japaninkon sertit Avanti-kamariorkesterin kanssa sekä esiintymiset Singaporen sinfoniaorkesterin, Badenin radio-orkesterin, Oulu Sinfonian ja Ulster-orkesterin solistina. Myös Avanti-kamariorkesterin taiteel lisena johtajana toimivalle Kriikulle myönnettiin vuonna 2009 Poh joismaiden neuvoston musiikkipalkinto. 5

6 RADION SINFONIAORKESTERI Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on Yleisradion orkesteri, jonka tehtävänä on tuottaa ja edistää suomalaista musiikkikulttuuria. Orkesterin uusi ylikapellimestari on Hannu Lintu. Radio-orkesteri perustettiin vuonna 1927 kymmenen muusikon voimin. Sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestareita ovat olleet Toivo Haapanen, Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam, Jukka-Pekka Saraste ja Sakari Oramo. Saraste ja Oramo ovat RSO:n kunniakapellimestareita. RSO:n ohjelmistossa on tärkeällä sijalla uusin suomalainen musiikki ja orkesteri kantaesittää vuosittain useita Yleisradion tilausteoksia. RSO:n tehtäviin kuuluu myös koko suomalaisen orkesterimusiikin taltioiminen kantanauhoille Yleisradion arkistoon. Kaudella orkesteri kantaesittää kuusi kotimaista Yleisradion tilaamaa teosta. RSO on levyttänyt mm. Eötvösin, Nielsenin, Hakolan, Lindbergin, Saariahon, Sallisen, Kaipaisen ja Kokkosen teoksia sekä Launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Orkesterin levytykset ovat saaneet merkittäviä tunnustuksia, kuten BBC Music Magazineja Académie Charles Cros -palkinnot. Lindbergin ja Sibeliuksen viulukonsertot sisältävä levy Lisa Batiashvilin kanssa (Sony BMG) sai MIDEM Classical Awards -palkinnon Samana vuonna New York Times valitsi toisen Lindberglevytyksen vuoden levyksi. RSO tekee säännöllisesti konserttikiertueita ympäri maailmaa. Kaudella orkesteri tekee Hannu Linnun kanssa Keski-Euroopan kiertueen. RSO:n kotikanava on Yle Radio 1, joka lähettää orkesterin kaikki konsertit yleensä suorina lähetyksinä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Osoitteessa yle.fi/klassinen voi konsertteja kuunnella sekä katsella korkealaatuisen livekuvan kautta. Syksyllä 2013 Yle Teema lähettää kaikki Hannu Linnun johtamat konsertit suorina lähetyksinä. 6