Eevaleena Häkkinen Suomen ympäristökeskus Kulutuksen ja tuotannon keskus

Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen velvoitteiden kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma (NIP) Kansallinen tahattomasti tuotettujen POP-yhdisteiden päästöjen vähentämissuunnitelma (NAP) Pysyviä orgaanisia yhdisteitä (POP) sisältävät jätteet ja niiden käsittelyä koskevat velvoitteet POP-yhdisteitä rajoittavaan Tukholman yleissopimukseen on lisätty uusia aineita vuosina 2009 ja 2011, joten kansainvälisesti rajoitettuja aineita on nyt 22. Uusien aineiden rajoitukset on toimeenpantava myös Suomessa. Viimeksi lisätyt aineet ovat endosulfaani, lindaani (HCH) sekä sen isomeerit (alfa- ja beta-hch), perfluoratut oktyylisulfonaatit (PFOS), bromatut palonsuojaaineet penta- ja oktabromidifenyylieetteri, heksabromibifenyyli (HBB), torjunta-aineena käytetty klordekoni sekä torjunta-aineen tuotannossa ja palonsuoja-aineena käytetty pentaklooribentseeni (PeCB). Näiden uusien aineiden lisäämisen vuoksi, Suomen vuonna 2006 valmistelema Kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma (NIP) on uusittu. Tässä dokumentissa luodaan katsaus, Tukholman sopimukseen kuuluvia, yhdisteitä sisältäviin jätteisiin ja niitä koskeviin velvoitteisiin. Eevaleena Häkkinen Suomen ympäristökeskus Kulutuksen ja tuotannon keskus 21.12.2012

Tukholman yleissopimuksen velvoitteiden kansallisen täytäntöönpanosuunnitelman 2012 taustaraportti Sisällysluettelo 1 JOHDANTO... 2 2 POP-JÄTTEET... 3 2.1 Dioksiinit ja furaanit (PCDD/F) jätteissä... 3 2.2 Torjunta-aineina käytetyt POP-yhdisteet jätteissä... 4 2.3 Teollisuuskemikaaleina käytetyt POP-yhdisteet jätteissä... 4 2.3.1 Polyklooratut bifenyylit (PCB)... 4 2.3.2 Bromatut palonestoaineet (heksabromibifenyyli sekä tetra-, penta-, heksa- ja heptabromidifenyylieetteri)... 6 2.3.3 Pentafluorioktaanisulfonihappo (PFOS) ja sen suolat... 8 2.3.4 Muut teollisuuskäytössä olleet POP-yhdisteet... 10 3 TUKHOLMAN SOPIMUKSEN JÄTTEITÄ KOSKEVAT VELVOITTEET JA NIIDEN TÄYTÄNTÖÖNPANO SUOMESSA... 12 3.1 Strategioiden kehittäminen POP-jätteiden tunnistamiseksi... 12 3.2 Tukholman sopimuksen POP-jätteiden käsittelyvaatimusten täytäntöönpano... 13 3.2.1 Miten POP-jäte määritellään?... 14 3.2.2 POP-jätteen käsittelyvaatimukset... 19 3.2.3 Sallitut poikkeukset hävittämis- ja käsittelyvaatimuksiin... 21 3.2.4 Jätteen haltijan velvollisuudet POP-jätteen tunnistamisessa ja käsittelyssä... 27 3.3 Tukholman sopimuksen POP-jätteiden kansainvälisten siirtojen rajoittamista koskevan velvoitteen toimeenpano... 28 3.3.1 POP-jätteiden siirtojen luvanvaraisuus... 28 3.3.2 POP-yhdisteitä sisältävien jätteiden siirrot loppukäsiteltäväksi... 29 3.3.3 POP-yhdisteitä sisältävien jätteiden vienti ja tuonti hyödynnettäväksi... 30 VIITTEET... 31 LIITE 1. Esimerkkejä POP-yhdisteiden aiemmista käyttökohteista sekä tuotteista ja materiaaleista, jotka saattavat sisältää POP-yhdisteitä... 34 LIITE 2: SC-5/5: Tukholman sopimuksen osapuolikokouksen suositukset bromattujen palonsuojaaineiden poistamiseksi jätevirrasta... 36 LIITE 3. SC-5/5: Osapuolikokouksen suositukset PFOS-yhdisteiden riskien vähentämiseksi... 40 1

1 JOHDANTO Pysyvät orgaaniset yhdisteet, (persistent organic pollutant, POP), ovat myrkyllisiä, hitaasti hajoavia kemiallisia yhdisteitä, jotka kertyvät eliöihin ravintoketjussa ja kulkeutuvat kauas päästöpaikastaan ilman, veden tai muuttavien eläinlajien välityksellä. Tällaisten kemikaalien on arvioitu voivan aiheuttaa merkittäviä ympäristö- ja terveyshaittoja kaukana päästölähteestä. Siksi niiden käyttöä on rajoitettu kansainvälisillä sopimuksilla, kuten YK:n alaisella Tukholman yleissopimuksella. Tukholman yleissopimus säätelee myös POP-yhdisteitä sisältävien jätteiden käsittelyä. Tukholman sopimus sisältää tällä hetkellä 22 pysyvää orgaanista yhdistettä tai yhdisteryhmää. Alkuperäinen vuonna 2004 voimaan tullut sopimus sisälsi 12 yhdistettä: polyklooratut dibentsodioksiinit ja furaanit, PCB:n, aldriinin, dieldriinin, endriinin, DDT:n, heptakloorin, klordaanin, mireksin, toksafeenin ja heksaklooribentseenin. Vuonna 2009 sopimukseen lisättiin klordekoni, lindaani, alfa- ja beta-hch, pentaklooribentseeni, heksabromibifenyyli, tetra-, penta-, heksa- ja heptabromidifenyylieetterit, sekä pentafluorioktaanisulfonihappo (PFOS) ja sen suolat. Viimeksi sopimukseen on lisätty torjunta-aine endosulfaani vuonna 2011. Tukholman sopimuksen osapuolten on valmisteltava sopimuksen kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma, jolla tiedotetaan sekä kansallisesti että muille sopimuksen osapuolille kaikista pysyviin orgaanisiin yhdisteisiin liittyvistä toimista. Tämä raportti on valmisteltu Suomen kansallisen täytäntöönpanosuunnitelman (Seppälä ym. 2012) jäteosion taustaselvitykseksi. Suomen kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma ja sen taustaraportit on valmisteltu vuoden 2012 aikana Suomen ympäristökeskuksessa ympäristöministeriön rahoituksella. Raportissa on lyhyesti tarkasteltu kirjallisuuden perusteella, mitkä jätteet voivat sisältää Tukholman sopimuksen piiriin kuuluvia yhdisteitä. Tarkastelussa on erityisesti keskitytty bromattuja palonestoaineita sekä PFOS:ia ja sen suoloja mahdollisesti sisältäviin jätteisiin. Lisäksi on käyty läpi POP-jätteiden käsittelyä koskevat lainsäädännölliset velvoitteet. 2

2 POP-JÄTTEET Pysyviä orgaanisia yhdisteitä (POP) sisältävät jätteet ovat haitallisia ja vaikeasti hävitettäviä. Siksi POP-jätteen käsittelylle on katsottu tarpeelliseksi asettaa sekä kansallisessa että kansainvälisessä lainsäädännössä erityisiä vaatimuksia. Tässä luvussa on kirjallisuuden perusteella arvioitu, mitkä Suomessa syntyvät jätteet voisivat todennäköisesti sisältää Tukholman sopimuksen piiriin kuuluvia pysyviä orgaanisia yhdisteitä yli tahattoman pitoisuuden. Myös liitteeseen 1 on koottu esimerkkejä POP-yhdisteiden aiemmista käyttökohteista tuotteissa. POP-yhdisteitä sisältävien tai niillä saastuneiden jätteiden määriä ei ollut mahdollista arvioida tilastointimenetelmissä olevien puutteiden vuoksi. Vaarallisten jätteiden määriä seurataan nykyisin melko tarkasti, mutta jätteitä ei kuitenkaan tilastoida niiden sisältämien haitallisten aineiden perusteella. Ainoan poikkeuksen muodostavat PCB:tä sisältävät laitteet ja jätteet, joille on jätetilastoinnin pohjana käytettävässä EU:n jäteluettelossa erilliset jätenimikkeet. Jätteiden sisältämien pysyvien orgaanisten yhdisteiden määristä ei myöskään ole mahdollista tehdä luotettavaa arviota, koska jätteiden sisältämien orgaanisten tai muiden haitta-aineiden määriä ei kartoiteta tai tilastoida systemaattisesti. 2.1 Dioksiinit ja furaanit (PCDD/F) jätteissä Dioksiini- ja furaanipitoisia jätteitä voi syntyä orgaanisten aineiden ja kloorin reagoidessa tietyissä olosuhteissa poltto- ja teollisuusprosesseissa sekä tulipaloissa. Tällaisia jätteitä voivat olla esimerkiksi jätteenpolton tuhkat ja kuonat, sekä metallien tuotannossa syntyvät kaasunpuhdistuspölyt ja jäämät, joihin PCDD/F-yhdisteitä voi muodostua sulatusprosessissa kierrätettävän metalliromun seassa olevista epäpuhtauksista kuten leikkausöljyistä ja PVCmuovista. Yhdisteiden määrä jätteissä riippuu käytetystä poltto- tai prosessitekniikasta (Holopainen 1993). Dioksiineilla ja furaaneilla pilaantunutta maata voi tulla käsiteltäväksi jätteenä erityisesti vanhojen sahojen alueilta, joilla on käytetty kloorifenoleita (KY5) sinistymisenestoaineena. Näillä aineilla pilaantunutta ruoppausmassajätettä voi puolestaan syntyä sellaisten vesialueiden ruoppauksissa, joiden yläpuolisten vesistöjen varrella on ollut sahoja tai kloorin selluvalkaisua harjoittanutta puunjalostusteollisuutta. Erityisesti Kymijoen sedimentit ovat pilaantuneet merkittävästi dioksiini- ja furaaniyhdisteillä alueella sijainneen puunsuojaainetehtaan päästöistä. Yhdyskuntajätevesilietteiden PCDD/F-pitoisuudet ovat Suomessa yleensä alhaisia verrattuna EU:n POP-asetuksessa asetettuun jätteitä koskevaan rajaarvoon 15 μg/kg (Aalto 1992, Itävaara ym. 2007, Kasurinen ym. 2013). 3

2.2 Torjunta-aineina käytetyt POP-yhdisteet jätteissä Tukholman sopimuksessa määritellyistä POP-yhdisteistä torjunta-aineina on käytetty aldriinia, dieldriinia, endriiniä, DDT:tä, heptaklooria, klordekonia, klordaania, mireksia, endosulfaania, toksafeenia, heksaklooribentseeniä sekä lindaania ja muita HCH-isomeerejä. Lähes kaikkien edellä mainittujen aineiden maatalouskäyttö päättyi Suomessa jo 1970-luvulla. Lindaanin maatalouskäyttö päättyi 1980-luvun lopulla ja heptakloorin käyttö kiellettiin 1990-luvun puolivälissä, mutta senkin käyttö torjunta-aineena päättyi käytännössä jo aiemmin (Suomen ympäristökeskus 2006). Lindaania on käytetty myös ihmisten ja eläinten ulkoloisten, kuten täiden, torjuntaan 1990-luvun lopulle saakka (Koskinen 2005, Mannio ym. 2011). Endosulfaanin käyttö on ollut kiellettyä Suomessa vuoden 2002 alusta, mutta vuosina 2003-2005 sitä voitiin käyttää poikkeusluvalla tietyillä tiloilla mansikan taimituotannossa (Tukes 2012). Klordekonia ei ole käytetty Suomessa lainkaan. Koska kaikkien muiden Tukholman sopimuksen yhdisteiden paitsi endosulfaanin käyttö torjunta-aineina on päättynyt Suomessa jo yli 10-30 vuotta sitten, on todennäköistä, että enää vain POP-torjunta-aineilla pilaantuneita maita tulee käsiteltäväksi jätteenä. Heksaklooribentseenillä (HCB) pilaantuneet maat voivat sisältää myös pentaklooribentseeniä, joka on HCB:n hajoamistuote (ESWI 2011). Käyttämättömät torjunta-aine-erät on todennäköisesti jo tähän mennessä toimitettu hävitettäväksi maatiloilta, joilla näitä aineita on aiemmin käytetty. Kuluttajilta voi edelleen tulla satunnaisesti käsiteltäväksi vanhentuneita lindaanipitoisia loisten torjunta-aineita, kuten täishampoita (käytettyjä tuotemerkkejä olleet mm. Desintan Vet, Desintan, Spraycutan ja Hexicut). 2.3 Teollisuuskemikaaleina käytetyt POP-yhdisteet jätteissä 2.3.1 Polyklooratut bifenyylit (PCB) PCB-yhdisteitä on käytetty paljon muun muassa muuntajissa, kondensaattoreissa ja elementtitalojen saumausmassoissa, mutta myös lämmönvaihto- ja hydraulijärjestelmissä, maaleissa ja lakoissa. PCB-jätteenä pidetään jätettä, joka sisältää kyseisiä yhdisteitä yli 0,005 painoprosenttia. PCB:n valmistus ja myynti kiellettiin vuonna 1990, ja PCB:tä sisältävät muuntajat ja vähintään yhden kvar:n kondensaattorit on pitänyt poistaa käytöstä v. 1994 loppuun mennessä (VNp 1071/1989). PCB:n ja PCBlaitteistojen käytöstä poistamisesta annettiin vuonna 1998 valtioneuvoston päätös (711/98), jonka perusteella yli 5 dm 3 PCB:tä sisältävät laitteet inventoitiin Suomessa vuonna 1999. Tuolloin ilmoituksia saatiin 107 PCBlaitteistosta, joista kondensaattoreita ja kondensaattoriparistoja oli 104 ja muuntajia 3 kappaletta. Tulosten perusteella voitiin todeta, että suurin osa PCB-laitteistoista oli poistettu käytöstä jo vuonna 1999. 4

PCB-laitteistojen inventaario uusittiin vuonna 2011 tekemällä kysely suoraan yrityksille ja keskusjärjestöille sekä osalle kuntien ympäristöviranomaisia. Selvityksellä saatiin tiedot seitsemän toimijan hallinnassa olevista yksittäisistä laitteista, jotka sisältävät tai saattavat sisältää PCB:tä. Selvityksen perusteella todettiin, että Suomessa on todennäköisesti löydettävissä ainoastaan satunnaisesti yksittäisiä laitteita tai niiden osia, jotka sisältävät PCB:tä. Lisäksi vähäisiä PCB-pitoisuuksia voi esiintyä laitteissa, jotka ovat aiemmin kontaminoituneet esimerkiksi huoltotoimien yhteydessä. (Suomen ympäristökeskus, 2011). PCB-pitoisia elastisia polysulfidipohjaisia saumausmassoja on käytetty Suomessa elementtirakennuksissa yleisesti 1950-luvun lopulta vuoteen 1974 saakka, mahdollisesti 1970-luvun loppuun asti (Haukijärvi ja Pentti 2000). PCB:tä on vanhoissa saumausmassoissa tyypillisesti 10-20 % ja käytetty määrä on yhteensä arviolta 220 tonnia (Hellman ym. 2003). PCB:tä on käytetty myös lämpölasien tiivistysmassoissa 1960- ja 1970-luvuilla. Lämpölasien sisältämät PCB-pitoisuudet ovat alhaisempia kuin saumausmassoista on löydetty, vuosina 1970-1974 asennettujen lämpölasien lasiliimasta ja tiivistysmassasta on löytynyt PCB-yhdisteitä 5000-50 000 mg/kg (0,5-5 p-%). Puolet alkuperäisasennetuista lämpölasielementeistä arvioitiin olleen jäljellä rakennuksissa vielä vuonna 2004. Teollisuus- ja liikerakennusten ikkunoiden arvioitiin tuolloin sisältäneen enimmillään 4000-5000 kg PCB:tä ja asuinkerrostalojen ja omakotitalojen ikkunoiden 3000 kg. (Ympäristöministeriö, 2004) Rakennuksista, joissa PCB-pitoisia saumausmassoja käytettiin, PCB:tä on levinnyt ympäristöön rapautumisen, haihtumisen ja saumausmassojen uusimisen yhteydessä. Rakennusten korjauksen ja ikkunoiden vaihdon yhteydessä saumausmassoja on päätynyt kaatopaikoille. Kaatopaikalle sijoitetun PCB-rakennusjätteen tarkkaa määrää on kuitenkin vaikea arvioida. PCB:llä pilaantuneita maamassoja voi tulla jätteenä käsiteltäväksi entisiltä kaatopaikka-alueilta, täyttömailta, teollisuusalueilta kuten esimerkiksi romuttamokiinteistöiltä, sekä 1957-1979 valmistuneiden elementtitalojen seinustoilta. Jätevesilietteiden PCB-pitoisuudet ovat laskeneet maailmanlaajuisesti 1970- luvulta PCB:n käytön rajoittamisen seurauksena. Mitatut pitoisuudet lietteissä ovat hyvin alhaisia verrattuna EU:n POP-asetuksen jäteraja-arvoon (Kasurinen ym., 2012). Ekokem Oy:n laitokselle Riihimäelle toimitettiin vuosina 2006-2010 loppukäsiteltäväksi Suomesta peräisin olevaa PCB-pitoista jätettä, kuten PCB:llä saastuneita laitteita sekä PCB:tä sisältäviä muuntaja- ja muita öljyjä, 28-185 tonnia/v (Suomen ympäristökeskus, 2011). Kotimaassa syntyvien jätteiden lisäksi Suomeen on vuosina 2007-2010 tuotu 500-1200 t/v PCB:tä sisältäviä vaarallisia jätteitä käsiteltäväksi Ekokem Oy:n polttolaitoksessa (Suomen ympäristökeskus, 2012). 5

2.3.2 Bromatut palonestoaineet (heksabromibifenyyli sekä tetra-, penta-, heksa- ja heptabromidifenyylieetteri) Bromattuja palonestoaineita on käytetty palonsuojauksessa yli 25 vuotta, ja niiden käyttö on lisääntynyt 2000-luvulle saakka (ACAP 2007). Saatavilla on noin 75 erilaista bromattua palonestoainetta, joista 30-40 on laajemmalti käytössä (Wäger ym. 2010). EU:n POP-asetuksen vaatimukset koskevat tällä hetkellä viittä bromattua palonestoainetta: heksabromibifenyyliä (HBB) sekä tetra-, penta-, heksa- ja heptabromidifenyylieettereitä (BDE). Tetra-, penta-, heksa- ja hepta-bde:tä ei ole käytetty palonsuojauksessa yksittäisinä yhdisteinä, vaan kaupalliset bromidifenyylieetterit ovat useamman kongeneerin seoksia. POP-asetukseen sisällytettyjä bromidifenyylieettereitä sisältäviä kaupallisia seoksia ovat pentabromidifenyylieetteri ja oktabromidifenyylieetteri. Heksabromibifenyyliä (HBB) käytettiin aiemmin palonestoaineena erityisesti lämpökestoaineissa ja elektroniikkalaitteissa, autoteollisuuden päällysteissä, lakoissa ja polyuretaanivaahdossa (POPRC 2006). Aineen käyttöä on korvattu 1980-luvulta alkaen difenyylieettereillä. HBB:tä ei ole käytetty Suomessa, mutta sitä sisältäviä tuotteita on todennäköisesti tuotu aiemmin Suomeen. Vaikka HBB:llä palonsuojattujen tuotteiden maahantuonti on loppunut jo noin 20 vuotta sitten, voi sitä sisältäviä tuotteita vielä ajoittain tulla käsiteltäväksi jätteenä, koska monien sillä mahdollisesti käsiteltyjen tuotteiden käyttöikä on varsin pitkä. Tällaisia jätteitä ovat esimerkiksi vanhojen romuajoneuvojen penkit. Kaupallisia penta- ja oktabromidifenyylieettereitä on käytetty erityisesti joustavien polyuretaanivaahtojen ja tiettyjen muovilaatujen palonsuojauksessa. Huonekalujen ja autojen pehmusteet ovat yleensä polyuretaanivaahtoa, joka on usein käsitelty kaupallisella penta-bde:llä. Maailmanlaajuisesti yli 90 % kaupallisesta penta-bde:stä on käytetty polyuretaanivaahtojen palonsuojauksessa (Environment Canada 2006). Suomessa ja Euroopassa yleisemminkin huonekalujen ja autonistuinten palosuojausvaatimukset ovat vähäiset, ja suurin osa käytöstä on ollut Yhdysvalloissa. Tosin tuotannon hiipuessa Yhdysvalloissa ja Euroopassa se puolestaan kasvoi Kiinassa ainakin vuoden 2007 kieltoon saakka. Kirjallisuudessa on esitetty, että penta-bde:tä olisi tyypillisesti lisätty polyuretaaniin 6-18 paino-%. Teollisuuden mukaan useisiin tuotteisiin olisi käytetty kuitenkin tätä alhaisempia pitoisuuksia; mm. patjat sisältäisivät penta-bde:tä 2-3 %, huonekalut 3-5 % ja autojen pehmusteet 4 % (ESWI 2011). Penta-BDE:llä käsiteltyjä tuotteita on kirjallisuudessa arvioitu olevan käytössä vuoteen 2025 saakka (ACAP 2007). Romuajoneuvojen pehmusteiden lisäksi myös ajoneuvojen kovat muoviosat voivat sisältää bromattuja palonestoaineita. Esimerkiksi ABS-muovista valmistettujen osien kuten puskureiden ja kojelautojen palonsuojauksessa on usein käytetty kaupallista okta-bde:tä (POPRC 2007). Henkilöautojen keskimääräinen romutusikä oli Suomessa vuonna 2010 noin 20 vuotta. Okta- ja penta-bde:llä käsiteltyjä materiaaleja sisältävien ajoneuvojen on oletettu pääosin poistuvan Suomessa käytöstä vuoteen 2024 mennessä, mikäli autojen romutusikä ei muutu nykyisestä (Retkin 2012). 6

Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden koteloissa ja erityisesti toimistokäyttöön tarkoitetuissa sähkölaitteissa on yleisesti käytetty ABS-muovia, joka on usein palonsuojattu okta-bde:llä. Okta-BDE:tä on käytetty myös tietokoneiden ja televisiomonitorien muovikuorissa esiintyvän iskunkestävän polystyreenimuovin (HIPS) palonsuojaukseen. Okta-BDE:tä on tyypillisesti lisätty ABS-muoviin 10-18 paino-%, ja HIPS-muoviin 12-15 % muovin kokonaispainosta (ESWI 2011, POPRC 2007). Penta-BDE:tä löytyy puolestaan erityisesti kylmälaitteiden eristeenä olevasta polyuretaanivaahdosta (Wäger ym. 2010). Lisäksi penta-bde:tä on käytetty sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kuorissa ja piirikorteissa, mutta niissä käyttö on ollut vähäistä (ESWI 2011). Bromatuista palonestoaineista on piirilevyissä käytetty yleisemmin TBBPA:ta kuin POP-asetukseen sisällytettyjä BDE-aineita (Alaee ym. 2003, ESWI 2011). Penta-BDE:n käyttömääriä EU:n ulkopuolelta tuoduissa piirilevyissä on kuitenkin epäilty aliarvioidun (ESWI 2011). Iso-Britanniassa tehdyssä selvityksessä, jossa tutkittiin bromattujen palonestoaineiden eri kongeneerien pitoisuuksia sähkö- ja elektroniikkalaiteromussa, löydettiin heksa- ja hepta-bde:tä erityisesti televisioista, IT-laitteista ja piirikorteista (yli 4000 ppm) sekä digibokseista ja suurista kodinkoneista (yli 500 ppm). Lisäksi pienempiä jäännöspitoisuuksia löydettiin kaikista testatuista SE-romutyypeistä. Romusta pääasiassa mitatut alle 5000 ppm:n pitoisuudet olivat liian alhaisia toimiakseen tuotteissa palonestoaineena, joten tutkimuksessa arvioitiin Tukholman sopimuksen piiriin kuuluvien BDE-yhdisteiden olevan peräisin bromattuja palonestoaineita sisältävän kierrätysmuovin käytöstä laitteiden valmistuksessa (Peacock ym., 2012). RoHS-direktiivi (2002/95/EY) kielsi kaikkien polybromidifenyylieetterien (PBDE) käytön suurimmassa osassa EU:n markkinoille saatettavia sähkö- ja elektroniikkalaitteita 1.7.2006 alkaen. Kun laitteiden eliniäksi on arvioitu noin 10 vuotta, on okta-bde:llä ja penta-bde:llä käsiteltyjen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden arvioitu poistuvan suurelta osin käytöstä vuoteen 2016 mennessä (ESWI 2011). Peacockin ym. selvityksessä kuitenkin arvioitiin alustavasti, että kierrätysmuovin käytön vuoksi Iso-Britanniassa syntyvä SEromu saattaa olla täysin PBDE-vapaata vasta useamman vuosikymmenen kuluttua, ellei niitä sisältäviä muoveja poisteta kierrätysmateriaalista (Peacock ym. 2012). Rakennustuotteista mm. äänieristyslevyissä ja puuta matkivissa materiaaleissa on käytetty polyuretaanivaahtoa, joka on voitu palosuojata kaupallisella penta- BDE:llä. Rakennusmateriaalien käyttöikä voi olla merkittävästi muita tuotteita pidempi, joten penta-bde:llä palonsuojattua polyuretaania sisältävää rakennusjätettä voi tulla käsiteltäväksi vielä vuoden 2025 jälkeen. Siihen mennessä kirjallisuudessa on oletettu penta-bde:llä käsiteltyjen tuotteiden pääasiassa poistuvan käytöstä (ACAP 2007). Bromatut palonestoaineet sitoutuvat tehokkaasti jätevesilietteeseen, mutta mitatut pitoisuudet ovat olleet selvästi alhaisempia kuin komission konsulttiraportissa tehty alin ehdotus POP-asetuksen liitteen IV alemmaksi pitoisuusraja-arvoksi penta- ja okta-bde:lle (10 ppm) (Kasurinen ym. 2013; ESWI 2011). Ruotsissa tehdyissä selvityksissä on kuitenkin saatu viitteitä, että bromattujen palonestoaineiden pitoisuudet voivat vaihdella merkittävästi samankin puhdistamon jätevesilietteissä, joten pitoisuuksia suomalaisten 7

jätevedenpuhdistamoiden lietteissä olisi syytä selvittää laajemmin kuin tähän mennessä on tehty (Kasurinen ym. 2013). Bromattuja palonestoaineita todennäköisesti sisältäneiden sähkö- ja elektroniikkalaitteiden sekä romuajoneuvojen paloitusjätteitä (fluffi) on viime vuosikymmenien aikana sijoitettu merkittäviä määriä eräille teollisuuskaatopaikoille. Niiden vaikutusta maaperän pilaantumiseen olisi myös tarpeellista selvittää. 2.3.3 Pentafluorioktaanisulfonihappo (PFOS) ja sen suolat Suomessa PFOS-yhdisteitä on käytetty sammutusvaahdoissa, metallien pintakäsittelyssä, elektroniikkateollisuudessa, valokuvateollisuudessa, lattiavahoissa, paperiteollisuudessa sekä tekstiilien pintakäsittelyssä. PFOS:ia ja sen suoloja sisältävien sammutusvaahtojen myynti kiellettiin vuonna 2006. Silloin käytössä olleita sammutusvaahtoja ei ole saanut enää käyttää 27.6.2011 jälkeen. PFOS:ia sisältäviä sammutusvaahtoja arvioitiin olleen Suomessa vuonna 2005 palo- ja pelastuslaitosten, teollisuuslaitosten, satamien ja lentokenttien varastoissa noin 120 000-190 000 litraa. Ne sisälsivät PFOS-aineita yhteensä noin 1200-1900 kg, mikä teki niistä yhden merkittävimmistä PFOS-aineiden päästölähteistä Suomessa (Korkki 2006). Vaikka osa näistä sammutusvaahdoista on todennäköisesti käytetty ennen vuonna 2011 voimaan tullutta käyttökieltoa tai toimitettu sen jälkeen hävitettäväksi asianmukaisesti, tulee PFOS:ia sisältäviä sammutusvaahtoja todennäköisesti käsiteltäväksi jätteenä vielä usean vuoden ajan. Metallien pintakäsittelyssä PFOS:n käyttö on edelleen sallittua kromi(vi)kovakromauksen suljetuissa järjestelmissä sumunestoaineena. Lisäksi sähkökemiallisissa pinnoitusjärjestelmissä sitä saa käyttää kostutusaineena 25.8.2015 saakka. Pinnoituksessa syntyviä PFOS-pitoisia jätteitä voivat olla mm. käytetyt kylvyt ja huuhtelunesteet. Suomen ympäristökeskus selvitti vuonna 2008 PFOS-yhdisteiden käyttöä pinnoitusteollisuudessa (Tuhkunen 2008). Vastausten mukaan aineita käytettiin tuolloin kromaukseen, muovien etsaukseen sekä tekniseen nikkelöintiin yhteensä viidessä yrityksessä 1, ja yrityskohtaiset käyttömäärät vaihtelivat 4-20 kg/v. Selvityksessä arvioitiin, että suurin osa prosesseissa käytetyistä PFOSyhdisteistä päätyy jätevesiin ja sitä kautta myös jätevesilietteisiin. Ilmailuteollisuuden hydrauliikkanesteet voivat sisältää PFOS:ia, ja aineen käyttö tähän tarkoitukseen on edelleen sallittua, koska aineille ei ole korvaavia yhdisteitä. Suomessa ilmailun hydrauliikkanesteissä on kuitenkin tiettävästi käytetty PFOS-yhdisteiden sijasta muita perfluorattuja alkyylisulfonaatteja (Korkki 2006). PFOS:lla pintakäsiteltyjä tuotteita saa edelleen saattaa Suomessa markkinoille, jos PFOS-yhdisteiden määrä on alle 1 μg/m 2 pinnoitetusta materiaalista. PFOS-yhdisteiden käyttö tekstiili-, nahka- ja paperituotteiden pintakäsittelyaineena on Suomessa loppunut, mutta niitä sisältäviä tuotteita voidaan edelleen tuoda Suomeen ulkomailta. PFOS:ia pinnoitteena sisältävien 1 Kysely tehtiin 34 yritykselle, joista 82 % vastasi siihen. 8

jätteiden, kuten vaatteiden, huonekalujen, mattojen ja pakkausten määristä ei kuitenkaan ole tilastotietoa. Koska PFOS:lla pintakäsitellyt kuluttajatuotteet on luokiteltu yleensä vaarattomiksi jätteiksi, nämä jätteet päätynevät nykyisin pääasiassa yhdyskuntajätteiden kaatopaikoille tai kierrätykseen sekä pienemmässä määrin jätevoimaloihin. Niitä on todennäköisesti sijoitettu aiemmin huomattavia määriä kaatopaikoille, joten päästöt kaatopaikoilta voivat olla merkittävä PFOS-yhdisteiden päästölähde. Irlannissa vuonna 2012 tehdyssä selvityksessä, jossa tutkittiin PFOSyhdisteiden esiintymistä jäteasemille toimitetuissa vanhoissa sohvissa, patjoissa ja matoissa, ei PFOS:ia löydetty yli määritysrajan muista kuin matoista. Niissäkin pitoisuudet olivat alle 0,1 ppm. Tutkimuksen otos oli kuitenkin varsin pieni (kaikkiaan alle 30 näytettä) (Fehily Timoney & Company 2012). PFOS-yhdisteiden käyttö on edelleen sallittua myös valokuvaustuotteissa (filmien, paperien tai painolaattojen valokuvauspinnoitteet). EU:n alueella merkittävin käyttökohde on röntgenfilmi (Brooke ym. 2004). PFOS-yhdisteitä on pyritty korvaamaan valokuvausteollisuudessa muilla aineilla, ja PFOS:n käyttö onkin vähentynyt merkittävästi (SCHER 2005). Lisäksi digitaalisen kuvaustekniikan lisääntyminen vähentää PFOS:n käyttöä (RPA ja BRE 2004). Terveydenhuollolla on kuitenkin Suomessa velvollisuus säilyttää potilaista otettuja röntgenkuvia vähintään 10 vuotta, joten jätehuoltoon päätyy todennäköisesti vielä pitkään PFOS:ia sisältäviä röntgenfilmejä. Osa käytetyistä filmeistä todennäköisesti kerätään talteen niiden sisältämän hopean kierrätystä varten. Käytettyjä filmejä ei luokitella nykyisin voimassa olevassa jäteluettelossa vaarallisiksi jätteiksi, joten ne voivat joutua myös tavanomaisen jätteen kaatopaikoille. Suomessa valmistetuissa lattiavahoissa ei enää vuonna 2005 käytetty PFOSyhdisteitä. Maahan tuotujen PFOS-yhdisteitä sisältävien tuotteiden määristä ei ole tietoa. Lattianhoitotuotteiden kokonaiskulutus Suomessa oli vuonna 2005 noin 2000 tonnia. (Korkki 2006). PFOS-yhdisteitä sisältäviä lattianvahauskemikaaleja ja vahan poistosta syntyvää jätettä voi edelleen tulla jätehuoltoon. PFOS:lla paikallisesti pilaantunutta maata voi tulla käsiteltäväksi jätteenä alueilta, joilla on käytetty sammutustöissä PFOS-pitoista sammutusvaahtoa, jolloin PFOS-yhdisteet ovat päätyneet sammutusveden mukana maaperään (Korkki 2006). PFOS-pitoisten sammutusvaahtojen käytön vaikutusta maaperän pilaantumiseen olisi tarpeellista selvittää erityisesti palo- ja pelastuslaitosten sekä pelastusalan oppilaitosten harjoitusalueilla. Kuluttajatuotteista tai kromauslaitoksista peräisin oleva PFOS voi päätyä jätevesien mukana jätevesien käsittelylaitosten lietteisiin. PFOS:n sitoutumisen lietteeseen on arvioitu olevan alle 30 %, eli suurin osa siitä päätyisi jäteveden mukana purkuvesistöön (Brooke ym. 2004). Suomessa ja Ruotsissa jätevesilietteistä mitatut pitoisuudet ovat olleet alhaisempia kuin komission konsulttiraportissa tehty alin ehdotus POP-asetuksen liitteen IV alemmaksi pitoisuusraja-arvoksi PFOS:lle (0,5 ppm) (Kasurinen ym. 2013; ESWI 2011). Tutkimustuloksia suomalaisilta jätevedenpuhdistamoilta on kuitenkin toistaiseksi vähän. Lisäksi COHIBA-projektissa havaittu pitoisuustasojen vaihtelu voi indikoida siitä, että lietteen PFOS-pitoisuudet voivat vaihdella merkittävästi sekä ajallisesti että puhdistamoiden välillä. COHIBA-projektissa 9

suurin suomalaisesta yhdyskuntajätevedenpuhdistamon lietteestä mitattu pitoisuus oli 110 μg/kg (0,11 ppm). Siksi suomalaisten jätevedenpuhdistamoiden lietteiden PFOS-pitoisuuksia olisi syytä selvittää laajemmin kuin tähän mennessä on tehty (Kasurinen ym. 2013). 2.3.4 Muut teollisuuskäytössä olleet POP-yhdisteet 2.3.4.1 POP-torjunta-aineiden teollisuuskäyttö Torjunta-aineina käytetyistä POP-yhdisteistä heptaklooria ja klordaania on käytetty myös puunsuojakemikaaleina 1990-luvun puoliväliin saakka, lindaanin puunsuojakäyttö puolestaan loppui todennäköisesti jo 1980-luvulla. Myös dieldriiniä käytettiin Suomessa valmistetussa vanerissa termiittien torjuntaan, mutta sillä käsitelty vaneri oli tarkoitettu lähinnä vientiin. Teknistä HCH:ta, joka on alfa-, beeta- ja gamma-hch:n isomeeriseos, käytettiin 1990-luvun alkupuolelle liuottimena muovi- ja kemianteollisuudessa, maalien valmistuksessa sekä tekstiili- ja metalliteollisuudessa (Koskinen ym. 2005). Koska kaikkien edellä mainittujen POP-yhdisteiden teollinen käyttö päättyi jo noin 20 vuotta sitten, tulee niitä sisältäviä jätteitä, kuten ko. aineilla käsiteltyä puuta, jätehuoltoon käsiteltäväksi todennäköisesti enää satunnaisesti. 2.3.4.2 Heksaklooribentseenin teollisuuskäyttö Heksaklooribentseenin (HCB) muu kuin torjunta-ainekäyttö jatkui selvästi pidempään kuin muiden POP-torjunta-aineiden teollisuuskäyttö, joten sitä sisältäviä jätteitä voi edelleen tulla myös jätehuoltoon. Heksaklooribentseenin ja sitä sisältävien valmisteiden valmistus ja käyttö kaikissa käyttökohteissa kiellettiin vuonna 2002. Heksaklooribentseeniä on aikaisemmin käytetty puunsuojausaineena, kemikaalien valmistuksen lähtöaineena sekä liuottimena maali- ja muoviteollisuudessa sekä muilla kemian-, tekstiili- ja metalliteollisuuden aloilla. Heksaklooribentseeniä voi muodostua sivutuotteena valmistettaessa klooria, suolahappoa ja muita klooripitoisia teollisuuskemikaaleja. Sitä voi muodostua myös polttoprosesseissa, kuten jätteenpoltossa. (Mannio ym. 2011). HCB:n pitoisuus lentotuhkassa on riippuvainen käytetystä polttotekniikasta. Kiinasta tuotujen ilotulitteiden pyroteknisistä massoista on viime vuosina löydetty HCB:tä, minkä seurauksena tuotteita on jouduttu poistamaan markkinoilta. Jätevesiin päätyvä HCB sitoutuu jätevedenpuhdistamoilla pääasiassa lietteeseen. Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2003-2005 tekemässä kartoituksessa heksaklooribentseeniä tavattiin kaikkien 10 tutkitun jätevedenpuhdistamon lietteissä. Löydetyt pitoisuudet (0,35-5 μg/kg) olivat alhaisia verrattuna POP-jätteille asetettuun raja-arvoon 50 mg/kg (Mannio ym. 2011). 10

2.3.4.3 Pentaklooribentseeni Pentaklooribentseeniä (PeCB) on käytetty lämpöä johtavien PCB-tuotteiden lisäaineena alentamaan niiden viskositeettia, joten sitä löytynee PCB-öljyjä sisältävistä jätteistä, kuten muuntajista ja kondensaattoreista. Lisäksi PeCB:tä on käytetty mm. palonestoaineena, torjunta-aineen (kvintotseeni) valmistuksessa ja värinsidonta-aineena kiinnittämään pigmenttejä polyesterikuituihin. Palonestoaine- ja värinsidonta-ainekäytöstä ei ole ollut saatavissa tarkempia tietoja, mutta niiden esiintymistä jätevirroissa on pidetty vähäisenä. (ESWI 2011). Pentaklooribentseeniä voi muodostua myös tahattomasti poltto- ja teollisuusprosesseissa, kuten hiilen ja jätteen poltossa, metalliteollisuudessa sekä öljyn- ja kaasunjalostuksessa. PeCB:tä on löydetty lähinnä yhdyskuntajätteen polton lentotuhkista, mutta kirjallisuudessa raportoidut pitoisuudet (10-240 ppb) ovat olleet selvästi alle nykyisen alemman POP-rajaarvon (50 ppm). Hiilen polton lentotuhkassa PeCB-pitoisuudet ovat olleet vielä jätteenpolton tuhkiakin selvästi alhaisempia (ESWI 2011). Myös teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesien käsittelyssä voi syntyä PeCB:tä. Komission teettämän konsulttiselvityksen (ESWI 2011) perusteella pitoisuudet jätevesilietteissä ovat kuitenkin todennäköisesti merkittävästi alhaisempia kuin voimassa oleva PeCB:n POP-raja-arvo tai konsulttiselvityksessä ehdotettu uusi erillinen PeCB:n lieteraja-arvo (1 ppm). Useat torjunta-aineet voivat sisältää epäpuhtautena pieniä määriä PeCB:tä. Kirjallisuudessa mainituista torjunta-aineista klopyralidin ja klorpyrifossimetyylin käyttö on edelleen sallittua EU:ssa (EU Pesticide Database 2012). Pieniä määriä PeCB:tä voi esiintyä myös liuotinjätteissä kuten perkloorietyleenin ja hiilitetrakloridin epäpuhtautena. 11

3 TUKHOLMAN SOPIMUKSEN JÄTTEITÄ KOSKEVAT VELVOITTEET JA NIIDEN TÄYTÄNTÖÖNPANO SUOMESSA Tukholman sopimuksen jätteitä koskevista velvoitteista on säädetty sopimuksen 6 artiklassa. Sen mukaan sopimuksen osapuolten tulee: kehittää strategioita, joilla tunnistetaan POP-yhdisteitä sisältävät tuotteet, tavarat ja jätteet ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta jätteitä sekä jätteiksi luettavia tuotteita ja tavaroita käsitellään, kuljetetaan ja varastoidaan ympäristö huomioon ottavalla tavalla huomioiden olennaiset vaarallisten jätteiden hallintaa ja käsittelyä koskevat alueiden sisäiset, alueelliset ja maailmanlaajuiset sopimukset. käsitellä POP-jätteet siten, että: jätteen POP-sisältö tuhotaan tai muunnetaan palautumattomasti niin ettei niillä ole enää mitään pysyvien orgaanisten yhdisteiden ominaisuuksia, tai jäte käsitellään muuten ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla mikäli tuhoaminen tai palautumaton muuntaminen ei ole ympäristön kannalta paras tapa tai POP-pitoisuus on kansainvälisten standardien, säännösten ja ohjeiden mukaan alhainen Osapuolet eivät saa: sallia POP-yhdisteiden käsittelyä menetelmin, jotka voivat johtaa niiden suoraan uudelleenkäyttöön, kierrätykseen, hyödyntämiseen tai vaihtoehtoiseen käyttöön. sallia POP-jätteen kuljettamista maan rajojen yli kansainvälisten säädöksien, kuten Baselin sopimuksen, vastaisesti 3.1 Strategioiden kehittäminen POP-jätteiden tunnistamiseksi Tukholman yleissopimus edellyttää sopimusosapuolien kehittävän tarkoituksenmukaisia strategioita tunnistaakseen yleissopimuksen liitteissä A, B ja C mainituista kemikaaleista koostuvat, niitä sisältävät tai niiden saastuttamat jätteet. Tukholman sopimuksen edellyttämän kansallisen täytäntöönpanosuunnitelman (National Implementation Plan, NIP) laatiminen on osa tämän velvoitteen toteutusta. Suomen kansallisen täytäntöönpanosuunnitelman päivitys valmistui lokakuussa 2012 (Seppälä ym., 2012). Suomessa tulisi tehdä lisätoimia bromattuja palonestoaineita ja PFOSyhdisteitä sisältävien jätteiden tunnistamisen parantamiseksi ja asianmukaisen käsittelyn varmistamiseksi. Tukholman sopimuksen 5. osapuolikokous on vuonna 2011 antanut suositukset, jotka osapuolten tulisi toteuttaa bromattujen palonsuoja-aineiden poistamiseksi jätevirrasta (liite 2). Suositeltujen jätehuoltotoimien keskeisiä tavoitteita on erotella bromattuja palonestoaineita 12

sisältävät materiaalit jätevirrasta jo ennen kierrätystä, jotta vältetään aineiden päätyminen uusiin tuotteisiin tai ympäristöön laimeinakaan pitoisuuksina, sekä edistää näiden jätteiden päätymistä asianmukaiseen loppukäsittelyyn. Myös PFOS:n, sen suolojen ja PFOSF:n valmistuksen, käytön, varastojen, niillä käsiteltyjen tuotteiden sekä kaatopaikkojen ja PFOS-yhdisteillä saastuneiden alueiden aiheuttaman riskin vähentämisestä on annettu toimenpidesuositukset (liite 3). Sopimuksen osapuolten tulee pyrkiä toimeenpanemaan bromattuja palonestoaineita ja PFOS-yhdisteitä koskevat suositukset ja raportoida onnistumisesta jo seuraavalle Tukholman sopimuksen osapuolikokoukselle keväällä 2013. Suomessa tulisikin toteuttaa mahdollisimman pian tarvittavat toimet osapuolikokouksen suositusten täytäntöön panemiseksi. Toimeenpanossa pääpainon tulisi olla näiden jätteiden käytännön tunnistamisessa ja valvonnan tehostamisessa, sekä jätehuoltoketjussa toimivien tietotason parantamisessa. 3.2 Tukholman sopimuksen POP-jätteiden käsittelyvaatimusten täytäntöönpano Tukholman sopimuksen 6 artiklan POP-jätteitä ja niiden käsittelyä koskevat velvoitteet on Suomessa saatettu voimaan EU:n POP-asetuksella (EY) n:o 850/2004. Se on suoraan voimassa olevaa lainsäädäntöä kaikissa EU:n ja ETA:n jäsenmaissa. POP-asetuksen 7 artiklan mukaan jätteen tuottajien ja haltijoiden on pyrittävä estämään jätteen saastuminen POP-yhdisteillä. POP-yhdisteitä sisältävä jäte on käsiteltävä asetuksessa säädetyillä käsittelytavoilla. Käsittelyssä on varmistettava, että jätteen sisältämät POP-yhdisteet hävitetään tai muunnetaan palautumattomasti siten, että jäljelle jäävillä jätteillä ja päästöillä ei ole pysyvien orgaanisten yhdisteiden ominaisuuksia. Sellaiset hyödyntämis- ja loppukäsittelymenetelmät, jotka voivat johtaa POP-aineiden hyödyntämiseen, kierrätykseen, talteenottoon ja uudelleenkäyttöön, ovat kiellettyjä. Asetuksen mukaisista loppukäsittely- tai hyödyntämistavoista voidaan poiketa, jos jäte sisältää POP-yhdisteitä alle asetuksen liitteessä IV määriteltyjen pitoisuusrajojen. Lisäksi toimivaltaisille viranomaisille on annettu rajattu oikeus poiketa asetuksessa määritellyistä käsittelyvaatimuksista, jos POP-yhdisteiden poistaminen jätteestä ei ole mahdollista, ja muu kuin pysyvien orgaanisten yhdisteiden tuhoaminen tai palautumaton muuntaminen on ympäristön kannalta parempi käsittelytapa. Edellä mainitut käsittelyvelvoitteet koskevat POP-asetuksen artiklan 7 mukaan vain niitä POP-yhdisteitä, jotka on sisällytetty asetuksen liitteeseen IV. Tukholman sopimukseen hyväksytyistä POP-yhdisteistä endosulfaania ei toistaiseksi ole sisällytetty POP-asetuksen liitteeseen IV, joten asetuksen jätehuoltoa koskevat velvoitteet eivät vielä ole voimassa endosulfaanin osalta. Endosulfaanin markkinoille saattamista EU:n alueella on kuitenkin jo rajoitettu lisäämällä se POP-asetuksen liitteeseen I. Endosulfaani tultaneen lisäämään 13

asetuksen liitteeseen IV vuonna 2013. Sen jälkeen POP-asetuksen jätehuoltoa koskevat määräykset koskisivat myös endosulfaania. 2 3.2.1 Miten POP-jäte määritellään? EU:n POP-asetuksessa ei ole erillistä jätteen määritelmää, vaan jäte määritellään EU:n jätedirektiivissä (2008/98/EY). Määritelmä on Suomessa pantu täytäntöön jätelain (646/2011) 5 :ssä. Sen mukaan jätteellä tarkoitetaan "ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä". Jätteen määritelmä on yhteisön tuomioistuinkäytännön (mm. yhdistetyt oikeustapaukset C-418/97, C-419/97) mukaan katsottava ennemmin laajaksi kuin suppeaksi, jotta voidaan varmistua ympäristön ja ihmisten terveyden riittävästä suojelun tasosta. Jätteen määritelmän piiriin kuuluvat mm. POPyhdisteitä mahdollisesti sisältävät teollisuus- ja yhdyskuntajätevesilietteet, sähkö- ja elektroniikkalaiteromu, romuajoneuvot sekä energiantuotannon tuhkat ja kuonat. Niihin kaikkiin sovelletaan POP-asetuksen 7 artiklan jätteitä koskevia velvoitteita. POP-asetuksessa jätteen määritelmä on käytännössä jätedirektiivin määritelmää laajempi. Jätedirektiivissä osa jätteistä on erikseen rajattu direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. POP-asetuksesta tämä ulosrajaus kuitenkin puuttuu. Siksi POP-asetuksen jätteen määritelmän piiriin kuuluvat myös mm. vanhentuneet tai myyntikiellossa olevat ilotulitteet, jotka sisältävät POP-yhdisteitä, kuten heksaklooribentseeniä, vaikka räjähteet on rajattu EU:n jätedirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle. HCB:tä sisältävien ilotulitteiden hävittämisessä on siis noudatettava räjähdeainelainsäädännön lisäksi myös POP-asetuksen vaatimuksia. 3.2.1.1 Milloin POP-jäte on myös vaarallista jätettä? Jätteen luokittelu vaaralliseksi tai vaarattomaksi jätteeksi perustuu jätedirektiiviin ja EU:n jäteluetteloon (2000/532/EY). Jäte on jätedirektiivin mukaan vaarallista jätettä, jos sillä on yksi tai useampi jätedirektiivin liitteessä III lueteltu vaaraominaisuus. Määritelmää on täydennetty EU:n jäteluettelolla, jossa on lueteltu ne jätteet, jotka katsotaan yhteisössä vaarallisiksi jätteiksi. Lisäksi jäteluettelossa on annettu terveysvaaraa aiheuttavien aineiden rajaarvot, joita jäteluokittelussa sovelletaan. Suomessa jätedirektiivin liitteen III vaaraominaisuuksien luettelo ja EU:n jäteluettelo on pantu täytäntöön jäteasetuksen (179/2012) liitteissä 3 ja 4. 2 Endosulfaanin kanssa yhtä aikaa EU:n POP-asetukseen lisätään heksaklooributadieeni, polyklooratut naftaleenit ja lyhytketjuiset klooriparafiinit, jotka hyväksyttiin UNECE:n kaukokulkeutumissopimuksen POP-pöytäkirjaan vuonna 2009. Niitä ei kuitenkaan käsitellä yksityiskohtaisesti tässä raportissa, koska ne eivät vielä sisälly Tukholman sopimukseen. 14

Taulukossa 1 on esitetty sovellettavat vaarallisen jätteen raja-arvot niille EU:n POP-asetuksen yhdisteille jotka kuuluvat Tukholman sopimukseen. On syytä huomata, että POP-jäte voi olla vaarallista jätettä myös muiden sisältämiensä aineiden vuoksi, vaikka POP-yhdisteen pitoisuus jätteessä alittaisikin vaarallisen aineen pitoisuuden. POP-yhdiste Taulukko 1: EU:n POP-asetukseen sisältyvien Tukholman sopimuksen POP-yhdisteiden kemikaalilainsäädännön mukaiset luokitukset ja niille sovellettavat vaarallisen jätteen raja-arvot. Yhdisteen luokitus vaarallisten aineiden luettelossa tai muussa tietokannassa PCDD/PCDF - 15 μg WHOTEQ/kg 1) PCB R33, N; R50-53 50 mg/kg 2) Aldriini T; R24/25-48/24/25, Carc. Cat. 2 500 mg/kg 3; R40, N; R50-53 (0,25 %) Klordaani Carc. Cat. 3; R40, Xn; R21/22, 2 500 mg/kg N; R50-53 (0,25 %) Dieldriini T+; R27, T; R25 48/25, Carc. 1 000 mg/kg Cat. 3; R40, N; R50-53 (0,1 %) Endriini T+; R28, T; R24, N; R50-53 1 000 mg/kg (0,1 %) DDT T; R25-48/25, Carc. Cat. 3; R40, 2 500 mg/kg N; R50-53 (0,25 %) Heptakloori T; R24/25, Carc. Cat. 3; R40, 2 500 mg/kg R33, N; R50-53 (0,25 %) Klordekoni Carc. Cat. 3;R40, T; R24/25, N; 2 500 mg/kg R50-53 (0,25 %) Mireksi Carc. Cat. 3; R40, Repr. Cat. 3; 2 500 mg/kg R62-63, R64, Xn; R21/22, N; (0,25 %) R50/53 Toksafeeni Carc. Cat. 3;R40, T; R25, Xn; R21, Xi; 37/38, N; R50-53 2 500 mg/kg (0,25 %) Pentaklooribentseeni F; R11, Xn; R22, N; R50-53 2 500 mg/kg (0,25 %) Heksaklooribentseeni Carc. Cat. 2; R45, T; R48/25, N; R50-53 1 000 mg/kg (0,1 %) Heksabromibifenyyli 3)?? Lindaani (gamma-hch) T; R25, Xn; R20/21-48/22, R64, N; R50-53 2 500 mg/kg (0,25 %) HCH:n alfa- ja beeta-isomeerit 4) Carc. Cat 3; R40, T; R25, Xn; R21, N; R50-53 2 500 mg/kg (0,25 %) Pentabromidifenyylieetteri (sis. tetra- ja penta-bde) Xn; R48/21/22, R64, N; R50-53 2 500 mg/kg (0,25 %) Oktabromidifenyylieetteri (sis. heksa- ja hepta-bde) Repr. Cat. 2; R61, Repr. Cat. 3; R62 5 000 mg/kg (0,5 %) Perfluorioktaanisulfonihappo ja sen suolat Carc. Cat. 3; R40, Repr. Cat. 2; R61, T; R48/25, Xn; R20/22, 5 000 mg/kg (0,5 %) 15 Sovellettava vaarallisen jätteen luokittelun raja-arvo R64, N; R51-53 Endosulfaani 5) T; R24/25, Xi; R36, N; R50-53 2 500 mg/kg (0,25 %) 1) Dioksiineja ja furaaneja ei luokitella kemikaalilainsäädännössä, koska niitä ei valmisteta tuotteina; Suomessa sovellettava vaarallisen jätteen raja-arvo on POP-asetuksen liitteen IV raja-arvo 2) PCB-yhdisteille sovellettava raja-arvo on määritelty EU:n jäteluettelossa, ja se on sama kuin POP-asetuksen mukainen liitteen IV raja-arvo 3) EU:n kemikaalilainsäädännön mukaisia luokitustietoja ei saatavilla; IARC (The International Agency for Research on Cancer) on luokitellut heksabromibifenyylin mahdollisesti syöpää

aiheuttavaksi aineeksi (IARC group 2B), jota vastaava vaarallisen jätteen raja-arvo olisi 10 000 mg/kg (1 %) 4) Ei harmonisoitua EU-luokitusta CLP-asetuksen (1272/2008) liitteen VI taulukossa 3, luokitustiedot ovat peräisin aineen käyttöturvatiedotteista. Teollisuuden Reach-rekisteröinnissä tekemä luokitus: Acute Tox. 3, Acute Tox 4, Carc. 2, Aquatic Acute 1, Aquatic Chronic 1. (European Chemicals Agency (ECHA), C&L Inventory Database) 5) Endosulfaania ei ole vielä lisätty POP-asetuksen liitteeseen IV, joten asetuksen jätehuoltoa koskevia velvoitteita ei toistaiseksi sovelleta siihen Terveysvaaraa aiheuttavien aineiden raja-arvot jätteissä on Suomessa annettu jäteasetuksen liitteessä 3. Lisäksi ympäristövaarallisuuden arvioinnissa käytetään kansallisten soveltamisohjeiden mukaan ensisijaisesti kemikaalilainsäädännön mukaisia raja-arvoja ja kriteerejä (Dahlbo 2002). PCByhdisteille on asetettu sitova vaarallisen jätteen raja-arvo EU:n jäteluettelopäätöksessä. Dioksiini- ja furaaniyhdisteille vaarallisen jätteen rajaarvona käytetään EU:n POP-asetuksen liitteessä IV asetettua alempaa POPjätteen raja-arvoa. Edellä kuvattu POP-jätteiden luokittelukäytäntö tulee todennäköisesti muuttumaan vuoden 2015 kesäkuusta alkaen. EU:n komissio valmistelee parhaillaan ehdotusta EU:n jäteluettelopäätöksen uudistamiseksi, ja siinä tultaneen säätämään myös POP-yhdisteille sovellettavista vaarallisen jätteen raja-arvoista. Viimeisimmän komission toimittaman ehdotusluonnoksen mukaan POP-asetuksen liitteen IV raja-arvoja käytettäisiin vaarallisen jätteen raja-arvoina kaikille muille POP-asetuksen liitteessä IV nykyisin luetelluille yhdisteille paitsi bromidifenyylieettereille sekä PFOS:lle ja sen suoloille (EU:n komissio 2012). Varsinainen komission ehdotus annettaneen vuoden 2013 alkupuolella ja siitä on tarkoitus äänestää jätealan teknisessä mukauttamiskomiteassa (TAC) keväällä 2013. Edellä mainittujen vaarallisen jätteen raja-arvojen lisäksi jätteen luokittelun kannalta on keskeistä, onko kyseinen jäte luokiteltu EU:n jäteluettelossa vaaralliseksi vai vaarattomaksi. Voimassa olevassa jäteluettelossa on useita nimikkeitä, jotka koskevat myös POP-jätteitä, mutta jotka luokitellaan aina vaarattomaksi jätteeksi. Tällaisia ovat esimerkiksi useat PFOS-yhdisteitä tai bromattuja palonestoaineita sisältävät jätejakeet, kuten yhdyskunnista peräisin olevat tekstiilit, vaatteet, nahkajätteet, huonekalut, patjat ja muovit, jätteiden mekaanisessa käsittelyssä (kuten lajittelussa, murskauksessa, paalauksessa ja pelletoinnissa) syntyvät muovi- ja tekstiilijätejakeet, yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden liete sekä valokuvausfilmien ja paperin jätteet. Jätteen luokittelu tavanomaiseksi tai vaaralliseksi jätteeksi ei vaikuta EU:n POP-asetuksessa POP-jätteille säädettyihin käsittelyvelvoitteisiin, vaan jäte on käsiteltävä POP-asetuksen 7 artiklan edellyttämällä tavalla riippumatta sen luokituksesta. Jäte-erän luokitus vaarattomaksi tai vaaralliseksi jätteeksi voi kuitenkin vaikuttaa siihen, saako käsittelylaitos ottaa vastaan kyseistä POPjätettä. Käsiteltävän jätteen luokittelun muuttuminen vaarattomasta vaaralliseksi jätteeksi voi edellyttää käsittelylaitokselle ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla annetun ympäristöluvan muuttamista. Jos muuttunut jäteluokitus vaikuttaa laitokselle asetettaviin teknisiin vaatimuksiin, on arvioitava myös muutosten merkittävyys ja vaikutukset laitoksen ympäristövaikutuksiin. Laitoksesta aiheutuvien ympäristövaikutusten muuttuminen voi edellyttää 16

ympäristövaikutusten arviointiprosessin (YVA) uusimista (laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 468/1994). Jätteen luokitus voi vaikuttaa esimerkiksi polttolaitoksen prosessivaatimuksiin. Vaaralliseksi luokitellun jätteen, joka sisältää halogenoituja orgaanisia aineita yli 1 % (kloorina ilmaistuna), poltossa käytetyn uunin on saavutettava 1 100 o C lämpötila. Vaarattoman halogenoidun jätteen poltossa lämpötilavaatimus on 850 o C (valtioneuvoston asetus 362/2003 jätteen polttamisesta, 8 ). Lisäksi jätelain mukaan vaaralliseksi luokitellun jätteen kuljetuksen mukana on oltava siirtoasiakirja, ja vaarallisen jätteen tuottajan on pidettävä kirjaa mm. tuotetun jätteen määrästä, laadusta, toimituspaikasta ja käsittelystä. Jätteen luokitus voi yksittäistapauksessa vaikuttaa myös siihen, mikä viranomainen on toimivaltainen POP-jätteen käsittelyn osalta. Ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) mukaan aluehallintovirasto ratkaisee mm. POP-jätteen polttoa koskevan ympäristöluvan, sekä vaaralliseksi luokiteltua POP-jätettä tai yli 10 000 tn vuodessa vaarattomaksi luokiteltua POP-jätettä fysikaalis-kemiallisesti käsittelevän laitoksen luvan. Aluehallintoviraston päätösten valvontaviranomaisena toimii alueellinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus). Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen olisi puolestaan mm. vaarattomaksi luokitellun POP-jätteen fysikaalis-kemiallisen käsittelyn toimivaltainen lupa- ja valvontaviranomainen, mikäli käsiteltävän jätteen määrä on alle 10 000 tn/v. 3.2.1.2 Missä tapauksissa käytössä oleva tuote voi olla POPjätettä? POP-asetus ei edellytä, että kaikki POP-yhdisteitä sisältävät tuotteet pitäisi välittömästi poistaa käytöstä, jolloin niistä tulisi jätettä. Asetus sallii kaikkien POP-yhdisteiden käytön laboratoriotutkimuksissa ja vertailustandardeina. Myös POP-yhdisteitä tahattomina vierasainejääminä sisältävien aineiden, valmisteiden ja tavaroiden tuotanto, markkinoille saattaminen ja käyttö on edelleen sallittua. Lisäksi yksittäisille POP-yhdisteille on asetuksessa (liite I) määritelty sallittuja käyttökohteita. POP-asetus sallii edelleen bromattuja palonestoaineita sekä PFOS:ia ja sen suoloja ainesosanaan sisältävien tuotteiden markkinoille saattamisen ja käytön, jos tuotteet olivat käytössä ennen 25.8.2010, vaikka ne sisältäisivät POPyhdisteitä yli asetuksen pitoisuusrajojen. Tällaiset tuotteet muuttuisivat jätteeksi vasta silloin, kun niiden käyttö alkuperäiseen tarkoitukseensa päättyy. PFOS:ia sisältävät sammutusvaahdot katsottaisiin kuitenkin aina jätteeksi, koska niiden käyttö on ollut kokonaan kiellettyä 27.6.2011 alkaen. Vaikka POP-asetus ei kiellä sellaisten PCB:tä sisältävien tavaroiden käyttöä, jotka olivat käytössä jo POP-asetuksen tullessa voimaan heinäkuussa 2004, on ne muun lainsäädännön vaatimuksesta pitänyt poistaa käytöstä. Yli 5 dm 3 PCB:tä sisältävät laitteet tuli puhdistaa tai käsitellä EU:n PCB-direktiivin (96/59/EY) mukaan vuoden 2010 loppuun mennessä. Suomen kansallisessa lainsäädännössä näiden laitteiden käytöstä poistamista edellytettiin jo vuoden 1999 loppuun mennessä (valtioneuvoston päätös 711/1998). PCB-yhdisteistä monometyylitetraklooridifenyylimetaania, monometyylidiklooridifenyylimetaania ja monometyylidibromidifenyylimetaania sisältävien koneiden, laitteiden ja 17

muiden tuotteiden käyttö on puolestaan ollut Suomessa kiellettyä vuodesta 1993 valtioneuvoston päätöksillä 846/1993 ja 143/2000. Lisäksi Suomen kansallinen lainsäädäntö kieltää PCB:tä sisältävien yli 1 kvar:n kondensaattorien käytön. Ne täytyi poistaa käytöstä vuoden 1994 loppuun mennessä (valtioneuvoston päätös 1071/1989). Kaikki tällaiset PCB:tä sisältävät tai aiemmin sisältäneet laitteet, joiden käyttö on lailla kielletty, katsotaan POP-jätteeksi, ellei niitä ole puhdistettu PCB-direktiivin edellyttämällä tavalla. PCB-direktiivi ja VNp 711/1998 edellyttävät myös, että muutkin kuin edellä mainitut PCB:tä sisältävät laitteet tai esineet tulisi poistaa käytöstä mahdollisimman pian. POP-asetuksen liitteen I mukaan endosulfaania ainesosanaan sisältäviä tavaroita saa saattaa markkinoille ja käyttää 10.1.2013 saakka, mikäli kyseiset tavarat on valmistettu ennen 11.7.2012. Jos endosulfaania ainesosanaan sisältävä tavara on ollut käytössä jo ennen 11.7.2012, on tavaran markkinoille saattaminen ja käyttö sallittua myös tammikuun 2013 jälkeen. 3 Endosulfaania ainesosanaan sisältäviä tavaroita ei kuitenkaan ole tiettävästi Suomessa käytössä. Muita tarkoituksellisesti valmistettuja Tukholman sopimuksen POP-yhdisteitä (aldriini, klordaani, dieldriini, endriini, DDT, heptakloori, klordekoni, klordaani, mireksi, toksafeeni, heksaklooribentseeni sekä lindaani ja muut HCH-isomeerit sekä heksabromibifenyyli) ainesosanaan sisältäviä tavaroita saa edelleen käyttää, mikäli kyseinen tavara on ollut käytössä POP-asetuksen voimaan tullessa heinäkuussa 2004. Ne POP-yhdisteitä sisältävät aineet, valmisteet ja tavarat, joiden käyttö ei ole POP-asetuksen mukaan sallittua, olisivat jätettä, koska niiden haltija on jätteen yleisen määritelmän mukaisesti velvollinen poistamaan ne käytöstä. 3.2.1.3 POP-yhdisteitä sisältävistä jätteistä valmistetut uusiotuotteet Jätedirektiivin 6 artiklan mukaan jäte voi lakata olemasta jätettä ja muuttua uudeksi tuotteeksi, kun se on käynyt läpi kierrätys- tai hyödyntämistoimen ja se täyttää kaikki seuraavat arviointiperusteet: ainetta tai esinettä käytetään yleisesti tiettyihin tarkoituksiin aineelle tai esineelle on olemassa markkinat tai kysyntää aine tai esine täyttää tiettyjen tarkoitusten mukaiset tekniset vaatimukset ja on tuotteisiin sovellettavien olemassa olevien säännösten ja standardien mukainen 3 POP-asetuksen liite I sallii myös heksaklooributadieeniä, polykloorattuja naftaleeneja ja lyhytketjuisia klooriparafiineja sisältävien tavaroiden käytön samoin edellytyksin kuin endosulfaaninkin. Lisäksi lyhytketjuisia klooriparafiineja (SCCP) alle 1 painoprosenttia sisältävien aineiden ja valmisteiden tuotanto, markkinoille saattaminen ja käyttö on edelleen sallittu. SCCP:tä saa myös käyttää palonestoaineina patotiivisteissä sekä kaivosteollisuuden hihnakuljettimien kumissa, vaikka pitoisuus ylittäisikin 1 painoprosenttia. Nämä POP-yhdisteet eivät kuulu Tukholman sopimukseen. 18

aineen tai esineen käytöstä ei aiheudu haitallisia vaikutuksia ympäristölle eikä ihmisten terveydelle Jätedirektiivin mukaan näitä End-of-Waste arviointikriteereitä ei voida soveltaa suoraan yksittäisiin jätteisiin vaan niistä säädetään materiaalikohtaisesti joko EU:n asetuksella tai toissijaisesti kansallisilla säädöksillä. Kriteerit voivat sisältää myös raja-arvoja materiaalin sisältämien haitallisten aineiden epäpuhtauksille. Kansallisia säädöksiä jätteeksi luokittelun päättymisestä ei ole toistaiseksi annettu. EU:ssa on tähän mennessä annettu säädös romumetallien (rauta-, teräs- ja alumiiniromu) jätteeksi luokittelun päättymiselle, ja kriteerien laatiminen on meneillään kupariromulle, lasille, muoville, jätepaperille ja kompostille. Rauta-, teräs- ja alumiiniromun jätteeksi luokittelun päättymistä koskevassa komission asetuksessa (333/2011) tuotteeksi luokiteltavan romumetallin sisältämien POP-yhdisteiden pitoisuus ei saa ylittää POP-asetuksen liitteen IV raja-arvoja. On todennäköistä, että myös tulevissa muiden materiaalien End-of- Waste kriteereissä edellytetään, että tuotteeksi katsottava materiaali ei saa sisältää POP-yhdisteitä yli POP-asetuksen liitteen IV alemman raja-arvon. Mm. jätealan teknisessä adaptaatiokomiteassa (TAC) heinäkuussa 2012 äänestyksessä olleissa komission ehdotuksissa kupariromun, lasimurskan ja keräyspaperin End-of-Waste kriteereiksi on esitetty samaa, samoin kuin valmisteilla olevissa muovin End-of-Waste-kriteereissä (Joint Research Centre, 2011). Mikäli POP-yhdisteitä sisältävän tuotteen markkinoille saattaminen on asetuksen mukaan mahdollista, uusiotuotteen on täytettävä uudelle tuotteelle POP-asetuksen liitteessä I asetetut tuoteraja-arvot, lukuun ottamatta tetra-, penta-, heksa- ja heptabromidifenyylieettereitä, joille on asetettu erillinen pitoisuusraja-arvo kierrätysmateriaaleista valmistetuille tuotteille. Markkinoille saatettavan kierrätysmateriaalista valmistetun tavaran tai valmisteen sisältämän tetra-, penta-, heksa- ja heptabromidifenyylieetterin enimmäispitoisuus on 1000 mg/kg (0,1 p-%), kun neitseellisistä materiaaleista valmistetut tuotteet saavat sisältää BDE-yhdisteitä tahattomina vierasainejääminä enintään 10 mg/kg (0,001 p-%). PFOS:n ja sen suolojen osalta kierrätysmateriaaleista valmistettuihin aineisiin, valmisteisiin ja tavaroihin sovelletaan samoja raja-arvoja kuin neitseellisistä raaka-aineista valmistettuihin materiaaleihin. Aineet ja valmisteet saavat sisältävää PFOS:ia ja sen suoloja tahattomina vierasainejääminä enintään 10 mg/kg (0,001 p-%) ja puolivalmisteet ja tavarat tai niiden osat 1000 mg/kg (0,1 p-%). Tekstiilit ja muut pinnoitetut materiaalit saavat sisältää PFOS-yhdisteitä vähemmän kuin 1 μg/m 2. 3.2.2 POP-jätteen käsittelyvaatimukset EU:n POP-asetus edellyttää, että jäte, joka sisältää POP-yhdisteitä yli asetuksessa säädettyjen pitoisuusrajojen, on loppukäsiteltävä tai hyödynnettävä siten, että jätteen sisältämät POP-yhdisteet hävitetään tai 19