NUORISTA SUOMESSA ALLIANSSI

NUORISTA SUOMESSA ALLIANSSI 1

2

NUORISTA SUOMESSA 3

Lähteinä on käytetty tilastoja ja julkaisuja seuraavilta tahoilta: Allianssi, Kuopion kaupunki, Nuorisoasian neuvottelukunta, Siirtolaisinstituutti, STAKES, Suomen Kuntaliitto, Tilastokeskus, Työministeriö, Valtiovarainministeriö, VATT ja Ympäristöministeriö. Lisää tietoa nuorten elinoloista löytyy osoitteesta: www.alli.fi/tieto/nuorisotyo/elinolot. Sieltä löytyy myös tähän julkaisuun liittyvää lisämateriaalia. Nuorista Suomessa -julkaisua voi tilata hintaan 10 mk/kpl + postikulut: (09) 348 24 303 tai info@alli.fi Katso myös Nuorisoasiain neuvottelukunnan nuorten elinoloindikaattorisivut osoitteessa: www.nuoret.org Toimitus: Päivi Kurikka Ulkoasu: Satu Ilta Kirjapaino: F.G.Lönnberg, Helsinki 2001 ISBN 951-9094-75-X 4

Nuoret tarvitsevat nuorisopolitiikkaa Allianssi halusi kehittää käyttöösi nuorten elinoloja kuvaavan seurantajärjestelmän. Seurantajärjestelmä kuvaa nuorta, nuoren asemaa yhteiskunnassa ja mm. sosioekonomista taustaa, työllistymistä sekä nuorisojärjestöjen toimintaa, resursseja ja nuorten uusia osallistumisen muotoja. Aineistosta nostan esille muutaman kiinnostavan ja hälyttävän huomion. Työllisyys on parantunut Suomessa, mutta nuorisotyöttömyyden (alle 20-vuotiaat) osuus on edelleen 30 %. Tutkimukset ovat myös osoittaneet,että nuoret ovat muita useammin nk. tuloköyhiä, ja ansiotulot ovat prosentuaalisesti kasvaneet huomattavasti vähiten nuorten keskuudessa. Lisäksi jos tarkastelemme nuorten päihteiden käyttöä, niin päihteiden käyttö ja sen ongelmat keskittyvät vuosi vuodelta yhä nuorempiin. Nämä huomiot ovat erittäin huolestuttavia, ja vaativat tehokkaita toimenpiteitä. Nuoret tarvitsevat nuorisopolitiikkaa, jota tehdään erityisesti kunnallisella tasolla. Nuoret tarvitsevat politiikkoja ja kunnallisia päättäjiä, jotka välittävät nuorista ja haluavat parantaa nuorten asemaa.merkittävää on poliitikkojen kokemukset ja tekemä työ nuorten eteen. Allianssi haluaa tehdä tätä vaikuttamista yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Toivomme, että tämä julkaisu ja erillinen verkkoaineisto avaa uusia näkemyksiä nuorten elämäntilanteesta, ja olemme valmiita yhteistyössä vaatimaan tehokkaampaa nuorisopolitiikkaa. Jukka Tahvanainen pääsihteeri 5

Nuoret haluavat osallistua ja vaikuttaa, päättää ja ottaa vastuuta Päämääränä tulee olla: Osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollistaminen ja tukeminen Nuorten osallistumisen ja vaikuttamisen tulee perustua todellisiin ja konkreettisiin mahdollisuuksiin tehdä ja toimia. Osallistuminen ja halu vaikuttaa eivät ole vain aikuisten ja täysi-ikäisten asia tai etuoikeus, vaan siihen voidaan oppia ja kasvaa jo lapsesta lähtien. Eri tahoilla toimivien aikuisten tulee rohkaista lapsia ja nuoria ottamaan kantaa ja vaikuttamaan tarjoamalla siihen todellisia välineitä, tietoa ja taitoja. Kouluilla on mahdollisuuksia tukea nuoria osallistumaan ja kiinnostumaan yhteiskunnasta ja omasta lähiympäristöstään. Koulujen tulee aktiivisesti huomioida opetuksessaan yhteiskunnallista osallisuutta edistävät tekijät ja demokratiakasvatus yhdessä kansalaisyhteiskuntaan kuuluvien toimijoiden kanssa. Työllisyyden edistäminen Nuorten työllistymistä edistäviä toimenpiteitä on kehitettävä. Tämä tarkoittaa myös koulutusjärjestelmää, jonka tulee kyetä paremmin tukemaan nuorten hakeutumista työmarkkinoille. Nuorten työllistyminen muodostaa pohjan paremmalle elämänhallinnalle. 1990-luvulla on nuorten työpajatoiminnasta tullut merkittävä menetelmä edistää nuorten pääsyä työmarkkinoille. Työpajatoimintaa ja sen kehittämistä on jatkossakin tuettava. Nuorten työllistymisen edellytysten parantaminen muodostaa pohjan myös tulevaisuuden väestö- ja hyvinvointipolitiikalle. Maahanmuuttajanuorten koulutukseen ja työllistymisen edellytyksiin tulee kiinnittää erityistä huomiota. 6

Nuorisotyön aseman vahvistaminen Sijoittaminen nuorisotyöhön on sijoittamista kansalaisyhteiskuntaan. Nuorten elämänrakentamiseen liittyvistä haasteista selviydytään parhaiten, kun kasvua on pitkäjänteisesti tukemassa osaavat aikuiset sekä tasavertaisuuteen pohjautuva mielekäs toiminta. Tätä tekee nuorisotyö. Sen perustehtävänä on parantaa nuorten elinoloja ja tukea nuorten kansalaistoimintaa. Pitkäjänteinen nuorisotyö tarvitsee toimiakseen lisää resursseja ja ihmisiä. Lisäresurssointi nuorisotyöhön on edullinen ja tehokas keino toimia nuorten parhaaksi. Nuorten elämähallinnan edellytyksiä parannetaan myös kehittämällä poikkihallinnollista yhteistyötä eri viranomaistahojen välillä. Päihteiden käytön ehkäisy Nuorten päihteiden käytön ehkäisy on koko yhteiskunnan asia. Avainasemassa siinä ovat kodit, koulut sekä eri viranomais- ja kansalaisjärjestötoimijat. Niiden kaikkien tiedollista ja toiminnallista valmiutta tehdä pitkäjänteistä ennaltaehkäisevää työtä nuorten päihteiden käytön vähentämiseksi on tuettava. Päihteiden käytön ennaltaehkäisyssä on erityisen tärkeää se, että nuorelle kyetään tarjoamaan elämänhallinnan edistämiseksi tarvittavia välineitä sekä mielekästä ja onnistumisen tunnetta välittävää tekemistä ja toimintaa. Koulujen, järjestöjen ja kunnallisista toimijoista erityisesti nuorisotoimen toiminta on syytä kytkeä lähemmin toisiinsa, joka mahdollistaisi koulupäivien jälkeisen ja saumattoman toiminnan esim. harrastus- ja kerhotoiminnan kautta. Nuorisotyöllä parannetaan nuorten elinoloja ja luodaan edellytyksiä nuorten kansalaistoiminnalle. Nuorisotyön toteuttamisesta vastaavat valtio ja kunnat. Niiden on myös luotava edellytykset nuorten omalle kansalaistoiminnalle, jota käytännössä totuttavat nuorisojärjestöt. Varhaisnuoria ovat 7-14 -vuotiaat. Nuoria ovat 15-29 -vuotiaat. 7

Nuorten asema 1990-luvulla Nuorten määrä Suomen väestönkasvu on hidastunut 1990-luvulla. Väestö kasvoi koko vuosikymmenellä noin 200 000 hengellä. Alueelliset erot väestökehityksessä ovat olleet huomattavia. Väestöltään kasvavia seutukuntia oli 1990-luvulla parikymmentä. Näitä olivat etenkin pääkaupunkiseutu ja eri maakuntakeskukset ja niiden ympäristöalueet. Väestömenetykset ovat olleet suurimmat Pohjois- ja Itä- Suomessa sekä eräillä alueilla läntisessä Suomessa. Nuorten 15-29 -vuotiaiden lukumäärä ja prosentuaalinen osuus väestöstä on koko 1990-luvun vähentynyt. Vuoden 1990 eri ikäluokkien yhteenlaskettu osuus oli 20,5 % vähentyen vuoden 1999 tasolla 18,6 %:iin. Nuorista 15-19 -vuotiaiden ryhmän osuus on pysynyt lähes saman suuruisena koko 1990-luvun jopa hieman kasvattaen osuuttaan. Sen sijaan sekä 20-24- että 25-29 -vuotiaiden osuus on vähentynyt huomattavammin. 20-24 -vuotiaiden osuus väheni 1990-luvun alkupuoliskolla, mutta on siitä lähtien hieman kasvattanut osuuttaan. Suurin pudotus on tapahtunut 25-29-vuotiaiden osuuden kohdalla. Vuonna 1999 tämän ikäisiä oli koko väestöstä 1,6 %-yksikköä vähemmän kuin 1990-luvun alussa. Väestöennuste vuoteen 2030 Tulevina vuosikymmeninä Suomen väestökehitykselle on leimallista erityisesti vanhusväestön määrän nopea kasvu. Väestöennusteiden mukaan yli 65-vuotiaiden osuus kasvaa 17 %:sta 26 %:iin. Tulevaisuudessa erityisesti työikäisen väestön määrä vähentyy. Kun 15-64 -vuotiaita vuonna 2010 on väestöstä 67 %, on vastaava osuus vuonna 2030 59 %. Lasten ja varhaisnuorten osuuden sen sijaan arvioidaan pysyttelevän noin 16 %:ssa koko ennusteajanjakson. Suomen väkiluku tulee arvioiden mukaan pysyvän nykyisessä noin viiden mil- 8 Nuorten asema 1990-luvulla

joonan tasossa ainakin vuoteen 2030 saakka. Ennusteiden mukaan 50 vuoden kuluttua vuositasolla syntyy noin 10 000 lasta vähemmän kuin nykypäivinä. Tuolloin tuo 50 000 syntyneen määrä tarkoittaa väkiluvun pienenemistä alle viiden miljoonan. Väestökehityksen ja -rakenteen muutos vaikuttaa tulevaisuudessa luonnollisesti myös väestön keskuudessa vallitsevaan elatussuhteeseen. Vuonna 1998 sataa työllistä kohden oli 133 ei-työllistä. Huolimatta kohentuneesta työllisyystilanteesta tulee elatussuhteen kehitys muodostumaan tulevaisuudessa yhä suuremmaksi ongelmaksi. Vuonna 2030 arvioidaan sataa työllistä kohden olevan jo 145 työvoiman ulkopuolella olevaa. Kun tarkastellaan väestöennusteiden vaikutuksia julkisen sektorin palveluiden tuottamiseen ja tarjontaan, ennakoi se tietysti vanhuspalveluiden voimakasta kasvua ja vastaavasti lapsiin ja nuoriin kohdistuvien, etenkin sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluiden tarjonnan vähentymistä. Työvoimapoliittisesti tilanteen ennakoidaan merkitsevän eräiden alojen työvoimapulaa. Julkisen sektorin työntekijöistä etenkin kuntasektorilla ennakoidaan 40 000 15-19 vuotiaat 20-24 vuotiaat 25-29 vuotiaat 35 000 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 0 1990 1992 1994 1996 1998 KUVIO 1. 15-29-vuotiaat, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa, eivät opiskele tai ole työssä 1990-1998 (lkm). (Lähde: NUORA elinoloindikaattorit) Nuorten asema 1990-luvulla 9

tulevan pulaa. Vuoteen 2010 mennessä sinne arvioidaan tarvittavan 130 000 uutta työntekijää. Nuorten pääasiallinen toiminta Nuorten sijoittuminen opiskeleviin, työssä käyviin ja työttömiin on seurannut etenkin 1990-luvulla voimakkaasti yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen linjaa. 1990-luvun puolivälin taloudellisessa lamatilanteessa nuorten työttömien määrä lisääntyi ja työssä käyvien osuus väheni huomattavasti. Työvoima- ja koulutuspoliittisista ratkaisuista johtuen myös opiskelevien nuorten määrä lisääntyi. 1990-luvun puolivälin jälkeen nuorten työllistyminen on lisääntynyt ja opiskelijoiden osuus vähentynyt. Hitaimmin on vähentynyt työttömien nuorten osuus. Suomalainen nuoriso on korkeasti koulutettua. Nuorista 20-30 -vuotiaista lähes 83 % on suorittanut peruskoulun jälkeisen tutkinnon, kun vastaava osuus koko väestössä on 58 %. Peruskoulun päättäneistä jatkaa lukiossa tai ammatillisissa oppilaitoksissa noin 95 % ja näistä noin puolet jatkaa opintojaan myöhemmin yliopistoissa ja korkeakouluissa. Peruskoulun jälkeistä koulutusta tai tutkintoa vailla olevien, ei koulutuksessa olevien tai työmarkkinoiden ulkopuolella olevien nuorten määrä oli vuonna 1999 alussa samalla tasolla kuin vuosikymmenen alussa. Näitä nuoria oli vuoden 1998 lopussa noin 65 000. Verrattuna vuosiin 1992 ja 1994 on tilanne parantunut huomattavasti. Tuolloin vastaavassa asemassa olevia oli keskimäärin noin 95 000 nuorta. Eri ikäluokkia tarkasteltaessa erityisesti 25-29 -vuotiaiden joukossa on edelleen vuosikymmenen alkuun verrattuna enemmän kouluttamattomia ja työttömiä nuoria kun muissa ikäluokissa. Niissä sen sijaan koulutukseen hakeutuminen, tutkinnon suorittaminen tai työelämään siirtyminen yleistyi vuosikymmenen loppua kohden. Huolimatta myönteisestä kehityksestä yhä noin 10 % nuorten ikäryhmästä jää vaille työtä tai koulutuspaikkaa. Nuorten työttömyys Aiempaan tilanteeseen verrattuna nousi työttömyysaste Suomessa 1990-luvulla erittäin korkeaksi. Työttömyysaste kohosi vuonna 1994 16,6 %:iin, kun vastaava osuus oli vuonna 1990 3,2 %. Työttömyysaste on vuodesta 1995 lähtien alentunut ja vuoden 2000 tilastojen mukaan se oli 9,8 %. Nuorten työhön sijoittuminen vaikeutui muihin työvoimaan kuuluviin verrattuna vielä voimakkaammin. Nuorisotyöttömyysaste (joihin luetaan kuuluvaksi 15-10 Nuorten asema 1990-luvulla

50 15-19 vuotiaat 20-24 vuotiaat 25-29 vuotiaat 40 30 20 10 0 1990 1990 1992 1992 1994 1994 1996 1996 1998 1998 KUVIO 2. 15-29-vuotiaiden työttömyysaste 1990-2000 (%). (Lähde: Tilastokeskus) 24-vuotiaat työttömät) oli suurimman työttömyyden aikana 34 %. Vuonna 2000 tämä luku oli 21,4 %. 15-29 -vuotiaita nuoria tarkasteltaessa vaikein työllistymistilanne on ollut alle 20 -vuotiaiden keskuudessa, joista työvoimaan kuuluvista oli vielä vuonna 2000 työttömänä lähes joka kolmas nuori. Työttömyysaste alle 20-vuotiaiden keskuudessa on yhä lähes kaksinkertainen vuoteen 1990 verrattuna ja vuoteen 1994 verrattuna se on laskenut vain 10,8 %-yksikköä. Vuonna 2000 20-24 -vuotiaiden työttömyysaste oli 16,8 % ja 25-29 -vuotiaiden 10,7 %. Vaikka työllistyminen on nyt helpompaa ja työpaikkoja on tarjolla enemmän, on erityiseksi ongelmaksi myös nuorten työttömien kohdalla muodostunut pitkäaikaistyöttömyys. Pitkäaikaistyöttömiä eli yli vuoden työttömänä olleita oli vuonna 2000 kaikista työttömistä 27,2 %. Nuorten toimeentulo Työelämän ulkopuolelle jääminen ja opiskelu aiheuttavat selviä vaikeuksia hankkia toimeentuloa. Erityisesti pitkäkestoinen työttömyys ajaa sen kohdanneita toimeentulotuen hakijoiksi. Toimeentulotukea saaneista nuorten osuus lähti voimakkaaseen nousuun heti 1990-luvun alkuvuosina ollen korkeimmillaan vuonna 1996. Tuolloin toimeentulotukea sai 143 460 nuorta. Tukea saaneiden osuus Nuorten asema 1990-luvulla 11

80 000 15-19 vuotiaat 20-24 vuotiaat 25-29 vuotiaat 70 000 60 000 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 0 1990 1992 1994 1996 1998 KUVIO 3. 15-29-vuotiaiden toimeentulotukea saaneiden määrä 1990-1998. (Lähde: NUORA elinoloindikaattorit) on laskenut siitä lähtien. Kuitenkin vielä vuonna 1998 lähes 120 000 nuorta oli joutunut turvautumaan toimeentulotukeen. Vuoden 1999 toimeentulotukitilastojen mukaan toimeentulotukea oli käyttänyt useampi kuin joka viides (21,4%) 20-24 -vuotias. 25-29 -vuotiaista tukea oli saanut noin 15% ja alle 18 -vuotiaista 11,4%. Toimeentulotukea sai 9,5% koko väestöstä. Toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkaiden ydinryhmä ovat pitkäaikaistyöttömät. Näitä pitkäkestoisen työttömyyden kohdanneita nuoria oli vuonna 1998 noin 18 000 toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkaana. Pitkäaikaisasiakkaiden määrä kasvoi erityisesti 1990-luvun puolivälistä lähtien, huippuvuoden ollessa 1996. Suhteellisesti eniten tuolloin kasvoivat 20-24 - ja 25-29 -vuotiaiden pitkäaikaisasiakkaiden osuudet. Nuorten heikentynyt työmarkkina-asema heijastui 1990-luvulla myös tämän ryhmän verotettavien tulojen kehitykseen. Opiskelijoiden ryhmä on yhä suurin 12 Nuorten asema 1990-luvulla

17-24 vuotiaat 25-34 vuotiaat 35-44 vuotiaat 45-54 vuotiaat 100 000 80 000 60 000 40 000 20 000 0 1993 1995 1998 KUVIO 4. Valtionverotuksen alaisten ansiotulojen kehitys 1993-1998 (milj. mk). (Lähde: Tilastokeskus) ryhmä tarkasteltaessa nk. tuloköyhiä (pienituloisia). Heidän osuutensa on tässä joukossa pienentynyt verrattaessa vuosia 1996-1998 ja eri sosioekonomisia ryhmiä toisiinsa. Kaiken kaikkiaan tuloerot Suomessa ovat kasvaneet etenkin 1990-luvun puolivälin jälkeen. Nuorten ansiotason kehitys on 1990-luvulla ollut hitaampaa kuin muun väestön keskuudessa. Vuosien 1990-1998 välisenä aikana kasvoivat 25-34 -vuotiaiden verotettavat tulot vain noin 6 %-yksikköä. Vastaavasti 35-44 -vuotiaiden ansiotulojen lisäys oli tuona aikana 12,3 %-yksikköä ja 45-54 -vuotiaiden 32,5 %-yksikköä. Nuorten asuminen ja muuttoliike Nuorten kohdalla yksi itsenäistymisen merkeistä on muutto pois vanhempien ja lapsuuden kodista. Oman asunnon saaminen on kuitenkin ollut vaikeaa useista yhteiskuntapoliittisista tekijöistä johtuen. Niistä voidaan mainita asuntokannan painottaminen omistusasuntoihin vuokra-asuntojen sijaan, asuntojen hinnat ja Nuorten asema 1990-luvulla 13

yksinäisiä asunnottomia näistä 18-24 vuotiaita 10 000 8 000 6 000 18-24 vuotiaiden %-osuus asunnottomista 4 000 1996 16 % 1997 22 % 2 000 1998 20 % 0 1996 1997 1998 1999 1999 18 % KUVIO 5. Asunnottomuus Suomessa 1996-1999. (Lähde: Asuntomarkkinaselvitys 2000) korkeat vuokrat, muuttoliikkeestä johtuva väestön kasautuminen muutamiin kasvukeskuksiin sekä useat henkilökohtaiset tekijät kuten köyhyys, avioero, työttömyys sekä päihde- ja mielenterveysongelmat. 1990-luvulla eri ikäluokissa vanhempien kanssa asuvien osuudet ovat laskeneet kaikkien ikäluokkien kohdalla. Vuonna 1990 alle 20-vuotiaista noin 93 % asui vanhempiensa kanssa ja yli 25-vuotiaista noin 15 %. Vuosikymmenen lopulla vastaavat osuudet olivat 89 % ja 12 %. Asunnottomuus on vieläkin Suomessa ongelma. Asunnottomuuteen ovat syynä monet tekijät sekä yhteiskunnallisella että henkilökohtaisella tasolla. Asunnottomuudelle on tyypillistä sen keskittyminen suurimpiin kaupunkeihin ja etenkin pääkaupunkiseudulle. Asunnottomuus on 1990-luvun puolivälin jälkeen kääntynyt taas nousuun, johon selityksenä löytyy väestön voimakas muuttoliike nimenomaan eteläisen Suomen kaupunkeihin. Asunnottomien joukossa on paljon nuoria. Nuorten asunnottomuus on usein piilevää eli asumista sukulaisten ja ystävien luona. Nuorten asunnottomien määrä on 1990-luvun puolivälistä lähtien noussut. Vuonna 1999 asunnottomia nuoria oli noin 1 800. Kaikista asunnottomista tämä oli 18 %. 1990-luku on merkinnyt muuttoliikkeen osalta vilkasta maan sisäistä muuttoa. Ajanjaksolla rekisteröitiin yhteensä noin 2,2 miljoonaa muuttoa. Muuttoliikkeellä on ollut erittäin voimakas alueellinen vaikutus. Maaseutumaiset kunnat ovat menettäneet väkeä muutamille kasvukeskuksille ja erityisesti suurimmille yliopistokaupungeille ja niiden lähialueille. 14 Nuorten asema 1990-luvulla

Tyypillisin muuttaja on ollut korkeasti tai melko korkeasti koulutettu 20-30 - vuotias nuori. Tyypillisimmät muuton syyt ovat olleet kouluttautuminen, työ tai toiveet paremmasta elintasosta. 1990-luvulla on kuntien välinen muutto lisääntynyt kaikissa 15-29-vuotiaiden ikäluokissa Vuosikymmenen alkuvuosina 1990-1992 muuttaminen jopa vähentyi johtuen työllisyys- ja taloustilanteen nopeasta heikkenemisestä. Siitä lähtien nuoria muuttajia on ollut liikkeellä yhä enenevässä määrin. Nopeimmin ovat lisääntyneet yli 20 -vuotiaiden muutot. Vuonna 1998 25-29 -vuotiaiden ikäluokkiin kuuluvista muutti 22 % ja 20-24 -vuotiaiden noin 16 %. Vuodesta 1994 voimaan tulleen kotikuntalain vaikutus muuttoliikkeeseen on arvioitu vuositasolla olleen noin 13 000 muuttoa, joista suurin osa on ollut opiskelijoita. Koko 1990-luku on merkinnyt suomalaisessa yhteiskunnassa alueellisten erojen korostumista. Väestöltään taantuvien ja kasvavien seutujen väestön ongelmat ja tarpeet ovat näkyneet voimakkaasti myös julkisissa palveluissa, niiden saatavuudessa ja laadussa. Nämä ovat näkyneet myös mielipiteissä kuntapalveluista. 1990-luvun puoliväliin verrattuna nuorten aikuisten (18-26 -vuotiaiden) tyytymättömyys palveluihin on lisääntynyt selvästi. Selvimmin näin on tapahtunut arvioitaessa koulutusmahdollisuuksia ja terveyspalveluja. Palveluarvioihin liittyvät hyvin huomattavat alueelliset erot, sillä tyytymättömyys on selvästi suurinta asukasmäärältään pienissä kunnissa. Näissä tyytymättömyys on myös lisääntynyt suhteellisesti eniten. Nuoren syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat Syrjäytymiselle on tyypillistä monien eri ongelmien kasautuminen. Merkittävimmät syrjäytymistä edesauttavat tekijät ovat koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jääminen. Tällä hetkellä Suomessa arvioidaan olevan vakavassa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria noin 15 000-20 000. Ryhmän ytimen muodostavat ne nuoret, joiden pääasiallinen toimeentulo muodostuu toimeentulotuesta, jotka eivät ole hakeutuneet koulutukseen tai työhön tai ovat keskeyttäneet opinnot. Näiden ongelmien yhdessä tai erikseen esiintyminen aiheuttaa usein erilaisten sosiaalisten ongelmien kasautumista sekä epätietoisuutta elämän ja tulevaisuuden rakentamisesta. 1990-luvulla on nähty nuorten mielenterveysongelmien lisääntyvän selvästi. On arvioitu, että lapsista ja nuorista 15-20 %:lla on psyykkisiä häiriöitä ja noin 8 %:n arvioidaan olevan erityisen hoidon tarpeessa. Tavallisin diagnoosi on käytöshäiriö, josta kärsii yli 10 %:a lapsista ja nuorista. Vakavaa masennusta esiintyy noin 5-10 %:lla. Vain pienen osan arvioidaan (10-15 %) hakevan apua ongelmiinsa. Nuorten asema 1990-luvulla 15

20 Tytöt Pojat 15 10 5 0 Alkoholi ja pillerit Kannabis Liuottimet Lääkkeet Kovat huumeet KUVIO 6. 15 -vuotiaat ainakin kerran päihteitä kokelleet ja käyttäneet vuonna 1999 (%). (Lähde: STAKES) Nuorten päihteiden käyttö Päihteiden käyttö ja saatavuus sekä niiden käytöstä aiheutuneet ongelmat ovat lisääntyneet Suomessa 1990-luvulla. Yhä nuoremmat kokeilevat ja käyttävät päihteitä. Huumeiden käytön alueelliset erot ovat vielä suuria. Käyttö on vielä keskittynyt paljolti suurimpiin kaupunkeihin, mutta etenkin kannabiksen kokeilu ja käyttö on yhä tutumpi ilmiö myös maaseudulla ja sen taajamissa. Päihteisiin liittyvät lieveilmiöt kuten terveyshaitat, hoidon tarpeen lisääntyminen, kuolemat ja rikollisuus ovat tämän kehityksen myötä myös yleistyneet. Ongelmat keskittyvät nyt yhä nuorempiin. Nuorten asenteet huumeita kohtaan ovat muuttuneet sallivimmiksi, näin on etenkin kannabiksen ja muiden miedoiksi koettujen huumeiden kohdalla. Suomalaisten nuorten keskuudessa etenkin nuorten tyttöjen päihteiden käytössä on tutkimusten mukaan tapahtunut käytön selvää lisääntymistä. 14-vuotiaiden tyttöjen humalahakuinen juominen sekä tupakointi ovat jo yleisempi ilmiö kuin vastaavanikäisten poikien. Viikoittain alkoholia käyttäviä 16-vuotiaita on noin viidennes nuorista, 18-vuotiaiden kohdalla yli kolmannes kuuluu tähän joukkoon. 16 Nuorten asema 1990-luvulla

Kovien huumeiden käyttäjiä arvioitiin vuonna 1999 olevan 15-vuotiaiden keskuudessa 3 % tytöistä ja noin 1 % pojista. Noin puolet tämän ikäisistä tiesi ainakin yhden huumekokeilijan lähipiiristään ja huumeita oli tarjottu noin seitsemälle prosentille nuorista. Maahanmuuttajanuoret 1990-luvulla on maahanmuutto Suomessa lisääntynyt voimakkaasti. Kun vuonna 1990 Suomessa asui 21 000 ulkomaiden kansalaista, oli heidän määränsä vuoden 1999 lopussa jo noin 87 000. Alle 34-vuotiden osuus maahanmuuttajista on 1980- ja 1990-luvuilla vaihdellut 70-80 %:n välillä. Useimmin maahanmuuttaja on ollut 25-34-vuotias. Eniten alle 30-vuotiaita maahanmuuttajanuoria on tullut Suomeen (pl. Ruotsi) entisen Neuvostoliiton alueelta ja Venäjältä, Virosta, entisen Jugoslavian alueelta ja Somaliasta. Ulkomaalaisten osuus työvoimasta on noin 1,5 %. Työttömyysaste ulkomaalaisten keskuudessa on suomalaisiin verrattuna erittäin korkea, esim. vuoden 1999 lopussa se oli 38 %. Maahanmuuttajien työttömyysaste on laskenut koko 1990-lukua tarkasteltaessa noin 10 %. Suurimmiksi syiksi maahanmuuttajatyöttömyyteen on pidetty puutteellisista kielitaitoa sekä yleisiä ulkomaalaisasenteita, jotka kielteisyytensä vuoksi ovat usein olleet esteenä työsuhteen syntymiselle. Nuorten asema 1990-luvulla 17

Nuorisotyö Suomessa Valtion tuki nuorisotyölle Valtion tuki nuorisotyölle tulee pääosin Veikkauksen tuotosta. Nuorisotyön ohella Veikkauksen tuottoa ovat jakamassa kulttuuri, tiede, liikunta ja nyttemmin myös kirjastolaitos. Nuorisotyölle tuleva tuki on tarkoitettu nuorisotyötä tekeville kansalaisjärjestöille, kunnissa tehtävälle nuorisotyölle, valtakunnallisten nuorisokeskusten toiminnan tukemiseen, nuorisotutkimuksen edistämiseen sekä nuorten kansainvälisen toiminnan tukemiseen. Valtion tuki nuorisotyölle on pienentynyt 1990-luvulla. Vuonna 1990 nuorisotyön osuus Veikkauksen tuotosta oli 12,1 %, mutta vuonna 2001 enää vain 5,2 %. Osuuden pienentyminen on pääosin johtunut kirjastojen valtionosuuksien siirrosta katettavaksi Veikkauksen tuotosta eikä valtion budjettivaroista. Valtion tuki nuorisotyölle on pienentynyt sekä suhteellisesti että markkamääräisesti tarkasteltuna. Jos vuosittain myönnetty määräraha muutetaan vuoden 2000 rahanarvon mukaiseksi, on nuorisotyön tuki pienentynyt vuodesta 1991 vuoteen 2000 mennessä 47,6 miljoonaa markkaa (4,3 milj. ) Vuonna 2001 valtio jakoi nuorisotyömäärärahoina 121,1 miljoonaa markkaa (11 milj. ). Tämä on noin 0,06 % valtion koko budjetista. Veikkauksen tuotto Nuorisotyön %-osuus 1991 1295 11,1 1992 1426,5 10,3 1993 1523,6 8,4 1994 1522,6 8,1 1995 1684,8 7 1996 1740,4 6,4 1997 1993,9 5,6 1998 2115,6 5,1 1999 2194 5,2 2000 2270 5,1 KUVIO 7. Veikkauksen tuotto ja nuorisotyön osuus siitä vuosina 1991-2000 (milj. mk) 18 Nuorisotyö Suomessa

Nuorisojärjestöjen valtionavustukset Nuorisojärjestöille kohdennettujen valtionavustusten osuus on sekin laskenut selvästi 1990-luvulla. Jyrkkä osuuden pudotus koettiin etenkin vuonna 1993, jonka jälkeen myönnetty avustus on käytännössä pysynyt samantasoisena koko loppu vuosikymmenen ja 2000-luvun alun. Vuonna 1993 järjestöavustukset olivat edellisvuoden noin 53 miljoonan markan (4,8 milj. ) sijasta noin 45 miljoonaa markkaa (4,1 milj. ). Vuonna 2001 vastaava summa on 42 miljoonaa markkaa (3,8 milj. ). Kuntien valtionosuudet nuorisotyöhön Kunnille kohdistettujen nuorisotyön järjestämiseen tarkoitettujen valtionosuuksien maksatusperusteissa tapahtui muutos vuonna 1993. Tuolloin siirryttiin nuorisotyöstä kunnalle aiheutuvien kulujen korvaamisesta asukaslukuun perustuvaan avustukseen. Tämän käyttämisessä kunnat saavat käyttää omaa harkintavaltaansa. Käytännössä tämä on merkinnyt sitä, että kunta on saanut järjestää nuorisotoimen hoitamisen ja organisoinnin haluamallaan tavalla. Useissa kunnissa se on merkinnyt rajuja leikkauksia nuorisotoimen resursseihin. Täysin vapaasta harkintavallasta siirryttiin vuonna 1997 tilanteeseen, jossa kunnat velvoitettiin käyttämään nuorisotyöhön tarkoitetut valtionosuudet nuorisotyön ja -toiminnan toimintaedellytysten turvaamiseen. Kunnille myönnettävät valtionosuudet nuorisotyöhön ovat 1990-luvulla pienentyneet 71 miljoonasta markasta (6,5 milj. ) noin 37 miljoonaan markkaan (3,4 milj. ). Valtio on leikannut määrärahaa 34 miljoonalla markalla (3,1 milj. ). Kunnille suoraan kohdentuvat osuudet (valtionosuus, nuorisotilakustannukset, 90 %:n osuus työpajamäärärahoista sekä koululaisten iltapäivätoiminnan osuus) ovat nekin vähentyneet erityisesti vuodesta 1993 lähtien. Tämä tarkoittaa sitä, että kun vuonna 1993 kunnille suoraan kohdentuvat osuudet olivat 71,3 miljoonaa markkaan (6,5 milj. ) oli vastaava osuus vuonna 2000 noin 53,6 miljoonaa markkaa (4,9 milj. ). Kuntien nuorisotyömäärärahat Kunnat käyttävät nuorisotyöhön tällä hetkellä noin 900 miljoonaa markkaa (81,8 milj. ) vuosittain. 1990-luvun alkupuoliskolla (1990-1994) määrärahan taso pysytteli noin 600 miljoonassa markassa (54,5 milj. ). Vuosikymmen loppuvuo- Nuorisotyö Suomessa 19

det ovat merkinneet kuntien nuorisotyöhön sijoittamien määrärahojen kasvua. Kuntakohtaiset ratkaisut ovat vaihdelleet kuitenkin erittäin huomattavasti. Niinpä määrärahojen lisäys ei ole merkinnyt juurikaan lisäsatsauksia ennaltaehkäisevään perusnuorisotyöhön, vaan ne on suurimmalta osin sijoitettu nuorten työpajatoimintaan. Kuntien budjeteista nuorisotyön osuus on noin 0,6 %. Valtionosuudet kattavat kuntien nuorisotyömäärärahoista noin 4,6 %. Kuntien nuorisojärjestöille myöntämät avustukset Nuorisojärjestöt toteuttavat kunnissa nuorisotyölain mukaista nuorisotoimintaa, jolla tarkoitetaan nuorten kasvua ja kansalaisvalmiuksien edistävää kansalaistoimintaa. Kansalaistoiminnan tukemiseen kunnat osallistuvat myöntämällä nuorisojärjestöille vuosittain avustuksia. Taloudellinen ahdinko näkyi 1990-luvun osalta myös näissä avustuksissa. Avustusten loppusumma aleni tasaisesti vuosina 1990-1995 noin 55 miljoonasta markasta (5 milj. ) 41 miljoonaan markkaan (3,7 milj. ). Vuonna 1996 avustussummat lähtivät hienoiseen kasvuun. Vuonna 1999 nuorisojärjestöjä avustettiin kunnissa 46 miljoonalla markalla (4,2 milj. ). 20 Nuorisotyö Suomessa

Nuoret yhteiskunnallisina toimijoina Nuorten järjestöihin kuuluminen Enemmistö (52,4 %) 10-29-vuotiaista nuorista osallistuu järjestötoimintaan. Osallistumisessa on kuitenkin havaittavissa sekä nuoren henkilökohtaiseen taustaan liittyviä eroja. Naiset ja tytöt osallistuvat järjestötoimintaan miehiä ja poikia harvemmin, erityisesti noin 15-vuoden iässä järjestötoiminta usein jätetään, työttömät nuoret osallistuvat selvästi opiskelevia ja työssä käyviä harvemmin sekä nk. ruuhka-suomessa järjestöissä toimiminen on yleisempää kuin Itä- ja Pohjois- Suomessa. Käyttänyt satunnaisesti Käyttänyt useita kertoja Allekirjoittanut vetoomuksen Muuttanut osto- tai kulutustottumuksia Osallistunut oman lähiympäristön kehittämiseen Osallistunut asukastoimintaan Ottanut yhteyttä kunnan viranomaiseen Osallistunut ostotai maksuboikottiin Tehnyt tai jakanut mielipidelehtisiä Ottanut yhteyttä puolueen paikallisjärjestöön Tehnyt vaalityötä Tehnyt aloitteen kunnalle 0 10 20 30 40 50 KUVIO 8. Erilaisten vaikuttamiskeinojen käyttö. (Lähde:Allianssi ja Kuntaliitto) Nuoret yhteiskunnallisina toimijoina 21

Selvästi useimmin nuoret toimivat ja osallistuvat urheiluseurojen toimintaan. Myös erilaiset koululais- ja opiskelijajärjestöt ja harrastuskerhot ovat suosittuja nuorten keskuudessa. Seurakunnat ja partioliike tavoittavat toiminnallaan noin neljä prosenttia kaikista nuorista. Erilaisiin hyväntekeväisyys- ja luonnonsuojelujärjestöihin kuuluu jäseninä noin 2-3 prosenttia kaikista nuorista. Nuoret ja vaikuttaminen Nuorten halukkuus vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin ja kysymyksiin on eri yhteyksissä todettu vähäiseksi. Tämä näkyy leimallisimmin nuorten äänestysaktiivisuutta tarkasteltaessa. Edustuksellisen demokratian kautta vaikuttaminen on kuitenkin nuorten mielestä vai yksi osa vaikuttamista. Nuorten osallistumiselle ja vaikuttamiselle leimallisiksi piirteiksi on luonnehdittu myös vaikuttamista omien henkilökohtaisten osto- ja kulutuspäätösten ja tietyn elämäntyylin sekä siihen liittyvien valintojen kautta, esimerkiksi asuinympäristöön ja ympäristön tilaan yleensä vaikuttaminen sekä eläinten oikeuksien puolustaminen. Toimintaa luonnehtii parhaiten löyhä kuin pitkäjänteinen sitoutuminen asian tai ongelman ratkaisemiseksi. Perinteinen edustuksellisen demokratian keinojen käyttö ei sen sijaan nuoria innosta. Nuorten äänestysaktiivisuuden on arvioitu olevan 1990-luvulla noin 10-15 prosenttiyksikköä yleistä äänestystasoa alhaisempi. Myös muut äänestysikäiset ikäryhmät ovat osoittaneet vaaliaktiivisuutta jatkuvasti alentuvalla innolla. Kun 1980- luvulla vielä päästiin sekä eduskunta- että kunnallisvaalien kohdalla yli 70 %:n aktiivisuuteen, liikkuvat vastaavat osuudet 1990-luvun loppupuolella noin 60 %:ssa. Tähän mennessä alhaisimpaan äänestysaktiivisuuteen jäätiin vuoden 2000 kunnallisvaaleissa. Niissä äänesti 55,9 % äänioikeutetuista. Nuorten kohdalla sen arvioitiin liikkuvan noin 33 %:n osuudessa. Vielä tätäkin vähäisemmin osallistuttiin vuoden 1999 eurovaaleihin, joissa äänesti 31,4 % äänioikeutetuista ja nuorista arviolta vain noin joka neljäs. Nuorten näkemyksiä kunnissa tapahtuvasta vaikuttamisesta on luonnehdittu kriittiseksi tai jopa välinpitämättömäksi. Nuorten käsityksiä vaikuttamisesta leimaa kuntien päätöksenteon hitaus ja kuntapäättäjien välinpitämättömyys nuorten mielipiteitä kohtaan. Omien vaikuttamismahdollisuuksien kokeminen hyväksi on harvinaista, sama pätee kunnallisten asioiden kiinnostavuuteen. Nuorten kiinnostusta kunnalliseen vaikuttamiseen on pyritty lisäämään mm. erilaisten osallisuushankkeiden ja nuorten vaikuttajaryhmien kautta. Suomessa arvioidaan tällä hetkellä toimivan noin 150 eri tavoin organisoitunutta ryhmää, joita voidaan kutsua Nuorisovaltuustoiksi, Nuorisofoorumeiksi ja Nuorten ääniryhmiksi. 22 Nuoret yhteiskunnallisina toimijoina

23

TYÖTÄ NUORTEN JA NUORISOTYÖN TULEVAISUUDEN PUOLESTA Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry on valtakunnallinen nuorisotyön palvelu- ja vaikuttajajärjestö. Se on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton edunvalvoja. Sen jäseninä ovat miltei kaikki valtakunnalliset nuoriso- tai kasvatusalan järjestöt. Allianssi tuottaa palveluita sekä nuorille että nuorisoalan toimijoille. Allianssi edustaa uudella vuosituhannella suomalaista nuorisotyötä kotimaassa ja alan kansainvälisillä foorumeilla. Se järjestää koulutusta, välittää tietoa ja nuorisovaihtopaikkoja ulkomaille, tukee nuorten osallistumista, maahanmuuttajatyötä sekä liikkuvuutta. Tietopalvelujensa kautta Allianssi on monipuolinen nuorisotiedon talo ajanmukaisine verkkopalveluineen. Lisää tietoa Allianssista yhteystietoineen löytyy internetosoitteesta: www.alli.fi Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Olympiastadion, Eteläkaarre 00250 Helsinki s-posti: info@alli.fi 24