1111111111 1111111111111121p1115113 11111111111 (12) PATENTTIJULKAISU PATENTSKRIFT (1o) FI B SUOMI - FINLAND (FI) PATENTTI- JA REKISTERIHALLITUS PATENT- OCH REGISTERSTYRELSEN (45) Patentti myönnetty - Patent beviljats 31.08.2000 (51) Kv.lk.7 - Int.k1.7 A61K 41/00, 39/21, A61N 1/30 (21) Patenttihakemus - Patentansökning 913318 (22) Hakemispäivä - Ansökningsdag 09.07.1991 (24) Alkupäiva - Löpdag 10.01.1990 (41) Tullut julkiseksi - Blivit offentlig 09.07.1991 (86) Kv. hakemus - Int. ansökan PCT/US90/00275 (32) (33) (31) Etuoikeus - Prioritet 10.01.1989 US 295454 P 08.06.1989 US 364063 P 04.01.1990 US 460811 P (73) Haltija - Innehavare 1 Klainer,Albert S., 315 West 70th Street, New York, NY 10023, AMERIKAN YHDYSVALLAT, (US) 2 Bisaccia,Emil, 4 Sunnybrook Road, Basking Ridge, NJ 07920, AMERIKAN YHDYSVALLAT, (US) (72) Keksijä - Uppfinnare 1 Klainer,Albert S., 315 West 70th Street, New York, NY 10023, AMERIKAN YHDYSVALLAT, (US) 2 Bisaccia,Emil, 4 Sunnybrook Road, Basking Ridge, NJ 07920, AMERIKAN YHDYSVALLAT, (US) (74) Asiamies - Ombud: Forssån & Salomaa Oy Yrjönkatu 30, 00100 Helsinki (54) Keksinnön nimitys - Uppfinningens benämning Menetelmä rokotteen tuottamiseksi HIV-retrovirusInfektiota vastaan Förfarande för producering av ett vaccin mot en HIV-retrovirusinfektion (56) Viitejulkaisut - Anförda publikationer EP A 284409 (A61 K 35/12), EP A 184331 (C12N 7/06), USA 4568542 (A61 K 41/00) (57) Tiivistelmä - Sammandrag On järjestetty menetelmät potilaiden hoitamiseksi, jotka ovat viruksen infektoimia, käyttämällä fotoaktiivista yhdistettä, joka aktivoituessaan alttiiksi ennaltamääritetyn spektrin sähkömagneettiselle säteilylle, kuten ultraviolettivalolle, inaktivoi ja/tai heikentää viruksen ja antaa näin käsitellyn viruksen ja/tai viruksen infektoimien solujen tulla potilaan immuunijärjestelmään. On järjestetty myös lääkkeet ja laite mainittujen menetelmien suorittamiseksi. Förfaranden för behandling av patienter som infekterats av ett virus genom att använda sig av en fotoaktiv förening som under att den aktiveras genom att utsättas för elektromagnetisk strålning av ett på förhand bestämt spektrum, såsom ultraviolett Ijus, inaktiverar och/eller försvagar viruset och tilläter det sålunda behandlade viruset och/eller cellerna som är infekterade av virus att vara närvarande i immunsystemet av patienten. Läkemedel och en apparat för att utföra nämnda förfaranden presenteras också.
Menetelmä rokotteen tuottamiseksi HIV-retrovirusinfektiota vastaan Förfarande för producering av ett vaccin mot en HIV-retrovirusinfektion 5 Keksinnön ala 10 Tämän keksintö liittyy immunologiaan, erityisesti menetelmiin virusten ja/tai virusten infektoimien solujen, erityisesti virusten infektoimien CD 4-solujen, inaktivoimiseksi ja/tai heikentämiseksi käyttämällä fotofereesiä ja käyttämällä mainittuja inaktivoituja ja/tai heikennettyjä viruksia ja/tai virusten infektoimia soluja immuunireaktion aikaansaamiseksi. Keksintö liittyy myös menetelmiin 15 potilaiden hoitamiseksi, jotka ovat viruksen, erityisesti HIV-viruksen, infektoimia ja joilla on epänormaalin alhainen valkoisten verisolujen määrä, käyttämällä fotofereesiä sekä antamalla fotoaktiivinen yhdiste, kuten 8-metoksipsoraleeni. On kuvattu myös yhdisteitä käytettäviksi lääkkeiden valmistamisessa tällaisten virusinfektioiden terapeuttista hoitoa varten. Keksintö liittyy myös rokotteisiin 20 viruksia, erityisesti HIV-retroviruksia, vastaan ja keksinnön kohteena ovat menetelmät mainittujen rokotteiden tuottamiseksi. Keksinnön taustaa 25 On olemassa monia heikentäviä tarttuvia tauteja, jotka ovat virusinfektioiden aiheuttamia. On myös olemassa monia erityyppisiä viruksia, mukaanlukien DNAvirukset ja RNA-virukset. Retrovirukset muodostavat RNA-virusten alaryhmän, joiden on monistuakseen 30 ensin käytettävä genominsa RNA:n käänteistranskriptiota DNA:han ("transkriptio" kuvaa tavanomaisesti RNA:n synteesiä DNA :sta). Kun virusgenomi on DNA:n muodossa, se sisällytetään isäntäsolugenomiin ja sen annetaan käyttää täysin hyväksi isäntäsolun transkriptio/kääntökoneistoa monistumista varten. Kun
2 virus on sisällytetty isäntäsolun DNA:han, se voi säilyä hengissä niin kauan kuin solu elää. Tiettyjen retrovirusten tiedetään aiheuttavan vähenemistä infektoituneen potilaan 5 valkoisten verisolujen määrässä. Tämä retrovirusten alaryhmä, jotka vähentävät valkoisten verisolujen määrää, tunnetaan ihmisen immuunikatoviruksina (HIV). HIV-virusten tiettyjä lajeja on eristetty potilaista, joilla on hankittu immuunikatosyndrooma (AIDS), ja niille on annettu nimitykset HIV 1 ja HIV 2, joihin 10 viitataan joskus yhteisesti nimityksillä "HTLV III", "LAV" tai yksinkertaisesti "HIV". Nämä retrovirukset infektoivat soluja, jotka ilmentävät CD 4-markkerin, kuten ihmisen T-lymfosyytit ja monosyytit. Nämä solut sisältyvät immuunijärjestelmän toimintaan. Tämä infektio johtaa puolestaan CD 4:n T-solupopulaation progressiiviseen katoon ja häiritsee muiden CD 4-solujen, kuten monosyyttien, 15 toimintaa ja alentaa siten potilaan kykyä taistella muita infektioita vastaan ja saattaa potilaan alttiiksi opportunistisille infektioille, jotka osoittautuvat usein kohtalokkaiksi. AIDS-infektiosta on olemassa ainakin kolme kliinistä ilmenemismuotoa. Ensim- 20 mäisessä "kantajavaiheessa" infektion ainoa osoitus on joko HIV-vasta-aineiden läsnäolo verivirrassa tai viruksen kyky viljelöityä. Seuraava vaihe tunnetaan "AIDSiin liittyvänä oireyhtymänä" (ARC) ja siihen liittyvät fyysiset oireet voivat käsittää itsepintaisen yleisen lymfadenopatian, yleisen heikkouden, korottuneen lämpötilan ja kroonisia infektioita. Tämä tila etenee tavallisesti lopulliseen, 25 kohtalokkaaseen AIDS-tilaan, kun potilas menettää kyvyn taistella infektiota vastaan. Erityisen vaikea ongelma, joka liittyy HIV-retrovirusinfektiota vastaan taistelemiseen, on se, että RNA-DNA -käänteistranskriptioprosessi on täynnä toistunutta 30 mutaatiota, jolloin ihmisen immuunijärjestelmän on erittäin vaikea tunnistaa infektoituneita soluja ja hyökätä niitä vastaan itse viruksen kanssa.
3 Keksinnön tavoitteena on saada aikaan rokote virusinfektioita vastaan erityisesti silloin, kun infektio on retroviruksen, kuten HIV-retroviruksen, aiheuttama. Keksinnön lisätavoitteena on saada aikaan menetelmä rokotteen valmistamiseksi 5 potilaiden hoitamiseksi, jotka ovat HIV-retroviruksen infektoimia ja joilla on epänormaalin alhainen valkoisten verisolujen määrä. Keksinnön muut tavoitteet selviävät keksinnön seuraavaksi esitettävästä kuvauksesta. Yleinen kuvaus keksinnöstä 10 On löydetty menetelmä potilaiden hoitamiseksi, jotka ovat viruksen, erityisesti HIV-retroviruksen, infektoimia, käyttämällä fotoaktiivista yhdistettä, joka sitoutuu viruksen infektoiman solun tapauksessa solukalvoon (esim. sitoutumalla solukalvossa olevaan reseptoriin ja/tai nukleiinihappokappaleeseen) ja/tai solun 15 tumassa tai solun solulimassa olevaan nukleiinihappoon, tai joka yhdiste vapaan viruksen tai soluun liittyvän viruksen tapauksessa sitoutuu viruksen pintaan (esim. viruksen pinnassa olevaan reseptoriin ja/tai nukleiinihappokappaleeseen) ja/tai nukleiinihappoon (esim. DNA:han tai RNA:han), joka sisältyy virukseen, aktivoitaessa altistamalla sähkömagneettiselle säteilylle, jolla on ennaltamäärätty spektri 20 kuten ultraviolettivalolle, viruksen inaktivoimiseksi ja/ tai heikentämiseksi mandollistaen näin käsiteltyjen virusten ja/tai viruksen infektoimien solujen viemisen potilaan immuunijärjestelmään, jotta voidaan saada aikaan immuunireaktio virusinfektiolle. Psoraleeniyhdisteet ovat erityisen suositeltavia tähän tarkoitukseen, erityisesti yhdiste 8-metoksipsoraleeni --, jossa tapauksessa UVA- 25 säteily on suositeltava mainitun yhdisteen aktivoimiseksi. 30 Tässä on erityisenä piirteenä se, että kuvattuja hoitomenetelmiä käytetään potilaisiin, joilla kiertävien lyrnfosyyttien eli valkoisten verisolujen määrä on epänormaalin alhainen. On havaittu, että näitä hoitomenetelmiä voidaan käyttää immuunijärjestelmän toiminnan uudelleenkäynnistämiseen tällaisissa potilaissa. Tämä on erittäin
4 tärkeätä ARC/AIDS-potilaiden hoidossa, joilla on HIV-tartunnan (jota on tätä ennen ollut erittäin vaikea hoitaa) lisäksi lamautunut immuunijärjestelmä. Tällaiset potilaat eivät yleensä kestä lymfosyyttien eli valkoisten verisolujen määrän vähenemistä tulematta alttiiksi opportunistisille infektioille. 5 On havaittu, että nämä hoitomenetelmät ovat hyödyllisiä hallitsemaan HIV- ja muita retrovirusinfektioita potilaissa, joilla on epänormaalin alhainen valkoisten verisolujen taso, aiheuttamatta potilaan immuunijärjestelmän vahingollista heikkenemistä. Menetelmiä voidaan siis käyttää tilojen, kuten ARC/AIDS:in, 10 hoidossa altistamatta potilasta opportunistisen infektion vaaralle. Näitä hoitomenetelmiä voidaan käyttää myös tällaisissa potilaissa heidän immuunijärjestelmiensä toiminnan parantamiseen. HIV-retrovirukset voivat aiheuttaa myös muita sairauksia kuin AIDS:n, ja uskotaan, että nämä menetelmät olisivat hyödyllisiä myös tällaisten muiden sairauksien hoidossa. 15 Fotoaktiivinen yhdiste, kuten 8-metoksipsoraleeni, annetaan potilaan vereen tai osaan siitä "in vitro" tai "in vivo" käyttämällä tavanomaisia antoreittejä. Osaa potilaan verestä hoidetaan tämän jälkeen (suositeltavasti ruumiin ulkoisesti) käyttämällä fotofereesiä, jossa veri saatetaan sähkömagneettisen säteilyn alaiseksi 20 aaltopituudella, joka soveltuu fotoaktiivisen yhdisteen, kuten ultraviolettivalon, suositeltavasti pitkäaaltopituuksisen ultraviolettivalon aaltopituudella 320-400nm, aktivoimiseen, jota kutsutaan yleisesti UVA-valoksi. Hoidettu veri tai sen osa palautetaan potilaaseen (ruumiin ulkoisen fotofereesin yhteydessä) tai se jää potilaaseen ("in vivo" -fotofereesin jälkeen). 25 Keksinnön mukaisesti saadaan aikaan rokotteita viruksia vastaan ja menetelmiä niiden valmistamiseksi. Fotoaktiivinen yhdiste (kuten tässä yhteydessä on kuvattu) annetaan luovuttajan vereen tai osaan siitä, joka on viruksen, kuten HIV-retroviruksen, tartuttama tai joka kärsii AIDS:ista tai AIDS:iin liittyvästä 30 oireyhtymästä. Keksinnön mukaisesti ainakin osa luovuttajan verestä käsitellään tämän jälkeen käyttämällä fotofereesiä, kuten yllä on kuvattu. Käsiteltyä verta tai osaa siitä (esim. käsiteltyä vapaata eristettyä virusta) voidaan käyttää rokotteena.
5 HIV-virusta hoidettaessa on suositeltavaa käyttää käsiteltyjä viruksen infektoimia soluja yhdessä käsitellyn viruksen kanssa toivotun immuunireaktion aikaansaamiseksi. 5 Käsitelty veri prosessoidaan valinnaisesti tavanomaisilla tekniikoilla, jotta eretrosyytit voidaan olennaisesti poistaa. Saatua prosessoitua fraktiota käytetään tämän jälkeen rokotteena, joka annetaan potilaalle. Keksintöön liittyvät myös lääkkeet virusinfektioiden terapeuttista hoitoa varten 10 potilaissa, joilla on epänormaalin alhainen valkoisten verisolujen määrä, ja HIVinfektioiden, erityisesti HIV 1 -infektion tai HIV 2 -infektion, terapeuttista hoitoa varten, sekä potilaan terapeuttista hoitoa varten, joka on AIDS-kantaja tai jolla on AIDS tai AIDS:iin liittyvä oireyhtymä. 15 Piirustusten kuvaus Kuvio 1 on lohkokaavio fotofereesilaitteesta, jota voidaan käyttää keksinnön mukaisten menetelmien toteuttamiseksi; 20 Kuvio 2 on kaavio muutoksista esimerkin 2 potilaan n:o 3 CD 4-soluissa sekä GP24- ja GP120-vasta-ainetasoissa; 25 Kuvio 3 on kaavio muutoksista esimerkissä 2 hoidetun viiden potilaan GP24- vasta-ainetasoissa; Kuvio 4 on kaavio muutoksista esimerkissä 2 hoidetun viiden potilaan GP120- vasta-ainetasoissa; Kuvio 5 on kaavio muutoksista esimerkissä 2 hoidetun viiden potilaan CD 4-autta- 30 jasoluprosenteissa.
6 Yksityiskohtainen kuvaus keksinnöstä Keksintö kohdistuu menetelmään rokotteen tuottamiseksi HIV-retrovirusinfektiota vastaan, jonka rokotteen sisältämät käsitellyt virukset ja/tai virusten 5 infektoimat solut voivat saada aikaan immuunireaktion virusinfektiolle potilaan immuunijärjestelmässä, ja jolle menetelmälle on tunnusomaista, että se käsittää seuraavat vaiheet: a. lisätään tiettyyn määrään infektoituneen luovuttajan verta fotoaktiivista 10 yhdistettä, joka viruksen infektoiman solun tapauksessa sitoutuu solukalvoon (esim. sitoutumalla solukalvossa olevaan reseptoriin ja/tai nukleiinihappokappaleeseen) ja/tai solun tumassa tai solun solulimassa olevaan nukleiinihappoon, tai joka yhdiste vapaan viruksen tai soluun liittyvän viruksen tapauksessa sitoutuu viruksen pintaan (esim. viruksen pinnassa olevaan reseptoriin ja/tai nukleiini- 15 happokappaleeseen) ja/tai nukleiinihappoon (esim. DNA:han tai RNA:han), joka sisältyy virukseen, aktivoitaessa altistamalla sähkömagneettiselle säteilylle, jolla on ennaltamäärätty spektri, viruksen inaktivoimiseksi ja/tai heikentämiseksi; b. käsitellään tämän jälkeen se osa potilaan verestä, johon fotoaktiivinen yhdiste 20 on lisätty, jossa mainitussa käsittelyssä ainakin fraktio mainitusta verestä saatetaan fotofereesin alaiseksi käyttämällä mainittua sähkömagneettista säteilyä, jota mainittua fotoaktiivista yhdistettä ja mainittua sähkömagneettista säteilyä annostellaan määrinä, jotka ovat farmaseuttisesti tehokkaita siten, että ainakin osa HIV-retroviruksesta, jota on läsnä käsitellyssä fraktiossa, voidaan heikentää 25 ja/tai inaktivoida; ja c. tämän jälkeen valmistetaan fraktiosta rokote tavanomaisin keinoin. Vaikka ei ole tarkoitettu, että tämän keksinnön laajuus olisi rajoitettu mihinkään 30 tiettyyn käyttöteoriaan, uskotaan, että virusinfektioita, erityisesti niitä, joita potilaan normaali immunologinen reaktio ei kontrolloi, voidaan hoitaa käyttämällä fotofereesihoitoa. Keksijät uskovat, että fotofereesihoito ei ainoastaan
7 hoida virusinfektiota, vaan he uskovat, että se (i) palauttaa hoidetun potilaan immuunijärjestelmän (jota virusinfektio on heikentänyt) kyvyn taistella muita infektioita vastaan, mukaanlukien ei-virusperäiset infektiot, ja (ii) palauttaa immuunijärjestelmän anamnestisen reaktion aikaisemmille infektioille. 5 Fotofereesihoito on erityisen hyödyllinen hoidettaessa usein mutatoivia viraalisia infektioita, kuten retroviruksia, esim. HIV-retroviruksia. Fotofereesimenetelmien mukaisesti voidaan käyttää käsiteltyjä infektoituneita soluja sekä kuollutta ja/tai heikennettyä virusta, peptidejä, itse viruksen synnynnäisiä alayksiköitä (jotka 10 vapautuvat solun hajotessa ja/tai leviävät vereen) ja/tai patogeenisiä ei-tarttuvia viruksia. Viraalisen antigeenin mutaatio ei suojaa sitä heikentymiseltä/inaktivoitumiselta fotofereesin ja immuunivasteen myöhemmän kehittymisen aikana viraalisen 15 antigeenin mutaatiomuodoille. Esitetyt hoitomenetelmät saavat täten aikaan dynaamisen autogeenisen rokotteen virusinfektioita vastaan. Menetelmien on havaittu olevan hyödyllisiä potilaiden hoidossa, joilla on virusinfektio ja epänormaalin alhainen valkoisten verisolujen määrä, ja ne ovat 20 erityisen hyödyllisiä HIV-retrovirusinfektioiden hoidossa. Menetelmät ovat myös erityisen hyödyllisiä potilaiden hoidossa, jotka ovat AIDS-kantajia ja joilla on AIDS tai AIDS:iin liittyvä oireyhtymä. Fotoaktiivinen yhdiste annetaan ensin potilaan vereen, jolla on virus. Fotoaktiivi- 25 nen yhdiste voidaan antaa in vivo (eli suun kautta tai laskimonsisäisesti) tai in vitro osaan potilaan verestä, joka on poistettu potilaasta käyttämällä tavanomaisia verenottotekniikoita. Vapaa virus eristetään infektoituneista soluista vaihtoehtoisesti käyttämällä ta- 30 vanomaisia virukseneristäniismenetelmiä, jotka ovat alalla tunnettuja. Fotoaktiivinen yhdiste voidaan antaa infektoituneisiin soluihin ennen viruksen eristämistä tai vapaaseen eristettyyn viirukseen. Jos hoidetaan HIV-infektiota, allakuva-
8 tuissa menetelmissä on kuitenkin tällä hetkellä suositeltavaa käyttää sekä käsiteltyä virusta että käsitellyn viruksen infektoimia soluja. Tämän keksinnön mukaisesti valitun fotoaktiivinen yhdisteen tulisi edullisesti olla 5 sellainen, joka sitoutuu viruksen infektoiman solun tapauksessa solun kalvoon (esim. sitoutumalla solun kalvolla olevaan reseptoriin ja/tai nukleiinihappokappaleeseen) ja/tai solun tumassa tai solun solulimassa olevaan nukleiinihappoon, tai joka sitoutuu vapaan viruksen tai soluun liittyvän viruksen tapauksessa viruksen pintaan (esim. reseptoriin ja/tai viruksen pinnalla olevaan nukleiinihap- 10 pokappaleeseen) ja/tai nukleiinihappoon (esim. DNA:han tai RNA:han), joka sisältyy virukseen, aktivoitaessa altistamalla sähkömagneettiselle säteilylle, jolla on ennaltamäärätty spektri kuten ultraviolettivalolle, viruksen inaktivoimiseksi ja/tai heikentämiseksi ja mandollistaen näin käsiteltyjen virusten ja/tai viruksen infektoimien solujen viemisen potilaan immuunijärjestelmään. Psoraleeniyhdis- 15 teet ovat erityisen suositeltavia tätä tarkoitusta varten, erityisesti yhdiste 8- metoksipsoraleeni, jossa tapauksessa UVA-säteily on suositeltava mainitun yhdisteen aktivoimiseksi. Potilaan veren osaa tai vapaata eristettyä virusta, johon fotoaktiivinen yhdiste on 20 annosteltu, käsitellään saattamalla veren osa tai vapaa eristetty virus forofereesin alaiseksi käyttämällä mainittua sähkömagneettista säteilyä, esim. ultraviolettivaloa. Fotofereesivaihe toteutetaan edullisesti in vitro käyttämällä kehon ulkoista fotofereesilaitetta. 25 Tämä fotofereesivaihe voidaan myös suorittaa in vivo. Nyt suositeltavaa kehon ulkoista fotofereesilaitetta, jota käytetään keksinnön mukaisissa menetelmissä, valmistaa tällä hetkellä Therakos, Inc., Westchester, Pennsylvania nimellä UVAR. Kuvaus Therakos' in UVAR-fotofereesilaitteesta 30 löytyy US-patentista n:o 4,683,889 joka on myönnetty R.L. Edelson' ille 14.8.1987, jonka sisältöön viitataan kokonaisuudessaan tässä yhteydessä.
9 Kuten kuviossa 1 on kaaviomaisesti havainnollistettu, laite sisältää pumpun 10 veren poistamiseksi potilaasta luovuttajaneulan välityksellä, joka on sijoitettu potilaan sopivaan suoneen; säteilytyskammion 20; säteilytyslähteen 30, joka on lähellä säteilytyskammiota, ja suositeltavasti jatkuvatyyppisen sentrifugin 40. Lait- 5 teen eri osat, kuten putkiston keruupussit verta ja vastaavaa varten, jotka tulevat kosketukseen potilaan veren tai sen osan kanssa, ovat suositeltavasti vaihdettavia siten, että ne voidaan hävittää kunkin käyttökerran jälkeen, jotta voidaan estää mandollisten veren välityksellä tarttuvien infektioiden siirtyminen potilaalta toisille potilaille, joita hoidetaan myöhemmin laitteella. 10 Veren tai vapaan eristetyn viruksen altistaminen ultraviolettivalolle fotofereesilaitteessa on henkilöiden hallittavissa, joilla on alalla tavanomaista ammattitaitoa. 15 Kun fotofereesivaihe suoritetaan in vitro, ainakin osa käsitellystä verestä tai käsitelty vapaa eristetty virus palautetaan potilaaseen fotofereesikäsittelyn jälkeen. Ylläkuvattua hoitomenetelmää toistetaan suositeltavasti aikavälillä noin yksi viikko - joka neljäs viikko. HIV-infektiota hoidettaessa tässä yhteydessä kuvattuja hoitomenetelmiä annetaan kahtena peräkkäisenä päivänä ja toistetaan 20 suunnilleen kerran kuussa (ts. potilas saa hoitoa suositeltavasti kandesti kuussa). Tässä yhteydessä kuvatun mukaisesti ne henkilöt, jotka ovat alan asiantuntijoita, pystyvät säätämään hoitoparametrit, eli fotoaktiivisen yhdisteen ja sähkömagneettisen säteilyn annoksen, hoidon jaksoittaisuuden (ts. kuukausittain, viikoittain, 25 jne.) ja kunakin ajanjaksona annettavien hoitokertojen lukumäärän (esim. kandesti kuukaudessa kahtena peräkkäisenä päivänä) riippuen potilaan tilasta ja potilaan reaktiosta hoidolle. Suositeltavia fotoaktiivisia yhdisteitä, joita käytetään tämän keksinnön mukaisesti, 30 ovat psoraleeneina (tai furokumariineina) tunnetut yhdisteet, joita on kuvattu US-patentissa n:o 4,321,919 jonka kuvaukseen viitataan kokonaisuudessaan tässä yhteydessä.
10 Suositeltavia fotoaktiivisia yhdisteitä, joita käytetään tämän keksinnön mukaisesti, ovat esimerkiksi seuraavat: psoraleeni; 5 8-metoksipsoraleeni; 4,5',8-trimetyylipsoraleeni; 4-metoksipsoraleeni; 5-metoksipsoraleeni; 4,4-dimetyylipsoraleeni; 10 4-5'-dimetyylipsoraleeni; ja 4',8-metoksipsoraleeni. 15 Erityisesti suositeltavin fotoaktiivinen yhdiste, jota käytetään keksinnön mukaisesti, on 8-metoksipsoraleeni. Henkilöt, joilla on tavanomaiset taidot alalla, pystyvät määrittämään efektiivisen annoksen vapaan eristetyn viruksen in vitro -virusinaktivointia varten. Fotoaktiivinen yhdiste, joka annetaan potilaan vereen in vivo, annetaan suositel- 20 tavasti suun kautta, mutta se voidaan antaa myös laskimonsisäisesti ja/tai muiden tavanomaisten antoreittien kautta. Fotoaktiivisen yhdisteen suositeltava annos on alueella noin 0,3 -noin 0,7 mg/kg ruumiin painosta, vaikka suurempia tai pienempiä annoksia voidaan käyttää. Kun 25 fotoaktiivinen yhdiste annetaan in vitro ainoastaan osaan potilaan verestä tai sen fraktioon, alan asiantuntijat pystyvät laskemaan annoksen, joka vastaa mainittua aluetta, joka perustuu käsitellyn veren tai sen fraktion tilavuuteen. Kun fotoaktiivinen yhdiste annetaan suun kautta, se tulisi antaa ainakin noin yksi 30 tunti ennen fotofereesihoitoa, eikä enempää kuin noin kolme tuntia ennen fotofereesihoitoa. Antamisen ajoitusta voidaan säätää tarvittaessa ylös- ja alaspäin riippuen fotoaktiivisen yhdisteen biosaatavuudesta, sen odotetusta
11 puoliintumisajasta, jne. Jos se annetaan laskimonsisäisesti, ajat olisivat yleensä lyhyempiä. Hoitomenetelmissä fotofereesihoito toteutetaan suositeltavasti käyttämällä 5 pitkäaaltopituuksista ultraviolettivaloa (UVA) aaltopituudella 320-400 nm. Altistus ultraviolettivalolle fotofereesihoidon aikana on noin 3-4 tuntia, vaikka lyhyempiä tai pidempiä hoitoaikoja voidaan haluttaessa käyttää. Sähkömagneettisen säteilyn spektristä riippumatta viruksen infektoimien solujen 10 ja/tai viruksen alttiina olon sille, joka tapahtuu fotoaktiivisen yhdisteen antamisen jälkeen, tulisi olla voimakas ja pitkäaikainen, jotta virus voidaan inaktivoida ja/tai heikentää tehokkaasti. Alan asiantuntijat voivat valita tämän kuvauksen kannalta sopivan aaltopituuden fotofereesille sekä altistuksen riippuen käytettävästä fotoaktiivisesta yhdisteestä ja hoito-olosuhteista (esim. altistus in vivo tai in 15 vitro). Kun fotoaktiivinen yhdiste on 8-metoksipsoraleeni, on suositeltavaa käyttää keksinnön mukaisesti altistusta UVA-säteilylle noin 2 joulea/m 2, joka perustuu hoidettavan viruksen ja viruksen infektoimien solujen pinta-alaan. 20 Kun fotofereesihoito suoritetaan in vivo, erityistä huomiota tulisi kiinnittää säteilyn maksimialtistuksen kontrolloimiseen, jottei potilaalle aiheudu tarpeettornia vaurioita. Menetelmät ultraviolettisäteilyn maksimialtistuksen laskemiseksi ovat alalla tunnettuja, minkä vuoksi niitä ei kuvata tässä yhteydessä. 25 Yhteenvetona todettakoon, että keksinnön mukaisella menetelmällä valmistetun rokotteen avulla saadaan aikaan uusi hoito potilaille, jotka ovat viruksen infektoimia ja joilla on heikentynyt immuunijärjestelmä tällaisen infektion johdosta, sekä potilaille, jotka ovat HIV-retroviruksen infektoimia tai jotka ovat AIDS- 30 kantajia tai joilla on AIDS tai AIDS:iin liittyvä oireyhtymä. Tällaiset potilaat eivät voi kestää hoitoa, joka heikentäisi heidän immuunijärjestelmiään.
12 Keksijät ovat havainneet näiden hoitomenetelmien olevan turvallisia jälkimmäisessä mielessä, mutta ne ovat myös tehokkaita taisteltaessa ihmisissä esiintyvää HIV-infektiota vastaan. Keksinnön avulla saadaan myös aikaan menetelmät rokotteiden valmistamiseksi. Luovuttajaa, joka on viruksen, kuten HIV-retrovi- 5 ruksen, infektoima, voidaan käyttää seuraavasti rokotteen tuottamiseksi infektiotaan vastaan. Ylläkuvattu fotoaktiivinen yhdiste annostellaan ensin vähintään osaan luovuttajan verestä, joka sisältää vapaan viruksen ja/tai viruksen infektoimia soluja, joko 10 ennen veren poistamista, joko suun kautta tai laskimonsisäisesti, tai kun veri on poistettu luovuttajasta, jossa tapauksessa se annetaan in vitro. Valinnaisesti osa luovuttajan verestä voitaisiin käsitellä ensin tunnettuja menetelmiä käyttämällä, jotta erytrosyytit voidaan olennaisesti poistaa, minkä jälkeen fotoaktiivinen yhdiste annostellaan tuloksena saatavaan fraktioon. 15 Se osa verestä (esim. sen rikastettu leukosyyttifraktio) ja/tai vapaa eristetty virus, johon fotoaktiivinen yhdiste on annosteltu, saatetaan joka tapauksessa alttiiksi fotofereesikäsittelylle käyttäen sähkömagneettista säteilyä, jolla on ennaltamäärätty spektri, esim. ultraviolettivaloa, suositeltavasti UVA:ta, aikaisemmin 20 kuvatulla tavalla. Käsitelty veri, sen käsitelty osa tai käsitelty vapaa eristetty virus (tapauskohtaisesti) annetaan sen jälkeen takaisin luovuttajalle autogeenisenä rokotteena. On ymmärrettävää, että käsitelty virus voidaan keksinnön mukaisesti myös eristää käsitellystä verestä tai sen osasta fotofereesihoidon jälkeen rokotteena käytettäväksi. 25 Lisäksi keksinnön mukaisesti käsiteltyä verta, joka on itse erilaisten verikomponenttien, kuten peptidien tai polypeptidien, esim. sytokiinien, lymfokiinien, monokiinien, jne. seos ja/tai käsiteltyä osaa verestä voidaan prosessoida, kuten alalla tavanomaiset taidot omaavat henkilöt tietävät, tietyn komponentin tai 30 tiettyjen komponenttien eristämiseksi, joita voidaan käyttää luovuttajan virusinfektion hoidossa ja/tai rokotteena virusta vastaan.
13 ESIMERKKI 1 Miespuolista potilasta, joka oli 39 vuotta vanha, painoi noin 70 kg ja jonka diagnoosi oli AIDS:iin liittyvä oireyhtymä, hoidettiin tämän keksinnön mukaisesti 5 seuraavasti: 8-metoksipsoraleeniä annettiin suun kautta potilaalle hoidon ensimmäisen päivän iltapäivänä 30 mg:n annoksena (eli noin 0,4 mg/kg). Suunnilleen tunti sen jälkeen, kun potilaalle oli annettu 8-metoksipsoraleeniä, hänet valmisteltiin osan 10 hänen verestään ottamiseksi fotofereesihoitoa varten käyttämällä mainittua Therakos UVAR -fotofereesikonetta. Sentrifugia, joka liittyy kiinteänä osana fotofereesikoneeseen, käytettiin olennaisesti kaikkien erytrosyyttien keräämiseksi poistetusta verestä ja ne palautettiin 15 myöhemmin potilaaseen. Noin 300 cm 3 plasmaa ja 240 cm 3 ruskeankeltaista peitinkalvoa (joka sisältää T-Iymfosyyttejä) poistettiin seuraavaksi kuuden syklin aikana (40 cm 3 ruskeankeltaista peitinkalvoa/sykli). Ruskeankeltainen peitinkalvo ja plasma saatettiin UVA-valon alaisiksi sen jälkeen, kun 40 cm 3 ruskeankeltaista peitinkalvoa oli kerätty ensimmäisen syklin aikana. Säteilytystä jatkettiin 20 kaikkien kuuden syklin aikana ja sen jälkeen lisäksi puolentoista tunnin ajan, jolloin säteilytysaika oli kokonaisuudessaan noin neljä tuntia. Säteilytetty ruskeankeltainen peitinkalvo ja plasma palautettiin tämän jälkeen potilaaseen. Tämä prosessi toistettiin seuraavan päivän aamuna. 25 Potilaan veriparametrit ennen keksinnön mukaisen fotofereesihoidon saamista ja viisi viikkoa hoidon saamisen jälkeen on esitetty taulukossa 1.
14 TAULUKKO 1 5 10 15 ARC-potilaan veriparametrit, jota hoidettiin keksinnön reesimenetelmällä Veriparametri Ennen hoitoa Hoidon jälkeen HEMOGLOBIINI 11,7 G/DL 10,8 G/DL HEMATOKRIITTI 33,9% 33,6% WBC 5,2 /UL 4,7 /UL WBC-ERO Nauhat 16% 16% Seg. Neut. 29% 23% Lymfosyytit 43 % 46% Atyp. Lymph. 7% 7% Monosyytit 5% 6% VERIHIUTALEET 208,000 241,000 mukaisella Normaali alue fotofe- 20 LYMFOSYYTIT CD3 (T3) 17% 85% 56-78% CD4 (T4) 4% 22% 32-50% CD8 (T8) 26% 62% 13-38% T4/T8 SUHDE 0,15 0,4 0,8-1,9 25 Lisäksi potilas, jolla oli negatiivinen sikotauti-ihokoe (joka suoritettiin alalla tavallisesti tunnetulla tavalla) kehitti ennen ylläkuvatun keksinnön mukaisen hoidon saamista positiivisen sikotauti-ihokokeen kuuden keksinnön mukaisen kuukausittaisen hoidon jälkeen -- tämä positiivinen sikotauti-ihokoe dokumentoitiin ihobiopsialla, joka osoitti viivästyneen hypersensibiliteetin luonteenomaiset 30 histologiset muutokset. Ylläolevat tulokset osoittavat normaalin immuunitoiminnon kuntoutumisen, mikä johtuu hoitomenetelmästä.
15 5 Tämä potilas sai edelleen kuvattua hoitoa kahtena peräkkäisenä päivänä kuukausittain osana kliinistä tutkimusta, jossa oli mukana viisi potilasta ja jonka tuloksia on selvitetty allaolevassa esimerkissä 2, jossa tämä potilas on identifioitu potilaaksi n:o 1. ESIMERKKI 2 Viisi potilasta, joilla oli ARC, johon kuuluvat luonteenomaisina piirteinä heikkous, lymfadenopatia, kuume, puuttuva ihokokeen reaktiivisuus ja vähentynyt 10 CD4-solujen määrä, ilmoittautui vapaaehtoisiksi ja tuli mukaan kliiniseen tutkimukseen, joka suoritettiin Institutional Review Board'in säännösten mukaisesti, jotka koskevat ihmisten hoitoa Morristown Memorial -sairaalassa, Morristownissa, New Jerseyssä. Kolme homoseksuaalista miestä, joiden iät olivat 27-39 vuotta, yksi 42-vuotias miespuolinen kuntoutunut laskimonsisäisten huumeiden 15 väärinkäyttäjä ja yksi naispuolinen kuntoutunut laskimonsisäisten huumeiden väärinkäyttäjä muodostivat tutkimusryhmän. Ajanjakso ensimmäisestä tunnistetusta HIV-vasta-aineen positiivisuudesta HIV-positiivisiksi potilaiksi tuloon asti oli 1-4 vuotta. Mukaan otettiin ainoastaan potilaita, jotka eivät olleet läpikäyneet minkäänlaista aikaisempaa hoitoa HIV-infektiota vastaan. Kukin potilas sai 20 kuukausittain hoitoa, joka toistettiin kahtena peräkkäisenä päivänä, kuten esimerkissä 1 on kuvattu. Käytetty 8-metoksipsoraleenin annos vaihteli alueella 0,4-0,6mg/kg ja se annettiin suun kautta. Neljä potilaista sai yhteensä 12 hoitoa kuusi kuukautta kestäneen tutkimuksen 25 aikana, ts. kahtena peräkkäisenä päivänä kuukauden välein kuuden kuukauden aikana. Viides potilas lopetti hoidon vapaaehtoisesti viidennen kuukauden jälkeen ja sai ainoastaan 10 hoitoa. Fyysisen tutkimuksen, kuukausittaisten vastaaine- ja antigeenitutkimusten ja CD 4-prosentin perusteella kaikkien viiden potilaan sairaus stabiloitui tai heillä oli positiivinen reaktio hoitoon. Kenenkään 30 potilaan immuunijärjestelmä ei vahingoittunut hoidon aikana.
16 Pelkästään kliinisten kriteereiden perusteella kaikissa potilaista esiintyi paranemista imusolmukkeiden koossa. Energiaindeksi ja yleinen "hyvän olon" tila parani neljällä potilaalla. Hoidon alussa energiatason nousu kesti noin yhden viikon hoidon jälkeen. Kolmannen hoitokuukauden jälkeen energiatason nousu 5 säilyi kauemmin. Merkittävintä oli, että ensimmäinen hoidettu potilas (ylläolevan esimerkin 1 potilas), homoseksuaalinen mies, joka ennen hoitoa pystyi kävelemään portaita melko vaikeasti, pystyy nyt hölkkäämään kolme ja puoli mailia päivässä ja 10 nostamaan painoja. Ainoa potilas, jolla ei näyttänyt olevan pysyvää energiatason nousua, oli naispuolinen kuntoutunut laskimonsisäisten huumeiden väärinkäyttäjä, jolla oli kolme pientä lasta. Vaikka hänen heikkoutensa oli ollut kroonista ennen tutkimukseen 15 tuloa, terapian jälkeen ei havaittu mitään pysyvää energiatason nousua. Kliinisiä lisähavaintoja ovat mm. ruokahalun paraneminen ja painon stabiloituminen neljällä potilaalla, joista poikkeuksena oli nainen, joka laihtui 3,3 kg kuuden kuukauden hoidon aikana. Lymfadenopatia katosi kaikista viidestä potilaasta 20 kolmanteen kuukauteen mennessä ja se on pysynyt poissa. Neljä miespotilasta sai myös uudelleen viivästyneen ihon hypersensibiliteetin kuuden kuukauden terapian jälkeen. Kuuden kuukauden hoidon jälkeen kaikki potilaat pystyivät selviytymään vaikeuksitta yleisistä, yhteisöstä saaduista ylähengitystie-elinten tulehduksista. 25 Muut kuin normaalit vaihtelut, hemoglobiini ja hematokriitti, retikulosyyttilukema ja verihiutaleiden määrä pysyivät stabiileina. Pieniä vaihteluita esiintyi valkoisten verisolujen määrässä ja kiertävät kokonaislymfosyytit pysyivät stabiileina neljällä miespotilaalla; ainoalla naispotilaalla valkoisten verisolujen määrä 30 kuitenkin laski (4,000 ennen hoitoa ja 2,000 kuuden kuukauden terapian jälkeen) ja lymfosyyttien määrä laski samanaikaisesti. ESR, virtsa-analyysi, ja SMAC-20 pysyivät kaikissa tapauksissa muuttumattomina lukuunottamatta lieviä nousuja
17 seerumin SGOT:issa ja SGPT:ssä. EBV-tiitterit pysyivät vakioina kaikilla muilla paitsi yhdellä potilaalla, jolla IgG-kapsidin antigeeni laski tiitteristä 1:1280 tiitteriin 1:160, johon liittyi HIV-vasta-aineen tiittereiden nousu. Ne potilaat, jotka olivat P24-antigeeninegatiivisia, pysyivät negatiivisina; ne, jotka olivat 5 positiivia, pysyivät positiivisina, eikä tiitterissä esiintynyt mitään muutoksia kuuden kuukauden lopussa. Veren HIV-virusviljelmät muuttuivat negatiivisiksi yhdellä potilaalla (potilas n:o 3), mutta pysyivät positiivisina muilla potilailla raportoidun hoidon jälkeen. 10 Potilaan tilan eteneminen, jonka HIV-viljelmä muuttui negatiiviseksi (potilas n:o 3) on esitetty kuviossa 2. Kaikkien viiden potilaan GP 24 -vasta-ainetasot hoidon aikana on esitetty kuviossa 3. Kaikkien viiden potilaan GP 120 -vasta-ainetasot hoidon aikana on esitetty kuviossa 4. Kaikkien viiden potilaan CD 4-auttajasoluprosentit hoidon aikana on esitetty lopuksi kuviossa 5. 15 Yhteenveto kliinisistä tunnusmerkeistä ja laboratoriotuloksista on esitetty allaolevassa taulukossa 2.
18 TAULUKKO 2 Yhteenveto kliinisistä tunnusmerkeistä ja laboratoriotuloksista 5 Potilas n:o 1 Ikä: 38 Sukupuoli: Mies Altistava tekijä: Homoseksuaalisuus HIV-vasta-aineen positiivisuuden tiedetty kesto: 3 vuotta 10 Ennen hoitoa Hoidon jälkeen Paino (kg) 71,3 70,5 CD4-solut (%) 4 34 CD24-vasta-aineen taso 15 (absorptio) 2,52 2,76 GP 120-vasta-aineen taso (absorptio) 2,22 1,68 Viivästetty ihokoe 20 Hypersensibiliteetti neg. pos. Virusviljelmä (veri) pos. pos. Ikä: 30 25 Sukupuoli: Mies Altistava tekijä: Homoseksuaalisuus Potilas n:o 2 HIV-vasta-aineen positiivisuuden tiedetty kesto: 2 vuotta Ennen hoitoa Hoidon jälkeen Paino (kg) 64,5 66,0 30 CD4-solut (%) 29 31 CD24-vasta-aineen taso (absorptio) 0,12 0,74
19 GP 120-vasta-aineen taso (absorptio) 0,03 0,14 Viivästetty ihokoe 5 Hypersensibiliteetti neg. pos. Virusviljelmä (veri) pos. pos. Ikä: 27 10 Sukupuoli: Mies Altistava tekijä: Homoseksuaalisuus Potilas n:o 3 HIV-vasta-aineen positiivisuuden tiedetty kesto: 4 vuotta Ennen hoitoa Hoidon jälkeen Paino (kg) 63,6 64,7 15 CD4-solut (%) 34* 33** CD24-vasta-aineen taso (absorptio) 0,72 1,69 GP 120-vasta-aineen taso 20 (absorptio) 1,04 2,07 Viivästetty ihokoe Hypersensibiliteetti neg. pos. Virusviljelmä (veri) pos. pos. 25 * Tietoja tämän potilaan esikäsitellyistä CD 4-soluista (%) ei ole saatavissa. Taulukossa esitetty arvo määritettiin verelle, joka otettiin yksi kuukausi sen jälkeen, kun potilas oli saanut ensimmäisen hoitonsa. ** Tämä potilas sai ainoastaan kymmenen hoitoa viiden kuukauden aikana, 30 jonka jälkeen hän lopetti vapaaehtoisesti hoidon. Kolme kuukautta sen jälkeen, kun tämä potilas oli vapaaehtoisesti lopettanut hoidon, hänen CD 4-solunsa (%) olivat nousseet lukemaan 40. Viisi kuukautta hoidon lopettamisen jälkeen CD 4 -solut (%) putosivat kuitenkin lukemaan 24.
20 Ikä: 42 Sukupuoli: Mies Altistava tekijä: Kuntoutunut IVDA Potilas n:o 4 5 HIV-vasta-aineen positiivisuuden tiedetty kesto: 2 vuotta Ennen hoitoa Hoidon jälkeen Paino (kg) 109 108 CD4-solut (%) 11 33 CD24-vasta-aineen 10 taso (absorptio) 0,62 1,76 GP120-vasta-aineen taso (absorptio) 0,21 1,25 15 Viivästynyt ihokoe Hypersensibiliteetti neg. pos. Virusviljelmä (veri) pos. pos. 20 Ikä: 27 Sukupuoli: Nainen Altistava tekijä: Kuntoutunut IVDA Potilas n:o 5 HIV-vasta-aineen positiivisuuden tiedetty kesto: 2 vuotta Ennen hoitoa Hoidon jälkeen 25 Paino (kg) 61,0 57,7 CD4-solut (%) 12 13 CD24-vasta-aineen taso (absorptio) 1,41 2,89 30 GP 120-vasta-aineen taso (absorptio) 0,46 1,95 Viivästynyt ihokoe Hypersensibiliteetti neg. neg. 35 Virusviljelmä (veri) pos. pos.
21 ESIMERKKI 3 Kun esimerkissä 2 kuvattu kuusikuukautinen hoito oli päättynyt, jossa potilaat n:o 1, 2, 4 ja 5 saivat kuukauden välein hoitoa kahtena peräkkäisenä päivänä, 5 hoitoa muutettiin siten, että kukin potilas sai ainoastaan yhden hoidon kuukaudessa kanden sijasta. Keksijät havaitsivat, että kunkin potilaan CD 4-solulukema (%) putosi huomattavasti. Alkuperäinen hoito, jossa potilaat saivat käsittelyä kahtena peräkkäisenä päivänä kerran kuukaudessa, otettiin uudelleen käyttöön, jolloin potilaiden 1 ja 2 CD4-solulukema (%) nousi. Tietoja potilaiden 4 ja 5 10 CD4-solulukemista (%) ei ole vielä saatavissa. Yksittäiset tulokset olivat seuraavat: Potilas n:o 1 15 Kun kuusi kuukautta kestänyt alkuperäinen kuuden kuukauden hoito, jossa oli kaksi käsittelyä kuukaudessa, oli päättynyt, tämän potilaan CD 4-solulukema (%) oli 34. Kun potilas sai ainoastaan yhden käsittelyn kuukaudessa viiden kuukauden ajan, CD 4-solulukema (%) putosi arvoon 18. Alkuperäinen terapia otettiin uudelleen käyttöön, ja kanden kuukauden kuluttua CD 4-solulukema (%) nousi 20 arvoon 39. Potilas n:o 2 Kun alkuperäinen kuuden kuukauden hoito, jossa oli kaksi käsittelyä kuukaudes- 25 sa, oli päättynyt, tämän p otilaan CD4-solulukema (%) oli 31. Kun potilas sai ainoastaan yhden käsittelyn kuukaudessa neljän kuukauden ajan, CD 4-solulukema (%) putosi arvoon 10. Alkuperäinen hoito otettiin uudelleen käyttöön, ja kanden kuukauden kuluttua CD 4-solulukema (%) nousi arvoon 27. 30
22 Potilas n:o 4 Kun alkuperäinen kuuden kuukauden hoito, jossa oli kaksi käsittelyä kuukaudessa, oli päättynyt, tämän potilaan CD 4-solulukema (%) oli 33. Kun potilas sai 5 ainoastaan yhden käsittelyn kuukaudessa neljän kuukauden ajan, CD 4-solulukema (%) putosi arvoon 7. Alkuperäinen hoito otettiin uudelleen käyttöön, mutta tietoja CD 4-solulukeman (%) muutoksista ei ole vielä saatavissa. Potilas n:o 5 10 Kun alkuperäinen kuuden kuukauden hoito, jossa oli kaksi käsittelyä kuukaudessa, oli päättynyt, tämän potilaan CD 4-solulukema (%) oli 13. Kun potilas sai ainoastaan yhden käsittelyn kuukaudessa neljän kuukauden ajan, CD 4-solulukema (%) putosi arvoon 8. Alkuperäinen hoito otettiin uudelleen käyttöön, mutta 15 tietoja CD 4-solulukeman (%) muutoksista ei ole vielä saatavissa. Lääkkeitä, jotka on valmistettu käyttämällä fotoaktiivisia yhdisteitä, voidaan muodostaa käyttämällä standarditekniikoita, jotka ovat jo alalla tunnettuja ja joita ei sen vuoksi kuvata tässä yhteydessä yksityiskohtaisesti. Fotoaktiiviset 20 yhdisteet voidaan muodostaa asian havainnollistamiseksi käyttämällä tavanomaisia täyteaineita tablettien, kapseleiden ja vastaavien muodossa, jotka soveltuvat suun kautta annettaviksi. Tässä kuvatut fotoaktiiviset yhdisteet voidaan haluttaessa muodostaa parenteraalisesti annettaviksi laskimonsisäisten tai lihastensisäisten reittien kautta. Lääkkeet voidaan myös muodostaa injektoitaviksi liuoksiksi tai 25 suspensioiksi, jotta ne voidaan antaa in vitro veren fraktioon, joka on poistettu infektoituneelta luovuttajalta. Tulisi ymmärtää, että vaikka ylläoleva kuvaus on esitetty näiden keksintöjen havainnollistamiseksi, sen ei ole tarkoitettu rajoittavan keksintöjen laajuutta, 30 koska alalla tavanomaiset taidot omaavat henkilöt voivat tehdä tässä kuvattuihin keksintöihin erilaisia muunnoksia poikkeamatta sen hengestä ja laajuudesta, jotka on määritetty seuraavissa patenttivaatimuksissa.
23 Patenttivaatimukset 1. Menetelmä rokotteen tuottamiseksi HIV-retrovirusinfektiota vastaan, jonka rokotteen sisältämät käsitellyt virukset ja/tai virusten infektoimat solut voivat 5 saada aikaan immuunireaktion virusinfektiolle potilaan immuunijärjestelmässä, tunne t t u siitä, että menetelmä käsittää seuraavat vaiheet: a. lisätään tiettyyn määrään infektoituneen luovuttajan verta fotoaktiivista yhdistettä, joka viruksen infektoiman solun tapauksessa sitoutuu solukalvoon 10 (esim. sitoutumalla solukalvossa olevaan reseptoriin ja/tai nukleiinihappokappaleeseen) ja/tai solun tumassa tai solun solulimassa olevaan nukleiinihappoon, tai joka yhdiste vapaan viruksen tai soluun liittyvän viruksen tapauksessa sitoutuu viruksen pintaan (esim. viruksen pinnassa olevaan reseptoriin ja/tai nukleiinihappokappaleeseen) ja/tai nukleiinihappoon (esim. DNA:han tai RNA:han), joka 15 sisältyy virukseen, aktivoitaessa altistamalla sähkömagneettiselle säteilylle, jolla on ennaltamäärätty spektri, viruksen inaktivoimiseksi ja/tai heikentämiseksi; b. käsitellään tämän jälkeen se osa potilaan verestä, johon fotoaktiivinen yhdiste on lisätty, jossa mainitussa käsittelyssä ainakin fraktio mainitusta verestä saate- 20 taan fotofereesin alaiseksi käyttämällä mainittua sähkömagneettista säteilyä, jota mainittua fotoaktiivista yhdistettä ja mainittua sähkömagneettista säteilyä annostellaan määrinä, jotka ovat farmaseuttisesti tehokkaita siten, että ainakin osa HIV-retroviruksesta, jota on läsnä käsitellyssä fraktiossa, voidaan heikentää ja/tai inaktivoida; ja 25 c. tämän jälkeen valmistetaan fraktiosta rokote tavanomaisin keinoin. 30 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunne t t u siitä, että verifraktio käsitellään erytrosyyttien poistamiseksi olennaisesti.
24 3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunne t t u siitä, että verifraktio käsitellään erytrosyyttien poistamiseksi olennaisesti ennen vaiheen (b) suorittamista. 5 4. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnet t u siitä, että verifraktio käsitellään erytrosyyttien poistamiseksi olennaisesti vaiheen (b) suorittamisen jälkeen. 5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että 10 vaiheessa (b) käsitelty fraktio muodostuu olennaisesti vapaasta eristetystä HIV- retroviruksesta. 6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että veren käsiteltyä fraktiota käsitellään edelleen vaiheen (b) jälkeen, jotta käsitelty HIV- 15 retrovirus voidaan eristää käytettäväksi rokotteena HIV-retrovirusinfektiota vastaan.
25 Patentkrav 1. Förfarande för producering av ett vaccin mot en HIV-retrovirusinfektion, vilka behandlade virus och/eller cellerna som infekterats av virus, som vaccinet 5 innehåller, kan förorsaka ett immunsvar till virusinfektionen i immunsystemet av patienten, kännetecknat därav, att förfarandet innefattar följande steg: a. tillsättning, till en given mängd av en infekterad donators blod, av en fotoaktiv förening som, i det fall att en cell infekterats av ett virus, binds till cellmem- 10 branen (t.ex. genom att bindas till en receptor och/eller ett nukleinsyrafragment på cellmembranen) och/eller till nukleinsyra i cellkärnan eller cellcytoplasman, eller som, ifall av antingen fritt virus eller ett virus i anslutning till en cell, binds till virusytan (t.ex. till en receptor och/eller till ett nukleinsyrafragment på virusytan) och/eller till nukleinsyra (t.ex. DNA eller RNA), som ingår i viruset, 15 under aktivering genom att utsättas för elektromagnetiskt strålning av ett på förhand bestämt spektrum i avsikt att inaktivera och/eller försvaga viruset; b. sedan behandling av donatorns blod, till vilken den fotoaktiva föreningen har tillsats, varvid nämnda behandling innefattar att åtminstone en fraktion av 20 nämnda blod utsätts för fotoferes genom att använda sig av nämnda elektromagnetiska strålning, varvid nämnda fotoaktiva förening och nämnda elektromagnetiska strålning administreras i mängder som är farmaceutiskt effektiva för att försvaga och/eller inaktivera åtminstone en del av HIV-retroviruset som är närvarande i den behandlade fraktionen; och 25 c. efter detta framställs ett vaccin av fraktionen på konventionella sätt. 30 2. Förfarande enligt patentkrav 1, k ä n n e t e c k n a t därav, att blodfraktionen behandlas för att väsentligen avlägsna erytrocyter. 3. Förfarande enligt patentkrav 2, kännetecknat därav, att blodfraktionen behandlas för att väsentligen avlägsna erytrocyter före steg (b).
26 4. Förfarande enligt patentkrav 2, k ä n n e te c k n a t därav, att blodfraktionen behandlas för att väsentligen avlägsna erytrocyter efter steg (b). 5. Förfarande enligt patentkrav 1, kännetecknat därav, att fraktionen 5 som behandlas i steg (b) består av väsentligen fritt isolerat HIV-retrovirus. 6. Förfarande enligt patentkrav 1, k ä n n e t e c k n a t därav, att det vidare innefattar att man behandlar den behandlade blodfraktionen efter steg (b) för att isolera behandlat HIV-retrovirus för användning som ett vaccin mot en HIV- 10 retrovirusinfektion.
20 30 II Fig. 1
300 2.50 -.-50 0 C1:1 < 2.00 40 1.. 4» 0 (/) r.r2 1.50-4.30 1.00.20 11. Nl %nimi, e a. GP24 GPI20 <.50.10 144 1' VIIVÄSTYNEEN IHOKOKEEN NE REAKTIIVISUUS P05. HIV-VILJELMÄ 1 0 0 1 P05. NE13. 1 2 3 4 3 d 7 HOIDON JÄLKIHOIDON/ NUMERO NUMERO Fig. 2 Ö 3.00 fx 2.50 0 cn CCI 2.00 r o rl 11 o'r,.. ''''' r 0 rn 1.50 E-1 z 1.00 75 <.50. E-4....... I 11 11 ** *** *... 0 0 3 HOIDON 0 YMPYRÖIDYT NUMEROT NUMERO OSOITTAVAT KUNKIN HOIDETUN YKSITTÄISEN POTILAAN Fig. 3 6
6, 3.00 2.50 0 cci 2.0 0 0 1.50 W 1.00 z F-4.50-0... - ME..._..."911I,......,. YMPYRÖIDYT NUMEROT 0 OSOITTAVAT KUNKIN HOIDETUN YKSITTÄISEN POTILAAN älä Ml Iffl II/.., tilew,;;:s. Eli IIM #... Fig. 4 e I 4 HOIDON NUMERO e 40.35.30.25.10 99 eli I jot: "...919 44444 101109114 441~ 4 0 9VT994.,....0,.4,14." 10. 4,1 409' Ole * `Nk. 1..r s 1.0 + 0 4 11. ' "... N Nti k " «'. % 1,, 1 1 1.05 1 C) 0 0 2 3 4 5 HOIDON O YMPYRÖIDYT NUMEROT NUMERO OSOITTAVAT KUNKIN FIOIDETUN YKSITTÄISEN POTILAAN Fig. 5