KIRJALLINEN KYSYMYS 750/2006 vp Digitaalisten ohjelmien lähettäminen yhteisten digisovittimien kautta Eduskunnan puhemiehelle Suomen television lähetykset muuttuvat kokonaan digitaalisiksi 31.8.2007. Jotta televisiota pystyisi tämän jälkeen katsomaan, on hankittava joko kokonaan uusi televisio, jossa digitekniikka on valmiiksi sisäänrakennettuna, tai vanhaan analogiseen televisioon kytkettävä digisovitin (digiboksi). Jokaista vanhaa tv-laitetta kohti tarvitaan erillinen sovitin. Tämä on herättänyt hämmennystä ei vain kotitalouksissa, joissa on useampi televisio, vaan myös taloyhtiöissä, joissa kummastellaan, miksi jokaiseen asuntoon on hankittava oma sovitin. Tämä tuntuu luonnonvarojen, ajan ja rahan hukkaamiselta. On toivottu, että taloyhtiö voisi hankkia yhden yhteisen sovittimen. Mikäli taloyhtiöllä olisi yhteinen digisovitin, tarkoittaisi tämä käytännössä sitä, että digitaaliset tv-lähetykset muutettaisiin yhteisantenniverkoissa analogisiksi asuntojen tv-vastaanottimia varten. Ruotsissa tällainen menettely on yleisesti käytössä. Suomen nykylainsäädännöstä ei löydy selvää vastausta siihen, onko tällainen Suomessa sallittua vai ei. Silti esimerkiksi sairaaloissa yhteissovittimia on käytössä. Yleisradio vastustaa tiukasti digitaalisten lähetysten muuttamista analogisiksi perustellen tätä sillä, että digitaalisten lähetysten muuttaminen analogisiksi ei ole katsojien edun mukaista. Digitaalinen tv-lähetys lisäpalveluineen ei välity yleisölle alkuperäistä lähetystä vastaavana, jos lähetys muutetaan analogiseksi. Lähetyksestä jäävät pois mm. teksti-tv, sähköinen ohjelmaopas ja interaktiiviset palvelut. Ohjelmien tekstitykset voivat jäädä näkymättä. Äänen ja kuvan laatu olisi myös alkuperäisen lähetyksen tasoa heikompi. On kuitenkin mahdollista kehittää taloyhtiöiden ja erilaisten laitosten käyttöön sellainen yhteisdigisovitin, jolla suuresta osasta kyseisiä ongelmia päästäisiin. Monet televisionkatsojat eivät edes kaipaa digitalisoinnin mukanaan tuomia lisäpalveluita. Heille digi-tv:n lisäpalveluita sekä äänen ja kuvan korkeaa laatua tärkeämpää olisi, ettei tarvitsisi yksin pähkäillä digisovittimen hankintaa ja asentamista, vaan taloyhtiö voisi hankkia yhden yhteisen sovittimen. Sairaaloissa ja muissa vastaavissa laitoksissa erillisen sovittimen tai uuden tv-laitteen hankkiminen nykyisten tilalle on puolestaan suuri menoerä. Sairaalat vastustavat myös erillislaitteen siivousta hankaloittavaa johtoviidakkoa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus selventää taloyhtiöiden ja laitosten oikeutta jakaa tv-ohjelmia yhteisten digisovittimien kautta ja valmistella sen mahdollisesti edellyttämät lainmuutokset? Versio 2.0
Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 2006 Raija Vahasalo /kok 2
Ministerin vastaus KK 750/2006 vp Raija Vahasalo /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raija Vahasalon /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 750/2006 vp: Aikooko hallitus selventää taloyhtiöiden ja laitosten oikeutta jakaa tv-ohjelmia yhteisten digisovittimien kautta ja valmistella sen mahdollisesti edellyttämät lainmuutokset? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Liikenne- ja viestintäministeriön saaman tiedon mukaan yleisradiolähetysten edelleen lähettämiseen tarvitaan tekijänoikeuslain 48 :n mukaan lähettäjäyrityksen lupa. Myös lähetyksen muiden oikeudenhaltijoiden lupa on tarpeen. Viestintämarkkinalain 134 :n tarkoittamien siirtovelvoitteen alaisten lähetysten edelleen lähettäminen kaapelitelevisioverkossa tai yhteisantennijärjestelmässä on kuitenkin tekijänoikeuslain 25 :n mukaan sallittua ilman lähettäjäyrityksen lupaa sillä edellytyksellä, että lähetystä ei muuteta ja että se lähetetään samanaikaisesti alkuperäisen lähetyksen kanssa. Digitaalisen lähetyksen muuttaminen analogiseksi muuttaisi lähetyksen sisältöä eikä edelleen lähettäminen ole siksi sallittua ilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Myös viestintämarkkinalain 134 :ssä edellytetään, että siirtovelvoitteen piiriin kuuluvat palvelut on tarjottava käyttäjälle muuttamattomana. Digitaalisten lähetysten edelleen lähettäminen analogiseksi muutettuna asettaisi lähetyksen analogisena vastaanottavat henkilöt eriarvoiseen asemaan ilman, että he voisivat itse valita, minkä sisältöisen julkisen palvelun he saavat. Lähetykset edelleen lähettävä ulkopuolinen taho tekisi tämän valinnan heidän puolestaan. Tämä estäisi myös Yleisradio Oy:tä tarjoamasta kaikille yhtäläisin ehdoin Yleisradio Oy:stä annetun lain mukaista julkisen palvelun ohjelmistoa. Analogiseksi muunnettuna digitaalinen televisiolähetys lisäpalveluineen ei välittyisi yleisölle alkuperäistä lähetystä vastaavana. Lähetyksestä jäisivät pois mm. tekstitysvaihtoehdot, superteksti-tv, sähköinen ohjelmaopas ja interaktiiviset palvelut. Myöskään digitaalisen lähetyksen lisäpalveluna välitettävä näkövammaisille tarkoitettu äänitekstitys ei välittyisi. Äänen ja kuvan laatu olisi myös olennaisesti alkuperäisen lähetyksen tasoa heikompi. Lähetyksessä menetettäisiin tällöin huomattava osa digitaalisten lähetysten katsojille suomista eduista. Tästä kärsisivät varsinkin erityisryhmät, kuten näkövammaiset ja kielivähemmistöt, joille suunnattuja palveluita tarjotaan digitaalisten lähetysten oheispalveluina. Kysymyksessä mainittujen yhteissovittimien osalta voidaan todeta, että nykyisin markkinoilla olevalla laitteistolla esitetty ratkaisu voitaisiin toteuttaa varaamalla yksi digivastaanotin jokaista televisiokanavan palveluyhdistelmää kohti. Näin esimerkiksi televisiokanavan, jossa on tarjolla useita eri kielivaihtoehtoja (esimerkiksi Yleisradio Oy:n TV1-kanava, joka lähettää suomenkielistä tekstiä, ruotsinkielistä tekstiä ja kuulovammaistekstiä sekä useita äänivaihtoehtoja), vastaanottaminen yhteisvastaanottimella vaatisi useita digivastaanottimia. Markkinoilla on olemassa myös ns. monikanavavastaanottimia, joita voidaan käyttää kolmen kanavan välittämiseen. Tilanteessa, jossa kanavalla on valittavana useita tekstityskielivaihtoehtoja, tämä kanavamäärä ei kuitenkaan riittäisi. Yhden digitaalisen televisiokanavan muuttami- 3
Ministerin vastaus nen analogiseksi vaatisi tässäkin vaihtoehdossa useita vastaanotinlaitteita. Kumpikaan edellä mainituista vaihtoehdoista ei mahdollistaisi MHP-sovellusten jakelua, eli televisiosignaalista jäisi pois muun muassa supertekstitelevisio, sähköinen ohjelmaopas ja ohjelmakohtaiset lisäpalvelut. Televisiolähetysten edelleen lähettämistä koskevia säännöksiä on sekä opetusministeriön että liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan lainsäädännössä. Kysymyksessä tarkoitettujen yhteissovittimien osalta keskeisessä asemassa on opetusministeriön vastuulle kuuluva tekijänoikeuslainsäädäntö. Valtioneuvosto katsoo kuitenkin, ettei televisiolähetysten edelleen lähettämistä koskevassa lainsäädännössä ole selventämistarpeita. Helsingissä 27 päivänä lokakuuta 2006 Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen 4
Ministerns svar KK 750/2006 vp Raija Vahasalo /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 750/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Raija Vahasalo /saml: Har regeringen för avsikt att klarlägga husbolagens och inrättningarnas rätt att distribuera tv-program via centrala digitalboxar samt bereda de lagändringar som detta eventuellt förutsätter? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt uppgifter som kommunikationsministeriet fått behövs, med stöd av 48 i upphovsrättslagen, sändarföretagets tillstånd för att vidaresända rundradiosändningar. Dessutom behövs tillstånd av de andra rättsinnehavarna av utsändningen. Att i kabeltelevisionsnät eller via centralantennsystem vidaresända sådana utsändningar som avses i 134 i kommunikationsmarknadslagen och som omfattas av distributionsskyldigheten är dock med stöd av 25 i upphovsrättslagen tillåtet utan sändarföretagets tillstånd under förutsättningen att verket sänds i oförändrad form och samtidigt som den ursprungliga utsändningen. Om en digital utsändning ändras till en analog förändras också utsändningens innehåll, och en vidaresändning är därför inte tillåten utan rättsinnehavarnas tillstånd. Även i 134 i kommunikationsmarknadslagen förutsätts att de tjänster som omfattas av distributionsskyldigheten skall tillhandahållas användaren i oförändrad form. En vidaresändning av digitala utsändningar i analog form försätter de personer som tar emot utsändningen analogt i en olikvärdig ställning i förhållande till andra i och med att de själva inte kan välja innehållet i den allmännyttiga verksamheten. Den utomstående part som vidaresänder utsändningarna gör valet för dem. Detta hindrar även Rundradion Ab från att tillhandahålla sådant programutbud enligt lagen om Rundradion Ab som ansluter sig till den allmännyttiga verksamheten för alla på lika villkor. En digital televisionssändning jämte tilläggstjänster som ändrats till en analog utsändning förmedlas inte till allmänheten i en sådan form som motsvarar den ursprungliga utsändningen. Utsändningen saknar bl.a. textningsalternativ, supertext-tv, elektronisk programguide och interaktiva tjänster. Inte heller den talande textremsa som förmedlas till synskadade som tilläggstjänst i anslutning till de digitala utsändningarna överförs. Även kvaliteten på ljud och bild är på en väsentligt lägre nivå än i den ursprungliga utsändningen. I utsändningen går man på så sätt miste om en betydande del av de fördelar som de som tittar på digitala utsändningar har. De som blir lidande av det här är i synnerhet specialgrupperna, t.ex. synskadade och de språkliga minoriteterna, för vilka tjänsterna tillhandahålls som specialtjänster i anslutning till de digitala utsändningarna. I fråga om de centrala digitalboxar som nämns i spörsmålet kan man konstatera att den lösning som föreslås kan genomföras med den utrustning som för närvarande finns på marknaden om man reserverar en digitalbox för varje televisionskanals servicekombination. På så vis skulle mottagandet via en central digitalbox av en televisionskanal som erbjuder flera olika språkalternativ (t.ex. Rundradion Ab:s TV1-kanal som sänder både finskspråkig text, svenskspråkig text och undertext för hörselskadade samt ett flertal ljudalternativ) kräva flera digitalboxar. 5
Ministerns svar På marknaden finns även s.k. mångkanalmottagare som kan användas till förmedlingen av tre kanaler. I en situation när en kanal har flera olika textningsspråk att välja mellan är denna kanalmängd ändå inte tillräcklig. Även i fråga om detta alternativ skulle omändringen av en digital televisionskanal till en analog kräva flera mottagarapparater. Ingendera av de nämnda alternativen möjliggör distributionen av MHP-tillämpningar, dvs. televisionssignalen skulle sakna bl.a. supertext-tv:n och den elektroniska programguiden samt tilläggstjänsterna i samband med de enskilda programmen. Bestämmelser om vidaresändning av televisionssändningar ingår i lagstiftningen om både undervisningsministeriets och kommunikationsministeriets förvaltningsområden. När det gäller de centrala digitalboxar som avses i spörsmålet har upphovsrättslagstiftningen, som hör till undervisningsministeriets ansvarsområde, en central ställning. Statsrådet anser dock att det inte finns några behov av att klarlägga lagstiftningen om vidaresändning av televisionssändningar. Helsingfors den 27 oktober 2006 Kommunikationsminister Susanna Huovinen 6