Näkemyksestä menestystä

Näkemyksestä menestystä Uusiutuva energia Toimialaraportit ennakoi v vatv liiketoimintaympäristön muutoksia www.toimialaraportit.fi Työ- ja elinkeinoministeriö Maa- ja metsätalousministeriö Opetus- ja kulttuuriministeriö Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Tekes Finpro Matkailun edistämiskeskus VTT

Uusiutuva energia Toimialaraportti Markku Alm 4/2014 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite Toimialaraportti Aleksanterinkatu 4 PL 32 Puhelin 0295 16001 00170 HELSINKI 00023 VALTIONEUVOSTO Telekopio (09) 1606 3666 4/2014 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Markku Alm Toimialapäällikkö Varsinais-Suomen ELY-keskus Julkaisuaika 2.12.2014 Toimeksiantaja(t) Työ- ja elinkeinoministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Uusiutuva energia Tiivistelmä Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan vuonna 2013 uusiutuvan energian toimialaan kuuluvien yritysryhmien tuotannon bruttoarvo oli 950 miljoonaa euroa. Uusiutuvan energian toimintaa harjoitettiin kaikkiaan 871 yrityksessä, jotka työllistivät yhteensä 3576 henkilöä. Yrityksistä 87,2 % oli alle 10 henkilöä työllistäviä mikroyrityksiä. Näiden mikroyritysten osuus alan liikevaihdosta oli 34,8 % ja työpaikoista 38,2 %. Vuonna 2013 uusiutuvan energian kokonaiskäytöstä 14 % oli vesi- ja tuulivoiman käyttöä, 15 % pienpuun käyttöä, 30 % teollisuuden ja energiantuotannon puunkäyttöä, metsäteollisuuden jäteliemien käyttöä 31 % ja 10 % muiden uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Muiden energialähteiden ryhmä sisältää lämpöpumppujen tuottaman energian, kierrätyspolttoaineet, biokaasun ja muiden biopolttoaineiden käytön osuuden. Suuri osa uusiutuvan energian yrityksistä on hyvin pieniä mikroyrityksiä. Toimialan yrityksistä vain harva on kansainvälistynyt merkittävästi. Suuren ryhmän tällä toimialalla toimivista yrityksistä muodostavat maatilat, joilla maatalouden toiminnan ohella harjoitetaan lämpöyrittäjätoimintaa tai energiaraakaaineiden tuotantoa. Puuperäiset energia raaka-aineet muodostavat merkittävän osan uusiutuvan energian kokonaistuotannostamme tällä hetkellä. Uusiutuvan energian yritykset toimivat pääsääntöisesti kotimarkkinoilla ja erityisen usein alueellisella tai enintään maakunnallisella tasolla. Merkittävin vientituote on ollut puupelletti. Vuoden 2013 kotimaan 270 000 tonnin tuotannosta 78 000 tonnia eli 29 % vietiin ulkomaille, lähinnä Ruotsin ja Tanskan pellettimarkkinoille. Pelletin tuonti Suomeen oli 60 000 tonnia vuonna 2013. EU:n uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseksi vahvistamat tavoitteet vuoteen 2020 luovat merkittävän kasvumahdollisuuden uusiutuvan energian alan toimijoille. Suomessa biokaasun, etanolin ja puudieselin tuotanto sekä peltobiomassojen hyödyntäminen ovat edelleen vasta toiminnan alku- ja kehittelyvaiheessa. Ely-keskuksen yhteyshenkilö: Markku Alm, markku.alm@ely-keskus.fi, puh 0400-864945 TEM:n yhdyshenkilö:tieto-osasto/esa Tikkanen, esa.tikkanen@tem.fi, puh. 050 040 5459 Asiasanat ISSN 2323-7678 Kokonaissivumäärä 79 Julkaisija Työ- ja elinkeinoministeriö Kieli Suomi ISBN 978-952-227-916-3 Hinta - Kustantaja

Publikationsseriens namn och kod Besöksadress Postadress Branschrapport Alexandersgatan 4 PB 32 Telefon 0295 16001 00170 HELSINGFORS 00023 STATSRÅDET Telefax (09) 1606 3666 4/2014 Författare Markku Alm Branschchef Närings-, trafik- och miljöcentralen i Egentliga Finland Publiceringstid 2.12.2014 Uppdragsgivare Arbets- och näringsministeriet Organets tillsättningsdatum Titel Förnybar energi Referat Enligt Statistikcentralens förhandsuppgifter uppgick bruttovärdet av produktionen hos företagsgrupperna inom sektorn för förnybar energi till 950 miljoner euro år 2013. Verksamhet inom sektorn för förnybar energi bedrevs vid sammanlagt 871 företag, vilka sysselsatte totalt 3576 personer. Hela 87,2 % av företagen var mikroföretag som sysselsätter färre än 10 personer. Mikroföretagen svarade för 34,8 % av omsättningen för och för 38,2 % av arbetsplatserna inom sektorn. År 2013 svarade användningen av vatten- och vindkraft för 14 %, användningen av klenvirke för 15 %, användningen av trä inom industrin och energiproduktionen för 30 %, användningen av industrins avfallslut för 31 % och användningen av andra förnybara energikällor för 10 % av den totala användningen av förnybar energi. Gruppen andra energikällor inbegriper sådan energi som produceras med hjälp av värmepumpar, återvinningsbränslen, biogas och användningen av andra biobränslen. En stor del av företagen inom sektorn för förnybar energi är mycket små mikroföretag. Endast mycket få av företagen inom sektorn bedriver internationell verksamhet i någon betydlig utsträckning. Bland de företag som är verksamma inom sektorn bildar gårdsbruksenheterna en stor grupp. Dessa bedriver utöver jordbruksproduktion dessutom företagsverksamhet i form av värmeproduktion eller produktion av energiråvaror. För närvarande har träbaserade energiråvaror en betydande roll i vår totala produktion av förnybar energi. Företagen inom sektorn för förnybar energi opererar huvudsakligen på hemmamarknaden och särskilt ofta på den regionala nivån eller på sin höjd på landskapsnivån. Träpelletar har varit den viktigaste exportprodukten. År 2013 exporterades 78 000 ton, dvs. 29 %, av den inhemska produktionen på 270 000 ton, närmast till pelletmarknaderna i Sverige och Danmark. År 2013 importerades 60 000 ton pelletar till Finland. De mål för främjande av användningen av förnybara energikällor som EU fastställt för år 2020 skapar betydande tillväxtmöjligheter för aktörerna inom sektorn för förnybar energi. I Finland befinner sig produktionen av biogas, etanol och trädiesel samt utnyttjandet av åkerbiomassa ännu i ett initial- och utvecklingsskede. Kontaktperson vid NTM-centralen: Markku Alm, markku.alm@ely-keskus.fi, tfn 0400-864945 Kontaktperson vid ANM: Avdelningen för kunskapshantering/esa Tikkanen, tfn 050 040 5459 Nyckelord ISSN 2323-7678 Sidoantal 79 Utgivare Arbets- och näringsministeriet Språk Finska ISBN 978-952-227-916-3 Pris Förläggare

Sisältö Saatteeksi... 7 1 Toimialan määrittely ja sisältö... 8 1.1 Toimialan kuvaus ja käytetty aineisto... 8 1.2 Toimialan kytkennät muihin toimialoihin ja asiakkaisiin... 9 1.3 Uusiutuva energia ja globaalit haasteet... 11 2 Toimialan rakenne... 12 2.1 Yritykset ja toimipaikat... 12 2.2 Liikevaihto toimipaikoittain ja yritysryhmittäin... 13 2.2.1 Hakeyritysryhmä... 14 2.2.2 Energiapuu-yritysryhmä... 14 2.2.3 Lämpöyritysryhmä... 15 2.2.4 Tuulivoimayritysryhmä... 16 2.2.5 Bioenergiayritysryhmä... 17 2.2.6 Liikevaihdon näkymät ei yritysryhmissä... 18 2.3 Henkilöstön määrä ja yhtiömuoto... 20 2.4 Alan toimipaikkojen alueellinen jakauma... 22 3 Tuotanto ja markkinat... 23 3.1 Energiamarkkinoiden kokonaiskuva... 23 3.2 Suomen energiamarkkinat... 23 3.2 Uusiutuvan energian tuotanto ja markkinat... 25 3.1.1 Puu... 26 3.1.2 Lämpöyrittäjätoiminta... 31 3.1.3 Tuulivoima... 35 3.1.4 Biokaasu... 40 3.3 Vienti ja tuonti... 45 3.3.1 Vienti... 45 3.3.2 Tuonti... 46 4 Suhdannenäkymät, investoinnit, rahoitus ja kapasiteettitilanne... 48 4.1 Suhdannenäkymät... 48 4.2 Investoinnit... 49 4.3 Rahoitus... 50 4.4 Kapasiteettitilanne... 51 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 5

5 Taloudellinen tila, kustannusrakenne, kannattavuus ja taloudellinen asema... 53 5.1.1 Hakeyrittäjäryhmä... 53 5.1.2 Energiapuuyrittäjäryhmä... 54 5.1.2 Lämpöyrittäjäryhmä... 56 5.1.3 Tuulivoimayrittäjäryhmä... 58 5.1.4 Bioenergiaryhmä... 60 6 Toimialan keskeiset menestystekijät, ongelmat ja kehittämistarpeet... 63 6.1 Menestystekijät... 63 6.2 Keskeiset ongelmat... 63 6.3 Keskeiset kehittämistarpeet... 65 7 Tulevaisuuden näkymät toimialalla... 70 7.2 Markkinoiden kehitys... 74 7.2.1 Kotimarkkinat... 74 7.2.2 Vientimarkkinat... 76 Lähteet... 78 Liite Energiayksiköt... 79 6 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

Saatteeksi Toimialaraportit julkaisusarjan lähtökohtana on koota ja yhdistää eri lähteiden aineistoja toimialakohtaisiksi perustietopaketeiksi, jotka tarjoavat asiantuntijoiden näkemyksen pk-yritystenpäätöksenteon apuvälineeksi. Vuosittain päivitettävä sarja käsittää kahdeksan toimialaryhmää: elintarviketeollisuus, puutuoteteollisuus, uusiutuva energia, kaivos- ja kiviteollisuus, matkailualan, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä liike-elämän palvelut. Vuonna 2012 uutena toimialana on mukaan otettu luovat toimialat. Raportit ovat veloituksetta saatavissa ilman rekisteröitymistä TEM Toimialapalvelun internet-sivulta osoitteesta www.temtoimialapalvelu.fi. Toimialaraporttien keskeiset tilastotiedot päivittyvät nykyisin Toimiala Online -kuvatietokannan kautta, ja ne ovat saatavissa kyseisen raportin kohdalta. Toimialapäälliköt laativat toimialaraporttien tueksi kaksi kertaa vuodessa julkaistavat toimialan lähiajan näkymät ensisijaisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tukien suuntaamiseksi sekä yritystoiminnan kehittämiseksi. Lähiajan näkymien katsaukset kuten toimialaraportitkin edustavat kunkin tekijän henkilökohtaisia näkemyksiä. Tavoitteena on, että toimialan lähiajan näkymät yhdessä toimialaraporttien ja Toimiala Online -tilastokuvien kanssa muodostavat kattavan perustietopaketin, joka tukee yrityshankkeiden suunnittelua sekä työvoimakoulutuksen suuntaamista Tämä toimialaraportti käsittelee uusiutuvan energian yritysryhmiä, jotka on koottu työvoima- ja elinkeinoministeriön (TEM) ja maa- ja metsätalousministeriön (MMM) energiatuki- ja yritysrahoituksen asiakasrekistereistä. Yritysryhmiä on täydennetty alan eri toimijoiden ja edunvalvontaorganisaatioiden omista yritysrekistereistä. Raporttiin sisältyvät erillisinä yritysryhminä tuulivoiman tuotanto, energiapuun korjuu, hakkeen tuotanto, lämpöyrittäjyys sekä edellisiä sektoriryhmiä laajempi bioenergiaryhmä. Uusiutuvan energian kokonaiskäyttö lisääntyy merkittävästi vuoteen 2020 mennessä. Suurin osa lisäyksestä saadaan puubiomassoista. Uusiutuva energia on merkittävin vaihtoehto fossiilisten polttoaineiden korvaajaksi tulevaisuudessa. Uusiutuvan energian hintakilpailukyky paranee teknologiatason kehittyessä ja energiaverotuksen kiristyessä. Päästökaupan eri energianlähteiden käyttöä ohjaava rooli jää lähivuosina vähemmälle päästöoikeuksien alhaisen hinnan vuoksi. Uusiutuvan energian ala on merkittävä ja kasvava osa suomalaista maa- ja metsätaloutta, metsäteollisuutta sekä energia- että ympäristöteknologian teollisuutta. Alan tuotantolaitokset ovat sijoittuneet eri puolille maata tarjoten näin merkittävästi toimeentuloa ja työtä myös kasvukeskusten ulkopuolisille maaseudun alueille. Tässä yhteydessä kiitän kaikkia tämän raportin laatimisessa avustaneita sekä erityisesti siinä kannustaneita. Toivon, että julkaisu palvelee mahdollisimman hyvin toimialalla toimivien ja toimintaansa vasta aloittavien yritysten sekä eri sidosryhmien tarpeita. Salossa 20.11.2014 Markku Alm Toimialapäällikkö TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 7

1 Toimialan määrittely ja sisältö 1.1 Toimialan kuvaus ja käytetty aineisto Uusiutuvilla energialähteillä tarkoitetaan aurinko-, tuuli-, vesi- ja bioenergiaa, maalämpöä sekä aalloista ja vuoroveden liikkeistä saatavaa energiaa. Uusiutuvien energialähteiden merkittävimmät edut uusiutumattomiin energialähteisiin verrattuna ovat niiden pienemmät ympäristövaikutukset (ekologiset hyödyt) ja kestävän kehityksen periaatteisiin perustuva käyttö (uusiutuvuus). Biomassoiksi kutsutaan eloperäisiä, fotosynteesin kautta syntyneitä kasvimassoja. Näistä tuotettuja polttoaineita taas kutsutaan biopolttoaineiksi. Bioenergia on biopolttoaineista saatua energiaa. Biopolttoaineita saadaan Suomessa metsissä ja pelloilla kasvavista biomassoista sekä yhdyskuntien, maatalouden ja teollisuuden energian tuotantoon soveltuvista orgaanisista sivujakeista. Bioenergia on osa uusiutuvia energialähteitä. Suomessa bioenergian käyttö on noin neljännes koko maan energiankulutuksesta. Bioenergia edustaakin lähes 90 % uusiutuvista energialähteistä. Tämä toimialaraportti koostuu viidestä raporttia varten kootusta yritysryhmästä: hakkeen tuotanto energiapuun korjuu lämpöyrittäjyys tuulivoiman tuotanto muu bioenergiayrittäjyys (biokaasun, biodieselin ja etanolin tuotanto, peltobiomassan tuotanto, polttopuiden ja pellettien tuotanto) Kuhunkin yritysryhmään kuuluu vain keskisuuria (alle 250 työntekijää, liikevaihto alle 50 miljoonaa euroa), pieniä (alle 50 työntekijää, liikevaihto alle 10 miljoonaa euroa) ja mikroyrityksiä (alle 10 työntekijää, liikevaihto alle 2 miljoonaa euroa). Suuret yritykset (yli 250 työntekijää, liikevaihto yli 50 miljoonaa euroa) on jätetty tämän raportin tarkastelun ulkopuolelle. Uusiutuvan energian toimialaa ei ole erikseen luokiteltu tilastokeskuksen TOL 2008-toimialaluokituksessa. Aineistona raportissa on käytetty muun muassa tilastokeskuksen omaa kuukausittaista tiedon suorakeruuta sekä vuositilastoja, työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) ja maa- ja metsätalousministeriön (MMM) energiatuki- ja yritysrahoituksen asiakasrekisteriä sekä verohallinnon maksuvalvonta-aineistoa (kokonaisaineisto). 8 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

1.2 Toimialan kytkennät muihin toimialoihin ja asiakkaisiin Kaikki yhteiskunnassa hyödyntävät energiaa. Energian käytöllä on vaikutuksia ympäristöön ja riippuvuutta ympäristöstä. Energiaklusterin rajaus onkin klusterin laajuuden vuoksi ongelmallista. Klusteri myös leikkaa muita klustereita. Lisäksi ongelmia aiheuttaa se, että klusterin suurimmat toimijat kuuluvat myös johonkin muuhun toimialaan, esimerkiksi metsäklusteriin (energian kulutus ja tuotanto) tai metalliklusteriin (energiateknologia). Toisaalta ympäristöklusteri koskettaa kaikkia toimialoja. Energiaklusteri on kaksijakoinen ja muodostuu energiateknologian ja energialiiketoiminnan osa-klustereista. Energiateknologian osaklusteri kattaa koneita, laitteita ja järjestelmiä tuottavan teollisuuden ja konsultoinnin. Se on vientivetoinen ja pitkälti suurten monikansallisten yritysten omistuksessa. Energialiiketoiminnan osaklusteri sisältää energian tuotannon, muunnon ja jakelun sekä energian ja polttoaineen jalostuksen. Se toimii kotimarkkinoilla, mutta tuotteiden kilpailukykyisyys luo kilpailuedun suomalaiselle vientiteollisuudelle. Kansainvälisessä vertailussa suomalainen energialiiketoimintaklusteri on osoittautunut hyvin kilpailukykyiseksi. Suomalaisen energiaklusterin (kuva 1) ympärille on muodostunut mittava teollisuus- ja tuotantokeskittymä. Korkealaatuiset tuotteet, korkea teknologia, kilpailukyky ja menestyminen markkinoilla perustuvat yhteistyöhön alan teollisuuden, laitevalmistajien, raaka-ainetoimittajien, tutkimus- ja kehittämistoiminnan sekä asiakkaiden välillä. Markkinoiden vapautuminen ja ilmastonmuutoksen torjunta luovat uudenlaisia ja kasvavia mahdollisuuksia suomalaiselle energiatekniikalle, erityisesti uusiutuvan energian ja energian käytön teknologioille. Perinteisesti uusiutuvan energian ala on hahmotettu kiinteäksi osaksi metsätaloutta ja metsäteollisuutta. Tulevaisuudessakin puuperäiset raaka-aineet muodostavat merkittävimmän osuuden uusiutuvasta energiasta, mutta myös ympäristö- ja jätehuoltoon liittyvillä ratkaisuilla on merkittävä kasvupotentiaali. Näitä ovat esimerkiksi elintarviketeollisuuden sivuvirrat, haja-asutusalueiden jätevesilietteet ja kotieläintalouksista peräisin oleva lanta. Lähitulevaisuudessa nopeasti kehittyviä energian tuotantomuotoja ovat maalämpö, tuulivoima ja aurinkoenergia. TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 9

Kuva 1. Energiateknologian klusteri Suomessa Lähde: Energiateknologian klusteriohjelma Pk-yritysbarometrin mukaan uusiutuvan energian yrityksistä 44 prosenttia ilmoittaa ensisijaiseksi asiakasryhmäkseen teollisuuden yritykset. Seuraavana järjestyksessä ovat kunnat 19 % osuudella. Yksityishenkilöt ja kotitaloudet sekä muiden toimialojen yritykset ovat kolmanneksi tärkein (12 %) asiakasryhmä. Kuva 2. Uusiutuvan energian yritysten palvelujen asiakasryhmät Ulkomaat / palvelujen vienti Muiden toimialojen yritykset Teollisuuden yritykset Palvelualojen yritykset Yhdistykset tai järjestöt Valtion laitokset tai yksiköt Kunnat Yksityishenkilöt / kotitaloudet 0 % 2 % 6 % 6 % 12 % 12 % 19 % 44 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2014, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM 10 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

1.3 Uusiutuva energia ja globaalit haasteet Ilmastonmuutoksen torjunta luo pitkälle tulevaisuuteen ulottuvan tarpeen uudistaa energian tuotantoa vähäpäästöisemmäksi ja energiatehokkaammaksi. Tästä seuraa uusia ja kasvavia mahdollisuuksia energiateknologialle. Päästökauppa luo tulevaisuudessa uutta kysyntää hyvin perinteisillekin ratkaisuille. Eniten korostuvat kuitenkin uusiutuvan energian ratkaisut niin kehittyneissä kuin kehittyvissäkin maissa. Ilmastonmuutoksen torjunta aiheuttaa yhteiskunnalle kustannuksia, jotka heijastuvat päästömaksuina ja veropaineina kuluttajille. Toisaalta ilmastonmuutoksen torjunta luo uusia työpaikkoja myös kasvukeskusten ulkopuolisille haja-asutusalueille. Tulevaisuuden ratkaisut perustuvat kestävään kehitykseen ja ovat muuttumassa vähemmän päästöjä ja vähemmän resursseja vaativaan suuntaan. Samaa kehitystä edustavat ympäristöperusteiset polttoainevalinnat ja uusiutuvat energialähteet. Energian suhteellinen hinta ja sen merkitys tuotannontekijänä korostuvat. Tietotekniikkaa hyödyntämällä voidaan parantaa hyötysuhteita uusissa teknologisissa ratkaisuissa ja mahdollistaa entistä hajautetumpi sekä paikallisempi ja paikallisiin polttoaineisiin perustuva energiantuotanto. Hajautetun energiantuotannon järjestelmät perustuvat samalla myös älykkäisiin tuotteisiin ja palveluihin. Tietotekniikan soveltaminen ja älykkäät tuotteet auttavat myös matala-arvoisten tai ympäristön kannalta vaativien polttoaineiden ja energialähteiden hyödyntämisen. Materiaalitekniikka on avainasemassa, kun parannetaan prosessien hyötysuhteita ja laitteiden elinikää sekä energian varastointia ja kierrätettäväksi sopimattomien jätteiden energiakäyttöä. Bioteknologia tarjoaa mahdollisuuksia energiantuotantoon etenkin polttoaineiden bioteknisessä tuotannossa ja jalostamisessa. Suomi osallistuu aktiivisesti kansainväliseen energiayhteistyöhön. Kioton pöytäkirjan ilmasto- ja ympäristösopimukset ja niiden jatkokäsittely vaikuttavat voimakkaasti kansainväliseen kauppaan, maitten energiapolitiikkaan sekä ympäristöystävällisemmän ja energiatehokkaamman teknologian kehittämiseen ja käyttöönottoon. Varsinkin Pohjoismainen ja EU:n sisäinen yhteistyö on voimistunut viime vuosina, ja energia-ala on voimakkaasti globalisoitunut. Energiatiekartta 2050 Euroopan komission vuonna 2011 julkistama tiedonanto, Energiatiekartta 2050, merkitsee täydellistä muutosta Euroopan energiajärjestelmiin. Komissio on arvioinut, että nykyisillä toimenpiteillä energia-alan kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät vain 40 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Tämän vuoksi tulevina vuosikymmeninä tarvitaan erittäin huomattavia muutoksia energian kysyntään ja tarjontaan. Energiatehokkuuden parantaminen on keskeistä näihin päästövähennyksiin pyrittäessä. Samalla se osoittaa sähkön olevan tärkeässä asemassa, kun EU tavoittelee 85 prosentin hiilidioksidipäästöjen vähentämistä energiankäytössä vuoteen 2050 mennessä. Tarkastelun mukaisesti pidemmällä aikavälillä tehokkain vaihtoehto niin ilmastohaasteen hoitamisessa kuin EU:n kilpailukyvyn turvaamisessa on monipuolinen tuotantovalikoima, jonka kehitystä ohjaa päästökauppajärjestelmä. TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 11

2 Toimialan rakenne 2.1 Yritykset ja toimipaikat Suomessa oli 871 uusiutuvan energian pk-yritystä vuonna 2013. Yritysten määrä laski edelliseen vuoteen verrattuna prosentin (8 yritystä). Vuoden 2012 tilastotietojen mukaan toimialalla oli 1309 toimipaikkaa (kuva 3). Toimipaikkojen lukumäärä on kasvanut tasaisesti vuodesta 2007 lähtien, lukuun ottamatta vuotta 2012. Kasvu on taittunut vuonna 2010. Suurimman yritysryhmän muodostavat mikroyritykset, joita oli 87,2 prosenttia. Pieniä ja keskisuuria yrityksiä oli yhteensä 12,8 prosenttia, mutta niiden lukumäärää ei ole erikseen eritelty lähdeaineistossa. Vuoden 2013 yritys- ja toimipaikkatiedot valmistuvat tilastokeskuksessa vasta tämän raportin julkaisemisen jälkeen joulukuussa. Kuva 3. Uusiutuvan energian alan toimipaikkojen lukumäärän kehitys vuonna 2007 2012. 1600 1400 1200 1117 1206 1258 1403 1405 1309 1000 800 600 400 200 0 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Lähde: Tilastokeskus/Yritys- ja toimipaikkarekisteri Vuonna 2012 suurin uusiutuvan energian yritysryhmistä oli bioenergianyritysryhmä, jonka toimipaikkoja oli yhteensä 576. Pienin ryhmistä on tuulivoimaryhmä, jonka toimipaikkoja oli tilastokeskuksen toimipaikkarekisterin tietojen mukaan 22. 12 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

Taulukko 1. Uusiutuvan energian toimipaikkojen määrä yritysryhmittäin vuonna 2012. Ryhmä Toimipaikat Bioenergia 576 Energiapuu 353 Hake 225 Lämpö 133 Tuulivoima 22 Yhteensä 1309 Lähde: Tilastokeskus/toimipaikkarekisteri 2.2 Liikevaihto toimipaikoittain ja yritysryhmittäin Vuonna 2013 toimialan yhteenlaskettu liikevaihto oli 950 miljoonaa euroa. Kokonaisliikevaihdon kasvua rajoittivat teollisuustuotannon lasku ja poikkeuksellisen lämmin loppuvuosi. Alan liikevaihdosta 65,2 % syntyi yli 10 henkilöä työllistävissä pk-yrityksissä ja 34,8 % alle 10 henkilöä työllistävissä mikroyrityksissä. Toimipaikoittainen liikevaihto on vaihdellut varsin merkittävästi yritysryhmittäin (kuva 4). Alhaisimmat toimipaikkakohtaiset liikevaihdot ovat bioenergiayritysryhmässä ja ne vaihtelevat vuosittain 389 000 eurosta 535 000 euroon. Lämpöyrittäjäryhmän liikevaihdot ovat kasvaneet vuodesta 2007 alkaen, vaihdellen 441 000 eurosta aina 826 000 euroon vuonna 2012. Tuulivoiman toimipaikkakohtainen liikevaihto on vaihdellut 647 000 eurosta 1 248 000 euroon vuosien 2007 ja 2012 välillä. Myös hake- ja energiapuuyritysryhmän toimipaikkakohtainen liikevaihto on ollut kasvussa vuodesta 2009 lähtien. Kuva 4. Uusiutuvan energian alan yritysryhmien liikevaihto/toimipaikka vuosina 2007 2012. 1 400 000 1 200 000 1 248 471 1 000 000 800 000 600 000 400 000 1 022 903 968 332 1 072 789 875 288 895 997 810 741 782 791 749 386 749 189 646 899 691 909 539 811 440 752 563 049 510 137 538 520 428 275 436 832 419 786 389 108 969 328 840 334 807 335 634 619 422 350 994 700 826 211 660 173 535 306 200 000 0 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Bio Energiapuu Lämpö Hake Tuulivoima Lähde: Tilastokeskus/ Yritys- ja toimipaikkarekisteri TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 13

2.2.1 Hakeyritysryhmä Hakeyritysryhmän (kuva 5) liikevaihto on viime vuosina kehittynyt huomattavasti lämpöyritysryhmää maltillisemmin. Vuonna 2010 yritysryhmän liikevaihto supistui ainoana tarkasteltavista yritysryhmistä vuoteen 2009 verrattuna. Hakeyritysryhmän liikevaihto lähti kolmen verkkaisemmin kehittyneen vuoden jälkeen reippaaseen kasvuun vuoden 2012 aikana, kun kasvua edellisvuodesta kertyi noin 14 prosenttia. Kasvu oli erityisen rivakkaa kolmannella vuosineljänneksellä. Vuoden 2013 ensimmäisellä neljänneksellä kehitys oli edelleen suotuisaa liikevaihdon kohotessa 11 prosenttia vuotta aiemmasta. Loppuvuoden aikana liikevaihtokäyrä kääntyi luisuun, mikä johtui lämmityskauden 2013/2014 erittäin lämpimästä säästä. Suuri osa hakepolttoaineista jäi käyttämättä lämmityskaudella ja tämä heijastuu suoraan liikevaihdon trendikuvaajaan. Tilanne paranee nopeasti, mikäli tulevan lämmityskauden olosuhteet ovat normaalin pakkastalven olosuhteet. Tosin energiapuuta on myös paljon varastossa tulevaa lämmityskautta varten. Kuva 5. Liikevaihdon kehitys hakeyritysryhmässä vuosina 2000 2014. Lähde: Tilastokeskus asiakaskohtainen suhdannepalvelu 2.2.2 Energiapuu-yritysryhmä Energiapuu-yritysryhmässä (kuva 6) liikevaihto on ollut tasaisessa nousussa koko 2000-luvun, vuoden 2009 notkahdusta lukuun ottamatta. Ryhmässä liikevaihdon kehitys kääntyi ensimmäistä kertaa negatiiviseksi tarkasteltavalla ajanjaksolla vuonna 2009. Tällöin yri- 14 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

tysryhmän liikevaihto supistui taantuman puristuksessa 10 prosenttia vuoden takaisesta. Vuosi 2010 oli sitä vastoin jo ripeän kasvun vuosi. Myös vuosi 2011 oli yritysryhmässä muutamaa kuukautta lukuun ottamatta nopean kasvun aikaa. Ryhmän liikevaihdon kasvu oli vuoden 2012 tammi kesäkuussa selvästi vuoden jälkimmäistä puoliskoa nopeampaa, kun liikevaihto kohosi noin 10 prosenttia edellisvuoden tammi kesäkuusta. Vuoden 2013 ensimmäisellä neljänneksellä yritysryhmän liikevaihto kohosi 8,6 prosenttia viime vuoden tammi maaliskuusta kasvun ollessa voimakkainta tammikuussa. Vuoden 2014 ensimmäisellä neljänneksellä liikevaihto supistui hieman vuoden 2013 vastaavasta neljänneksestä. Viimeisenä tarkastelukuukautena, huhtikuussa 2014 liikevaihto supistui peräti 19 prosenttia vuodentakaiseen verrattuna. Tätä selittää sama asia kuin lämpö- ja hakeyrittäjäryhmien trendikuvaajassa esiintynyt liikevaihdon taittuminen. Lämmityskauden 2013/2014 aikana ei tarvittu energiapuuta vastaavia määriä kuin normaalitalvina, säästöön jäi arviolta 20 % normaalivuosina käytettävästä energiapuusta. Kuva 6. Liikevaihdon kehitys energiapuu-yritysryhmässä vuosina 2000 2014. Lähde: Tilastokeskus asiakaskohtainen suhdannepalvelu 2.2.3 Lämpöyritysryhmä Lämpöyritysryhmän yritysten liikevaihdot (kuva 7) ovat kehittyneet vuodesta 2005 lähtien tuulivoiman ohella kaikista viidestä yritysryhmästä voimakkaimmin. Kasvu on ollut tasaisen nousujohteista lukuun ottamatta vuotta 2013. Lämpöyritysryhmän liikevaihdon kehitykseen vuoden 2009 taantuma vaikutti tarkastelluista yritysryhmistä vähiten. Liikevaihto jatkoi TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 15

vahvaa kehitystään vuoteen 2012 saakka kun yritysryhmän liikevaihto kasvoi 11 prosenttia vuodentakaisesta. Lämmityskauden 2013/2014 lämpimästä säästä johtuen lämpöyrittäjien liikevaihtokäyrä taittui laskuun aivan tarkastelujakson lopulla. Kuva 7. Liikevaihdon kehitys lämpöyrittäjäryhmässä vuosina 2000 2014. Lähde: Tilastokeskus asiakaskohtainen suhdannepalvelu 2.2.4 Tuulivoimayritysryhmä Tuulivoimayritysryhmässä (kuva 8) on koko tarkastelujakson aikana huomattavasti muita ryhmiä vähemmän yrityksiä. Tämän vuoksi ryhmässä tapahtui suuria vaihteluita liikevaihdon kehityksessä, ja yksittäiset yritykset vaikuttivat yritysryhmän indeksiin merkittävästi. Tuulivoiman yritysryhmän liikevaihto on kasvanut selvästi nopeammin kuin muiden yritysryhmien, kun verrataan indeksin perusvuoteen 2010. Tuulivoimaryhmän liikevaihto kasvoi kiivaasti vuonna 2011, jolloin lisäystä edellisvuodesta kertyi jopa 29 prosenttia. Syynä tähän oli tuulisuudeltaan keskimääräistä parempi vuosi verrattuna esimerkiksi vuoteen 2010, joka oli koko Euroopassa tuulisuuden kannalta erittäin huono vuosi. Neljännesvuositarkastelu paljastaa kuitenkin suuria vaihteluja kalenterivuoden sisällä. Tämä johtuu vuodenaikojen tuuliolosuhteiden vaihtelusta. Tuulisinta on talvikaudella, ja heikoimmat tuulet ja siten alhaisimmat liikevaihdot ajoittuvat normaalisti kesäkaudelle. Vuonna 2012 kehitys jäi selvästi maltillisemmaksi, joskin kasvua vuotta aiemmasta kertyi kuitenkin edelleen. Positiiviseen kasvuun vaikutti vuoden jälkimmäinen puolisko, jolloin 16 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

liikevaihto kipusi lähes 24 prosenttia vertailuajankohdastaan. Tammi kesäkuussa puolestaan yritysryhmän kehitys ei ollut yhtä suotuisaa. Tuulivoima-yritysryhmän liikevaihto kasvoi vuonna 2013 peräti 35 prosenttia vuotta aiemmasta. Vuoden ensimmäisellä puolikkaalla kasvua oli 25 prosenttia ja toisella puolikkaalla 47 prosenttia. Vuoden 2014 ensimmäisellä neljänneksellä liikevaihto supistui hieman verrattuna vuoden 2013 vastaavaan ajanjaksoon. Kuten aiempinakin vuosineljänneksinä, olivat vaihtelut suuria kuluvan vuoden ensimmäisen neljänneksen sisällä kun muutoksia tarkasteltiin kuukausitasolla. Kuva 8. Liikevaihdon kehitys tuulivoimayritysryhmässä vuosina 2000 2014. Lähde: Tilastokeskus asiakaskohtainen suhdannepalvelu 2.2.5 Bioenergiayritysryhmä Bioenergian yritysryhmässä (kuva 9) yleistaloudellisen taantuman vaikutus näkyi liikevaihdon hitaampana kasvuna vuosina 2008 2009. Vuonna 2010 liikevaihdon kehitys oli jo myönteistä. Liikevaihdon vuosikasvuksi kirjattiin 10 prosenttia. Ryhmän vuoden 2011 liikevaihdon kasvu oli niukkaa edelliseen vuoteen verrattuna. Kasvu oli kaikista yritysryhmistä hitainta. Bioenergia-yritysryhmän liikevaihto kääntyi laskuun ensimmäistä kertaa koko tarkasteltavalla ajanjaksolla vuonna 2012. Kehitys on jatkunut alavireisenä myös vuonna 2013 ja kuluvan vuoden alussa. Vuoden 2014 ensimmäisellä neljänneksellä liikevaihto supistui 8,5 prosenttia verrattuna vuoden 2013 vastaavaan ajanjaksoon. Etenkin maalis-huhtikuun aikana liikevaihto supistui rajusti vuodentakaisista vastaavista kuukausista. TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 17

Kuva 9. Liikevaihdon kehitys bioenergiayritysryhmässä vuosina 2000 2014. Lähde: Tilastokeskus asiakaskohtainen suhdannepalvelu 2.2.6 Liikevaihdon näkymät ei yritysryhmissä Kuvassa 10 on esitetty kaikkien yritysryhmien trendikuvaajat samassa kuvaajassa. Taloustaantuman (vuosi 2008) vaikutus näkyy erityisesti hakeyritysryhmässä, jossa liikevaihto on palannut takaisin kasvu-uralle taantumajakson jälkeen vasta vuoden 2011 aikana. Sitä vastoin energiapuuryhmässä lyhyen notkahduksen jälkeen vuodesta 2010 alkaen on tapahtunut erittäin nopeaa kasvua aina vuoden 2012 loppuun saakka. Lämpö- ja tuulivoimayritysryhmässä taloustaantuman vaikutusta ei ole nähtävissä. Tuulivoimaryhmän trendikuvaajan vaihtelut johtuvat pääosin luonnonolosuhteiden vuosittaisesta vaihtelusta. Kaikelle tuulivoimaloiden tuottamalle sähköenergialle löytyy markkinoilta aina ostaja. Tulevaisuudessa trendikuvaajaan vaikuttaa sähkön syöttötariffin maksurytmin vaikutus, kun tuotantotuki maksetaan tuulivoimalaitoksille aina jälkikäteen kolmen kuukauden tuotantojakson markkinahinnan keskiarvoon perustuen. Tässä yhteydessä esitetyt indeksit mittaavat liikevaihdon muutosta suhteutettuna vuoden 2010 tasoon. Liikevaihdossa on mukana sekä kotimaan myynti että vienti. Yritysryhmien yhteenlaskettu liikevaihto kohosi vuonna 2013 2,7 prosenttia vuoteen 2012 verrattuna. Vuoden ensimmäisellä puolikkaalla kasvua oli 3 prosenttia ja toisella puolikkaalla 2,3 prosenttia verrattuna edellisvuoden samoihin ajanjaksoihin. Vuoden 2014 ensimmäisellä puolikkaalla liikevaihto supistui 7 prosenttia verrattuna vuoden 2013 vastaavaan ajanjaksoon, mikä kuvastaa hyvin myös yksittäisten bioryhmien liikevaihtokehitystä. 18 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

Suurin yksittäinen syy tähän liikevaihdon supistumiseen on erittäin lämmin sää lämmityskaudella 2013/2014. Kuva 10. Liikevaihdon trendivertailu toimialan eri yritysryhmissä vuosina 2000 2014. Lähde: Tilastokeskus asiakaskohtainen suhdannepalvelu Suomen yrittäjien, Finnveran ja työ- ja elinkeinoministeriön yhteistyönä teettämän pk-yritysbarometrin mukaan taloudellinen taantuma ja kotimaisen kysynnän kasvun hidastuminen pitävät pk-yritysten odotukset varovaisina. Lähes 42 prosenttia pk-yrityksistä arvioi liikevaihtonsa kasvavan lähimpien 12 kuukauden aikana. Kasvua odottavien osuus on kuitenkin selvästi pienempi kuin normaalioloissa. Yritysten liikevaihtonäkymiä ensi vuodelle on siis pidettävä varsin varovaisina. Vastaavasti uusiutuvan energian yrityksistä 37 % arvioi liikevaihdon kasvavan ja 39 % olettaa liikevaihdon pysyvän aiemmalla tasolla. 20 % uusiutuvan energian yrityksistä ilmoittaa liikevaihdon pienenevän (Kuva 11). TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 19

Kuva 11. Liikevaihto vuoden kuluttua. Pienempi 18 % 20 % Yhtä suuri Suurempi 45 % 39 % 37 % 42 % Uusiutuva energia Kaikki vastaajat 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2014, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM Epävarma taloustilanne pidättelee kysyntää ja liikevaihtoa, mikä heijastuu selvästi yritysten kannattavuutta koskeviin odotuksiin. Barometrin koko vastaajajoukon kannattavuusodotuksia peilaava saldoluku laski nyt neljättä kertaa peräkkäin ja painui lukemaan +6, joka on varsin matala. Suomen pk-yritysten suhdannenäkymät ovat heikentyneet verrattuna kevääseen 2014. Koko maan pk-yrityksistä 28 % arvioi suhdanteiden paranevan ja 19 % huononevan (saldoluku 9 %). Edellisellä mittauskierroksella saldoluku oli 16 %. Uusiutuvan energian palveluja tarjoavien pk-yritysten osalta suhdannenäkymiä kuvaava saldoluku on myös heikentynyt syksystä 2013 (8 % => 2% ). 2.3 Henkilöstön määrä ja yhtiömuoto Uusiutuvan energian alan henkilöstön määrä on kasvanut tasaisesti vuodesta 2007 lähtien. Vuonna 2010 kasvu on kuitenkin taittunut. Vuonna 2013 uusiutuvan energian toimiala työllisti 3576 henkilöä (kuva 12). Alan työpaikoista 61,8 % on yli 10 henkilöä työllistävissä pk-yrityksissä ja 38,2 % alle 10 henkilöä työllistävissä mikroyrityksissä. 20 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

Kuva 12. Henkilöstön määrä uusiutuvan energian alalla vuosina 2007 2013. 7000 6000 5000 4 712 4 842 5 073 6 074 5 615 4 968 4000 3000 3 576 2000 1000 0 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Lähde: Tilastokeskus/ Yritys- ja toimipaikkarekisteri PK-barometrin mukaan toimialan suhdannenäkymät henkilökunnan määrän suhteen ovat heikentyneet viime vuoteen verrattuna. 9 % toimialan pk-yritysten edustajista arvioi henkilökunnan määrän olevan vuoden kuluttua tämän hetkistä suurempi ja 14 % arvioi henkilökunnan määrän olevan pienempi. Saldoluvuksi muodostuu näin ollen -5 %, joka on heikompi tulos kuin koko maan yritysten osalta (6 %). Uusiutuvan energian yritysten yhtiömuotona osakeyhtiö on 60 %:lla yrityksistä, luonnollinen henkilö/toiminimi 26 %:lla yrityksistä ja kommandiittiyhtiö 11 %:lla yrityksistä (kuva 13). Kuva 13. Uusiutuvan energian yritysten yhtiömuodot Osuuskunta 1 % Muu oikeudellinen muoto 1 % Avoin yhtiö 1 % Luonnollinen henkilö/toiminimi 26 % Kommandiittiyhtiö 11 % Osakeyhtiö 60 % Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2014, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 21

2.4 Alan toimipaikkojen alueellinen jakauma Toimipaikkojen lukumäärällä mitattuna toimialan painopistealueita ovat Pohjois-Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Etelä-Savon ja Pohjois-Savon maakunnat (taulukko 2). Vähiten alan toimipaikkoja on Kainuussa. Muutokset toimipaikkojen ja henkilöstön lukumäärissä edelliseen vuoteen verrattuna ovat olleet merkittäviä. Toimiala työllistää eniten Pohjois- Pohjanmaalla, Hämeessä, Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa. Liikevaihdolla mitattuna suurimpia maakuntia ovat Häme, Uusimaa, Pirkanmaa ja Keski-Suomi. Taulukossa 2 on esitetty uusiutuvan energian yritysten toimipaikkojen lukumäärät, liikevaihto ja henkilöstö koko maassa yhteensä sekä ELY-keskusalueittain eriteltynä. Taulukko 2. Uusiutuvan energian alan toimipaikat, henkilöstön määrä ja liikevaihto ELY-keskusalueittain vuonna 2012 Ely-keskus Toimipaikat Henkilöstö Liikevaihto, 1000 Uusimaa 70 281 88124 Varsinais-Suomi 96 308 69 770 Satakunta 70 216 44 139 Häme 66 456 89 001 Pirkanmaa 81 288 78 892 Kaakkois-Suomi 46 275 54 277 Etelä-Savo 116 398 50 489 Pohjois-Savo 108 445 56 147 Pohjois-Karjala 95 256 41 180 Keski-Suomi 105 406 72 518 Etelä-Pohjanmaa 121 258 47 917 Pohjanmaa 95 223 35 847 Pohjois-Pohjanmaa 150 567 69 769 Kainuu 34 364 35 215 Lappi 43 150 43 003 Yhteensä 1296 4890 876287 Lähde: Tilastokeskus/toimipaikkarekisteri 22 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

3 Tuotanto ja markkinat 3.1 Energiamarkkinoiden kokonaiskuva Globaaleja markkinoita muokkaavat jatkossa USA:n ja EU:n ohella suurten kehittyvien talouksien, erityisesti Kiinan ja Intian synnyttämät energiatarpeet. Vuonna 2013 maailman primäärienergian kulutuksesta raaka-aineittain pääosan (88 %) muodostivat öljy, maakaasu ja kivihiili. Näiden raaka-aineiden osuus on ollut myös jatkuvasti kasvussa. Yhteensä noin 12 % osuuden muodostivat suuruusjärjestyksessä vesivoima, ydinvoima ja uusiutuvat energianlähteet. Uusiutuvan energian osuus koko maailman energiankulutuksesta on tässä vaiheessa vain muutaman prosentin luokkaa (kuva 14). Kuva 14. Maailman primäärienergian kulutuksen (ktoe) ennuste energialähteittäin vuoteen 2035. Lähde: BP, Energy outlook 2035. 3.2 Suomen energiamarkkinat Energian kokonaiskulutus oli tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan 373 TWh (terawattituntia) vuonna 2013, mikä oli kaksi prosenttia vähemmän kuin vuonna 2012. Sähkön kulutus oli 83,9 TWh, mikä oli 1,5 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Sähkön nettotuonti Suomeen väheni 10 prosenttia. Energian tuotannon ja käytön hiilidioksidipäästöt pysyivät ennallaan vuonna 2013. Hiilen käytön kasvu lisäsi hiilidioksidipäästöjä ja öljyn, maakaasun ja turpeen käytön väheneminen pienensi niitä. Vuonna 2013 Suomeen tuotiin erilaisia energiatuotteita noin 13,8 miljardin euron arvosta, joka oli kolme prosenttia enemmän TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 23

kuin vuonna 2012. Vastaavasti Suomesta vietiin energiatuotteita vajaan 7,0 miljardin euron arvosta, joka oli 10 prosenttia enemmän vuotta kuin aiemmin. Energiatuotteiden tuonnin osuus Venäjältä oli 66 prosenttia. Energialähteistä eniten väheni turpeen käyttö, yli 25 prosenttia. Vesivoiman saatavuuden ja sähkön nettotuonnin pienentyminen lisäsi hiilen käyttöä 17 prosentilla. Lämmin loppuvuosi vähensi lämmitysenergian kulutusta. Vuoden 2013 ennakkotietojen mukaan uusiutuvan energian osuus oli 31,6 prosenttia koko energian kokonaiskulutuksesta (kuva 15). Kuva 15. Energian kulutus (TWh) Suomessa energialähteittäin vuonna 2013. Muut energialähteet 4 % (7%) Vesi- ja tuulivoima 4 % (-21 %) Puupolttoaineet 24 % (-2 %) Turve 4 % (-25 %) Sähkön nettotuonti 4 % (-10 %) Öljy 23 % (- 3 %) Hiili 11 % (17 %) Ydinenergia Maakaasu 18 % 8 % (3 %) (- 7 %) Lähde: Tilastokeskus Yksittäisistä energialähteistä turpeen kulutus väheni määrällisesti eniten 25 prosentilla edellisvuoteen verrattuna. Turvetta ja puuta on korvattu pääosin kivihiilellä. Maakaasun kulutus väheni 7 prosentilla. Sähkön nettotuonti väheni noin 10 prosenttia ja ydinenergian kulutus lisääntyi 3 prosenttia. Suomen kokonaisenergian kulutuksesta puupolttoaineilla katettiin lähes neljännes, joka on hieman enemmän kuin öljyn kulutus. Puupolttoaineen käyttö kuitenkin väheni ennakkolaskelman mukaan noin kaksi prosenttia. Puupolttoaineiden käytön väheneminen johtui lämpimästä loppuvuodesta ja lisääntyneestä kivihiilen käytöstä suurissa laitoksissa Kuvassa 15 on esitetty eri energianlähteiden käyttöosuuden kehittyminen vuosina 2007 2013. Uusiutuvan energian käyttö on vuodesta 2009 alkaen kehittynyt prosentin vuosivauhdilla, poikkeuksena vuosi 2012 jolloin se nousi yli kolme prosenttia. Samalla ajanjaksolla fossiilisten polttoaineiden käyttö on laskenut neljä prosenttiyksikköä. Koko tarkastelujaksolla fossiilisten polttoaineiden käyttö on laskenut 5,7 prosenttiyksikköä ja uusiutuvien vastaavasti kasvanut 6,2 prosenttiyksikköä energian kokonaiskulutuksesta. Turpeen käyttöosuus puolestaan on laskenut vastaavana ajanjaksona 3,4 prosenttiyksikköön. 24 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

Kuva 16. Eri energialähteiden käytön jakautuminen vuosina 2007 2013, % energian kokonaiskulutuksesta. 60 50 40 30 20 10 0 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013* Fossiiliset polttoaineet 47,9 45,6 46,6 47,1 43,9 40,9 42,2 Turve 7 5,8 5,4 6,4 6,1 4,7 3,6 Uusiutuva energia 24,8 27,5 25,7 27 28,3 31,6 31 *Vuosi 2013 ennakkotieto Lähde: Tilastokeskus 3.2 Uusiutuvan energian tuotanto ja markkinat Uusiutuvan energian tuotantoon, teknologioihin ja kulutukseen liittyvät markkinat ovat globaalisti voimakkaassa kasvussa. Ilmastonmuutoksen hillinnän arvioidaan edellyttävän kasvihuonekaasujen määrän puolittamista nykyisestä vuoteen 2050 mennessä. Samalla siirrytään hiilivapaaseen energiajärjestelmään pitkällä aikavälillä. Tämän toteuttamiseksi arvioidaan tarvittavan 1000 miljardin euron vuosittaiset investoinnit. Nopeimmin tulevaisuudessa kasvavat aurinko- ja tuulivoimateknologioiden markkinat. Uusiutuvan energian osuus energian kokonaiskulutuksesta oli 31,6 prosenttia eli 117,8 TWh vuonna 2013. Vesivoiman osuus uusiutuvan energian tuotannosta oli 14 %, metsäteollisuuden jäteliemien 31 %, teollisuuden ja energiantuotannon puupolttoaineiden 30 %, puun pienkäytön 15 % ja muun uusiutuvan 10 % (kuva 17). EU:n tavoitteet uusiutuvalle energialle määritellään kuitenkin suhteessa energian loppukulutukseen. Tällä tavoin laskettuna osuus Suomessa on ollut noin 4 5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin energian kokonaiskulutuksesta laskettu osuus. Suomen uusiutuvan energian osuuden tavoite on 38 prosenttia energian loppukulutuksesta vuonna 2020. TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 25

Kuva 17. Uusiutuvien energialähteiden käytön jakautuminen vuonna 2013, % Kierrätyspolttoain e (bio-osuus) 2 % Lämpöpumput 4 % Muu bioenergia 4 % Vesivoima 14 % Teollisuuden ja energiantuotannon puupolttoaineet 30 % Puun pienkäyttö 15 % Metsäteollisuuden jäteliemet 31 % Lähde: Tilastokeskus Uusiutuvan energian tuotannon ja jakelun osalta viime vuosien huono turvetilanne aiheuttaa ongelmia lämpö- ja voimalaitosten ajojärjestyksessä. Samoin uusiutuvan energian tukijärjestelmien suunnittelun aikana vuonna 2010 tehdyt oletukset päästökauppajärjestelmän toimivuudesta ja päästöoikeuden hinnan muodostumisesta eivät ole toteutuneet. Runsas päästöoikeuksien määrä ja taloudellinen taantuma ovat laskeneet päästöoikeuden hinnan historiallisen alhaiselle tasolle. Hiilidioksiditonnin hinta on vaihdellut viime aikoina 6 euron tasolla, kun uusiutuvan energian tukijärjestelmiä valmisteltaessa vuonna 2010 sen uumoiltiin nousevan vähintään 20 euron tasolle. Tähän korkeaan päästöoikeuden hintaan perustuivat myös useiden eri tahojen tekemät puun energiakäytön arviot. 3.1.1 Puu Puuperäisiä polttoaineita käytettiin vuonna 2013 yhteensä 92 TWh, joka oli 24 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta (kuva 17). Metsäteollisuuden jäteliemiä käytettiin energiantuotannossa 38 TWh ja kiinteitä puupolttoaineita 54 TWh. Kiinteistä puupolttoaineista kului lämpö- ja voimalaitoksissa 36 TWh (18,7 milj. m³) ja pienpoltossa (liike-, kauppa-, toimisto- ym. rakennukset) 17 TWh (6,7 milj. m³). Puupolttoaineet ovat nousseet ohi öljytuotteiden Suomen merkittävimmäksi energianlähteeksi. Metsäteollisuuden tehdaspolttoaineista puu kattaa 75 prosenttia ja teollisuuden kaikkien toimialojen tehdaspolttoaineista yli 40 prosenttia (kuva 18). 26 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

Kuva 18. Puupolttoaineiden käytön jakautuminen vuonna 2013, TWh Metsäteollisuuden jäteliemet Puupolttoaineet Öljytuotteet Ydinenergia Hiili Maakaasu Turve Sähkön nettotuonti Vesi- ja tuulivoima Muu Kiinteät puupolttoaineet Lämpö- ja voimalaitokset Puun pienpoltto 38 TWh 36 TWh 18 TWh 0 20 40 60 80 100 Terawattituntia TWh Puru 2,3 Teollisuuden puutähdehake 1,0 Kuori 6,6 Muu 0,8 Jätepuu 1,3 Metsähake 0,7 Metsähake 8,0 Halot, pilkkeet ja klapit 4,7 Lämpö- ja voimalaitokset, 18,7 milj. m 3 Pientalot, 6,7 milj. m 3 Lähde: Metla Lämpö- ja voimalaitoksissa käytettiin kiinteitä puupolttoaineita vuonna 2013 ennätykselliset 18,75 miljoonaa kiintokuutiometriä (taulukko 3). Käyttö lisääntyi edellisvuodesta hieman alle miljoonaa kuutiometriä eli 5 prosenttia. Kiinteiden puupolttoaineiden energiasisältö oli 36,24 terawattituntia (TWh), joka oli 39 prosenttia kaikesta puuenergiasta ja 9 prosenttia kaikkien energialähteiden kokonaiskulutuksesta. Metsäteollisuuden sivutuotepuun lämpö- ja voimalaitoskäyttö yhteensä 9,9 miljoonaa kuutiometriä nousi 6 prosenttia edellisvuodesta. Eniten poltettiin kuorta, 6,6 miljoonaa kuutiometriä. Saha- ja puulevyteollisuuden sivutuotteista valmistettua puutähdehaketta kului miljoona kuutiometriä ja erilaisia puupuruja, -lastuja ja -pölyjä yhteensä 2,3 miljoonaa kuutiometriä. TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 27

Taulukko 3. Kiinteiden puupolttoaineiden käyttö lämpö- ja voimalaitoksissa vuosina 2000 2013 Puupolttoaine 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Muutos Energiasisältö Käyttö 2013/2012 2013 kohteita milj. m³ % TWh Käyttö yhteensä 12,02 12,15 13 13,4 14,43 13,66 14,78 13,04 14,34 13,46 16,02 16,78 17,83 18,75 5 36,24 Metsähake 0,79 0,96 1,27 1,72 2,31 2,61 3,06 2,66 4,03 5,42 6,24 6,85 7,62 8,02 5 15,96 880 Metsäteollisuuden sivutuotepuu 11,04 10,94 11,33 11,13 11,56 10,37 11,03 10,03 9,51 7,52 9,24 9,35 9,34 9,91 6 18,4 400 Teollisuuden puutähdehake 0,64 0,85 0,79 0,88 0,98 1,01 0,95 0,87 0,76 0,8 0,91 0,86 0,80 1,02 2 11,73 160 Puru 2,78 2,18 2,12 2,25 2,17 1,72 1,69 1,71 1,61 1,34 1,75 1,93 2,04 2,29 12 4,59 270 Kuori 7,6 7,86 8,42 7,97 8,38 7,62 8,39 7,46 7,09 5,37 6,58 6,56 6,5 6,61 27 2,08 200 Muu puupolttoaine 0,01 0,05 0,01 0,03 0,02 0,01 0,00 0,00 0,06 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 4 Puupelletit ja briketit 0,02 0,02 0,02 0,02 0,02 0,04 0,03 0,04 0,05 0,07 0,08 0,07 0,09 0,13 37 0,7 200 Kierrätyspuu 0,17 0,22 0,38 0,53 0,54 0,65 0,66 0,31 0,73 0,45 0,47 0,52 0,77 0,68 12 1,19 110 Vuodesta 2007 alkaen purkupuu ei sisälly kierrätyspuuhun Lähde: Metla Metsähake Metsähakkeen käytössä saavutettiin jälleen uusi ennätys. Lämpö- ja voimalaitoksissa poltettiin metsähaketta 8 miljoonaa kuutiometriä, joka oli 5 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin (taulukko 4). Lämpö- ja voimalaitosten lisäksi metsähaketta käytetään lämmitykseen myös pientaloissa, lähinnä maatiloilla. Lämmityskautena 2013 pientalot polttivat metsähaketta noin 0,67 miljoonaa kuutiometriä. Yhdessä lämpö- ja voimalaitosten käyttämän metsähakkeen kanssa metsähakkeen kokonaiskäyttö ylsi vuonna 2013 kaikkiaan 8,7 miljoonaan kuutiometriin (kuva 19). Taulukko 4. Metsähakkeen kokonaiskäyttö käyttökohteittain vuosina 2000 2013. 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Muutos % Käyttö 1000 m³ 2013/2012 kohteita Kokonaiskäyttö 939 1339 1657 2109 2695 2993 3448 3048 4591 6092 6909 7518 8291 8693 5.. Lämpö ja sähkövoimalat 794 958 1270 1722 2308 2606 3061 2661 4032 5421 6238 6847 7620 8022 5 880 Sähkön ja lämmön yhteistuotanto 498 545 777 1106 1530 1849 2224 1736 2853 3994 4632 5170 5663 5636 0 64 Lämmöntutanto 296 413 494 616 778 757 837 925 1179 1427 1606 1676 1958 2387 22 816 Pientalot 142 381 387 387 387 387 387 387 671 671 671 671 671 671.. Lämmöntuotanto kattaa myös lämpöyrittäjien hoitamat laitokset Lähde: Metla Kansallisen metsäohjelman päivityksessä vuotuinen käyttötavoite nostettiin 10 12 miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2015 mennessä. Keväällä 2013 päivitetyn kansallisen ilmasto- ja energiastrategian mukaisesti metsähakkeen käyttö sähkön- ja lämmöntuotannossa tulisi nostaa 25 TWh:iin vuoteen 2020 mennessä. Se vastaa noin 13 miljoonaa kuutiometriä metsähaketta. 28 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

Kuva 19. Metsähakkeen kokonaiskäyttö vuosina 2000-2013, 1000 m³ Pientalot Lämpö ja voimalaitokset 10000 8000 6000 4000 2000 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Lähde: Metla Pienpuun (karsittu ranka, karsimaton pienpuu, kuitupuu) käyttö lämpö- ja voimalaitosten metsähakkeen raaka-aineena väheni edellisvuodesta prosentin 3,55 miljoonaan kuutiometriin. Järeän runkopuun (0,525 milj. m³), joka koostuu erilaisesta tukki- ja kuitupuusta, käyttö lisääntyi 42 prosenttia edellisvuodesta. Myös hakkuutähteiden (2,75 milj. m³) sekä kantojen ja juurakoiden (1,19 milj. m³) käyttö lisääntyi. Käytetystä metsähakkeesta arvioitiin olevan ulkomaista alkuperää noin 0,4 miljoonaa kuutiometriä eli 6 prosenttia (taulukko 5). Taulukko 5. Lämpö- ja voimalaitosten käyttämän metsähakkeen raaka-aineet vuosina 2000 2013. 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Muutos Osuus 1000 m³ 2013/2012 2013 % % Yhteensä 794 958 1270 1722 2308 2606 3061 2661 4032 5421 6238 6847 7620 8022 5 100 Pienpuu 288 273 335 388 489 568 695 699 947 1565 2527 3102 3586 3551 1 44,0 Järeä runkopuu 35 100 98 140 195 176 174 121 179 1088 492 538 371 525 42 7,0 Hakkutähteet 378 556 794 1111 1480 1485 1735 1527 2332 1938 2217 2242 2576 2755 7 34,0 Kannot ja juurakot 5 17 44 84 144 376 458 313 573 834 1003 964 1089 1192 9 15,0 Erittelemätön 82 12 Lähde: Metla Polttopuu Nykyisellään pientaloissa käytetään polttopuuta, metsähake mukaan lukien, kaikkiaan 6,7 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Pientalojen polttopuun käyttö on kasvanut seitsemässä vuodessa 9 prosenttia. Käytetystä polttopuusta on raakapuuta 5,4 ja erilaista jätepuuta 1,3 miljoonaa kuutiometriä. Pientaloissa poltetaan lähes kymmenesosa Suomessa käytetystä kotimaisesta raakapuusta. Keskimäärin polttopuuta kuluu taloutta kohti 4,6 kuutiometriä vuodessa. TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 29

Pelletti Suomessa toimii tällä hetkellä 25 pelletin tuotantolaitosta. Pelletintuottajien tuotantokapasiteetti on noin 512 000 tonnia vuodessa (Kuva 20). Kuva 20. Pelletin tuotantolaitosten sijoittuminen Suomessa vuonna 2012 Lähde: VTT, Metla, Pellcert-hanke Suomessa tuotettiin vuonna 2013 puupellettejä 270 000 tonnia. Tuotanto kasvoi edellisvuodesta 7 prosenttia eli 18 000 tonnia. Suurin tuotantomäärä, 373 000 tonnia, saavutettiin vuonna 2008. Puupellettejä vietiin ulkomaille 78 000 tonnia. Vienti kasvoi edellisvuoden notkahduksen jälkeen 28 prosenttia, mutta jäi kuitenkin selvästi pienemmäksi kuin 2000-luvun puolivälin huippuvuosina. Lähes kaikki vienti suuntautui Ruotsiin ja Tanskaan. Puupellettien keskimääräinen vientihinta (FOB) oli 133 euroa/tonni ja viennin kokonaisarvo 10,4 miljoonaa euroa. Pelletin kulutus on lisääntynyt viime vuosina kotimaassa hitaasti. On kuitenkin selvästi nähtävissä, että myös pk-yritykset ovat alkaneet investoida pellettilaitteistojen hankintaan. 30 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

Syynä tähän on ollut ensisijaisesti korkea öljyn hinta, jonka kustannusrasitusta yritykset eivät ole kyenneet enää siirtämään tuotteidensa loppuhintoihin Pelletintuotantoa koskevia tuotantolukuja on esitetty taulukossa 6. Taulukon tiedot kattavat pellettien kulutuksen sekä teollisuudessa että pientaloissa. Kotimaisen kulutuksen jakautuminen pienkulutukseen sekä keskisuureen ja suurkulutukseen perustuu puupellettien valmistajien arvioon. Taulukko 6. Puupellettien kotimainen tuotanto, kulutus, tuonti ja vienti vuosina 2001-2013. Puupelletit 2001 2013 Vuosi Tuotanto Tuonti Vienti Kotimainen kulutus Suomessa Yhteensä Koti- ja Lämpö- ja voimalaitokset maataloudet ja suurkiinteistöt 1 000 t 2001 75-60 15.... 2002 126-97 24.... 2003 166-127 39 15 25 2004 190-157 47 21 26 2005 192 0 194 55 23 31 2006 259 0 193 87 57 31 2007 326 0 186 117 61 56 2008 373 10 227 151 81 70 2009 299 50 136 156 62 94 2010 290 18 191 188 75 113 2011 308 14 136 178 68 109 2012 252 28 61 196 69 127 2013 270 60* 78* 223 58 165 Muutos 2013/2012 % 7 113 28 14-16 30 *Vuoden 2013 vienti- ja tuontitieto on ennakkotieto (Tullihallitus, maaliskuu 2014) Kotimaisen kulutuksen jakautuminen koti- ja maatalouksien (kattilakoko < 25 kw) sekä lämpö- ja voimalaitosten ja suurkiinteistöjen (kattilakoko >25 kw) kulutukseen perustuu puupellettien valmistajien arvioon. Lähde: Metsäntutkimuslaitos; Tilastokeskus; Tulli Ulkomaankauppatiedot perustuvat vuodesta 2009 alkaen Tullin ulkomaankauppatilastoihin (kuukausitilasto, ennakkotieto). Tätä aiemmin tiedot kerättiin pellettien valmistajilta ja tuojilta. Tilastokeskus on julkaissut vuoden 2009 alusta puupelletin kuluttajahintoja osana kuukausittaista tuottajahintaindeksiään (http://stat.fi/til/thi/index.html). Tiedot kerää Bioenergia ry yli viiden tonnin irtotoimituksista yhteensä 14 vähittäismyyntipisteestä ympäri Suomea. Viimeisin tilastoitu kuluttajahinta (elokuu 2014) oli 243 euroa/tonni. 3.1.2 Lämpöyrittäjätoiminta Lämpöyrittäjyystoiminta on paikallista lämpöenergian tuottamista. Pääpolttoaineena on yrittäjän omista metsistä tai lähiseudulta hankittu puu. Polttoaineen hankinnan lisäksi yrittäjä huolehtii lämpökeskuksen toiminnasta ja saa tuloa lämmitettävään kiinteistöön tai lämpöverkkoon tuottamastaan energiasta. TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 31

Lämpöyrittäminen on Työtehoseuran (TTS) selvitysten mukaan kasvanut tasaista vauhtia 2000-luvulla. Vuoden 2013 lopussa Suomessa oli toiminnassa 533 lämpöyrittäjien hoitamaa lämpölaitosta. Laitoksista 198 on aluelämpölaitoksia. Loput 335 ovat kiinteistökohtaisia. Näistä 44 prosenttia lämmitti koulukiinteistöjä ja vajaa kolmannes yksityisiä kiinteistöjä. Lämpöyrityksiä on laitoksia vähemmän, sillä osa yrityksistä hoitaa useita laitoksia. Vuonna 2011 laitosten lukumäärä lisääntyi edellisestä vuodesta 15:llä eli kolme prosenttia. Aluelämpölaitosten osuus laitoksista on noin kolmasosa. Loput 355 laitosta olivat kiinteistökohtaisia laitoksia. Näistä vajaa puolet lämmitti koulukiinteistöjä ja runsas neljäsosa yksityisiä kiinteistöjä. Yksittäiset yrittäjät vastasivat lämmöntuotannosta 178 laitoksessa, joiden kpa-kattilateho oli yhteensä 70 megawattia ja keskimäärin 0,42 megawattia (taulukko 7). Useamman yrittäjän muodostamat yrittäjärenkaat vastasivat lämmöntuotannosta 42 lämpölaitoksessa. Yli puolet kaikista laitoksista oli osakeyhtiöiden tai osuuskuntien hoitamia. Osakeyhtiöt vastasivat lämmöntuotannosta 181 laitoksessa ja osuuskunnat 102 laitoksessa. Lämpöyrittäjien energiaosuuskuntien laitokset olivat yleisimpiä Länsi-Suomessa ja osakeyhtiöiden Etelä-Suomessa. Osuuskuntien ja osakeyhtiöiden hoitamien lämpölaitosten keskimääräinen kattilateho on lähes kaksinkertainen yksittäisten yrittäjien ja yrittäjärenkaiden hoitamien laitosten kattilatehoon verrattuna. Osakeyhtiö- tai osuuskuntamuotoiset lämpöyritykset tuottivat runsaat kaksi kolmasosaa kaikesta lämpöyrittäjien tuottamasta lämmöstä. Tyypillisesti ne huolehtivat aluelämpölaitoksista. Vuosina 1998 2011 osakeyhtiöiden ja osuuskuntien hoidossa olevien laitosten osuus on noussut ja yrittäjärenkaiden hoitamien laitosten osuus vastaavasti laskenut. Vuonna 2012 käynnistyneistä laitoksista runsas kaksi kolmasosaa oli osakeyhtiömuotoisten lämpöyritysten hoitamia. Vuonna 2012 käynnistyneiden laitosten keskikoko oli noin yksi megawatti. Taulukko 7. Lämpöyrittäjälaitosten lukumäärä vuoden 2013 lopussa Yhtiömuoto Lämpölaitosten lukumäärä, kpl Yrittäjä 186 Yrittäjärengas 46 Osuuskunta 102 Osakeyhtiö 193 Yhteensä 527 Lähde: Työtehoseura Lämpöyrittäjät käyttivät vuonna 2013 lämmöntuotannossaan kaikkiaan noin 1,54 miljoonaa irtokuutiometriä kiinteitä puupolttoaineita. Loput olivat lähinnä pala- ja jyrsinturvetta. Myös viljan lajittelujätettä ja markkinakelvotonta viljaa sekä ruokohelpeä poltettiin yhteensä muutamia tuhansia irtokuutiometrejä. Lisä- tai varalämmönlähteenä lämpölaitoksissa oli yleensä polttoöljy. Lämpöyrittäjät käyttivät vuonna 2013 metsähaketta noin 1,32 miljoonaa irtokuutiometriä. Valtaosassa lämpöyrittäjien hoitamista lämpölaitoksista käytettiin pääpolttoaineena metsä- 32 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

haketta. Metsähakkeen lisäksi käytettiin sahauspintahaketta sekä muita kiinteitä puupolttoaineita noin 200 000 irtokuutiometriä. Lämpöyrityksiä on Suomessa jo lähes kaksisataa. Lämpöenergian ostaja on aikaisemmin ollut useimmiten kunta, mutta yrityskohteiden määrä on viime aikoina kasvanut merkittävästi. Lämpöyrittäjien käyttämän metsähakkeen määrä on 13-kertaistunut ajanjaksolla 2000 2013. Samana ajanjaksona lämpölaitosten lukumäärä on viisinkertaistunut (kuva 21). Laitosta kohden laskettu metsähakkeen käyttömäärä oli vuonna 2013 keskimäärin noin 2 230 irtokuutiometriä/laitos. Puuenergian hyötykäyttö tarjoaa kunnille ja kaupungeille paikallisen energiavaihtoehdon. Näin on mahdollista hyödyntää oman paikkakunnan bioenergiatarjontaa ja käyttää lähialueen yrittäjien palveluja. Lämpöliiketoiminnan rahavirrat tukevat lisäksi oman paikkakunnan taloudellista kehitystä. Kuva 21. Lämpöyrittäjien hoitamien lämpölaitosten lukumäärä ja metsähakkeen käyttömäärä 1992-2013 Laitosten lukumäärä, kpl Metsähakkeen käyttömäärä, 1000 i-m3 1500 1400 1300 1200 1100 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 Lämpölaitosten lukumäärä Metsähakkeen käyttömäärä Lähde: Työtehoseura Lämpöyrittäminen on yleisintä Länsi-Suomessa, jossa sijaitsee 40 % laitoksista (kuva 22). Etelä-Suomessa sijaitsi 30 prosenttia, Itä-Suomessa 20 % ja Pohjois-Suomessa 10 % laitoksista. Aluelämpölaitosten osuus lämpöyrittäjien hoitamista laitoksista on suurin Pohjois- Suomessa. Kiinteistökohtaiset laitokset ovat yleisimpiä Etelä- ja Länsi-Suomessa. TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 33

Kuva 22. Lämpöyrittäjien hoitamien lämpölaitosten alueellinen jakautuminen vuoden 2013 lopulla. Lähde: Työtehoseura Kuva: Kaija Laaksonen 34 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

3.1.3 Tuulivoima Suomessa tuuliolot ovat varsin hyvät tuulivoiman tuottamiseen. Merialueella noin 100 m korkeudella tuulen vuotuinen keskinopeus on 8,5 10 m/s saaristossa ja rannikolla 7,5 9,5 m/s, Lapin tuntureilla 6,5 8 m/s ja sisämaan mäkialueilla 6,5 7,5 m/s. Tuulen nopeus kasvaa korkeuden kasvaessa, joten mitä korkeampi voimala on, sitä paremmat ovat sen tuuliolosuhteet. Esimerkiksi tuulivoiman mahtimaassa Saksassa tuuliolot sisämaan voimalapaikoilla ovat selvästi huonommat kuin Suomessa hyvillä sijoituspaikoilla. Tuotanto Vuoden 2013 aikana aloitettiin useampia tuulivoimaprojekteja ja uusia tuulivoimaloita rakennettiin yhteensä 60 kappaletta, nimellisteholtaan yhteensä 192 MW (kuva 23). Vuoden 2013 lopulla tuulivoimakapasiteetti oli yhteensä 447 MW ja tuulivoimaloiden lukumäärä oli 211. Vuoden 2013 tuulisähkön kokonaistuotantomäärä oli 771 GWh (gigawattituntia). Kuva 23. Suomessa toimivat tuulivoimapuistot kesäkuussa 2013 Lähde: VTT Tuulivoimatilastot TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 35

Kuvassa 24 on esitetty tuulivoimatuotannon indeksejä vuodesta 1997 vuoden 2013 loppuun. Liukuva 12 kuukauden tuotanto on kehittynyt tasolle 771 GWh. Kuva 24. Suomen tuulivoimaloiden vuosituotanto, asennettu kapasiteetti ja tuotantoindeksit vuosina 1997-2013. Lähde: VTT Tuulivoimatilastot Tällä hetkellä keskustelu tuulivoimatuotannon osalta kohdistuu voimaloiden aiheuttamaan ääneen. Valtioneuvoston päätöksessä melurajaksi on yöaikaan asuinalueilla asetettu 50 db ja vapaa-ajan asunnoilla 45 db. Ympäristöministeriön tuulivoimarakentamista koskevissa ohjeissa on vastaavasti esitetty 40 desibelin ohjearvo asuinalueille ja 35 db vapaa-ajan asunnoille. Ohjearvo ei kuitenkaan ole oikeudellisesti velvoittava, vaan ohjearvot ovat olleet lähinnä riskienhallinnan väline ennakkosuunnittelussa. Tämä juridisesti epäselvä ohjeistus aiheuttaa ristiriitatilanteita tuulivoimahankkeiden valmistelussa ja rakennuslupien myöntämisessä. On välttämätöntä, että tilanteeseen saadaan selvyys mahdollisimman pian. Tuulipuistojen rakentamisen lykkääntyminen on vaikeuttanut myös kotimaisen tuulivoimalatuotannon tilannetta. Haminassa toiminut WinWind on asetettu lokakuussa 2013 konkurssiin varojen puuttuessa. Vaasalainen Mervento Oy sen sijaan on vasta hakemassa markkinoilta rahoitusta tuotantotoiminnan aloittamista varten. Lähiajan näkymät Vuonna 2014 uutta tuotantokapasiteettia valmistuu 193 megawattia ja tuulivoimaloita rakentuu vuoden loppuun mennessä valmiiksi 61 kappaletta (taulukko 8). Siten tuulivoiman tuotantokapasiteetti lisääntyy 640 megawattiin ja voimaloiden lukumäärä yltää 272 kappa- 36 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

leeseen vuoden loppuun mennessä. Nykyistä nopeampaa kehitystä jarruttavat yhä hankkeiden kaavoitus, ympäristövaikutusten arviointi (YVA) ja puolustusvoimien vaatimat tutkaselvitykset. Asioissa on kuitenkin saatu parannusta aikaan. Ilmailuviranomaisten lentoestelupakäytännöt ovat esimerkiksi selkiintyneet, ja tuulivoimaloiden kokonaiskorkeuksiin vaikuttaneita lentopintojen minimisektorikorkeuksia on korotettu useimpien lentokenttien alueella. Näin mahdollistetaan nykyteknologian mukaisten korkeampien ja tehokkaampien voimaloiden rakentaminen. Kansallisten tuulivoimatavoitteiden saavuttamisen kannalta on ehdottoman tärkeää, että toimialan resurssit pystytään mahdollisimman nopeasti kohdistamaan voimaloiden rakentamiseen selvitys- ja lupaprosessien sijasta. Suomessa on julkaistu tuulivoimahankkeita yhteensä noin 11 000 megawatin (MW) edestä. Merelle suunniteltujen hankkeiden osuus näistä on 3 000 MW. Taulukko 8. Vuonna 2014 Suomeen valmistuvat tuulipuistot, voimaloiden lukumäärä, nimellisteho sekä valmistaja Vuonna 2014 valmistuvat tuulipuistot lukumäärä teho yhteensä MW turbiinin teho, MW valmistaja Haminan energia Oy Hamina 2 6 3 Enercon Lumituuli Oy Ii, Laitakari 1 0,8 0,8 Enercon Taaleritehdas Ii, Olhava 8 19,5 2,4 Nordex Yksityishenkilö Kauhajoki 1 2,5 2,5 Lagerway Tuuliveikot Oy Kortesjärvi 1 2,5 2,5 Lagerway Kotkan energia Oy Mussalo 2 5 2,5 Enercon Ilmatar Windpower Oy Luhanka 6 18 3 Vestas WPD Finland Oy Pyhäjoki 11 33 3 Nordex Raahen energia Oy Raahe 2 6 3 Nordex Puhuri Oy Raahe, Kopsa II 8 26,4 3,3 Vestas Restuuli Oy Salo, Märynummi 1 5 5 Gamesa Tuuliwatti Oy Salo, Märynummi 2 10 5 Gamesa Impax asset Joukahaisselkä 9 27 3 Nordex management Tuuliwatti Oy Tornio, Kitkiäisvaara 7 31,5 4,5 Gamesa Yhteensä 61 193,2 3,0 Vuosina 2013 2015 käytössä on nopean rakentajan lisäbonus, jolloin takuuhinta on 105,3 euroa megawattitunnilta. Vuodesta 2016 alkaen takuuhinnan määrä on 83,5 euroa megawattitunnilta. Tuotantotuen määrä on takuuhinnan ja sähköpörssin kolmen kuukauden markkinahinnan keskiarvon välinen erotus. Takuuhintaa ei kuitenkaan makseta, jos sähköpörssin kolmen kuukauden keskiarvohinta painuu alle 0 euron megawattitunnilta. Takuuhinta maksetaan valtion budjettiin varatuilla määrärahoilla. Käytännön työn hoitaa energiavirasto (EV) tuotantotuen maksatusjärjestelmän (SATU) kautta. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa on asetettu tuulivoiman tavoitteeksi vuonna 2020 yhteensä kuuden terawattitunnin (TWh) tuotanto, joka vastaa 2500 MW:n asennettua nimellistehoa. Tavoitteen varmistamiseksi valmisteltiin sähkön syöttötariffijärjestelmä. Tukijärjestelmä otettiin käyttöön 25.3.2011 pitkällisten EU-komission kanssa käy- TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 37

tyjen neuvottelujen jälkeen. Tuotantotukijärjestelmä takaa tuottajalle sähköstä takuuhinnan 12 vuoden ajaksi. Tekninen kehitys ja sähkön tuotanto Tuulivoimalan tuottama energia riippuu olennaisesti tuulivoimalan lapojen piirtämällä ympyräalueella (pyyhkäisyala) vallitsevasta tuulen nopeudesta. Tästä syystä voimalan sijoittelua suunniteltaessa on pyrittävä löytämään mahdollisimman tuulinen paikka. Tuulen nopeus kasvaa ylöspäin mentäessä eli voimalan tornin korkeutta lisäämällä päästään suurempiin tuulennopeuksiin. Kuvassa 25 on esitetty tuulivoimalan roottorikoon ja napakorkeuden kasvusta aiheutuva tuotannon lisäys sekä tuotantokustannusten alentuminen suhteessa investointikustannukseen verrattuna vuoden 2009 hintatasoon. Napakorkeuden noustessa 100 metristä 140 metriin ja samanaikaisesti roottorin halkaisijan kasvaessa 100 metristä 120 metriin nousevat tuotot 48 prosenttia. Investointikustannukset kohoavat tällöin 23 prosenttia ja vastaavasti tuotantokustannus pienenee 20 prosenttia. Tuottavuuden parantuessa voimalat voidaan sijoittaa entistä kauemmas rannikolta, sisämaan heikkotuulisempiin olosuhteisiin, jopa 100 kilometrin etäisyydelle rannikon parempituulisilta alueilta. Kuva 25. Roottorikoon ja tornin napakorkeuden kasvusta johtuvat muutokset voimalan tuotantotaloudessa. Lähde: Suomen Tuulivoimayhdistys Kuvassa 26 on esimerkkiesitys Tuuliwatti Oy:n tuulivoimahankkeiden teknologisesta kehityksestä viimeisen kolmen vuoden aikana. Vuonna 2009 Porin Tahkoluotoon asennetun 3 MW:n WinWindin tuulivoimalan roottorin halkaisija ja napakorkeus ovat 100 metriä, jolloin pyyhkäisykorkeus (siiven kärjen maksimikorkeus kääntöpisteessä) on 150 metriä. Vastaavasti vuonna 2013 Poriin asennettujen Gamesan 4,5 MW:n tuulivoimaloiden napakor- 38 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

keus on 140 metriä ja roottorin halkaisija 128 metriä, jolloin pyyhkäisykorkeus on 204 metriä. Roottorin pyörähdyspinta-ala on Tahkoluodon voimalalla 7852 neliömetriä, kun taas Porin voimaloissa pinta-ala on 12868 neliömetriä. Vastaavasti Porin tuulivoimaloiden sähköntuotanto on kaksinkertainen Tahkoluotoon vuonna 2009 asennettuun voimalaan verrattuna. Suuria voimaloita tarvitaan lukumääräisesti vähemmän saman sähkötuotannon aikaansaamiseksi. Kuva 26. Roottorikoon ja napakorkeuden kasvu Tuuliwatin tuulivoimahankkeissa vuosina 2009-2013. Lähde: Tuuliwatti Oy Tuulivoimalan tuottoa arvioitaessa käytetään tuulen nopeutena yleensä voimalan konehuoneen (naselli) korkeudella, eli napakorkeudella, vallitsevaa tuulen nopeutta. Lapojen piirtämällä alueella tuulen nopeuden vertikaalisen muutoksen oletetaan noudattavan logaritmista tuuliprofiilia, mikä ei todellisuudessa kaikissa tilanteissa suinkaan pidä paikkaansa. Tuulivoiman teho on verrannollinen tuulen nopeuden kolmanteen potenssiin; eli kun tuulen nopeus kasvaa kaksinkertaiseksi, esimerkiksi arvosta 4 m/s arvoon 8 m/s kasvaa tuulen liike-energia nelinkertaiseksi ja tuulen teho kahdeksankertaiseksi. Betzin lain mukaan turbiini pystyy hyödyntämään korkeintaan 59,3 prosenttia ilmavirtauksen energiasta. Samalla kyseessä on tuulivoimalan kokonaishyötysuhteen teoreettinen yläraja. Käytännössä kokonaishyötysuhteet ovat voimaloilla tätä arvoa pienempiä. TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 39

Markkinat ja alan työllisyys Suomalaisella teknologiateollisuudella on pitkä kokemus tuulivoimaloiden komponenttien sekä tuulivoimaloissa käytettävien materiaalien toimittajana. Suomalaiset teollisuusyritykset ovat jo pitkään toimineet maailman johtavien tuulivoimalavalmistajien alihankkijoina. Suomalaisten generaattoreiden, vaihdelaatikoiden, sekä lapa- ja tornimateriaalien toimittajien asema tuulivoimamarkkinoilla on vahva. Vuonna 2011 tuulivoimatoimialan (sisältää koneja laitevalmistuksen) liikevaihto oli noin miljardi euroa, josta viennin osuus oli noin 90 prosenttia. Riittävillä panostuksilla tuotekehitykseen ja markkinointiin voidaan varmistaa viennin määrän kasvu tulevaisuudessakin. Tuulivoiman työllisyysvaikutukset Suomessa muodostuvat tuulivoimaloissa käytettävien komponenttien, materiaalien ja tuulivoimaloiden teollisesta valmistamisesta sekä Suomessa käytettävän tuulivoimakapasiteetin käyttö- ja kunnossapidosta. Esimerkiksi 500 MW:n tuulivoimakapasiteetin käyttö- ja kunnossapitotehtäviin tarvittaisiin noin 50 100 henkilön vuosittainen työpanos. Teknologiateollisuus on arvioinut tiekartassaan 100 MW:n tuulipuiston työllistämisvaikutuksen olevan rakentamisvaiheessa 380 henkilötyövuotta ja voimalan elinkaaren aikana käyttö- ja kunnossapitotehtävissä 300 henkilötyövuotta. 3.1.4 Biokaasu Biokaasu määritellään yleensä lähinnä metaanista ja hiilidioksidista koostuvaksi anaerobisella käsittelyllä tuotetuksi kaasuksi. Anaerobisessa käsittelyssä bakteerit hajottavat orgaanista ainesta hapettomissa olosuhteissa. Biokaasua voidaan tuottaa erityisissä reaktorilaitoksissa, joissa mädätetään orgaanista ainesta, kuten lantaa, kasvi- ja eläinperäisiä jätteitä tai yhdyskuntien jätevesilietteitä. Myös kaatopaikoilla muodostuu orgaanisten jätteiden hajotessa vastaavaa kaasua, jota yleensä nimitetään kaatopaikkakaasuksi. Biokaasu on kaasuseos, joka sisältää tavallisesti 40 70 % metaania, 30 60 % hiilidioksidia ja hyvin pieninä pitoisuuksina muun muassa rikkiyhdisteitä. Lisäksi kaasu voi sisältää pieniä määriä muun muassa vesihöyryä, typpeä, happea ja rikkiyhdisteitä. Metaanipitoisuudella on vaikutusta biokaasun lämpöarvoon, joka tyypillisesti on noin 4-7 kwh/m³. Puhtaan metaanin lämpöarvo on 10 kwh/m³. Biokaasu on arvokas, uusiutuva biopolttoaine ja energialähde, jonka ympäristöedut ovat huomattavat. Yleisimmin biokaasua hyödynnetään lämmön- ja sähköntuotannossa. Suomessa tuotettiin biokaasua yhteensä 153,9 milj. m³ vuonna 2013. Biokaasun määrä nousi vajaat 2 % vuoteen 2012 verrattuna (150,4 milj. m³). Hyödynnetyn biokaasun määrässä oli pientä laskua edellisvuoteen verrattuna, koska hyödyntämisaste laski vajaasta 83 prosentista 81 prosenttiin. Vaikka reaktorilaitoksilla, erityisesti yhteismädätyslaitoksilla, biokaasun tuotanto lisääntyikin, kaatopaikoilla jäätiin alle edellisten vuosien tason. Teollisuuden ja maatalouden laitoksilla biokaasun hyödyntäminen oli edellisvuosien tapaan määrällisesti suhteellisen vähäistä. Kuvassa 27 on esitetty biokaasun tuotanto ja sen hyödyntäminen energian tuotannossa vuosina 1994-2013. 40 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

Kuva 27. Suomessa vuosina 1994-2013 tuotetun biokaasun määrä ja sen hyödyntäminen. 160 140 120 hyödynnetty ylijäämäpoltettu milj. m 3 100 80 60 40 20 0 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Lähde: Suomen biokaasulaitosrekisteri N:o 16, Huttunen & Kuittinen 2013 Biokaasusta tuotettiin vuonna 2013 lämpöä noin 404 gigawattituntia (GWh) ja sähköä 151 GWh (kuva 28). Biokaasulla tuotettu energiamäärä (556 GWh) on 0,5 prosenttia Suomessa tuotetusta uusiutuvan energian määrästä. Biokaasun hyödyntämisessä on parannettavaa, vaikka minimitavoitteeseen, eli 75 prosenttiin tuotetusta biokaasun kokonaisenergiamäärästä, päästiinkin. Vuonna 2013 ylijäämäpoltossa tuhlattiin energiaa 126 GWh. Kuva 28. Biokaasulla Suomessa tuotettu energiamäärä vuosina 1994-2013. 600 sähköä lämpöä 500 400 GW h 300 200 100 0 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Lähde: Suomen biokaasulaitosrekisteri N:o 16, Huttunen & Kuittinen 2013 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 41

Ylijäämäpoltettu kaasu poltetaan soihdussa, jolloin kaasun energiasisältö hukataan, mutta toisaalta vältetään haitalliset metaanipäästöt. Metaanipitoisuus tarkoittaa metaanin osuutta biokaasun kaasuseoksen sisällöstä. Suurin osa loppupitoisuudesta on kuitenkin hiilidioksidia, josta ei energiaa saada. Vuonna 2013 kaatopaikkalaitoksilla kerättiin biokaasua talteen 94,8 milj. m³ (kuva 29). Biokaasua tuotettiin lähes sama määrä kuin edellisenä vuonna. Kaasun suhteellinen hyötykäyttö kuitenkin väheni 6 prosenttia edellisvuodesta. Pumpatusta biokaasusta 70,8 milj. m³ käytettiin sähkön ja lämmön tuotantoon. Energiaa kaatopaikoilta pumpatusta biokaasusta tuotettiin 295 GWh. Kuva 29. Biokaasuntuotanto Suomessa laitostyypeittäin vuonna 2013. Maatalous Teollisuuden jvp Yhteismädätyslaitokset Yhdyskuntien jvp Kaatopaikat 0 20 40 60 80 100 milj. m 3 Lähde: Suomen biokaasulaitosrekisteri N:o 16, Huttunen & Kuittinen 2013 Reaktorilaitoksia ovat yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesilietteitä käsittelevät laitokset, maatilojen laitokset sekä niin sanotut yhteismädätyslaitokset, joissa voidaan käsitellä useita erilaisia raaka-aineita. Vuonna 2013 Suomessa oli tällaisia laitoksia yhteensä 49, joista maatilalla toimivia laitoksia oli 14, jätevedenpudistuslaitoksia 19 ja yhteiskäsittelylaitoksia 13 (kuva 30, vasen kartta). Yksi biokaasulaitos on integroitu bioetanolin tuotannon yhteyteen (ST1, Lahti) ja sen lisäksi käytössä on kaksi koelaitosta. Kaatopaikkakaasua kerättiin 38 kaatopaikalla, eli kaikkiaan Suomessa on 87 biokaasulaitosta. Vuoden 2013 lopulla Suomessa oli 5 liikennebiokaasujalostamoa, joiden yhteenlaskettu vuotuinen tuotantokapasiteetti oli 32,8 GWh. Suomessa oli 20 julkista ja viisi yksityistä biokaasun tankkausasemaa. Kaikilla tankkausasemilla oli saatavissa 100 % biokaasua (CBG100). Näistä Gasumin operoimilla 15 julkisella ja yhdellä yksityisellä asemalla oli saatavissa valinnaisesti myös maakaasua (CNG). Vuonna 2013 Suomessa on avattu kaksi julkista biokaasun tankkausasemaa. Jo edellä mainitun Gasumin aseman lisäksi Haminan Energia aloitti biokaasun myynnin vuodesta 2006 alkaen toiminnassa olleella maakaasun tankkausasemallaan. 42 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

Suomessa on tällä hetkellä suunnitteilla 30 biokaasulaitoshanketta, joista 19 on yhteismädättämöjä, yksi jätevedenpuhdistuslaitos ja 10 maatilalaitoksia (kuva 30, oikeanpuoleinen kartta). Kuva 30. Suomessa vuonna 2013 toiminnassa ja suunnitteilla sekä rakenteilla olevat biokaasulaitokset. Toiminnassa ja suunnitteilla olevat biokaasulaitokset, tilanne 10.10.2013 Toimivat # Jätevedenpuhdistamolaitos (19) " Maatilalaitos (14)! Yhteiskäsittelylaitos (13) "/ Koelaitos (2) ^ Integroitu bioetanolin ja biokaasuntuotantilaitos) (1) ELY-keskukset (16) " " Suunnitteilla/rakenteilla # Jätevedenpuhdistamolaitos (1) " Maatilalaitos (10)! Yhteiskäsittelylaitos (19) Kunnat (320) " "! " " "/ " "! "! # " #" #!" # " #!!!!# # ^ # #!" # "! # # ## "/#!!! "! "!!!!!!!! "!! " "! "! "! #!! Kunnat (Hall3Milj) Karttakeskus Oy, lupa L4659 SYKE (lähteet: VAHTI-tietojärjestelmä, Markku Alm/Varsinais-Suomen ELY-keskus ja Itä-Suomen yliopiston biokaasulaitosrekisteri) Kirsi Merilehto/SYKE Lähde: Suomen ympäristökeskus Kuva: Kirsi Merilehto Kannattavan toiminnan edellytyksenä maatilojen biokaasulaitoksissa on riittävä ja ennustettava kate sähkön ja lämmöntuotannosta sekä mädätysjäännöksistä tuotettujen lannoitteiden myynnistä saadut myyntitulot ja lisäsyötteistä saadut porttimaksut. Katteen merkitystä biokaasulaitoksen toiminnassa korostaa biokaasulaitosten huomattavan suuri investointikustannus suhteessa liikevaihtoon. Investointia suunnittelevan yrittäjän käytännön avuksi tulisi tuottaa suomalaisten biokaasulaitosten kokemuksiin perustuvia toimintamalleja ja kannattavuuslaskelmaesimerkkejä. Biokaasualan kasvua edistäisi myös uusi kokonaisvaltaisempi ajattelutapa, jossa biokaasulaitosta tarkasteltaisiin energia-, maatalous-, jätehuolto- ja ravinteiden kierrätys -osioista muodostuvana kokonaisuutena. Tämä mahdollistaisi myös biokaasun ympäristöhyötyjen huomioimisen paremmin tukipolitiikassa. Helpotusta biokaasulaitosten suunnitteluun on saatu Ukipolis Oy:n toteuttamalla biokaasulaskurihankkeella. Laskuri valmistui Wienin yliopiston, MTT:n ja Ukipoliksen yhteistyönä. Laskurin avulla on mahdollista hahmottaa tietyntyyppisestä syötteestä saatava biokaasupotentiaali ja samalla laskea tietyn kokoisen sekä hintaisen biokaasulaitoksen kan- TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 43

nattavuutta. Laskuri on valmistunut yleiseen käyttöön ja se on vapaasti käytettävissä MTT:n internetsivujen kautta (biokaasulaskuri.fi). MTT huolehtii laskurin päivittämisestä ja ylläpidosta seuraavat 5 vuotta. Biokaasuteknologian hyödyntäminen Suomessa on ollut toistaiseksi vähäistä, mutta kiinnostus teknologiaa kohtaan on voimistunut viime vuosina. Kiinnostusta ovat lisänneet kiristyneet ympäristönormit ja jätehuoltomääräykset sekä uusiutuvan energian ja liikenteen biopolttoaineiden edistämistavoitteet. Mahdollisuudet teknologiseen kehitykseen, uuteen yritystoimintaan sekä työpaikkojen ja vientimahdollisuuksien lisääntymiseen ovat tällä alalla merkittävät, mutta niitä on toistaiseksi hyödynnetty luvattoman vähän. Suurimman esteen nykyistä nopeammalle laitoslukumäärän kehittymiselle asettaa biokaasulaitosten korkea investointikustannus ja tästä johtuva liiketaloudellisten kannattavuusedellytysten puuttuminen. Kannattavuutta voidaan toki parantaa porttimaksujen muodossa. Suomessa toimii tällä hetkellä 18 eläinten lantaa käsittelevää biokaasulaitosta. Oheiseen karttaan (Kuva 31) on sijoitettu kyseiset Suomessa toimivat laitokset. Kartta on alun perin julkaistu vuonna 2013 ilmestyneessä MTT:n raportissa Biokaasuyrittäjän toimintaympäristö Suomessa, Marttinen et al. Kuva 31. Suomessa vuonna 2013 sijaitsevat eläinten lantaa hyödyntävät biokaasulaitokset. Lähde: MTT, Biokaasuyrittäjän toimintaympäristö Suomessa; Eläinmäärät: Evira 2011 ja taustakartat Maanmittauslaitos 2011 44 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

3.3 Vienti ja tuonti 3.3.1 Vienti Uusiutuvan energian sektorin pk-yritysten ainoana merkittävänä vientituotteena on aiempina vuosina ollut pelletti. Vuonna 2013 pellettiä tuotettiin 270 000 tonnia (252 000 tonnia vuonna 2012). Kotimainen kulutus lisääntyi 14 prosenttia vuoteen 2012 verrattuna, ja samanaikaisesti pelletin vienti nousi 78 tuhanteen tonniin. Viennin osuus oli 29 prosenttia kokonaistuotannosta. Vienti kohdistuu edelleen samoille markkinoille kuin aiempinakin vuosina, lähinnä Ruotsiin ja Tanskaan. Puupellettien keskimääräinen vientihinta (FOB) vuonna 2013 oli 133 euroa/tonni ja viennin kokonaisarvo 10,4 miljoonaa euroa. Viennin osuus kotimaisesta pellettituotannosta kasvoi 29 prosenttiin, kun se vuotta aiemmin oli 24 prosenttia. Puupellettien tuonti yli kaksinkertaistui edellisvuoteen verrattuna. Puupellettejä tuotiin vuonna 2013 kaikkiaan 60 000 tonnia, josta kaksi kolmasosaa tuli Venäjältä ja loput pääosin Latviasta ja Norjasta. Keskimääräinen tuontihinta (CIF) oli 120 euroa/tonni. Pelletin tuonnin kokonaisarvo oli 7 miljoonaa euroa. Pk-yritysbarometrin (syksy 2014) uusiutuvan energian toimialan vastaajista 72 % arvioi viennin arvon olevan yhtä suuri vuoden takaiseen verrattuna. Toimialalla 10 % vastaajista ilmoitti viennin arvon olevan suurempi ja 17 % sen olevan pienempi (kuva 32). Kuva 32. Viennin arvo vuonna 2014, tilanne vuoden takaiseen verrattuna Pienempi 15 % 17 % Yhtä suuri 72 % 84 % Uusiutuva energia Kaikki vastaajat Suurempi 1 % 10 % 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2014, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM Kysyttäessä viennin arvoa vuoden kuluttua, Pk-yritysbarometrin uusiutuvan energian toimialan vastaajista 70 % arvioi viennin arvon olevan yhtä suuri. Toimialalla 15 % vastaajista ilmoittaa viennin arvon olevan suurempi ja 15 % sen olevan pienempi vuoden kuluttua (Kuva 33). TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 45

Kuva 33. Viennin arvo vuoden kuluttua Pienempi 15 % 15 % Yhtä suuri 79 % 70 % Uusiutuva energia Kaikki vastaajat Suurempi 6 % 15 % 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2014, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM 3.3.2 Tuonti Vuonna 2013 Suomeen tuotiin erilaisia energiatuotteita 13,8 miljardin euron arvosta, joka oli 2 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2012. Vastaavasti Suomesta vietiin energiatuotteita 7 miljardin euron arvosta, joka oli 10 prosenttia enemmän vuotta aiempaan. Kivihiilivarastot olivat joulukuussa noin 26 TWh eli yli 33 prosenttia pienemmät kuin edellisvuonna. Turpeen varastotilanne oli joulukuussa noin 17,6 TWh, joka oli noin 137 prosenttia suurempi vuotta aiempaan. Energiaturvetta arvioidaan jäävän keväällä 2014 aikaisempia vuosia runsaammin varastoihin. Merkittävimpiä toimialan tuontituotteita ovat liikennepolttonesteisiin sekoitettavat biokomponentit, etanoli ja biodiesel. Vuonna 2008 Suomeen tuotiin ensimmäisen kerran pellettiä 10 000 tonnia ja vuonna 2009 sitä tuotiin jo 50 000 tonnia, lähinnä Venäjän markkinoilta. Vuonna 2011 pelletin tuonti laski 14 000 tonniin ja vuonna 2013 nousi uudelleen 60 000 tonniin. Tähän raporttiin etanolin ja biodieselin tuontiosuuksia ei ole saatu listattua, koska tuontimäärät liittyvät lähinnä Suomessa harjoitettavaan polttonesteiden vähittäiskauppaan ja teollista valmistusta harjoittavien suuryritysten (Neste Oil Oy ja ST 1 Oy) toimintaan. Näiden suuryritysten toiminnan analysointi ei kuulu tähän toimialaraporttiin, jossa käsitellään ainoastaan pk-yrityksiä. Pk-yritysbarometrin uusiutuvan energian toimialan vastaajista 81 % arvioi tuonnin arvon olevan yhtä suuri vuoden takaiseen verrattuna. Toimialalla 5 % vastaajista ilmoittaa tuonnin arvon olevan suurempi ja 14 % sen olevan pienempi (Kuva 34). 46 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

Kuva 34. Tuonnin arvo, tilanne vuoden kuluttua Pienempi 14 % 15 % Yhtä suuri 81 % 72 % Uusiutuva energia Kaikki vastaajat Suurempi 5 % 13 % 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2014, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 47

4 Suhdannenäkymät, investoinnit, rahoitus ja kapasiteettitilanne Pk-yritysbarometriin 2013 liittyvissä tuloksissa, joihin viitataan tässä raportissa, esiintyy muutamissa kohdissa käsite saldoluku. Se kuvaa kyseisten kysymysten kohdalla positiivisista ja negatiivisista vastauksista laskettua prosenttilukujen erotusta. Esimerkiksi Pk-yritysten yleiset suhdannenäkymät seuraavan vuoden aikana paranevat 39,4 %, huononevat 8,6 % -> saldoluku on + 30,8 % ~31 % 4.1 Suhdannenäkymät Koko maan pk-yrityksistä 40 % arvioi suhdanteiden pysyvän ennallaan lähimmän vuoden aikana, 27 % arvioi suhdanteiden paranevan ja 33 % huononevan. Uusiutuvaa energia-alaa edustavat pk-yritykset arvioivat suhdannenäkymät koko maan pk-yrityksiä myönteisimmiksi. Yrityksistä 43 % arvioi suhdanteiden pysyvän ennallaan lähimmän vuoden aikana, 28% arvioi suhdanteiden paranevan ja 29 % huononevan (Kuva 35). Kuva 35. Pk-yritysten suhdannenäkymät oman yrityksen kannalta lähimmän vuoden aikana, % Huonompi 33 % 29 % Pysynyt ennallaan 40 % 43 % Uusiutuva energia Kaikki vastaajat Parempi 27 % 28 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2014, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM Pk-yritysbarometrin kaikista vastaajista kymmenesosa (10 %) arvioi henkilökunnan määrän kasvavan seuraavan vuoden kuluttua, kun taas 23 % yrityksistä arvioi henkilökunnan määrän pienenevän. Uusiutuvan energian toimialalla suhdannenäkymät henkilökunnan määrän osalta ovat koko maan pk-yritysten näkymiä hieman myönteisemmät. Kaksi kolmasosaa (70 %) uusiutuvan energian vastaajista arvioi henkilökunnan määrän olevan vuoden kuluttua yhtä suuren. 16 % alan vastaajista arvioi henkilökunnan määrän kasvavan seuraavan vuoden kuluttua, ja 14 % arvioi henkilökunnan määrän olevan pienempi (kuva 36). 48 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

Kuva 36. Pk-yritysten suhdannenäkymät henkilökunnan määrässä seuraavan vuoden kuluttua, % Pienempi 23 % 14 % Yhtä suuri 68 % 70 % Uusiutuva energia Kaikki vastaajat Suurempi 10 % 16 % 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2014, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM Eri osatekijöiden suhdanteita arvioitaessa tuotteiden ja palveluiden hintojen (kuva 37) uskotaan pysyvän ennallaan koko maan pk-yrityksissä hieman yleisemmin. Koko maassa uskotaan toiseksi eniten (31 %) hintojen nousuun. Uusiutuvan energian alan yrityksissä uskotaan eniten hintojen muuttumattomuuteen (66 %) ja toiseksi eniten toimialalla uskotaan tuotteiden ja palveluiden hintojen nousuun (21 %). Kuva 37. Tuotteiden ja palveluiden hinnat seuraavan vuoden kuluttua, % Pienempi 14 % 9 % Yhtä suuri 66 % 60 % Uusiutuva energia Kaikki vastaajat Suurempi 21 % 31 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2014, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM 4.2 Investoinnit Uusiutuvan energian alan investoinnit ovat vaihdelleet vuosittain (vuosina 2009 2013) 85 128 miljoonan euron välillä. Investointien kokonaismäärässä on tapahtunut merkittävä nousu vuoden 2011 jälkeen. Vuonna 2009 investoinnit olivat toimialalla yhteensä 85 miljoonaa TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 49

euroa ja Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan ne kohosivat vuonna 2013 noin 128 miljoonaan euroon eli 13 prosenttiin uusiutuvan energian toimialan yhteenlasketusta liikevaihdosta. Kuten kuvasta 38 nähdään, ovat investoinnit olleet viimeisen vuoden aikana 36 miljoonaa euroa poistoja suuremmat. Tilanne on merkittävästi muuttunut, kun aiemmin Euroopan rahoituskriisin ja taloudellisen taantuman yhteisvaikutuksena investointien taso oli laskenut vuonna 2009 ja 2010 pysyvästi alle 100 miljoonan euron. Kuva 38. Investoinnit ja poistot, 1000 euroa. 160 000 140 000 120 000 100 000 80 000 60 000 40 000 20 000 0 134 467 128 256 101 965 85 327 98 562 93 131 87 184 92 032 77 348 70 002 2009 2010 2011 2012 2013 investoinnit poistot Lähde: Tilastokeskus/Tilipäätösaineisto, vuosi 2013 ennakkotieto 4.3 Rahoitus Muutokset pk-yritysten ulkoisen rahoituksen yleisyydessä ja rahoituksen hakuaikomuksissa ovat olleet melko pieniä, vaikka kriisiherkkyys on leimannut rahoitusmarkkinoita jo useita vuosia. Rahoituksen hakuaikomukset vaihtelevat huomattavasti yritysten koon mukaan. Kaikkein vähiten rahoitussuunnitelmia on muutaman hengen yrityksillä. Niistä vain hyvin pieni joukko suunnittelee ulkoisen rahoituksen hakemista. Tähän voi vaikuttaa se, että mikroyritysten luottokelpoisuus on sekä vakuuksien että liiketoiminnan näkymien osalta nykyoloissa tavallista heikompi. Rahoitukseen liittyvistä osatekijöistä merkittävimmät pk-yritysten kehittämisen esteet ovat rahoituksen saatavuus ja vakuuksien puute. Uusiutuvan energian toimialalla vakuuksien puutteen merkitys on pienentynyt ja rahoituksen saatavuuden merkitys korostunut syksystä 2013. Toimialalla (kuva 39) vakuuksien puutteen kokee merkittävimmäksi esteeksi 35 prosenttia yrityksistä, ja osuus on sama kuin muissa vastaajaryhmissä. Toimialan yrityksistä sitä vastoin huomattavasti suurempi osa (45 %) ilmoittaa rahoituksen saatavuuden merkittävimmäksi esteeksi samoin kuin muissa vastaajaryhmissä. Rahoituksen hinnan arvioi merkittävimmäksi kehittämisen esteeksi 15 prosenttia uusiutuvan energian alan yrityksistä. Laina-aikojen lyhyyden kokee ongelmaksi vain 4 prosenttia toimialan yrityksistä. 50 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

Kuva 39. Merkittävin rahoituksen este, % Laina-aikojen lyhyys 7 % 4 % Vakuuksien puute Rahoituksen hinta 14 % 15 % 34 % 35 % Uusiutuva energia Kaikki vastaajat Rahoituksen saatavuus 45 % 45 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2014, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM 4.4 Kapasiteettitilanne Koko maan pk-yrityksistä 39 % on mahdollisuuksien mukaan kasvamaan pyrkiviä. Asemansa säilyttämään pyrkiviä pk-yrityksiä on kolmannes ja yritystoiminnan loppumista ennakoivia 2 %. Myös uusiutuvan energian toimialaa edustavissa pk-yrityksissä yleisin ryhmä muodostuu mahdollisuuksien mukaan kasvamaan pyrkivistä yrityksistä ja osuus on lähes samansuuruinen kuin koko maassa (37 %). Toimialalla ilman kasvutavoitteita olevia pk-yrityksiä on 19 % ja asemansa säilyttämään pyrkiviä 33 %. Toiminnan loppumista ennakoi 3 %. Niiden yritysten osuus, joilla ei ole kasvutavoitteita on noin kaksinkertaistunut ja asemansa säilyttämään pyrkivien määrä vastaavasti vähentynyt eniten viime vuodesta (Kuva 40). Kuva 40. Pk-yritysten kasvuhakuisuus, %. Yrityksemme toiminta loppuu seuraavan vuoden aikana 2 % 3 % Yrityksellämme ei ole kasvutavoitteita Pyrimme säilyttämään asemamme (ja tämä edellyttää kasvua) Pyrimme kasvamaan mahdollisuuksien mukaan 29 % 19 % 24 % 33 % 39 % 37 % Uusiutuva energia Kaikki vastaajat Olemme voimakkaasti kasvuhakuinen 6 % 8 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2014, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 51

Suomen yrittäjien, Finnveran ja työ- ja elinkeinoministeriön yhteistyönä teettämän Pk-yritysbarometrin (syksy 2014) mukaan uusiutuvan energian yrityksistä 44 prosenttia arvioi kapasiteetin käyttöasteen pysyvän samana ja 42 prosenttia ennakoi kapasiteetin käyttöasteen kasvavan. Yrityksistä 15 prosenttia ennakoi kapasiteetin pienenevän vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Vastaavasti muilla toimialoilla 68 prosenttia yrityksistä arvioi kapasiteetin käyttöasteen pysyvän samana ja 32 prosenttia ennakoi kapasiteetin käyttöasteen kasvavan. Muut yritykset eivät ennakoi kapasiteetin pienenevän vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna (kuva 41). Kuva 41. Kapasiteetin käyttöasteen tilanne vuoden takaiseen verrattuna Pienempi 0 % 15 % Yhtä suuri 44 % 68 % Uusiutuva energia Kaikki vastaajat Suurempi 32 % 42 % 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2014, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM 52 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

5 Taloudellinen tila, kustannusrakenne, kannattavuus ja taloudellinen asema 5.1.1 Hakeyrittäjäryhmä Hakeyrittäjäryhmän kustannusrakenne (taulukko 9) on myös melko samankaltainen kuin bioenergiayritysten ja lämpöyrittäjäryhmän. Pakolliset kustannukset (aine- ja tarvikekäyttö + ulkopuoliset palvelut + henkilöstökulut) ovat vaihdelleet tarkastelujaksona 71 prosentista 76,2 prosenttiin, ja trendi on ollut vuosittain nouseva. Näiden kulujen osuus on noussut noin prosentin vuodessa. Lisäksi ulkopuolisten palveluiden prosentuaalinen osuus liikevaihdosta on kohonnut noin 25 prosenttiin liikevaihdosta. Käyttökatteen taso on edellä mainituista syistä alentunut samassa suhteessa 10 prosentin tasolle. Liiketulosprosentti on vastaavana aikana laskenut 6,7 prosentista 3,6 prosenttiin vuonna 2013. Taulukko 9. Kustannusrakenne, hakeyrittäjäryhmä, keskiarvolukuja (1-249 henkilöä). YRITYSTEN LUKUMÄÄRÄ YHTEENSÄ Liikevaihto, 1000 euroa/yritys keskim. 2009 2010 2011 2012 2013** 162 170 173 172 158.. % % % % % 1 078,4 1 116,0 1 135,6 1 297,4 1 479,5 Liiketoiminnan muut tuotot 23,7 31,6 34,2 40,4 40,9 LIIKETOIMINNAN TUOTOT 1 102,1 100,0 1 147,6 100,0 1 169,8 100,0 1 337,8 100,0 1 520,4 100,0 YHTEENSÄ Aine- ja tarvikekäyttö -336,3-30,5-356,4-31,1-355,3-30,4-452,0-33,8-506,5-33,3 Ulkopuoliset palvelut -248,3-22,5-262,7-22,9-282,5-24,1-305,5-22,8-379,9-25,0 Palkat ja henkilösivukulut -198,0-18,0-210,8-18,4-228,8-19,6-247,9-18,5-271,4-17,9 Laskennallinen palkkakorjaus -8,8-0,8-13,2-1,1-11,7-1,0-13,6-1,0-14,9-1,0 Liiketoiminnan muut kulut -161,4-14,6-180,4-15,7-167,3-14,3-178,1-13,3-177,6-11,7 Valmistevarastojen lisäys/ 5,7 0,5-5,5-0,5 4,6 0,4-5,8-0,4-6,4-0,4 vähennys KÄYTTÖKATE 154,9 14,1 118,6 10,3 128,7 11,0 134,8 10,1 163,7 10,8 Poistot ja arvonalentumiset -80,7-7,3-93,9-8,2-126,0-10,8-91,5-6,8-109,7-7,2 LIIKETULOS 74,3 6,7 24,7 2,2 2,8 0,2 43,3 3,2 54,0 3,6 Rahoitustuotot 2,9 0,3 5,0 0,4 4,8 0,4 5,8 0,4 6,5 0,4 Rahoituskulut -17,7-1,6-14,7-1,3-17,7-1,5-20,2-1,5-22,2-1,5 Verot -14,3-1,3-11,3-1,0-9,5-0,8-10,6-0,8-10,4-0,7 NETTOTULOS 45,2 4,1 3,7 0,3-19,5-1,7 18,4 1,4 27,9 1,8 Satunnaiset tuotot ja kulut 0,5 0,0 0,9 0,1-0,3 0,0 1,0 0,1 36,6 2,4 KOKONAISTULOS 45,7 4,1 4,6 0,4-19,9-1,7 19,4 1,5 64,5 4,2 Laskennallinen palkkakorjaus 8,8 0,8 13,2 1,1 11,7 1,0 13,6 1,0 14,9 1,0 (palautus) TILIKAUDEN TULOS 53,7 4,9 17,1 1,5-1,0-0,1 30,5 2,3 55,4 3,6 ** tilastokeskuksen vuoden 2013 ennakkotieto Lähde: Tilastokeskus/tilinpäätöstilasto TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 53

Hakeyrittäjätoiminnan kannattavuutta (mediaaniluku, taulukko 10) eri mittareilla mitattuna voidaan pitää heikkona. Lisäksi kannattavuus näyttää asettuneen aina edellistä vuotta alhaisemmalle tasolle vuosina 2009-2013. Vuoden 2013 ennakkotiedon mukaan kehitys on johtanut 1,4 prosentin nettotulokseen. Suhteellinen velkaantuneisuus on 63,3 prosenttia vuonna 2012 ja omavaraisuusaste on 19,9 prosenttia vuonna 2013. Taulukko 10. Kannattavuus ja taloudellinen asema, hakeyrittäjäryhmä, mediaanilukuja. 2009 2010 2011 2012 2013** Yritysten lkm jakaumassa 162 170 173 172 158 Liikevaihto/yritys 1000e 306,2 347,6 396,1 430,8 507,4 Liiketoiminnan tuotot/yritys 1000e 320,7 350,1 398,0 444,7 520,0 Jalostusarvo/yritys 1000e 116,6 133,4 143,8 146,8 188,8 Henkilöstön lkm/yritys 1,9 2,0 2,2 2,2 2,3 Liikevaihto/henkilö 1000e 157,7 143,2 156,8 168,0 214,4 Jalostusarvo/henkilö 1000e 69,2 64,5 61,2 66,6 77,4 Jalostusarvo/henkilöstökulut 1,9 1,7 1,7 1,6 1,6 Taseen loppusumma/yritys 1000e 274,1 267,5 311,2 350,2 0,0 Myyntikate/yritys 1000e 219,6 239,5 267,3 292,3 409,0 Myyntikate-% 78,1 75,4 70,7 68,6 68,8 Käyttökate/yritys 1000e 62,8 62,6 60,7 49,5 68,7 Käyttökate-% 20,6 18,1 14,7 15,4 13,9 Rahoitustulos-% 16,4 15,0 11,8 12,0 11,8 Liiketulos-% 7,6 4,4 3,8 3,2 3,3 Nettotulos-% 3,0 1,5 1,5 1,2 1,4 Kokonaistulos-% 3,1 1,5 1,4 1,1 1,4 Tilikauden tulos-% 6,3 5,3 3,4 4,0 1,3 Kokonaíspääoman tuotto-% 8,0 6,5 5,7 4,8.. Omistajan palkkakorjaus-% 0,0 2,4 1,5 2,3 2,0 Omavaraisuusaste-% 13,8 15,0 13,1 16,9 19,9 Suhteellinen velkaantuneisuus-% 64,2 58,5 67,2 63,3.... tietoa ei ole saatavissa **vuosi 2013 = ennakkotieto, ei sisällä liikevaihto- ja jalostusarvo/henkilö tietoa eikä henkilöstön lukumäärätietoa Lähde: Tilastokeskus/tilinpäätöstilasto 5.1.2 Energiapuuyrittäjäryhmä Energiapuuyrittäjäryhmän kulurakenne (taulukko 11) poikkeaa muista edellä kuvatuista yritysryhmistä merkittävästi. Toiminnan luonteen vuoksi aine- ja tarvikekäyttö poikkeaa muista ryhmistä huomattavasti, ja henkilöstökulut ovat suhteellisesti muita ryhmiä suuremmat. Yhteismäärältään pakollisten kustannusten (aine- ja tarvikekäyttö + ulkopuoliset palvelut + henkilöstökulut) osuus liikevaihdosta on 63 71 %:n välillä. Merkittävää on ulkopuolisten palveluiden kulujen osuus liikevaihdosta. Vuonna 2013 ulkopuoliset palvelut olivat keskimäärin 22,9 % liikevaihdosta (215 000 euroa). Kustannusten nousua tässä ryhmässä on tapahtunut yhteensä 8 % tarkastelujaksolla. Vastaavasti käyttökate on laskenut 19 prosentista 14,6 prosenttiin samalla ajanjaksolla. 54 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

Taulukko 11. Kustannusrakenne, Energiapuuyrittäjäryhmä, keskiarvolukuja, (1-249 henkilöä). YRITYSTEN LUKUMÄÄRÄ YHTEENSÄ Liikevaihto, 1000 euroa/yritys keskim. 2009 2010 2011 2 012 2013** 242 272 280 285 267 % % % % % 665,0 693,3 783,1 834,6 931,0 Liiketoiminnan muut tuotot 12,8 13,5 16,3 11,2 9,9 LIIKETOIMINNAN TUOTOT 677,8 100,0 706,9 100,0 799,4 100,0 845,9 100,0 940,9 100,0 YHTEENSÄ Aine- ja tarvikekäyttö -117,8-17,4-140,0-19,8-180,2-22,5-204,3-24,2-219,4-23,3 Ulkopuoliset palvelut -126,2-18,6-134,6-19,0-176,1-22,0-187,0-22,1-215,7-22,9 Palkat ja henkilösivukulut -179,4-26,5-183,8-26,0-198,7-24,9-208,4-24,6-226,9-24,1 Laskennallinen palkkakorjaus -5,8-0,9-11,2-1,6-11,0-1,4-12,4-1,5-14,3-1,5 Liiketoiminnan muut kulut -119,5-17,6-119,3-16,9-119,9-15,0-114,6-13,6-127,4-13,5 Valmistevarastojen lisäys/ -0,2 0,0 0,4 0,1-0,3 0,0-0,4 0,0 0,1 0,0 vähennys KÄYTTÖKATE 128,8 19,0 118,3 16,7 113,2 14,2 118,7 14,0 137,4 14,6 Poistot ja arvonalentumiset -78,6-11,6-73,7-10,4-79,7-10,0-88,1-10,4-88,9-9,4 LIIKETULOS 50,2 7,4 44,6 6,3 33,5 4,2 30,6 3,6 48,6 5,2 Rahoitustuotot 1,1 0,2 0,4 0,1 0,5 0,1 1,0 0,1 1,0 0,1 Rahoituskulut -12,5-1,8-9,2-1,3-10,3-1,3-11,6-1,4-10,7-1,1 Verot -9,3-1,4-10,2-1,4-7,9-1,0-7,9-0,9-10,0-1,1 NETTOTULOS 29,5 4,4 25,6 3,6 15,8 2,0 12,1 1,4 28,9 3,1 Satunnaiset tuotot ja kulut -0,7-0,1 0,7 0,1 1,5 0,2 0,5 0,1-2,0-0,2 KOKONAISTULOS 28,9 4,3 26,3 3,7 17,3 2,2 12,6 1,5 26,9 2,9 Laskennallinen palkkakorjaus 5,8 0,9 11,2 1,6 11,0 1,4 12,4 1,5 14,3 1,5 (palautus) TILIKAUDEN TULOS 33,1 4,9 36,6 5,2 26,6 3,3 23,6 2,8 24,0 2,6 ** tilastokeskuksen vuoden 2013 ennakkotieto Lähde: Tilastokeskus/tilinpäätöstilasto Energiapuuryhmän kannattavuutta eri mittareilla mitattuna (taulukko 12) voidaan pitää tyydyttävänä, joskin kannattavuus näyttää asettuneen usein aiempia vuosia alhaisemmalle tasolle. Nettotulos on vaihdellut tarkastelujaksolla 3,3:n ja 0,3 prosentin välillä. Taloudellinen asema on tunnuslukujen valossa tyydyttävä. Omavaraisuusaste 18,2 % on tyydyttävä ja suhteellinen velkaantuneisuus on laskenut 55,1 prosenttiin vuonna 2012. TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 55

Taulukko 12. Kannattavuus ja taloudellinen asema, Energiapuuyrittäjäryhmä, mediaanilukuja 2009 2010 2011 2012 2013** Yritysten lkm jakaumassa 242 272 280 285 267 Liikevaihto/yritys 1000e 296,2 279,4 2 010,0 318,8 344,2 Liiketoiminnan tuotot/yritys 1000e 297,7 279,4 309,9 325,8 347,0 Jalostusarvo/yritys 1000e 133,1 132,2 131,4 131,3 142,0 Henkilöstön lkm/yritys 1,9 2,1 2,3 2,2 2,0 Liikevaihto/henkilö 1000e 129,0 119,9 122,5 132,3 158,3 Jalostusarvo/henkilö 1000e 64,9 59,4 57,6 60,4 71,4 Jalostusarvo/henkilöstökulut 1,8 1,6 1,5 1,5 1,6 Taseen loppusumma/yritys 1000e 259,9 225,4 238,6 244,9 0,0 Myyntikate/yritys 1000e 211,9 207,5 218,1 215,6 227,0 Myyntikate-% 82,7 80,7 78,2 76,2 76,2 Käyttökate/yritys 1000e 59,6 50,2 48,8 46,1 53,2 Käyttökate-% 21,9 19,3 14,7 14,9 16,3 Rahoitustulos-% 18,2 15,6 12,1 12,1 13,5 Liiketulos-% 7,0 3,9 2,7 2,5 3,5 Nettotulos-% 3,3 1,5 0,4 0,3 1,3 Kokonaistulos-% 3,2 1,6 0,4 0,3 1,4 Tilikauden tulos-% 4,9 5,4 3,1 3,8 1,0 Kokonaíspääoman tuotto-% 7,0 5,2 3,6 4,1.. Omistajan palkkakorjaus-% 0,0 3,1 2,7 3,0 2,9 Omavaraisuusaste-% 15,9 15,1 14,1 13,3 18,2 Suhteellinen velkaantuneisuus-% 65,2 60,5 54,1 55,1.... tietoa ei ole saatavissa **vuosi 2013 = ennakkotieto, ei sisällä liikevaihto- ja jalostusarvo / henkilö tietoa eikä henkilöstön lukumäärätietoa Lähde: Tilastokeskus/tilinpäätöstilasto 5.1.2 Lämpöyrittäjäryhmä Lämpöyritystoiminnan kustannusrakenne (taulukko 13) on melko samankaltainen kuin bioener-giaryhmän ja pakollisten kustannusten (aine- ja tarvikekäyttö + ulkopuoliset palvelut + henkilöstökulut) osuus liikevaihdosta on vaihdellut 63 69 %:n välillä. Ulkopuolisten palveluiden kustannusten osuus on noussut tarkastelujaksolla, ja vuonna 2013 osuus oli jo 9,3 % liikevaihdosta. Liiketulosprosentti on vaihdellut 9,5 prosentin ja 5 prosentin välillä, ja nettotulos on vastaavasti vaihdellut 4,8 ja 0,7 prosentin välillä vuosittain. Tosin viimeisen vuoden nettotulos on asettunut 0,7 prosenttiin. 56 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

Taulukko 13. Kustannusrakenne, lämpöyrittäjäryhmä, keskiarvolukuja, (1-249 henkilöä). YRITYSTEN LUKUMÄÄRÄ YHTEENSÄ Liikevaihto, 1000 euroa/yritys keskim. 2009 2010 2011 2012 2013** 102 112 117 121 115 % % % % % 770,0 825,1 887,7 919,7 962,9 Liiketoiminnan muut tuotot 13,0 10,6 11,2 9,1 9,6 LIIKETOIMINNAN TUOTOT 783,0 100,0 835,7 100,0 898,9 100,0 928,8 100,0 972,5 100,0 YHTEENSÄ Aine- ja tarvikekäyttö -349,3-44,6-384,9-46,1-423,9-47,2-434,9-46,8-461,4-47,4 Ulkopuoliset palvelut -47,5-6,1-57,5-6,9-78,2-8,7-75,3-8,1-90,5-9,3 Palkat ja henkilösivukulut -105,5-13,5-103,0-12,3-105,0-11,7-105,1-11,3-122,7-12,6 Laskennallinen palkkakorjaus -4,8-0,6-5,8-0,7-5,0-0,6-6,8-0,7-6,7-0,7 Liiketoiminnan muut kulut -103,0-13,2-112,2-13,4-111,7-12,4-118,1-12,7-117,6-12,1 Valmistevarastojen lisäys/ 1,8 0,2 2,4 0,3 1,0 0,1-8,4-0,9-1,9-0,2 vähennys KÄYTTÖKATE 174,7 22,3 174,6 20,9 176,0 19,6 180,2 19,4 171,8 17,7 Poistot ja arvonalentumiset -102,2-13,0-95,5-11,4-99,4-11,1-107,5-11,6-122,7-12,6 LIIKETULOS 72,6 9,3 79,1 9,5 76,7 8,5 72,7 7,8 49,1 5,0 Rahoitustuotot 2,2 0,3 1,9 0,2 1,6 0,2 3,3 0,4 1,1 0,1 Rahoituskulut -43,7-5,6-33,8-4,0-41,0-4,6-32,2-3,5-33,2-3,4 Verot -4,2-0,5-6,9-0,8-6,9-0,8-8,4-0,9-10,3-1,1 NETTOTULOS 26,9 3,4 40,3 4,8 30,4 3,4 35,5 3,8 6,7 0,7 Satunnaiset tuotot ja kulut 1,3 0,2 2,3 0,3 13,4 1,5 4,1 0,4 0,2 0,0 KOKONAISTULOS 28,3 3,6 42,6 5,1 43,8 4,9 39,5 4,3 6,9 0,7 Laskennallinen palkkakorjaus 4,8 0,6 5,8 0,7 5,0 0,6 6,8 0,7 6,7 0,7 (palautus) TILIKAUDEN TULOS 9,7 1,2 5,8 0,7 23,8 2,6 26,1 2,8-18,6-1,9 ** tilastokeskuksen vuoden 2013 ennakkotieto Lähde: Tilastokeskus/tilinpäätöstilasto Lämpöyrittäjyyden kannattavuutta (mediaaniluku, taulukko 14) eri mittareilla mitattuna voidaan pitää tyydyttävänä. Taloudellinen asema on tunnuslukujen valossa raskas. Omavaraisuusaste on varsin alhainen ja velkaantumisaste korkea, mikä aiheuttaa vaikeuksia nykyisessä taloustilanteessa. Suhteellinen velkaantuneisuus on 125 %. Henkilöä kohti laskettu liikevaihto on kasvanut tarkastelujaksolla 530 000 euroon. TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 57

Taulukko 14. Kannattavuus ja taloudellinen asema, lämpöyrittäjäryhmä, mediaanilukuja 2009 2010 2011 2012 2013** Yritysten lkm jakaumassa 102 112 117 121 115 Liikevaihto/yritys 1000e 222,9 260,6 278,6 288,0 322,2 Liiketoiminnan tuotot/yritys 1000e 225,8 261,3 282,0 288,0 322,2 Jalostusarvo/yritys 1000e 66,0 73,0 85,1 89,8 96,2 Henkilöstön lkm/yritys 0,4 0,5 0,5 0,5 0,3 Liikevaihto/henkilö 1000e 373,4 451,1 450,3 417,2 530,0 Jalostusarvo/henkilö 1000e 113,0 116,9 117,4 113,6 128,0 Jalostusarvo/henkilöstökulut 3,3 3,3 3,3 2,8 3,1 Taseen loppusumma/yritys 1000e 365,7 396,3 407,5 425,8 0,0 Myyntikate/yritys 1000e 135,8 141,2 155,2 160,7 173,7 Myyntikate-% 59,5 59,6 64,1 60,4 63,4 Käyttökate/yritys 1000e 44,7 44,2 54,6 54,5 63,3 Käyttökate-% 21,3 18,5 23,3 22,9 24,6 Rahoitustulos-% 15,6 13,6 15,2 16,5 18,1 Liiketulos-% 7,7 4,9 8,3 9,2 9,8 Nettotulos-% 2,1 2,1 3,0 3,5 4,2 Kokonaistulos-% 2,3 2,1 3,0 3,8 5,0 Tilikauden tulos-% 3,1 3,3 4,0 6,0 3,5 Kokonaíspääoman tuotto-% 3,6 3,6 4,2 4,6.. Omistajan palkkakorjaus-% 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 Omavaraisuusaste-% 15,6 17,0 19,9 21,3 21,3 Suhteellinen velkaantuneisuus-% 128,2 111,9 115,9 125,1.... tietoa ei ole saatavissa **vuosi 2013 = ennakkotieto, ei sisällä liikevaihto- ja jalostusarvo/henkilö tietoa eikä henkilöstön lukumäärätietoa Lähde: Tilastokeskus/tilinpäätöstilasto 5.1.3 Tuulivoimayrittäjäryhmä Tuulivoimayrittäjäryhmän kulurakenne (taulukko 15) poikkeaa muista edellä kuvatuista yritysryhmistä merkittävästi, koska henkilöstökulut ovat toiminnan luonteesta johtuen muita ryhmiä huomattavasti pienemmät, suhteellisesti alle 5 prosentin tasoa. Yhteensä pakolliset kustannukset (aine- ja tarvikekäyttö + ulkopuoliset palvelut + henkilöstökulut) ovat liikevaihdosta 12 41 prosenttia. Viimeisen kahden vuoden aikana näiden kustannusten osuus liikevaihdosta on laskenut 12-20 prosentin välille. Merkittävää on ulkopuolisten palvelujen kulujen osuus liikevaihdosta. Vuonna 2012 ulkopuoliset palvelut olivat keskimäärin 6,5 % liikevaihdosta, kun sama kustannuserä oli vuonna 2008 keskimäärin 2,9 prosenttia liikevaihdosta. Kustannusten laskua tässä ryhmässä on tapahtunut yhteensä noin 20 % tarkastelujaksolla. Vastaavasti käyttökate on parantunut noin 18 prosenttia samalla ajanjaksolla. Poistojen osuus liikevaihdosta on tuulivoimaryhmässä muita ryhmiä suhteellisesti suurempi. Kun muiden ryhmien poisto-osuus vaihtelee 6 12 prosentin välillä, on se tuulivoimaryhmässä 26 33 prosenttia. Tuulivoima-ala on erityisen pää- 58 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

omavaltainen ala, jossa työtä korvataan pääomalla. Käyttökatteen taso on vaihdellut vuosittain 37 64 prosentin välillä. Liiketulos on vuonna 2013 noussut 39 prosenttiin, ja myös nettotulos on noussut 29 prosentin tasolle. Tämä johtuu uusiutuvan energian sähkön syöttötariffin nopean investoijan bonuksesta, joka on vaikuttanut tuloksiin erittäin myönteisesti. Taulukko 15. Kustannusrakenne, tuulivoimayrittäjäryhmä, keskiarvolukuja, (1-249 henkilöä). YRITYSTEN LUKUMÄÄRÄ YHTEENSÄ Liikevaihto, 1000 euroa/ yritys keskim. 2009 2010 2011 2 012 2013** 17 18 20 22 23 % % % % % 1 025 1 121 1 066 1 249 1 548,4 Liiketoiminnan muut tuotot 235 196 183 231 841,8 LIIKETOIMINNAN TUOTOT 1 260 100,0 1 318 100,0 1 249 100,0 1 480 100,0 2 390,2 100,0 YHTEENSÄ Aine- ja tarvikekäyttö -329-26,1-410 -31,1-170 -13,6-170 -11,5-162,8-6,8 Ulkopuoliset palvelut -59-4,7-74 -5,6-77 -6,2-97 -6,5-86,4-3,6 Palkat ja henkilösivukulut -55-4,3-59 -4,5-38 -3,0-36 -2,5-41,3-1,7 Laskennallinen -7-0,6-5 -0,4-3 -0,2-4 -0,3-9,1-0,4 palkkakorjaus Liiketoiminnan muut kulut -323-25,6-283 -21,5-344 -27,6-330 -22,3-549,5-23,0 Valmistevarastojen lisäys/ 0 0,0 0 0,0 0 0,0 0 0,0 0,0 0,0 vähennys KÄYTTÖKATE 488 38,7 486 36,9 616 49,3 842 56,9 1 541,1 64,5 Poistot ja arvonalentumiset -329-26,1-374 -28,4-417 -33,4-478 -32,3-608,2-25,4 LIIKETULOS 159 12,6 112 8,5 199 15,9 365 24,6 932,9 39,0 Rahoitustuotot 13 1,0 14 1,0 17 1,3 9 0,6 12,0 0,5 Rahoituskulut -125-10,0-104 -7,9-166 -13,3-256 -17,3-240,3-10,1 Verot -13-1,0-19 -1,5-14 -1,1-8 -0,5-8,1-0,3 NETTOTULOS 33 2,6 3 0,2 36 2,8 110 7,4 696,5 29,1 Satunnaiset tuotot ja kulut 0 0,0 5 0,4 17 1,3-5 -0,3-13,5-0,6 KOKONAISTULOS 33 2,6 8 0,6 52 4,2 105 7,1 683,0 28,6 Laskennallinen 7 0,7 5 0,4 3 0,2 4 0,3 9,1 0,4 palkkakorjaus (palautus) TILIKAUDEN TULOS 34 2,7 64 4,8 12 1,0 31 2,1 8,3 0,3.. tietoa ei ole saatavissa ** tilastokeskuksen vuoden 2013 ennakkotieto Lähde: Tilastokeskus/tilinpäätöstilasto Tuulivoimaryhmän kannattavuutta eri mittareilla mitattuna (mediaaniluku, taulukko 16) voidaan pitää tyydyttävänä. Kannattavuus näyttää usein asettuneen aiempia vuosia paremmalle tasolle, vuotta 2012 lukuun ottamatta. Nettotulos on vaihdellut 0 ja 10,7 prosentin välillä. Taloudellinen asema on tunnuslukujen valossa tyydyttävä. Omavaraisuusaste on tyydyttävä, mutta trendi on vuosittain laskeva ja vuonna 2013 on päädytty 33 prosentin omavaraisuusasteeseen. Suhteellinen velkaantuneisuus on toimialan pääomavaltaisuudesta johtuen vaihdellut 282 ja 350 prosentin välillä. Velkaantuneisuus johtuu toimialan merkittävästä pääomavaltaisuudesta. Lisäksi liikevaihto saadaan aikaan pitkällä viiveellä pääomien sitoutumisen jälkeen. TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 59

Taulukko 16. Kannattavuus ja taloudellinen asema, tuulivoimayrittäjäryhmä, mediaanilukuja 2009 2010 2011 2012 2013 Yritysten lkm jakaumassa 17 18 20 22 23 Liikevaihto/yritys 1000e 364,3 228,1 277,1 208,5 223,0 Liiketoiminnan tuotot/yritys 1000e 415,9 481,3 326,8 244,2 301,0 Jalostusarvo/yritys 1000e 251,4 185,0 116,8 64,5 83,0 Henkilöstön lkm/yritys 0,4 0,2 0,2.. 0,1 Liikevaihto/henkilö 1000e 616,2 693,8 848,3.. 1 088,0 Jalostusarvo/henkilö 1000e 448,2 582,5 762,2.. 599,8 Jalostusarvo/henkilöstökulut 14,9 13,5 21,0 13,6 11,6 Taseen loppusumma/yritys 1000e 1 424,0 1 318,7 1 267,1 1350,5 0,0 Myyntikate/yritys 1000e 340,9 224,0 263,4 200,5 196,7 Myyntikate-% 97,8 96,1 97,5 98,4 98,2 Käyttökate/yritys 1000e 132,7 113,6 110,7 53,2 69,4 Käyttökate-% 43,9 51,6 46,4 47,4 47,2 Rahoitustulos-% 31,0 37,7 44,7 44,1 43,5 Liiketulos-% 4,3 6,0 14,2 5,4 10,8 Nettotulos-% 0,0 0,3 10,7 0,3 4,6 Kokonaistulos-% 0,0 1,2 12,9 1,7 5,8 Tilikauden tulos-% 0,0 1,2 3,0 0,0 0,8 Kokonaíspääoman tuotto-% 1,8 1,1 3,5 0,8.. Omistajan palkkakorjaus-% 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 Omavaraisuusaste-% 54,7 45,5 40,6 30,4 33,2 Suhteellinen velkaantuneisuus-% 302,6 282,5 330,1 350,2.... tietoa ei ole saatavissa **vuosi 2013 = ennakkotieto, ei sisällä liikevaihto- ja jalostusarvo/henkilö tietoa eikä henkilöstön lukumäärätietoa Lähde: Tilastokeskus/tilinpäätöstilasto 5.1.4 Bioenergiaryhmä Bioenergiaryhmässä (taulukko 17) niin sanottujen pakollisten kustannusten (aine- ja tarvikekäyttö + ulkopuoliset palvelut + henkilöstökulut) osuus liikevaihdosta on viime vuosina ollut 68 72 prosentin suuruusluokkaa. Muihin kuluihin, kehittämiseen ja investointeihin on ollut käytettävissä 28 32 % liikevaihdosta. Tilanne on kohtuullinen, mutta tulos on heikentynyt vuodesta 2008 lähtien. Tilastokeskuksen vuoden 2013 ennakkotietojen mukaan kokonaistulos nousee 3,5 prosenttiin liikevaihdosta. Aine- ja tarvikekäytön osuus kustannuksista on pysynyt samalla tasolla vuodesta 2009 alkaen. Palkkakulujen osuus on pysytellyt samalla 18-20 prosentin tasolla koko tarkastelukauden. Nettotulos on ollut noin 3 prosenttia vuotta 2011 lukuun ottamatta, jolloin nettotulos laski poikkeuksellisesti 0,3 prosenttiin. 60 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

Taulukko 17. Kustannusrakenne, bioenergiaryhmä, keskiarvolukuja (1-249 henkilöä). YRITYSTEN LUKUMÄÄRÄ YHTEENSÄ Liikevaihto, 1000 euroa/ yritys keskim. 2009 2010 2011 2012 013** 319 333 334 333 308 % % % % % 827,6 930,1 970,1 997,3 1 044,5 Liiketoiminnan muut tuotot 31,7 37,6 39,9 43,5 37,9 LIIKETOIMINNAN TUOTOT 859,3 100,0 967,7 100,0 1 009,9 100,0 1 040,8 100,0 1 082,4 100,0 YHTEENSÄ Aine- ja tarvikekäyttö -279,2-32,5-313,6-32,4-327,6-32,4-358,0-34,4-352,7-32,6 Ulkopuoliset palvelut -158,3-18,4-186,6-19,3-212,3-21,0-217,8-20,9-260,7-24,1 Palkat ja henkilösivukulut -156,0-18,2-193,2-20,0-201,3-19,9-186,1-17,9-196,4-18,1 Laskennallinen -6,0-0,7-9,1-0,9-8,4-0,8-10,2-1,0-10,2-0,9 palkkakorjaus Liiketoiminnan muut kulut -138,6-16,1-147,3-15,2-147,6-14,6-145,7-14,0-146,1-13,5 Valmistevarastojen lisäys/ 5,4 0,6-2,8-0,3 0,9 0,1-4,1-0,4 2,8 0,3 vähennys KÄYTTÖKATE 126,6 14,7 115,2 11,9 113,7 11,3 118,9 11,4 119,2 11,0 Poistot ja arvonalentumiset -68,7-8,0-71,8-7,4-87,0-8,6-68,7-6,6-71,2-6,6 LIIKETULOS 57,9 6,7 43,4 4,5 26,7 2,6 50,2 4,8 48,0 4,4 Rahoitustuotot 3,6 0,4 4,3 0,4 2,7 0,3 4,1 0,4 3,4 0,3 Rahoituskulut -16,8-2,0-14,6-1,5-15,8-1,6-15,7-1,5-12,8-1,2 Verot -12,1-1,4-13,7-1,4-10,4-1,0-11,7-1,1-9,1-0,8 NETTOTULOS 32,6 3,8 19,4 2,0 3,2 0,3 27,0 2,6 29,5 2,7 Satunnaiset tuotot ja kulut -1,7-0,2-1,4-0,1-6,4-0,6-3,1-0,3 8,8 0,8 KOKONAISTULOS 30,9 3,6 18,0 1,9-3,2-0,3 23,9 2,3 38,3 3,5 Laskennallinen 6,0 0,7 9,1 0,9 8,4 0,8 10,2 1,0 10,2 0,9 palkkakorjaus (palautus) TILIKAUDEN TULOS 36,6 4,3 29,4 3,0 12,4 1,2 30,5 2,9 35,6 3,3 ** tilastokeskuksen vuoden 2013 ennakkotieto Lähde: Tilastokeskus/tilinpäätöstilasto Bioenergiaryhmän yritysten kannattavuus on tarkastelujaksolla säilynyt ennallaan kokonaistuloksen vaihdellessa 0,8 ja 3 prosentin välillä (mediaaniluku). Omavaraisuusaste on edelleen varsin alhainen ja se vaihtelee vuosittain 18-22 prosentin välillä. Velkaantumisaste on ollut laskusuunnassa ja vuonna 2012 suhteellinen velkaantuneisuus oli 64 %. Näiden edellä mainittujen tunnuslukujen merkitys myös korostuu vallitsevassa suhdannetilanteessa. Kokonaispääoman tuotto on vaihdellut 4,2 5,4 % välillä tarkastelujakson aikana. Kokonaispääoman tuotto jäänee tyydyttävälle tasolle myös vuonna 2013 (taulukko 18). TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 61

Taulukko 18. Kannattavuus ja taloudellinen asema, bioenergiaryhmä, mediaanilukuja 2009 2010 2011 2012 2013** Yritysten lkm jakaumassa 319 333 334 333 308 Liikevaihto/yritys 1000e 201,5 219,7 254,9 230,8 204,0 Liiketoiminnan tuotot/yritys 1000e 203,9 227,2 259,1 234,2 215,1 Jalostusarvo/yritys 1000e 78,2 91,8 93,9 85,4 78,8 Henkilöstön lkm/yritys 1,1 1,4 1,4 1,2 1,0 Liikevaihto/henkilö 1000e 147,0 135,0 136,2 145,8 170,8 Jalostusarvo/henkilö 1000e 68,0 58,4 56,0 59,9 67,4 Jalostusarvo/henkilöstökulut 1,9 1,7 1,6 1,6 1,6 Taseen loppusumma/yritys 1000e 207,1 218,9 245,3 224,9 0,0 Myyntikate/yritys 1000e 129,8 143,2 166,2 137,4 140,5 Myyntikate-% 79,3 75,9 71,2 70,2 68,8 Käyttökate/yritys 1000e 35,6 38,7 33,0 31,5 25,3 Käyttökate-% 19,4 16,5 15,0 14,4 12,4 Rahoitustulos-% 15,2 12,1 11,6 11,1 10,4 Liiketulos-% 7,5 4,0 4,7 3,6 3,3 Nettotulos-% 3,0 0,8 1,4 0,9 1,1 Kokonaistulos-% 3,0 0,8 1,4 0,8 1,2 Tilikauden tulos-% 5,5 4,6 3,3 4,3 1,2 Kokonaíspääoman tuotto-% 5,4 4,2 5,1 4,2.. Omistajan palkkakorjaus-% 0,0 2,0 0,9 2,4 1,3 Omavaraisuusaste-% 18,1 21,3 18,5 22,3 20,5 Suhteellinen velkaantuneisuus-% 72,2 67,1 70,0 64,0.... tietoa ei ole saatavissa **vuosi 2013 = ennakkotieto, ei sisällä liikevaihto- ja jalostusarvo/henkilö tietoa eikä henkilöstön lukumäärätietoa Lähde: Tilastokeskus/tilinpäätöstilasto 62 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

6 Toimialan keskeiset menestystekijät, ongelmat ja kehittämistarpeet 6.1 Menestystekijät Suomen vahvuus on, ettei se ole riippuvainen ainoastaan yhdestä energialähteestä, vaan monilla eri energialähteillä on vahva asema. Fossiilisten polttoaineiden (hiili, maakaasu ja öljy) osuus koko Suomen energiatuotannosta on noin puolet. Koska Suomella on suuret metsävarat, puupohjaisten polttoaineiden osuus on myös merkittävä. Niin kansalliset strategiat kuin kansainväliset sopimukset ja säädökset sekä EU:n tavoitteet ovat tärkeitä välineitä uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi. Suomen päämääränä on nostaa uusiutuvien energiamuotojen osuutta koko energian kulutuksesta 38 prosenttiin. Sähkön osuus Suomen koko energiankulutuksesta on noin neljäsosa ja rakennusten lämmitykseen energiasta kuluu noin viidesosa. Noin 37 prosenttia sähköstä tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä, ja puupohjaisten polttoaineiden osuus on 12 prosenttia. Puupolttoaineiden osuus lämmitykseen käytettävistä energialähteistä on hieman yli 11 prosenttia. Teollisuus kuluttaa suurimman osan sekä tuotetusta sähköstä että lämmöstä. Menestyvät yritykset seuraavat aktiivisesti toimintaympäristössään tapahtuvia muutoksia, panostavat kehitystoimintaan ja ovat edelläkävijöitä uusien liiketoimintamallien soveltamisessa ja käyttöönotossa. Seuraavaan luetteloon on listattu muutamia menestyvien yritysten ominaispiirteitä: asiakkuuden ja jakeluverkon hallinta kilpailijoista poikkeavat liiketoiminta- ja palvelumallit tietotekniikan käyttö toiminnan ohjauksessa keskittyminen tiettyihin tuote- ja markkinasegmentteihin logistiikan hallinta tehokas tuotanto ja hallinto raaka-ainevirtojen hallinta ammattitaitoinen ja motivoitunut henkilöstö 6.2 Keskeiset ongelmat Uusiutuvan energian markkinoiden ja tuotannon kehittymisen kannalta merkittävin ongelma on energian usein kalliimpi hinta suhteessa muihin energiamuotoihin. Kallis hinta johtuu monesta eri muuttujasta; tuotantoteknologia on uutta, raaka-aine on kallista, toimitusorganisaatioissa on puutteita, polttoaineiden vastaanotossa ja käsittelyssä on ongelmia sekä polttoaineen laatu on usein laadultaan riittämätöntä. Raaka-aineen korkea hinta johtuu pääosin puutteista korjuuteknologiassa ja logistiikassa. Metsäenergian raaka-aineina käytetään pääasiassa hakkuutähteitä, mutta esimerkiksi ensiharvennuksista kilpaillaan perinteisen selluteollisuuden kanssa. Toisaalta kilpailu ei ole kummankaan osapuolen etujen mukaista, vaan yhteistyöllä tulisi pyrkiä tehokkai- TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 63

siin integroituihin korjuuketjuihin. Tällä tavalla molempien osapuolten kustannukset saataisiin mahdollisimman alas ja samalla molemmat osapuolet varmistaisivat tarvittavan raaka-aineen metsästä. Korjuuteknologian kehitykseen on panostettu voimakkaasti viime aikoina muun muassa Tekesin rahoittamin hankkein. Myös laitevalmistajat ovat tuotekehityksessä panostaneet energiapuun korjuuteknologiaan. Teknologian kehittymisen myötä uusiutuvan energian hintakilpailukyky raaka-aineesta on vähitellen parantumassa. Elintarviketeollisuuden sivujakeiden hyödyntämistä biokaasulaitoksissa ja biodieselin valmistuksessa vaikeuttavat erilaiset ja toisinaan ristiriitaisetkin viranomaismääräykset prosessoitavasta materiaalista ja lopputuotteen olemuksesta sekä nimikkeistä. Suurien kaupunkien ja teollisuuden omistamissa energialaitoksissa polttoaineen hankintaa ohjaa tällä hetkellä lyhyen tähtäimen voiton maksimointi. Tämä johtaa nykyisessä energiajakeiden hintatilanteessa siihen, että lämpö- ja voimalaitoksissa käytetään mieluummin kivihiiltä kuin kotimaista haketta tai turvetta. Aluetaloudelliset kerrannaisvaikutukset jäävät hyödyntämättä ja kokonaisoptimoinnin sijaan keskitytään osaoptimointiin. Samalla positiiviset vaikutukset työllisyyteen ja vaihtotaseeseen jäävät marginaalisiksi. Lähivuosina Helsingin ja Turun alueilla tehdään suuria energiainvestointeja, jotka vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. Tavoitteena näissä investoinneissa tulee olla mahdollisimman suuri uusiutuvan energian käyttöosuus, jolloin myönteiset vaikutukset aluetalouteen ja vaihtotaseeseen saadaan maksimoitua puhumattakaan yhteiskuntavastuun toteutumisesta näissä yhteiskunnan omistamissa laitoksissa. Lämpöyrittäjyyden keskeinen ongelma on, että kunnat eivät ole olleet aloitteellisia alueellisten lämpölaitosten toteutuksissa. Kuntien omistamat kiinteistöt muodostavat kriittisen massan, jolla alueellisista lämpölaitoksista voidaan saada liiketaloudellisesti kannattavia yksikköjä. Tästä syystä aloitteen tulisi tulla kunnilta. Aluetalouden ja työllisyyden kannalta laitoksilla on myös suuri merkitys, koska Yhden keskikokoisen (1 MW) alueellisen lämpölaitoksen lasketaan työllistävän neljä henkilöä raaka-aineen hankinnassa ja kuljetuksessa. Lämpölaitosten investointikustannukset ovat myös korkeita ja merkittävä osuus kustannuksista kohdistuu lämmönjakoverkostoihin. Tästä syystä investoinnin tekeminen soveltuisi energiahuollon järjestämisen näkökulmasta paremmin kunnalle kuin yksityiselle yrittäjälle. Samoin investoinnin pitkä kuoletusaika (15-20 vuotta) sopii paremmin kunnallisen kuin yrittäjävetoisen laitoksen investoinnin takaisinmaksuajaksi. Aurinkosähkötuotannon kasvun esteeksi on kuluvan vuoden aikana noussut tullin uusi verokäytäntö. Koko kuukauden sähkötuotanto on verollista, (lukuun ottamatta mikrotuotantoa < 50 kwp nimellisteho) mikäli pienikin osa tuotetusta sähköstä myydään tuotantokuukauden aikana sähköverkkoon. Näin aurinkosähköinvestointien takaisinmaksuajat ovat nousseet 20 vuoteen aiemman alle 15 vuoden sijasta. Tavoite tuottaa osa omasta käyttösähköstä aurinkopaneeleilla on muuttunut tullin käytännön myötä mahdottomaksi yli 50 kwp:n laitteistoilla. Tuulivoima-alaan liittyvä sääntely on yhä varsin sekavaa, etenkin hankkeiden luvitukseen ja äänikysymyksiin liittyen. Yhteiskunnan odotusten ja reunaehtojen pitäisi asettua kohdilleen selkeänä lainsäädäntönä, jotta toimialaan investoiville yrityksille voidaan taata selkeä näkymä tulevaisuuteen ja rauha investointien toteuttamiselle. Tuulivoiman ääniky- 64 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

symysten ratkaisun kannalta keskeinen ja valmistelussa oleva valtioneuvoston päätös on saatava mitä pikimmin valmiiksi. Investointi-ilmapiiri ei ole kannustava, jos keskustelussa kaiken aikaa vaaditaan uusia tiukempia normeja. Tilanne on jo heijastunut kuntien lupa- ja kaavoitustyöhön, koska tuulivoimahankkeita jätetään mieluummin odottamaan mahdollista uutta lainsäädäntöä ja uusia normeja. Peltobiomassojen käytön laajenemisen esteenä ovat lähinnä tuotteen loppukäyttöön lämpö- ja voimalaitoksissa liittyvät tuotantotekniset ongelmat. Tällaisia ovat muun muassa kevään hankalat korjuuolosuhteet, suuri sadonkorjuuhävikki, keveiden ruokohelpipaalien kuljetuksen kannattavuusongelmat, sadon varastoinnin järjestäminen sekä helven murskaus- ja sekoitustekniikkojen puutteellisuus. Suomessa on tällä hetkellä vain muutama lämpölaitos, joissa paalit voidaan polttaa kokonaisena. Lisäksi suurissa voimalaitoksissa ruokohelpeä ei voida polttoteknisten ominaisuuksien vuoksi käyttää kuin seospolttoaineena, enintään 5-10 prosentin osuuksina kokonaismassasta Tämä johtuu lähinnä raaka-aineen korroosiovaikutuksista, keveydestä ja alhaisesta kosteuspitoisuudesta. Laitoksilta edellytetään toimivaa paalinrepijätekniikkaa ja polttoaineiden tehokkaita sekoituslaitteistoja. Lopputuotteen hinnan tulee olla markkinoilla kilpailukykyinen, mikä edellyttää kaikkien biopolttoaineiden valmistuksessa riittävän tehokkaan ja kustannuksiltaan kilpailukykyisen tuotantoteknologian kehittämistä sekä kustannustehokasta logistiikkaa. 6.3 Keskeiset kehittämistarpeet Koko maassa pk-yritysten pahimpana kehittämisen esteenä nähdään yleinen suhdanne- ja taloustilanne (32 %). Kilpailutilanne, kustannustaso ja resurssitekijät nähdään koko maassa tasaväkisesti seuraavaksi merkittävimpinä kehittämisen esteinä. Uusiutuvan energian pk-yrityksissä kustannustaso (31 %) koetaan muista vastaajaryhmistä poiketen merkittävimpänä kehittämisen esteenä. Lisäksi kustannustason merkitys on kasvanut viime vuodesta. Toimialalla yleinen suhdanne-/taloustilanne kehittämisen esteenä on jaetulla toisella sijalla yhdessä kilpailutilanteen kanssa (18 %). Yritystoiminnan sääntelyä ei nyt pidetä läheskään yhtä merkittävänä kehittämisen esteenä kuin vuosi sitten (Kuva 42). TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 65

Kuva 42. Pk-yritysten pahimmat kehittämisen esteet, % Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2014, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM Yritysten toimintaedellytykset muuttuvat kiihtyvällä tahdilla talouden ja yhteiskunnan jatkuvan muutoksen seurauksena. Tämän vuoksi pk-yritysten on kehityttävä menestyäkseen kilpailussa. Koko maan tasolla pk-yritykset näkevät selvästi eniten kehittämistarvetta markkinoinnissa ja myynnissä (35 %). Seuraavaksi eniten kehittämistarvetta nähdään henkilöstön kehittämisen ja koulutuksen (13 %) sekä yhteistyön tai verkottumisen sekä alihankinnan (13 %) suhteen. Uusiutuvan energian yritykset kokevat (kuva 40), että eniten kehittämistarvetta on markkinoinnissa ja myynnissä (19 %). Toiseksi eniten kehittämistä toimialalla koetaan olevan yhteistyössä tai verkottumisessa ja alihankinnassa (16 %). Yhteistyön ja verkottumisen kehittämiseen liittyvä panostustarve koetaan alalla suurempana kuin muissa vastaajaryhmissä, kuten myös rahoituksen, talouden ja laskentatoimen osa-alueella. Tuotannon ja materiaalitoimintojen, tietotekniikan, tuotekehityksen ja laadun kehittämistarve on selkeästi pienentynyt viime vuodesta. Uusiutuvan energian yrityksistä 16 prosenttia kokee, ettei heillä ole minkäänlaisia kehittämistarpeita. Huolestuttavaa tilanteessa on se, että tällaisten yritysten määrä on merkittävässä kasvussa (6 % vuonna 2013). Sen sijaan kasvuhakuisimmista yrityksistä lähes kaikki tunnistavat yrityksessään kehittämistarpeita. Näissä yrityksissä erityisesti kansainvälistymistä pidetään tärkeimpänä kehittämisen kohteena. 66 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

Kuva 43. Millä osa-alueella yrityksessänne on eniten kehittämistarvetta? Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2014, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM Kustannustasoon liittyvistä osatekijöistä merkittävimpänä kehittämisen esteenä koetaan koko maassa työn sivukulut. Uusiutuvan energian toimialalla muut tuotantokustannukset koetaan merkittävimpänä kehittämisen esteenä. Työn sivukulut ovat alalla seuraavaksi merkittävin este. Palkkatasoa ei alalla koeta niin merkittävänä kehityksen esteenä kuin muissa vastaajaryhmissä (kuva 44). Kuva 44. Merkittävin kustannuseste kehittämisessä, % Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2013, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM Uusien investointien sijaan nykyisiä laitoksia voidaan muuttaa biopolttoaineiden käyttöön sopiviksi. Tulevan kymmenen vuoden aikana ikääntyviä fossiilisia polttoaineita käyttäviä CHP-voimaloita (yhdistetty sähkön ja lämmön tuotanto) on paljon ja ne on mahdollisuuksien mukaan pyrittävä korvaamaan uuden tekniikan laitoksilla. CHP-voimaloiden sähkön- TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 67