KIRJALLINEN KYSYMYS 718/2013 vp Hepatiitti A-, hepatiitti B- ja tuberkuloosirokotteiden liittäminen osaksi kansallista rokotusohjelmaa Eduskunnan puhemiehelle Hepatiitti A on yleinen ns. huonon hygienian maissa. Euroopassa hepatiitti A:n tartuntavaara on keskisuuri Turkissa, Itä-Euroopan maissa sekä Baltiassa ja Balkanilla. Suomalaisista tartuntavaaralle altistuvat paljon ulkomailla matkustavat. Kansainvälisen liikkuvuuden lisääntymisen aiheuttaman yleistymisen ohella hepatiitti A voi olla yleistymässä myös elintarvikkeiden kautta saatuna kotimaassa. Hepatiitti A -rokotus antaa hyvän ja pitkäkestoisen ainakin 20 vuoden suojan. Tällä hetkellä Suomessa hepatiitti A -rokotus annetaan osana yleistä rokotusohjelmaa suurimmille riskiryhmille: suonensisäisten huumeiden käyttäjille ja heidän lähikontakteilleen sekä verenvuototauteja sairastaville, jotka saavat plasmaperäisiä verituotteita. Muille rokotus on vapaaehtoinen ja omakustanteinen tai työnantajan määräämä ja maksama silloin, kun työhön katsotaan liittyvän kohonnut tartuntavaara. Hepatiitti B -virus (HBV) aiheuttaa maksatulehdusta, ja tarttuu suojaamattomassa seksissä sekä veren välityksellä esimerkiksi ruiskujen ja neulojen yhteiskäytössä. Lisäksi HBV voi tarttua äidistä lapseen synnytyksen tai imetyksen aikana. Hepatiitti B- rokote antaa hyvän suojan. Noin 90 prosenttia kolmen rokotusannoksen saaneista saa elinikäisen suojan. Britanniassa tehdyn seurantatutkimuksen perusteella tuberkuloosirokotteen (BCG) suoja 15 seuraavan vuoden aikana on 78-prosenttinen kaikkia tuberkuloosin muotoja ja täydellinen eli 100-prosenttinen yleistynyttä tuberkuloosia vastaan. Suomessa kaikille vastasyntyneille annettiin tuberkuloosirokotus synnytyslaitoksella vuoteen 2006 saakka, jolloin BCG-rokotteesta luovuttiin haittojen kasvettua hyötyjä suuremmiksi. Tulevaisuudessa tuberkuloositartunnat ovat kuitenkin todennäköisesti yleistymässä. Nykyisin tuberkuloosia tavataan eniten Helsingissä, mutta kuluvan vuoden aikana on ollut myös epidemia Turussa. Tuberkuloositilanne Suomen lähialueilla on haastava, ja tauti on hepatiitti A:n tavoin yleistymässä lisääntyvän liikkuvuuden takia. Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan miniepidemiat lisääntyvät suuren ilmaantuvuuden alueilta saapuvien henkilöiden keskuudessa. Tuberkuloosin torjuntatyötä ohjaava valtakunnallinen Tuberkuloosiohjelma on juuri päivitetty ja julkaistaan alkusyksyn 2013 aikana. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Pitääkö hallitus hepatiitti A-, hepatiitti B- ja tuberkuloositilannetta kansanterveydellisenä haittana ja tuleeko hepatiitti A- ja B-rokote liittää ja tuberkuloosirokote palauttaa osaksi kansallista rokotusohjelmaa? Versio 2.0
Helsingissä 30 päivänä elokuuta 2013 Arja Juvonen /ps 2
Ministerin vastaus KK 718/2013 vp Arja Juvonen /ps Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Arja Juvosen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 718/2013 vp: Pitääkö hallitus hepatiitti A-, hepatiitti B- ja tuberkuloositilannetta kansanterveydellisenä haittana ja tuleeko hepatiitti A- ja B-rokote liittää ja tuberkuloosirokote palauttaa osaksi kansallista rokotusohjelmaa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Hepatiitti A on yleinen huonon elintarvikehygienian ja vesihuollon maissa. Suomessa hepatiitti A -tapauksia esiintyy nykyään lähinnä ulkomailta saatuina matkailijoiden tartuntoina ja yksittäisinä tuontielintarvikkeiden aiheuttamina tartuntoina. 2000-luvun alussa Suomessa oli hepatiitti A -epidemia pistettävien huumeiden käyttäjillä. Vuonna 2002 todettiin 393 hepatiitti A -tartuntaa, jonka jälkeen vuotuinen tapausten määrä on jatkuvasti vähentynyt. Vuonna 2012 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin enää kahdeksan uutta tapausta. Tänä vuonna Pohjoismaissa todettiin todennäköisesti pakastemansikoista lähtöisin oleva tartuntaryväs, jossa sairastuneita oli yli 100. Heistä suomalaisia oli 16. Suomessa hepatiitti A -rokotus annetaan osana kansallista rokotusohjelmaa suonensisäisten huumeiden käyttäjille ja heidän lähikontakteilleen. Myös verenvuototauteja sairastaville, jotka saavat plasmaperäisiä verituotteita, annetaan rokotus. Kaikkien lasten tai aikuisten rokottamista ei muiden EU-maiden tapaan pidetä kansanterveydellisesti perusteltuna. Alhaisen hygieniatason maihin matkustavat voivat hankkia rokotteen omalla kustannuksellaan. Toisin kuin itsestään parantuva hepatiitti A, hepatiitti B voi aiheuttaa akuutin maksatulehduksen lisäksi viruksen kroonisen kantajuuden. Se voi johtaa maksakirroosiin ja maksasyöpään. Kroonisen hepatiitti B:n yleisyys vaihtelee maailmanlaajuisesti siten, että Aasian ja Afrikan maissa keskimäärin 10 15 % väestöstä kantaa virusta. Korkean tulotason maissa viruksen kantajuus on selvästi harvinaisempaa. Suomessa hepatiitti B -kantajia on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) arvion mukaan muihin Euroopan maihin verrattuna vähän, noin 0,2 0,3 % väestöstä. Suomessa raportoitiin vuonna 2000 yhteensä 232 akuuttia ja 386 kroonista hepatiitti B -tapausta. Viime vuonna raportoitiin enää 28 akuuttia ja 220 kroonista tapausta. Hepatiitti B -rokote annetaan Suomessa osana kansallista rokotusohjelmaa riskiryhmille. Näihin ryhmiin kuuluvat veri- tai seksikontaktien kautta lisääntyneessä tartuntariskissä olevat sekä hepatiitti B -kantajien lähipiiri. THL arvioi parhaillaan riskiryhmäperusteisen rokotusstrategian toimivuutta. Uusien tuberkuloositapausten määrä on jatkuvasti vähentynyt. Iäkkäät henkilöt muodostavat edelleen suurimman potilasryhmän. Muiden Pohjoismaiden tapaan ulkomaalaistaustaisten potilaiden osuus on nousussa, vaikka tautitapausten kokonaismäärä laskeekin. Tuberkuloosirokottamisen perusteena on lapsuusiän vaikean tuberkuloosin ehkäisy. Varhaislapsuudessa annettu rokote ei suojaa aikuisia keuhkotuberkuloosilta. Suomessa siirryttiin vuonna 2006 riskiryhmäperusteiseen tuberkuloosirokottamiseen. Rokote annetaan alle 7-vuotiaille lapsille, joiden perhepiirissä on tuberkuloositapaus tai joiden vanhemmat ovat kotoisin korkean tuberkuloosi- 3
Ministerin vastaus ilmaantuvuuden alueelta. Lasten tuberkuloositapausten määrä oli ennen riskiryhmäperusteisen rokottamisen aloitusta 0 5 tapausta vuodessa. Lisääntymistä ei ole vuoden 2006 jälkeen. THL:n arvion mukaan nykytilanteessa rokotusohjelman laajentaminen johtaisi tilanteeseen, jossa rokottamisen aiheuttamat harvinaiset haittavaikutukset ylittäisivät rokottamisesta saatavan kansanterveydellisen hyödyn. Helsingissä 20 päivänä syyskuuta 2013 Peruspalveluministeri Susanna Huovinen 4
Ministerns svar KK 718/2013 vp Arja Juvonen /ps Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 718/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Arja Juvonen /saf: Anser regeringen att läget i fråga om hepatit A, hepatit B och tuberkulos är en olägenhet med tanke på folkhälsan och kommer vacciner mot hepatit A och B att tas med och ett tuberkulosvaccin att på nytt tas med i det nationella vaccinationsprogrammet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Hepatit A är vanlig i länder med dålig livsmedelshygien och vattenförsörjning. I Finland förekommer hepatit A numera närmast hos turister som har smittats utomlands och sporadiskt hos patienter som har blivit smittade via importerade livsmedel. I början av 2000-talet spreds hepatit A epidemiartat bland missbrukare som injicerade narkotika. År 2002 diagnostiserades 393 fall av hepatit A-smitta och därefter har det årliga antalet fall kontinuerligt minskat. År 2012 anmäldes till registret över smittsamma sjukdomar endast åtta nya fall. I år konstaterades i de nordiska länderna en smittklunga som sannolikt kom från djupfrysta jordgubbar. Antalet insjuknade uppgick till över 100 varav 16 var finländare. Som en del av det nationella vaccinationsprogrammet ges i Finland vaccin mot hepatit A till missbrukare som injicerar narkotika och till personer i deras nära omgivning. Även de som lider av blödningssjukdomar och får plasmabaserade blodprodukter får vaccinet. I likhet med andra EU-länder anser man hos oss att det inte finns folkhälsorelaterade grunder för att vaccinera alla barn eller vuxna. De som reser till länder med låg hygiennivå kan skaffa vaccinet på egen bekostnad. I motsats till hepatit A som läks ut av sig själv kan hepatit B orsaka förutom akut leverinfektion också att patienten blir kronisk smittbärare. Det kan leda till levercirrhos och levercancer. Förekomsten av kronisk hepatit B varierar globalt och i länderna i Asien och Afrika bär 10 15 procent av befolkningen på viruset medan antalet bärare är klart sällsyntare i länder med högre inkomstnivå. Enligt en bedömning som Institutet för hälsa och välfärd (THL) har gjort är andelen bärare av hepatit B-viruset liten i Finland i jämförelse med de övriga europeiska länderna. Andelen uppgår till ca 0,2 0,3 procent av befolkningen. År 2000 rapporterades i Finland sammanlagt 232 akuta och 386 kroniska fall av hepatit B. I fjol rapporterades endast 28 akuta och 220 kroniska fall. Vaccin mot hepatit B ges i Finland som ett led i det nationella vaccinationsprogrammet till riskgrupper. Till de här grupperna hör personer som löper större risk att få smitta via blod eller sexuella kontakter och de personer som i sin nära omgivning har bärare av hepatit B. För närvarande bedömer THL funktionsdugligheten hos den riskgruppsbaserade vaccinationsstrategin. Antalet nya fall av tuberkulos har kontinuerligt blivit färre. Den största patientgruppen består alltjämt av äldre personer. På samma sätt som i de övriga nordiska länderna tenderar andelen patienter med utländsk bakgrund att öka trots att det totala antalet sjukdomsfall sjunker. Tuberkulosvaccin ges för att förebygga allvarlig tuberkulos i barndomen. Ett vaccin som ges i den tidiga barndomen ger inte skydd mot lungtuberkulos i vuxen ålder. I Finland övergick man 2006 till 5
Ministerns svar riskgruppsbaserade vaccinationer mot tuberkulos. Vaccinet ges till barn under sju år vilka inom familjen har ett tuberkulosfall eller vars föräldrar kommer från ett område med hög tuberkulosincidens. Antalet tuberkulosfall bland barn uppgick innan riskgruppsbaserade vaccinationer inleddes till 0 5 fall om året. Någon ökning har inte uppdagats efter 2006. Om vaccinationsprogrammet breddades från dagsläget så skulle det enligt THL:s bedömning leda till en situation där sällsynta biverkningar av vaccinationerna blir mera omfattande än den nytta som vaccinationerna medför med tanke på folkhälsan. Helsingfors den 20 september 2013 Omsorgsminister Susanna Huovinen 6