KIRJALLINEN KYSYMYS 526/2013 vp Ulkomailla opiskelevien harjoittelumahdollisuudet valtiolla Eduskunnan puhemiehelle Tuhannet suomalaiset nuoret suorittavat korkeakoulututkintoaan ulkomailla. Kansainväliseen opiskeluun on myös kannustettu monelta taholta. Viimeksi pääministeri Jyrki Katainen neuvoi uusia ylioppilaita harkitsemaan yhtenä vaihtoehtona ulkomaille opiskelemaan lähtemistä. Suomessa on todellista tarvetta ulkomailla hankitulle osaamiselle. Ulkomailla opiskeleva joutuu kuitenkin kohtaamaan usein karun arjen pyrkiessään palaamaan Suomeen. Työnantajat eivät usein tunnista ulkomailla hankittua osaamista eivätkä arvosta kansainvälistä tutkintoa yhtä korkealle kuin suomalaista. Työnsaanti Suomessa on usein haastavaa, minkä vuoksi monet ulkomailla opiskelleet joutuvat vastoin tahtoansa aloittamaan myös työuransa maamme rajojen ulkopuolella. Panos Suomen hyväksi jää halusta huolimatta käyttämättä. Samalla meillä jää mittaamaton potentiaali hyödyntämättä. Valtion pitäisi olla työnantajana edelläkävijä. Näin ei kuitenkaan usein ole. Ongelmat alkavat jo harjoitteluvaiheessa. Esimerkiksi ulkomailla opiskelevan on mahdotonta päästä valtiolle suorittamaan korkeakouluharjoittelua useimpien valtion harjoittelupaikkojen vaatiessa korkeakoulun tai jonkin muun tahon harjoittelutukea. Näin on esimerkiksi ulkoasiainministeriön ja suurlähetystöjen kohdalla, joissa olisi todellista tarvetta kansainväliselle osaamiselle. Samat ongelmat koskevat myös työkokeilumallia. Esille on tullut tapauksia, joissa ministeriöstä harjoittelupaikan hankkineelle ulkomailla opiskelevalle suomalaiselle on ilmoitettu, ettei työkokeilua sovelleta kyseiseen paikkaan. Työja elinkeinoministeriöstä on tarkennettu, että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet on otettava suoraan työsuhteeseen. Nykyisillä työmarkkinoilla tämä hieno tavoite ei valitettavasti kuitenkaan ole aina realismia. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko ulkomailla opiskelevalla suomalaisella oltava mahdollisuus korkeakoulu- tai muuhun harjoitteluun valtiolla, miten hallitus aikoo toimia näiden harjoittelumahdollisuuksien parantamiseksi ja miten hallitus aikoo edistää ulkomailla hankitun osaamisen tunnistamista ja arvostamista Suomessa? Helsingissä 11 päivänä kesäkuuta 2013 Tuomo Puumala /kesk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Tuomo Puumalan /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 526/2013 vp: Onko ulkomailla opiskelevalla suomalaisella oltava mahdollisuus korkeakoulu- tai muuhun harjoitteluun valtiolla, miten hallitus aikoo toimia näiden harjoittelumahdollisuuksien parantamiseksi ja miten hallitus aikoo edistää ulkomailla hankitun osaamisen tunnistamista ja arvostamista Suomessa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Ulkomailla opiskelevien on jo nyt mahdollista hakea harjoittelupaikkaa tai kesätyötä valtionhallinnosta. Heidän mahdollisuutensa ovat kuitenkin Suomessa opiskelevia rajatummat. Valtionhallinnossa, niin ministeriöissä kuin niiden alaisissa virastoissa, korkeakouluharjoittelijoita on vuosittain merkittävä määrä. Esim. toukokuussa 2013 heitä oli 1 068 henkilöä. Näihin paikkoihin ulkomailla opiskelevat voivat vain harvoin tulla valituiksi, sillä useimmiten palkkauksesta osa maksetaan valittavan opiskelijan korkeakoulun myöntämästä tuesta. Valtionhallinnossa, lähinnä ministeriöiden alaisissa virastoissa, on myös jonkun verran sellaisia opiskelijoille mahdollisia paikkoja, joiden palkkauksen työnantaja maksaa kokonaisuudessaan. Niitä kutsutaan usein kesätyöpaikoiksi, ei harjoittelupaikoiksi. Määrän arvioidaan olevan vuosittain joitain satoja, tilastojen mukaan kesätyöpaikkoja oli toukokuussa 2013 noin 200 kpl. Näitä paikkoja voivat hakea myös ulkomailla opiskelevat tai vaikka jo valmistuneet henkilöt. Ulkomailla tutkintonsa suorittavilla suomalaisilla on myös mahdollisuus hakea Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMOn tarjoamia ja opetus- ja kulttuuriministeriön valtion budjettivaroilla rahoittamia harjoittelupaikkoja. Nämä paikat ovat ulkomailla, sillä CIMOn tehtävä on tukea ja edistää kansainvälistymistä. Paikkoja on tarjolla mm. Suomen edustustoissa, Finpron toimistoissa ja Suomen tiede- ja kulttuuri-instituuteissa. Opetus- ja kulttuuriministeriön lisäksi näiden paikkojen rahoitukseen osallistuvat ulkoasiainministeriö ja Finpro. Paikat ovat avoimia myös vastavalmistuneille vuoden verran valmistumisen jälkeen. Monissa maissa ei ole lainkaan tarjolla vastaavia, kansallisesti rahoitettuja kansainvälisen harjoittelun ohjelmia. Ajankohtaiskatsaus CIMOn harjoitteluohjelmien kevään hakukierroksesta on luettavissa CIMOn verkkosivulla. Kysymykseen miten hallitus aikoo toimia näiden harjoittelumahdollisuuksien parantamiseksi, totean, että työ- ja harjoittelupaikan löytäminen on vaikeaa kenelle tahansa. Se on vaikeaa myös Suomessa opiskeleville suomalaisille ja Suomessa koko tutkintoa suorittaville ulkomaalaisille opiskelijoille. Ulkomailla koko tutkintoa suorittavalta suomalaiselta opiskelijalta vaaditaan varmasti vieläkin enemmän ponnisteluja suomalaisille työmarkkinoille pääsemiseksi, kun työkokemus tai mahdollisuus tulla haastatteluun saattavat olla vähäisemmät tai puuttua kokonaan. Pelkästään raha ei tätä pulmaa ratkaise, sillä harjoittelupaikka täytyy joka tapauksessa hankkia itse, tai vähintäänkin tulla valituksi useiden hakijoiden joukosta. Valtion työpaikat ovat hy- 2
Ministerin vastaus KK 526/2013 vp Tuomo Puumala /kesk vin haluttuja ja tämä näkyy jo aikaisessa vaiheessa, eli harjoittelupaikkojen hakumäärissä. CIMOlla oli aiemmin pienehkö apurahaohjelma, jossa ulkomailla koko tutkintoa suorittavien tai suorittaneiden oli mahdollista saada apuraha itse hankkimaansa harjoittelupaikkaan Suomen valtionhallinnossa. Ohjelma on kuitenkin lopetettu, koska apurahojen tarjoaminen suomalaisille Suomessa tapahtuvaan harjoitteluun ei palvellut tarvittavissa määrin CIMOn perustehtävää. Lisäksi suurin osa näistä harjoitteluista tapahtui ulkoministeriössä, joten ohjelma ei myöskään palvellut suomalaista valtionhallintoa laajemmin. Tarve vahvistaa ulkomailla opiskelijoiden harjoittelumahdollisuuksia voidaan huomioida valtiovarainministeriöstä valtionhallintoon syksyisin lähetettävässä kirjeessä. Siinä ministeriöitä ja virastoja voidaan pyytää kartoittamaan seuraavan vuoden suunnittelussa myös mahdollisuuksia palkata ulkomailla opiskelevia nuoria. Ulkomailla hankitun osaamisen ammatillisen ja akateemisen tunnustamisen näkökulmasta on tärkeää, että yhteistyölle ja tietojen vaihtamiselle eri maiden välillä on olemassa rakenteita ja yhdessä sovittuja periaatteita ja, että nämä periaatteet tunnetaan tunnustamispäätöksiä tekevien parissa. Suomi on osallistunut aktiivisesti tutkintojen akateemista ja ammatillista tunnustamista edistävään kansainväliseen yhteistyöhön. Yhteistyön edellytyksiä ja yhteisiä periaatteita luodaan esimerkiksi Unescon korkea-asteen tutkintojen vastavuoroista tunnustamista koskevalla Lissabonin sopimuksella sekä Euroopan unionin puitteissa laaditulla ammattipätevyysdirektiivillä. Unescossa, Euroopan unionissa ja korkeakoulutusta koskevassa Bolognan prosessissa tehtävässä yhteistyössä on otettu käyttöön useita koulutuksen läpinäkyvyyttä ja tunnustamista edistäviä työvälineitä (esim. korkeakoulutuksen mitoitusta koskeva ECTS-järjestelmä, osaamisen osoittamiseen kehitetty Europassi-järjestelmä, koulutuksen tasoa ja osaamistuloksia kuvaavat tutkintotodistusten liitteet ja kansallisia tutkintojärjestelmiä kuvaavat vertailukelpoiset tutkintojen viitekehykset). Opetus- ja kulttuuriministeriö, korkeakoulujen rehtorijärjestöt, korkeakoulut ja eri sidosryhmät ovat yhteistyössä laatineet suosituksia esimerkiksi tutkintojen osien ja ulkomailla hankitun osaamisen tunnustamisen edistämiseksi. Aiemmin hankitun osaamisen akateemisen tunnustamisen edistämistä on tuettu myös valtakunnallisella ESR-hankkeella. Helsingissä 4 päivänä heinäkuuta 2013 Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 526/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Tuomo Puumala /cent: Ska en finländare som studerar utomlands ha möjlighet till högskolepraktik eller annan praktik hos staten, på vilket sätt ämnar regeringen agera för att förbättra dessa praktikmöjligheter och hur ämnar regeringen främja att kunnande som förvärvats utomlands identifieras och värdesätts? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: De som studerar utomlands har redan nu möjlighet att söka praktikplats eller sommarjobb inom statsförvaltningen. Deras möjligheter är emellertid mera begränsade än för dem som studerar i Finland. Inom statsförvaltningen, såväl vid ministerier som vid underlydande ämbetsverk, finns det varje år ett betydande antal högskolepraktikanter. Till exempel i maj 2013 var de 1 068 till antalet. Till dessa platser kan endast sällan väljas personer som studerar utomlands, eftersom en del av lönen oftast betalas av det stöd som beviljas av praktikanternas högskolor. Inom statsförvaltningen, främst vid ämbetsverk som är underställda ministerierna, finns också i någon mån platser som är möjliga att söka för sådana studerande vars lön i sin helhet betalas av arbetsgivaren. De här platserna kallas ofta sommarjobb, inte praktikplatser. Antalet uppskattas till några hundra varje år, och enligt statistiken fanns det i maj 2013 ca 200 sommarjobb. De här platserna kan även sökas av personer som studerar utomlands eller också av dem som redan fått examen. Finländare som avlägger examen utomlands har också möjlighet att söka praktikplatser som tillhandahålls av Centret för internationell mobilitet och internationellt samarbete CIMO och som finansieras av undervisnings- och kulturministeriet med statliga budgetmedel. De här platserna finns utomlands, eftersom CIMO:s uppgift är att stödja och främja internationalisering. Platser finns bl.a. vid finländska beskickningar, Finpros kontor och finländska kultur- och vetenskapsinstitut. Förutom undervisnings- och kulturministeriet deltar utrikesministeriet och Finpro i finansieringen av platserna. Platserna är också öppna för nyutexaminerade ca ett år efter att examen erhållits. I många länder finns det inte alls några motsvarade program för internationell praktik vilka finansieras nationellt. På CIMO:s hemsida kan man ta del av en aktuell översikt av vårens ansökningsomgång när det gäller CIMO:s praktikprogram. På frågan hur regeringen ämnar agera för att förbättra dessa praktikmöjligheter konstaterar jag att det för vem som helst är svårt att hitta en arbets- och praktikplats. Det är också svårt för finländare som studerar i Finland och utländska studerande som avlägger hela examen i Finland. För finländare som avlägger hela examen utomlands krävs det säkert ännu större ansträngningar för att komma in på den finska arbetsmarknaden när arbetserfarenheten och möjligheten att komma på intervju kan vara mindre eller saknas helt. Enbart pengar löser inte detta problem, eftersom man i varje fall själv måste skaffa praktikplatsen, eller åtminstone bli vald bland flera sö- 4
Ministerns svar KK 526/2013 vp Tuomo Puumala /kesk kande. De statliga arbetsplatserna är mycket eftertraktade och detta syns redan i ett tidigt skede, dvs. i antalet sökande till praktikplatserna. CIMO hade tidigare ett litet understödsprogram där de som avlade eller hade avlagt hela examen utomlands hade möjlighet att få understöd för en praktikplats som de själva hade skaffat inom den finska statsförvaltningen. Programmet har emellertid lagts ner, eftersom det inte tjänade CIMO:s grundläggande uppgift i tillräcklig utsträckning att erbjuda understöd åt finländare för praktik i Finland. Dessutom genomfördes en stor del av praktiken vid utrikesministeriet, vilket innebar att programmet inte heller tjänade den finska statsförvaltningen i någon större utsträckning. Behovet av att stärka praktikmöjligheterna för finländska studerande utomlands kan beaktas i det brev som på hösten skickas till statsförvaltningen från finansministeriet. I det kan man be ministeriet och ämbetsverk i planeringen av följande år kartlägga även möjligheterna att anställa ungdomar som studerar utomlands. Med tanke på det yrkesmässiga och akademiska erkännandet av kunnande som förvärvats utomlands är det viktigt att det finns strukturer och överenskomna principer för samarbetet och kunskapsbytet mellan olika länder samt att de som fattar beslut om erkännande känner till principerna. Finland har deltagit aktivt i internationellt samarbete som främjar akademiskt och yrkesmässigt erkännande av examina. Förutsättningar och gemensamma principer för samarbetet skapas till exempel genom Unescos Lissabonkonvention som gäller ömsesidigt erkännande av akademiska examina och Europeiska unionens direktiv om yrkeskvalifikationer. I det samarbete som görs i Unesco, Europeiska unionen och Bolognaprocessen för högskoleutbildning har man tagit i bruk flera verktyg som främjar transparens i och erkännande av utbildning (t.ex. ECTS-systemet för dimensionering av högskoleutbildning, Europass-systemet som utvecklats för att påvisa kunnande, bilagor till examensbetygen som beskriver utbildningsnivån och kunskapsresultaten samt jämförbara referensramar för examina som beskriver de nationella examenssystemen). Undervisnings- och kulturministeriet, högskolerektorernas organisationer, högskolorna och olika intressentgrupper har tillsammans utarbetat rekommendationer för att främja erkännande av till exempel examensdelar och kunnande som förvärvats utomlands. Främjandet av akademiskt erkännande av tidigare förvärvat kunnande har även stötts genom ett nationellt ESF-projekt. Helsingfors den 4 juli 2013 Förvaltnings- och kommunminister Henna Virkkunen 5