KIRJALLINEN KYSYMYS 300/2004 vp Sovitellun ansiopäivärahan kohtuullistaminen Eduskunnan puhemiehelle Työttömyysturvalain (1290/2002) 4 luvun 5 :n mukaan soviteltu ansiopäiväraha lasketaan siten, että etuus ja 50 prosenttia saadusta tulosta voivat sovittelujakson aikana yhteensä nousta määrään, joka etuutena muutoin olisi voitu maksaa. Korotettu soviteltu ansiopäiväraha lapsikorotuksineen yhdessä työtulon kanssa voi olla enintään päivärahan perusteena olevan palkan suuruinen. Käytännössä nykyinen soviteltu ansiopäivärahajärjestelmä johtaa usein työttömälle kohtuuttomiin tilanteisiin. Esimerkiksi työttömälle, joka siivoaa joka arki-ilta toimistoja, saattaa jäädä työtulostaan kuukaudessa ainoastaan hieman yli sata euroa käteen. Kuinka monen työttömän voi olettaa antavan kaikki arki-iltansa tällaista kuukausikorvausta vastaan? Lyhytaikaisesta ja osa-aikaisestakin työstä kertyy kokemusta. Ammattitaito, sosiaaliset taidot, työkyky ja henkinen hyvinvointi pysyvät yllä. Lyhytaikaisesta työstä saattaa seurata työttömälle pitkäaikainen ja täyspäiväinen työpaikka tulevaisuudessa. Ei kuitenkaan voida olettaa, että ihminen tekee töitä liki taloudellisella tappiolla vain kykyjänsä ylläpitääkseen ja tulevaisuuden hyötyjä mielessä pitäen. Ainoa ratkaisu on se, että ihmisen täytyy saada työnteostaan myös riittävä taloudellinen korvaus. Sovitellun ansiopäivärahan muuttaminen siten, että lyhytaikaisen työpaikan vastaanottaminen olisi entistä useammalle työttömälle varteenotettava ja järkevä vaihtoehto, olisi tärkeää. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä, että sovitellulla ansiopäivärahalla voi ottaa vastaan lyhytaikaistakin työtä? Helsingissä 14 päivänä huhtikuuta 2004 Pia Viitanen /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Pia Viitasen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 300/2004 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä, että sovitellulla ansiopäivärahalla voi ottaa vastaan lyhytaikaistakin työtä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sovitellusta työttömyyspäivärahasta on tehty lukuisa määrä kirjallisia kysymyksiä viime vuosina. Viittaan muun muassa seuraaviin kysymyksiin annettuihin vastauksiin: KK 37/2001 vp, KK 917/2001 vp, KK 1085/2001 vp, KK 1221/2001 vp, KK 319/2002 vp, KK 321/2002 vp, KK 1242/2002 vp, KK 287/2003 vp ja KK 349/2003 vp. Vuoden 2003 alusta voimaan tulleen työttömyysturvalain (1290/2002) mukaan soviteltuun työttömyysetuuteen on oikeus työnhakijalla, joka tekee osa-aikaista työtä tai jonka päivittäistä tai viikoittaista työaikaa on lyhennetty lomautuksen vuoksi. Lisäksi soviteltua päivärahaa voidaan maksaa työnhakijalle, joka on vastaanottanut enintään kaksi viikkoa kestävän kokoaikatyön tai jolla on tuloa sivutoimiseksi katsottavasta yritystoiminnasta tai omasta työstä. Myös toisten työntekijöiden työtaistelutoimenpiteen takia työnteosta estyneille henkilöille voidaan maksaa tietyin ehdoin soviteltua päivärahaa. Soviteltu työttömyysetuus määräytyy sovittelujakson työtulon perusteella. Sovittelussa tulona otetaan huomioon palkka tai muu ansiotulona pidettävä vastike, joka on saatu korvauksena työstä. Jos yritystoiminnan sovittelujakson tulot eivät ole luotettavasti osoitettavissa, ne voidaan arvioida verotustietojen perusteella. Soviteltu työttömyysetuus lasketaan siten, että etuus ja 50 prosenttia saadusta tulosta voivat sovittelujakson aikana yhteensä nousta määrään, joka etuutena muutoin olisi voitu maksaa. Sovitellun ansiopäivärahan määrä lasketaan siten, että se mahdollisine lapsikorotuksineen ja tulo sovittelujakson aikana yhteensä ovat enintään 90 prosenttia ansiopäivärahan perusteena olevasta palkasta, kuitenkin vähintään niin paljon kuin henkilöllä olisi oikeus saada peruspäivärahana. Soviteltu ansiopäiväraha mahdollisine lapsikorotuksineen voi olla yhdessä työtulon kanssa enintään päivärahan perusteena olevan palkan suuruinen siltä osin kuin henkilöllä on oikeus sovittelujaksolta 6 luvun 3 :ssä tarkoitettuun korotettuun ansio-osaan, kuitenkin vähintään niin paljon kuin henkilöllä olisi oikeus saada peruspäivärahaa. Työttömyysetuuksilla korvataan työttömyydestä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä. Koska vain osittain työttömällä henkilöllä ei työansioistaan johtuen ole sellaisia työttömyydestä aiheutuvia menetyksiä kuin kokonaan työttömällä, hänelle ei makseta kokonaan työttömälle kuuluvia etuuksia. Työttömyysetuus maksetaan tällaisissa tapauksissa soviteltuna, eli työtulot tai yritystoiminnan tulot vähentävät työttömyysetuuden määrää. Työtulot eivät kuitenkaan vähennä työttömyyspäivärahaa täysimääräisesti. Vuoden 1997 alusta voimaan tulleella lailla (666/1996) poistettiin sovittelun suojaosuus, 750 markkaa, ja sovitteluprosentti alennettiin 50 prosenttiin. Muutoksella pyrittiin osaltaan tekemään lyhytaikaistenkin töiden vastaanottaminen entistä kannattavammaksi, kun soviteltua päivärahaa saa- 2
Ministerin vastaus KK 300/2004 vp Pia Viitanen /sd van lisäansioista käteen jäävä osuus kasvoi huomattavasti. Muutosten tarkoituksena oli myös työllistymisessä, erityisesti lyhytaikaisessa työllistymisessä, vallitsevien kynnysten ja esteiden poistaminen sekä harmaassa taloudessa tapahtuvan työskentelyn vähentäminen. Sosiaali- ja terveysministeriössä uudistuksen jälkeen tehdyn selvityksen mukaan suojaosuuden poistaminen ja sovitteluprosentin alentaminen lisäsivät soviteltuna maksettuja etuusmenoja ja soviteltuna maksettujen päivien määrää. Lyhytaikaisten töiden ja osa-aikatöiden vastaanottamista on tuettu myös siten, että soviteltua päivärahaa voidaan maksaa ilman enimmäisaikaa vuoden 2004 loppuun saakka. Ikääntyneillä työntekijöiltä enimmäisaika on poistettu kokonaan. Työttömyysjärjestelmän keskeisiä tavoitteita on työn vastaanottamiseen kannustaminen ja työllistymisen esteiden purkaminen. Työttömyysturvalakia muutettiin vuoden 2003 alusta siten, että sovittelun piiriin kuuluvan satunnaisen kokoaikatyön rajaa laskettiin kuukaudesta kahteen viikkoon. Muutoksella helpotettiin lyhytaikaisen kokoaikatyön vastaanottamista. Jos satunnainen kokoaikatyö kestää pitempään kuin kaksi viikkoa, henkilölle ei makseta soviteltua työttömyysetuutta, vaan hän saa työttömiltä päiviltä täyttä päivärahaa. Päivärahaoikeuden uusimisen ehtona olevaa työssäoloehtoa lyhennettiin 43 viikosta 34 viikkoon, ja siinä otetaan huomioon osana kokonaisuutta vähäisestikin työllistävät työsuhteet, mikä kannustaa työn vastaanottamiseen. Vuoden 2003 aikana soviteltua työttömyyspäivärahaa on saanut noin 72 000 henkilöä. Työttömyysturvajärjestelmää kehitetään yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. Uuden työttömyysturvalain vaikutuksia seurataan, ja hallitus ryhtyy tarpeellisiin kehitystoimiin, jos järjestelmä ei tue työllistymistä muutoksessa tarkoitetulla tavalla. Helsingissä 29 päivänä huhtikuuta 2004 Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 300/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Pia Viitanen /sd: Vad ämnar regeringen göra för att personer som får jämkad arbetslöshetsförmån kan ta emot också kortvariga arbeten? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Den jämkade arbetslöshetsförmånen har gett upphov till talrika skriftliga spörsmål under de senaste åren. Jag hänvisar bl.a. till svaren på följande spörsmål: SS 37/2001 rd, SS 917/2001 rd, SS 1085/2001 rd, SS 1221/2001 rd, SS 319/2002 rd, SS 321/2002 rd, SS 1242/2002 rd, SS 287/2003 rd och SS 349/2003 rd. Enligt lagen om utkomstskydd för arbetslösa (1290/2002), som trädde i kraft i början av 2003, har en arbetssökande, som har deltidsarbete eller vars arbetstid per dag eller vecka är förkortad till följd av permittering, rätt till jämkad arbetslöshetsförmån. Dessutom kan jämkad arbetslöshetsförmån betalas till en arbetssökande som tagit emot heltidsarbete som varar högst två veckor eller som har inkomster från företagsverksamhet eller eget arbete som är att betrakta som bisyssla. Också en person som hindras från att utföra arbete p.g.a. andra arbetstagares fackliga stridsåtgärder kan under vissa förutsättningar få jämkad arbetslöshetsförmån. Den jämkade arbetslöshetsförmånen bestäms på grundval av arbetsinkomsten under jämkningsperioden. Vid jämkning beaktas som inkomst lön eller annat vederlag som skall betraktas som förvärvsinkomst och som har fåtts som ersättning för arbete. Om inkomsterna av företagsverksamhet under jämkningsperioden inte kan påvisas på ett tillförlitligt sätt, kan de uppskattas på grundval av beskattningsuppgifterna. Den jämkade arbetslöshetsförmånen uträknas så att förmånen och 50 procent av inkomsten sammanlagt under en jämkningsperiod kan uppgå till det belopp som annars hade kunnat betalas i förmån. Beloppet av jämkad inkomstrelaterad dagpenning beräknas så att summan av dagpenningen jämte eventuella barnförhöjningar och inkomsten under jämkningsperioden motsvarar högst 90 procent av den lön som ligger till grund för den inkomstrelaterade dagpenningen, likväl minst samma belopp som personen i fråga skulle ha rätt att få i grunddagpenning. Summan av den jämkade inkomstrelaterade dagpenningen jämte eventuella barnförhöjningar kan tillsammans med arbetsinkomsten vara högst lika stor som den lön som ligger till grund för dagpenningen, om personen i fråga har rätt till förhöjd förtjänstdel enligt 6 kap. 3 för jämkningsperioden, dock minst lika mycket som personen skulle ha rätt att få i grunddagpenning. Arbetslöshetsförmånerna ersätter den ekonomiska förlust som beror på arbetslöshet. En person som endast är partiellt arbetslös får inkomster och lider därför inte av likadana förluster till följd av sin arbetslöshet som en person som är helt arbetslös. Därför betalas inte heller samma förmåner ut till de partiellt arbetslösa. Arbetslöshetsförmånerna betalas i stället jämkade, så att inkomsterna från lönearbete eller företagsverksamhet minskar arbetslöshetsförmånens storlek. Arbetsinkomsterna minskar emellertid inte arbetslöshetsförmånen till fullt belopp. Med en lagändring (666/1996), som trädde i kraft vid in- 4
Ministerns svar KK 300/2004 vp Pia Viitanen /sd gången av 1997, slopades den skyddade delen vid jämkning, 750 mark, och jämkningsprocenten sänktes till 50 %. Syftet med ändringen var att göra det mer lönsamt att ta emot även kortvariga arbeten, då den del som den som erhåller jämkad arbetslöshetsförmån fick behålla av tilläggsinkomsterna steg betydligt. Målet med ändringen var också att slopa trösklar och hinder för sysselsättning, särskilt kortvarig sysselsättning, samt att minska det arbete som utförs inom den ekonomiska gråzonen. Enligt en utredning som socialoch hälsovårdsministeriet gjort efter reformen, ökade dels utgifterna för jämkade förmåner, dels antalet dagar för vilka jämkad förmån erhölls, till följd av att skyddsdelen slopades och jämkningsprocenten sänktes. Som ett led i att uppmuntra mottagandet av kortvariga arbeten och deltidsarbeten kan dessutom den jämkade arbetslöshetsförmånen betalas utan maximitid till slutet av 2004. För äldre arbetstagare är maximitiden helt och hållet slopad. En av de centrala målsättningarna med arbetslöshetssystemet är att stöda mottagandet av arbete och montera ner hindren för sysselsättning. Lagen om utkomstskydd för arbetslösa ändrades från ingången av 2003 så att varaktigheten av tillfälligt heltidsarbete som omfattas av jämkningen sänktes från en månad till två veckor. Denna ändring underlättade mottagandet av kortvarigt heltidsarbete. Tillfälligt heltidsarbete som varar längre än två veckor leder till att arbetssökanden inte får jämkad arbetslöshetsförmån, utan full dagpenning för de dagar han eller hon är arbetslös. Förutsättningen för att förnya rätten till dagpenning, d.v.s. arbetsvillkoret, sänktes från 43 veckor till 34 veckor, och när det beräknas beaktas även anställningsförhållanden som i ringa mån har sysselsatt arbetssökanden, vilket uppmuntrar denna att ta emot arbete. Ungefär 72 000 personer har fått jämkad arbetslöshetsförmån under 2003. Systemet för arbetslöshetsförmåner utvecklas i samarbete med arbetsmarknadsparterna. Verkningarna av den nya lagen om utkomstskydd för arbetslösa följs upp och regeringen skrider till nödvändiga utvecklingsåtgärder, om systemet inte stöder sysselsättningsgraden på det sätt som ändringen syftar till. Helsingfors den 29 april 2004 Social- och hälsovårdsminister Sinikka Mönkäre 5