Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Nuorista Suomessa 2008 2009 Nuorista Suomessa 2008-2009 1
Sisällysluettelo Miten nuorilla menee?... 5 Nuorten asema Nuorten määrä... 7 Väestöennuste... 7 Nuorten pääasiallinen toiminta... 9 Nuorten toimeentulo...10 Nuorten työttömyys...11 Nuorten asuminen ja muuttoliike...13 Nuorten terveys ja liikkuminen...14 Nuorten vapaa-aika...16 Nuorten syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat...17 Nuorten päihteiden käyttö...18 Nuoret yhteiskunnallisina toimijoina Nuoret, järjestöt ja vapaaehtoistoiminta...20 Nuoret ja vaikuttaminen...21 Nuorista Suomessa 2008 2009 Tutkimuskooste. Julkaistu syyskuussa 2008. Edellisen kerran Nuorista Suomessa ilmestyi vuonna 2006. Julkaisija: Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Toimituskunta: Mirella Huttunen, Milla Ilonen, Kirsi Karttunen, Sini Korpinen, Asmo Koste (toim.), Susanne Maude, Reija Salovaara, Christian Wenzell Kuvat: Antero Aaltonen ISBN 978-951-9094-85-4 Kirjapaino Nuorisotyö Suomessa Mitä on nuorisotyö...24 Kuka tekee nuorisotyötä...24 Yhdenvertaisuuden haaste...25 Valtion tuki nuorisotyölle...26 Nuorisojärjestöjen valtionavustukset...27 Kuntien valtionosuudet nuorisotyöhön...28 Kuntien nuorisomäärärahat...28 Kuntien nuorisojärjestöille...29 myöntämät avustukset...29 Lähteet...30 2 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Nuorista Suomessa 2008-2009 3
Miten nuorilla menee? Allianssilta kysytään usein, miten suomalaisilla nuorilla menee. Vastaus ei ole yksinkertainen. Nuorilla menee sekä hyvin että huonosti. Tässä julkaisussa kuvataan suomalaisia nuoria, nuorten elinoloja ja asemaa yhteiskunnassa. Lisäksi kuvataan nuoria yhteiskunnallisina toimijoina sekä suomalaista nuorisotyötä. Nuorilla menee hyvin Nuorten ja vanhempien välit ovat parantuneet. Nuorten päihteiden käyttö on vähentynyt. Nuoret ovat kiinnostuneita vapaaehtoistoiminnasta ja he osallistuvat siihen enemmän kuin muut ikäryhmät. Elämäntapavaikuttaminen on yleistynyt. Nuoret lukevat eurooppalaisittain paljon. Internet on lisännyt yhteisöllisyyttä. Nuorisotyö on saanut 2000-luvulla lisäresursseja. Nuorilla menee huonosti Nuoret eivät liiku tarpeeksi. Terveys ei ole lisääntynyt vaikka terveelliset elämäntavat ovat yleistyneet. Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Toimeentulotuen saajista yli puolet on nuoria. Nuorten tulot ovat kasvaneet muita ikäryhmiä hitaammin. Nuorista 7 % ei jatka peruskoulun jälkeen ja noin 200 nuorta jää vuosittain ilman peruskoulun päättötodistusta. Nuorilla rekisteröidään yhä enemmän maksuhäiriöitä. Nuoret eivät ole kiinnostuneita puolueista eivätkä äänestä tarpeeksi. Näiden johdosta Allianssi vaatii, että: 1) Nuorten köyhyydestä on päästävä eroon. 4 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Nuorista Suomessa 2008-2009 5
2) Nuorten syyllistäminen lopetetaan: nuoruus on itseisarvo eikä välivaihe lapsuudesta aikuisuuteen. 3) Ennaltaehkäisevään työhön, oppilashuoltoon ja nuorten terveyspalveluihin ohjataan lisää resursseja. 4) Nivelvaiheissa eläviin nuoriin kiinnitetään riittävästi huomiota. 5) Nuorisotyötä tehdään entistä moniammatillisemmin. 6) Nuorten osallisuus on otettava tosissaan tarvitaan aitoa osallisuutta. Sijoittaminen nuorisotyöhön on sijoittamista kansalaisyhteiskuntaan. Nuorten elämään liittyvistä haasteista selviydytään parhaiten, kun kasvua on pitkäjänteisesti tukemassa osaavia aikuisia ja nuorille on tarjolla yhdenvertaisuuteen pohjautuvaa mielekästä toimintaa. Tätä on nuorisotyö. Sen perustehtävänä on parantaa nuorten elinoloja ja tukea nuorten kansalaistoimintaa. Nuorisotyö on tehokasta ennaltaehkäisevää perustyötä. Pitkäjänteinen nuorisotyö tarvitsee toimiakseen riittävästi resursseja ja toimijoita. Nuorten elämähallinnan edellytyksiä parannetaan myös kehittämällä poikkihallinnollista yhteistyötä eri viranomaistahojen välillä. Toivomme, että tämä julkaisu avaa uusia näköaloja ja antaa kokonaiskuvan suomalaisten nuorten elämäntilanteesta. Haluamme haastaa Sinut mukaan tärkeään työhön tukemaan ja kehittämään nuorten elinoloja, toiminta- ja osallistumismahdollisuuksia sekä asemaa yhteiskunnassa. Nuorten asema Nuorten määrä Vuoteen 2040 mennessä alle 15-vuotiaiden osuus väestöstä pienenee nykyisestä 17 prosentista 15,5 prosenttiin. Yli 65-vuotiaiden osuuden väestöstä puolestaan arvioidaan nousevan nykyisestä 16 prosentista 26 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä ja pysyvän lähes samana seuraavat kymmenen vuotta. 15-29 -vuotiaita oli vuoden 2008 alussa 988 318. Tämä on 18,6 prosenttia koko väestöstä. Vielä vuonna 1990 osuus oli 20,5 prosenttia. Vammaisia henkilöitä arvioidaan olevan koko väestöstä noin viisi prosenttia, joista vaikeavammaisia noin yksi prosentti. Kelan vaikeavammaisten kuntoutusta saaneista (yhteensä 21 000 henkilöä) iältään 16-24 -vuotiaita on noin 2100 ja 25-34 -vuotiaita noin 1400. Lievästi vammaisia sekä laitoshoidossa olevia ei ole mukana luvuissa. Maahanmuuttajien keskuudessa nuoria on noin 5 prosenttia enemmän kuin syntyperäisten suomalaisten joukossa. Lasten ja nuorten määrä (vuoden 2008 alussa) 0-4 v. 288 127 5-9 v. 289 219 10-14 v. 323 835 15-19 v. 325 347 20-24 v. 332 004 25-29 v. 330 967 yhteensä 1 889 499 Ossi Heinänen, puheenjohtaja Markus Söderlund, pääsihteeri Väestöennuste Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Suomen väkiluvun kasvu jatkuu melko voimakkaana vuoteen 2030 asti, jos kehitys jatkuu nykyisen kaltaisena. Tuolloin maassamme asuisi en- nusteen mukaan 5,68 miljoonaa henkeä. (5,3 miljoonaa kesäkuussa 2008). Ennusteen mukaan vuonna 2030 vuotuinen kuolleiden määrä ylittää syntyneiden määrän, mutta net- 6 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Nuorista Suomessa 2008-2009 7
tomaahanmuuton oletetaan pitävän väestönkasvua yllä vielä sen jälkeen. Vuotuiseksi nettomaahanmuutoksi on oletettu 10 000 henkeä. Vuoteen 2040 mennessä työikäisten osuus väestöstä pienenee nykyisestä 66,5 prosentista 57,5 prosenttiin. Työikäisten määrä alkaa vähentyä vuonna 2010, jolloin sotien jälkeiset suuret ikäluokat tulevat eläkeikään. Väestöllinen huoltosuhde eli lasten ja vanhusten määrä sataa työikäistä kohden nousee nykyisestä 50:stä 74,6:een vuoteen 2034 mennessä. Kun tarkastellaan väestöennusteiden vaikutuksia julkisen sektorin palveluiden tuottamiseen ja tarjontaan, ennakoi se vanhuspalveluiden voimakasta kasvua ja vastaavasti lapsiin ja nuoriin kohdistuvien, etenkin sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluiden tarjonnan vähentymistä. Työvoimapoliittisesti tilanteen ennakoidaan merkitsevän eräiden alojen työvoimapulaa. Julkisen sektorin työntekijöistä etenkin kuntasektorilla ennakoidaan tulevan pulaa. On arvioitu, että vuosina 2006 2020 kuntasektorilta siirtyy eläkkeelle 223 000 työntekijää eli lähes puolet nykyisestä henkilökunnasta. Alueelliset erot väestökehityksessä ovat huomattavia. Jos maan sisäinen muuttoliike jatkuu samanlaisena kuin viimeisenä neljänä vuotena, Kainuun väkiluku pienenee vuoteen 2020 mennessä 8 prosenttia nykyisestä. Seuraavaksi eniten eli viidellä prosentilla väestö vähenee ennusteen mukaan Etelä-Savon maakunnassa sekä Lapin ja Pohjois-Karjalan maakunnissa kummassakin kolmella prosentilla. Suhteellisesti eniten väkiluvun ennustetaan kasvavan Ahvenanmaan, Pirkanmaan, Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnissa. Niiden väkiluku olisi vuonna 2020 noin 10 prosenttia nykyistä suurempi. Espoon väkiluku kasvaa ennusteen mukaan vuoteen 2020 mennessä 40 000 hengellä eli eniten Suomen kunnista. Seuraavaksi eniten väkiluku kasvaisi Vantaalla (25 000 hengellä), Helsingissä (20 000 hengellä), Tampereella (16 000 hengellä) ja Oulussa (15 000 hengellä). Nuorten pääasiallinen toiminta Nuoret voidaan jakaa pääasiallisesti opiskeleviin, työssä käyviin ja työttömiin. Yli puolet 15-29-vuotiaista opiskelee jossakin oppilaitoksessa; naisista 57 prosenttia ja miehistä 58 prosenttia. Palkkatyössä on 32 prosenttia naisista ja 34 prosenttia miehistä. Käytännössä kaikki suomalaisnuoret suorittavat peruskoulun. Ilman peruskoulun päättötodistusta jää vuosittain parisensataa henkilöä, mikä on 2-3 promillea ikäluokasta. Peruskoulun jälkeen yli puolet ikäluokasta hakee lukioon ja reilu kolmannes ammatilliseen koulutukseen. Ammatillinen koulutus on alkanut saavuttaa nuorten keskuudessa entistä enemmän arvostusta ja suosiota: vuonna 2008 ensimmäistä kertaa ammatilliseen koulutukseen hakeutui enemmän nuoria kuin lukiokoulutukseen. Peruskoulun päättäneitä oli vuonna 2006 noin 65 800, vähän yli kaksi tuhatta enemmän kuin vuotta aiemmin. Heistä puolet (naisista 60 prosenttia ja miehistä 43 prosenttia) jatkoi opintoja lukiossa, 40 prosenttia (naisista 31 prosenttia ja miehistä 49 prosenttia) jatkoi opintoja toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa ja 10. luokalle siirtyi kaksi prosenttia. Peruskoulun päättäneistä opiskelua ei jatkanut 7 prosenttia. Jatko-opintojen ulkopuolelle jääneiden osuus kasvoi kahdella prosenttiyksiköllä edellisvuodesta. Uusia ylioppilaita vuonna 2006 oli 33 100, runsas tuhat vähemmän kuin edellisenä vuonna. Uusista ylioppilaista aloitti yliopistokoulutuksen 20 prosenttia, ammattikorkeakoulukoulutuksen 17 prosenttia ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen 4 prosenttia. Yliopistokoulutuksen aloittaneiden osuus on viime vuosina hieman lisääntynyt. Vuoden 2006 ylioppilaista yli puolet, 58 prosenttia, ei jatkanut opiskelua valmistumisvuonna. Jatko-opintojen ulkopuolelle jääneiden osuus on viime vuosina ollut jatkuvasti yli puolet. Suomalaiset nuoret ovat korkeasti koulutettuja. Vuonna 2005 15-29-vuotiaista vähintään toisen asteen tutkinnon suorittaneita oli noin 60 prosenttia. 20-24-vuotiaista tutkinnon oli suorittanut 80,6 prosenttia ja 25-29- vuotiaista 85,7 prosenttia. 8 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Nuorista Suomessa 2008-2009 9
Nuorten toimeentulo Nuorten toimeentuloon vaikuttaa suuresti se, asuvatko he vanhempiensa kanssa vai omillaan. Nuoret irtautuvat vanhempiensa taloudesta lukion tai ammattikoulun jälkeen, 19-21 -vuotiaina. Siinä missä vuonna 2005 18 -vuotiaista lähes 80 prosenttia asui vanhempiensa kanssa, 22 -vuotiaista vanhempiensa kanssa asui enää reilu 10 prosenttia. Kotoa lähdetään yhä varhaisemmassa vaiheessa, sillä luvut olivat vuonna 1995 85 ja 30 prosenttia. Toimeentuloon vaikuttaa myös parisuhteiden solmiminen, mikä tapahtuu suurin piirtein samassa tahdissa kuin kotoa muuttaminenkin. Vuonna 2005 parisuhteessa asui 19 -vuotiaista 15 prosenttia, mutta 24 -vuotiaista yli 60 prosenttia. Nuorten kotitalouksista oli vuonna 2005 yhden hengen talouksia 47 prosenttia, lapsettomia pareja 31 prosenttia, pariskuntia joilla on lapsia 14 prosenttia ja yksinhuoltajia 3 prosenttia. Alle 30 -vuotiaiden kotitalouksista vuonna 2005 kaksi kolmasosaa oli ammatissa toimivia (kotitalouden parhaiten tienaava oli palkansaaja tai yrittäjä). Opiskelijoita oli joka viides ja työttömiä oli seitsemän prosenttia. Nuorten kotitalouksien tulot ovat keskimääräistä pienempiä ja ne ovat kasvaneet muita ikäryhmiä hitaammin. Reaalitulojen kasvu alle 30 -vuotiaiden kotitalouksissa on ollut vuosien 1987 ja 2005 välillä 22 prosenttia kun se muissa ikäryhmissä oli 40 prosenttia. Nuoruudessa köyhyysriski on suurimmillaan. 16-24 -vuotiaiden joukosta pienituloisuusrajan (ent. köyhyysraja tulot alle 60 % käytettävissä olevien tulojen mediaanista) alapuolella on noin neljäsosa. Tässä luvussa ei ole kymmeneen vuoteen ollut suuria muutoksia. Vuonna 2006 toimeentulotuen saajista 26 prosenttia oli alle 18 -vuotiaita (lapsia) ja 18-29 -vuotiaita oli samoin 26 prosenttia, joten toimeentulotuen saajista yli puolet on lapsia ja nuoria. 20-24 -vuotiaiden ikäryhmästä 15 prosenttia sai toimeentulotukea ja 25-29 - vuotiaiden ikäryhmästä 10 prosenttia. Opiskelu on nuorilla tärkein rahankäytön kohde, mutta lähes yhtä paljon nuoret suunnittelevat käyttävänsä rahaa urheilu- ja ulkoiluvälineisiin, lomamatkoihin tai viihde-elektroniikkaan. Työssäkäynti on opintojen tärkein rahoituskeino. Myös opintoraha on tärkeä, mutta sen merkitys on hieman laskenut. Opintolainen takausta hakee vain 40 prosenttia opiskelijoista. Vanhempien ja sukulaisten rahoituksen osuus opintojen rahoituskeinona on sen sijaan lisääntynyt. Hallituksen vammaispoliittisen selonteon mukaan työ on vammaisten ihmisten ensisijainen toimeentulon lähde. Jos vamma estää ihmisen osallistumisen työelämään, elämänmittainen minimieläke turvaa hänen kohtuullisen toimeentulonsa. Alhainen minimieläke ei kuitenkaan etenkään nuoruusiässä anna riittävää toimeentuloa. Nuorista 42 prosentilla on lainaa. Osuus on noussut kolmella prosenttiyksiköllä vuoteen 2007 verrattuna. Eniten on lisääntynyt kulutusluottoa ottaneiden määrä, joka on lähes kaksinkertaistunut viidessä vuodessa. Tavallisin luottomuoto on opintolaina. Sitä on 17 prosentilla nuorista. Asuntolainaa on 14 prosentilla ja kulutusluottoa reilulla viidenneksellä nuorista. Kulutusluotoista tavallisin on pankista Nuorten työttömyys otettu kulutusluotto. Pikavippiä tai pikaluottoa viimeisen 12 kuukauden aikana on ottanut 5 prosenttia nuorista. Vuoden 2008 tammi-kesäkuussa 18-24 -vuotiaille rekisteröitiin uusia maksuhäiriöitä yhteensä noin 50 000 kappaletta, mikä on vajaa kuudesosa kaikista maksuhäiriöistä. Tämä on 1 400 kappaletta enemmän kuin edellisenä vuonna samaan aikaan. Tammi-kesäkuussa 2008 alle 300 euron kulutusluottojen aiheuttamista velkomustuomioista 40 prosenttia (n. 6 500 kappaletta) on tullut alle 25 -vuotiaille. Pienten kulutusluottojen, jotka pääosin aiheutuvat ns. pikavipeistä, yleistyminen alkaakin näkyä selvästi nuorten maksuhäiriötilastoissa. Kun vuonna 1995 13 prosenttia 15 29-vuotiaista oli työttömänä, vuonna 2007 työttömien osuus oli 9 prosenttia. Tilanne ei ole aivan yhtä valoisa, kun tarkastellaan 15 24-vuotiaiden työttömyyttä. Tässä ikäryhmässä työttömyysprosentti vuonna 2007 oli 15. Nuorisotyöttömyys on kuitenkin laskenut tasaisesti koko 2000-luvun. Työttömyyden kesto nuorten parissa vaihtelee. 34 prosenttia Nuorisobarometriin 2007 vastanneista työttömistä nuorista oli ollut työttömänä alle 3 kuukautta, 32 prosenttia 3-6 kuukautta ja 34 prosenttia yli puoli vuotta. Kuitenkin jopa yli puoli vuotta työttömänä olleista yli puolet uskoi työllistyvänsä lähiaikoina. Nuorten kiinnittyminen työmarkkinoille on keskimääräistä vaikeampaa. Työttömyyden kohdatessa vaikutukset eivät kuitenkaan ole yhtä hankalia ja pitkäkestoisia kuin vanhemmilla. Erityisesti työelämän alussa epätyypilliset työsuhteet, ns. pätkätyöt eli määräaikaisuus ja osa-aikaisuus, piinaavat monia nuoria. Jatkuvassa kokoaikaisessa työsuhteessa on nuorista reilusti 10 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Nuorista Suomessa 2008-2009 11
alle puolet. Pätkätöitä tekevät useammin nuoret naiset kuin nuoret miehet. Vammaisten jäämistä työelämän ulkopuolelle pidetään liian usein itsestäänselvyytenä. Vuonna 2007 työttömänä oli 788 korkeakoulututkinnon suorittanutta vammaista henkilöä. Vain noin 17 % suomalaisista vammaisista on työelämässä. Pääsyitä vammaisten ihmisten suureen työttömyyteen ovat työnantajien ennakkoluulot, koulutuksen puute, vamman vaikeusaste, puute tarvittavista muutostöistä työpaikalla sekä tuen ja ohjauksen puute. Vuonna 2005 Maahanmuuttajien elämää Suomessa -tutkimukseen osallistuneista 20-24 -vuotiaista maahanmuuttajanuorista 26 prosenttia ilmoitti olevansa työssä. Suurimmiksi työllistymisen esteiksi nuoret luettelivat etnisen taustansa, iän ja kielitaidottomuuden. Tuttavien ja sukulaisten osuus työpaikan löytämisessä oli ollut merkittävä kolmasosalle tutkimukseen osallistuneista työllistyneistä nuorista. Työvoimapoliittiset toimet eivät olleet ainakaan näiden nuorten kohdalla edistäneet sanottavasti työllistymistä. Nuorten asuminen ja muuttoliike Nuorten kohdalla yksi itsenäistymisen merkeistä on muutto pois vanhempien luota ja lapsuuden kodista. Oman asunnon saaminen voi olla vaikeaa useista yhteiskuntapoliittisista tekijöistä johtuen. Niistä voidaan mainita asuntokannan painottuminen omistusasuntoihin vuokra-asuntojen sijaan, asuntojen hinnat ja korkeat vuokrat, muuttoliikkeestä johtuva väestön kasautuminen muutamiin kasvukeskuksiin sekä useat henkilökohtaiset tekijät kuten köyhyys, avioero, työttömyys sekä päihde- ja mielenterveysongelmat. Vanhempiensa kanssa asuvien nuorten osuus on vähentynyt koko 1990- ja 2000 -luvun ajan. Vuonna 1990 noin 93 prosenttia alle 20-vuotiaista asui vanhempiensa kanssa ja yli 25-vuotiaista noin 15 prosenttia. Vuosikymmenen taitteessa vastaavat osuudet olivat 89 ja 12 prosenttia, vuonna 2005 noin 80 ja noin 10 prosenttia. 2000-luvulla muuttoliike on jatkunut vilkkaana. Muuttoliikkeellä on ollut erittäin voimakas alueellinen vaikutus. Maaseutumaiset kunnat sekä Itä- ja Pohjois-Suomi ovat menettäneet väkeä muutamille kasvukeskuksille ja erityisesti suurimmille yliopistokaupungeille ja niiden lähialueille. Tyypillisin muuttaja on ollut korkeasti tai melko korkeasti koulutettu 20-30 -vuotias nuori. Vuonna 2005 18-29 -vuotiaista nuorista muuttoaikeissa oli 47 prosenttia. Tyypillisimmät muuton syyt ovat olleet kouluttautuminen, työ tai toiveet paremmasta elintasosta. Asunnottomuus on vieläkin Suomessa ongelma. Asunnottomuudelle on tyypillistä sen keskittyminen suurimpiin kaupunkeihin ja etenkin pääkaupunkiseudulle, kolme neljäsosaa asunnottomista on kymmenessä suurimassa kaupungissa. Asunnottomuuteen ovat syynä monet tekijät sekä yhteiskunnallisella että henkilökohtaisella tasolla. Asunnottomien joukossa on paljon nuoria. Nuorten asunnottomuus on usein piilevää eli asumista sukulaisten ja ystävien luona. Nuorten asunnottomuus on usein epäonnistuneiden siirtymävaiheiden tulosta, erityisesti siirryttäessä toisen asteen koulutukseen ja työmarkkinoille. Tätä 12 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Nuorista Suomessa 2008-2009 13
Nuorten terveys ja liikkuminen edeltää tyypillisesti perhesuhteiden katkeaminen ja putoaminen koulusta. Se, ettei nuori tule toimeen vanhempiensa kanssa on suurin syy liian varhaiseen kotoa lähtemiseen. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) kunnille tekemän asuntomarkkinakyselyn mukaan vuoden 2007 marraskuun puolivälissä oli vailla vakinaista asuntoa noin 7 300 yhden hengen taloutta ja 300 perhettä. Suurin osa yksinäisistä asunnottomista on miehiä. Naisia on noin viidennes, nuoria vajaa viidennes (1328) ja maahanmuuttajia noin 4 prosenttia. Asunnottomien naisten ja maahanmuuttajien määrä on edellisvuodesta hiukan noussut, nuorten laskenut. Nuorten asunnottomien määrä on laskenut kymmenessä vuodessa suhteellisen tasaisesti noin kahdesta tuhannesta reiluun tuhanteen kolmeensataan. Hallituksen vammaispoliittisen selonteon mukaan tavoitteena on, että myös vammaiset ihmiset voivat asua omassa kodissaan muun väestön keskellä laitosasumisen sijaan. Todellisuutta on edelleen se, että vammaisille ja vanhuksille on tarjolla samat palvelut, jolloin esimerkiksi vaikeavammainen nuori saatetaan sijoittaa asumaan vanhusten palvelukotiin. Nuorten elinoloissa on 2000-luvula tapahtunut runsaasti myönteistä kehitystä, mikä näkyy selvimmin aineellisen hyvinvoinnin kasvuna. Vanhempien työttömyyden vähentyessä myös nuorten käytettävissä olevat varat ovat kasvaneet. Myös nuorten ja heidän vanhempiensa välit ovat parantuneet, yhä harvempi nuori kertoo keskusteluvaikeuksista vanhempiensa kanssa. Niin yläasteen oppilaat kuin lukiolaiset tekevät entistä vähemmän rikkeitä ja nuorten suhtautuminen rikollisuuteen on muuttunut kielteisemmäksi. Nuorisorikollisuuskyselyn mukaan näpistely, varastelu ja omaisuuden vahingoittaminen ovat vähentyneet, eikä vakava väkivalta ole lisääntynyt. Koulujen fyysiset työolot, koulussa kuulluksi tuleminen ja koulun työilmapiiri ovat muuttuneet myönteisempään suuntaan 2000-luvun alusta, mutta myönteinen kehitys on viime vuosina pysähtynyt. Paranemisesta huolimatta yli puolet yläasteen oppilaista ja vajaa puolet lukiolaisista koki niissä merkittäviä puutteita. Eniten koulutyötä haittasi puutteet ilmastoinnissa. Nuorten arkiympäristössä suurimmaksi ongelmaksi koetaan koulukiusaaminen. Kouluterveyskyselyn mukaan lukiolaiset joutuvat entistä harvemmin fyysisen uhan kohteeksi. Koulukiusaamista ei ole kyetty poistamaan ja yläasteen poikien keskuudessa se on lisääntynyt. Koulukiusaaminen on lisääntynyt erityisesti peruskoululaisilla pojilla ja on yleistä myös ammattiin opiskelevilla. Pojista joka kuudennen ja tytöistä joka kymmenennen kimppuun on käyty fyysisesti. Fyysistä uhkaa on vuoden 2007 aikana kokenut keskimäärin joka viides yläluokkalainen ja ammattiin opiskeleva sekä joka kuudes lukiolainen. Pojat ovat kokeneet fyysistä uhkaa tyttöjä yleisemmin. Niin nuorten tupakointi, humalajuominen kuin huumeiden käyttö ovat vähentyneet. Alle puolet kouluikäisistä pojista ja alle kolmannes tytöistä liikkuu riittävästi. Päivittäin vähintään puoli tuntia liikkuvia 15-24 -vuotiaita oli vuonna 2006 reilu 10 prosenttia. Iän lisääntyessä päivittäin liikkuvien määrä laskee. Suomalaisnuorten liikuntatottumukset ovat huolestuttavan huonot monilta osin. Ylipainoisten osuus nuorista kasvaa. Vaikka nuorten elinoloissa, kouluoloissa ja terveystottumuksissa tapahtui lähes yksinomaan myönteistä kehitystä, tämä ei näy parantuneena terveytenä. Lukiolaiset kokevat erilaisia oireita yhtä usein kuin 2000 -luvun alussa ja yläasteikäiset useammin. Päivittäistä väsymystä on joka kuudennella, tytöistä jopa joka viidennellä. Nuorten väsymysoireisiin vaikuttaa liian vähäinen nukkuminen. Yläluokkalaisista pojista 30 prosenttia ja tytöistä 21 sekä vastaavasti lukiolaisista pojista 45 prosenttia ja tytöistä 26 menee arki-iltaisin nukkumaan illalla yhdentoista jälkeen. Väsymykseen liittyy myös puutteellinen kouluruokailu. Kaksi kolmesta oppilaasta jättää yleensä jonkun kouluruuan osan syömättä (yleisimmin tytöt maidon, pojat salaatin). Nuorten psyykkiset ongelmat ovat kasvussa. Erityisesti psykiatrisessa hoidossa olevien tai depressiolääkkeitä nauttivien teini-ikäisten tyttöjen määrä on nousussa. Mielenterveyshäiriöistä kärsivistä nuorista vain 24-40 prosenttia saa apua oireisiinsa. Tytöt hakevat mielenterveyspalveluita poikia enemmän. Pojilla hoitoon ohjautuminen viivästyy tyttöjä pidemmälle. 14 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Nuorista Suomessa 2008-2009 15
Nuorten vapaa-aika Vapaa-aika on nuorten omaa aikaa, jolloin he voivat itse päättää, mitä tekevät. Huomattava osa nuorten vapaaajasta kuluu median äärellä, ystävien seurassa tai viihteen ja kulttuurin parissa. Nuoret ovat yleisesti ottaen varsin tyytyväisiä vapaa-aikaansa. Nuorisobarometriin 2007 vastanneiden nuorten vapaa-ajalleen antamien arvosanojen keskiarvo oli 8,1. Internet on noussut nuorille tärkeimmäksi ja mieluisimmaksi mediaksi. Se on ohittanut nuorten keskuudessa television. Sanomalehdet ja radio sijoittuvat seuraaviksi ennen aikakauslehtiä. Vielä 2000-luvun alussa Internetin keskimääräinen käyttöaika oli nelisen tuntia viikossa nykyisen kahdeksan tunnin sijaan. Tätäkin suurempi muutos on tapahtunut 15 24-vuotiaiden netin käytössä. Se on kasvanut vajaasta viidestä tunnista kahteentoista tuntiin viikossa. Pojat käyttävät internetiä enemmän kuin tytöt. Alle 17-vuotiailla Internetin tärkeimmät käyttötarkoitukset ovat sähköpostin lukeminen, pikaviestipalvelut sekä pelien pelaaminen. Internetin kasvavan sosiaalisuuden myötä kodin ja koulun vastuu nuorten medialukutaidon kehittämisessä kasvaa. 10-24 -vuotiaat suomalaisnuoret katsoivat televisiota vuonna 2007 päivittäin keskimäärin puolitoista tuntia. Aika on yhdeksän minuuttia vähemmän kuin vuonna 2006. Suomalaiset nuoret käyttävät eurooppalaisittain verrattuna paljon aikaa lukemiseen. Tyttöjen ja poikien väliset erot ovat kuitenkin huikeat: 15-19 -vuotiaista tytöt käyttävät lukemiseen yli 35 minuuttia päivässä, kun pojilla lukemiseen kuluu hieman alle 15 minuuttia. Lehtiä lukee päivittäin lähes kolmannes nuorista, viikonloppuisin yli puolet. Vaikka paperilehtien lukemiseen käytetty aika onkin vähentynyt, käyttävät nuoret yhä enemmän aikaa sanomalehtien verkkosivujen parissa. Liikuntavammaisten lasten ja nuorten kohdalla toverikulttuurin luomista ja itsenäistymistä saattaa vaikeuttaa se, että läsnä on jatkuvasti avustavia ja ohjaavia aikuisia. Myös pitkittynyt riippuvuussuhde vanhemmista voi rajoittaa ikätovereihin kiintymistä ja harrastustoimintaa. Monikulttuurisilla nuorilla nuorisotoimintaan osallistumisen yhtenä esteenä puolestaan on nuorten kokemus tai mielikuva muiden nuorten ja ohjaajien ennakkoluuloisuudesta. Nuorten syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat Nuorten enemmistön hyvinvointi on lisääntynyt, mutta vähemmistöllä (15-20 %) pahoinvointi lisääntyy. Vaikeat ongelmat kasaantuvat pienelle vähemmistölle (3-5 %), jonka ongelmat ovat hyvin vakavia. Sisäministeriö on nostanut syrjäytymisen maamme kaikkein keskeisimmäksi sisäiseksi uhaksi. Erityishuomio on nimenomaan lasten ja nuorten syrjäytymisessä ja ongelmien periytymisessä sukupolvelta toiselle. On laskettu, että nuorena syrjäytyvän henkilön yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset ovat hänen elinkaarensa aikana 1,2 miljoonaa euroa. Syrjäytyminen liittyy oleel lisesti kou lutuksen keskeytymiseen, sillä vähintään toisen asteen koulutus on usein ratkaisevaa työn saamisessa. Peruskoulun päättötodistus jää saamatta pariltasadalta nuorelta vuosittain. Ammatillisen koulutuksen keskeytti lukuvuonna 2005-2006 runsas yhdeksän prosenttia, ammattikorkeakoulun runsas kuusi prosenttia, yliopistokoulutuksen lähes viisi prosenttia ja lukion kaksi prosenttia opiskelijoista. Miehet keskeyttivät koulutuksen naisia useammin. Syrjäytymisvaarassa tai tilastoinnin ulkopuolella olevien nuorten määrää on selvitetty monin tavoin. Laskelmat ovat vaihdelleet 14 000 ja 100 000 välillä. Tilastokeskuksen arvion mukaan vuoden 2005 lopussa oli rekisteritietoihin pohjautuvan tilastoinnin ulkopuolisia nuoria noin 20 000. Heistä 14 000 ei ollut suorittanut peruskoulun jälkeistä tutkintoa vuoden 2005 loppuun mennessä. Stakesin (2008) selvityksen mukaan syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria on ainakin 65 000. Stakes määrittelee syrjäytymisen kovaksi ytimeksi kodin ulkopuolelle sijoitetut alaikäiset, joita oli 2005 runsaat 15 000. Tämän joukon arvioidaan kasvavan joka vuosi. Syrjäytymisvaarassa oleviin lasketaan myös avohuollon piirissä olevat eli lastensuojelun kohteena olevat lapset ja nuoret. Heitä oli vuonna 2005 Stakesin mukaan 59 100. Stakes näkee myös nuorten mielenterveysongelmat syr jäytymisennustee na. Yksi syy nuorten pahoinvoinnille on yksinäisyys. Monet nuoret kokevat saavansa liian vähän huomiota vanhemmiltaan. Kavereita voi olla, mutta kukaan ei tunnu kuuntelevan tai tärkeistä asioista ei voi puhua. Yksinäinen nuori voi oireilla esimerkiksi olemalla levoton, tottelematon ja tehdä kaikenlaista kiusaa, esimerkiksi näpistelemällä tai töhrimällä tai muuten vahingoittamalla omaisuutta. Pitkään jatkunut yksinäisyys voi johtaa myös epätoivoisiin tekoihin, kuten väkivaltaan, päih- 16 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Nuorista Suomessa 2008-2009 17
teiden vakavaan väärinkäyttöön ja toisaalta myös itsetuhoisuuteen. Häiriösuuntautuneille kohdennettujen palveluiden, kuten esimerkiksi lasten ja nuorten psykiatrian, lastensuojelun sijoituksen kodin ulkopuolelle ja erityisopetuksen, käyttö on kasvanut nopeasti. Stakesin tutkijaprofessori Matti Rimpelä arvioi vuonna 2008, että em. asiakkuudet ovat 2-4 kertaa yleisempiä kuin 1990-luvun alussa. Vammaisuuteen liittyy usein yksinäisyys, joka kuormittaa mielenterveyttä ja jaksamista lisäten masennuksen todennäköisyyttä. Esteellisissä paikoissa sijaitsevat mielenterveys- ja päihdepalvelut tai psykiatrisen sairaalan henkilökuntaresurssien puute kyseenalaistavat usein henkisen avun saannin vaikeavammaisille. Uudessa asuinmaassa maahanmuuttajien omaan kulttuuriin voi kohdistua muutospaineita. Ympäristössä, jonka normit vaikuttavat pakottavilta ja mukauttavilta, saattaa omasta kulttuurista nousta esiin tekijöitä, joihin turvaudutaan voimakkaammin kuin lähtömaassa. Maahanmuuttajanuorten kasvua määrittää lapsuuden ja aikuisuuden välimaastossa kasvamisen lisäksi kasvu kahden tai useamman kulttuurin välissä. Suurimmassa syrjäytymisvaarassa ovat erityisesti ne maahanmuuttajanuoret, jotka irtaantuvat sekä uuden kotimaansa että lähtömaansa ja perheidensä jäsenyydestä. nuorista kasvoi vuosien 2005 ja 2007 välillä. 14-vuotiaista raittiita on 60 prosenttia, 16-vuotiaista noin neljännes. Myös toistuva alkoholin käyttö ja humalajuominen ovat edelleen vähentyneet. Poikkeuksen muodostavat kuitenkin 18-vuotiaat miehet. Mikäli tätä kehitystä ei pystytä katkaisemaan, alkoholin aiheuttamat sosiaaliset ja terveydelliset haitat tulevat lisääntymään varttuneimpien nuorten keskuudessa. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan huumeiden käyttö ei enää 2000-luvun alun jälkeen ole kasvanut. On merkkejä jopa siitä, että huumeiden käyttö olisi vähentynyt. Joskus elä mänsä aikana huumeita kokeilleiden osuus on pysynyt hyvin vakaasti 11 ja 12 prosentin tienoilla. Merkille pantavaa on se, että alle 25-vuotiaiden huumekokemukset ovat vuoden 2003 jälkeen vähentyneet. Tämä voidaan tulkita siten, että valistuskampanjat ovat ainakin osin tuottaneet tulosta. Nuorten päihteiden käyttö Nuorten tupakkatuotteiden ja päihteiden käytön kehityksessä on tapahtunut myönteistä kehitystä vuosina 2005-2007. Tupakkaa kokeillaan yhä vanhempana ja päivittäinen tupakointi aloitetaan vanhempana kuin aikaisemmin. Alkoholin kulutus Suomessa on ollut kasvussa viimeisten kymmenen vuoden ajan, ja erityisen voimakkaasti kulutus kasvoi vuonna 2004 alkoholiverouudistuksen jälkeen. Kulutuksen kasvusta huolimatta nuorille suunnatut raittiuskampanjat näyttävät tuottavan tulosta, sillä raittiiden osuus 18 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Nuorista Suomessa 2008-2009 19
Nuoret yhteiskunnallisina toimijoina Nuoret, järjestöt ja vapaaehtoistoiminta Lähes kaikilla nuorilla (92 %) on jokin harrastus, suurin osa järjestöharrastuksista liittyy urheiluun (40 %). Muissa nuorisojärjestöissä, joihin myös poliittiset nuorisojärjestöt tutkimuksessa kuuluvat, toimii 5 prosenttia nuorista. Vapaaehtoistoiminnan käsite on muuttumassa, mutta valmius vapaaehtoitoimintaan ei suinkaan ole laskusuunnassa, päinvastoin. Vapaaehtoisuuden uusia muotoja, kuten virtuaalivapaaehtoisuutta, lyhytkestoisia projekteja ja globaalia vapaaehtoisuutta tarkasteltaessa vapaaehtoistoiminta on jopa lisääntynyt. Nuoret keskittävät vapaaehtoistoimintansa yhä laajempiin kokonaisuuksiin. Globaalivapaaehtoisuus on korostunut ja projekteissa suosituimpia ovat yleismaailmalliset asiat. Esimerkiksi asuinalueyhdistyksissä toimiminen on nuorten keskuudessa keskimääräistä vähäisempää. Sen sijaan nuoret toimivat lapsi- ja nuorisotyön, urheilun, luonnonsuojelun ja kulttuurin parissa. Myös ihmisoikeudet ja sosiaalityö kiinnostavat. Kattavaa tilastotietoa vapaaehtoistoiminnasta on tarjolla vuodelta 2002, jolloin keskimääräinen suomalainen käytti vapaaehtoistyöhön 17,5 tuntia kuukaudessa. Nuorten osallistuminen vapaaehtoistoimintaan oli vielä yleisempää, yli 19 tuntia kuukaudessa. Suomalaisnuorista kaksi viidestä olisi valmis vapaaehtoistyöhön, jos sitä heiltä pyydettäisiin. Vain 25 prosenttia kieltäytyisi ehdottomasti myös pyydettäessä. Tiedonkulku on jo kauan näyttänyt olevan esteenä vapaaehtoistoiminnan yleistymiselle. Uusia muotoja haetaan jatkuvasti ja haasteena järjestöillä on löytää ja rekrytoida nuoret, joita ei vielä ole tavoitettu mukaan toimintaan. Nuorista 40 prosenttia ei tunne merkittävimpien järjestöjen toimintaa ja 32 prosenttia kokee järjestöt etäisiksi. Vain 8 prosenttia lukiolaisista kokee jonkun kansalaisjärjestön itselleen tärkeäksi. Riittämättömät kuljetuspalvelut sekä järjestötilojen tai kokoontumispaikkojen esteettömyyden puute saattavat vaikeuttaa vammaisen nuoren osallistumista haluamiinsa harrastuksiin. Vammaisten nuorten riippuvuutta vanhemmista lisää se, jos vammaisen nuoren avuntarpeeseen vastataan perheenjäsenelle myönnettävällä omaishoidon tuella eikä henkilökohtaisella avustajalla perheen ulkopuolelta. Vuonna 2005 tehdyn tutkimuksen mukaan noin 60 prosenttia monikulttuurista nuorista osallistui järjestötoimintaan. Noin 10 prosenttia Nuoret ja vaikuttaminen Elämäntapavaikuttaminen on yhä tärkeämpi vaikuttamismuoto nuorten keskuudessa. Henkilökohtaiset valinnat politisoidaan. Kulutusvalinnoilla vaikutetaan lähipiirin mielipiteisiin ja pienilläkin teoilla uskotaan vaikutettavan laaja-alaisesti. Lisäksi kulutusvalinnoilla koetaan rakennettavan omaa minäkuvaa. Perinteinen vaaleissa äänestäminen on nousemassa hitaasti aallonpohjasta. Alimmillaan nuorten äänestysaktiivisuuden on arvioitu olleen vuoden 1999 eduskuntavaaleissa, joissa nuorista vain hiukan yli puolen arvioidaan äänestäneen. Vuonna 2003 luku oli jo 54 prosenttia. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa äänestysprosentin arvioidaan olleen 56 prosenttia. Alhaisista luvuista huolimatta äänestäminen on nuorista osallistui monikulttuurisuusyhdistysten toimintaan, selkeästi suurin osa satunnaisesti urheiluseurojen toimintaan. Monet tutkimukseen osallistuneista monikulttuurisista nuorista katsoivat toimintaan osallistumisen kautta vaikuttamisen melkoisen epätodennäköiseksi: noin 80 prosenttia nuorista oli sitä mieltä, että järjestötoiminnalla ei ole todellista vaikutusta olemassa oleviin asioihin. Arviot nuorten äänestämisestä eduskuntavaaleissa (suluissa yleinen äänestysprosentti) 1991 59 % (72,1 %) 1999 53 % (68,3 %) 2003 54 % (69,7 %) 2007 56 % (67,9 %) edelleen yleisin tapa vaikuttaa yhteiskunnallisesti. Vuonna 2005 julkaistuun Maahanmuuttajien elämää Suomessa - tutkimukseen osallistuneista Suomessa asuvista 20-24 -vuotiaista maa hanmuuttajanuorista 27 prosenttia oli äänestänyt vaaleissa. 61 prosenttia nuorista ilmoitti kuitenkin seuraavansa syntymämaansa asioita. 20 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Nuorista Suomessa 2008-2009 21
Turun yliopiston tekemän kansalaisten poliittista tietämystä luotaavan tutkimuksen mukaan lukiolaisilla on keskimääräistä suomalaista korkeampi poliittinen tietotaso, kun taas ammattikoululaisten tietotaso on keskiarvoa alhaisempi. Tietotasosta riippumatta lukiolaisten äänestysinto on keskimääräistä huomattavasti alhaisempi, vain 40 prosenttia lukiolaisista pitää äänestämistä tärkeänä. Ammattikouluissa äänestämistä tärkeänä pitää 20 prosenttia opiskelijoista. Keskimäärin 65 prosenttia suomalaisista pitää äänestämistä tärkeänä. Tieto ei siis välttämättä johda osallistumiseen. Politiikan tietämyksessä havaitut puutteet ovat samat koulutustaustasta riippumatta. Kaikille ryhmille vaikeimpia teemoja ovat vaalitapojen tarkka tuntemus ja EU-asiat. Parhaiten taas tunnetaan eduskunnan kokoonpano, vaaleilla valittavat päätöksen tekijät ja toimikausien pituudet. Tietämyksen lisäksi politiikan tietämys -tutkimuksessa tutkitaan vaikuttamismuotoja. Uusina vaikuttamistapoina perinteisen äänestämisen rinnalle ovat nousseet sähköiset vaikuttamiskanavat, kuten Internet-kyselyt, adressit ja keskustelupalstat. Radikaalimmat vaikuttamismuodot, kuten mielenosoitukset, protestit ja muu kansalaisaktivismi eivät kiinnosta tutkimukseen osallistuneita nuoria. Ajankohtainen on myös keskustelu äänestysikärajan alentamisesta 16 vuoteen. Ministeri on asettanut työryhmän selvittämään ikärajan alentamista ja useat tahot ajavat asiaa aktiivisesti. Nuorisobarometrin mukaan nuoret itse eivät kuitenkaan ole muutoksen kannalla. Erityisesti jo äänioikeutetut nuoret vastustavat ikärajan alentamista. 15-17 -vuotiaat nuoret ovat innokkaammin uudistuksen kannalla. Vuoden 2004 kunnallisvaaleissa ehdokkaista nuoria (18-29 v.) oli 12,6 prosenttia (yhtennsä 5037; miehiä 2452 naisia 2585) ja valituista nuoria oli 5,9 prosenttia (yhtennsä 706; miehiä 375 naisia 331). Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa nuoria ehdokkaita oli 289 (14,4 %), joista miehiä 157 ja naisia 132. Valituksi tuli 2 (1 %), joista molemmat miehiä. Osittain näitä tuloksia voidaan selittää nuorten alhaisella äänestysprosentilla. Usko poliittiseen järjestelmään ja sen instituutioihin on jo pidemmän aikaa ollut nousussa. Tuorein nuorisobarometri vahvistaa trendin todentamalla luottamuksen hallitukseen olevan nousussa. Tämä voidaan kuitenkin tulkita osana laajempaa luottamuksen kasvua kohti poliittisia instituutioita. Poliittisiin puolueisiin paljon luottavia oli silti vain 3 prosenttia. Usko omiin vaikuttamismahdollisuuksiin kuntatasolla on laskussa. Erityisesti kaupungeissa ja pääkaupunkiseudulla suuntaus on selvä. Pienissä kunnissa ja taajaan asutuilla alueilla vaikuttamismahdollisuudet koettiin paremmiksi. Ero selittyy kunnan koolla, ei maantieteellisesti. Myös ikä on merkittävä muuttuja. Alle 20-vuotiaat kokivat vaikuttamismahdollisuutensa paremmiksi kuin yli 20-vuotiaat. Nuorten vaikuttajaryhmiä (nuorisovaltuustoja, nuorisofoorumeita jne.) on noin puolissa Suomen kunnista. Vuonna 2006 voimaan astuneen Nuorisolain mukaan nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa. Useat kunnat hoitavat tämän nuorisolain 8 : n mukaisen kuulemisen nuorten vaikuttajaryhmän kautta. Myös Internetpalvelu www.aloitekanava.fi on otettu käyttöön noin 30 kunnassa. Palvelu laajenee jatkuvasti ja aloitteiden lisäksi palvelussa on nyt myös kunta kuulee -osio, jonka avulla kunnan valmisteilla olevista asioista voidaan kuulla nuoria internetin välityksellä. Noin kolmanneksella Suomen kunnista nämä erilaiset kuulemisvälineet ovat jo monipuolisia, yhdellä kolmanneksella vielä puutteellisia. 22 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Nuorista Suomessa 2008-2009 23
Nuorisotyö Suomessa Mitä on nuorisotyö Kuka tekee nuorisotyötä Perusnuorisotyötä tekevät kunnalliset nuorisotyöntekijät. Nuorisotyössä on kyse kasvatuksesta ja nuoren inhimillisestä kasvusta yhteiskunnan jäsenenä. Nuorisotyön perustehtävinä ovat sosiaalinen vahvistaminen ja aktiivisen kansalaisuuden edistäminen. Se on toimintaa kahden ääripään, nuorten syrjäytyneisyyden ja nuorten aktiivisen kansalaisuuden välisessä tilassa. Tämä ei ole mahdollista ilman eri toimijoiden vuorovaikutusta ja tietoisesti rinnakkaista roolia yhteisten tavoitteiden toteuttamisessa. Kunnan nuorisotyön keskeisiä kumppaneita ovat seurakuntien ja kansalaisjärjestöjen nuorisotyö, liikunnan ja kulttuurin toimijat, koulut, työvoima- ja elinkeinotoimi sekä sosiaali- ja terveystoimi. Kuntien tekemää nuorisotyötä täydentävät kuntien tukemat nuorisoalan tai nuorten järjestöt tai ryhmät. Nuoret ovat tekemisissä nuorisotyöntekijän kanssa vapaa-ajallaan. Nuorisotyössä kontaktit ovat usein epämuodollisia ja ne syntyvät nuoren omien toiveiden ja tarpeiden mukaisesti, sen mukaan minkä nuori valitsee ja kokee omakseen. Nuorisotyön laajan yhteistyön luonne vaatii nuorisotyöntekijöiltä ammatillista osaamista ja asiantuntemusta. Nuorisotyön toteuttamisesta vastaavat valtio ja kunnat, jotka pyrkivät nuorisotyöllä parantamaan nuorten elinoloja ja luomaan edellytyksiä nuorten kansalaistoiminnalle. Alueellinen nuorisotoimi sijoittuu lääninhallitusten sivistysosastoille. Lääninhallitukset ovat asettaneet asiantuntijaelimikseen alueellisia nuorisoasiainneuvostoja. Opetusministeriö tulosohjaa ja resursoi läänien nuorisotyötä. Kunnat huolehtivat nuorten paikallisyhdistysten ja toimintaryhmien avustamisesta, nuorisotilojen ylläpidosta sekä erityisnuorisotyöstä. Nuorisotyön toteuttamisesta kunnat vastaavat yhdessä nuorisoyhdistysten ja muiden nuorisotyötä tekevien yhteisöjen kanssa. Yhdenvertaisuuden haaste Yhdenvertaisuus on teema, joka haastaa nuorisotyön huomioimaan moninaisuutta entistä laajemmin. Monikulttuurisesta nuorisotyöstä on olemassa tutkimustietoa sekä nuorisotyötä tekevien että monikulttuuristen nuorten näkökulmasta. Tutkimustietoa ei vielä ole siitä, miten yhdenvertaisuus toteutuu nuorisotyössä esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tai eri tavoin vammaisten nuorten kohdalla. Yhdenvertaisuuden toteutuminen nuorisotyön käytännöissä ja toimintaperiaatteissa koskettaa kaikkia nuoria, nuorisotyön ammattilaisia ja vapaaehtoistoimijoita. Nuorisotyössä on jo olemassa hyviksi todettuja käytäntöjä, jotka tukevat monikulttuuristen nuorten osallistumista nuorisotoimintaan. Monikulttuuristen nuorten osallistumista Kuntien nuorisotoimen palveluksessa on noin 3400 henkilöä, joista osalla on myös muita kuin nuorisotyöllisiä tehtäviä. Kuntien nuorisotyössä tehdään noin 1500 henkilötyövuotta, joten nuorisotyön ydintehtävissä työskentelee noin 1700 henkilöä. Nuorisotiloja on 1100. Nuorten työpajoja on 240, joista kaikki eivät ole nuorisotoimen alaisuudessa. Ruohonjuuritasolla nuorisotyötä tekevät kuntien lisäksi seurakunnat ja järjestöt. Seurakuntien lapsi- ja nuorisotyössä tehdään 1400 henkilötyövuotta ja sen vapaaehtoisverkoston piirissä arvioidaan olevan noin 30 000 vapaaehtoista. Järjestöissä on arveltu olevan 500 palkallista, varsinaista nuorisotyötä tekevää työntekijää, ja järjestöjen vapaaehtoisverkostoon on arvioitu kuuluvan 50 000 100 000 vapaaehtoista. tukevan nuorisotyön osaamista ja valmiuksia on kuitenkin vaihtelevasti eikä ns. hyvistä käytännöistä ole muodostunut vielä nuorisotyöhön kuuluvia normaaleja käytäntöjä tai työtapoja. Yhdenvertaisuuden toteutuminen ja moninaisuuden huomioiminen haastavat nuorisotyön lisäksi myös suomalaisen yhteiskunnan. Eri tutkimukset ovat osoittaneet, että monikulttuuristen nuorten yhteiskunnallisissa jäsenyyksissä tapahtuu katkoksia kun tarkastellaan nuorten arkielämää, kansalaisuutta, viranomaissuhteita, identiteettiä, osallistumista ja osallisuutta. Suomen romanilasten ja nuorten sekä saamelaislasten ja nuorten oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin ovat uhattuina mm. puutteellisen varhaiskasvatus- ja kouluopetuksen vuoksi. Vammaispalvelulain mukaisen hen- 24 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Nuorista Suomessa 2008-2009 25
ki lökohtainen avustaja -järjestelmän tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä. Vaikeavammaiselle nuorelle henkilökohtainen avustaja mahdollistaa itsenäistymisen lapsuudenkodista, liikkumisen vapauden ja yhteiskunnallisen osallistumisen. hin, lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman täytäntöönpanoon sekä syrjäytymisen ehkäisyyn mm. nuorten työpajoissa. Valtion tuki nuorisotyölle pienentyi 1990-luvulla. Vuonna 1990 nuorisotyön osuus Veikkauksen tuotosta oli 12,1 prosenttia, mutta vuonna 2001 enää vain 5,2 prosenttia. Osuuden pienentyminen johtui pääosin kirjastojen valtionosuuksien siirrosta katettavaksi Veikkauksen tuotosta eikä valtion budjettivaroista. Päätetyn tuotonjakolain mukaisesti nuorisotyön osuus Veikkauksen tuotosta on nyt 9 prosenttia. Viime vuosina valtion tuki nuorisotyölle on kasvanut selkeästi. Vuonna 2005 päästiin vihdoin samalle tasolle millä nuorisotyön budjetti oli ennen lamaa vuonna 1990. Veikkaustuotoista jaetaan vuonna 2009 urheilun ja liikuntakasvatuksen edistämiseen 27 prosenttia, nuorisotyön edistämiseen 9,7 prosenttia, tieteen edistämiseen 18,8 prosenttia ja 41,5 prosenttia taiteen edistämiseen. Vuonna 2009 valtio jakaa nuorisotyömäärärahoina 52,2 miljoonaa euroa (vuonna 2001 jaettiin 11 milj. ). Tämä on noin 0,1 prosenttia valtion koko budjetista (vuonna 2001 osuus oli 0,06 prosenttia). Nuorisojärjestöjen valtionavustukset Valtion tuki nuorisotyölle Valtion tuki nuorisotyölle tulee pääosin Veikkauksen tuotosta. Nuorisotyön ohella Veikkauksen tuottoa ovat jakamassa kulttuuri, tiede ja liikunta. Kirjastolaitosta rahoitetaan osittain Veikkauksen tuotosta vuoteen 2009 saakka. Eduskunta on hyväksynyt tuotonjakolain, ja kirjastomäärärahojen siirron valtion budjetin lakisääteisiin menoihin. Nuorisotoimialalla on kolme päätulosaluetta, jotka ovat aktiivisen kansalaisuuden edistäminen, nuorten sosiaalinen vahvistaminen ja nuorten kasvu- ja elinolojen parantaminen. Nuorisotyölle tuleva tuki on tarkoitettu nuorisotyötä tekeville kansalaisjärjestöille, kunnissa tehtävälle nuorisotyölle, valtakunnallisten nuorisokeskusten toiminnan tukemiseen, nuorisotutkimuksen edistämiseen sekä nuorten kansainvälisen toiminnan tukemiseen ja nuorison verkkomedioihin sekä nuorten tieto- ja neuvontapalvelui- Nuorisojärjestöille ja nuorisotyötä tekeville järjestöille kohdennetut valtionavustukset tippuivat jyrkästi lamavuosina. Alimmillaan ne olivat vuonna 1993, jolloin järjestöavustukset putosivat 4,8 miljoonaan euroon. Kirjastojen avustusten siirtäminen Veikkausvoittovaroista budjettirahoitukseen on mahdollistanut myös nuorisojärjestöjen valtionavun ripeän kasvun 2000- luvulla. Järjestöjen valtionavustukset ovat vuonna 2009 yhteensä 14 miljoonaan euroa. Se on 27 prosenttia vuoden 2009 nuorisotyön osuudesta valtion budjetista. 26 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Nuorista Suomessa 2008-2009 27
Kuntien valtionosuudet nuorisotyöhön Kunnille kohdistettujen nuorisotyön järjestämiseen tarkoitettujen valtionosuuksien maksatusperusteissa tapahtui muutos vuonna 1993. Tuolloin siirryttiin nuorisotyöstä kunnalle aiheutuvien kulujen korvaamisesta asukaslukuun perustuvaan avustukseen. Tämän käyttämisessä kunnat saavat käyttää omaa harkintavaltaansa. Käytännössä tämä on merkinnyt sitä, että kunta on saanut järjestää nuorisotoimen hoitamisen ja organisoinnin haluamallaan tavalla. Useissa kunnissa tämä merkitsi rajuja leikkauksia nuorisotoimen resursseihin. Täysin vapaasta harkintavallasta siirryttiin vuonna 1997 tilanteeseen, jossa kunnat velvoitettiin käyttämään nuorisotyöhön tarkoitetut valtionosuudet nuorisotyön ja -toiminnan toimintaedellytysten turvaamiseen. Kunnille myönnettävät valtionosuudet nuorisotyöhön pienenivät 1990-luvulla 71 miljoonasta markasta (6,5 milj. ) noin 37 miljoonaan markkaan (3,4 milj. ) vuonna 2000. Lain Veikkauksen edunsaajista tultua voimaan kunnille myönnetyt valtionosuudet ovat jälleen lähteneet nousuun ja vuonna 2009 valtio osoittaa niihin 7,54 miljoonaa euroa. Lisäksi kuntien nuorisotilojen rakentamiseen osoitettiin varoja valtion budjetista 2 miljoonaa euroa. Vuonna 2009 valtionosuutta kunnalliselle nuorisotoiminnalle ehdotetaan nostettavaksi 14 euroon alle 29 - vuotiasta kuntalaista kohden. Kuntien nuorisojärjestöille myöntämät avustukset Nuorisojärjestöt toteuttavat kunnissa nuorisolain mukaista nuorisotoimintaa, jolla tarkoitetaan nuorten kasvua ja kansalaisvalmiuksien edistävää kansalaistoimintaa. Kansalaistoiminnan tu kemiseen kunnat osallistuvat myöntämällä vuosittain avustuksia nuorisojärjestöille. 1990-luvulla avustusten määrä aleni aina vuoteen 1996 asti, minkä jälkeen summat ovat kasvaneet pikkuhiljaa. Vuonna 1999 nuorisojärjestöjä avustettiin 4,2 miljoonalla eurolla. Vuonna 2006 kuntien tuki nuorisojärjestöille oli 9,8 miljoonaa euroa, millä tasolla se on ollut jo useampia vuosia. Kuntien nuorisomäärärahat Kunnat käyttävät nuorisotyöhön vuonna 2008 noin 160 miljoonaa euroa, joista käyttökustannukset ovat 155 miljoonaa euroa ja investointimenot 5 miljoonaa euroa. Valtionosuus kuntien nuorisotoimien käyttökustannuksista on 4,7 prosenttia. Kunnat käyttävät vuosittain nuorisotyöhön noin 30 euroa asukasta kohden. Valtionosuutta kunnat saavat 13,5 euroa jokaista alle 29 -vuotiasta asukasta kohti. Valtionosuus on nousemassa 14 euroon vuonna 2009. Lama pienensi kuntien nuorisotoimeen sijoittamia summia varsin merkittävästi vuosina 1992-1994. Kuntien nuorisotyöhön käytettävät määrärahat olivat tällöin noin puolta pienemmät verrattaessa niitä esimerkiksi 1990-luvun alkuvuosien vastaaviin summiin. Vuosina 1998-2008 nuorisotoimen varat ovat osoittaneet nousemisen merkkejä. 28 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Nuorista Suomessa 2008-2009 29
Lähteet Nuorten määrä Kansaneläkelaitoksen kuntoutustilasto 2006 Konttinen, J-P: Syrjintä Suomessa. 2006. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2007 Väestöennuste 2007, Tilastokeskus, (www.tilastokeskus.fi) Väestöennuste Kuntaliitto (www.kunnat.net) Väestöennuste 2007, Tilastokeskus, (www.tilastokeskus.fi) Nuorten pääasiallinen toiminta Suomen tilastollinen vuosikirja 2007, Tilastokeskus, (www.tilastokeskus.fi) Nuorten työttömyys Autio, Minna; Eräranta, Kirsi ja Myllyniemi, Sami (toim.): Polarisoituva nuoruus. Nuorten elinolot -vuosikirja 2008. Nuorisotutkimusseura, Nuorisoasiain neuvottelukunta ja Stakes. Harinen, Päivi & Niemelä, Heli: Nuorten maahanmuuttajien elämää ja kokemuksia. Teoksessa Paananen, Seppo (toim.): Maahanmuuttajien elämää Suomessa. Tilastokeskus, 2005. Koskinen, Katri (toim.): Kiinni elämässä Oivalluksia ja onnen pilkahduksia. Invalidiliiton julkaisusarja 2008. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma Myllyniemi, Sami: Perusarvot puntarissa. Nuorisobarometri 2007. Opetusministeriö, Nuorisotutkimusverkosto, Nuora. Suomen Asiakastieto (www.asiakastieto.fi) Suomen tilastollinen vuosikirja 2007, Tilastokeskus (www.tilastokeskus.fi) VANE:n arvio Korkeakoulutettujen esteettömät työmarkkinat seminaari 26.2.2008 Nuorten toimeentulo Autio, Minna; Eräranta, Kirsi ja Myllyniemi, Sami (toim.): Polarisoituva nuoruus. Nuorten elinolot -vuosikirja 2008. Nuorisotutkimusseura, Nuorisoasiain neuvottelukunta ja Stakes. Finanssialan Keskusliiton nuorisotutkimus 2008. Hallituksen vammaispoliittinen selonteko, Sosiaali- ja terveysministeriö (www.stm.fi) Ilmonen, Mervi; Hirvonen Jukka ja Manninen, Rikhard: Nuorten asuminen 2005, Suomen Ympäristö 812, Ympäristöministeriö. Suomen Asiakastieto (www.asiakastieto.fi) Tulonjakotilasto, Tilastokeskus (www.tilastokeskus.fi) Toimeentulotuki 2008, Stakes (www.stakes.fi) Nuorten asuminen ja muuttoliike Asunnottomat 2007. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n selvityksiä 3/2008. Hallituksen vammaispoliittinen selonteko, Sosiaali- ja terveysministeriö (www.stm.fi 18.6.2008) Ilmonen, Mervi; Hirvonen Jukka ja Manninen, Rikhard: Nuorten asuminen 2005, Suomen Ympäristö 812, Ympäristöministeriö. Lehtonen, Leena ja Salonen, Jari: Asunnottomuuden monet kasvot, Suomen Ympäristö 3/2008, Ympäristöministeriö. Nuorten terveys ja liikkuminen Koskinen, Katri (toim.): Kiinni elämässä Oivalluksia ja onnen pilkahduksia. Invalidiliiton julkaisusarja 2008. Luopa, Pauliina; Pietikäinen, Minna ja Jokela, Jukka: Kouluterveyskysely 1998-2007: Nuorten hyvinvoinnin kehitys ja alueelliset erot. Stakes, raportteja 23/2008. Oikeuspoliittinen tutkimuskeskus (www.optula.om.fi) Nuorten vapaa-aika Harinen, Päivi: Mitähän tekis? Monikulttuuriset nuoret, vapaa-aika ja kansalaistoimintaan osallistuminen tutkimushankkeen väliraportti. 2005. Koskinen, Katri (toim.) 2008: Kiinni elämässä Oivalluksia ja onnen pilkahduksia. Invalidiliiton julkaisusarja. Sanomalehtien liiton tutkimus vuodelta 2007 Suomen tilastollinen vuosikirja 2007, Tilastokeskus, (www.tilastokeskus.fi) TV-mittaritutkimus, Finnpanel Oy (www.finnpanel.fi) Web & Mobile Tracking 1/2008 -tutkimus, Taloustutkimus. Nuorten syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat Koskinen, Katri (toim.): Kiinni elämässä Oivalluksia ja onnen pilkahduksia. Invalidiliiton julkaisusarja 2008. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma. Opetusministeriö 2007. Niemelä, Heli: Erottautumista ja ystävyyttä. Somalialaistyttöjen käsityksiä ja kokemuksia suomalaisista tytöistä. Teoksessa Harinen, Päivi (toim.): Kamppailuja jäsenyyksistä. Etnisyys, kulttuuri ja kansalaisuus nuorten arjessa. Nuorisotutkimusverkosto. Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 38, 2003. Stakes (www.stakes.fi) Tilastokeskus (www.tilastokeskus.fi) Nuorten päihteiden käyttö Sosiaali- ja terveysministeriö (www.stm.fi) Stakes (www.stakes.fi) Nuorisotutkimusverkosto (www.nuorisotutkimusseura.fi) Nuoret, järjestöt ja vapaaehtoistoiminta Elo, Kimmo: Suomalaisten politiikka-tietämys kansainvälisessä vertailussa. Keskeneräinen tutkimus, tiedot 11.6.2008 verkkosivulta: http://www.soc.utu.fi/projektit/valtio-oppi/politiikkatietämyt/index.php Harinen, Päivi: Mitähän tekis? Monikulttuuriset nuoret, vapaa-aika ja kansalaistoimintaan osallistuminen -tutkimushankeen väliraportti. Helsinki 2005. Kansallinen liikuntatutkimus 2005-2006. Lasten ja nuorten liikunta. Suomen gallup Oy. Koskinen, Katri (toim.): Kiinni elämässä Oivalluksia ja onnen pilkahduksia. Invalidiliiton julkaisusarja 2008. Nylund, Marianne & Yeung, Anne Birgitta (toim.): Vapaaehtoistoiminta anti, arvot ja osallisuus. Vastapaino 2005. Yeung, Anne Birgitta: Vapaaehtoistoiminta osana kansalaisyhteiskuntaa ihanteita vai todellisuutta? Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry 2002. Nuoret ja vaikuttaminen Elo, Kimmo: Suomalaisten politiikka-tietämys kansainvälisessä vertailussa. Keskeneräinen tutkimus, tiedot 11.6.2008 verkkosivulta: http://www.soc.utu.fi/projektit/valtio-oppi/politiikkatietämyt/index.php Harinen, Päivi & Niemelä, Heli: Nuorten maahanmuuttajien elämää ja kokemuksia. Teoksessa: Paananen, Seppo (toim.) 2005: Maahanmuuttajien elämää Suomessa. Tilastokeskus, 2005. Lundbom, Pia: Nuoret yhteiskunnallisina toimijoina. Teoksessa Laitinen, Hanna (toim.): Tule Mukaan! Osallistumisen edellytyksiä järjestötyössä. Sarja C. Oppimateriaaleja 11. Humanistinen ammattikorkeakoulu HUMAK. 2006. Läänien peruspalvelujen arviointi 2008. Myllyniemi, Sami: Perusarvot puntarissa. Nuorisobarometri 2007. Opetusministeriö, Nuori sotutkimusverkosto, Nuora. Nurmela & Pekonen, teoksessa Paakkunainen (toim.): Kyllä politiikalle mutta Nuoret ja eduskuntavaalit 2003. Nuorisotutkimusverkosto & Nuora. Paakkunainen, Kari (toim.): Sukupolvipolitiikka. Nuoret ja eduskuntavaalit 2007. Opetusministeriö, Nuorisotutkimusverkosto, Nuora. Tilastokeskus (www.tilastokeskus.fi) Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto (www. nuva.fi) Kuka tekee nuorisotyötä Petri Cederlöf: Nuorisotoimet rakennemuutoksen kynnyksellä. HUMAK, 2007. Kuntaliitto (www.kunnat.net) Valtion tuki nuorisotyölle Valtiovarainministeriön ehdotus vuoden 2009 talousarvioksi (1.8.2008) Nuorisojärjestöjen valtionavustukset Valtiovarainministeriön ehdotus vuoden 2009 talousarvioksi (1.8.2008) Kuntien valtionosuudet nuorisotyöhön Valtiovarainministeriön ehdotus vuoden 2009 talousarvioksi (1.8.2008) Kuntien nuorisomäärärahat Kuntaliitto (www.kunnat.net) Valtiovarainministeriön ehdotus vuoden 2009 talousarvioksi (1.8.2008) Kuntien nuorisojärjestöille myöntämät avustukset Kuntaliitto 30 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Nuorista Suomessa 2008-2009 31