KIRJALLINEN KYSYMYS 197/2003 vp Alkoholijuomien verotus Eduskunnan puhemiehelle Alkoholin tuontirajoitukset muuttuvat Suomessa vuoden 2004 alusta lähtien. Suomeen saa silloin tuoda muista EU-maista verottomasti 10 litraa väkeviä, 20 litraa aperitiivia ja 90 litraa mietoja viinejä sekä 110 litraa olutta. Jos ja kun Viro liittyy EU:n jäseneksi 1.5.2004, samat tuontimääräykset tulevat voimaan tuotaessa alkoholia myös Virosta. Ellei Suomen alkoholiveroa alenneta EU:n keskitasolle, tuontirajoituksien muutoksen arvellaan johtavan mittavaan viina- ja olutralliin Suomen ja Viron välillä. Alkoholin tuonnin helppouden uskotaan lisäävän myös ravintola-alan harmaata taloutta. Suomen alkoholiverotus on EU:n raskainta. Korkea alkoholi- ja arvonlisävero pitävät ravintoloiden anniskelun alhaisella tasolla ja ohjaavat kulutusta tilastoimattomaan alkoholinkäyttöön. Panimoteollisuus on todennut, että investoinnit Suomeen eivät enää ole järkeviä ja työllisyys alalla heikkenee selkeästi, jos oluen verotus säilyy entisellään. Myös ravintola-alalla on suuri huoli tulevasta verokohtelusta. Maltillistenkin laskelmien mukaan alkoholin matkustajatuonti voi tulevaisuudessa jopa viisinkertaistua. Alkoholin tuonnin rajun kasvun on arvioitu lisäävän alkoholin kokonaiskulutusta ensi vuonna viidenneksen ja kotimaisten alkoholiostojen vähentyvän 25 %. Näin suuri kysynnän lasku heikentää ravintola-alan työllisyyttä lähes 4 000 henkilötyövuotta. Nämä edellä mainitut seikat huomioon ottaen alkoholin verotusta on pakko uudistaa. Alkoholiveroa tulisikin alentaa riittävästi alkoholin matkustajatuonnin hillitsemiseksi ja valtion verotulojen turvaamiseksi pitkällä tähtäimellä. On myös otettava huomioon se tosiasia, että suomalaisten alkoholinkulutuksen ja siitä aiheutuvien haittojen on ennakoitu kasvavan lähivuosina riippumatta siitä, alennetaanko Suomen alkoholiveroa vai ei. Alkoholin verotuksen keventämisellä ei siis ole kulutusta lisäävää vaikutusta. Kysymys on siitä, kuinka paljon alkoholiveron tuotosta halutaan saada kerättyä, sekä siitä, kuinka paljon alkoholin verotusta tulee alentaa, jotta kotimaassa tuotanto ja alkoholielinkeinojen työpaikat säilyisivät. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä alkoholijuomien verotuksen suhteen, että turvataan mm. panimoteollisuuden ja ravintolaalan työpaikkojen edellytykset jatkossa ja ottaen huomioon alkoholin tuontirajoituksista aiheutuvat ongelmat millaisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä harmaan talouden kitkemiseksi erityisesti ravintola-alalla? Versio 2.0
Helsingissä 17 päivänä kesäkuuta 2003 Reijo Paajanen /kok 2
Ministerin vastaus KK 197/2003 vp Reijo Paajanen /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Reijo Paajasen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 197/2003 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä alkoholijuomien verotuksen suhteen, että turvataan mm. panimoteollisuuden ja ravintolaalan työpaikkojen edellytykset jatkossa ja ottaen huomioon alkoholin tuontirajoituksista aiheutuvat ongelmat millaisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä harmaan talouden kitkemiseksi erityisesti ravintola-alalla? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Sisämarkkinoilla vallitsevan periaatteen mukaan yksityiset henkilöt voivat ostaa verollisia tuotteita siinä maassa, jossa he oleskelevat, ja viedä niitä mukanaan toiseen jäsenvaltioon joutumatta siellä enää maksamaan uudelleen veroja. Tämä edellyttää, että matkustaja on tuonut tuotteet mukanaan ja että ne on tarkoitettu hänen henkilökohtaiseen käyttöönsä. Liittyessään Euroopan unioniin Suomi sai oikeuden rajoittaa sisämarkkinaperiaatetta, eli matkustajan toisesta jäsenvaltiosta verolliseen hintaan hankkimien alkoholi- ja tupakkatuomisten määriä, joista ei tarvitse maksaa asianomaisia veroja Suomessa. Rajoitusten voimassaoloa jatkettiin vuoden 1996 lopussa siten, että vuoden 2004 alusta Suomen tulee noudattaa yhteisölainsäädännön edellyttämiä matkustajatuomisia koskevia säännöksiä. Matkustajatuomisten rajoitusten poistamisesta sisämarkkinoilla ja lähes samanaikaisesti tapahtuvasta EU:n laajentumisesta seuraa, että alkoholiveron veropohjan säilyminen Suomessa vaarantuu, alkoholin kulutus kasvaa ja sosiaaliset ja terveysongelmat lisääntyvät kulutuksen kasvun myötä. Valtio voi vaikuttaa ratkaisuillaan siihen, painottuuko kulutuksen lisäys tilastoituun vai tilastoimattomaan alkoholiin. Jos tuontikiintiöitä koskevien muutosten yhteydessä verotusta ei sopeutettaisi, olisi ilmeistä, että tilastoimaton kulutus nousisi matkustajan lisääntyvien tuomisten muodossa. Mikäli verotusta sopeutettaisiin, alkoholin kulutuksen kasvu painottuisi tilastoidun, eli Suomessa verotetun alkoholin kulutukseen. Alkoholin kulutuksen lisääntymisessä ja siitä aiheutuvien sosiaalisten ja terveysongelmien kasvussa ei tule olemaan suurta, eroa aiheutuvatko ne tilastoidun vai tilastoimattoman alkoholin kulutuksen kasvusta. Sen sijaan kansantaloudellisesti ero on suuri. Mikäli alkoholin tilastoimaton kulutus kasvaa tilastoidun kulutuksen sijasta, vaarantuvat paitsi valtion verotulot myös alkoholisidonnaiset työpaikat. Kun Suomessa ensi vuoden alussa ryhdytään noudattamaan sisämarkkinoilla vallitsevaa tavaroiden vapaan liikkumisen periaatetta, on tehtävien selvitysten perusteella löydettävä alkoholiverotuksen osalta sellainen ratkaisu, joka mahdollisimman vähän vaikuttaa verotuottoihin, säilyttää mahdollisimman hyvin alkoholisidonnaiset työpaikat ja aiheuttavat mahdollisimman vähän ongelmia kansanterveyteen. Pyrittäessä turvaamaan ravintola-alan alkoholisidonnaiset työpaikat tulee kuitenkin ottaa huomioon, että valmisteveron osuus alkoholin kuluttajahinnan muodostumisessa on anniskelussa noin 20 prosenttia, kun veron osuus vähittäis- 3
Ministerin vastaus myynnissä on noin 46 prosenttia, joten vaikutus ei ole anniskeluelinkeinolle yhtä merkittävä. Veronalennuksen uskotaan kuitenkin parantavan alan toimintaedellytyksiä, millä on merkitystä työllisyydenkin kannalta. Esittäessä ratkaisua alkoholiverotukseen on otettava huomioon muutosten vaikutukset harmaiden markkinoiden toimintaan. Alkoholin harmaiden markkinoiden toiminnan kannalta keskeinen tekijä on laillisten ja laittomien tuotteiden välinen hintaero. Mikäli laillisesti markkinoilla olevien tuotteiden hintataso on sellainen, että tuotteet ovat kilpailukykyisiä suhteessa harmailla markkinoilla liikkuviin tuotteisiin, harmaiden markkinoiden tuotteiden kysyntä ei kasva ja se voi kääntyä jopa laskuun. Tässä tilanteessa alkoholiverotusta on tarkoitus uudistaa siten, että turvataan verotuotot ja samanaikaisesti minimoidaan kansantaloudelliset ja -terveydelliset haitat. Uudistusta tehtäessä pyritään säilyttämään alkoholiveron veropohja Suomessa ja mahdollistamaan kotimaisten alkoholisidonnaisten yritysten toimintaedellytyksien jatkuminen tavoitteena kansantalouden aktiviteetin kohentuminen ja harmaan talouden laajentumisen estäminen. Ravintolaelinkeinon harmaan talouden kitkemiseksi tullaan lisäksi kehittämään lainsäädäntöä ja viranomaisten yhteistyötä. Helsingissä 14 päivänä heinäkuuta 2003 Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki 4
Ministerns svar KK 197/2003 vp Reijo Paajanen /kok Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Reijo Paajanen /saml undertecknade skriftliga spörsmål SS 197/2003 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta i fråga om beskattningen av alkoholdrycker så att förutsättningarna för arbetsplatser bl.a. bryggeriindustrins och restaurangbranschens kan tryggas i fortsättningen och, med beaktande av de problem som importbegränsningarna för alkohol förorsakar, vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att eliminera den ekonomiska gråzonen i synnerhet inom restaurangbranschen? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt principen för den inre marknaden kan enskilda köpa skattepliktiga varor i det land där de befinner sig och ta dem med sig till en annan medlemsstat utan att behöva betala skatt för dem där på nytt. Detta förutsätter att resenären har haft dessa varor med sig och att de är avsedda för hans personliga bruk. Vid anslutningen till Europeiska unionen fick Finland rätt att begränsa principen för den inre marknaden, dvs. de mängder alkohol- och tobaksprodukter som en resenär skaffar i en annan medlemsstat till skattepliktigt pris, på vilka ifrågavarande skatter inte behöver betalas i Finland. Giltighetstiden för begränsningarna förlängdes i slutet av år 1996 så att Finland från ingången av 2004 skall iaktta de bestämmelser om hemkomstgåvor som gäller i gemenskapslagstiftningen. Slopandet av begränsningarna för hemkomstgåvor på den inre marknaden och den utvidgning av EU som sker ungefär samtidigt leder till att bevarandet av skattebasen för skatt på alkoholdrycker äventyras i Finland, att alkoholkonsumtionen ökar och att sociala och hälsorelaterade problem tilltar i och med den ökade konsumtionen. Staten kan genom sina beslut inverka på huruvida tyngdpunkten i konsumtionsökningen ligger på den statistikförda eller icke statistikförda alkoholen. Om beskattningen inte anpassas i samband med de ändringar som gäller importkvoterna, är det uppenbart att den icke statistikförda konsumtionen kommer att stiga i form av de ökande mängder som resenärerna för med sig. Om beskattningen anpassas, kommer ökningen i alkoholkonsumtionen att domineras av konsumtion av statistikförd alkohol, dvs. alkohol som beskattas i Finland. Vad gäller ökningen i alkoholkonsumtionen och därav föranledda tilltagande sociala och hälsorelaterade problem, kommer det inte att vara någon stor skillnad om problemen beror på ökad konsumtion av statistikförd eller icke statistikförd alkohol. Samhällsekonomiskt sett är skillnaden däremot stor. Ifall den icke statistikförda alkoholkonsumtionen ökar i stället för den statistikförda konsumtionen, äventyras förutom statens skatteinkomster även sådana arbetsplatser som har kopplingar till alkoholen. Då man i Finland vid ingången av 2004 börjar iaktta principen om frihandel, måste man utgående från de utredningar som skall göras finna en sådan lösning i fråga om alkoholbeskattningen som inverkar på skatteinkomsterna så litet som möjligt, bevarar sådana arbetsplatser som har kopplingar till alkoholen så bra som möjligt och förorsakar så få problem som möjligt för folkhälsan. 5
Ministerns svar Vid strävandena att trygga de arbetsplatser som har kopplingar till alkoholen inom restaurangbranschen måste man emellertid beakta att då alkoholens konsumentpris fastställs utgör accisen ca 20 % vid servering, medan accisen i detaljhandeln utgör ca 46 %, vilket innebär att effekten inte är lika stor för utskänkningsbranschen. En skattesänkning förmodas dock förbättra verksamhetsbetingelserna för branschen, vilket har betydelse även för sysselsättningen. Då man föreslår en lösning för alkoholbeskattningen bör man beakta vilka verkningar ändringarna medför för verksamheten inom den grå marknaden. Med tanke på verksamheten inom marknadens gråzon vad gäller alkoholen är den avgörande faktorn prisskillnaden mellan lagliga och olagliga produkter. Om prisnivån för lagliga produkter på marknaden är sådan att produkterna är konkurrenskraftiga i förhållande till produkterna på den grå marknaden, ökar inte efterfrågan på produkter på den grå marknaden utan kan rentav sjunka. I denna situation är avsikten att revidera alkoholbeskattningen så att man tryggar skatteinkomsterna och samtidigt minimerar olägenheterna för samhällsekonomin och för folkhälsan. Vid reformen är avsikten att bevara skattebasen för alkoholaccisen i Finland och bevara verksamhetsbetingelserna för inhemska företag som har kopplingar till alkoholen i syfte att förbättra den samhällsekonomiska aktiviteten och förhindra att den ekonomiska gråzonen utvidgas. I syfte att eliminera den ekonomiska gråzonen från restaurangnäringen kommer man dessutom att utveckla lagstiftningen och samarbetet mellan myndigheterna. Helsingfors den 14 juli 2003 Finansminister Antti Kalliomäki 6