Sakari Oramo, kapellimestari Jane Irwin, mezzosopraano Philomela, valmennus Marjukka Riihimäki Cantores Minores, valmennus Hannu Norjanen Gustav Mahler: Sinfonia nro 3 d-molli altolle, naiskuorolle, poikakuorolle ja orkesterille 100 min I Kräftig, entschieden II Tempo di Minuetto (Sehr mässig) III Comodo (Scherzando, Ohne Hast) IV Sehr langsam Misterioso (O Mensch! Gib acht!) (altto, orkesteri) V Lustig im Tempo und keck im Ausdruck (Es sungen drei Engel) (kuoro, altto, orkesteri) VI Langsam Ruhevoll Empfunden Ei väliaikaa. Konsertti päättyy noin klo 20.45. Suora lähetys YLE Radio 1:ssä ja internetissä (www.yle.fi/rso). 1
Gustav Mahler (1860 1911): Sinfonia nro 3 d-molli (1893 1896) Sinfonian täytyy sisältää kaikki! Mahlerin Sibeliukselle tokaisema lausahdus on luonteenomainen, ja vaikka lauseen myöhemmin kokema arvonnousu esteettiseksi ohjelmajulistukseksi on osittain ansioton, sen kertovuutta ei voi asettaa kyseenalaiseksi. Kannattaa muistaa, että kysymyksessä on poleeminen vastaus Sibeliuksen repliikkiin, jossa tämä sanoi ihailevansa sinfonian lajityypissä erityisesti kirkasta sisäistä logiikkaa. Mahlerin korvissa tuon on täytynyt kuulostaa brahmsilaisittain vanhanaikaiselta, mistä syystä hänen vastauksessaan oli tiettyä kiivautta. Sibelius oli uuden linjansa portilla, ja vaikkei hän vielä tiennyt, mihin kaikkeen sitä kautta aukeaa tie, hän oli jo mielessään tehnyt pesäeron saksalaisen myöhäisromantiikan megalomaaniseen suuntaukseen. Mahler oli tuon suuntauksen sielu. Hänen visionsa kaiken sisällyttämisestä sinfoniaan oli luonteeltaan vahvasti pluralistinen. Siihen kuului yhteen sovittamattomien elementtien mukanaoloa, ristiriidan läsnäolon sietämistä epätoivon rajan yli. Siistillä logiikalla ei ole sen kanssa juuri tekemistä. Tässä mielessä Mahler oli moderni: yhden totuuden diktatuurista luopumisessa hänen ajattelunsa oli samankaltaista kuin 1900-luvun luonnontieteen tai filosofian. Sibelius vaikutti tässä katsannossa konservatiiviselta, sillä hänen modernisuutensa oli toista laatua, ei lopulta välttämättä vähäisempää. Kaikki Mahlerin sinfoniat ovat fin de siècle -ajan ylitsepursuavuuden ilmentymiä, aivan erityisesti toinen, kolmas ja kahdeksas. Koneistot ovat jättimäisiä ja teosten kesto ylittää Schubertin C-duuri-sinfonian taivaalliset mitat mennen tullen. Ohjelmallisia nämä sinfoniat ovat vaihtelevasti: kahdeksannessa keskiaikainen hymni ja Goethen Faustin loppukohtaus säätävät avoimesti suunnan, kun taas toisen ja kolmannen suhteen Mahler muutti myöhemmin mielensä ja halusi poistaa niihin liittyvät ohjelmaselitykset. Kaikissa teosjärkäleissä on mukana laulettu teksti ja siis ihmisääni, toisin sanoen ne ovat Beethovenin yhdeksännen pe- rillisiä ja noudattavat Wagnerin estetiikan prinsiippiä, jonka mukaan vasta runouden siittämänä musiikin muusa voi tulla todella kantavaksi. Päinvastoin kuin Wagner, Mahler ei kirjoittanut tekstejä itse. Pluralistisen katsomuksensa mukaisesti hän haki ne hyvin erilaisista lähteistä. Tärkein oli saksalainen kansanrunous. Hän innoittui voimakkaasti kokoelmasta Des Knaben Wunderhorn (Pojan ihmetorvi) ja sävelsi monia sen runoja yksinlauluiksi, jotka taustoittivat neljää ensimmäistä sinfoniaa. Aikaa on kutsuttu Mahlerin Wunderhorn-kaudeksi. Ensimmäisessä sinfoniassa sitä ennen sävelletyt laulut toimivat teema-aineistona, kuten jossain määrin myös muissa kauden sinfonioissa. Sen lisäksi Mahler sävelsi Wunderhorn-runoja varta vasten sinfonioiden osiksi: toisen väliosaksi runon Urlicht (Alkuvalo) ja neljännen autuaaksi lopuksi naivistisen taivasnäyn Wir geniessen die himmlischen Freuden (Me nautimme taivaallisista iloista). Kolmanteen sinfoniaan hän sävelsi tunnetun kansankoraalin Es sungen drei Engel (Kolme enkeliä lauloi), samaa jolle Hindemith rakensi paljon Mathis der Maler -oopperassa ja -sinfoniassa. Sinfonian toinen tekstilähde on Friedrich Nietzschen Also sprach Zarathustrasta (Näin puhui Zarathustra) peräisin oleva Keskiyön laulu. Nietzsche oli Mahlerin aikana mitä vaikutusvaltaisin ajattelija, ja myös yksi pahimmin väärinymmärretyistä. Yleensä hänen tiukan poleemisesti kulttuurikriittistä filosofiaansa lähestyttiin jonkinlaisella märän nuolaisun kaltaisella pintareaktiolla; esimerkiksi Straussin kestohitiksi jäänyt Zarathustra-sävelruno on suurenmoista musiikkia, mutta sen yhteydet filosofin sanomaan jos niitä edes on ovat pinnallisten mielleyhtymien tasolla. Mahlerin kolmannessa Zarathustran yölaulu on tummanpuhuva vastapaino ympäröivien osien valoisalle lapsenomaisuudelle. Vaikka olikin moneen suuntaan ampuvaa, Mahlerin pluralismi ei suinkaan ollut Stalinin urkujen kaltaista silmitöntä räiskimistä, vaan oivallisella dramaturgisella ym- 2
märryksellä punottua monimielisyyttä. Kuten toisella wieniläisellä suurmestarilla Schubertilla, Mahlerilla ns. taitetut tunteet ovat keskeisessä asemassa: katkeranmakeaa, hymyä kyynelten läpi, tragiikkaa lapsenomaisessa siis ambivalenssia missä muodossa tahansa. Mahler oli Schubertin ihailija, minkä voi kuulla hänen musiikissaan. Kolmas sinfonia syntyi vuosina 1893 96, mutta sai kantaesityksensä vasta vuonna 1902, jolloin säveltäjä itse johti sen Krefeldissä. Sävellysprosessi oli pitkä, mikä suureksi osaksi johtui runsaista töistä orkesterinjohtajana. Mahler oli tuolloin Hampurin oopperan ylikapellimestari. Säveltämisen aikana sinfonian olemus muuttui paljon. Aloittaessaan Mahler kaavaili kirjoittavansa valoisan ja iloisen teoksen Toisen sinfonian vakavuuden vastapainoksi; kolmannesta piti tulla jotain läpikotaisin humoristista. Tämän riemuntunteen käyttövoimana piti oleman luonto ja sen herättämät tuntemukset, ja idean pohjalta Mahler sommitteli suhteellisen konkreettisen ohjelman. Kuten usein käy, luonto synnytti taiteilijasielussa panteistisen virityksen, joka kokee jumaluutta kaikkialla ja hämmästelee silmät ymmyrkäisinä ja suu autuaassa hymyssä kaikkea hyttysestä aurinkoon. Samalla kokonaisuus alkoi saada toisenlaisia sävyjä, ei enää niin yksiselitteisesti riemukkaita. Loppujen lopuksi teos jakautui kahtia: sen kuusi osaa kuuluvat kahteen osastoon. Ensimmäisen muodostaa valtava avausosa yksinään, toisen loput viisi osaa. Alun perin nimenomaan ensimmäisestä osasta oli tarkoitus tehdä kevyt ja iloinen. Suunnitellussa ohjelmassa otsikko oli Kesä saapuu marssien Bacchuksen kulkue. Idea ei vain ottanut toteutuakseen; Mahler jätti sen sävellettäväksi viimeisenä, ja kun hän vihdoin pääsi siihen käsiksi, koko konsepti oli kiertynyt perin juurin toisenlaiseksi. Egon Gartenberg epäilee Mahler-elämäkerrassaan, ettei Mahler olisi koskaan pystynyt tuottamaan mitään puhtaasti onnellista. Nytkin kävi niin, että kesän ja talven välinen taistelu kasvoi kosmisiin mittasuhteisiin, kuten Gartenberg kirjoittaa. Osasta sukeutui Mahlerin omin sanoin villein juttu, minkä olen koskaan kirjoittanut. Hän työskenteli kuumeisesti ja uupui täysin sitä tehdessään, ja samalla hän luonteensa mukaisesti nautti täysin siemauksin vaivasta ja ahdistuksesta. Esiin ponnahti mielikuva Panista, kreikkalaisesta paimenrunouden, hedelmällisyyden ja metsän jumalasta, jolla on myös irvokkaat ja hirtehiset puolensa, ja uusi otsikko sai muodon Pan herää. Tämän mukaisesti sinfonian aloittava kahdeksan käyrätorven vahvasti deklamoiva mutta aluksi vain heikkoa tarttumapintaa tarjoava aihe oli säveltäjän mielessä herätys. Kun uusia motiiveja ja teemoja ilmaantuu, ne tulevat yleensä suurina kokonaisuuksina, teemaalueina. Aamuun ja tietysti myös kesän odotukseen musiikin yhdistää sen viivyttelevä luonne: oikeastaan kaikki kuulostaa siltä kuin jokin tärkeä toiminta olisi lähdössä käyntiin, muttei ihan vielä eikä ihan vieläkään Kun Mahler koki kesän kaipuun näin pakahduttavan pitkälliseksi ja tulosti sen tällaisiin mittasuhteisiin, on varmaan vain hyvä, ettei hän ollut kotoisin jostain pohjoisempaa, missä kevään keikkuminen kestää olennaisesti kauemmin. Toki puoleen tuntiin mahtuu myös kosolti aitoa draamaa ja taistelua, mutta kokonaiskaarroksessa toimeliaammat hetket jäävät värisyttävän odottamisen varjoon. Mahler määräsi viiden minuutin tauon sinfonian kahden osaston väliin. Ainoana tarkoituksena ei varmastikaan ollut levähdystauon tarjoaminen esittäjille ja kuulijoille, vaan tätä kautta ero osastojen välillä korostuu. Toinen osa Mitä kedon kukat minulle kertovat on edeltäneelle niin jyrkkä kontrasti kuin voi olla. Kömpelöllä tavalla viehättävä Ländler-melodia kaiuttaa mennyttä aikaa, ja sen välillä keskeyttävä ripeämmin tanssillinen jakso tehostaa kuvaelman talonpoikaista luonnetta. Kolmannessa osassa Mahler viittaa varhaiseen Wunderhornlauluunsa Ablösung im Sommer (Kesäinen vahdinvaihto), jossa satakieli joutuu paikkaamaan käen hommia. Linnut ovat luonnollisesti löytäneet tiensä musiikkiin, suhteellisen tyyliteltyinä mutta luonnonäänten kaltaisina. Osan otsikko on Mitä eläimet minulle kertovat, mutta mukana on myös ihmiseen viittaava element- 3
ti. Häntä edustaa postitorvisoolo, johon liittyy olennainen tilaefekti ei kovin kaukainen kaiku Beethovenin Fideliosta ja sen alkuperäisistä alkusoitoista. Neljäs osa on Nietzschen yölauluun perustuva alttosoolo (Mitä yö minulle kertoo), joka sijoitettuna sinfonian tähän kohtaan saa korosteisen aseman. Luonnonkuvien keskellä filosofisesti luotaava teksti tiiviine sävelityksineen ja iloa korostavine loppunostoineen on helppo ymmärtää sinfonian ideologiseksi painopisteeksi. Ehkä jopa hieman osoittelevasti sanalla tief (syvä) on keskeinen osa, ja sitä ilmennetään muun muassa paikoillaan pysyvällä matalalla urkupisteellä. Viidennessä osassa (Mitä aamukellot kertovat minulle) Mahler asettaa jälleen vastakkain kaksi seikkaa: lapsenuskoa ja yksinkertaista hyvänolontunnetta kuvastavan laulun ja sen korkeakulttuurisen, erikoisesti väritetyn orkesterisäestyksen. Nais- ja poikakuoron äänenvärit vaikuttavat keventävästi, ja oma viehätyksensä on naivistisella lauletulla kelloimitaatiolla. Vaikkei Mahler ehkä ollut omimmillaan onnellisuuden ilmentäjänä (huumorista puhumattakaan!), hän sävelsi seesteistä rauhaa välittäviä yksittäisiä kappaleita. Sellainen on esimerkiksi viidennen sinfonian kuuluisa Adagietto, ja myös kolmannen sinfonian finaalin paikalla kuultava äärimmäisen hidas osa nimeltä Mitä rakkaus minulle kertoo. Mahlerin mukaan rakkaudella tarkoitetaan Jumalan rakkautta tai itse Jumalaa hänen ilmetessään rakkautena. Hartaus ja hiljainen auvoisuus täyttää osan, jonka on usein sanottu heijastavan Wagnerin Parsifalin ja Beethovenin myöhäistuotannon vaikutusta. Lopun jalossa lujuudessa uskonvarmuus näyttäytyy graniittisena, kaksien patarumpujen iskiessä nauloja epäilyksen arkkuun. Jouni Kaipainen Gustav Mahler: Sinfonia nro 3 sisältöselostus:tuulikki Lehtinen ZARATHUSTRAS MITTERNACHTSLIED (NIETZCHE: ALSO SPRACH ZARATHUSTRA) O Mensch! Gib acht! Was spricht die tiefe Mitternacht? Ich schlief! Aus tiefem Traum bin ich erwacht! Die Welt ist tief! Und tiefer als der Tag gedacht! Tie fist ihr Weh! Lust tiefer noch als Herzeleid! Doch alle Lust will Ewigkeit Will tiefe, tiefe Ewigkeit! Ah, ihminen! Kuuntele! Mitä kertoo keskiyö? Minä nukuin! Heräsin sikeästä unesta! Maailma on syvä! Ja syvemmäksi päivää tarkoitettu! Syvä on sen tuska! Ilo, syvempi sydämen tuskaa! Tuska sanoo: katoa! Kuitenkin ilo tahtoo ikuisuuden syvän, syvän ikuisuuden! 4
ES SUNGEN DREI ENGEL (DES KNABEN WUNDERHORN) Es sungen drei Engel einen süssen Gesang, Mit Freuden es selig in den Himmel klang: Sie jauchzten fröhlich auch dabei, Dass Petrus sei von Sünden frei. Und als der Herr Jesus zu Tische sass Mit seinen zwölf Jüngern das Abendmahl ass, Da sprach der Herr Jesus: Was stehst du denn hier? Wenn ich dich anseh, so weinest du mir. Ach, sollt ich nicht weinen, du gütiger Gott: Ich hab übertreten die zehn Gebot. Ich gehe und weine ja bitterlich, Du sollst ja nicht weinen! Ach komm und erbarme dich über mich! Hast du denn übertreten die zehen Gebot, So fall auf die Knie und bete zu Gott, Liebe nur Gott in alle Zeit, So wirst du Erlangen die himmlischen Freud! Die himmlische Freude war Petro bereit t. Durch Jesum und allen zur Seligkeit. Kolme enkeliä lauloi suloisen laulun, iloisena ja sielukkaana se soi taivaassa; samanaikaisesti riemuiten; Pietari on vapaa synneistään. Ja kun Herra Jeesus istui pöytään; Illasti kahdentoista opetuslapsensa kanssa, niin puhui Herra Jeesus: Miksi seisot? Ja kun sinua katson: itket! Eikö minun pidä itkeä, sinä Kaikkivaltias Jumala? Olen rikkonut kymmentä käskyä. Minä kuljen ja itken katkerasti. Mutta sinun ei pidä itkeä! Ah, tule ja armahda minut! Jos olet rikkonut kymmentä käskyä, pitää sinun polvistua ja rukoilla Jumalaa! Rakasta aina vain Jumalaa! Niin kohtaat taivaallisen riemun. Pyhän kaupungin oli Jeesus valmistanut Pietarille ja muille autuudeksi. 5
Sakari Oramo Sakari Oramon kausi Radion sinfoniaorkesterin (RSO) ylikapellimestarina alkoi elokuussa 2003. Viulistina uransa aloittanut Oramo toimi vuodesta 1991 RSO:n vuorottelevana konserttimestarina. Orkesterinjohdon diplomin hän suoritti Jorma Panulan kapellimestariluokalla. Tammikuussa 1993 Oramo johti lyhyellä varoitusajalla RSO:n sinfoniakonsertin, joka oli todellinen menestys: hänet kiinnitettiin orkesterin kapellimestariksi syksystä 1994 alkaen. Sakari Oramo päätti kymmenvuotisen kautensa Birminghamin sinfoniaorkesterin (CBSO) musiikillisena johtajana keväällä 2008, mutta jatkaa edelleen orkesterin päävierailijana. Syksyllä 2008 hän aloitti Tukholman filharmonisen orkesterin ylikapellimestarina. Oramo on myös Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin päävierailija ja Kokkolan oopperan kapellimestari. Sakari Oramo on johtanut mm. Berliinin, New Yorkin, Los Angelesin, Chicagon ja Oslon filharmonikkoja, Concertgebouw n, Pariisin, Clevelandin ja Minnesotan orkestereita sekä Pohjois-Saksan radion ja Frankfurtin radion sinfoniaorkestereita. Lähitulevaisuudessa Oramo vierailee mm. Bostonin sinfoniaorkesterin, Göteborgin sinfonikkojen, Dresdenin Staatskapellen ja Pariisin orkesterin kapellimestarina. Huhtikuussa 2010 hän tekee Euroopan-kiertueen Euroopan kamariorkesterin kanssa. Oramo ja RSO ovat vierailleet mm. Wienissä ja Prahassa, Saksassa ja Sveitsissä, Kanariansaarten, Edinburghin ja Bergenin musiikkijuhlilla sekä Proms-festivaalilla Lontoossa. Japaniin Oramo ja RSO ovat tehneet kaksi menestyksekästä kiertuetta lokakuussa 2005 ja helmikuussa 2007. RSO:n kanssa Oramo on levyttänyt Ondinelle mm. Hakolaa, Klamia, Mielckiä, Pingoud ta ja Kaipaista sekä Launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Levytys Magnus Lindbergin teoksista samoin kuin Warner Classicsin julkaisema Bartók-levytys ovat saaneet näyttävää kansainvälistä huomiota. Nordgrenin 3. ja 5. sinfoniasta julkaistu levytys (Ondine) on saanut ranskalaisen Académie Charles Cros n palkinnon. Lindberg-levytys palkittiin BBC Music Magazinen palkinnolla maaliskuussa 2006. RSO:n ja Lisa Batiashvilin levytys Lindbergin ja Sibeliuksen viulukonsertoista (Sony BMG) sai MIDEM Classical Awards -palkinnon 2008. Tuoreimman tunnustuksen myönsi New York Times, joka valitsi RSO:n Magnus Lindbergin orkesteriteoksia sisältävän levyn vuoden levyksi 2008. Sakari Oramo sai Birminghamin yliopiston kunniatohtorin arvon kesällä 2004. Kesällä 2008 hänet palkittiin arvostetulla Elgar-mitalilla ansioistaan Edward Elgarin musiikin tulkitsijana. Vuonna 2009 Brittiläisen imperiumin ritarikunta myönsi Oramolle OBE-arvon musiikin parissa tehdystä työstä. Jane Irwin Brittiläisen mezzosopraano Jane Irwinin opinahjoihin lukeutuvat Lancasterin yliopisto sekä Royal Northern College of Music Manchesterissa. Irwin on saanut Kathleen Ferrier -palkinnon vuonna 1991 ja vuoden 1993 Geneven laulukipailussa hän sijoittui finaaliin. Vuonna 2002 Irwin debytoi Carnegie Hallissa Mariss Jansonsin johtaman Pittsburghin sinfoniaorkesterin kanssa. Aiemmat konsertit saman orkesterin kanssa BBC Promeilla ja Berliinin festivaalilla vuonna 1999, ohjelmassa Mahlerin laulusarja Lieder eines Fahrenden Gesellen, olivat olleet suurmenestys. Vuonna 2006 Irwin palasi Pittsburghiin Mahlerin Das Lied von der Erden solistiksi, kapellimestarina Andrew Davies. Vuonna 2005 Irwin debytoi San Franciscon sinfoniaorkesterin kanssa Händelin Lucreziassa ja palasi seuraavana vuonna esit- 6
tämään Mozartin Kruunajaismessun. Tammikuussa 2007 hän lauloi Chaussonin Poème de l amour et de la mer -teoksen Leon Botsteinin johtaman Amerikan sinfoniaorkesterin kanssa New Yorkissa. Irwin on vakituinen vieras Edinburghin festivaalilla; vuonna 2007 hän esiintyi Hebrides Ensemblen kanssa Mahlerin Kindertotenlieder -laulusarjan tulkitsijana sekä Purcellin Dido ja Aeneas -oopperan Didon roolissa. Vuoden 2008 festivaalilla ohjelmaan kuului Tippettin oratorio A Child of Our Time BBC:n Skotlantilaisen sinfoniaorkesterin kanssa sekä Anezkan rooli Smetanan oopperassa Kaksi leskeä Skotlannin oopperan produktiossa. Irwin on laulanut myös Englannin kansallisoopperassa, jossa hän tulkitsi suitsutusta saaneen Brangänen roolin Tristan ja Isolde -oopperassa. Yhdysvaltain oopperadebyytti tapahtui vuonna 2006 San Franciscon oopperassa juuri Brangänen osassa. Kotimaassaan Irwin tekee yhteistyötä mm. BBC:n Filharmonikkojen ja sinfoniaorkesterin sekä London Sinfoniettan kanssa. Kansainvälisesti hän on vieraillut solistina mm. Pariisin orkesterissa, Berliinin saksalaisessa sinfoniaorkesterissa, Rotterdamin filharmonikoissa, Seattlen sinfoniaorkesterissa, Espanjan kansallisorkesterissa sekä Ruotsin radion sinfoniaorkesterissa. Mahlerin 3. sinfoniaa Irwin on esittänyt kiertueella Mahler-nuoriso-orkesterin kanssa. Philomela Philomela perustettiin vuonna 1984 ja kuoroa johtamaan kutsuttiin Sibelius-lukion musiikinlehtori Marjukka Riihimäki, joka toimii tehtävässä edelleen. Philomelassa laulaa noin 40 naista. Philomela-nimi on peräisin kreikkalaisesta mytologiasta ja viittaa satakieleen. Kuoro tulkitsee sekä perinteistä että modernia musiikkia, kevyttä musiikkia ja nykysäveltäjien teoksia, joita monet säveltäjät ovat omistaneet Philomelalle. Viime vuosina kuoro on suuntautunut ohjelmistossaan vahvasti kalevalaiseen kansanlauluun. Esimerkiksi Tellu Virkkalan Suden Aika -teos, jota on esitetty eri puolilla maailmaa, on muotoutunut kuoron käyntikortiksi. Kuoro on tunnettu myös kokeilevista koreografioistaan. Kuoro on saanut tunnustusta niin kotimaassa kuin ulkomailla. Vuonna 2001 Philomela teki historiaa tuomalla Tampereen Sävel -kuorokatselmuksesta ensimmäisen Grand Prix:n Suomeen. Grand Prix -palkinto on myönnetty Tampereen Sävelen historiassa vain neljä kertaa. Philomela on myös herättänyt laajaa kansainvälistä kiinnostusta ja ollut haluttu esiintyjä useilla festivaaleilla eri puolilla maailmaa (Taipei 2009, Vancouver 2007, Polyfollia 2006, Trondheim 2006, Maasmechelen 2005, Kioto 2005, Cork 2004). Lokakuussa 2009 Philomela edusti Suomea Let the Peoples Sing - Euroradio Choir Competition -kilpailun finaalissa Oslossa. Useita radionauhoituksia tehnyt Philomela palkittiin 1991 Yleisradion harrastemusiikin kunniapunnuksella ja valittiin vuoden naiskuoroksi. Marjukka Riihimäki valmistui musiikinopettajaksi Sibelius-Akatemiasta 1972. Philomelan ja Sibelius-lukion kuorojen lisäksi hän johtaa Grex Musicus -kamarikuoroa ja Klemetti-opiston naiskuoroa. Vuonna 1993 hän sai Klemetti-palkinnon. Cantores Minores Helsingin Tuomiokirkon poikakuoro Cantores Minores on Suomen vanhin ja menestyksekkäin poikakuoro. Ensimmäiset harjoitukset pidettiin joulukuussa 1952. Perustajien pastori 7
Tarmo Nuotion, kirkkoherra Aapo Santavuoren ja kuoron ensimmäiseksi johtajaksi kiinnitetyn amerikansuomalaisen Ruth-Esther Hillilän tarkoituksena oli jatkaa historiallisen kirkollisen poikakuoron perinnettä Suomessa. Kuoroa ovat johtaneet mm. Peter Lacovich (1954 62) ja Heinz Hofmann (1962 87), jonka 25 vuotta kestänyt dynaaminen kausi vakiinnutti kuoron koulutus- ja konserttitoiminnan muodot. Vuosina 1987 2004 kuoroa ja 1990 perustettua Cantores Minores -musiikkiopistoa johti saksalainen professori Christian Hauschild. Vuodesta 2005 lähtien kuoron taiteellisena johtajana ja opiston rehtorina on toiminut kapellimestari Hannu Norjanen, joka on Cantores Minores -kuoron kasvatti. Klassista kansainvälistä repertuaaria on laajennettu ja nykymusiikin osuus on lisääntynyt. Musiikillisia raja-aitoja on rikottu tekemällä yhteistyötä mm. Leningrad Cowboys -yhtyeen, Iiro Rantalan ja Paula Koivuniemen sekä Ismo Alangon kanssa. Norjasen kauden ensimmäinen äänite Joululauluja (2007) sai erinomaiset arvostelut. Kuorossa laulaa ja opiskelee yli 300 poikaa ja nuorta miestä. Sen riveissä on vuosikymmenien aikana laulanut lähes 3000 kuorolaista. Cantores Minores on tehnyt 51 konserttikiertuetta eri puolille maailmaa. Kuoro esittää vuosittain ainakin kaksi J.S. Bachin suurteosta. Pitkäperjantaisin esitetään vuorovuosin Matteus- ja Johannes-passio ja joulukuussa Jouluoratorion kantaatteja. Vuonna 2010 kuoron ohjelmassa on perinteisen konserttitoiminnan lisäksi mm. A. Lloyd-Webberin Requiem ja L. Bernsteinin Chichester Psalms sekä kesällä kiertue Keski- Eurooppaan. Syksyllä kuoro järjestää X Helsingin Bach-viikon, jossa se esittää mm. J. Brahmsin teoksen Ein deutsches Requiem. Tasavallan presidentti Tarja Halonen on kuoron toiminnan ja matkojen suojelija. YLE on nimennyt Cantores Minores -kuoron Vuoden nuorisokuoroksi 2009 10. RADION SINFONIAORKESTERi Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on Yleisradion orkesteri, joka syksyllä 2007 juhli 80. vuottaan. Orkesterin ylikapellimestari Sakari Oramo aloitti kautensa syksyllä 2003. Radio-orkesteri perustettiin vuonna 1927 kymmenen muusikon voimin ja sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestareita ovat olleet Toivo Haapanen, Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam ja Jukka-Pekka Saraste. RSO:n ohjelmistossa on tärkeällä sijalla uusin suomalainen musiikki ja orkesteri kantaesittää vuosittain useita Yleisradion tilausteoksia. Yhteensä RSO on kantaesittänyt yli 500 teosta. Kaudella 2009 2010 on ohjelmassa kuusi kantaesitystä sekä useita Suomen ensiesityksiä. Yli sadan levytyksen joukossa on mm. historiallinen helmi Sibeliuksen ainoasta taltioidusta kapellimestariesiintymisestä. Sakari Oramon kanssa RSO on levyttänyt mm. Bartókin, Hakolan, Lindbergin, Kaipaisen ja Kokkosen teoksia sekä Launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Levytykset ovat saaneet useita palkintoja, joista tuorein, MIDEM Classical Awards -palkinto myönnettiin 2008 RSO:n ja Lisa Batiashvilin levytykselle Lindbergin ja Sibeliuksen viulukonsertoista (Sony BMG). New York Times valitsi RSO:n Magnus Lindbergin orkesteriteoksia sisältävän levyn vuoden levyksi 2008. RSO levyttää myös mm. Ondinelle. RSO tekee säännöllisesti konserttikiertueita ympäri maailmaa ja on soittanut ulkomailla lähes 300 konserttia. Japanissa orkesteri on vieraillut neljä kertaa. Kaudella 2009 2010 RSO esiintyy mm. Pietarissa, Länsi-Afrikan Beninissä ja Tukholmassa. RSO:n kotikanava on YLE Radio 1, joka lähettää orkesterin kaikki konsertit yleensä suorina lähetyksinä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Konsertteja voi kuunnella myös ympäri maailmaa RSO:n verkkosivujen kautta (www. yle.fi/rso). 8